Browsing Tag

alankomaat

Joulu ja uusivuosi Alankomaissa

Joulu oli ja meni. Syötiin hyvää ruokaa ja katseltiin Home Alone-elokuvia. Ruokapöydästä ei tosin löytynyt kinkkua eikä laatikoita, eikä muutakaan perinteistä jouluruokaa, sillä Hollannissa ei ole tiettyä tyypillistä jouluruokaa. Kuulin kyllä, että aattona ennen myöhäistä joulukirkkoa on ollut tapana syödä jonkinlaista lihaa (paistia?) leivän päällä, mutta jouluillalliselle itselleen keksitään useimmissa perheissä vuosittain vaihtuva tarjoilu. Monet päätyvät valitsemaan ’gourmetten’: pöydälle asetetaan iso pöytägrilli pienine pannuineen, ja paljon erilaisia pieniksi paloiksi pilkottuja lihoja ja kasviksia, joita jokainen pöydässä makunsa mukaan kokkailee edessäolevalla grillillä. Meidän jouluumme tämä tällä kertaa ei kuulunut, vaan söimme lihaa, perunoita ja salaattia.

Koska itseäni jouluruokien ja -perinteiden puute jaksaa kummastuttaa (vaikken jouluruoasta pahemmin edes välitä), toin Suomesta mukanani puuroriisiä, piparkakkuja ja glögiä joulun makua tuomaan. Tämä taktiikka tuntui oikein toimivalta – varsinkin joulupuuro toi mukanaan kyllä ihanan joulufiiliksen. Riisipuuro on kyllä muutenkin joulun perinneruoista oma suosikkini.

Joulun rauhallisuuden ja rentoilun vastikkeeksi vietetään tänään uutta vuotta, hollannin kielellä Oud en Nieuw – ’vanha ja uusi’. Tänään on siis ’vanhan vuoden ilta’, oudejaarsavond, jolloin paistetaan munkkeja, oliebollen (kirjaimellisesti öljypalloja), ja juodaan kuplivaa.

Raketit kuuluvat olennaisesti uuden vuoden juhlintaan, eikä niiden ampumisen säätely ole lähelläkään Suomen tasoa. Vaarallisimpia raketteja on kielletty, mutta eilen luin uutisista, että Saksan rajalla oli pahoja ruuhkia, koska hollannikkaat suuntasivat naapurimaahan hakemaan raketteja halvemmalla, ja varmastikin saadakseen myös niitä kiellettyjä mukaansa. Viime vuonna uutisissa sanottiin myös, että hollantilaiset käyttivät raketteihin noin 68 miljoonaa euroa (!).  Tässä kirjoitellessa kuulen jo lähes taukoamattoman paukkeen, joka tulee vain kiihtymään puoltayötä lähestyttäessä (ja on jo alkanut hiljalleen pari päivää sitten). Varsinkin keskustan kapeilla kaduilla kannattaa oikeasti olla varovainen, sillä raketteja ammutaan kaikkialla, joka suunnasta ja jokaiseen suuntaan, valitettavan usein ilman sen kummempia turvallisuusjuttuja huomioon ottaen. Onnettomuuksia sattuu vuosittain, ja tuntuukin käsittämättömältä, ettei esimerkiksi Amsterdamin keskustassa räjäyttelyä ole kokonaan kielletty.

Näin koiranomistajan näkökulmasta tämä on myös hullua puuhaa, vaikka oma karvakaverimme ei onneksi heilauta korvaakaan paukkeelle. Moni joutuu kuitenkin pakenemaan rauhallisemmalle maaseudulle helpottaakseen koiransa paniikkia. Epäilemättä on haastavaa välttää tilannetta, jossa raketti räjähtää niin lähellä koiraa, että tämä säikähtää ja saattaa jopa sen takia loppuelämänsä pelätä rakettien pauketta. Itsekin säikähdän välillä kyllä mielettömästi, kun paikallisen nuorison mielestä papattimattojen räjäyttely kaikuvassa alikulkutunnelissa tuntuu olevan oikein mukavaa ajanvietettä.

