Browsing Tag

suomalaisuus

9 ohjetta: Näin vietät ulkosuomalaisen Suomi-loman

Palasin juuri viikon mittaiselta lomalta Suomesta, ja ai että, kun oli ihanaa! Koska olikin niin ihanaa, jaan tässä ohjeet teille muillekin siitä, kuinka viettää oikein ulkosuomalainen Suomi-loma. Sopii muuten myös ihan Suomessa asuvalle loma-aktiviteettia etsivälle.

1. Täytä kalenteri loman ajalta jo hyvissä ajoin ennen Suomeen suuntaamista kaikenlaisilla tapaamisilla ja aktiviiteeteillä. Yhden päivän aikana ehtii helposti ainakin yhdet lounastreffit, kahvittelut ja illallistapaamisen. Pohdi sitten, että missä välissä ehtisit nähdä vielä ne kaikki muut, jotka eivät yhden viikon aikatauluun mahtuneet.

2. Älä pakkaa kotona takkia mukaan, onhan kuitenkin kesä. Kun saavut Helsinki-Vantaalle, kiroa tätä päätöstä, ja jatka sen kiroamista koko loman ajan. Mikäli lomasi on talvella, varaa kaikki mahdolliset talvivaatteet mukaan, ja ihmettele, kun koko loman ajan onkin +7 astetta ja vesisadetta.

3. Ensimmäinen pysähdys Suomessa on ruokakaupassa, josta ostetaan ruisleipää, 10 erilaisia jugurttia, salmiakkia, savulohta, suolakurkkua, oltermannia, Taffelin sipsejä, herneitä, jne… Osta varmasti niin paljon, ettet loman aikana ehdi kaikkea syömään. Yritä kuitenkin, ja valita ähkyä koko loma.

4. Muista käyttää ainakin päivän verran loma-ajasta bussissa tai junassa könöttämiseen, jotta myös ei-Helsingissä/yhdessä kaupungissa asuvia sukulaisia ja tuttuja ehtisi moikkailla.

5. Ohjelmaan tulee tuupata myös erinäisiä turistikohteita, joihin ei Suomessa vietetyn x (omalla kohdallani 21) vuoden aikana ole mitenkään ehtinyt. Tällä kertaa listalta ruksittiin Vanha Porvoo.

6. 8 päivän lomasta aikakin viitenä päivänä ruokalistalta löytyy lohta. On hyvä ottaa pieni yliannostus, ettei heti kotiinpaluun jälkeen tarvitse alkaa itkeä lohen kaipuuta.

7. Ärsyynny jo itsekin huomatessasi, että lähes kaikki omista lauseistasi alkaa ”Niin tuolla Hollannissakin (vaihda tilalle oma asuinmaasi)…”

8. Koe jonkinasteista kateutta päivittäin ystäviesi suunnitellessa tulevia menoja. Onko niiden kaikkien pakko käydä jossain laavulla keittämässä kahvit, tai poimimassa mustikoita, tai mökillä, tai…?

9. Loman lähennellessä loppua tunne samaan aikaan haikeutta lähdöstä ja iloa kotiinpaluusta, niin ettet oikein itsekään enää tiedä, mikä tunne on meneillään.

Aika hässäkkää nämä visiitit kyllä aina, varsinkin kun niiden väliin ehtii tällainen puolentoista vuoden tauko. Haikeus lähdöstä iski taas jo pari päivää ennen paluuta – ehdin nähdä niin montaa ihanaa ystävää ja perhettä, ja viettää monta hauskaa iltaa, että väkisinkin tulee mieleen, että olisipas tätä ihanaa tehdä päivittäin. Totuus on kuitenkin se, että ei näitä samanlaisia hetkiä päivittäin tulisi vietettyä, vaikka Suomessa asuisikin. Nyt huomasin, kuinka puhelin unohtui pitkäksi aikaa laukun pohjalle, ja niihin ihaniin hetkiin keskittyi paljon enemmän kuin arkielämässä. Pienessäkin ajassa saa niistä yhteisistä hetkistä paljon enemmän irti, ja tulee tehtyä paljon erikoisempia juttuja, jotka jäävät pitkäksi aikaa mieleen.

