ranska Yleinen

Taiteilijoiden Ranska + patikointivinkki

maanantai, elokuu 5, 2019

Olen toivoton postimpressionismin ja -impressionistien rakastaja. Kun lähdimme Ranskaan, mielessäni siinsivät makuelämysten ja Provencen tunnelmallisten pikkukylien ohella van Goghin ja Cézannen kaltaisten upeiden taiteilijoiden elämään ja teoksiin tutustuminen. Louvre on tietysti must kun Pariisista puhutaan, mutta jos olisin joutunut valitsemaan d’Orsayn ja Louvren välillä, ensimmäinen olisi voittanut. Mutta onneksi en joutunut. Vaikka Louvressa Samothraken Nike, Kaanan häät ja tietysti Mona Lisa saivat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä, d’Orsay jätti vieläkin syvemmän jäljen sydämeen. Erityisesti mieleen jäivät Vincent van Goghin Omakuva (1889–1890), The Siesta ja Tähtikirkas yö. Gauguinin teoksista mieleenpainuvin oli Tahitilaisia naisia rannalla, kun taas Monet vei sydämeni kliseisesti Blue Water Lilies -maalauksella. Provencessa ollessamme asuimme Aix-en-Provencessa, joka oli Paul Cézannen asuinpaikka. Hän syntyi siellä, mutta vietti nuoruudessaan jonkin aikaa Pariisissa, ennen kuin palasi takaisin Aixiin. Cézanne saikin lempinimen ”Aixin erakko” syrjäänpäin vetäytyvän luonteensa johdosta.

Yhden päivän vietimme patikoiden Monte Sainte-Victoire -vuorella, jota Cézanne mielellään maalasi. Jos haluat päästä sisälle upeaan impressionistiseen maalaukseen, lähde kävelylle Sainte-Victoirelle – autenttinen tunnelma on taattu. Voin ehdottomasti suositella Sainte-Victoirea matalan kynnyksen retkeilykohteeksi. Maisemat olivat upeat, ja heti parkkipaikalta oli selkeitä opasteita eri reiteille. Meidän loman aikaan myös ranskalaisilla lapsilla oli jonkun sortin syysloma meneillään, joten tällä ilmeisen suositulla alueella oli paljon perheitä retkeilemässä. Matalahkon vuoren rinteillä kasvoi pääasiassa rosmariinia ja timjamia, ja puusto oli hyvin harvaa. Näköalat olivat siis koko matkan upeat. Pidin Sainte-Victoiresta erityisesti siksi, että se oli kokonsa vuoksi todella helposti lähestyttävä. Patikkapolkuja riitti kyllä kilometrikaupalla, eikä turhia riskejä tietenkään kannata ottaa, mutta laskeutuessamme me emme seuranneet mitään tiettyä reittiä, vaan otimme alhaalla siintävän parkkipaikan kiintopisteeksi ja suunnistimme sitä kohti puhtaasti mututuntumalla.

Kävimme myös muutamassa kylässä, joissa erityisesti Vincent van Goghin elämä ja työt olivat selvästi esillä. Teimme pienen road tripin, jonka pääkohteet olivat St. Rémy ja Arles. Kylät olivat hieman erilaisia, mutta yhteistä niissä oli lähes käsin kosketeltava menneiden vuosisatojen tunnelma. St. Rémyn keskusta oli hieman pienempi, ja se oli melko nopeasti kävelty halki. Keskustan ulkopuolelta lähti van Gogh -katu, jonka varrella oli tietoiskuja taiteilijan kuuluisimmista teoksista. Haimme turisti-infosta äänioppaan, jonka sai parilla kolmella eurolla kahdelle. Jos taide kiinnostaa ja olet tuolla päin liikkeellä, kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä mahdollisuus. Vaikka olen lukenut paljon kyseisen taiteilijan elämästä, tämän puolen tunnin kävelyn aikana opin huimasti uusia asioita.

Arles oli kahdesta kaupungista hieman isompi, mutta samalla hiljaisempi. Keskustan upeat vanhat kivitalot värikkäine ikkunaluukkuineen kuitenkin henkivät vanhan ajan tunnelmaa aivan hämmästyttävällä tavalla. Kun katsoo joitakin historiallisia sarjoja, jotka sijoittuvat parin sadan vuoden takaiseen Ranskaan, ja vertaa niitä vaikka tämän päivän Arlesiin, tuntuu että vain ihmisten vaatetus on muuttunut – muuten kylissä on juuri samanlainen hieman unenomainen tunnelma. Syy sille, miksi halusin päästä Arlesiin, on se, että keskustassa on vieläkin pystyssä se kahvila, jonka van Gogh maalasi. Maalauksen Terrasse du café le soir kahvila on vieläkin toiminnassa, ja se on nimetty taiteilijan mukaan. Se ei ollut auki silloin kun me olimme Arlesissa, mutta oli melkein kivempaa istua viereisessä kahvilassa ja päästä ihailemaan koko komeutta vähän kauempaa.

