Browsing Tag

roadtrip

USA Roadtrip osa 11: Stanford ja muut Highway 1:n pysähdykset

Viimeistä ajopätkää viedään. San Franciscosta suunta oli siis rannikkoa pitkin takaisin Los Angelesiin paluulennolle. Aikaa kyllä oli vielä muutama päivä, joten mitenkään kiireellä ei onneksi tarvinnut ajella. Tässä vaiheessa matkaa väsytti kyllä jo reilusti, ja moni näköalapaikkapysähdys meni rutiinilla: stoppi, ulos autosta, pari kuvaa, vähän ihastelua joka suuntaan ja jälleen menoksi. Sää highway 1:tä pitkin ajellessamme ei ollut erityisen hyvä tai kirkas, joten osa maisemista jäi kyllä pilvien taakse piiloon. Koska tällä pätkällä pysähdyimme useammassa paikassa, jaottelen tekstin pysähdyksittäin.

Highway 1Stanford

Ennen varsinaista Highway 1:a pysähdyimme Stanfordin yliopistolla, joka oli kyllä vaikuttava. Kampuksella on tarjolla ilmaisia opiskelijoiden opastamia kävelykierroksia, meidän aikaamme kerran päivässä, joka oli kiva täpä nähdä kampusta ja kuulla sen historiasta, mutta myös kysellä hieman enemmän siitä, millaista opiskelu itsessään on.

Stanford UniversityHP:n ensimmäinen ”toimisto”, Google & Apple

HP:n perustajat tuntuivat olevan Stanfordilla melkoisessa arvossa, eikä sinänsä ihme: kampukselta löytyy esimerkiksi kaksi rakennusta, joiden nimet ovat Hewlett ja Packard. Menestyksensä myötä nämä herrat halusivat antaa jotain takaisin yliopistolle, ja lahjoittivat kyseiset rakennukset. HP:n ensimmäinen toimisto oli autotalli kampuksen lähistöllä. Vaikka talo, johon kyseinen autotalli kuuluu, on aivan tavallinen asuintalo, on paikalle pystytetty kyltti ja muitakin turisteja löytyi porttien yli valokuvaamassa tätä tönöä. Paikka on nimetty Silicon Valley’n syntypaikaksi, sillä HP johdatti start-up ja teknologiayritysten keskittymistä alueelle.

HP garage Silicon Valley
Silicon Valley’sta puheenollen: täytyihän meidän siellä ollessamme myös käydä kurkkaamassa Googlen ja Applen legendaarisia pääkonttoreita. Paitsi että oikeastaan ne olivat aika kaukana legendaarisesta. Rakennukset olivat melko vanhoja, eikä minkäänlaisia vierailijakierroksia ollut tarjolla. Pyörähdettiin sitten pikaisesti sekä Googlen Android-kaupassa, että Apple Storessa, jotka kyllä turisteja varten paikalle oli pystytetty. Vaikkei paljon mitään nähtykään, niin tulipahan käytyä.

Google HQ Silicon ValleyMonterey

Monterey löytyy melkeinpä jokaisesta highway 1 suunnitelmassa, jonka suunnitteluvaiheessa löysin. Edellisistä pysähdyksistä johtuen pääsimme tänne vasta melko myöhään, eikä aikaa jäänyt paljoa. Ehkäpä juuri siksi Monterey’stä jäi mieleen vain kuva melko tyhjänä rantakaupunkina, jossa ravintolat olivat rivissä Santa Monica Pierin miniversiossa. Kävimme syömässä Peter B’s Brewpub nimisessä ravintolassa, joka oli kyllä erittäin kiva!

Monterey Fisherman's Wharf17 Mile Drive

Montereyn illallisen jälkeen uhmasimme vielä pilviä ja lähestyvää pimeyttä, ja päätimme ajaa läpi 17-mile driven, joka on kalliiden talojen ja golf-kenttien keskellä upeissa maisemissa kiertelevä tie. Turisteille reitin ajaminen maksaa $10 ja matkan varrella on selkeät opasteet varmistamassa, ettet vahingossa aja rikkaiden ihmisten yksityisteille. 🙂 Pimeydenkin laskeutuessa pilvisellä säällä maisemat olivat melkoisen upeat, ja varmasti vielä vaikuttavammat aurinkoisella ilmalla. En luokittelisi 17-mile drivea ehdottomaksi must-see kohteeksi, mutta oli kuitenkin mielenkiitoista nähdä kuinka Amerikan rikkaat elelevät ja millaisia upeita maisemia he katselevat. Samasta syystähän Los Angelesin ohjelmaan melkein kaikilla kuuluu kierros Beverly Hillsissä.

17 mile drive 17 mile driveBig Sur & Pfeiffer State Beach

Big Sur toimi ensimmäisen yön tukikohtanamme. Olimme varanneet telttapaikan Pfeiffer Big Sur Campgroundilta, jonka löytäminen pimeässä osoittautui hieman haastavaksi. Alueella on useita hotelleja ja leirintäalueita, joista jokaisen nimi tuntui olevan jokin versio sanoista Big Sur tai Pfeiffer – näinpä kävimmekin kääntymässä jo aiemmalla leirintäalueella, jonka luona iski epäluulo varauksen olemassaolosta, sillä ilmoittautumistiskin myöhään saapuvat-listalla ei nimeämme näkynyt. Onneksi kopissa sattui jollain ihmeen tuurilla vielä olemaan työntekijä, joka heti osasi sanoa, että syy nimen löytymättömyyteen on varmaan se, että olemme väärällä leirintäalueella. Ja kappas, kyllähän se nimi sieltä oikean leirintäalueen listalta löytyikin.