Paukkeen saattelemana on taas aika sanoa heipat tälle vuodelle, ja toivottaa seuraava vuosi tervetulleeksi! Hauskaa, ja turvallista, vuodenvaihdetta ja ihanaa vuotta 2018 kaikille!

Iina

Lunta Alankomaissa

Kyllä, täällä sataa lunta. Suomalaisuuteni paistaa läpi, kun kuljen leveä hymy naamalla paikallisten pysytellessä sisätiloissa. Töissäkin jähmetyn vähän väliä katselemaan ikkunasta ulos lumisateeseen. Talvi ei ole talvi ilman lunta. Vaikkei minulla Suomen satunnaisia 6 kuukauden lumikasoja olekaan (viimeinen Suomi-talveni oli 2012-2013, jolloin lunta riitti siis Helsingissäkin lokakuusta huhtikuuhun), kyllä lumi talveen kuuluu.

Mitä mieltä ovat hollantilaiset?

  • Paikallinen ilmatieteenlaitos ilmoitti voimassa olevan ’code rood’ – korkeimman tason säävaroitus.
  • Ihmisiä kehotettiin pysymään kotona, mikäli työpaikka vain kotoa työskentelyn sallii. Aamu-uutisten mukaan aamuruuhkat olivat tosiaan normaalia helpompia, joten suuri osa ihmisistä tuntuu neuvoa noudattaneen.
  • Omallakin toimistolla on melkolailla hiljaista. 11 aikaan oli valtaosa kerrokseni toimistoista vielä pimeänä, muutama rohkea on vielä sen jälkeen saapunut paikalle ainakin hoitamaan muutaman tapaamisen.
  • Junat eivät kulje, tai ainakin suuri osa vuoroista on peruutettu.
  • Bussit eivät kulje, ainakaan säännöllisesti.
  • Esimerkiksi KLM peruutti tältä päivää yli 120 lentoa Amsterdamista.
  • Osa kouluista sulkee ovensa etuajassa, ja osa on ollut kokonaan suljettuna tänään.
  • Tärykalvoni meinasivat äsken puhjeta, tai ainakin kiukkuaalto yllättää, kun ohi menneet opiskelijat kirkuivat, koska lumi kastelee hiukset. Huomion arvoista muuten, etten ole tällaista reaktiota koskaan huomannut perinteisessä hollantilaisessa sadesäässä, joka siis jopa oikeasti kastelee hiukset ja kaiken muunkin, jonka ovesta ulos mukanaan tuo.

Kyllä tästä toiset tykkäävätkin: jokainen pienikin aukio on heti lumen laskeutuessa täynnä lumiukkoja, joita lapset käyvät vanhempiensa kanssa rakentelemassa.

Voisi siis kuvitella, että lunta olisi tullut metreittäin, mutta ei: muutaman päivän päästä jäljellä ovat varmasti vain puoliksi sulaneet lumiukot sateisen mustalla maalla.

Iina

 

Kuinka minusta tuli hollanninkielinen opettaja

Sain reilu kuukausi sitten töistä puhelun, että maisteriohjelmamme koordinaattorilla olisi kysyttävää. No marssinpa sinne toimistoon pää täynnä kysymysmerkkejä: onko juuri opettamallani kurssilla ollut joku ongelma, tai tarvittaisiinko aiemmin puheena olleelle keväällä alkavalle kurssille lisäapua?

Keskustelu alkoi suunnilleen näin: ”Ensi viikolla alkaa osa-aikaisessa ohjelmassa metodikurssi, jonka vastuuopettajan jalka on murtunut.” Jaaha, ei tainnutkaan olla kyse keväästä. Pieni selostus aiheesta – ensi viikolla luento, seuraavat viikot lisäapua. Ja sivulauseessa pieni huomautus, että ai niin juu, tämä on kaikki hollanniksi. ”Ei varmaan ole ongelma?”