Kokonaisuudessaan matkamme Ranskaan oli sukellus monen uskomattoman taiteilijan sielunmaisemaan, enkä enää ihmettele, miksi niin monet ovat siellä inspiroituneet!

 

P.S. Tämän tekstin on tarkastanut Pilkunviilaamon ihana Saara. Kyseessä ei ole yhteistyöpostaus, vaan voitin tarkistuksen arvonnassa. Olen kuitenkin niin tyytyväinen lopputulokseen, että pakkohan sitä on vähän hehkuttaa! Tarkistetut tekstit tulivat takaisin ennätysnopeasti ja mukana oli korjausten lisäksi myös positiivista palautetta, mikä tuntui erityisen kivalta. Omista teksteistä voi olla yllättävän vaikeaa bongata virheitä, mutta Pilkunviilaamon palveluiden avulla on helppo tuottaa selkeitä ja sujuvia tekstejä. Kiitos Saara!

 

 

itävalta matkailu wien

Viehättävä Vienna

torstai, huhtikuu 4, 2019

Kävin kaverini kanssa Wienissä muutaman päivän lomalla maaliskuun lopussa. Olin ensimmäistä kertaa noilla huudeilla, ja upeiden magnolioiden ja kirsikkapuiden katveessa rakastuin totaalisesti Itävallan pääkaupunkiin! Kyseessä on minun mielestäni aivan poikkeuksellisen ihana eurooppalainen kaupunki. Ajattelin jakaa nyt teille omia tunnelmointeja tuosta kaupungista, sekä pari tärppiä sinne matkustaville.

 

Meillä oli vain noin kaksi ja puoli päivää aikaa, joten päätettiin, että ei ahdeta aikataulua täyteen nähtävyyksiä, vaan mennään enemmän fiiliksen mukaan. Tämä oli loistava päätös, kun on kyse Wienistä. Meillä oli kummallekin aamupäivälle yksi kohde, joka haluttiin nähdä, ja sen jälkeen vaan käveltiin päämäärättömästi.

Maanantaiaamuna saavuttiin Wieniin bussilla, ja heti kun oltiin saatu vietyä matkalaukut kämpille, päätettiin suunnata kohti Belvederen taidemuseota. Belvedere on oikeastaan kahden linnan (Ylä- ja Ala-Belvedere) muodostama linna-alue. Linnojen välissä on upea puisto, joka ei kylläkään vielä ollut vehreimmillään. Kumpikin linna toimii nykyään taidegalleriana.  Itse odotin eniten Gustav Klimtin teosten näkemistä. Erityisesti kutkutteli maailmankuulun teoksen The Kiss näkeminen livenä. Tuo maalaus sijaitsee Ylä-Belvederessä. Linnoihin on mahdollista ostaa yhteislippu tai voit valita lipun vain jompaankumpaan. Meille tuo Ylä-Belvedere riitti aivan mainiosti. (Valitettavasti minulla on vain huonolaatuisia kännykkäräpsyjä täältä, koska sateen takia en viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Alla netistä löytynyt kuva.)

Ylä-Belvedere, © Bwag/Commons

Tiistaiaamuna tutkiskelimme Wienin karttaa, ja silmiimme osui mielenkiintoiselta vaikuttava paikka: Hundertwasserhaus. Kyseessä on ”tavallinen” asuintalo; lainausmerkeissä siksi, koska sen arkkitehtuuri on kaukana tavallisesta. Jos vaatteiden sanotaan olevan kuin toinen iho, taiteilija Friedensreich Hundertwasserin mielestä kodin tulisi olla kolmas iho. Tämä talo sotii modernia arkkitehtuuria vastaan, joka on ”murhattu viivoittimella”. Talo on Wienin kaupungin omistama ja asunnot vuokra-asuntoja, joten sisälle ei ole mahdollista päästä. Mutta uskokaa pois, ulkokuoressakin riitti ihmeteltävää pitkäksi aikaa! Kadun toisella puolella on turisteille tehty Hundertwasser Village, joka on tehty samaan tyyliin kuin itse talo. Siellä on joitakin kahviloita ja turistikrääsäkauppoja ja siellä pääsee kokemaan, millaista olisi olla talon sisällä.

