Browsing Tag

kulttuurierot

Outo Hollanti

5 * hollantilainen outous

Olen viime päivien aikana taas useampaan kertaan ollut tilanteessa, jossa olen vain voinut pyöritellä päätäni ja huokaista: ”Hollantilaiset…” Jokaisella kansalla lienee omat outoutensa, niin siis tälläkin. Tässä mainittuna muutama.

1. Pihiys

Olen ehkä kyllä ennemminkin maininnut asiasta, mutta hollantilaiset ovat jännällä tavalla pihiä kansaa. Rahasta puhutaan hyvin avoimesti, ja moni hyvinkin tienaavaa kehuskelee säännöllisesti tekemillään ’hyvillä diileillä’. Muistan harjoittelupaikkani korkean pomon ostaneen uuden auton, ja maanantaina töihin tullessaan ensin hehkutti saamaansa alennusta, ennen kuin edes tarkemmin selitteli millaisen auton olikaan hankkinut. Pihiys kulkee usein käsi kädessä epäluuloisuuden kanssa: Viimeksi nykyisessä työpaikassani selvisi, että useampikin hollantilainen kollegani suhtautuu epäilevästi ’chef’s specials’-annoksiin ravintoloissa: ei sitä erikseen korostettaisi, jollei esimerkiksi jonkin raaka-aineen päiväys olisi lähestymässä. Syy ei kuitenkaan ainakaan voi olla se, että kyseinen annos olisi oikeasti suosittelun arvoinen.

2. Karvasmanteli

Tämä Suomessa niin harvinainen ”herkku” (tykkääkö tästä kukaan??) on täällä Alankomaissa harmillisen yleinen. Joulun aikaan lähes kaikkien leivosten sisältä löytyy yllätyksenä paksu kerros karvasmantelimöhnää, ja usein vanukasta tai jugurttia avatessa nenään leijailee karvasmantelin pistävä tuoksu. Kävi varmaan tästä kuvailusta jo selväksi, etten pahemmin kyseisestä ainesosasta välitä? Itse asiassa se haisee mielestäni migreenille. Olen jo tullut niin epäluuloiseksi, että luen ainesosaluettelon kaikista uusista tuotteista, joissa voisin karvasmantelia kuvitella löytäväni.

3. WC:n hanat

Ei ole ollenkaan tavatonta, että hollantilaisesta WC:stä puuttuu käsienpesuallas kokonaan. Jos sellainen löytyy, saa siitä hanasta usein vain ja ainoastaan kylmää vettä. Aiheeseen liittyvä ei-niin-ihastuttava tilasto kertoo myös, että hollantilaiset ovat eurooppalaisista huonoimpia pesemään kätensä WC-käynnin jälkeen (vain noin 50% tämän tilaston mukaan tekee niin). En kyllä tiedä, kumpi on seurausta kummasta.

4. Kesken kaiken päättyvät jalkakäytävät

Hollannissa tunnetusti kuljetaan pyörällä kaikkialle, mikä on kyllä mielestäni ihailtavaa. Pyöräteistä pidetään hyvää huolta, ja sellainen löytyy lähes jokaisen tien sivusta. Tämä on kuitenkin hoidettu jotenkin unohtaen, että jalankulkijoitakin silti teiltä löytyy. Alla (tyylikkäästi muokattu) esimerkkikuva: jalkakäytävä on aluksi vasemmalla, kävelijöiden tienylitys oikealla niin, että pyörätie pitää ylittää kahdesti, jonka jälkeen se taas siirtyy pyörätien vasemmalle puolelle.

5. Karavaanarilomailu

Luulitko, että suomalaiset ovat karavaanikansaa? Et ole varmaankaan kuullut hollantilaisista. Lähes jokainen tapaamani hollannikas on viettänyt lapsuutensa kesälomat karavaanarissa leirintäalueella. Asuntoauto tai -vaunu ajellaan loman alussa esimerkiksi reilu 20 tuntia Etelä-Ranskaan tai Pohjois-Italiaan, jossa loma vietetään usein yhdellä ja samalla leirintäalueella, mistä käsin tehdään päiväretkiä lähialueen kyliin ja kaupunkeihin. Lomien alkaessa valtatiet Alankomaista etelään ovat muuten aivan tukossa karavaanien aiheuttamien ruuhkien takia.