En kyllä ole kyseisen henkilön kanssa muistaakseni koskaan hollantia puhunut, joten jostain kautta hollannin osaamiseni on hänen korviinsa näemmä kirinyt. Pää raksutti aika kovaa vauhtia – olen varmaan aikalailla viimeinen vaihtoehto kurssia vetämään (varmastikin kaikki hollantilaiset on jo käyty läpi), tykkään kyllä opettaa, mutta metodeja ja statistiikkaa? Aika haaste – ja samaan aikaan huomasin nyökytteleväni ja lupautuvani avuksi.

Amsterdamin syksy

Valmistautumisaikaa oli noin viikko, jonka aikana olin myös tutkimuksen osalta erittäin kiireinen. Luento oli onneksi jo valmiiksi suunniteltu, mutta ihan varmuuden vuoksi jännitystä tuli lisäämään tieto, että ensimmäisen luennon sisältö koostuisi lähes 190 PowerPoint-slidesta. Aikaa neljä tuntia. Hollanniksi. Voin kertoa, että muutama kirosana saattoi päästä, kun tajusin mihin sitä taas olin itseni luvannut. Kuten myös yrittäessäni pohtia, miten kääntää tutkimusmetodiikan termejä, kuten ’explorative and descriptive research’ – slidet kun tietty olivat englanniksi. Havahduin myös siihen, että kyseessä on osa-aikaisen maisteriohjelman kurssi, mikä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että opiskelijat tekevät tutkintoa kokoaikatöidensä ohessa, eikä ryhmässä näinollen ole yhtään opiskelijaa, joka olisi edes lähes samanikäinen minun kanssani. Luvassa olisi siis luennointia hollanniksi, aiheena tutkimusmetodit ja statistiikka, ja yleisön keski-ikänä varmaankin noin 10 vuotta oman ikäni päälle.

Mutta tässä sitä ollaan, reilu kuukausi myöhemmin. Kaksi hollanninkielistä luentoa pitäneenä, ja parissa samanlaisessa avustaneena (alkuperäinen luennoitsija pitää loput tunnit videoyhteydellä). Jopa kehuja opiskelijoilta kielitaidostani saaneena. Tiedostan toki, että nämä sain lähinnä siksi, että esiteltyäni itseni suomalaiseksi, joka on asunut Alankomaissa yhteensä noin 2,5 vuotta, odotukset olivat melko matalat. Mutta selvisin hengissä, ja sain luvan jatkaa ensimmäisen luennonkin jälkeen – ja nyt voin jopa sanoa, että kyllä minä hollanninkin kielellä voin opettaa. Enpä olisi itsekään vielä 2 kuukautta sitten uskonut.

Iina

Oman elämäni aakkoset

Huh, paluu blogin ääreen pitkästä aikaa. ”Pieni” (=nyt jo 10-kiloinen) hauvavauva on vienyt melkolailla aikaa ja energiaa viime viikot. Vaikka olimme toki tietoisia siitä, että koiran kanssa tehdään asioita ja ulkoillaan (duh), tuli se henkinen puoli ehkä hieman yllärinä. Itse näin ensimmäisen viikon uniakin siitä, että koira olisi jossain pulassa, vaikka tosiassa karvapallero tuhisi tyytyväisenä kopissaan. Vaikka hän nyt jo sulautuu rutiineihin aivan kuin emme koskaan ilman koiraa olisi olleetkaan, vei ensimmäisten viikkojen ”vieläkö se hengittää”-stressi aikamoisesti energiaa. Mutta vielä hengittää, ja on aikamoinen hurmuripoika – ja jättää jo vähän energiaa tänne bloginkin puolelle.