 

 

 

Näiden kahden nähtävyyden jälkeen vaan käppäilimme kaupungilla melko päämäärättömästi. Kaduilla sai niskat kenossa ihastella Wienin upeaa arkkitehtuuria. Keskustan ulkopuolellakin talot ovat kauniita, ja pieniä ja isompia puistoja on siellä täällä. Tuntui, että mihin tahansa katseensa kääntää, tai mille vaan kadulle suuntaa, kaikkialla silmä lepää. Tämä on yksi seikka, mitä arvostan todella paljon kaupungeissa: jos ympärillä on kaunista arkkitehtuuria ja ihania puistoja, viihdyn paikassa vaikka kuinka kauan. En tarvitse edes mitään kovin mielenkiintoisia nähtävyyksiä tutkittavaksi, vaan minulle riittää, jos saan fiilistellä kaupungin viboja, ja juoda kahvia aina säännöllisin väliajoin. 😄

 

 

Wien on myös uskomattoman siisti ollakseen suurkaupunki. Emme kylläkään käyneet kaupungin laitamilla, mutta minuun vaikutuksen teki se, että myös niiden suurimpien turistirysien ulkopuolella oli todella puhdasta, toisin kuin esimerkiksi Pariisissa. Ja puhtaudesta puheen ollen: Wienissä ei tarvitse karsastaa yleisiä vessoja. Keskustassa maanalaisessa jugendvessassa ystävällinen täti ohjasi kävijän vapaana olevaan toilettiin ja sulki oven perässä. Hän myös siivosi loossit jokaisen kävijän jälkeen! Olin jostain lukenutkin Wienin vessojen olevan mielenkiintoisia, mutta ihan näin hyvää palvelua en ollut osannut odottaa!

 

Jos Wienissä majoittuu vähänkin ydinkeskustan ulkopuolella, kannattaa hyödyntää julkista liikennettä. Metro- ja ratikkalinjat ovat toimivia, eivätkä edes maksa maltaita. Jos haluaa yhdistää hyödyn ja huvin, kannattaa ajella esimerkiksi ratikkalinjalla numero yksi. Kun aamulla olimme suuntaamassa kohti Hundertwasserhausia, huomasimme, että sinne pääsee meiltä ratikalla. Vaikka kävellen tuo matka olisi kestänyt vain kymmenisen minuuttia pidempään, ja kilometreissä ratikka kulki pitkää kiertotietä, oli huippuhyvä päätös kuitenkin mennä sillä. Tuo ratikka oli kuin edullisempi variantti siitä turistien Hop-On Hop-Off -bussista, paitsi että turistioppaan ulkoa opetellut vitsit oli korvattu taatusti autenttisella wieniläisellä tunnelmalla. Linjan reitti meni juuri sopivasti keskustan läpi. Näimme monet nähtävyydet ratikan kyydistä, ilman että jalkoja alkoi pakottaa.

Ollakseen historiallinen suurkaupunki, Wien oli yllättävän kompakti. Vaikka alkuun harmittelimme kaverini kanssa sitä, että ehdimme viettää Wienissä vain pari päivää, matkan jälkeen kummatkin ihmettelimme, miten paljon sitä ehtikään nähdä lyhyessä ajassa. Vaikka palaisin Wieniin koska tahansa, ei reissustamme jäänyt sellaista fiilistä, että jotain merkittävää jäi nyt näkemättä. Vaikka emme ehtineet käydä esim. Schönbrunnin linnassa ja Kansalliskirjastoa kurkkasimme vain ovelta, olimme loppujen lopuksi molemmat todella tyytyväisiä reissumme saldoon.

tallinna viro

Taidetta ja herkkuja Tallinnassa

torstai, helmikuu 14, 2019

Ajattelin tähän Ranska-postausten ehtymättömään virtaan tyrkätä myös yhden postauksen Tallinnasta. Vaikka siellä on tullut käytyä kerran jos toisenkin, tuntuu, että aina löytyy jotain uutta ihailtavaa! Tämä on yksi syy, miksi en varmaan koskaan tule väsymään Tallinnassa reissaamiseen. Muita syitä ovat tietysti matkan helppous, sekä nopeus. Tällä kertaa ajattelin kertoa vähän enemmän upeasta Kadriorun palatsista, aivan ihanasta venäläisestä lounasravintolasta sekä yhdestä vanhankaupungin ravintolasta. Tarkat osoitteet löytyvät ihan postauksen lopusta.

