tallinna viro

Taidetta ja herkkuja Tallinnassa

torstai, helmikuu 14, 2019

Ajattelin tähän Ranska-postausten ehtymättömään virtaan tyrkätä myös yhden postauksen Tallinnasta. Vaikka siellä on tullut käytyä kerran jos toisenkin, tuntuu, että aina löytyy jotain uutta ihailtavaa! Tämä on yksi syy, miksi en varmaan koskaan tule väsymään Tallinnassa reissaamiseen. Muita syitä ovat tietysti matkan helppous, sekä nopeus. Tällä kertaa ajattelin kertoa vähän enemmän upeasta Kadriorun palatsista, aivan ihanasta venäläisestä lounasravintolasta sekä yhdestä vanhankaupungin ravintolasta. Tarkat osoitteet löytyvät ihan postauksen lopusta.

Kadriorun (tai Kadriorgin) palatsi oli tosiaan minulle aivan uusi tuttavuus. Pietari Suuri rakennutti sen itselleen kesämökiksi 1720-luvun alussa. Sittemmin sitä on korjailtu useaan otteeseen, ja nyt vuosituhannen alusta asti siellä on ollut pysyvänä näyttelynä Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Tällä hetkellä museossa on näyttely nimeltä ”Alussa olivat…Köler ja Weizenberg”. Kyseiset herrat ovat Viron ensimmäisiä taiteilijoita, ja museossa on esillä heidän maalauksiaan ja veistoksiaan. Tässäkin museossa maalauksien lisäksi ihastuttivat puitteet. Barokkipalatsissa jokaisen kulman takaa avautui toinen toistaan upeampia huoneita. Juhlasalin upea kattomaalaus Diana ja Aktaion saa niskat kipeytymään, mutta maalaus koko komeudessaa on sen arvoinen. Monessa muussa huoneessa on upeita vanhoja takkoja, joiden jokainen laatta on erikseen maalattu ja siksi uniikki.

Palatsin ympärillä on todella iso puisto, joka oli näin talviaikaankin vaikuttava, mutta varmasti aivan upea kesällä. Palatsin on sanottu olevan Viron oma Versailles, joten ehdottomasti aion poiketa täällä seuraavan kerran, kun olen kesäaikaan Tallinnassa. Palatsi sijaitsee, yllätys yllätys, Kadriorun alueella, hieman Tallinnan vanhasta kaupungista länteen. Sinne pääsee kätevästi raitiovaunulla (linjat 1 & 3) tai kävellen n. puolessa tunnissa. Matkan varrella on tunnelmallisia ja kauniita puutaloja sekä kahviloita, joten matka sujuu kävellenkin rattoisasti.

 

Toinen paikka, johon ihastuin reissullamme on venäläinen Cafe Grenka. Se sijaitsee myös hieman keskustan ulkopuolella, kätevästi Pärnu maanteen varrella. Me söimme Grenkassa lounasta, mutta täältä saa myös aamiaista, ja koko päivän salaatteja, piirakoita ja muita pieniä annoksia. Vaihtuvan päivän menun löydät Grenkan nettisivuilta. Ruoat ovat tyypillisiä venäläisiä: seljankaa, blinejä, pelmenejä ja piirakoita. Kaikki annokset ovat reilun kokoisia ja ah-niin-hyviä. Söin itse pitkästä aikaa blinejä, enkä edes muista, koska olisin saanut niin hyvää mideosti graavisuolattua lohta. Lohen kanssa ei myöskään oltu pihtailtu – kuuden euron annoksessa sitä oli todella reilun kokoiset palat. En ehkä voi tarpeeksi hehkuttaa tätä paikkaa! Myös kahvilan sisustus on ihanan tunnelmallinen. Meidän tänne tullessamme oli vielä hyvin tilaa, mutta paikka täyttyi nopeasti, ja yksi isompi seurue joutuikin kääntymään ovelta takaisin. Tänne kävelee vanhasta kaupungista noin 20 min, mutta myös ratikalla pääsee (linjat 3 & 4).