Huomasin, että monessa blogissa on viime aikoina listailtu oman elämän aakkosia, ja halusinkin ottaa samasta teemasta kiinni. Matalan kynnyksen pitkä aloitus tällaisen pienen tauon jälkeen.

Amsterdam

Tämänhetkinen, ja ainakin muutamien tulevien vuosien  kotikaupunkini. Ihana kansainvälinen keskittymä, jossa on aina jotain tekemistä.

Amsterdam kanaalit arkkitehtuuri

Banaani

Lähes jokapäiväinen aamupalani rahkan ja ihanan kaakaomyslin kera.

Consumer Behavior

Laaja kuvaus alueesta, jolla teen tutkimusta.

Dublin

Asuinmaani nr. 4. oli Irlanti syksyn 2014 ajan, jolloin vietin siellä lukuvuoden vaihdossa. Ihana, hurmaavan tunnelmallinen kaupunki, josta jäivät mieleen rennot pubit, kauniit rakennukset ja moninaiset pyörän satulassa kärsityt kaatosateet. Irlannin luonto ja maisemat tarjoavat tekemistä ja ihailtavaa. Jos suuntaat Irlantiin, vuokraa auto ja kiertele, se on ehdottomasti sen arvoista!

Esikoulu

jäi minulta välistä, sillä aloitin koulun vuotta liian aikaisin. Tämä oli muuten täysin oma tahtoni, esimerkiksi siitä syystä, että veljeni puhuivat englantia, kun halusivat etten ymmärrä, joten minun täytyi myös päästä sitä oppimaan.

Fotogeenisyys

Ei tosiaan ole minulle suotu ominaisuus. Vaikka kuinka yritän olla tai olla olematta rennosti, seison kuvissa aina jotenkin vinossa ja lysyssä, silmäni ovat puoliksi kiinni ja suu auki. Panoramakuvissa kuva jostain syystä aina pätkäisee minun kohdallani niin, että kasvoni lyhenevät ja levenevät puolella. R:n lempipuuhaa matkoilla on ottaa kuvia, ja hihitellä kun taas näytän ”varsin hurmaavalta”. Näistä saisi vaikka oman matkakirjan aikaiseksi.

Grappig

Inhokkisanani hollanniksi. Grappig tarkoittaa ’hauska’, joten kyseistä sanaa on vaikea ikuisesti vältellä, mutta se sisältää ihastuttavan kurkku-g:n lisäksi r:n, joka myös tulee lausua hyvän kurkkuörinän saattelemana. Ja kuulemma on myös mahdollista kuulla, että sanassa on g ja r peräkkäin, vaikka omasta mielestäni se tarkoittaa vain hieman pidempää örinää. (Kärsin tässä myös hieman siitä, että R:n kotiseudun aksentissa tämä kurkkuörinä on melkolailla vahva, joten pienellä körähdyksellä on vaikea selvitä.)

Hollanti

Toinen päivittäisessä käytössä olevista puhekielistä (englannin ohella siis, vaikka suomeakin kyllä useamman kerran viikossa puhun ja päivittäin kirjoitan), jota olen viimeiset kaksi vuotta yrittänyt päähäni takoa. Tällä hetkellä se sujuu jo melko kivuttomasti, tosin joukkoon sekoittuu kyllä sujuvasti myös englantia ja joitain saksan jäänteitä.

Iina

On todistautunut ulkomailla yllättävän vaikeaksi nimeksi ollakseen vain neljä kirjainta. Saamani sähköpostit alkavat 95%:sti ’Hi Lina’, mutta säännöllisesti törmään myös luovempiin versioihin, kuten Irina, Ilina sekä Iaana. Ja tämä on jo helpotettu versio: virallinen etunimeni on Iina-Maija (pitääpäs joskus testata, mitä versioita tästä saisivat aikaiseksi).

Japani

Erittäin korkealla tulevien matkakohteiden listalla. Mount Fujin valloitus, sushi-ravintolat, mahtava luonto ja modernit kaupungit houkuttelevat, ja Pinterest-taulu kasvaa kasvamistaan.

