Browsing Category

USA Roadtrip

USA Roadtrip osa 8: Death Valley

Las Vegasin jälkeen automme nokka suuntasi kohti Death Valley National Parkia. Tiedättehän, se Yhdysvaltojen kuumin paikka, missä on niin kuivaa, ettei mikään kasva? No voittehan sitten varmaan kuvitella sen yllätyksen, kun ensimmäisellä pysähdyksellämme Dante’s View-näköalapaikalla saimme niskaamme sellaisen kylmän sadekuuron, että maiseman ihastelu vaihtuikin autoon juoksemiseen. Suomalaiset usein sanovat, että ”nyt kyllä tulee kaikki myrskyt ja kylmät säät, kun mulla alkoi loma!”. Me saimme tähän uskomukseen vähän uutta potkua, kun toimme mukanamme sateen niin Los Angelesiin, Zioniin kuin nyt myös Dealth Valleyhin – näistä ensimmäinen kärsii kuivuudesta niin, että ihmisiä opastetaan katukylteissäkin säästämään vettä aina, kun mahdollista, ja kaksi viimeistä ovat kirjaimellisesti aavikoita.

Onneksi sade päätti kuitenkin poistua tieltä, ja päästiin niitä näkymiäkin ihastelemaan. Death Valleyn karu maisema oli vaihteleva ja kaunis, ja nähtävää olisi ollut vielä vaikka millä mitalla lisää. Luulen, että Death Valleyn tapauksessa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten panostan tässä tuohon visuaaliseen puoleen. Yksi vinkki kuitenkin: tankkaa ajoissa ennen Death Valleyhin ajamista, sillä bensa on törkyhintaista, ja lisäksi ota mukaan paljon vettä, sillä nytkin ennen varsinaista kesäkautta sadepäivänä matkatessamme oli laakson kuumuus aika raju.

Dante's View Death Valley

Näkymää Dante’s View näköalapaikalta

Rain in Death Valley

Ja tässä niskaamme iskenyt sadekuuro

Seuraava pysähdys oli Zabriskie Point, joka on näköalapaikka pienen ylämäkikävelyn päässä parkkipaikalta. Parkkialue on melko pieni, joten kannattaa varautua pieneen odotteluun, mikäli paikalle sattuu kiireiseen aikaan.

Zabriskie Point Death Valley

Zabriskie Point

Zabriskie Point Death Valley

Zabriskie Point

Seuraavaksi pikapysähdys informaatiopisteellä Furnace Creekissä, jonka jälkeen suunta Devil’s Golf Courselle, jonka suolapylväitä olisin voinut tuijotella vaikka miten kauan.

Devil's Golf Course Death Valley

Devil’s Golf Course

Devil's Golf Course Death Valley

Devil’s Golf Course

Badwater Basin, seuraava pysähdyksemme, on USA:n matalin kohta. Sen suolakenttä näyttää jatkuvan ikuisesti joka suuntaan, niinkuin Devil’s Golf Coursenkin suolapylväät, ja on vaikea uskoa, että näin erilaiset maastot olivat niin vierekkäin.

Badwater Basin Death Valley

Badwater Basin

Badwater Basin Death Valley

Badwater Basin

Badwater Basin Death Valley

Badwater Basin – taustalla jonkinlainen muotikuvaus

Badwater Basin Death Valley

Badwater Basin

Paluumatkalla kiersimme vielä Artist’s Driven. Reitin varrella kallioissa näkyy paljon erilaisia värejä; sinistä, punaista, keltaista, jotka kaikki johtuvat erilaisista mineraaleista, joita kallioperässä on. Artist’s Pallette on näköalapaikka tämän tien varrella, jossa kyseiset värit ovat parhaiten näkyvissä.

Artist's Drive Death Valley

Artist’s Drive

Artist's Pallette Death Valley

Artist’s Pallette

Artist's Pallette Death Valley

Artist’s Pallette

Valitettavasti kierroksemme Death Valley’ssä jäi tähän lumen (!) tehtyä tepposet ja pidennettyä ajomatkaamme seuraavaan kohteeseen, Yosemiteen, useammalla tunnilla. Tästä lisää seuraavassa postauksessa. Pois ajaessamme saimme vielä ihastella näitä kuin maisemaan piirrettyjä, upeita hiekkadyynejä.