Big Surin kansallispuistossa olisimme halunneet myös käydä vaeltamassa, mutta aikataulu ei enää tarjonnut ylimääräisiä vaelluspäiviä. Sen sijaan matkan jatkuessa koukkasimme Pfeiffer State Beachille, joka on tunnettu violetinvärisestä hiekastaan. Ja sitähän se oli, paikoin aivan tumman violettia! Rannalle haluavan tulee maksaa portilla $10 pääsymaksu per auto, eikä tässä tapauksessa America The Beautiful-kortista ollut mitään hyötyä. Ranta oli kuitenkin myös maisemiltaan kaunis, joten koimme kokemuksen olleen hintansa arvoinen.

Pfeiffer State Beach purple sand Pfeiffer State Beach purple sandSanta Barbara

Violettien rantojen jälkeen pysyttelimme tiellä lähes koko päivän pysähdellen lähes jokaisen kulman takaa ilmestyvillä näköalapaikoilla napsimassa kuvia upeista rannikkomaisemista. Loppupäivästä pysähdyimme hieman pidemmälle kävelylle Santa Barbarassa, jossa sattumalta oli käynnissä markkinat. Vaikka täälläkin pysähdyksemme oli melko lyhyt, ja keskittyi lähinnä pintapuoliseen katselemiseen sekä ruokailuun, vaikutti Santa Barbara kivalta, rennolta kohteelta vaikka pidemmällekin pysähdykselle. Rannan maisemat olivat myös jälleen upeat!

Santa Barbara Santa BarbaraCamarillo Premium Outlets

Santa Barbarasta halusimme ajaa vielä hieman eteenpäin edullisempien yöpymishintojen toivossa. Yövyimme lopulta mukavassa Ventura Beachissä Days Innissä, joka hinnaltaan hipoi kyllä budjettia. Olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä valintaamme. Huone oli todella siisti ja mukava, henkilökunta ystävällistä ja tarjolla vielä kahvia ja teetäkin. Hintaan kuului lisäksi vielä aamulla tuhti amerikkalainen aamupala Denny’s dinerissä, mikä oli muutenkin ollut toivelistalla.

Karttaa tutkaillessani heräsi sisäinen shoppailuhirmuni jälleen: ilmeisesti San Franciscon tuntien shoppailukierroksen eivät olleen turruttaneet ostosintoa, ja kartalla näkynyt Camarillo Premium Outlets houkutteli kovasti. R myöntyi pikaiseen kierrokseen, joten Highway 1:n seuraamisen sijaan koukkasimme reitiltä hieman alelöytöjen toivossa. Shoppailunhimoiselle suosittelen kyseistä outlettiä ehdottomasti, kauppoja oli kolmella erillisellä alueella niin paljon, että kaikkien läpi käyminen olisi varmaan vienyt päivän jos toisenkin. Ainakin oman vierailumme aikaan käynnissä oli myös paljon alennuksia alennusten päälle. Matkaan tarttuikin Calvin Kleinin lompakot meille molemmille puoleen hintaan, ja paljon muutakin olisi löytynyt, jos en olisi kärsinyt valtavasta valinnanvaikeudesta (ja matkalaukun ahtaudesta).

Malibu

Viimeinen pysähdyksemme ennen paluuta Los Angelesin sykkeeseen oli Malibussa. Ajatuksenamme oli ihastella upeita taloja ja ehkä bongata julkkis tai pari, mutta kaduilla oli hiljaista emmekä juuri nähneet muita kuin rakennustyöläisiä. Hienoja taloja ja maisemia tietty näkyi, mutta kadulta näkymä oli melko rajallinen. Taas voimme todeta: tulipahan käytyä!

Malibu BeachIina

5 vinkkiä ajamiseen USA:ssa

Kun takana on lähemmän 4000 ajettua kilometriä USA:ssa, uskallan jakaa muutaman vinkin siellä ajamiseen. Toivottavasti näistä on teille muille roadtrippiä suunnitteleville apua!

Highway 1

Highway 1

1.Tiet ja liikenne

Tiet USA:ssa ovat leveitä ja periaatteessa tilaa riittää. Kaupungeissa, ja erityisesti kaupunkien ympärillä tai läpi kulkevilla valtateillä, liikenne äityy välillä todella tukkoiseksi, jolloin tuntuu, että pieninkin tila joka suunnassa täytyy autoista, jotka eivät liiku mihinkään. Ei välttämättä ole huono idea varmistaa, että mukana on ruuhkat tunnistava navigaattori (esim. Google Maps toimii myös) – tällä voi säästää hurjasti aikaa, jos ajelee kaupungeissa. Erityisesti Los Angeles on hankala, sillä välimatkat ovat pitkiä. Täällä käytimmekin Uberiä, sillä näin meidän ei itse tarvinnut pohtia liikennettä vielä ensimmäisinä päivinä – pisin Uber-matkamme kesti 1,5 tuntia päätettyämme vaihtaa maisemaa juuri ruuhka-aikaan.