 

Viimeinen vinkkini on ihana Spot-ravintola vanhassakaupungissa. Tämä paikka valikoitui meidän illallispaikaksi. Spot on kulinaristin valinta, ja menu on moderni ja ranskalaisvaikutteinen; se sisältää perinteisten tartar-pihvin, ankan ja simpukoiden lisäksi kasvisruokia, kuten tofua avocadovaahdolla sekä kikhernecurryn. Ravintola on tunnelmallinen, palvelu on ystävällistä, viini ensiluokkaista ja ruoka taivaallista. Mitä muuta sitä voisi toivoakaan?

 

 

Osoitteet:

Cafe Grenka: Pärnu maantee 76, Tallinna

Kadriorgin palatsi & taidemuseo: A. Weizenbergi 37, Tallinna

Spot: Vene 4, Tallinna

 

 

 

matkailu ranska

Ihanaakin ihanampi Cassis ja sen herkut

torstai, tammikuu 17, 2019

Me majoituttiin meidän Etelä-Ranskan reissulla Aix-en-Provencessa, joka oli kaikin puolin oikein mainio paikka. Tunnelmallinen keskusta vanhoine kirkkoineen ja mutkaisine katuineen oli ihan parasta. Niillä pikkukujilla sai helposti kulutettua vaikka koko päivän. Toinen loistava juttu Aixissa oli sen sijainti. Aixista oli kätevän mittainen matka niin sisämaan provencelaisiin pikkukyliin, kuin Välimerellekin. Ihastuttiin erityisesti pieneen Cassis-nimiseen merenrantakaupunkiin.

Ensimmäisen kerran, kun mentiin Cassisiin, siellä oli markkinat täydessä tohinassa. Keskustassa on yksi isompi aukio, jolle markkinatkin keskittyvät. Pääkadun varrella on jos jonkinlaista turistikojua, mutta meno rauhoittuu huomattavasti kun menee yhdenkin korttelin verran pääkadusta syrjään.

Cassisilla on pitkä rantaviiva ja kaunis satama. Hiekkarannan tuntumassa on kaksi ihanaa kahvilaa / ravintolaa (josta vain toinen oli auki meidän siellä ollessa). Mikä voisi olla sen ihanampaa, kuin kahvihetki auringon paisteessa, leppeän merituulen puhaltessa ja suolaisten aaltojen kohinaa kuunnellessa?

Cassisista voi myös lähteä jos jonkinlaisille veneajeluille Välimerelle. Suosituimpia ovat varmasti  kalankeille suuntautuvat retket.  Massif des Calanques on Marseillesta Cassisiin asti ulottuva hieman Norjan vuonoja muistuttava luonnonmuodostelma. Kalkkikiviset, valkoisena hohtavat kalankit houkuttelevat valtavia määriä turisteja joka vuosi. Cassisista tosiaan pääsee veneajelulle ihastelemaan kalankeja mereltä käsin, mutta niille on myös mahdollista mennä kävelemään. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, ja se onkin ihan oman postauksensa arvoinen juttu. Veneretkiä kalankeille voi ilmeisesti varata netistä, mutta paikan päälle voi myös vain tupsahtaa ja ostaa liput paikan päältä. Varsinkin kuumimman sesongin aikaan veneretkueita lähtee matkaan jatkuvalla syötöllä.