Eikä se kotiinpaluu hassumpaa sitten ollutkaan, kun taas muisti, kuinka täällä Alankomaissakin viihtyy – ystävällisiä ihmisiä, kivoja terasseja, pitkä kevät ja kesä, rento meininki. Ja tällaiset kukat yllärinä vastassa Schipholilla, kylläpäs tämän Suomi-reissaajan kelpaa. 🙂

 

Iina

punaiset talot Suomi

Pelko äidinkielen katoamisesta

Hui. Facebookissa on menneinä päivinä kierrellyt testi, jossa pääsee tarkastamaan oman suomen kielen sanavarastonsa kokoa. Huomasin, että eräs tuttuni oli kerryttänyt yli 17 000 sanan sanavaraston, joka on kyllä aikamoisen laaja. Vaikka tiedän kyseisen luvun olevan korkea, iski oma lukuni, noin 8 000, aika lujasti päin kasvoja. Testin mukaan tämä olisi hieman yli keskiarvon, noin 40% parhaan prosentin joukossa. Minä, joka olen aina rakastanut kirjoittaa ja lukea, omaan vain 8 000 sanan sanavaraston?

[EDIT: Tein kyseisen testin uudestaan, ja nyt sain tulokseksi lähemmäs 17 000. Ehkä tämä paniikki olikin hieman liioiteltu, tai testi ainakin melkoisen vaihteleva. Vähän tuli jo parempi mieli, mutta eihän se tämän postauksen pointtia oikeastaan mihinkään suuntaan muuta, joten jatka rauhassa lukemista. 🙂 ]

Onhan se ymmärrettävää, että kieli, joka ei ole päivittäisessä käytössä pienenee sanavarastoltaan. Esimerkiksi ranskan kielen osaamattomuuteni ja unohtamisen laitan aivan helposti sen piikkiin, että sitä ei ole juuri koskaan tullut käytettyä. Miksi oma äidinkieli sitten toimisi täysin eri tavalla? Huomaanhan myös esimerkiksi puheessani, että usein juuri sitä oikeaa sanaa ei enää keksi suomeksi, ja sekaan lipsahtaa entistä helpommin englanninkielisiä termejä.

Olenko siis, muita kieliä opetellessani, syrjäyttänyt oman äidinkieleni osittain? Olen ennenkin lukenut muista ulkosuomalaisblogeista tästä ajatuksesta: entäs jos uuden kotimaan kielen opettelu johtaakin kahden kielen kunnollisen osaamisen sijaan siihen, että osaakin enää kaikkia kieliä vain vähän puolittain? Ehkä ne ovat sujuvia, mutta virheitä sattuu ja sanavarasto on kapea. Onkos sillä sitten taas väliä, jos kuitenkin sujuu ainakin jotenkin?

tuomiokirkko Helsinki Suomi

Suomen kieli on kyllä meille suomalaisille varmasti melko suuri osa identiteettiä. Se toimii salakielenä, jota kukaan muu ei ulkomailla kaduilla ymmärrä. Sen osaamisella voi kehuskella – onhan se yksi maailman vaikeimmista kielistä. Sen monimutkaisuuksista on hauska kertoa vitsejä, ja saada muunkieliset kuuntelijat tuijottamaan ihmetyksissään viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa selittää allatiiveja ja muita kumppaneita.

Olenko sitten vähemmän suomalainen, jos kielitaitoni heikkenee? Vaiko aivan yhtä paljon suomalainen, vain hieman vahvemmalla maailmankansalaismausteella väritettynä?

Taidanpa kuitenkin päätyä jälkimmäiseen johtopäätökseen. Ja kaivella kuitenkin varmuuden vuoksi muutaman suomenkielisen kirjan kaapin perukoilta.

Iina

P.s. Tulipas näitä Suomi-kuvia etsiessä ja selaillessa koti-ikävä! Tuo punainen tupa-maisema edustaa muuten itselleni sitä jotenkin kaikkein suomalaisinta Suomi-maisemaa, kun taas Tuomiokirkko kaikkein turistimaisinta Suomi-maisemaa (joka ei toki missään nimessä ole huono sekään). Kyllä molempia kelpaa katsella – täytyypäs alkaa lentolippujahtiin. 🙂

Parasta ulkosuomalaisuudessa?

Tämä keskusteluhan on tullut vastaan jo monelta suunnalta, kun ulkosuomalaisbloggarit ympäri maailmaa ovat jakaneet omia näkökulmiaan siihen, mikä heidän mielestään on parasta ulkosuomalaisuudessa vastauksena London and Beyond-blogin haasteeseen. No jos muutkin, niin kyllähän minäkin haluan kertoa, mitä itselleni ulkosuomalaisuus on tuonut mukanaan.