Näitähän riittää vaikka kuinka moneen postaukseen, mutta jaanpas kuitenkin pienempiin osioihin. Onko karvasmanteli (yök) muualla näin suosittua?

Iina

10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Olen aika ihastunut tällaisiin blogihaasteisiin, joita selailemalla pääsee lukemaan eri ihmisten näkökulmia samoihin juttuihin. On kiva huomata, kuinka nopeasti ainakin nämä ulkosuomalais-blogeissa näkyneet haasteet ovat levinneet. Syvä kiitos ja kumarrus siis Mielilandia-blogin Anulle, joka tämän haasteen minun suuntaani lähetti.

Alla siis vastaukseni haasteen mukana tulleisiin kysymyksiin.

 

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Kevät ja avoimuus tulevat nyt näin ensimmäisinä mieleen! Maaliskuussa syntymäpäiväni paikkeilla Suomessa on aina lunta, kun täällä taas kukat alkavat jo puskea maasta ja kiireisimmät jopa kukkia. Aurinkoa riittää, ja ensimmäisinä lämpiminä päivinä ihmiset suuntaavat massoittain piknikille puistoon tai terassille drinkille, ja kaikki ovat iloisia. Myös hollantilainen avoimuus viehättää: kaduilla moikkaillaan tuntemattomille, ja naapurin voi hyvin kutsua ensimmäisellä tapaamisella sisään kahville. Omia sanomisia tarvitsee myös varoa paljon vähemmän, koska oman mielipiteen ilmaiseminen on maan tapa. Tämä on mielestäni erityisen hienoa työelämässä, jossa myös esimiehen kanssa voi olla rohkeasti eri mieltä ilman, että minkäänlainen hierarkia on esteenä (toki argumentoinnin pitää olla kohdallaan).

 

2. Entä ikävintä?

Tilan puute. Tämä on ehkä erityisen ominaista Amsterdamille, joka täyttyy varsinkin kesäisin turisteista ja on muutenkin täynnä sekä ihmisiä että polkupyöriä. Vaikka kotikaupunkiani rakastankin, olisi välillä kiva kävellä keskustankin kaduilla ilman, että ohikulkijat tönivät joka suunnasta. Henkilökohtaisen tilan tarve on hollantilaisilla suomalaisiin verrattuna olematon, ja kauppajonossakin välillä tuntee takana seisovan hengityksen niskassa. Toisaalta tähän voi onneksi vaikuttaa paljon asuinalueen valinnalla, ja meidän nurkillamme onkin jo useita puistoja ja tilavampia katuja ja kauppoja.

 

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Ah, ehkä yksi vaikeimmista kysymyksistä ikuisesta matkakuumeesta kärsivälle! Tällä hetkellä käyttäisin tämän luksusmahdollisuuden matkustamalla Tansaniaan. Kilimanjaron valloitus ja sen jälkeinen safari on ollut haavelistan huipulla jo melko pitkään.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

On ehkä hieman liian helppoa vastata USA:an? Yhdysvalloissa kiehtoo sen vaihtelevuus – jokaisella matkalla voisi nähdä aina jotain uutta, mutta jos nyt tarkkoja ollaan niin silloin kyse ei ehkä olisi samaan paikkaan palaamisesta. Erityisesti upeat kansallispuistot kiehtovat. Paluun tekisin ehdottomasti ylläolevassa kuvassa näkyvään Zionin kansallispuistoon, jonka punaiset vuoret ja upeat maisemat jäivät mieleen – ja Angel’s Landingin keskenjäänyt valloitus hieman kaihertamaan mieltä. Kaupunkikohteista valitsisin ehkä Hanoin Vietnamissa. Hanoi ihastutti ihanan rennolla tunnelmalla, mahtavalla ruoalla, ystävällisillä ihmisillä ja maailman herkullisimmalla kahvilla. Myös koko maailman kestosuosikki New York ansaitsisi uusintavisiitin.

