itävalta matkailu wien

Viehättävä Vienna

torstai, huhtikuu 4, 2019

Kävin kaverini kanssa Wienissä muutaman päivän lomalla maaliskuun lopussa. Olin ensimmäistä kertaa noilla huudeilla, ja upeiden magnolioiden ja kirsikkapuiden katveessa rakastuin totaalisesti Itävallan pääkaupunkiin! Kyseessä on minun mielestäni aivan poikkeuksellisen ihana eurooppalainen kaupunki. Ajattelin jakaa nyt teille omia tunnelmointeja tuosta kaupungista, sekä pari tärppiä sinne matkustaville.

 

Meillä oli vain noin kaksi ja puoli päivää aikaa, joten päätettiin, että ei ahdeta aikataulua täyteen nähtävyyksiä, vaan mennään enemmän fiiliksen mukaan. Tämä oli loistava päätös, kun on kyse Wienistä. Meillä oli kummallekin aamupäivälle yksi kohde, joka haluttiin nähdä, ja sen jälkeen vaan käveltiin päämäärättömästi.

Maanantaiaamuna saavuttiin Wieniin bussilla, ja heti kun oltiin saatu vietyä matkalaukut kämpille, päätettiin suunnata kohti Belvederen taidemuseota. Belvedere on oikeastaan kahden linnan (Ylä- ja Ala-Belvedere) muodostama linna-alue. Linnojen välissä on upea puisto, joka ei kylläkään vielä ollut vehreimmillään. Kumpikin linna toimii nykyään taidegalleriana.  Itse odotin eniten Gustav Klimtin teosten näkemistä. Erityisesti kutkutteli maailmankuulun teoksen The Kiss näkeminen livenä. Tuo maalaus sijaitsee Ylä-Belvederessä. Linnoihin on mahdollista ostaa yhteislippu tai voit valita lipun vain jompaankumpaan. Meille tuo Ylä-Belvedere riitti aivan mainiosti. (Valitettavasti minulla on vain huonolaatuisia kännykkäräpsyjä täältä, koska sateen takia en viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Alla netistä löytynyt kuva.)

Ylä-Belvedere, © Bwag/Commons

Tiistaiaamuna tutkiskelimme Wienin karttaa, ja silmiimme osui mielenkiintoiselta vaikuttava paikka: Hundertwasserhaus. Kyseessä on ”tavallinen” asuintalo; lainausmerkeissä siksi, koska sen arkkitehtuuri on kaukana tavallisesta. Jos vaatteiden sanotaan olevan kuin toinen iho, taiteilija Friedensreich Hundertwasserin mielestä kodin tulisi olla kolmas iho. Tämä talo sotii modernia arkkitehtuuria vastaan, joka on ”murhattu viivoittimella”. Talo on Wienin kaupungin omistama ja asunnot vuokra-asuntoja, joten sisälle ei ole mahdollista päästä. Mutta uskokaa pois, ulkokuoressakin riitti ihmeteltävää pitkäksi aikaa! Kadun toisella puolella on turisteille tehty Hundertwasser Village, joka on tehty samaan tyyliin kuin itse talo. Siellä on joitakin kahviloita ja turistikrääsäkauppoja ja siellä pääsee kokemaan, millaista olisi olla talon sisällä.

 

 

 

Näiden kahden nähtävyyden jälkeen vaan käppäilimme kaupungilla melko päämäärättömästi. Kaduilla sai niskat kenossa ihastella Wienin upeaa arkkitehtuuria. Keskustan ulkopuolellakin talot ovat kauniita, ja pieniä ja isompia puistoja on siellä täällä. Tuntui, että mihin tahansa katseensa kääntää, tai mille vaan kadulle suuntaa, kaikkialla silmä lepää. Tämä on yksi seikka, mitä arvostan todella paljon kaupungeissa: jos ympärillä on kaunista arkkitehtuuria ja ihania puistoja, viihdyn paikassa vaikka kuinka kauan. En tarvitse edes mitään kovin mielenkiintoisia nähtävyyksiä tutkittavaksi, vaan minulle riittää, jos saan fiilistellä kaupungin viboja, ja juoda kahvia aina säännöllisin väliajoin. 😄

 

 

Wien on myös uskomattoman siisti ollakseen suurkaupunki. Emme kylläkään käyneet kaupungin laitamilla, mutta minuun vaikutuksen teki se, että myös niiden suurimpien turistirysien ulkopuolella oli todella puhdasta, toisin kuin esimerkiksi Pariisissa. Ja puhtaudesta puheen ollen: Wienissä ei tarvitse karsastaa yleisiä vessoja. Keskustassa maanalaisessa jugendvessassa ystävällinen täti ohjasi kävijän vapaana olevaan toilettiin ja sulki oven perässä. Hän myös siivosi loossit jokaisen kävijän jälkeen! Olin jostain lukenutkin Wienin vessojen olevan mielenkiintoisia, mutta ihan näin hyvää palvelua en ollut osannut odottaa!