Kiyoshi Shikoku

Kiyo

Tällä hetkellä elämää valloittaa pieni karvapalleromme, Kiyo, josta kirjoittelinkin jo aiemmin. Hänestä kasvaa toivottavasti piakkoin reipas vaellus- ja reissukaveri.

Lappi

Vaikka en olekaan Suomen Lapissa vieraillut ikuisuuteen, ja sitä ennenkin vierailin vain lomilla, on se silti kotiseutuni ja synnyinpaikkani. Lapin luonto ja sen rauha pysyvät mielessä, vaikka aikaa vierailuista kuluisi miten kauan. Nyt kuitenkin paluu häämöttää – maaliskuussa 2018.

Maaliskuu

Synnyinkuukauteni ja yksi suosikeistani täällä Alankomaissa – maaliskuussa kukkien alkaessa jo kukkia tosiaan huomaa, kuinka paljon aiemmin kevät täällä alkaa.

Nauru

Siis se pienen pieni saarivaltio Oseaniassa. Isoisäni on käynyt maailmanympärimatkalla, josta hän tietty mielellään puhuu ja kertoo juttuja. Nämä jutut keskittyvät kuitenkin lähinnä hänen Naurun ja Tongan saarilla viettämäänsä aikaan, joka selvästi on tehnyt vaikutuksen. Ja niin tekivät ne tarinat minuunkin: jo pienenä olen päättänyt, että joskus lähden maailmanympärimatkalle, jonka reitille näiden saarten on kuuluttava.

Opettaja

Lapsuuden haaveammatti. Vietin kesät mummolassa opettaen serkkuja lukemaan ja laskemaan, kuri oli kova. Äiti ja mummokin olivat sitä mieltä, että kyllä tästä tytöstä opettaja tulee. Kauppikseen menin, ja opettajaksi päädyin. Tällä hetkellä toki vain pieni osa työajasta on opetusta, mutta kyllä se vieläkin omalta tuntuu, ja haluankin mahdollisuuksien mukaan uraani jatkaa osittain opetuksen parissa.

Pesäpallo

Suvun toisen puoliskon kotipaikan ollessa Kitee ei sitä kai juuri muunkaan harrastuksen pariin voi päätyä. Pelasin pesäpalloa kymmenisen vuotta aina yliopisto-opintojen alkuun saakka Porin Pesäkarhuissa, ja seurailen tuloksia vielä täältä ulkomailtakin käsin. Tämä seuraduo muuten on johtanut siihen, että kannustan Itä-Länsissä aina naisten osalta länttä, miehissä itää. Damn Ruutu, joka tarjoaa pelejä netissä vain maksua vastaan (enkä halua kyseisestä palvelusta maksaa, sillä muu sisältö on suurelta osin blokattu ulkomailla).

Quito

ja suuri osa muista maailman pääkaupungeista löytyvät mieleni syövereistä – addiktoidun nimittäin helposti karttapeleihin. Vaikka nyt pienen tauon jälkeen osa onkin varmaan muistista hävinnyt, osasin ainakin aiemmin listata kaikki Euroopan, Aasian sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikan valtioiden pääkaupungit. Lisäksi voin listata kaikki maailman valtiot (hieman kai määritelmästä riippuen, tämä kun ei aina ole niin selkeää), Yhdysvaltain osavaltiot sekä niiden pääkaupungit. Näitä pelejä löytyy Sporcle.com -nettisivustolta (linkki vie suoraan Maailman valtiot-peliin).

Ruislimppu

Ruisleipä

Oltermannin ohella tärkein tuliainen Suomesta.

Shoppailu

on ehdottomasti paheeni. Olen koittanut viime aikoina rajoittaa ostosvimmaani viettämällä shoppailulakko-kuukausia sekä asettamalla itselleni niin korkean säästötavoitteen tälle vuodelle, ettei ylimääräisille ostoksille ole varaa.