Stovepipe Wells Sand Dunes Death Valley

Stovepipe Wells Sand Dunes

Stovepipe Wells Sand Dunes Death Valley

Stovepipe Wells Sand Dunes

Iina

USA Roadtrip osa 7: Viva Las Vegas

Las Vegas kylttiVivaaaa Las Vegas!

Vegas tuli matkallamme täydelliseen kohtaan: 4 päivää vaelluksia ja kävelyä päivät pitkät sekä teltassa nukkuminen ottivat jo hieman voimille. Meille Vegas tarkoittikin hyvää ruokaa, rentoa käveleskelyä, cocktaileja ja uima-altaassa kellumista. Tästä syystä en ehkä osaa paljon jakaa vinkkejä siitä, mitä Vegasissa ehdottomasti tulisi nähdä ja kokea. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että nautimme siellä juuri niinkuin Vegasissa kuuluukin.

Majoituimme MGM Grand hotellissa, joka oli kyllä aika uskomattoman kokoinen laitos. Jo sisäänkäynti oli vaikuttava, ja olimmekin kyllä tyytyväisiä valintaamme, jonka tekeminen muuten kesti useamman kuukauden. Olimme varanneet West Wing King -huoneen löydettyämme loistavan tarjouskoodin, joka antoi paitsi alennusta huonehinnasta, myös ilmaiset buffet-ruokailut molemmille majoituspäivillemme. Seurasimme alennuskoodeja sekä RetailMeNot että SmarterVegas sivuistoilla, joille uusia alennuskoodeja ilmestyi kyllä vähintään viikoittain. Niiden näkemisen jälkeen olisi tuntunut hullulta maksaa normaali hinta. Hintaa tarjouksellemme kertyi reilut 60 dollaria per yö, jonka lisäksi mukaan täytyy huomioida noin 30 dollarin päivittäinen resort fee. Loppusumma taisi pyöriä hieman yli 200€ paikkeilla.

MGM Grand hotelli Las VegasHotellille päästyämme ja check-inin tehtyämme suuntasimme huoneeseen, jonka saimme pyydettyä hissin lähelle – kävelymatkaa paikasta toiseen kun Vegasin hotelleissa kertyy usein aika reilusti. 10 minuutin käytävän päästä-päähän-ja-takaisin kävelyn jälkeen pääsimme huoneeseemme, joka a) oli hisseistä kauimmainen, ja b) niin matalalla, että ikkunasta näkyi vain metrin päässä oleva ruskea naapurirakennuksen seinä (huone oli 3. kerroksessa). Tiesimme toki, että matalinta hintaa metsästävällä ei kannata olla suuria odotuksia, mutta päätimme kuitenkin käydä kysymässä mahdollisuudesta vaihtaa huonetta, sillä lupaus hissin läheisyydestä ei kuitenkaan ollut toteutunut, vaikka sen takia olimmekin pari kerrosta alempana kuin muuten olisi ollut mahdollista. Info-tiskillä mukava työntekijä selitti, että West Wing-huoneet ovat tosiaan edullisempia niiden hieman hankalamman sijainnin takia, ja pahoittelevasti sanoi, että ainoa apu, jonka hän voi tarjota on upgrade Grand King-huoneeseen hotellin keskiosaan. Tästä tulisi kyllä maksaa, pahoitteli hän: ”$20 dollaria yöltä”. Tokihan tuokin matkabudjetissa tuntuu, mutta kun varausta tehtäessä kyseisen huoneen hinta oli ollut yli $200/yö, otimme tarjouksen iloisesti vastaan. Ja jo hissien edustalla oleva käytävä sai meidät tuntemaan, että kyllä tämä varmaan oli oikea valinta, ja tämä tunne saikin vahvistuksen päästyämme huoneeseemme. Majoituimme siis lopulta 22. kerroksessa, ja saimme nauttia hienosta näkymästä Las Vegasin kaupungin yli.

Grand King huone MGM Grand

Grand King huoneemme

Näkymä Grand King huone MGM Grand Las Vegas

Näkymää huoneestamme

MGM Grandin buffet kuului siis maksamaamme pakettiin, ja saimme valita joko aamupala-, lounas- tai illallisbuffetin. Päädyimme molempina iltoina illallisbuffettiin, joka oli kyllä ehdottomasti suositeltava. Toki buffet-ruokailussa on eronsa listalta tilattuihin annoksiin – ruoan tuoreus ei mitenkään voi yltää samalle tasolle. Täällä tarjolla oli kuitenkin erittäin maistuvia ruokia niin laaja valikoima, etten kahdessa päivässäkään ehtinyt ja jaksanut maistaa kaikkea, mitä olisin halunnut. Ruokia oli siis salaattibuffetista tilauksesta leikattavaan roast beefiin, meksikolaisesta aasialaiseen ja vähän kaikkea siltä väliltä. Alkoholittomat juomat kuuluivat myös hintaan, ja kaiken kruunasi puolen seinän mittainen jälkiruokatiski täynnä herkkuja.