 

Jos Wienissä majoittuu vähänkin ydinkeskustan ulkopuolella, kannattaa hyödyntää julkista liikennettä. Metro- ja ratikkalinjat ovat toimivia, eivätkä edes maksa maltaita. Jos haluaa yhdistää hyödyn ja huvin, kannattaa ajella esimerkiksi ratikkalinjalla numero yksi. Kun aamulla olimme suuntaamassa kohti Hundertwasserhausia, huomasimme, että sinne pääsee meiltä ratikalla. Vaikka kävellen tuo matka olisi kestänyt vain kymmenisen minuuttia pidempään, ja kilometreissä ratikka kulki pitkää kiertotietä, oli huippuhyvä päätös kuitenkin mennä sillä. Tuo ratikka oli kuin edullisempi variantti siitä turistien Hop-On Hop-Off -bussista, paitsi että turistioppaan ulkoa opetellut vitsit oli korvattu taatusti autenttisella wieniläisellä tunnelmalla. Linjan reitti meni juuri sopivasti keskustan läpi. Näimme monet nähtävyydet ratikan kyydistä, ilman että jalkoja alkoi pakottaa.

Ollakseen historiallinen suurkaupunki, Wien oli yllättävän kompakti. Vaikka alkuun harmittelimme kaverini kanssa sitä, että ehdimme viettää Wienissä vain pari päivää, matkan jälkeen kummatkin ihmettelimme, miten paljon sitä ehtikään nähdä lyhyessä ajassa. Vaikka palaisin Wieniin koska tahansa, ei reissustamme jäänyt sellaista fiilistä, että jotain merkittävää jäi nyt näkemättä. Vaikka emme ehtineet käydä esim. Schönbrunnin linnassa ja Kansalliskirjastoa kurkkasimme vain ovelta, olimme loppujen lopuksi molemmat todella tyytyväisiä reissumme saldoon.

tallinna viro

Taidetta ja herkkuja Tallinnassa

torstai, helmikuu 14, 2019

Ajattelin tähän Ranska-postausten ehtymättömään virtaan tyrkätä myös yhden postauksen Tallinnasta. Vaikka siellä on tullut käytyä kerran jos toisenkin, tuntuu, että aina löytyy jotain uutta ihailtavaa! Tämä on yksi syy, miksi en varmaan koskaan tule väsymään Tallinnassa reissaamiseen. Muita syitä ovat tietysti matkan helppous, sekä nopeus. Tällä kertaa ajattelin kertoa vähän enemmän upeasta Kadriorun palatsista, aivan ihanasta venäläisestä lounasravintolasta sekä yhdestä vanhankaupungin ravintolasta. Tarkat osoitteet löytyvät ihan postauksen lopusta.

Kadriorun (tai Kadriorgin) palatsi oli tosiaan minulle aivan uusi tuttavuus. Pietari Suuri rakennutti sen itselleen kesämökiksi 1720-luvun alussa. Sittemmin sitä on korjailtu useaan otteeseen, ja nyt vuosituhannen alusta asti siellä on ollut pysyvänä näyttelynä Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Tällä hetkellä museossa on näyttely nimeltä ”Alussa olivat…Köler ja Weizenberg”. Kyseiset herrat ovat Viron ensimmäisiä taiteilijoita, ja museossa on esillä heidän maalauksiaan ja veistoksiaan. Tässäkin museossa maalauksien lisäksi ihastuttivat puitteet. Barokkipalatsissa jokaisen kulman takaa avautui toinen toistaan upeampia huoneita. Juhlasalin upea kattomaalaus Diana ja Aktaion saa niskat kipeytymään, mutta maalaus koko komeudessaa on sen arvoinen. Monessa muussa huoneessa on upeita vanhoja takkoja, joiden jokainen laatta on erikseen maalattu ja siksi uniikki.

