Suomen suurin matkablogiyhteisö

Car sharingin helppoutta

Meillä ei R:n kanssa ole autoa. Tähän on montakin syytä, mutta pääosassa on tietty sen tarpeettomuus arjessa. Oma työmatkani on noin yhden musiikkikappaleen kävelymatkan mittainen, eikä R:kään hurjia matkoja joudu matkustamaan. Lisäksi Amsterdamissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että minkä tahansa matkan kulkee nopeammin joko pyörällä tai julkisilla. Alankomaiden ruuhkat ovat myös omaa luokkaansa, ja monet autolla työmatkojaan kulkevat istuvat aamuisin kaksi tuntia autossa pätkällä, jonka ajaminen normaalisti kestää vain puolisen tuntia.

Toinen syy on toki kaikki autoiluun liittyvät kulut. Vaikka talomme lähistöllä onkin aika hyvin parkkitilaa, mikä siis ei tosiaankaan ole yleistä Amsterdamissa, parkkimaksut ja -luvat kuluttaisivat pankkitiliä kyllä. Verot ja vakuutukset eivät myöskään ole mitään pikkusummia, ja bensakin on Alankomaissa jopa Euroopan kalleinta (tai ainakin siellä kalleimpien joukossa). Ja kun sattumalta ruokakauppojakin löytyy parin korttelin päästä, ei auton hankintaa ole pahemmin tarvinnut edes harkita.

Joskus on kuitenkin näppärää hypätä autoon, ja käydä vaikkapa sitten IKEAssa ilman, että sieltä hankittuja kasveja ja muuta krääsää tarvitsee kuskailla kotiin metrokyydillä. Olen tainnut myös aiemmissa postauksissa sivulauseessa mainita, että käymme autolla myös välillä metsässä päästämässä Kiyoa juoksentelemaan vapaammin ja kuluttamaan energiaa.

Tällaisia tilanteita varten on melko mahtavaa, että Alankomaista löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja car sharing-ohjelmista. Näiden eri ohjelmien autoja löytyy lähes joka paikasta, ja kerran liittymisprosessin läpikäytyä on ohjelman hyödyntäminen superhelppoa. Itse käytämme siis kansallisen junayhtiön, NS:n, kehittämää palvelua, Greenwheelsiä, joten kokemukseni pohjautuvat siihen. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Car2Go ja ConnectCar. Lisäksi itseäni kiinnostaisi myös tutustua Huyndain Ioniq-ohjelmaan (joka käsittääkseni toistaiseksi toimii vain Amsterdamissa tosin), sillä siinä käytössä ovat sähköautot.

Liittyminen oli simppeliä, ja ainakin Greenwheelsin osalta toimi ongelmitta myös suomalaisella ajokortilla. Tämä ei muuten ole itsestäänselvää, sillä yritin liittyä myös toiseen vastaavaan systeemiin, joka on tarkoitettu talonyhtiöllemme, mutta tähän suomalainen ajokorttini ei kelvannut. Greenwheelsin osalta netistä löytyvään lomakkeeseen vaan täytettiin henkilötiedot, ja ilmeisesti jonkinlaisen automaattisen systeemin kautta järjestelmä myös tarkisti ajokortin tietojen pätevyyden. Käyttöä varten tarvitset henkilökohtaisen OV-chipkaartin, julkisen liikenteen kortin siis, joka toimii lopulta myös avaimena varaamaasi autoon. Lisäksi tarvitset luottokortin, jolta otetaan autoa vuokratessa parinsadan euron katevaraus, joka kyllä palautuu kortille (tai teknisesti ei sieltä koskaan lähdekään) auton palautuksen jälkeen, jossei mitään ongelmia ole tullut vastaan.

Käyttöönottokin sujuu joka kerta nopsasti. Puhelimeen ladattavalla sovelluksella, tai nettisivun kautta, voit tarkistaa, missä autoja on vapaana, ja tehdä varauksen. Ilman varausta autoa ei voi ottaa käyttöön, sillä järjestelmän täytyy toki tietää, kuka autoa käyttää, ja koska sen palauttaa. Meidän talomme lähistöllä, 10 minuutin kävelymatkan päässä, on ainakin 4-5 Greenwheelsin autoa, joista lähin suoraan oven edessä. Näistä on aina ollut joku saatavissa, kun autoa olemme tarvinneet.

Autoa hakiessa etuikkunassa näkyvään sensoriin lätkäistään oma OV-chipkaart, ja ta-daa, ovet aukeavat. Ennen lähtöä tulee tarkistaa, ettei autossa ole lommoja tai muita vikoja, joita ei vielä ole kirjattu hansikaslokerosta löytyvään vihkoseen. Mikäli niitä löytyy, tulee ne merkata muistiin, ja ilmoittaa autosta löytyvään laitteeseen. Sitten eikun huristelemaan!