 

Cassisissa kannattaa tietysti syödä mereneläviä. Ne ovat siellä varmasti tuoreita, ja varmasti hyviä. Tykästyin myös yhteen pienen pieneen herkkupuotiin, joka osoittautui olevan ilmeisesti perheyritys. Istahdimme ihanan tynnyripöydän ääreen ensin vain kahville, mutta hetken valikoimaa katseltuamme päätimme myös maistella vähän juustoja. Päädyimme testaamaan kahta eri tryffelijuustoa: vuohenmaidosta sekä lehmänmaidosta tehtyä. Annos oli t ä y d e l l i n e n. Lautasella oli kumpaakin juustoa hyvän kokoiset palat, vähän vihreää salaattia, jossa oli oliiviöljyä ja balsamicoa ja pöytään tuotiin myös tuoretta patonkia. En voi vieläkään uskoa, miten on mahdollista, että jokin niin yksinkertainen voi maistua niin hyvältä.

Paikan nimi on Atelier Gastronomique Cassis, ja sieltä saa ymmärtääkseni myös isompia annoksia sekä mukaan otettavaa lounasta. Monet ruoista (esim. salaatit ja patongit) ovat edullisempia mukaan otettuina. Herkkupuodista saa ostettua kotiinviemisiksi oliiviöljyä, erilaisia tahnoja, leikkeleitä ja tietysti niitä juustoja.

Jos siis olet jossain Marseillen tai Aixin lähettyvillä, kannattaa ehdottomasti poiketa Cassisissa. Muualta olen lukenut, että sesonkiaikaan koko kylä on tupaten täynnä turisteja, mutta kun me olimme siellä lokakuussa, oli tilaa hengittää ja kaduillakin kuuli pääasiassa ranskaa.

Marseillesta Cassisiin pääsee joko Parc national des Calanques’n läpi, tai sen pohjoispuolelta. Luonnopuistossa tiet ovat tiestysti pieniä, mikä selittää sen, että lyhyeen matkaan kuluu jonkin verran aikaa.

 

ATELIER GASTRONOMIQUE CASSIS

os. 24 Rue de l’Arène, 13260 Cassis, Ranska

http://www.latelier-gastronomique.fr/

 

CASSIS

Miten?

  • Aix-en-Provencesta 52 km (n. 50 min)
  • Marseillesta 26 km (n. 40 min)
  • Nizzasta 191 km (n. 2h)

Milloin?

  • Rauhallisinta syksyllä: syys-lokakuussa merivesi on vielä lämmintä, mutta suurin osa turisteista on jo kaikonnut

Parkkeeraaminen:

  • Aivan ydinkeskustassa on pelkästään kävelykatuja
  • Parking Mimosas: keskustan tuntumassa sijaitseva edullinen parkkihalli

 

Yleinen

Autolla halki Provencen: Château d’Estoublon

maanantai, tammikuu 7, 2019

Provence on kaikessa monipuolisuudessaan aivan uskomattoman upea matkakohde. Majesteettiset vuoret, loputtomat viiniviljelmät, ajan patinoimat kirkot ja luostarit, uneliaat pikkukylät sekä tietysti turkoosina välkehtivä Välimeri tekevät Etelä-Ranskasta varman valinnan vaativammallekin matkailijalle.

Auto oli ehdottomasti kätevin menopeli meidän neljän hengen seurueelle. Meille sopi hyvin se, että kaikkea ei tarvinnut suunnitella etukäteen, vaan pystyimme menemään ihan fiiliksen mukaan. Tuli myös edullisemmaksi vuokrata auto muutamaksi päiväksi kuin ostaa bussilippuja kaikkialle.

Majoituimme Aix-en-Provencessa, joka oli loistava kiintopiste. Aixista oli suhteellisen lyhyt matka niin Välimerelle kuin Provencen pikkukyliin.

Aix-en-Provence

Ehdimme matkan aikana ajella niin moottoriteillä kuin pienemmillä maanteillä. Itse valitsen mielummin aina jälkimmäisen maisemien ja mielenkiintoisten kohteiden takia. Moottoritiet olivat toisaalta hyvässä kunnossa, ja niillä matka taittui nopeasti.

