Browsing Tag

loma

Levi Lappi Suomi

Turistina kotiin Leville

Olen ottanut tavaksi aina silloin tällöin kiertää milloin mitäkin kotikaupunkiani turistimaisesti, kamera kädessä. Olen kyllä muutenkin aikamoinen kuvaaja-hirmu, ja kännykän muisti onkin vähän väliä täynnä, mutta näille retkille nappaan mukaan ihan oikean kameran ja kierrän katsastelemassa paikkoja sen linssin läpi.

Kuten Instagramini kautta joku saattoikin huomata, pari viikkoa sitten luvassa oli kuitenkin hieman erilainen näkemys turisteiluun kotona: suuntasimme isolla hollantilaisporukalla Leville, joka siis on syntymäpaikkani. Vaikken siellä kauaa elämäni alussa asunutkaan, tuli sinne palattua nuoruusvuosina kaikkien lomien aikana, niin kesällä kuin talvellakin. Nyt, kun sukulaiset ovat kaikki sieltä pois muuttaneet, en ollut palannut Suomen Lappiin yli kymmeneen vuoteen. Oli siis jo aikakin!

Olen ehtinyt kokea lähes kaikki mahdolliset turistiaktiviteetit Lapissa jo pienenä (ainakin ne, joihin lapsi pääsee mukaan): mummolani oli porotila, huskysafarilla käytiin välillä ihan vaikka ajankuluksi isän kanssa, poronkäristystä löytyi ruokapöydästä melko usein ja laskettelemassakin käytiin vähintään yksi tai kaksi päivää jokaisella lomalla. Onpas sitä tullut käyty koskenlaskussakin muutamaankin otteeseen. Koko muun matkaseurueen ollessa tällä kertaa Lappi-ensikertalaisia, löytyi ohjelmalistalta kuitenkin kaikkein perinteisimmät jutut – husky- ja poroajelut sekä hieman eksoottisempi jää-carting. Lisäksi olimme kolme päivää rinteessä.

Levi rinne

Täytyy myöntää, että pohdin kyllä hieman etukäteen poro- ja huskyajeluita erityisesti eläinten olojen kannalta. Olen itse viettänyt paljon aikaa isoäitini ja hänen miehensä porotilallaan, ja vieraillut monilla muillakin, ja aina tavannut vain ihmisiä, jotka pitävät hyvää huolta poroistaan niiden tarpeita kunnioittaen ja hyvinvoinnista välittäen. En kuitenkaan käynyt Lapissa vuosiin, ja Levin kasvun myötä on toki mahdollista, että joukkoon olisi löytynyt myös tapauksia, joissa rahan tuottaminen on eläimiä tärkeämpää.

Onneksemme emme mitään tällaista kohdanneet: poroajelu oli upea kokemus, ja sitä ohjannut poromies tunsi tuntevan poronsa ja niiden tarpeet täysin. Vierailemallamme huskytilalla omistajat tunsivat kaikki koirat nimeltä, ja kertoivat tarinoita niiden luonteista, hoidosta ja elämistä. Molemmista vierailuista jäi erittäin hyvä fiilis, ja tuntui, että palveluita todella tarjottiin eläinten ehdoilla. Tällaisissa tapauksissa on myös hienoa omalla vierailullaan tukea paikallisia elinkeinoja.

Porosafari Levi

Olinkin melkolailla järkyttynyt luettuani Vaihda Vapaalle-blogista tarinan lähes täysin päinvastaisesta kokemuksesta, mikä toimikin tärkeänä muistutuksena siitä, etteivät tällaisen palvelun järjestäjät Suomessakaan aina toimi, kuten omaa kokemustani kuvailin. Toivon, ja uskon kyllä, että tämä on onneksi harvinainen poikkeus, mutta etsitäänhän me matkaajat tietoa ennen varaamista niin Suomessa kuin muuallakin, jooko?