Bensat kuuluvat muuten hintaan. Aina, kun tankki menee alle neljänneksen, tulee se käydä tankkaamassa. Tankkaamista varten löytyy autosta myös kortti, jolla bensat maksetaan. Kertaalleen olen huomannut auton käynnistäessäni, että edellinen kuski oli jättänyt tankkaamatta, mikä kyllä toi mukanaan pienen ärräpään jos toisenkin. Tällaisiin tilanteisiin voi kuitenkin odottaa joutuvansa jakaessaan auton ties kuinka monen tuntemattoman kanssa. Pääosin käyttö sujuu kyllä näppärästi, ja autokin on aina ollut oikein siistissä kunnossa.

Mitä tämä sitten maksaa? Greenwheelsiin on mahdollista ottaa erilaisia sopimuksia. Ihan vain liittymällä jäseneksi et joudu maksamaan minkäänlaista kiinteää maksua, vaan vain auton käytöstä. Tällöin hinta on 6€/tunti ja 0,32€/kilometri. Hinta siis määräytyy sekä matkan keston että etäisyyden perusteella. Maksamalla kuukausimaksun menevät nämä ajomaksut alas. Käytännössä niistä on siis hyötyä, jos ajelee useammin, kun taas harvoin ja lyhyitä matkoja ajelevalle sopimukseton systeemi on edullisin.

Summa summarum, tämä on kyllä varsinkin meidän epäsäännöllisellä käytöllä aivan mahtava järjestelmä. Auton helppous yhdistettynä joustavuuteen, kuitenkin ilman autoilun kiinteitä kustannuksia. Taitaa olla niin, ettei meille autoa vielä vähään aikaan ole tulossakaan.

Iina

Ps. Tämä muuten ei ole millään lailla sponsoroitu postaus – aivan oman tyytyväisyyteni pohjalta ajatteliin jakaa vinkkiä ja fiiliksiä eteenpäin.

kevatsauna

Ensimmäistä kertaa hollantilaisessa saunassa

En ole mikään varsinainen saunahirmu, mutta olen aina tykännyt päästä silloin tällöin saunaan rentoutumaan. Mieluiten vältän korkeimpia lämpöjä, ja käyn esimerkiksi sen jälkeen, kun kovimmat löylynheittäjät ovat jo poistuneet, ja kiuas on jätetty jäähtymään. Siitä huolimatta, näin ulkomailla ollessa saunaa alkaa kyllä väkisinkin ikävöidä.

Siksi olinkin iloinen, kun päätin liittyä kuntosalille, jossa on sauna – tämä ei siis täällä ole mikään itsestäänselvyys, eikä saunoja löydy edes tavallisista uimahalleista. Silti suhtauduin varauduksella, kun menin ensimmäistä kertaa kyseistä saunaa kokeilemaan. Suomalaisten keskustelua hollantilaisesta ”saunakulttuurista” seuranneena jännitin ehkä jopa hieman. Esimerkiksi seuraavat asiat ovat nimittäin nousseet tässä keskustelussa usein esille:

  • Sauna ei useinkaan ole kovin kuuma.
  • Saunoissa ei usein ole kiuasta, eikä löylyjä saa heittää.
  • Spa-saunoissa on kyllä usein ohjelmassa ’löylynheitto’, jolloin henkilökunnan edustaja heittää löylyjä, joihin usein on lisätty joku tuoksu.
  • Monissa paikoissa saunassa saa viettää vain rajallisen ajan, esimerkiksi 15 minuuttia.
  • 15 minuutin saunomisen jälkeen täytyy mennä lepäilemään vilvoittelualueelle.

Onhan näitä muitakin ihmetyksiä tullut vastaan, mutta näistä saa varmaan jo aika hyvän idean siitä, miksi niin epäilevästi myös tähän omaan ensimmäiseen hollantilaissaunakokemukseeni suhtauduin.

Odotusten ollessa matalat, on tietysti helppo yllättyä positiivisesti. Mutta: sehän oli ihan vaan sauna (ja tämä on siis täysin positiviinen huomio!). Kiuasta ei näkynyt, eikä löylyjä siis päässyt heittämään, mutta lämpöä kyllä riitti ja rentoutusta. Tällaiselle jälkilämpöhengailijalle juuri täydellistä, kun eivät muutkaan pääse nostamaan kuumuutta tuskaiseksi. Kylläpä tämä salijäsenyys kannatti – täällä tulee varmasti hengailtua kerran jos toisenkin rankan treenin vastapainoksi. Ihanan suomalaista.