Kaupunkien ulkopuolella ruuhkat kyllä helpottavat, ja välillä näkökentässä ei ole ketään muuta. Teiden kunto on kyllä erittäin vaihteleva, eikä ole yhtään harvinaista että valtatiellä korkeidenkin nopeusrajoitusten alueella tie on täynnä toinen toistaan suurempia kuoppia, tai että tien päällyste loppuu aivan varoittamatta.

San Diego drive to Grand Canyon

San Diegon ja Grand Canyonin väliltä

Tiemerkinnöistä huomio: kylttejä seuraamalla pääsee yleensä melko helposti perille kohteeseen, kunhan oppii niitä lukemaan oikein. Risteyksen keskellä ylhäällä kököttävä tiekyltti ei tarkoita sitä, että ajaisit sen nimisellä tiellä, vaan se viittaa risteävään tiehen. Poistumisramppien kohdalla kohtasimme kyllä useinkin hankaluuksia: merkinnät eroavista kaistoista ja niiden suunnasta olivat usein vasta aika loppuvaiheessa tien pinnassa, ja erityisesti jos samaan aikaan erosi kaksi kaistaa eri rampeille meni välillä hieman hakemiseksi. Onneksemme paikalliset tuntuivat olevan tottuneita välillä äkillisesti eteen hyppääviin autoihin, emmekä ajaneet pahemmin harhaan kertaakaan.

Rodeo Drive Los Angeles

Kuuluisa Rodeo Drive tässä siis poikittain – ei tie, jolla nyt ajetaan

2. Reitit ja suunnistaminen

Google Maps toki auttaa pitkälle reitin valinnassa, mutta se neuvoo yleensä nopeimman reitin. Tämä tarkoittaa suuria valtateitä ja nopeuksia. Huomasimme, että usein kuitenkin se hieman hitaampi reitti pienemmällä tiellä voi olla aika mielenkiintoinen. Suosikkiajomatkani koko ajalta olikin koko päivän kestänyt ajelu San Diegosta Grand Canyonille. Ajoimme tietä 78 pitkin, ja tällä reitillä tajusin, miten erilaisia maisemia USA:sta löytyy suhteellisen lyhyidenkin välimatkojen päästä. Ajelimme ensin pienehköjen vuorien keskellä, saavuimme kaktuksien peittämälle aavikolle, joka muuttui hiekkadyyneiksi. Hieman myöhemmin Colorado-joen uoma toi vihreän keitaan aavikkomaiseman keskelle. Puuttoman aavikkoajelun jälkeen löysimme itsemme Prescott National Forestista. Ennen Grand Canyonia ajelimme taas tasamaastoa, kunnes edessä odotti vain maasta alas tipahtava valtava kanjoni. Tämä oli vaikuttavaa jos mikä, ja nopeammalla reitillä olisi jäänyt tämä kokemus välistä.

Ostimme maahan saapuessamme SIM-kortin, jotta voisimme käyttää Google Mapsia tien päällä. Latasin kuitenkin varmuudeksi myös Nokian HERE-ohjelman, johon saa osavaltio kerrallaan ladattua myös offline-karttoja, jotka usein olivatkin aika pelastus. Kävi nimittäin ilmi, että lähestulkoon missään kaupunkien ulkopuolella ei ollut löydettävissä minkäänlaista yhteyttä puhelimeen. Edes Yosemitessa, joka on yksi USA:n suosituimpia kansallispuistoa, ei puhelimessa ollut tolpan tolppaa koko kolmen päivän aikana (joku muu operaattori taisi kyllä toimia). HERE toimi siis erittäin hyvin, mutta pidemmillä matkoilla pärjää vallan mainiosti seuraamalla opaskylttejä. Jos ennen lähtöä tarkistaa reitin varrelta löytyvät kaupungit ja kylät, voi niiden perusteella päästä perille ihan ilman karttaakin.

Drive to Antelope Canyon

Ajomatkalta kohti Antelope Canyonia – kivikon keskellä ajaessa ei kannata luottaa nettiyhteyden löytymiseen

3. Etäisyydet

Suomalaiset tietty hieman ymmärtävät etäisyyksien päälle, mutta täältä pikkupläntistä nimeltä Alankomaat (jonka päästä päähän ajaa 2,5 tunnissa) on vaikeaa ymmärtää, miten kaukana kaikki USA:ssa on. Ja kyllähän se suomalaistakin vähän ihmetytti, että vaikka koko päivä ajettiin, saatettiin olla vielä samassa osavaltiossa. Tärkeintä on kuitenkin huomioida, että esimerkiksi Google Mapsin tarjoamiin ajoaikoihin kannattaa reilusti lisätä ekstraa, sillä todellisuudessa ainakin meidän matkamme kestivät aina kauemmin, ja lisäksi tietty tarvitaan ruoka-, juoma- ja bensataukoja.