Palatsin ympärillä on todella iso puisto, joka oli näin talviaikaankin vaikuttava, mutta varmasti aivan upea kesällä. Palatsin on sanottu olevan Viron oma Versailles, joten ehdottomasti aion poiketa täällä seuraavan kerran, kun olen kesäaikaan Tallinnassa. Palatsi sijaitsee, yllätys yllätys, Kadriorun alueella, hieman Tallinnan vanhasta kaupungista länteen. Sinne pääsee kätevästi raitiovaunulla (linjat 1 & 3) tai kävellen n. puolessa tunnissa. Matkan varrella on tunnelmallisia ja kauniita puutaloja sekä kahviloita, joten matka sujuu kävellenkin rattoisasti.

 

Toinen paikka, johon ihastuin reissullamme on venäläinen Cafe Grenka. Se sijaitsee myös hieman keskustan ulkopuolella, kätevästi Pärnu maanteen varrella. Me söimme Grenkassa lounasta, mutta täältä saa myös aamiaista, ja koko päivän salaatteja, piirakoita ja muita pieniä annoksia. Vaihtuvan päivän menun löydät Grenkan nettisivuilta. Ruoat ovat tyypillisiä venäläisiä: seljankaa, blinejä, pelmenejä ja piirakoita. Kaikki annokset ovat reilun kokoisia ja ah-niin-hyviä. Söin itse pitkästä aikaa blinejä, enkä edes muista, koska olisin saanut niin hyvää mideosti graavisuolattua lohta. Lohen kanssa ei myöskään oltu pihtailtu – kuuden euron annoksessa sitä oli todella reilun kokoiset palat. En ehkä voi tarpeeksi hehkuttaa tätä paikkaa! Myös kahvilan sisustus on ihanan tunnelmallinen. Meidän tänne tullessamme oli vielä hyvin tilaa, mutta paikka täyttyi nopeasti, ja yksi isompi seurue joutuikin kääntymään ovelta takaisin. Tänne kävelee vanhasta kaupungista noin 20 min, mutta myös ratikalla pääsee (linjat 3 & 4).

 

Viimeinen vinkkini on ihana Spot-ravintola vanhassakaupungissa. Tämä paikka valikoitui meidän illallispaikaksi. Spot on kulinaristin valinta, ja menu on moderni ja ranskalaisvaikutteinen; se sisältää perinteisten tartar-pihvin, ankan ja simpukoiden lisäksi kasvisruokia, kuten tofua avocadovaahdolla sekä kikhernecurryn. Ravintola on tunnelmallinen, palvelu on ystävällistä, viini ensiluokkaista ja ruoka taivaallista. Mitä muuta sitä voisi toivoakaan?

 

 

Osoitteet:

Cafe Grenka: Pärnu maantee 76, Tallinna

Kadriorgin palatsi & taidemuseo: A. Weizenbergi 37, Tallinna

Spot: Vene 4, Tallinna

 

 

 

matkailu ranska

Ihanaakin ihanampi Cassis ja sen herkut

torstai, tammikuu 17, 2019

Me majoituttiin meidän Etelä-Ranskan reissulla Aix-en-Provencessa, joka oli kaikin puolin oikein mainio paikka. Tunnelmallinen keskusta vanhoine kirkkoineen ja mutkaisine katuineen oli ihan parasta. Niillä pikkukujilla sai helposti kulutettua vaikka koko päivän. Toinen loistava juttu Aixissa oli sen sijainti. Aixista oli kätevän mittainen matka niin sisämaan provencelaisiin pikkukyliin, kuin Välimerellekin. Ihastuttiin erityisesti pieneen Cassis-nimiseen merenrantakaupunkiin.

Ensimmäisen kerran, kun mentiin Cassisiin, siellä oli markkinat täydessä tohinassa. Keskustassa on yksi isompi aukio, jolle markkinatkin keskittyvät. Pääkadun varrella on jos jonkinlaista turistikojua, mutta meno rauhoittuu huomattavasti kun menee yhdenkin korttelin verran pääkadusta syrjään.

Cassisilla on pitkä rantaviiva ja kaunis satama. Hiekkarannan tuntumassa on kaksi ihanaa kahvilaa / ravintolaa (josta vain toinen oli auki meidän siellä ollessa). Mikä voisi olla sen ihanampaa, kuin kahvihetki auringon paisteessa, leppeän merituulen puhaltessa ja suolaisten aaltojen kohinaa kuunnellessa?