Las Vegas Strip

Iltakävelyllä

Kuten aiemmin mainitsin, ohjelmaamme Vegasissa ei kuulunut kiireistä aikataulua, vaan päätimme paikan päällä mielialan mukaan, mihin milloinkin suunnattiin. Tottakai kävely kuuluisalla Stripillä ja erinäisissä hotelleissa piipahtaminen oli pakko kokea. Vegasissa oli kyllä niin kuuma, että kadulla kävely ei sinänsä ollut kovin nautiskeltavaa, joten pompimme ilmastoidusta kaupasta kauppaan ja hotellista hotelliin. Toisena päivänä olimme ottaneet opiksemme, ja suuntasimme hotellin uima-altaille päivän kuumimmiksi tunneiksi. Illemmalla suuntasimme takaisin stripille nähdäksemme Miragen kuuluisan tulivuorinäytöksen sekä tietty Bellaggion vesishow’n.  Näissä kannattaa olla paikalla ajoissa ennen suurinta ihmismassaa, ja tarkistaa esitysajat etukäteen, sillä ne vaihtelevat vuodenaikojen mukaan.

Mirage tulivuori esitys Las Vegas

Miragen tulivuori

Bellaggion vesishow Las Vegas

Bellaggion vesishow

Bellaggion vesishow Las Vegas

Bellaggion vesishow

Bellaggion esitys oli kyllä ehdottomasti vaikuttava! Huomasimme myös, että 15 minuuttia myöhemmin alkanut esitys oli täysin eri, joten jos aikaa riittää kannattaa ehkä jäädä seuraamaan myös toinen näytös.

Ja pitihän Vegasissa myös vähän uskaltautua uhkapelien pariin. Nostimme hieman käteistä, ja suuntasimme pelipöytiin. Itse istuin rulettipöydän ääressä varmaan puolisen tuntia samalla suht matalan riskin panoksellani, ja lopetin, kun pääsin takaisin aloitusbudjettiini – plus miinus nolla siis. R:n pelivuorolla siirryttiin Blackjack-pöytään, ja siellä peli olikin vähän tehokkaampaa. R entisenä kasinotyöntekijänä tuntee kaikki jipot ja temput keskivertoa paremmin, mutta toki tuurillakin on aina tekemistä näiden pelien kanssa. R tuplasi 10 minuutissa pelimerkkipinonsa ja ilmoitti, että nyt mennään ennen kuin alamäki alkaa. Itselle olisi varmaan tuottanut vaikeuksia lähteä, kun mahdollisuus tietty on aina, että vielä enemmän voittoa tulisi – tämä ”ehkä sieltä vielä vähän tulee” on juuri se syy, miksi moni kasinoilla kohtaa isompia tappioita.

Cirque du Soleil KÁ Las Vegas

Seuraavaksi marssittiinkin Cirque du Soleilin myyntitiskille lipunostoon, kun budjettiin tuli mukavasti täytettä. Cirque du Soleiliinhan ovat liput aina melko tyyriitä, mutta oli se kyllä sen arvoista. Olimme keväällä täällä Amsterdamissa katsomassa Amaluna-esitystä, ja täytyy sanoa, ettei KÁ Vegasissa ollut mitenkään samanlainen. Toki sirkustemppuja ja musiikkia kuuluu esitykseen samalla tavalla, mutta kiinteä teatteri toi mukanaan mahdollisuuden erittäin vaikuttaviin erikoistehosteisiin, jotka loivat esitykseen melko erilaisen tunnelman. Upea näytös kaikenkaikkiaan; kyllä sain useasti taas keräillä leukaa lattialta.

New York New York hotelli Las Vegas

New York New York hotelli

Ceasar's Palace hotelli Las Vegas

Ceasar’s Palace hotelli

Kattokoristeita Bellaggiossa

Kattokoristeita Bellaggiossa

Paris Las Vegas hotelli

Paris Las Vegas hotelli

Summa summarum: Vegas oli ihanan rento, pieni luksus telttaelämän keskellä, ja menisin takaisin vaikka heti! Kaupunki itsessään on kaiken kansan sulatusuuni ja tapahtumia täynnä oleva kummajainen, minne suuntaisin ehdottomasti ison kaveriporukan kanssa rentoutumaan, juhlimaan ja nauttimaan elämästä.