Prescott National Forest

Prescott National Forest

4. Säännöt

Vaikka USA:ssa yleisesti aikalailla samoin ajellaan kuin Suomessakin, esimerkiksi pysähdytään punaisella, löytyy joitain eroja, joista on ehkä hyvä olla selvillä ennen reissua. Ehkä entinen vaaratilanteita ja sydämentykytyksiä aiheutti ohittaminen. Euroopassa yleisesti ohitetaan aina vasemmalta, ja ohistuksen jälkeen siirrytään takaisin oikealle kaistalle. Tämä ei päde USA:ssa, minkä huomasimme melko äkkiä, kun ensimmäisessä ruuhkassa Los Angelesissa autoja hyppi eteemme molemmilta puolilta, vaikkei tilaa oikein ollut missää. Tarkkana saa siis olla! Toisaalta tämä myös tarkoittaa sitä, että välillä ohi voi olla lähes mahdoton päästä, kun hitaampi kulkuri pysyy tiiviisti tientukkeena myös vasemmalla kaistalla.

Toinen ero, jonka opimme muutaman kiukkuisen tööttäyksen jälkeen, liittyy kääntymiseen liikennevaloissa. En ole täysin varma, päteekö tämä kaikissa valoissa/osavaltioissa, mutta pääosin punaisiakin valoja päin saa kääntyä oikealle, mikäli autoja ei ole muualta tulossa (varoivaisuutta noudattaen siis).

Suosittelen myös noudattamaan nopeusrajoituksia, ainakin suunnilleen. Itsellenihän kävi niin, että poliisi lähti valot vilkkuen perään, mutta onnekseni kohdalle asui mukava herra, joka varoituksen jälkeen rupatteli lähennä matkasuunnitelmistamme. Kuulin kuitenkin jälkikäteen, että välillä suhteellisen pienestäkin ylinopeudesta voi napsahtaa aika kova sakko loveksi matkabudjettiin.

Zion National Park

Matkalla Zion National Parkiin

5. Bensa

Yleisesti ottaen bensa on USA:ssa huomattavasti halvempaa kuin Suomessa tai Euroopassa yleisesti. Hinta liikkui suunnilleen 2,5 dollarin paikkeilla gallonalta, eli reilu 2€ vajaalta 4 litralta. Hinta vaihtelee kuitenkin melko valtavasti. Kuten arvata saattaa, ja jo aiemmissa teksteissä varoittelin, nousee hinta reippaasti, kun kulkee kauemmas valtateistä, erityisesti kansallispuistoihin. Sekä Death Valleyssa, Yosemitessä että Big Surin alueella liikkui hinta gallonalta jopa 4 dollarin yläpuolella, joten hinta helposti tuplaantuu. Aina, kun mahdollista, kannattaa siis tankata tankki täyteen ennen tällaisia alueita! Ajoimme matkan aikana reippaasti yli 3500 km, ja bensaan rahaa kului noin 275€. Ajoimme matkalla ensin Jeep Cherokee katumaasturilla, jonka noin puolivälissä vaihdoimme Cadillacin katumaasturiin, joten kaikkein bensasäästeliäimpiä autoja meillä ei ollut käytössä. Budjetista tulossa lisää ihan piakkoin!

Las Vegas Bulevard

Myös kaupungeissa kaistat ovat leveitä – kuvassa Las Vegas Bulevard

Viikonlopun olemmekin minilomalla Budapestissä moikkaamassa sukulaisia, joten sieltä varmaan myös jotain juttua luvassa. 🙂

Iina

 

 

 

USA Roadtrip osa 10: San Francisco

Taisin aiemmassa postauksessa joskus kertoa, kuinka joskus ala-asteella luin Neiti Etsivä San Franciscossa -kirjan, ja siitä lähtien olen aina halunnut kyseiseen kaupunkiin. Tämä toive on jäänyt mieleen, vaikka itse kirjan sisällöstä ei juurikaan ole mielikuvia enää edes muistin perukoilla. Ja nyt, vihdoinkin, tämä toive toteutui. En osaa yhtään kuvailla sitä tunnetta, kun tien varrella alkoi näkyä San Franciscon lähestymisestä kertovia kylttejä. Innostus oli melkoisen korkealla.

Roadsign San Francisco

Lähestyy lähestyy!

Lähes ensimmäinen henkilö, jonka kanssa päädyimme juttelemaan oli vanhempi herrasmies, joka kertoi juuri jääneensä eläkkeelle sekä päätoimisesta työstään että monen eri järjestön ja yhdistyksen hallituksesta. Hän kertoili meille jänniä tarinoita San Franciscosta ja esimerkiksi ruotsalaisten yritysten toiminnasta alueella, ja lopulta vielä kertoi kuinka hän Applella työskennellessään oli päätynyt samaan hissiin itse Steve Jobsin kanssa, joka oli kysynyt häneltä: ”Noh, mitäs sinä teet Applella?” Siinäpä elevator pitchiä kerrakseen! Olisin voinut kuunnella tämän herrasmiehen juttuja vaikka tunteja, mutta hän lopulta käskytti meidät tutustumaan myös kaupunkiin itseensä. Tämä kohtaaminen oli kyllä kuin vahvistus sille, että tosiaan, nyt ollaan San Franciscossa.

Olimme jättäneet aikataulumme San Franciscon osalta melko vapaaksi, onneksi. Näin monen kohteen jälkeen huomasimme, että väsymys alkoi painaa, eikä minuuttiaikataululla juokseminen varmastikaan olisi jättänyt kovin hyvää muistoa tältä vierailulta. Toki meillä oli mielessä tiettyjä kohteita, joissa halusimme käydä: Golden Gate Bridge (duh), Fisherman’s Wharf, Chinatown. Yövyimme muuten jälleen USA Hostelsissa, jonka sijainti San Franciscossa oli täydellinen vain muutaman minuutin kävelyn päässä Union Squarelta. Hostelli oli moderni ja siisti, ja sisälsi jopa hostelleille epätyypilliseen tapaan yksittäisiä suihkuja ja WC:tä vierekkäisten koppien sijaan.

