Browsing Tag

ulkosuomalaisuus

kevatsauna

Ensimmäistä kertaa hollantilaisessa saunassa

En ole mikään varsinainen saunahirmu, mutta olen aina tykännyt päästä silloin tällöin saunaan rentoutumaan. Mieluiten vältän korkeimpia lämpöjä, ja käyn esimerkiksi sen jälkeen, kun kovimmat löylynheittäjät ovat jo poistuneet, ja kiuas on jätetty jäähtymään. Siitä huolimatta, näin ulkomailla ollessa saunaa alkaa kyllä väkisinkin ikävöidä.

Siksi olinkin iloinen, kun päätin liittyä kuntosalille, jossa on sauna – tämä ei siis täällä ole mikään itsestäänselvyys, eikä saunoja löydy edes tavallisista uimahalleista. Silti suhtauduin varauduksella, kun menin ensimmäistä kertaa kyseistä saunaa kokeilemaan. Suomalaisten keskustelua hollantilaisesta ”saunakulttuurista” seuranneena jännitin ehkä jopa hieman. Esimerkiksi seuraavat asiat ovat nimittäin nousseet tässä keskustelussa usein esille:

  • Sauna ei useinkaan ole kovin kuuma.
  • Saunoissa ei usein ole kiuasta, eikä löylyjä saa heittää.
  • Spa-saunoissa on kyllä usein ohjelmassa ’löylynheitto’, jolloin henkilökunnan edustaja heittää löylyjä, joihin usein on lisätty joku tuoksu.
  • Monissa paikoissa saunassa saa viettää vain rajallisen ajan, esimerkiksi 15 minuuttia.
  • 15 minuutin saunomisen jälkeen täytyy mennä lepäilemään vilvoittelualueelle.

Onhan näitä muitakin ihmetyksiä tullut vastaan, mutta näistä saa varmaan jo aika hyvän idean siitä, miksi niin epäilevästi myös tähän omaan ensimmäiseen hollantilaissaunakokemukseeni suhtauduin.

Odotusten ollessa matalat, on tietysti helppo yllättyä positiivisesti. Mutta: sehän oli ihan vaan sauna (ja tämä on siis täysin positiviinen huomio!). Kiuasta ei näkynyt, eikä löylyjä siis päässyt heittämään, mutta lämpöä kyllä riitti ja rentoutusta. Tällaiselle jälkilämpöhengailijalle juuri täydellistä, kun eivät muutkaan pääse nostamaan kuumuutta tuskaiseksi. Kylläpä tämä salijäsenyys kannatti – täällä tulee varmasti hengailtua kerran jos toisenkin rankan treenin vastapainoksi. Ihanan suomalaista.

Tänne muuten saapuivat jo ensimmäiset kevään merkit, kuten alun kuvasta näkyy. Kukkia, nyt jo! Kevät on kyllä ehdottomasti suosikkiaikaani täällä, juuri tämän aikaisen alun takia. Eipä tämä nyt aivan tavallista taida olla, että tammikuussa jo näkyy kukkia siellä sun täällä, mutta huomattavasti Suomen kevättä aiemmin täällä kuitenkin yleensäkin edetään. Ja vielä näin muutaman vuoden jälkeenkin ne ensimmäiset kukat tuntuvat aina yhtä ihanalta, ja puhelimeni muisti hupenee, kun napsin niistä kuvia kaikista mahdollisista kuvakulmista. Pysähtelen kävellessä ihastelemaan kevään merkkejä, ja hymyilen itsekseni oikein epäsuomalaisittain. Ihan niin epäsuomalaiseksi en ole muuttunut, että tuntemattomille huutelisin, mutta R:lle ainakin muistan muutaman kerran päivässä hehkuttaa ”Ihanaa, kevät!”.

R:n mielestä ei muuten ole vielä läheskään kevät, mutta ei se minun intoani laimenna.

Kevätterkuin,

Iina

Oman elämäni aakkoset

Huh, paluu blogin ääreen pitkästä aikaa. ”Pieni” (=nyt jo 10-kiloinen) hauvavauva on vienyt melkolailla aikaa ja energiaa viime viikot. Vaikka olimme toki tietoisia siitä, että koiran kanssa tehdään asioita ja ulkoillaan (duh), tuli se henkinen puoli ehkä hieman yllärinä. Itse näin ensimmäisen viikon uniakin siitä, että koira olisi jossain pulassa, vaikka tosiassa karvapallero tuhisi tyytyväisenä kopissaan. Vaikka hän nyt jo sulautuu rutiineihin aivan kuin emme koskaan ilman koiraa olisi olleetkaan, vei ensimmäisten viikkojen ”vieläkö se hengittää”-stressi aikamoisesti energiaa. Mutta vielä hengittää, ja on aikamoinen hurmuripoika – ja jättää jo vähän energiaa tänne bloginkin puolelle.