Tänne muuten saapuivat jo ensimmäiset kevään merkit, kuten alun kuvasta näkyy. Kukkia, nyt jo! Kevät on kyllä ehdottomasti suosikkiaikaani täällä, juuri tämän aikaisen alun takia. Eipä tämä nyt aivan tavallista taida olla, että tammikuussa jo näkyy kukkia siellä sun täällä, mutta huomattavasti Suomen kevättä aiemmin täällä kuitenkin yleensäkin edetään. Ja vielä näin muutaman vuoden jälkeenkin ne ensimmäiset kukat tuntuvat aina yhtä ihanalta, ja puhelimeni muisti hupenee, kun napsin niistä kuvia kaikista mahdollisista kuvakulmista. Pysähtelen kävellessä ihastelemaan kevään merkkejä, ja hymyilen itsekseni oikein epäsuomalaisittain. Ihan niin epäsuomalaiseksi en ole muuttunut, että tuntemattomille huutelisin, mutta R:lle ainakin muistan muutaman kerran päivässä hehkuttaa ”Ihanaa, kevät!”.

R:n mielestä ei muuten ole vielä läheskään kevät, mutta ei se minun intoani laimenna.

Kevätterkuin,

Iina

Venice Beach Los Angeles USA 1

Vuoden (reissu)heräteostos

Tein viime viikolla melkoisen heräteostoksen. Olen jo pidemmän aikaa valitellut, kun kalenterissa ei näy lomasuunnitelmia juuri ollenkaan maaliskuista Lapin reissua lukuunottamatta. Harrastan kyllä muutenkin heräteostoksia aivan liikaa, mutta tämä meni kyllä aivan omaan kategoriaansa. Päätinkin antaa jo näin vuoden alkuun tälle ostokselle Vuoden heräteostos-palkinnon.

Seuraamme molemmat R:n kanssa Facebookissa Vakantiepiraten-sivua. Se on hollantilainen (tietääkseni) sivusto, joka seuraa hyviä matkadiilejä ja julkaiseekin päivittäin useampia hyviä tarjouksia erilaisille matkoille halvoista lennoista all inclusive-paketteihin. Usein tarjoukset ovat melko lyhyen varoitusajan lähdöille, tai vain erittäin rajatuille päivämäärille. Torstaina aamulla huomasimme, että tarjolla oli edullisia lentoja Havaijille. Naureskelimme molemmat, ja lähdin töihin. Selvästi ajatus jäi kummankin päähän pyörimään, sillä jatkoimme molemmat tarjouksen tutkimista, ja huomasimme, että tarjoushintoja oli löydettävissä jopa marraskuussa (jolloin itse ehdin pitää ensimmäistä kertaa pidemmän loman tänä vuonna), ja lisäksi lentoajatkin olivat siedettävät. Aiemmin olen huomannut, että vastaavat diilit tulevat usein noin 40 tunnin lentoaikojen kera.

Venice Beach Los Angeles USA

Muutamaa tuntia myöhemmin hipsinkin töistä takaisin kotiin varaamaan lentoja. Pohdimme hetken, että pitäisikö ensin kehittää jonkinlainen ajatus siitä, mitä siellä Havaijilla sitten tekisi. Tämän pienen hetken päätti se, kun totesimme, että tulevat kymmenisen kuukautta riittänevät tarkempien suunnitelmien tekemiseen. Eikun varaamaan!

Sunset Cliffs San Diego USA

Vaihtoehtoja oli itse asiassa vielä useampikin, mutta lopulta päädyimme Lufthansan ja United Airlinesin yhdistelmään. Sekä meno- että paluumatkalla vaihtoja on kaksi, ja lentoajat 20 tunnin luokkaa. Meno-paluun hinnaksi tuli 530€ per henkilö. Toki itse matkaan saa varata melkoisen budjetin Havaijin hintatason ja matkan pituuden huomioonottaen, mutta onpa tässä ainakin aikaa säästellä. Reissumme tulee siis kestämään kolme viikkoa, jossa luulisi jo ehtivän sekä ihastella maisemia, vaeltaa sekä makoilla rannalla jos toisellakin.

Marraskuuta odotellessa!

Iina

Ps. Parhaat Havaiji-vinkit otetaan ehdottomasti vastaan! Hienoja majoituksia, hyviä ravintoloita, erikoisuuksia?

Kuvituksena USA:n roadtripin ranta-/rannikkokuvia.

Miten kävi vuoden 2017 haasteen?