Shoppailu

San Francisco osoittautui oivaksi shoppailukohteeksi. Macy’siltä tarttui mukaan alle 30€ Ralph Laurenin mekkoja ja pino muita merkkivaatteita, Saks off 5th’ltä löytyivät kivat Mac by Marc Jacobsin aurinkolasit muutamalla kympillä. Nämä molemmat vaativat kyllä aikaa ja kärsivällisyyttä etsiä niitä todellisia aarteita, mutta se kyllä helposti palkitaan! Macy’sillä meille kerrottiin, että heidän alenurkkauksensa (suuri sellainen lähes joka kerroksessa) on täysin pysyvä, ja lisää tuotteita ilmestyy viikoittain. Myös esimerkiksi miesten merkkipukuja löytyi valtavilla alennuksilla. Icebreakerin pienestä liikkeestä tarttui mukaan merinovillainen kevyttoppatakki hieman reiluun 100€, alkuhinnan ollessa reilusti 300€:n yläpuolella. Nämä mainitsemani liikkeet löytyivät kaikki aivan Union Squaren lähistöltä.

Ruoka ja juoma

Shoppailukierroksen välillä on helppo käydä tauolla esimerkiksi Macy’sin yläkerrasta löytyvässä Cheesecake Factoryssä, jonka kakut sekä lounasruoka olivat kyllä kehujen arvoisia! Mikäli mahdollista, suosittelen käymään ruuhkaisimpien aikojen ulkopuolella, sillä vaikka ravintola on suuri, jouduimme odottelemaan pöytää pitkähkön tovin.

Cheesecake Factory kakku

Oli niin kiire maistella, että en ehtinyt kuvaa napata ensin – Cheesecake Factoryn kakkupala

Financial Districtin suunnasta löytyi Philz Coffee (liikkeitä on kyllä useampi), jonne edellisen illan AirBnB-hostit suosittelivat visiittiä. Kyseessä ei tosiaan ollut ihan perus kahvimesta, minkä huomasimme jo kun näimme ovesta ulos asti ulottuvan jonon. Eikä vinkki kyllä ollut tosiaan turha – tiskille päästyämme pääsimme näkemään kuinka kahvi jauhettiin tuoreeltaan, valutettiin käsin filtterin läpi. Tarjolla ei ollut cappucinoja ja latteja, vaan erikoisempia, hyviä kahveja luokiteltuina vahvuuksittain. Itse päädyimme esimerkiksi maistelemaan mintunlehdillä maustettua kahvia.

Philz Coffee San Francisco

Philz Coffeen jono

Ensimmäisen illan ruokapaikaksemme valikoitui E&O Kitchen and Bar. Kyseessä on kivan tunnelmainen trendikäs aasialainen ravintola Union Squaren alueella. E&O oli saanut hyviä arvioita, ja ruoka olikin kyllä erittäin hyvää. Asiakaskuntaan kuului paljon pukuihmisiä, ja paikka vaikuttikin olevan suosittu after work-paikka monille lähialueen työntekijöille. Hintataso oli hieman korkeampi kuin muissa käymissämme paikoissa, mutta San Franciscossa tietty voi odottaakin maksavansa hieman enemmän kuin muissa kohteissamme.

Lisäksi kävimme Hard Rock Caféssa, jonka ruoka on kyllä aina todella hyvää (ainakin, jos tykkää burgereista ja ranskalaisista). Iltanaposteltavaa käytiin baseball-ottelun jälkeen hakemassa Golden Gate Tap Roomista, jonka chicken wingsit olivat kyllä hyviä vaikkeivät kyllä vetäneetkään vertoja Buffalo Hot Wingsin versioille, joita Vegasissa maistelimme. Perinteistä sport baaria etsivälle Golden Gate Tap Room on kyllä hyvä vaihtoehto, jota myös paikalliset meille suosittelivat!

Turistihommat

Pitihän shoppailun lisäksi San Franciscossa nähdä muutakin kuin alerekkejä. Olimme jo etukäteen varanneet liput Alcatraziin. Lippujen hinta yllätti, sillä reilu 30$ hinta sisälsi myös venematkan saarelle sekä audio tourin itse vankilan sisällä – monessa paikassa jo portin läpi kulkeminen tuntuu maksavan enemmän. Pohdimme pitkään, että haluammeko käydä Alcatrazissa ollenkaan, mutta olen kyllä tyytyväinen, että sinne päädyimme. Kierros oli hienosti järjestetty, audio tour toimiva ja mielenkiintoinen sisältäen myös yllättäviä tarinoita esimerkiksi vankilan työntekijöistä ja heidän elämästään saarella.