Iina

USA Roadtrip osa 5: Antelope Canyon – wow!

Grand Canyonilta suuntasimme Antelope Canyonille, joka sijaitsee Page-nimisen kylän-kaupungin kupeessa Arizonassa. Grand Canyonilta ajomatkaa kertyy suunnilleen 2-3 tuntia liikenteestä riippuen. Antelope Canyoniin pääsee tutustumaan vain ohjatulla noin 1 tunnin kierroksella, mutta tämä tunti oli ehdottomasti yksi upeimpia kokemuksia koko matkamme aikana, joten se ansaitsi oman postauksensa.

Oma kierroksemme oli Dixie Ellis’ Lower Antelope Canyon Tours-firmalta, jota voin kyllä ehdottomasti suositella. Sen lisäksi, että tämä kierros oli yksi edullisimmista, jonka löysin ($20 per henkilö + $8  per henkilö sisäänpääsymaksu alueelle, joka siis on navajo-intiaanien reservaattia), oli oppaamme aivan loistava. Wayden, oppaamme, puhui aluksi melko vähän, mutta päästyämme kanjonin sisälle selvisi hänen kokemuksensa ja tietonsa todenteolla. Erityisen mahtavaa oli, kuinka hän jaksoi ottaa kuvia kohdista, jotka hän tiesi olevan erityisen valokuvauksellisia – hän muutteli asetuksia ja valotuksia, ja napsi aivan upeita otoksia niin kameroillamme kuin kännyköillämme. Tietty tätä varmaan helpotti se, että meitä oli päivän viimeisellä kierroksella vain neljä henkilöä.

Tärkeä huomautus vielä: $8 sisäänpääsymaksu Navajo-alueella täytyy maksaa KÄTEISELLÄ! Meinasimme itse myöhästyä viimeiseltäkin kierrokselta, kun jouduimme palaamaan läheiselle huoltoasemalle nostamaan käteistä – sisään ei ollut minkäänlaista asiaa ilman maksua (meiltä puuttui hinnasta noin 1 dollari).

Sisäänkäynti kanjoniin

Sisäänkäynti kanjoniin

Lower Antelope Canyon Tour

Lower Antelope Canyon Tour

Lower Antelope Canyon Tour

Lower Antelope Canyon Tour Lower Antelope Canyon Tour Lower Antelope Canyon Tour Lower Antelope Canyon Tour

Lower Antelope Canyon Tour

Lower Antelope Canyon Tour

Ja tuolta tultiin ylös!

Näitä kuvia löytyy vielä vaikka millä mitalla lisää – kamera räpsyi kyllä aivan mielettömällä tahdilla tuon tunnin ajan, vaikka eiväthän nämä millään välitä sitä uskomatonta näkymää, joka sai ainakin minut kävelevään leuka lattiassa koko tunnin. Niin paljon kertyi kuitenkin siis kuvia, että kunnon kamerasta pääsi akkukin loppumaan, joten valtaosa kuvista on otettu puhelimella.

Itse kierros on helppo kävely ensin kanjonin kauempaan päähän sisäänkäynnille, jonka jälkeen kanjonissa kävellään noin tunnin verran. Matkalla on muutamat jyrkät portaat ja pari ahdasta kohtaa – tai eihän tuota tilaa missään kovin paljon ole, joten liikkumisvaikeuksien tai pahan ahtaan paikan kammon kanssa voi olla hieman hankaluuksia.

Kierroksen jälkeen suuntasimme vielä läheiselle Horseshoe Bendille. Kyseessä on erittäin valokuvauksellinen mutka Colorado-joessa, jonka luona erityisesti auringonlaskun katselu on suuressa suosiossa. Meille valo teki pienet tepposet, eikä kovin teräviä kuvia saatu aikaiseksi. Upeahan tämäkin paikka kuitenkin oli!Horseshoe Bend

Yöpaikaksemme oli valikoitunut Wahweap Campground Lake Powellin rannalla, sopivasti parin tunnin ajomatkan päässä Grand Canyonista sekä seuraavasta kohteestamme, Zion National Parkista. Tämä oli ehdottomasti yksi suosikkileirintäalueitani, ja vähän ehkä harmitti, ettei Lake Powellin itsensä ihasteluun jäänyt enempää aikaa. Paikan sijainti melko tarkalleen Arizonan ja Utahin rajalla aiheutti muuten kummastusta puhelimissa (ehkä myös matkaajissa), jotka eivät oikein tienneet, minkä aikavyöhykkeen mukaan tässä nyt eleltiinkään.