 

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Näin Suomen-matkan lähestyessä tämä on melko hankala kysymys: kaikkea. Ruisleipää, juustosämpylöitä, maustekurkkua, jugurttia, salmiakkisuklaata, suomalaisia sipsejä, savu- ja loimulohta, Oltermannia… Jugurtti on ehkä näistä yllättävin, sillä se vaikuttaa täysin perustuotteelta, jota muualtakin pitäisi helposti saada. Suomessa olin tottunut syömään jugurttia aamupalaksi sekä esimerkiksi töissä kahvitauoilla, mutta ulkomailla jugurttivalikoima on auttamattoman pieni ja omaan makuuni sopivia vaihtoehtoja tuntuu löytyvän vain pari. Jos nyt olisin Suomessa, hakisin kaupasta lounaaksi juustosämpylän, jonka päälle laittaisin Oltermannia ja maustekurkkua, ja lisäksi söisin esimerkiksi Valion A+ vadelma-mustikka-jugurtin.

 

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Tämä on myös erittäin vaikea kysymys. Koen hankalaksi kuvitella asuvani, ja R:n asuvan, Suomessa, mutta samalla en myöskään osaa ajatella lapseni käyvän muuta kuin suomalaista koulua. Lapsia ei ole vielä suunnitelmissa, eikä tällä hetkellä kyllä Suomeen muuttokaan, mutta en pidä sitä kuitenkaan mahdottomana.

 

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Sinterklaas joulukuun alussa. Kirjoittelinkin tästä jännästä jouluntapaisesta juhlasta aiemminkin. Sinterklaas on Pyhän Nikolauksen päivä, jota juhlitaan monessa kodissa vaihtamalla lahjoja ja itse laadittuja runoja. Perheestä riippuen Sinterklaas voi jopa olla tärkeämpi juhla kuin joulu. Tähän juhlaan liittyy myös erittäin kiisteltyjä perinteitä. Sinterklaas on joulupukin näköinen vanha, parrakas mies, jonka apurit ovat värikkäisiin vaatteisiin pukeutuneita mustanaamaisia ’Zwarte Piet’-hahmoja, vapaasti käännettynä Mustia Pekkoja. Tätä perinnettä on kritisoitu rasistisena jo vuosia, ja sama keskustelu nousee pintaan aina loka-marraskuun paikkeilla ennen Sinterklaasin saapumista Hollantiin. Monissa paikoissa onkin päädytty siihen, että apureiden joukosta löytyy nykyään myös esimerkiksi punaisia, vihreitä ja sinisiä kasvoja.

Kiistanalaisuudestaan huolimatta Sinterklaas on ihana juhla, joka kokoaa perheen yhteen syömään herkkuja ja vaihtamaan lahjoja. Lahjojen mukaan tulisi siis itse laatia runo, joka lisää lahjojen antamiseen kivan persoonallisen mausteen. Virallinen juhlapyhä Sinterklaas ei tosin ole – töissä on silti käytävä.

Vietnamilainen egg coffee

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Lähdin ensimmäistä kertaa ulkomaille lukukauden mittaiseen vaihtoon Wieniin. Jo parin viikon päästä havahduin siihen, että tämä olikin ehdottomasti, mitä halusin. Uusien ihmisten tapaaminen, muihin kulttuureihin tutustuminen ja maailman avartuminen olivat itselleni ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista, mikä toisaalta myös tarkoitti sitä, että Suomen elämä heitti kuperkeikkaa. Vakituinen työpaikka ja maisteriopinnot, kuten muutenkin vakaa elämä kotipaikkakunnalla joutui jäämään, kun suunta vaihdon jälkeen kääntyikin takaisin ulkomaille.

Ulkomailla asuessa usein tuntuu siltä, että jää jutuista paitsi. Kaikkiin juhliin tai suruihin ei pääse osallistumaan, ja sekä perhettä että ystäviä näkee väkisinkin harvemmin. Ensimmäiset kuvat esimerkiksi kaveriporukan viikonloppureissuista, joissa ei ole paikalla ärsyttävät. Se on välillä vaikeaa, mutta toisaalta yhteistä aikaa arvostaa entistäkin enemmän, ja ne tärkeät ihmiset kyllä pysyvät läheisinä välimatkasta huolimatta.

 

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ehdottomasti. Vaikka tällä hetkellä luulen, että joskus vielä asetumme aloillemme Alankomaihin, tai vaikkapa Suomeen, tulee sitä ennen varmasti vielä mutka jos toinenkin reitille. Tietty valitsemani työ akateemisen tutkimuksen parissa luo paljon sekä mahdollisuuksia että myös hieman painetta maisemanvaihdokselle ainakin uran alkuvaiheessa.