Alcatraz Island

Alcatraz Island

Alcatraz Island

Alcatraz Island – ”Indians Welcome” -teksti muistuttaa Alcatrazin saaren valloituksesta 60-luvun lopulla

Matkalla lähtölaiturille poikkesimme Lombard Streetin ohi Fisherman’s Wharfiin. Lombard Street oli kyllä hauska näky, ja myöhemmin se piti tietty käydä vielä ajamassakin. Fisherman’s Wharf taas oli ehkä hieman pettymys – en ollut oikein tiennyt, mitä odottaa, ja melko aikainen lauantaiaamu ei tuonut mukanaan paljoakaan elämää alueelle. Ehkä kiireisempänä aikana sen tunnelma pääsee paremmin esille? Pier 39:n merileijonat sen sijaan olivat paikalla massoittain, ja niiden kuvailemiseen ja seuraamiseen käytimmekin pidemmän aikaa.

Lombard Street San Francisco

Lombard Street

Fisherman's Wharf San Francisco

Fisherman’s Wharf

Merileijonat San Francisco Pier 39

Pier 39:n merileijonat

Pikapysähdys Alamo Squaren kuuluisien viktoriaanisten talojen luona kuului myös ohjelmaan, mutta puiston ollessa suljettu jäi tämä ihan kirjaimellisesti vain muutaman talon katseluksi. Kivojahan nuo, mutta eivät ehkä ihan ylimääräisen kierroksen arvoisia. 🙂

Victorian houses Alamo Square San Francisco

Alamo Squaren taloja

Yhtenä aamuna hyppäsimme autoon ja ajelimme Golden Gate sillan yli suuntanamme Muir Woodsin korkeat punapuut. Olimme liikkeellä ajoissa, mutta parkkipaikka löytyi silti vasta melko pitkältä. Monissa muissakin kohteissa olen maininnut, että parkkipaikkaa kannattaa varautua odottamaan, mutta täällä tilanne oli ehkä hankalin matkan aikana kohtaamamme. Palatessamme autoletka tien penkareella oli venynyt vielä hurjasti pidemmälle. Muir Woodsiin pääsi myös America The Beautiful-vuosipassilla, joten sisäänpääsymaksusta ei tarvinnut huolehtia. Ajomatkalta Muir Woodsiin löytyi myös muutama upea näköalapaikkakin itse kaupungin suuntaan. Samalla ajomatkalla pysähdyimme ihastelemaan Golden Gate Bridgeä sekä Battery Spencerin suunnasta että Fort Pointin puolelta.

Muir Woods San Francisco

Muir Woods

View over San Francisco Bay

Näkymää Muir Woodsille vievän reitin varrelta

Golden Gate Bridge from Battery Spencer

Golden Gate Battery Spencerin puolelta (tosin hieman kauempaa, koska -yllätys- ei ollut parkkitilaa)

Golden Gate Bridge from Fort Point

Golden Gate Bridge Fort Pointin puolelta

San Franciscossa piti kyllä kiirettä, vaikka shoppailuunkin jäi reilusti aikaa. Pitihän meidän myös kokea China Town, ja minun vanhana pesäpalloilijana päästä baseball-otteluun, joka muuten oli mieletön kokemus vaikka itse peli olikin puuduttavan tylsä (lopputulos 0-1 ei kauheasti hienoja lyöntejä, tai osumia, tuonut mukanaan). Lippuja metsästävälle suosittelen muuten StubHub-sivustoa: lippuja on tarjolla huomattavasti huokeampaan hintaan, ja kaikki toimi helposti ja nopeasti! Cable Car jäi kuitenkin esimerkiksi vielä kokematta, ja olemmekin molemmat ehdottomasti sitä mieltä, että tänne palaamme vielä.

Monkeys

Monkeys!

Chinatown San Francisco

Chinatown

AT&T stadium San Francisco

AT&T stadium

San Francisco City Hall

San Francisco City Hall

Street sign San Francisco

Katukyltti 🙂

Iina

USA Roadtrip osa 9: Yosemite National Park

Ensimmäinen vinkki Yosemiteen suuntaavalle: kyseiseen kansallispuistoon ajaminen kuulostaa huomattavasti helpommalta kuin se on. Meidän oli tarkoitus ajaa Death Valleysta ylös June Lakelle, telttailla siellä yö ja suunnata aamulla Tioga Roadin kautta suoraan Yosemiteen. Jostain syystä Vegasissa tuli mieleen, että tarkistampa reitin vielä kerran: onneksi. Tioga Road CLOSED luki nettisivulla. Ja seuraavallakin. Ja kaikilla muillakin, jotka epätoivossani löysin. Korkeassa maastossa kulkeva tie oli siis vielä lumen peitossa. Pikainen googlettelu kertoi, että seuraava vaihtoehto oli kiertää koko Yosemiten ympäri läntiselle sisäänkäynnille, ja ajomatkaa kertyisi useita tunteja lisää. Pienen suunnittelupalaverin jälkeen tipahti Death Valleyn suunnitelmasta pari kohdetta pois, ja Kuolemanlaakson jälkeen luvassa olikin ajamista niin pitkälle kuin vain jaksaisimme. Ja R:hän jaksoi, ajeli reippaasti yli 12 tuntia päivässä ja pääsimme Fresnoon asti, melko lähelle Yosemitea, yöksi.