Huomasin, että monessa blogissa on viime aikoina listailtu oman elämän aakkosia, ja halusinkin ottaa samasta teemasta kiinni. Matalan kynnyksen pitkä aloitus tällaisen pienen tauon jälkeen.

Amsterdam

Tämänhetkinen, ja ainakin muutamien tulevien vuosien  kotikaupunkini. Ihana kansainvälinen keskittymä, jossa on aina jotain tekemistä.

Amsterdam kanaalit arkkitehtuuri

Banaani

Lähes jokapäiväinen aamupalani rahkan ja ihanan kaakaomyslin kera.

Consumer Behavior

Laaja kuvaus alueesta, jolla teen tutkimusta.

Dublin

Asuinmaani nr. 4. oli Irlanti syksyn 2014 ajan, jolloin vietin siellä lukuvuoden vaihdossa. Ihana, hurmaavan tunnelmallinen kaupunki, josta jäivät mieleen rennot pubit, kauniit rakennukset ja moninaiset pyörän satulassa kärsityt kaatosateet. Irlannin luonto ja maisemat tarjoavat tekemistä ja ihailtavaa. Jos suuntaat Irlantiin, vuokraa auto ja kiertele, se on ehdottomasti sen arvoista!

Esikoulu

jäi minulta välistä, sillä aloitin koulun vuotta liian aikaisin. Tämä oli muuten täysin oma tahtoni, esimerkiksi siitä syystä, että veljeni puhuivat englantia, kun halusivat etten ymmärrä, joten minun täytyi myös päästä sitä oppimaan.

Fotogeenisyys

Ei tosiaan ole minulle suotu ominaisuus. Vaikka kuinka yritän olla tai olla olematta rennosti, seison kuvissa aina jotenkin vinossa ja lysyssä, silmäni ovat puoliksi kiinni ja suu auki. Panoramakuvissa kuva jostain syystä aina pätkäisee minun kohdallani niin, että kasvoni lyhenevät ja levenevät puolella. R:n lempipuuhaa matkoilla on ottaa kuvia, ja hihitellä kun taas näytän ”varsin hurmaavalta”. Näistä saisi vaikka oman matkakirjan aikaiseksi.

Grappig

Inhokkisanani hollanniksi. Grappig tarkoittaa ’hauska’, joten kyseistä sanaa on vaikea ikuisesti vältellä, mutta se sisältää ihastuttavan kurkku-g:n lisäksi r:n, joka myös tulee lausua hyvän kurkkuörinän saattelemana. Ja kuulemma on myös mahdollista kuulla, että sanassa on g ja r peräkkäin, vaikka omasta mielestäni se tarkoittaa vain hieman pidempää örinää. (Kärsin tässä myös hieman siitä, että R:n kotiseudun aksentissa tämä kurkkuörinä on melkolailla vahva, joten pienellä körähdyksellä on vaikea selvitä.)

Hollanti

Toinen päivittäisessä käytössä olevista puhekielistä (englannin ohella siis, vaikka suomeakin kyllä useamman kerran viikossa puhun ja päivittäin kirjoitan), jota olen viimeiset kaksi vuotta yrittänyt päähäni takoa. Tällä hetkellä se sujuu jo melko kivuttomasti, tosin joukkoon sekoittuu kyllä sujuvasti myös englantia ja joitain saksan jäänteitä.

Iina

On todistautunut ulkomailla yllättävän vaikeaksi nimeksi ollakseen vain neljä kirjainta. Saamani sähköpostit alkavat 95%:sti ’Hi Lina’, mutta säännöllisesti törmään myös luovempiin versioihin, kuten Irina, Ilina sekä Iaana. Ja tämä on jo helpotettu versio: virallinen etunimeni on Iina-Maija (pitääpäs joskus testata, mitä versioita tästä saisivat aikaiseksi).