 

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

Huh, viime vuoden aikana ehti kyllä tapahtua vaikka mitä! Vuosien päästäkin varmasti muistellaan vielä toukokuista roadtrippiämme USA:ssa, joka varmastikin nousee vuoden kohokohdaksi. Matka oli ensimmäinen kertani Euroopan ulkopuolella, ja saimme nähdä ja kokea niin uskomattoman paljon upeita kohteita. Vietnamin matka ei kyllä jäänyt kauas ykköspaikasta, ja erityisesti siellä vaeltaminen Sapan hmong-heimon naisten kanssa oli mieletön kokemus. Eikä tämä uusi työkään huonona muistona mieleen jää.

 

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Vajaan kuukauden päässä häämöttää (liian) pitkään odotettu Suomen matkani, jota en malttaisi millään odottaa. Edellisestä visiitistä on jo puolitoista vuotta, ja reilun viikon matkalle on jo vaikka mitä ihania suunnitelmia luvassa. Muita matkoja ei tällä hetkellä ole suunnitteilla, ja sanoinkin juuri R:lle, että tämä on itselleni ihan outo tunne. Elokuussa on luvassa muita kivoja juttuja, jotka vievät aikaa matkustelulta, mutta siitä sitten tarinaa lähempänä. 😉

 

Haastanpas mukaan Lapinlahden muuttolintu-blogin Annin, Lindan Linda asuu Vietnamissa-blogista sekä Ribs & Coke-blogin Kaisan.

Terkuin,

Iina

Amsterdam kanaalit

Mikä Hollannissa ärsyttää?

Olen viime aikoina huomannut potevani vaihtelevan asteista Suomi-ikävää. Eipä sinänsä ihme, kun veroilmoituksia kolmeen maahan näin viime tipassa täytellessäni havahduin siihen, etten vuonna 2016 käynyt Suomessa ollenkaan. Kun ihana hollantilainen verotoimisto vielä täyttelyn lopuksi ilmoitti, että jollain laskukaavalla he ovat päätyneet tulokseen, että tarvitsevat minulta yli 600 euroa takaisin, alkoi Suomi-ikävä nostaa taas päätään. Ainakin Suomessa veroprosenttia on voinut muuttaa niin, ettei tällaisia yllätyksiä tulisi.

Tästä hauskasta postauksesta ihanassa Nørrebro Summers-blogissa inspiroituneena, päätinkin purkaa kiukkuani listaamalla Hollannin ärsytyksiä. Huomautetaan nyt kuitenkin jo alkuun, että ihan vapaaehtoisestihan (ja oikein onnellisena) minä täällä asustelen – on tässä lättänämaassa siis hyvätkin puolensa, eikä kaikkea kannata ottaa liian vakavasti. Mutta asiaan: mikä täällä siis pännii?

1.Belastingdienst, puukenkämaan verohallinto

ARRRRGH! Tässä laitoksessa yksikään sääntö ei ole selkeä, kukaan ei tiedä mistään mitään, ja kaikki toimii hollannin kielellä. Lisäksi veroja kerätään niin ihmeellisellä logiikalla, että ilman netistä löytyviä laskureita omaa veroprosenttia ei saa selville sitten millään. Vähennyksiä lähtee kuukausittain, jotta näin veronpalautusaikaan saa palautella niitä sitten kivana könttäsummana. Mainitsinko jo, että kukaan ei tiedä mistään mitään, ja samaan kysymykseen voi siis eri asiakaspalvelijalta saada eri vastauksen?

2.Muiden huomioimattomuus

Tiedättekö, kun vaikka ruokakaupan maitokaapilla (siis sellaisen ovellisen luona) huomaat, että joku etsii haluamaansa tuotetta, ja odotat siinä vieressä, että hän on sen löytänyt ja kaapista hakenut? Ainakin minä olen tottunut odottamaan, että paikalla ensin ollut saa tuotteensa, ja että sitten on minun vuoroni mennä kyseistä kaappia tonkimaan. Ei täällä! Minun siinä kohteliaasti odotellessa menee ohitseni 4-5 hollannikasta, jotka jokainen vuorollaan tönivät ja tuuppivat toisiaan päästäkseen käsiksi omaan maitopurkkiinsa. Käsiä tuntuu tulevan joka suunnasta, ja itse jumitan siinä odottaen vuoroani, jota ei vaan koskaan tule.