Suomi suomalainen järvimaisema

Kyllähän tällaista suomalaista järvimaisemaa välillä tulee ikävä

Minä itse

Täytyy sanoa, että ehkä parasta ulkosuomalaisuudessa on se, miten se on itseeni henkilökohtaisesti vaikuttanut. Tärkein muutos näkyy itsevarmuudessani. Olin nuoruudessa erittäin epävarma, itsevarmuus oli matala. Sain koulussa kymppejä, mutta koitin salata sen muilta, ja käytin aika paljon aikaa pohtimalla, että mitäköhän ne muutkin musta ajattelee. Tämä kyllä alkoi jo muuttua lukiossa, ja yliopistossa meininki oli jo huomattavasti parempi. Siitä huolimatta, ulkomaille muuttaminen on kyllä tehnyt pieniä ihmeittä omassa olossa ja olemuksessa.

En tosiaan vieläkään pidä suurta meteliä omista onnistumisistani, mutta uskallan iloita onnistumisista. Osaan sanoa, missä olen hyvä ja missä vähemmän hyvä, häpeilemättä turhia. En pidä sitä häiritsevänä, että jotkut ihmiset eivät varmastikaan pidä minusta, tai ainakaan pidä minua erityisen kiinnostavana ihmisenä – entäs sitten? Enpä itsekään voi väittää, että kaikki ihmiset sopisivat lähimpään ystäväpiiriini.

Lisäksi olen alkanut uskaltaa odottaa itseltäni enemmän. Ehkä ulkomailla piilevät mahdollisuudet, ja oman taustan, koulutuksen ja osaamisen heijastuminen eri tavalla, tai toisaalta myös lisääntynyt koulutus ja työkokemus ovat saaneet ajatusmaailmani muuttumaan kunnianhimoisemmaksi. Tuntuu, että Suomessa olisin ollut tyytyväinen ’kunhan saan jotain työtä’. Jos se vielä olisi omalla alalla, markkinointia, olisi lottovoitto löytynyt. Useammissa kouluissa ja maissa opiskelu, ja erilaisten markkinoiden ja yritysten näkeminen on avannut silmiä ja muuttanut omaa toimintaani määrätietoisemmaksi: uskallan sanoa, etten halua työskennellä tietyillä aloilla, vaikka työnkuva markkinointia olisikin.

Tästä tarinointia voisin jatkaa pitkäänkin. Toki suuri osa yllä kuvailemastani muutoksesta varmasti on myös aikuistumisen mukanaan tuomaa kasvamista, mutta tiedän varmasti muutoksen olleen myös ainakin osittain ulkomailla asumisen, opiskelun ja elämisen hedelmää.

Auringonlasku Amstelveen

Muut ihmiset

Muiden kuin suomalaisten kanssa on aivan turha yrittää selittää, mitä ”Ei mennyt kuin Strömsössä” tarkoittaa. Tai kertoa ottaneensa neuvosta vaarin. Ja välillä tämä kyllä turhauttaa. Eihän kukaan muu ymmärrä, mikä tunne siihen liittyy, kun Suomi pelaa Ruotsi vastaan jääkiekkoa, tai kuinka pieni ylpeyden tunne nostaa päätään, kun on lomalla Los Angelesissa ja koko kaupunki on täynnä talon kokoisia billboard-mainoksia uudesta Angry Birds-elokuvasta.

Kuitenkin, näistä kansallistunteen aiheuttamista turhautumisista huolimatta, ovat nämä karjalanpiirakoita tuntemattomat ihmiset ehdottomasti yksi ulkosuomalaisuuden parhaista puolista. Vaikkei nyt ulkomaille toki tarvitse lähteä oppiakseen ei-suomalaisista kulttuureista, tavoista ja ihmisistä, on se kuitenkin ihan eri juttu elää ja asua paikassa, jossa valtaosa on jostain muualta kotoisin.

Amsterdam kanaalit arkkitehtuuriKaveri- ja ystäväpiirini on laajentunut ympäri maapalloa, ja olen oppinut heiltä niin faktatietoa kuin myös huomaamattomampia juttuja. Arvostus esimerkiksi Suomen ilmaista koulusta sekä turvallisuutta kohtaan on noussut entisestään, kun on kuullut kymmenien tuhansien lukukausimaksuista, tai siitä, että Argentiinassa juhliin lähtevässä porukassa on yksi aina kuskina, kun minkäänlaiseen julkiseen liikenteeseen ei uskalla luottaa öisin. Ja kuinka turkkilainen ystäväni, jolla on kaksi korkeatasoista maisterintutkintoa ei harkitse ulkomaille töihin hakemista, sillä jo kansallisuutensa perusteella monen oletus on, ettei taitoa, tietoa tai osaamista löydy.