Yleensä meillä oli tarkka päämäärä, mihin ajoimme; halusimme mm. käydä Välimeren rannalla Calanques’ja ihailemassa ja tallustella erinäisten post-impressionistien jalanjäljissä sisämaan pikkukylissä. Pidimme aikataulun kuitenkin tarpeeksi löyhänä, jotta meille jäi aikaa spontaaneille koukkauksille. Yksi mieleenpainuvimmista esimerkeistä oli Châteu d’Estoublon. Olimme aamupäivällä Saint-Remy-de-Provencessa ja bongasin sieltä turisti-infosta kyseisen viinitilan esitteen. Se sijaitsi juuri sopivasti reittimme varrella, joten päätimme pysähtyä siellä. Mitkään sanat eivät ehkä riitä kuvailemaan paikan tunnelmaa! Kyseessä on todellinen luksustila.

Päätien varressa alkoi jo näkyä viinitarhoja ja oliivilehtoja silmänkantamattomiin. Kun käännyimme d’Estoubloniin vievälle tielle, kaikki haukkoivat henkeään. Tietä reunustivat ensin sypressit, ja sitten valtavat viiniviljelmät. Tämä oli juuri sellainan viinitila, millaiseksi olin ne sieluni silmin kuvitellut!

Tien päässä oli avoinna oleva rautaportti, josta ajoimme sisään. Portin sisäpuolella tie jatkui, mutta nyt sen ympärillä oli metsäisempää. Tien päässä kohosi itse Château d’Estoublon, upea 1700-luvulta oleva kivirakennus. Jätimme auton parkkiin ja nousimme kiviportaat ylös kauniille pihalle, jota ympäröivät kivirakennukset olivat lähes kokonaan muratin peitossa. Astuimme sisään viini- ja herkkuputiikkiin. Châteu d’Estoublon tuottaa sekä viinejä, että oliiviöljyä. Oliiviöljyt olivat kauniissa hajuvesipulloja muistuttavissa pulloissa. Puodin toinen osa oli pyhitetty herkuille, jotka nostattivat veden kielelle. Oli erilaisia tahnoja, kastikkeita, säilykkeitä, pastoja, keksejä, karamellejä ja vesiä. Meidän mukaamme tarttui oliivitahna manteleilla, tryffelin makuisia perunalastuja sekä pullo punaista.

Viini- ja oliiviviljelmiä pääsi kiertämään omatoimisesti kävellen. Pihassa oli selvät opasteet, ja polun kiertäminen olisi vienyt niiden mukaan noin puoli tuntia. Emme kuitenkaan lähteneet kiertämään koko polkua, vaan jäimme hetkeksi nautiskelemaan alun maisemista, ennen kuin oli aika jatkaa matkaa.

Château d’Estoublonissa on myös bistro, joka oli valitettavasti kiinni meidän ollessa huudeilla. Koko paikan voi myös vuokrata ja se onkin astetta luksumpi valinta esimerkiksi häiden järjestämiseen.

Kokonaisuudessaan paikka oli jokaista yksityiskohtaa myöten huolellisesti suunniteltu ja toteutettu. Pihan istutukset olivat kauniit ja vanhat kivirakennukset olivat majesteettiset. Pidin myös siitä, että koko paikka puotia myöten oli niin monipuolinen. Viiniharrastajat tietysti nauttivat upeasta viinivalikoimasta, mutta kuten todettu, maisteltavaa ja katseltavaa riitti ihan kaikille.

 

MISSÄ?

Route de Maussane – 13990 Fontvieille – France (tien varressa kylttejä)

MITEN PÄÄSTÄ?

Autolla

  • Arlesista 14,5 km (n. 30 min)
  • Aix-enProvencesta 73 km (n. 1h)
  • Marseillesta 92 km (n. 1h 30min)

MILLOIN?