Kokonaisuudessaan viikkomme sujui loistavasti. Aktiviteetit olivat ihania, ice carting superhauskaa, ja laskettelukin kulki vuosien tauosta huolimatta melkein jopa rutiinilla. Sää suosi, ja jo ensimmäisenä iltana pääsimme ihailemaan revontulia, jotka jopa pariksi minuutiksi ryhtyivät violettiin ja vihreään tanssiin – Lappi-kokemuksestani huolimatta en muista vastaavaa nähneeni juuri koskaan.

Levi huippu

Rinnepäivillekin sattui pääosin mahtava sää. Levin huipulta pääsimme ihailemaan maisemia ties kuinka monien kilometrien päähän: aina uniikkia verrattuna Alppeihin, missä maisemien eteen hyppää aina vain seuraava vuori (hulppeita nekin maisemat toki, mutta aivan erilaisia siis). Toisena laskupäivänä tuuli yltyi melko kovaksi, ja yhdistettynä pilviseen säähän oli olematon näkyvyys taattu. Välillä, varsinkin ylempänä rinteessä olevilla osuuksilla, jouduin ottamaan laskettelulasit pois silmiltä nähdäkseni, missä se oikea rinne kulkee. Kaikki irtolumi kulkeutui tuulen mukana rinteisiin muodostaen pehmeitä lumikasoja sinne sun tänne, ja jalkalihakset saivat hieman ekstratöitä. Viimeiselle laskupäivälle pilvet onneksi taas väistyivät, ja pistävän kylmää tuulta lukuunottamatta olosuhteet olivat taas lähes täydelliset.

Kelomökki Levi

Kaikenkaikkiaan tämä oli kyllä onnistunut ja ihana matka, ja olinkin kyllä jo loman tarpeessa. Hieman oli kyllä outoa mennä niin tuttuun paikkaan, joka kuitenkin oli niin outo: viimeksi vieraillessani ei Levillä (muistaakseni) ollut mistään alppitaloista tietoakaan ja ensimmäinen gondolihissi oli juuri rakennettu. Oli kuitenkin ihanaa päästä kokemaan oikeata talvea pitkästä aikaa, näyttämään R:lle paikkoja omasta lapsuudesta ja onhan Levi kaikenkaikkeaan melkolailla upea – jopa R mielellään haluaisi kuulemma palata takaisin. Menestyksekäs matka siis kokonaisuudessaan!

Iina

Lomat Alankomaissa (mitä, missä, kuinka paljon?)

Näin roadtrip-sarjan väliin sopiikin hyvin lyhyt teksti lomailusta yleisesti Alankomaissa: paljonko niitä lomapäiviä sitten on, mitä ihmiset silloin tekevät, ja miten se maksetaan?

1. Lomapäivät

Lakisääteisesti lomapäiviä on jokaisella vähintään 20. Tämä määrä vaihtelee kyllä paljon – monilla tutuillani lomailua on 25 päivää vuodessa. Monissa yrityksissä olen myöshuomannut löytyvän erinäisiä systeemeitä ekstrapäivien kerryttämiseksi: lisävapaita voi ”ostaa” tai kerryttää ylityötunneilla.

Erityisen mielenkiintoinen on tapa, jonka mukaan toisissa yrityksissä työviikko lasketaan 38 tunnin mukaan, mutta saat halutessasi tehdä säännöllisesti 40 tuntisia viikkoja. Nämä 2 tunnin lisäykset voi pinota ylimääräisiksi lomapäiviksi, joita voi vuodessa kerryttää jo ihan kivasti melkein huomaamatta. Lisäksi toisinaan nämä ylimääräisenä kerrytetyt lomapäivät on mahdollista pistää säästöpossuun pariksi vuodeksi, kun normaalit lomapäivät vanhentuvat vuosittain, ja näin voi mahdollistaa ihanan pitkän ”sapattivapaan”.

Tätä sapattivapaata lukuunottamatta monissa yrityksissä lomapäiviä ei ihan ehdoitta saa pitää kerralla – usein rajana on pidetty 2 viikkoa, ja sitä pidempiin lomiin täytyy hakea erikseen hyväksyntää.