Olen tullut siihen lopputulokseen, että valtaosa kanssaeläjistä on hollantilaisten silmissä täysin näkymätöntä kansaa (ainakin niin kauan kuin eivät jollain tapaa näytä erikoiselta, sillä esimerkiksi pinkit hiukset tai huonosti istuvat housut huomataan kyllä kommenttien kera). Sama pätee kadulla kävellessä: vastaantulija jatkaa reippaasti kävelyä suoraan sinua kohti, eikä väistä sivuun viime metrilläkään. Itse pääsen aina ruuhkaisen tien päähän 10 minuuttia R:ää myöhemmin, juuri koska itse jumitan väistelemässä muita kulkijoita. R:n kommentti on aina joko ’Kävele päin!’ tai ’Tönäise pois tieltä’. Tai sitten voisin opettaa kokonaiselle kansalle käytöstapoja, phuuh.

3.Suorasanaisuus, ja kyseisen tavan osaamattomuus

Hollantilaiset ovat tunnetusti suorasanaisia. Suorasanaisia siis siinä mittakaavassa, että heille esimerkiksi englannintunnilla opetetaan, mitä toisille ihmisille ei englanniksi voi sanoa. Olen myös kuullut tarinoita hollannikkaista kysymässä työkavereiltaan unohtiko tämä kenties pestä hiukset aamulla. Ei liene yllätys, että monen ulkomaalaisen mielestä tämä suorasanaisuus on täysin sama asia kuin tylyys, välillä jopa ilkeys. Koska paikalliset ovat kuitenkin oppineet ottamaan kyseisenlaiset kommentit vastaan, ei se heille tunnu millään tavalla loukkaavalta, ja meidän maahanmuuttajienkin täytyy vain koittaa totuttautua satunnaisiin outoihin kommentteihin (tosin itse ainakin olisin kyseisen hiuskommentin kohdalla kertonut kysyjälle, ettei vastaava kysymys ole ihan ok).

Enemmän kuin kyseinen suorasanaisuus, jonka tökeröimpiin muotoihin en ole onneksi pahemmin törmännyt, minua häiritsee se, etten osaa kyseistä tapaa. Silloin, kun kuvittelen puhuvani, kuten paikalliset, kohtaan usein hieman oudon katseen. Toisaalta, jos jätän jotain sanomatta ja mainitsen siitä R:lle myöhemmin, ihmettelee hän miksen vain sanonut aiemmin. Milloin siis saa ja pitää sanoa mitä, ja miksi sitten vielä tuntuu olevan asioita, joita ei vain saa sanoa? Eikö tästä voi olla opaskirjaa?!?

Amsterdam kanaalit

4.Hollannin juustoylpeys

Hollantilaiset ovat juustokansaa. Ulkomaille matkaavat puukenkäilijät valittavat, kuinka muiden maiden juusto on pahaa. Kuitenkin kauppaan mennessä hyllystä löytyy yhtä ja samaa juustoa hieman eripituisilla kypsytysasteilla, eikä mitään muuta. Valtaosassa kaupoista ei edes tarvitse miettiä haluaako Edamia vai Emmentalia, kun kumpaakaan ei ole tarjolla. Miten voikaan olla, että yhdestä juustolaadusta (melko simppelistä sellaisesta, erikoisjuustot kun tulevat pääosin ulkomailta) ollaan niin pirun ylpeitä? Eikä täällä edes myönnetä, että ei niitä laatuja ole kovin paljon (jonge kaas maustettuna pestolla on yhä jonge kaas, minun silmissäni, vaikka hieman lisämakua saakin). Pääsin jopa kiistelemään siitä, onko Suomessa tarjolla paljon juustoja – kerran Suomessa käyneen hollannikkaan mielestä ei, eikä Prismassa kuulemma todellakaan voi olla koko käytävä täynnä juustoja. Huoh. (Allekirjoittanut on muuten viettänyt pirun monta tuntia täyttäen Prisman juustohyllyä.) Oltermannilähetyksiä otetaan vastaan, kiitos.