Japani

Erittäin korkealla tulevien matkakohteiden listalla. Mount Fujin valloitus, sushi-ravintolat, mahtava luonto ja modernit kaupungit houkuttelevat, ja Pinterest-taulu kasvaa kasvamistaan.

Kiyoshi Shikoku

Kiyo

Tällä hetkellä elämää valloittaa pieni karvapalleromme, Kiyo, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Hänestä kasvaa toivottavasti piakkoin reipas vaellus- ja reissukaveri.

Lappi

Vaikka en olekaan Suomen Lapissa vieraillut ikuisuuteen, ja sitä ennenkin vierailin vain lomilla, on se silti kotiseutuni ja synnyinpaikkani. Lapin luonto ja sen rauha pysyvät mielessä, vaikka aikaa vierailuista kuluisi miten kauan. Nyt kuitenkin paluu häämöttää – maaliskuussa 2018.

Maaliskuu

Synnyinkuukauteni ja yksi suosikeistani täällä Alankomaissa – maaliskuussa kukkien alkaessa jo kukkia tosiaan huomaa, kuinka paljon aiemmin kevät täällä alkaa.

Nauru

Siis se pienen pieni saarivaltio Oseaniassa. Isoisäni on käynyt maailmanympärimatkalla, josta hän tietty mielellään puhuu ja kertoo juttuja. Nämä jutut keskittyvät kuitenkin lähinnä hänen Naurun ja Tongan saarilla viettämäänsä aikaan, joka selvästi on tehnyt vaikutuksen. Ja niin tekivät ne tarinat minuunkin: jo pienenä olen päättänyt, että joskus lähden maailmanympärimatkalle, jonka reitille näiden saarten on kuuluttava.

Opettaja

Lapsuuden haaveammatti. Vietin kesät mummolassa opettaen serkkuja lukemaan ja laskemaan, kuri oli kova. Äiti ja mummokin olivat sitä mieltä, että kyllä tästä tytöstä opettaja tulee. Kauppikseen menin, ja opettajaksi päädyin. Tällä hetkellä toki vain pieni osa työajasta on opetusta, mutta kyllä se vieläkin omalta tuntuu, ja haluankin mahdollisuuksien mukaan uraani jatkaa osittain opetuksen parissa.

Pesäpallo

Suvun toisen puoliskon kotipaikan ollessa Kitee ei sitä kai juuri muunkaan harrastuksen pariin voi päätyä. Pelasin pesäpalloa kymmenisen vuotta aina yliopisto-opintojen alkuun saakka Porin Pesäkarhuissa, ja seurailen tuloksia vielä täältä ulkomailtakin käsin. Tämä seuraduo muuten on johtanut siihen, että kannustan Itä-Länsissä aina naisten osalta länttä, miehissä itää. Damn Ruutu, joka tarjoaa pelejä netissä vain maksua vastaan (enkä halua kyseisestä palvelusta maksaa, sillä muu sisältö on suurelta osin blokattu ulkomailla).

Quito

ja suuri osa muista maailman pääkaupungeista löytyvät mieleni syövereistä – addiktoidun nimittäin helposti karttapeleihin. Vaikka nyt pienen tauon jälkeen osa onkin varmaan muistista hävinnyt, osasin ainakin aiemmin listata kaikki Euroopan, Aasian sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikan valtioiden pääkaupungit. Lisäksi voin listata kaikki maailman valtiot (hieman kai määritelmästä riippuen, tämä kun ei aina ole niin selkeää), Yhdysvaltain osavaltiot sekä niiden pääkaupungit. Näitä pelejä löytyy Sporcle.com -nettisivustolta (linkki vie suoraan Maailman valtiot-peliin).

Ruislimppu

Ruisleipä

Oltermannin ohella tärkein tuliainen Suomesta.

Shoppailu

on ehdottomasti paheeni. Olen koittanut viime aikoina rajoittaa ostosvimmaani viettämällä shoppailulakko-kuukausia sekä asettamalla itselleni niin korkean säästötavoitteen tälle vuodelle, ettei ylimääräisille ostoksille ole varaa.

Tukholma

Maisteriopintojeni aikainen kotikaupunkini. Vaikka vietinkin Tukholmassa vain vuoden (toinen vuosi meni vaihdossa), tuntuu se yhä kotoisalta. Ja tarttuihan täältä matkaan R, ja tutkimusinnostuskin, joten Tukholmaa voin vain kiittää nykyisestä tilanteestani.