Kadriorun (tai Kadriorgin) palatsi oli tosiaan minulle aivan uusi tuttavuus. Pietari Suuri rakennutti sen itselleen kesämökiksi 1720-luvun alussa. Sittemmin sitä on korjailtu useaan otteeseen, ja nyt vuosituhannen alusta asti siellä on ollut pysyvänä näyttelynä Viron taidemuseon ulkomaisen taiteen kokoelma. Tällä hetkellä museossa on näyttely nimeltä ”Alussa olivat…Köler ja Weizenberg”. Kyseiset herrat ovat Viron ensimmäisiä taiteilijoita, ja museossa on esillä heidän maalauksiaan ja veistoksiaan. Tässäkin museossa maalauksien lisäksi ihastuttivat puitteet. Barokkipalatsissa jokaisen kulman takaa avautui toinen toistaan upeampia huoneita. Juhlasalin upea kattomaalaus Diana ja Aktaion saa niskat kipeytymään, mutta maalaus koko komeudessaa on sen arvoinen. Monessa muussa huoneessa on upeita vanhoja takkoja, joiden jokainen laatta on erikseen maalattu ja siksi uniikki.

Palatsin ympärillä on todella iso puisto, joka oli näin talviaikaankin vaikuttava, mutta varmasti aivan upea kesällä. Palatsin on sanottu olevan Viron oma Versailles, joten ehdottomasti aion poiketa täällä seuraavan kerran, kun olen kesäaikaan Tallinnassa. Palatsi sijaitsee, yllätys yllätys, Kadriorun alueella, hieman Tallinnan vanhasta kaupungista länteen. Sinne pääsee kätevästi raitiovaunulla (linjat 1 & 3) tai kävellen n. puolessa tunnissa. Matkan varrella on tunnelmallisia ja kauniita puutaloja sekä kahviloita, joten matka sujuu kävellenkin rattoisasti.

 

Toinen paikka, johon ihastuin reissullamme on venäläinen Cafe Grenka. Se sijaitsee myös hieman keskustan ulkopuolella, kätevästi Pärnu maanteen varrella. Me söimme Grenkassa lounasta, mutta täältä saa myös aamiaista, ja koko päivän salaatteja, piirakoita ja muita pieniä annoksia. Vaihtuvan päivän menun löydät Grenkan nettisivuilta. Ruoat ovat tyypillisiä venäläisiä: seljankaa, blinejä, pelmenejä ja piirakoita. Kaikki annokset ovat reilun kokoisia ja ah-niin-hyviä. Söin itse pitkästä aikaa blinejä, enkä edes muista, koska olisin saanut niin hyvää mideosti graavisuolattua lohta. Lohen kanssa ei myöskään oltu pihtailtu – kuuden euron annoksessa sitä oli todella reilun kokoiset palat. En ehkä voi tarpeeksi hehkuttaa tätä paikkaa! Myös kahvilan sisustus on ihanan tunnelmallinen. Meidän tänne tullessamme oli vielä hyvin tilaa, mutta paikka täyttyi nopeasti, ja yksi isompi seurue joutuikin kääntymään ovelta takaisin. Tänne kävelee vanhasta kaupungista noin 20 min, mutta myös ratikalla pääsee (linjat 3 & 4).

 

Viimeinen vinkkini on ihana Spot-ravintola vanhassakaupungissa. Tämä paikka valikoitui meidän illallispaikaksi. Spot on kulinaristin valinta, ja menu on moderni ja ranskalaisvaikutteinen; se sisältää perinteisten tartar-pihvin, ankan ja simpukoiden lisäksi kasvisruokia, kuten tofua avocadovaahdolla sekä kikhernecurryn. Ravintola on tunnelmallinen, palvelu on ystävällistä, viini ensiluokkaista ja ruoka taivaallista. Mitä muuta sitä voisi toivoakaan?

 

 

Osoitteet:

Cafe Grenka: Pärnu maantee 76, Tallinna

Kadriorgin palatsi & taidemuseo: A. Weizenbergi 37, Tallinna

Spot: Vene 4, Tallinna

 

 

 

matkailu ranska

Ihanaakin ihanampi Cassis ja sen herkut

torstai, tammikuu 17, 2019

Me majoituttiin meidän Etelä-Ranskan reissulla Aix-en-Provencessa, joka oli kaikin puolin oikein mainio paikka. Tunnelmallinen keskusta vanhoine kirkkoineen ja mutkaisine katuineen oli ihan parasta. Niillä pikkukujilla sai helposti kulutettua vaikka koko päivän. Toinen loistava juttu Aixissa oli sen sijainti. Aixista oli kätevän mittainen matka niin sisämaan provencelaisiin pikkukyliin, kuin Välimerellekin. Ihastuttiin erityisesti pieneen Cassis-nimiseen merenrantakaupunkiin.