Auki joka päivä klo 10-13 ja 14-18 (nämä talvella 2018-2019, tarkista erikseen juhlapyhien aikaan sekä kesällä)

 

Yleinen

Budjettimatkailijan vinkit Pariisiin

maanantai, marraskuu 19, 2018

Pariisi on vienyt monen matkaajan sydämen ja hilannut itsensä turistien ykköskohteeksi. Pariisin kokoisessa kaupungissa nälän kurniessa voi olla helppoa seurata muita turisteja ja mennä ensimmäiseen silmiin osuvaan kahvilaan tai ravintolaan ja joutua maksamaan itsensä kipeäksi jopa keskinkertaisesta appeesta. Myös yöpyminen saattaa lohkaista ihan turhan ison siivun matkabudjetista. Tässä postauksessa ajattelin antaa muutaman vinkin ruokailuun ja yöpymiseen liittyen, jotka huomasin käytännöllisiksi.

 

 

Syö lounaasi leipomossa. Tai ei sitä varsinaisesti leipomossa sisällä ole pakko syödä, mutta jos lounaaksi riittää täyttävä patonki tai quiche, lounasaikaan kannattaa tähyillä lähintä boulangerieta. Leipomoista saattaa saada lounaspatongin tai -piirakan 3-5 eurolla. Joissain leipomoissa on ulkona muutamia tuoleja ja pöytiä, mutta yhtä hyvin voit napata eväät mukaan ja suunnata puistonpenkille tai vaikka Seinen penkereelle nautiskelemaan lounaasta.

 

 

Nauti fiineistä ravintoloista lounasaikaan. Monissa gourmet-ravintoloissa on lounasaikaan valmiiksi suunniteltu menu, joka on selvästi illallista edullisempi. Jos siis haluat nauttia jostain Pariisin hienoista ravintoloista, mutta niiden hinnat hirvittävät, kannattaa harkita lounasmenuta.

Tsekkaa fiksattu menu. Tämä pätee niin illalliseen kuin lounaaseenkin. Suurimmassa osassa ravintoloita on menu du jour, päivän menu, johon saattaa kuulua esim. alkuruoka ja pääruoka tai pääruoka ja jälkiruoka sopuhintaan.

 

 

Etniset keittiöt. Pariisi ei ole pelkkää sipulikeittoa ja cordonbleuta. Kaupungissa kukoistavat myös erilaiset etniset ravintolat, joita löytyy varmasti jokaista sorttia ja jokaiselle kukkarolle sopivia. Esim. Maraisin falafel-paikat ovat todella suosittuja – ja edullisia. Monet niistä ovat pikaruokapaikoiksi hyvin tasokkaita.

Yövy hieman keskustan ulkopuolella. Tämä sama periaate pätee itse asiassa myös syömiseen. Itse tykästyin 15. arrondissementtiin, koska siellä näki palasen sitä Pariisia, joka ei ole turistien ruttuun tallaama. Tämä näkyy myös asuntojen hinnoissa. Eikä se haitannut, että kävelymatkaa meidän asunnolta Louvreen kertyi n. 40 min ja Eiffelin-tornille n. 25 min, koska matkan varrella oli ihana nautiskella kauniista arkkitehtuurista, pikkuputiikeista ja rauhallisista kaduista. Ja kun askel alkoi painaa liiaksi, metrolla oli helppo päästä mihin vaan.

 

 

Suosi huoneistoja hotellien sijaan. Myös tämä kohta liittyy sekä yöpymiseen että syömiseen. Ensinnäkin jos olet isommalla porukalla liikkeellä, huoneisto tulee lähes aina halvemmaksi. Toiseksi kun pystyt kokkaamaan osan aterioista itse, säästät pitkän pennin ruokakuluissa. Tässä on kyse myös tunnelmasta: huoneistot ovat nimittäin monesti kodikkaampia kuin hotellit.

 

 

Mitä tästä listasta jäi uupumaan? Olisi kiinnostava kuulla teidän vinkkejä budjettimatkailuun – oli se sitten Pariisissa tai muualla maailmassa.