Uuno Turhapuro

Lapsuuden suosikkileffani olivat kaikki Uuno Turhapuroja, tai muita Speden elokuvia, joita katsoin nauhoitetuilta VHS-kaseteilta kunnes kasetit meinasivat hajota.

Vierailla kaikissa Euroopan maissa

Tämän ikuisesta matkakuumeesta kärsivän pitkäaikainen tavoite on käydä jokaisessa Euroopan valtiossa. Vielä on noin puolet jäljellä, erityisesti Balkanin suunnalla. Lisäksi muutama reissaajien suosikkikohde, esimerkiksi Portugali ja Tanska, puuttuu vielä(kin) käytyjen kohteiden listalta, vaikka molemmat to-do-listalla melko korkealla jo kauan ovatkin heiluneet.

Wien Itävalta

Wien

Ensimmäinen kosketukseni asumiseen ulkomailla, täyttä rakkautta. Kaunis, upea kaupunki, jossa tapasin mahtavia ihmisiä. Ilman Wienin vaihtoani en varmasti olisi, missä olen nyt.

X->Y

Päivittäinen työajattelu: miten X vaikuttaa Y:hyn? Tällä hetkellä pohdinnassa erityisesti hinnoittelun vaikutukset kuluttajien mielipiteisiin kyseisestä tuotteesta.

Yliopisto

Aloitin yliopisto-opinnot Porissa, Turun kauppakorkeakoulun sivuyksikössä, vuonna 2009. Sen jälkeen olen opiskellut vielä kolmessa muussa yliopistossa kandi- ja maisteriopintoja. Kandivaiheessa en olisi ikinä uskonut päätyväni yliopistolle vielä töihinkin, mutta tässäpä sitä ollaan: yliopisto nr. 5 työpaikkana. Tunnen oloni aina kivan kotoisaksi kävellessäni opiskelijoiden keskellä, ja mielestäni on hienoa työskennellä ympäristössä, jossa valtava määrä ihmisiä tekee hommia päivittäin oppiakseen lisää.

Zionin kansallispuisto

Yksi suosikkipaikoistani maailmassa upeine punaisine vuorineen.

Åland

Keksiikö tähän tosiaan joku muuta kuin Åland tai Åre? Noh, mutta reilu kaksi vuotta sitten pääsin vihdoin vierailemaan Ahvenanmaalla, vaikkakin vain päiväretken Tukholmasta käsin. Vuokrasimme pyörät ja seikkailimme, ja harmitti kovasti, ettemme olleet suunnitelleet pidempää reissua. Haaveilen vieläkin pidemmästä pyöräretkestä ja mökkeilysta ihanassa Ahvenanmaan saaristossa.

Älykäs teknologia

Tämän sählääjän pelastus. Milloin hajoaa puhelin, milloin läppäri (krhm, viime viikolla) – olen onnellinen, että joku on kehittänyt systeemit, joilla kaiken saa tallennettua pilvipalveluun ja parilla klikkauksella siirrettyä uuteen laitteeseen. Kiitos!

Öinen herätys

Inhokki. Useimmiten olen se, joka menee ensimmäisenä nukkumaan, kun taas R:llä energiaa riittää juuri iltamyöhään. Tämä johtaa siihen, että hän usein iloisesti jutustelee, kun minä olen jo nukahtanut – ja saa vastaukseksi usein erittäin kiukkuista mutinaa.

Syysflunssaterkuin,

Iina

Jutun ensimmäinen kuva Pixabaystä.

Viikkoni mustavalkoisena

Instagramin ja Facebookin puolella on kiertänyt haaste jakaa kuvia omasta arjestaan mustavalkoisina ilman sen kummempia selityksiä. Tykkään tällaisista haasteista, mutta ajattelin kääntää sen tänne blogin puolelle jakamalla viikon kuvat kerralla. Pidän näistä haasteista ehkä erityisesti siksi, että sosiaalisessa mediassa tulee pääosin vastaan kuvia niistä parhaista ja kauneimmista hetkistä, mikä on toki täysin ymmärrettävää. On kuitenkin hauskaa, ja hyvä, huomata, että samanlaista arkea ne kaikki muutkin viettävät.

Viikkoni mustavalkoisena siis, olkaa hyvät.