Death Valley to Yosemite route

Kiertoreittimme Yosemiten ympäri

Sunset Death Valley

Toisaalta kiertoreittimme varrella pääsimme ihastelemaan tätä upeaa auringonlaskua

Toinen vinkki Yosemiteen suuntaavalle: vaikka reitti voi kartalla näyttää lyhyeltä, kestää Yosemiten alueelle kulkeminen melko kauan teiden mutkaisuuden takia. Eikä vauhtia kannata koittaa kovasti lisäillä – pääsimme myös kokemaan jänniä sykettä nostattavia hetkiä, kun poliisiauto lähti vilkut päällä peräämme hieman ennen Yosemitea. Onneksemme kohdallemme sattui mukava poliisi, joka ei ihan ymmärtänyt kilometrien ja mailien eroa. Hän ajatteli, että ylinopeuteni johtui siitä, että ajattelin kilometreissä, mutta niinhän olisin rikkonut rajaa oikeastaan vielä enemmän. Noh, pääasia, ettei sakkoa tai muutakaan varoitusta isompaa seuraamusta tullut, ja matka pääsi jatkumaan.

Yövyimme Yosemitessa Wawona Campgroundilla, joka on melko kaukana itse laaksosta. Mikäli laaksossa sijaitseville leirintäalueille haluaa, tulee varauksen kanssa olla erittäin ajoissa. Teimme oman varauksemme tammikuun lopussa, yli kolme ja puoli kuukautta etukäteen siis, ja silloin kaikki laakson paikat olivat jo varattuja. Wawona on lähempänä Mariposa Grovea ja sen valtavia Sequoia puita, mutta valitettavasti tämä alue oli/on suljettu kevääseen 2017 saakka, joten tälle kerralle sijainti oli kyllä melko syrjässä kaikesta. Mäkisen ja mutkaisen tien selvittäminen laaksoon saakka kesti noin tunnin, ja söi bensaa niin, että huimista hinnoista huolimatta Yosemitessa oli tankattava.

Kuten Zionissakin, myös Yosemitessa aikamme kului eri mittaisten vaellusten parissa. Tässä vaiheessa matkaa energiataso alkoi kyllä olla jo hieman matalalla, joten pidemmät päivävaellukset jäivät väliin. Alla listattuna reitit reitit ja kohteet, jotka ohjelmaamme kuuluivat. Kuten Grand Canyonissa ja Zionissakin, Yosemite Valley on suljettu autoilta, ja kulkeminen paikasta toiseen sujuu näppärästi ilmaisella shuttle-bussilla, joka kulkee lähes nonstoppina koko päivän.

Tunnel View

Tunnel View on näköalapaikka, josta avautuu upea näkymä koko Yosemite Valleyn yli. Parkkipaikkaa voi joutua, kuten kaikkialla muuallakin, jonkun tovin odottamaan, mutta se on sen arvoista.

Tunnel View Yosemite National Park

Tunnel View

Bridalveil Fall

Bridalveil Fall oli ensimmäinen tien varrella vastaan tullut vesiputous, jonne sen viereiseltä parkkipaikalta oli vain pieni kävely. Kävelyn puolivälissä kasvoilla alkoi tuntua ensimmäisiä pisaroita, ja loppuvaiheessa hiukset olivatkin jo melkein kuin suihkun alta tullessa. Olihan se aika huippufiilis seistä niin lähellä upeaa vesiputousta! Kuulimme myös, että vierailumme aikana Yosemitessa oli veden virtaus korkeimmillaan pitkään aikaan, joten pääsimme ihailemaan erityiset suuria putouksia.

Bridalveil Fall Yosemite National Park

Bridalveil Fall

Bridalveil Fall Yosemite National Park

Bridalveil Fall – vesi ”vähän” haittasi valokuvailua 🙂

Lower Yosemite Falls

Yosemite Falls (sisältäen siis myös Upper osion) löytyy maailman korkeimpien vesiputousten listalta. Kävelimme ensin reitin alussa pienelle aukiolle, jossa puiden välistä avautui näkymä molemmille putouksille. Tämän jälkeen kävelimme lyhyen matkan Lower Yosemite Fallsin juurelle, jossa hiukset saivat jo päivän toisen pesun. Näkymä oli jälleen vaikuttava, ja hymyä oli vaikea pidättää vesisumun keskellä.

Upper and Lower Yosemite Falls Yosemite National Park

Lower and Upper Yosemite Falls

Lower Yosemite Falls Yosemite National Park

Lower Yosemite Falls

Vernal Falls Footbridge

Väsymys painoi, mutta suuntasimme kuitenkin vielä Vernal Fallsin suuntaan. Alunperin haaveena oli ollut tehdä koko vaellus Vernal Fallsille, ja jatkaa vielä Nevada Fallsille, mutta myönsimme laiskuutemme ja käännyimme jo puolivälissä matkaa näistä ensimmäiselle. Reitin varrella, noin puolivälissä ennen Vernal Fallsia, on silta, jolta pääsee ihastelemaan taas yhtä Yosemiten monista vesiputouksista. Reitti sillalle ei ollut kovin pitkä, ja kaikkiaan siihen suositellaan varattavaksi 1-2 tuntia yhteensä. Tie kulkee melko jyrkästi ylöspäin, joten menomatkalla vauhti voi olla aika hidasta, mutta paluumatkalla huomasimme, että muutama juoksuaskel itse asiassa helpotti alamäessä talsimista. Näkymä sillalta oli kiva, ja tie helppokulkuinen, mutta ehkä nyt valitsisin eri kohteen tämän sijaan, mikäli en jaksaisi ylös itse putouksille asti kävellä.