5.Ainainen pyöräily

No onhan se toki hienoa, että täällä on mielettömän hyvä infrastruktuuri pyöräilyä varten. Ja toki se, että koko maa on lättänä kuin pannukakku, tekee pyöräilystä melkoisen mukavaa ja helppoa. Mutta onko sillä pyörällä oikeasti pakko kulkea jokaisessa ihmeen tuulessa ja tuiskussa, satoi niskaan sitten vettä, rakeita tai sammakoita? Onpas kiva sitten saapua töihin 40 minuutin polkemisen jälkeen sekä hiestä että sateesta, muutama sammakko hiuksissa ja meikit poskilla. Ensimmäisenä kalenterissa tietysti luvassa palaveri, jossa kaikki kollegat istuvat aivan kuin ikinä eivät olisi sadetta nähneetkään, täysin freeseinä (vaikka juuri näit heidätkin lukitsemassa vanhaa, rämisevää ja varmasti raskaasti polkevaa pyöräänsä pihalla). Mutta uskallapa tulla metrolla – tunnet itsesi laiskiaistakin laiskemmaksi palleroksi.

Amsterdam kanaalit

6.Ihmismassat

Millä ihmeellä tänne pikkuriikkiseen maaplänttiin nimeltään Alankomaat on saatu tungettua lähes 17 miljoonaa ihmistä? Ja onko sitten lisäksi vielä ihan pakko houkutella miljoonia turisteja tänne Amsterdamiin? Esimerkiksi pääsiäisen aikaan pelkästään odotettiin noin 950 000 turistia vierailulle tänne tulppaanilandiaan. Vielä kun summaan lisätään paikallisten totaalinen personal space-ajattelun puute, tiedän vältellä ainakin kotikaupunkini keskustaa kuin ruttoa kiireisimpiin loma-aikoihin. Eikö niitä katuja edes voisi tehdä vähän leveämmiksi, tai tuupata keskustaan pari isoa kauppakeskusta syömään ihmisiä kaduilta sisuksiinsa?

+1 ”Eihän sulla täällä voi olla kylmä, olethan suomalainen”

Tämä on plus yksi, koska epäilen tämän olevan universaali, eikä niinkään Alankomaat-spesifi, ilmiö. Mutta niin, et sinäkään hollanikaskaan varmaan kastu, koska Alankomaissa aina sataa? Tuplahuoh.

Eiköhän tässä pahin turhautuminen ehtinyt purkautua. Tosiaan, kuten alussa mainitsin, olen kyllä täällä oikein onnellinen ja elämääni tyytyväinen, ja löydän toki myös listakaupalla hyviä puolia täällä asumiseen liittyen. Välillä avautuminen vain helpottaa, ja ulkomailla asuessahan turhautumisesta on helppo syyttää uutta kotimaata kollektiivisesti kaikesta ärsyttävästä :).

Iina

Sinterklaas ja Joulupukki

Sinterklaas – Hollannissa vietettävästä tuplajoulusta

Ensimmäinen kuva: De Nationale Tijdschriftenbon (täältä)

Alankomaissa juhlitaan ”joulua” kahdesti, vaikka paikallisilta kysyessä moni kiistääkin ehdottomasti Sinterklaasin olevan sama asia kuin joulu. Sinterklaas, Saint Nicholasiin perustuva juhla kokoaa perheet yhteen muutamaa viikkoa ennen joulua, tarkemmin sanottuna 5.12.

Toisissa perheissä valtaosa lahjoista vaihdetaan Sinterklaasina, eikä joulua välttämättä vietetä ollenkaan. Toisissa taas lahjoja on luvassa molempina juhlina, kun taas osa perheistä juhlii lähinnä joulua. Vaikka juhlat ovat samantyyliset, ja Sinterklaasiinkin kuuluu joulupukin tapainen hahmo apulaisineen, on näissä kahdessa myös selkeitä eroja.

Tärkein, tai ainakin mediassa näkyvin, ero monen mielestä liittyy jo edellisessä lauseessa mainitsemiini apulaisiin. Sinterklaasin apureina toimivat tonttujen sijaan pienet, Zwarte Piet-nimiset mustakasvoiset hahmot, jotka aiheuttavat täällä jokavuotisen keskustelun. Tarinan mukaan hahmojen kasvojen mustuus on peräisin savupiipun tuhkasta, mutta puvustukseen kuuluu kyllä myös olennaisesti paksut, kirkkaanpunaiset huulet ja tumma, lyhyt kiharaperuukki. Tämä aiheuttaakin jokavuotisen keskustelun näiden hahmojen soveliaisuudesta, kun toinen leiri kritisoi hahmojen rasistisuutta ja toinen korostaa juhlan perinteikkyyttä. Yhä useampi koulu ja yrityskin on siirtynyt vaihtoehtoihin, joissa apulaishahmojen kasvoja värjätään erinäisillä väreillä ja ryhmästä löytyy niin punaista, keltaista kuin värikästäkin ”Peteä”. Kuten aina perinteiden muuttamisen kanssa tuntuu tapahtuvan, ovat nämäkin muutokset kohdanneet kiukkuista vastarintaa. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että suunta on poispäin täysin mustista hahmoista, mutta keskustelu ei varmasti tule hiljenemään lähivuosina – kuulemani mukaan samaa väittelyä on käyty jo useiden vuosien, jos ei jopa vuosikymmenien ajan.