-Iina

9 ohjetta: Näin vietät ulkosuomalaisen Suomi-loman

Palasin juuri viikon mittaiselta lomalta Suomesta, ja ai että, kun oli ihanaa! Koska olikin niin ihanaa, jaan tässä ohjeet teille muillekin siitä, kuinka viettää oikein ulkosuomalainen Suomi-loma. Sopii muuten myös ihan Suomessa asuvalle loma-aktiviteettia etsivälle.

1. Täytä kalenteri loman ajalta jo hyvissä ajoin ennen Suomeen suuntaamista kaikenlaisilla tapaamisilla ja aktiviiteeteillä. Yhden päivän aikana ehtii helposti ainakin yhdet lounastreffit, kahvittelut ja illallistapaamisen. Pohdi sitten, että missä välissä ehtisit nähdä vielä ne kaikki muut, jotka eivät yhden viikon aikatauluun mahtuneet.

2. Älä pakkaa kotona takkia mukaan, onhan kuitenkin kesä. Kun saavut Helsinki-Vantaalle, kiroa tätä päätöstä, ja jatka sen kiroamista koko loman ajan. Mikäli lomasi on talvella, varaa kaikki mahdolliset talvivaatteet mukaan, ja ihmettele, kun koko loman ajan onkin +7 astetta ja vesisadetta.

3. Ensimmäinen pysähdys Suomessa on ruokakaupassa, josta ostetaan ruisleipää, 10 erilaisia jugurttia, salmiakkia, savulohta, suolakurkkua, oltermannia, Taffelin sipsejä, herneitä, jne… Osta varmasti niin paljon, ettet loman aikana ehdi kaikkea syömään. Yritä kuitenkin, ja valita ähkyä koko loma.

4. Muista käyttää ainakin päivän verran loma-ajasta bussissa tai junassa könöttämiseen, jotta myös ei-Helsingissä/yhdessä kaupungissa asuvia sukulaisia ja tuttuja ehtisi moikkailla.

5. Ohjelmaan tulee tuupata myös erinäisiä turistikohteita, joihin ei Suomessa vietetyn x (omalla kohdallani 21) vuoden aikana ole mitenkään ehtinyt. Tällä kertaa listalta ruksittiin Vanha Porvoo.

6. 8 päivän lomasta aikakin viitenä päivänä ruokalistalta löytyy lohta. On hyvä ottaa pieni yliannostus, ettei heti kotiinpaluun jälkeen tarvitse alkaa itkeä lohen kaipuuta.

7. Ärsyynny jo itsekin huomatessasi, että lähes kaikki omista lauseistasi alkaa ”Niin tuolla Hollannissakin (vaihda tilalle oma asuinmaasi)…”

8. Koe jonkinasteista kateutta päivittäin ystäviesi suunnitellessa tulevia menoja. Onko niiden kaikkien pakko käydä jossain laavulla keittämässä kahvit, tai poimimassa mustikoita, tai mökillä, tai…?

9. Loman lähennellessä loppua tunne samaan aikaan haikeutta lähdöstä ja iloa kotiinpaluusta, niin ettet oikein itsekään enää tiedä, mikä tunne on meneillään.

Aika hässäkkää nämä visiitit kyllä aina, varsinkin kun niiden väliin ehtii tällainen puolentoista vuoden tauko. Haikeus lähdöstä iski taas jo pari päivää ennen paluuta – ehdin nähdä niin montaa ihanaa ystävää ja perhettä, ja viettää monta hauskaa iltaa, että väkisinkin tulee mieleen, että olisipas tätä ihanaa tehdä päivittäin. Totuus on kuitenkin se, että ei näitä samanlaisia hetkiä päivittäin tulisi vietettyä, vaikka Suomessa asuisikin. Nyt huomasin, kuinka puhelin unohtui pitkäksi aikaa laukun pohjalle, ja niihin ihaniin hetkiin keskittyi paljon enemmän kuin arkielämässä. Pienessäkin ajassa saa niistä yhteisistä hetkistä paljon enemmän irti, ja tulee tehtyä paljon erikoisempia juttuja, jotka jäävät pitkäksi aikaa mieleen.

Eikä se kotiinpaluu hassumpaa sitten ollutkaan, kun taas muisti, kuinka täällä Alankomaissakin viihtyy – ystävällisiä ihmisiä, kivoja terasseja, pitkä kevät ja kesä, rento meininki. Ja tällaiset kukat yllärinä vastassa Schipholilla, kylläpäs tämän Suomi-reissaajan kelpaa. 🙂

 

Iina