Cassisista voi myös lähteä jos jonkinlaisille veneajeluille Välimerelle. Suosituimpia ovat varmasti  kalankeille suuntautuvat retket.  Massif des Calanques on Marseillesta Cassisiin asti ulottuva hieman Norjan vuonoja muistuttava luonnonmuodostelma. Kalkkikiviset, valkoisena hohtavat kalankit houkuttelevat valtavia määriä turisteja joka vuosi. Cassisista tosiaan pääsee veneajelulle ihastelemaan kalankeja mereltä käsin, mutta niille on myös mahdollista mennä kävelemään. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, ja se onkin ihan oman postauksensa arvoinen juttu. Veneretkiä kalankeille voi ilmeisesti varata netistä, mutta paikan päälle voi myös vain tupsahtaa ja ostaa liput paikan päältä. Varsinkin kuumimman sesongin aikaan veneretkueita lähtee matkaan jatkuvalla syötöllä.

 

Cassisissa kannattaa tietysti syödä mereneläviä. Ne ovat siellä varmasti tuoreita, ja varmasti hyviä. Tykästyin myös yhteen pienen pieneen herkkupuotiin, joka osoittautui olevan ilmeisesti perheyritys. Istahdimme ihanan tynnyripöydän ääreen ensin vain kahville, mutta hetken valikoimaa katseltuamme päätimme myös maistella vähän juustoja. Päädyimme testaamaan kahta eri tryffelijuustoa: vuohenmaidosta sekä lehmänmaidosta tehtyä. Annos oli t ä y d e l l i n e n. Lautasella oli kumpaakin juustoa hyvän kokoiset palat, vähän vihreää salaattia, jossa oli oliiviöljyä ja balsamicoa ja pöytään tuotiin myös tuoretta patonkia. En voi vieläkään uskoa, miten on mahdollista, että jokin niin yksinkertainen voi maistua niin hyvältä.

Paikan nimi on Atelier Gastronomique Cassis, ja sieltä saa ymmärtääkseni myös isompia annoksia sekä mukaan otettavaa lounasta. Monet ruoista (esim. salaatit ja patongit) ovat edullisempia mukaan otettuina. Herkkupuodista saa ostettua kotiinviemisiksi oliiviöljyä, erilaisia tahnoja, leikkeleitä ja tietysti niitä juustoja.

Jos siis olet jossain Marseillen tai Aixin lähettyvillä, kannattaa ehdottomasti poiketa Cassisissa. Muualta olen lukenut, että sesonkiaikaan koko kylä on tupaten täynnä turisteja, mutta kun me olimme siellä lokakuussa, oli tilaa hengittää ja kaduillakin kuuli pääasiassa ranskaa.

Marseillesta Cassisiin pääsee joko Parc national des Calanques’n läpi, tai sen pohjoispuolelta. Luonnopuistossa tiet ovat tiestysti pieniä, mikä selittää sen, että lyhyeen matkaan kuluu jonkin verran aikaa.

 

ATELIER GASTRONOMIQUE CASSIS

os. 24 Rue de l’Arène, 13260 Cassis, Ranska

http://www.latelier-gastronomique.fr/

 

CASSIS

Miten?

  • Aix-en-Provencesta 52 km (n. 50 min)
  • Marseillesta 26 km (n. 40 min)
  • Nizzasta 191 km (n. 2h)

Milloin?

  • Rauhallisinta syksyllä: syys-lokakuussa merivesi on vielä lämmintä, mutta suurin osa turisteista on jo kaikonnut

Parkkeeraaminen:

  • Aivan ydinkeskustassa on pelkästään kävelykatuja
  • Parking Mimosas: keskustan tuntumassa sijaitseva edullinen parkkihalli

 

Yleinen

Autolla halki Provencen: Château d’Estoublon

maanantai, tammikuu 7, 2019

Provence on kaikessa monipuolisuudessaan aivan uskomattoman upea matkakohde. Majesteettiset vuoret, loputtomat viiniviljelmät, ajan patinoimat kirkot ja luostarit, uneliaat pikkukylät sekä tietysti turkoosina välkehtivä Välimeri tekevät Etelä-Ranskasta varman valinnan vaativammallekin matkailijalle.

Auto oli ehdottomasti kätevin menopeli meidän neljän hengen seurueelle. Meille sopi hyvin se, että kaikkea ei tarvinnut suunnitella etukäteen, vaan pystyimme menemään ihan fiiliksen mukaan. Tuli myös edullisemmaksi vuokrata auto muutamaksi päiväksi kuin ostaa bussilippuja kaikkialle.