Alankomaalaisia taas on kiittäminen siitä, etten enää kiertele omien mielipiteideni kanssa. Suomalainen kohteliaisuus on kyllä niin kovasti pinttynyt, että paikallisiin verrattuina suorasanaisesta olen vielä kaukana, mutta on kuitenkin virkistävää miettiä hieman vähemmän, että uskaltaakohan tätä nyt sanoa.

Lisäksi vielä täytyy sanoa, että kyllähän näin ulkomailla asuessa melko erilainen sosiaalinen tilanne ja elämä pyörii ympärillä. Naapureille moikkaillaan toki Suomessakin, mutta täällä haetaan heiltä myös työpäivän aikana toimitettuja paketteja ja jutellaan samalla helposti pidempikin hetki. Yhteisellä kattoterassilla istutaan yhdessä juomaan olut jos toinenkin. Juhlissa tulee aina joku juttelemaan, jos näytät olevasi yksin ja ”liian” hiljaa, ja kutsuja erinäisiin tapahtumiin; synttäreille ja grillijuhliin, tulee jatkuvalla syötöllä (muulloinkin kuin kesällä). Ja niin – eihän tuo R vierellä varmaan kulkisi, jos molempien tiet eivät olisi ulkomaille vieneet. 🙂

Alankomaat kevät kukat

Kevät ja sen kukkaset

Pikaiset lisäplussat ja -miinukset

+ Kevät (lempivuodenaikani tulee lähestulkoon kaikkialla Suomen ulkopuolella aiemmin)
ja ilmasto toki yleisestikin on lämpimämpi
+ Lyhyemmät välimatkat (koskee lähinnä Manner-Eurooppaa)
+ Työmahdollisuudet (suurempia, kansainvälisiä yrityksiä, jotka ovat tottuneet ulkomaalaisiin työntekijöihin)
+ Edullisempi hintataso
+ Kielitaidon kehittyminen

– Tuoreen ruisleivän, salmiakin, edullisen lohen, jugurtin…. ikävöinti
– Toki välimatka perheeseen ja ystäviin kotimaassa (oma perheeni kyllä asuu niin levällään, ettei Suomessa asuminen ratkaisisi tätä ongelmaa kuitenkaan), tai ylipäätään se, että aina joku tärkeimmistä on kaukana
– Byrokratia (tämä on toki myös maasta riippuvainen, mutta täällä Alankomaissa ei kyllä välillä tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa vai molempia, esimerkiksi verotoimiston kanssa toimiessa)

Ulkosuomalaisuuden pohtiminen aiheuttaa kyllä hirveästi tunteita ja mielipiteitä suuntaan ja toiseen, ja näitä samoja juttujahan on pohdittu monen muunkin bloggarin puolesta. Samanlaisia fiiliksiä tuntuu löytyvän kaikilta maasta tai maanosasta riippumatta. Tiivistettynä voisin sanoa, että ulkosuomalaisuus on samaan aikaan tehnyt minusta kansainvälisemmän, mutta myös enemmän suomalaisen – ja siitä ylpeän. Täällä on hyvä.

Iina

Alankomaissa asumisen iloja ja suruja

Tässä lyhyt listaus asioista, jotka saavat minut erittäin iloiseksi Alankomaissa asumisesta. Ja sitten myös muutama, jotka ehkä välillä ärsyttävät.

Plussaa

1.KEVÄT!

Tämä on ehdottomasti varsinkin tällä hetkellä parasta täällä olemisessa, ja elämässä yleensä. Rakastan kevättä, kun kukat alkavat ilmestyä maahan, lehdet puihin ja aurinko paistaa joka päivä pidempään. Täällä ollessa kaikki tämä tapahtuu tietty aiemmin kuin Suomessa. Olen nyt jo viimeiset pari viikkoa ihastellut kuinka ensimmäiset narsissit ja muut kukat alkavat ilmestyä katukuvaan muutamasta kylmästä päivästä piittaamatta.

Kukka Alankomaat kevät Hollanti

Aamuisin aurinko on jo esillä töihin lähtiessä, ja työpäivän päätteessä ei tarvitse vielä suunnistaa ulos katuvalojen ohjaamana. Kuljenkin ympäriinsä hölmö virne naamalla, koska kevät on ihanaa, elämä on ihanaa ja kukat ovat ihania. Ja nyt on vasta helmikuu!