Vuoden 2017 alussa tein uudenvuodenlupauksen, vaikken sellaisia yleensä harrastakaan. Lupasin kokeilla viittä eri urheilulajia, uusia sellaisia. Myöhemmin kesäkuussa tein tilannepäivityksen, joka näytti tältä:

1.Tennis
2.Barré
3.Surf yoga
(+0.5 Lenkkeily (säännöllinen ja varsinkin aikaisin aamulla tapahtuva juokseminen  laskettakoon puolikkaaksi kokeiluksi           – en kuitenkaan voi väittää etten ennen olisi lenkkeillyt))
4. *odottaa kokeilijaansa*
5. *odottaa kokeilijaansa*

Miten kävi näiden lajien, ja täyttyivätkö kaksi viimeistä sijaa vielä?

1. Tennis

Tennis jatkui parin kurssin verran, mutta tipahti kalenterista kiireiden takia. Tennis on ehdottomasti yksi suosikkilajeistani, mutta vaihteleva aikatauluni teki hieman hankalaksi päästä viikoittain samaan aikaan tunnille. Kun toisen kurssin kymmenestä kerrasta 4 jäi käymättä, tuntui turhalta ilmoittautua uudelle kurssille. Palaan kyllä vielä asiaan, viimeistään kun budjetti sallii jonkinlaiselle klubille liittymisen niin, että pelailemaan pääsee joustavammalla aikataululla.

2. Barré

Barré jäi toistaiseksi vain muutaman kerran kokeiluksi, mutta oli ehdottomasti onnistunut kokeilu. Tunnilla käytettiin barré-tankoa hieman vähemmän kuin olin odottanut, joten valtavaa eroa ’perusjumppatuntiin’ en kuitenkaan ehkä havainnut. Sopivan tilaisuuden ilmaantuessa lähtisin kyllä ehdottomasti tunnille, mutta yli 100€:n kuukausimaksu barré-tunteja tarjoavalle salille tuntuu kuitenkin liian suolaiselta.

3. Surf yoga

Ehdottoman hauska tunti, joka oli myös paljon raskaampi kuin olin osannut ajatella. Heiluvalla laudalla tasapainottelu lisäsi treeniin haastetta samoin kuin hauskuutta, ja tätä haluankin päästä kokeilemaan uudelleen. Säännölliseksi tämäkään ei muuttunut samasta syystä kuin barré: kyseisen jooga- ja barrésalin jäsenyys on tämän hetkisen budjettini ulkopuolella.

4. Juoksu

Vaikka viime päivityksessä laskinkin juoksemisen vain puolikkaaksi, päätän nyt omalla oikeudellani laskea sen kuitenkin ihan omaksi kohdakseen. Kuten aiemmin sanoin, aamulenkkeily on ollut joka tapauksessa itselleni aivan uusi kokemus, mutta vuoden aikana mukaan tuli muutakin uutta: suoritin tieni maaliin elämäni ensimmäisessä juoksutapahtumassa, 16 kilometrin Dam tot Dam-juoksussa, jossa juostaan Amsterdamista Zaandamiin. Ilmeisesti tämä kokemus ei päässyt säikäyttämään minua pois kyseisen harrastuksen parista, sillä ilmoittauduin juuri Amsterdam Marathonin puolikkaalle lokakuussa – treeni siis jatkuu!

5. Rocycle

Tämänkin kokeilun lasken mukaan hieman sääntöjä joustaen. Spinning-tunnilla olen toki käynyt ennenkin, mutta Rocycle on hieman uudenlainen näkökulma sisäpyöräilyyn. Tunti on nopeatempoinen, keskittyy lähinnä haastamaan vaihtamalla pyöräilyasentoa sen sijaan, että pyörään väännettäisiin jatkuvasti lisää vastusta. Hienointa tunneilla on kuitenkin se, että pyöräilyn ohella käytetään myös pieniä käsipainoja, jotta myös yläkropalle tulee käyttöä. Tänne palaan ehdottomasti vielä melko pian.

Vuoden lenkkeily ja lisääntynyt aktiivisuus kantaa näemmä vuoteen 2018. Liityin juuri uudelle kuntosalille, jossa olen jo päässyt kokeilemaan uusia tai pitkään unohduksissa olleita lajeja, kuten esimerkiksi yin yogaa ja pumppia. Kalenterissa näkyy jo merkinnät tulevalle kickboxing bootcamp-tunnille, samoin kuin trampoliini-polttopallo-tapahtumaan. Testailu siis jatkuu, ja viime vuoden haaste pienistä sääntöjoustoista huolimatta saa arvosanakseen oikein onnistunut!

Iina