Majoituimme Aix-en-Provencessa, joka oli loistava kiintopiste. Aixista oli suhteellisen lyhyt matka niin Välimerelle kuin Provencen pikkukyliin.

Aix-en-Provence

Ehdimme matkan aikana ajella niin moottoriteillä kuin pienemmillä maanteillä. Itse valitsen mielummin aina jälkimmäisen maisemien ja mielenkiintoisten kohteiden takia. Moottoritiet olivat toisaalta hyvässä kunnossa, ja niillä matka taittui nopeasti.

Yleensä meillä oli tarkka päämäärä, mihin ajoimme; halusimme mm. käydä Välimeren rannalla Calanques’ja ihailemassa ja tallustella erinäisten post-impressionistien jalanjäljissä sisämaan pikkukylissä. Pidimme aikataulun kuitenkin tarpeeksi löyhänä, jotta meille jäi aikaa spontaaneille koukkauksille. Yksi mieleenpainuvimmista esimerkeistä oli Châteu d’Estoublon. Olimme aamupäivällä Saint-Remy-de-Provencessa ja bongasin sieltä turisti-infosta kyseisen viinitilan esitteen. Se sijaitsi juuri sopivasti reittimme varrella, joten päätimme pysähtyä siellä. Mitkään sanat eivät ehkä riitä kuvailemaan paikan tunnelmaa! Kyseessä on todellinen luksustila.

Päätien varressa alkoi jo näkyä viinitarhoja ja oliivilehtoja silmänkantamattomiin. Kun käännyimme d’Estoubloniin vievälle tielle, kaikki haukkoivat henkeään. Tietä reunustivat ensin sypressit, ja sitten valtavat viiniviljelmät. Tämä oli juuri sellainan viinitila, millaiseksi olin ne sieluni silmin kuvitellut!

Tien päässä oli avoinna oleva rautaportti, josta ajoimme sisään. Portin sisäpuolella tie jatkui, mutta nyt sen ympärillä oli metsäisempää. Tien päässä kohosi itse Château d’Estoublon, upea 1700-luvulta oleva kivirakennus. Jätimme auton parkkiin ja nousimme kiviportaat ylös kauniille pihalle, jota ympäröivät kivirakennukset olivat lähes kokonaan muratin peitossa. Astuimme sisään viini- ja herkkuputiikkiin. Châteu d’Estoublon tuottaa sekä viinejä, että oliiviöljyä. Oliiviöljyt olivat kauniissa hajuvesipulloja muistuttavissa pulloissa. Puodin toinen osa oli pyhitetty herkuille, jotka nostattivat veden kielelle. Oli erilaisia tahnoja, kastikkeita, säilykkeitä, pastoja, keksejä, karamellejä ja vesiä. Meidän mukaamme tarttui oliivitahna manteleilla, tryffelin makuisia perunalastuja sekä pullo punaista.

Viini- ja oliiviviljelmiä pääsi kiertämään omatoimisesti kävellen. Pihassa oli selvät opasteet, ja polun kiertäminen olisi vienyt niiden mukaan noin puoli tuntia. Emme kuitenkaan lähteneet kiertämään koko polkua, vaan jäimme hetkeksi nautiskelemaan alun maisemista, ennen kuin oli aika jatkaa matkaa.

Château d’Estoublonissa on myös bistro, joka oli valitettavasti kiinni meidän ollessa huudeilla. Koko paikan voi myös vuokrata ja se onkin astetta luksumpi valinta esimerkiksi häiden järjestämiseen.

Kokonaisuudessaan paikka oli jokaista yksityiskohtaa myöten huolellisesti suunniteltu ja toteutettu. Pihan istutukset olivat kauniit ja vanhat kivirakennukset olivat majesteettiset. Pidin myös siitä, että koko paikka puotia myöten oli niin monipuolinen. Viiniharrastajat tietysti nauttivat upeasta viinivalikoimasta, mutta kuten todettu, maisteltavaa ja katseltavaa riitti ihan kaikille.

 

MISSÄ?

Route de Maussane – 13990 Fontvieille – France (tien varressa kylttejä)

MITEN PÄÄSTÄ?

Autolla

  • Arlesista 14,5 km (n. 30 min)
  • Aix-enProvencesta 73 km (n. 1h)
  • Marseillesta 92 km (n. 1h 30min)

MILLOIN?

Auki joka päivä klo 10-13 ja 14-18 (nämä talvella 2018-2019, tarkista erikseen juhlapyhien aikaan sekä kesällä)