Kevät Alankomaat auringonnousu Hollanti

Tänään pääsin ihastelemaan tällaista taivasta odottaessani bussia matkalla töihin

2. Ihmisten avoimuus

Mulle on käynyt täällä jo useampaan kertaan niin, että täysin tuntematon ihminen kopauttaa olkapäälle ja kehuu, kuinka kaunis kello minulla on ranteessa. Kaupan jonossa olen kuullut, että reppuni näyttää tosi kivalle – mistä tuollaisia saa? Kuulostaa pinnalliselta tai ei, mutta kyllähän tällaisista kohtaamisista tulee väkisinkin hyvälle tuulelle. Samoin kuin siitä, kun joku uskaltaa jammailla yksinään baarijonossa, tai ohikulkeva pyöräilijä viheltelee iloisesti kivaa laulua.

3. Aina on tekemistä

Kun aurinko tulee esille, valloittavat hollantilaiset jokaisen kaupungin jokaisen terassin. Kun on juhlapäivä (ja niitä on aika paljon), valloittavat hollantilaiset kaikki kadut ja aukiot pukeutuneena oranssiin. Täällä järjestetään paljon konsertteja, kaupunginosien omia tapahtumia, festivaaleja, löytyy teattereita ja urheilumahdollisuuksia. Jos mitään tekemistä ei kotikaupungista löydy, on lähellä niin paljon vaihtoehtoja, että valinnanvaikeu. Alankomaiden sisällä pisimmät matkat muihin kaupunkeihin ovat enimmillään noin 3 tuntia, eikä esimerkiksi Pariisiin, Brysseliin tai Hamburgiin naapurimaiden puolelle mene juuri kauempaa.

Miinusta

Sanottakoon nyt yleisesti, että olen täällä kyllä elämääni erittäin tyytyväinen – tarkoitukseni ei siis nyt ole vaikuttaa siltä, että haluaisin täältä pois, vaan ihan arkisia ärsytyksiä tässä mainitsen.

1.Sade

Vaikka olen ehdottomasti tyytyväinen siihen, ettei täällä tarvitse pakkautua toppahousuihin ja paksuun villapaitaan talvella ulos lähtiessä, ei täälläkään aina lämmin ole. Vettä sataa lähes päivittäin, vaikka viime keväänä esimerkiksi oli kyllä pääasiassa kyse 10-15 minuutin kuurosateista. Eniten ärsyttää, että sateen kaveriksi löytyy yleensä aina mukava tuuli, joka varmistaa, että kylmyys on ihan luissa saakka.

Sää Alankomaat tuuli sade Hollanti

Sateenvarjokaan ei auttanut tässä taistelussa

2. Kengät sisällä

Tämä on varmastikin monen suomalaisen päänvaiva ulkomailla. Itselleni ei tunnu millään tavalla järkevältä, että miksi ihmeessä muut eivät ymmärrä, että kengät tulee ottaa eteisessä pois. Itse meinaan sen myös muiden luokse mennessä unohtaa, ja vieläkin on mielessä lapsuudesta, kuinka tarvittaessa otti vaikka vain yhden kengän pois jalasta ja loikki sillä kengättömällä jalalla hakemaan sisälle unohtuneet avaimet tms.

3. Muutaman perusjutun puute

Suomalaiset ovat kehittäneet aika mahtavia juttuja arkea helpottamaan, ja niiden puute on toinen, josta usein ulkomailla asuvat ovat kirjoitelleet. Samapa täällä: Meillä kun ei ole tiskikonetta, on kuivauskaapin puuttuminen ärsyttävää. Pöydällehän toki saa samanlaisen telineen, mutta se on kyllä sitten jatkuvasti tiellä ja viemässä vähäistä laskutilaa keittiöstä. Pussilakanoiden kulmista puuttuvat reiät ihmetyttävät. Annoskokoisia purkkeja jugurttia on tarjolla vain muutama (jugurttihyllyn pienuus on muuten kummastuttanut itseäni kaikkissa muissakin maissa). Onneksi täällä sentään kuuluu juustohöylä jokaiseen talouteen. 🙂

Onneksi nämä kuitenkin ovat lähinnä pikkujuttuja – kaikkeen tottuu ja lakanoihin saa ommeltua reiät.

Iina