Vernal Falls Footbridge Yosemite National Park

Vernal Falls Footbridge – näkymä ylös vesiputoukselle

Vernal Falls Footbridge Yosemite National Park

Vernal Falls Footbridge – näkymä alas laaksoon

Glacier Point

Nämä kaksi viimeistä kuuluivat toisen päivän ohjelmaamme. Ensin suuntasimme Glacier Pointille, joka on näköalapaikka Yosemite Valleyn yläpuolella – ja näköalaahan riittää. Ajomatkaa kertyy taas noin tunnin verran, mutta täältä niinkuin myös lähellä sijaitsevilta Sentinel Domelta ja Taft Pointilta löytyy ehdottomasti Yosemiten upeimmat maisemat. Korkeuksiin suunnatessa huomasimme, että ilma olikin aikas vilpoisaa, ei toki pakkasasteita ainakaan enää päivällä, vielä toukokuun puolivälinkin jälkeen, mikä osaltaan selittää kyllä aiemmin mainitsemani tien lumipeitettä.

Glacier Point Yosemite National Park

Näkymä pysähdyspaikalta hieman ennen Glacier Pointia

Glacier Point Yosemite National Park

Glacier Pointin näkymää

Glacier Point Yosemite National Park

Panorama Glacier Pointilta

Sentinel Dome & Taft Point

Reitit Sentinel Domelle ja Taft Pointille lähtevät samasta kohtaa Glacier Pointille vievän tien varresta. Polku Taft Pointille lähtee parkkipaikalta vasemmalle, Sentinel Domen suunta on oikealle. Molemmat kohteet ovat noin 1,5 km päässä parkkialueesta, joten pitkistä vaelluksista ei sinänsä ole kyse. Me päätimme suunnata ensin Sentinel Domelle, jonne reitti oli helppo ja vain lopussa erittäin lyhyen matkaa jyrkähkö – oikeastaan tämä oli vain viimeinen kipuaminen itse huipulle.

Sentinel Dome Yosemite National Park

Sentinel Dome

Sentinel Dome Yosemite National Park

Panorama Sentinel Domen maisemista

Sentinel Domelta löysimme kyltin Taft Pointille vievästä reitistä, joka kiersi ensin pienen lenkin Sentinel Domen ympäri ja suuntasi hieman alempana takaisin päin (tässä selventävä kartta). Reitti oli hieman pidempi kuin takaisin parkkipaikan kautta suuntaaminen, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Puolivälissä matkaa löytyy myös upea näköalapaikka, joka on huomattavasti rauhallisempi kuin suosittu Taft Point.

Näköalapaikka Sentinel Dome Taft Point Yosemite National Park

Näköalapaikka Sentinel Domen ja Taft Pointin välillä

Reitti Sentinel Domelta Taft Pointille toi mukanaan kyllä hieman haastetta. Polun päällä oli nimittäin vielä, paikoittain reilustikin, lunta, ja eteenpäin kuljettiin välillä hieman arpomalla, että missäköhän se reitti kulkeekaan. Edellä mainitun puolivälin näköalanpaikan kohdalla eteen tuli myös puro, jonka yli ei kulkenut siltaa. Vedessä oli kyllä puun runko, jota pitkin pääsimme kuivin jaloin ylitse.

Sentinel Dome Taft Point vaellus

Kesälumi 🙂

Sentinel Dome Taft Point vaellus

Puronylitystä

Taft Point Yosemite National Park

Taft Point – täältä sain napattua myös tämän oman suosikki-Yosemite-kuvani

Yosemite oli siis, kuten Zionin yhteydessä mainitsin, kaikkien hehkuttama kohde. Aina, kun listasimme roadtrippimme reittiä, reagoivat ihmiset innostuneesti, ja hehkuttivat kuinka upea kaikista kohteistamme juuri Yosemite on. Ja olihan se, ehdottomasti. Mutta ei Yosemite kuitenkaan ykköspaikkaa vienyt. Miksikö? Koska Yosemite tuntui kotoisalta. Harmaat vuoret, ja metsän keskellä samoilu tuntui siltä kuin ei Euroopasta olisi lähdettykään. Eihän se paikan upeutta vähennä missään nimessä, muttei ehkä painu mieleen samalla tavalla kuin Zionin aavikkoinen punakivi.

Olihan Yosemitessa lumen keskellä vaeltamisen lisäksi hieman muutakin jännitystä, se on nimittäin aktiivista karhualuetta. Leirintäalueella oli tiukat ohjeet KAIKEN ruoan, kosmetiikan ja oikeeastaan minkä tahansa irtotavaran sulkemisesta lukolliseen kaappiin, joka löytyi jokaiselta paikalta ja jonne karhu ei pääse sisään. Ne muuten kuulemma myös osaavat murtautua autoihin, joten ei kannata lohduttautua ovien sulkemisella. Yöllä välillä kuului outoja pamauksia, jotka myöhemmin selvitimme tulevan puistonhoitajien kantamista aseista, joilla he ampuvat karhuja joko kumiluodeilla tai hernepusseilla säikäyttääkseen ne pois ihmisten läheisyydestä. Hieman mentiin heikoilla unilla kyllä se yö, voin myöntään. Vannon myös, että kerran kuulin karhun tai muun ison elukan kulkevan aivan telttamme viertä, mutta ehkä se oli kuitenkin vain unta.

Iina