Tukholma

Maisteriopintojeni aikainen kotikaupunkini. Vaikka vietinkin Tukholmassa vain vuoden (toinen vuosi meni vaihdossa), tuntuu se yhä kotoisalta. Ja tarttuihan täältä matkaan R, ja tutkimusinnostuskin, joten Tukholmaa voin vain kiittää nykyisestä tilanteestani.

Uuno Turhapuro

Lapsuuden suosikkileffani olivat kaikki Uuno Turhapuroja, tai muita Speden elokuvia, joita katsoin nauhoitetuilta VHS-kaseteilta kunnes kasetit meinasivat hajota.

Vierailla kaikissa Euroopan maissa

Tämän ikuisesta matkakuumeesta kärsivän pitkäaikainen tavoite on käydä jokaisessa Euroopan valtiossa. Vielä on noin puolet jäljellä, erityisesti Balkanin suunnalla. Lisäksi muutama reissaajien suosikkikohde, esimerkiksi Portugali ja Tanska, puuttuu vielä(kin) käytyjen kohteiden listalta, vaikka molemmat to-do-listalla melko korkealla jo kauan ovatkin heiluneet.

Wien Itävalta

Wien

Ensimmäinen kosketukseni asumiseen ulkomailla, täyttä rakkautta. Kaunis, upea kaupunki, jossa tapasin mahtavia ihmisiä. Ilman Wienin vaihtoani en varmasti olisi, missä olen nyt.

X->Y

Päivittäinen työajattelu: miten X vaikuttaa Y:hyn? Tällä hetkellä pohdinnassa erityisesti hinnoittelun vaikutukset kuluttajien mielipiteisiin kyseisestä tuotteesta.

Yliopisto

Aloitin yliopisto-opinnot Porissa, Turun kauppakorkeakoulun sivuyksikössä, vuonna 2009. Sen jälkeen olen opiskellut vielä kolmessa muussa yliopistossa kandi- ja maisteriopintoja. Kandivaiheessa en olisi ikinä uskonut päätyväni yliopistolle vielä töihinkin, mutta tässäpä sitä ollaan: yliopisto nr. 5 työpaikkana. Tunnen oloni aina kivan kotoisaksi kävellessäni opiskelijoiden keskellä, ja mielestäni on hienoa työskennellä ympäristössä, jossa valtava määrä ihmisiä tekee hommia päivittäin oppiakseen lisää.

Zionin kansallispuisto

Yksi suosikkipaikoistani maailmassa upeine punaisine vuorineen.

Åland

Keksiikö tähän tosiaan joku muuta kuin Åland tai Åre? Noh, mutta reilu kaksi vuotta sitten pääsin vihdoin vierailemaan Ahvenanmaalla, vaikkakin vain päiväretken Tukholmasta käsin. Vuokrasimme pyörät ja seikkailimme, ja harmitti kovasti, ettemme olleet suunnitelleet pidempää reissua. Haaveilen vieläkin pidemmästä pyöräretkestä ja mökkeilysta ihanassa Ahvenanmaan saaristossa.

Älykäs teknologia

Tämän sählääjän pelastus. Milloin hajoaa puhelin, milloin läppäri (krhm, viime viikolla) – olen onnellinen, että joku on kehittänyt systeemit, joilla kaiken saa tallennettua pilvipalveluun ja parilla klikkauksella siirrettyä uuteen laitteeseen. Kiitos!

Öinen herätys

Inhokki. Useimmiten olen se, joka menee ensimmäisenä nukkumaan, kun taas R:llä energiaa riittää juuri iltamyöhään. Tämä johtaa siihen, että hän usein iloisesti jutustelee, kun minä olen jo nukahtanut – ja saa vastaukseksi usein erittäin kiukkuista mutinaa.

Syysflunssaterkuin,

Iina

Jutun ensimmäinen kuva Pixabaystä.