Perinteinen Zwarte Piet

Perinteinen Zwarte Piet
Photo credit: Gerard Stolk (vers l’action de grâce) via Foter.com / CC BY-NC

Kuten alussa mainitsin, Sinterklaasia vietetään 5.12. Kyseistä iltaa kutsutaan myös nimellä pakjesavond – paketti-ilta. Illalla syödään hyvin ja mutustellaan pepernoten, pipareilta maistuvia pieniä pyöreitä keksejä. Omat suosikkini on vielä kuorrutettu esimerkiksi valkosuklaalla tai erilaisilla makukuorrutteilla. Kaikkein parhaat Pepernotenit olen löytänyt Van Delft Pepernotenfabriek-liikkeestä, joka Amsterdamista löytyy osoitteesta Heiligeweg 18.

Nimensä mukaisesti illalla siis vaihdetaan myös lahjoja. Paketin mukaan jokaisen tulee kirjoittaa rimmaava runo, joka kertoo lahjasta tai lahjan saajasta jotain. Paketin saaja lukee kyseisen runon ääneen. Itsehän pääsin testaamaan omaa hollannin lausumistani, kun käsky kävi ja luettavana oli lähes kokonaisen A4:n pituinen runo. Selvisin, vaikka kovasti poskia tuntuikin kuumottavan ja kurkku kuivui hurjasta ärrien ja geen määrästä.

Sinterklaas-juhlinnat alkavat kuitenkin jo 12.11., eli jo tällä viikolla. Tällöin Sinterklaas saapuu laivallaan Alankomaihin kotimaastaan Espanjasta (ilmeisesti heppu viihtyy rannalla tapaksia maistellenmuun ajan vuodesta). Sinterklaasin saapuminen on iso tapahtuma, joka järjestetään joka vuosi eri paikassa. Tänä vuonna kyseinen partaveikko saapuu Maassluisin kylään Rotterdamin lähistölle. Paikalla Sinterklaasia vastaanottamassa on aina valtava yleisö etenkin lapsia, ja ohjelmaan kuuluu usein paljon esityksiä ja sinterklaaslauluja (jotka muuten ovat eri kuin joululaulut).

Värikäs Piet

Värikkäitä ’Petejä’
Photo credit: Paula Satijn via Foter.com / CC BY-ND

Joulukuun 25. päivä vietettävä joulu on melko samanlainen kuin muuallakin. Joulupukki tuo lahjoja ja juhlaa vietetään pääosin perheen kanssa. Toisin kuin Suomessa, ei Hollannissa kuitenkaan tunneta tyypillisiä jouluruokia. Toki perheillä voi olla omat tapansa ja perinteensä, mutta kinkku-porkkanalaatikko-maksalaatikko-tyyppistä jokajouluista ruoka-arsenaalia ei löydy. Joulupäivänä ruoaksi on yleensä jotain hieman juhlavampaa, esimerkiksi kania kuulemma, tai vaihtoehtoisesti ’gourmetten’. Jälkimmäinen tarkoittaa käytännössä sitä, että keskelle ruokapöytää isketään iso pöytägrilli, joka tulee myös pienten paistinpannujen kanssa, ja ilta vietetään pieniä lihanpaloja, kasviksia tai vaikkapa röstejä paistellen – jokainen itselleen. Ei kuitenkaan ole mitenkään tavatonta tilata vaikkapa kiinalaisesta ravintolasta iso kasa ruokaa jaettavaksi.

Jos et siis mitenkään malta odottaa jouluun asti, suuntaa Alankomaihin testaamaan Sinterklaas!

Iina