Joka tapauksessa, mikäli täällä työsuhdetta on aloittamassa, kannattaa tsekata josko lomapäivissä voisi olla joustamisen varaa (jossei tarjolla suoraan ole reilumpaa annosta rentoutumista). Toisin kuin Suomessa, jossa minimiloma tuntuu usein olevan myös maksimi, täällä niiden suhteen tunnutaan olevan hieman joustavampia. Voi toki olla, että isommissa yrityksissä näin ei ole, mutta sieltäkin voi löytyä keinoja pidentää rannallalöhöilyaikaa ainakin päivällä tai parilla.

Lisäksi ainakaan minun ei tarvinnut odottaa vuotta lomapäivien kertymistä – Suomessa, kun lomapäivät on usein suhteutettu töissä oltuihin kuukausiin ja ensimmäistä lomaa voi joutua odottelemaan välillä pidempäänkin.

2. Loma-ajan palkka ja -raha

Loma-ajalta sinulle maksetaan tietty normaali palkka. Lisäksi Alankomaissa on tarjolla loma-raha, ”vakantiegeld”. Tämä on työnantajan velvollisuus, ja on vähintään 8% vuosipalkastasi (eli hieman alle kuukausipalkka).

Usein (ainakin itselleni siis) lomaraha maksetaan toukokuun palkan mukana, eikä siis välttämättä silloin kuin loma itseasiassa on. Ensimmäisenä vuonna kannattaa ottaa huomioon, että kyseinen raha maksetaan siihen mennessä kertyneisiin kuukausiin suhteutettuna: aloitin työt joulukuussa, joten minulle maksettiin 6 kuukauden lomaraha nyt, ja ensi vuonna luvassa on koko vuoden raha kerralla.

Lomarahan verotuksesta muuten sen verran, että aiemmassa postauksessani mainitut ”loofheffingskortingen” eivät päde tällaisiin lisätuloihin, joten tästä palkkiosta tipahtaa korkeampi veroprosentti pois.

3. Hollantilaiset lomalla

Mitäs täällä sitten lomalla tehdään?

Hollantilaiset ovat autokansaa. Harvaan paikkaan on niin pitkä matka, ettei hollantilainen autolla sinne suuntaisi, kunhan vain merta ei ole välissä. Valtaosalla paikallisista onkin siis lämpimiä muistoja pitkistä automatkoista, jotka suuntautuivat Ranskaan, Espanjaan, Itävaltaan tai jopa Italiaan. 18 tunnin ajomatka? Geen probleem!

Kesämökkikulttuuri on tunnetusti suomalaista, joten ei olekaan ihme, että täällä harvoin kuulee ihmisten viettävän lomiansa aina samassa paikassa. Hollantilaisten kesämökki on karavaani. Keski-Euroopan leirintäalueilla heinä-elokuussa voi olla varma, että löydät massoittain lomailevia hollantilaisia kokkailemassa omaa ruokaansa (säästöä säästöä 🙂 ).

Alankomaalaiset matkustavat paljon, ja pitkien automatkojen lisäksi täältä pääsee helposti melko edullisilla pakettimatkoilla suuntaan jos toiseenkin. Erityisesti Turkki, Egypti ja muut vastaavat kohteet ovat suosittuja, mutta nuoremmat, kuten Suomessakin, tutkivat laajemmin uusia kohteita. Toisaalta superlöhöloman tarpeessa olevalle on kyllä houkuttelevaa napata äkkilähtö 300-400€ hintaan, sisältäen matkat ja all-inclusive majoituksen aurinkoisella rannalla. Vaikken pakettimatkoja koskaan olekaan harrastanut, tämä on kyllä listalla yhtenä seuraavista jutuista – ehkä vielä tänä kesänä roadtripin aktiivisuuden vastapainoksi. 🙂

-Iina