Ensimmäisen kerran, kun mentiin Cassisiin, siellä oli markkinat täydessä tohinassa. Keskustassa on yksi isompi aukio, jolle markkinatkin keskittyvät. Pääkadun varrella on jos jonkinlaista turistikojua, mutta meno rauhoittuu huomattavasti kun menee yhdenkin korttelin verran pääkadusta syrjään.

Cassisilla on pitkä rantaviiva ja kaunis satama. Hiekkarannan tuntumassa on kaksi ihanaa kahvilaa / ravintolaa (josta vain toinen oli auki meidän siellä ollessa). Mikä voisi olla sen ihanampaa, kuin kahvihetki auringon paisteessa, leppeän merituulen puhaltessa ja suolaisten aaltojen kohinaa kuunnellessa?

Cassisista voi myös lähteä jos jonkinlaisille veneajeluille Välimerelle. Suosituimpia ovat varmasti  kalankeille suuntautuvat retket.  Massif des Calanques on Marseillesta Cassisiin asti ulottuva hieman Norjan vuonoja muistuttava luonnonmuodostelma. Kalkkikiviset, valkoisena hohtavat kalankit houkuttelevat valtavia määriä turisteja joka vuosi. Cassisista tosiaan pääsee veneajelulle ihastelemaan kalankeja mereltä käsin, mutta niille on myös mahdollista mennä kävelemään. Me valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon, ja se onkin ihan oman postauksensa arvoinen juttu. Veneretkiä kalankeille voi ilmeisesti varata netistä, mutta paikan päälle voi myös vain tupsahtaa ja ostaa liput paikan päältä. Varsinkin kuumimman sesongin aikaan veneretkueita lähtee matkaan jatkuvalla syötöllä.

 

Cassisissa kannattaa tietysti syödä mereneläviä. Ne ovat siellä varmasti tuoreita, ja varmasti hyviä. Tykästyin myös yhteen pienen pieneen herkkupuotiin, joka osoittautui olevan ilmeisesti perheyritys. Istahdimme ihanan tynnyripöydän ääreen ensin vain kahville, mutta hetken valikoimaa katseltuamme päätimme myös maistella vähän juustoja. Päädyimme testaamaan kahta eri tryffelijuustoa: vuohenmaidosta sekä lehmänmaidosta tehtyä. Annos oli t ä y d e l l i n e n. Lautasella oli kumpaakin juustoa hyvän kokoiset palat, vähän vihreää salaattia, jossa oli oliiviöljyä ja balsamicoa ja pöytään tuotiin myös tuoretta patonkia. En voi vieläkään uskoa, miten on mahdollista, että jokin niin yksinkertainen voi maistua niin hyvältä.

Paikan nimi on Atelier Gastronomique Cassis, ja sieltä saa ymmärtääkseni myös isompia annoksia sekä mukaan otettavaa lounasta. Monet ruoista (esim. salaatit ja patongit) ovat edullisempia mukaan otettuina. Herkkupuodista saa ostettua kotiinviemisiksi oliiviöljyä, erilaisia tahnoja, leikkeleitä ja tietysti niitä juustoja.

Jos siis olet jossain Marseillen tai Aixin lähettyvillä, kannattaa ehdottomasti poiketa Cassisissa. Muualta olen lukenut, että sesonkiaikaan koko kylä on tupaten täynnä turisteja, mutta kun me olimme siellä lokakuussa, oli tilaa hengittää ja kaduillakin kuuli pääasiassa ranskaa.

Marseillesta Cassisiin pääsee joko Parc national des Calanques’n läpi, tai sen pohjoispuolelta. Luonnopuistossa tiet ovat tiestysti pieniä, mikä selittää sen, että lyhyeen matkaan kuluu jonkin verran aikaa.

 

ATELIER GASTRONOMIQUE CASSIS

os. 24 Rue de l’Arène, 13260 Cassis, Ranska

http://www.latelier-gastronomique.fr/

 

CASSIS

Miten?

  • Aix-en-Provencesta 52 km (n. 50 min)
  • Marseillesta 26 km (n. 40 min)
  • Nizzasta 191 km (n. 2h)

Milloin?

  • Rauhallisinta syksyllä: syys-lokakuussa merivesi on vielä lämmintä, mutta suurin osa turisteista on jo kaikonnut

Parkkeeraaminen:

  • Aivan ydinkeskustassa on pelkästään kävelykatuja
  • Parking Mimosas: keskustan tuntumassa sijaitseva edullinen parkkihalli