Lake Powell

Lake Powellin maisemaa

Lake Powell Wahweap Campground

Näkymä telttapaikaltamme

Juhannusterkkuja!

Iina

USA Roadtrip osa 6: The paradise of Zion National Park

Zion National Park USA kansallispuistoZionista itselläni oli ennen reissuun lähtöä kaikkein vähiten minkäänlaisia odotuksia, tai tietoa. Olin tietoinen, että se on kansallispuisto, ja pikaisesti hoitanut leirintäpaikkavarauksen jo helmikuussa – onneksi, sillä jo tuolloin yli neljä kuukautta ajoissa onnistuin juuri ja juuri nappaamaan viimeiset paikat molemmille öille. Ensimmäinen vinkkini siis Zion-kävijöille, ja muihinkin kansallispuistoihin suuntaaville: varaa majoituksesi ajoissa!

Otsikon ’hidden’ gem maininta voi ehkä hämätä joitakin, onhan Zion kuitenkin yksi vierailluimmista kansallispuistoista Yhdysvalloissa. Huomasin kuitenkin matkallamme, kun kerroimme reitistämme, että lähes jokaiselta keskustelukaverilta saimme aina ”Wow, that’s amazing, so beautiful!” -reaktion, kun mainitsimme menevämme myös Yosemiteen, mutta Zion ei tuottanut oikeastaan minkäänlaista reaktiota. Ehkäpä paikallisille Zionin punainen maisema on tavallisempi kuin Yosemiten harmaat, ylväät vuoret?

Joka tapauksessa jo ajomatka Zioniin Lake Powellilta oli aivan mieletön. Alla pari kuvaa ensin tältä ajomatkalta.

Ajo Lake Powell Zion National Park USA kansallispuisto

Ajo Lake Powell Zion National Park USA kansallispuistoZionissa käytimme aikamme erimittaisiin vaelluksiin/kävelyihin, joten jaottelen lopputekstin niiden mukaan.

Lower and Upper Emerald Pools

Lower Emerald Pools oli reitiltään helppo, noin puolentunnin kävely kunnollista tietä pitkin. ”Pools” nimitys oli täällä ehkä hieman liioteltu, mutta paikka kuitenkin upea kaarre kivessä, jonka reunalla valui harva vesiputous, joka ruokki täysin erilaista kasvistoa kuin muuten kuivalla reitillä tänne.

Lower Emerald Pools Zion National Park vaellus

Lower Emeral Pools

Lower Emerald Pools Zion National Park vaellus

Lower Emeral Pools

Lower Emerald Poolsin luota pääsee matkaa jatkamaan hieman vaikeampaa reittiä ylemmälle altaalle. Matka ei ole pitkä, mutta tällä pätkällä piti kyllä jo vähän kiipeillä kivikkoisemmalla polulla. Tämä pieni kiipeily on kyllä sen arvoista, sillä se johtaa Upper Emerald Poolsin ihanaan poukamaan, joka näyttää kuin ihanalta viileältä keitaalta aavikon keskellä (tai sitähän se taitaa ollakin). Kaikenkaikkiaan tämä reitti oli ihana, helpohko reilun tunnin kävely, jota voin helposti suositella kaikille.

Upper Emerald Pools Zion National Park vaellus

Upper Emerald Pools

Upper Emerald Pools Zion National Park vaellus

Upper Emerald Pools

Weeping Rock

Weeping Rock on yksi Zionin tunnetuimmista kohteista, vaikkei varsinainen vaellus olekaan. Kyseessä on siis kohta kalliossa, jossa kallioiden välistä jatkuvasti tihkuva vesi on luonut kiven pinnalle loistavat olosuhteet kasvistolle, joka muodostaa . Shuttle-bussin pysäkiltä kävelymatkaa on vain 5-10 minuuttia vauhdista riippuen, mutta tie kulkee erittäin jyrkästi ylöspäin.

Weeping Rock Zion National Park USA kansallispuisto

Weeping Rock

Weeping Rock Zion National Park USA kansallispuisto

Näkymä Weeping Rockilta

Riverside Walk

Nimensä mukaisesti tämä joen reunaa kulkeva on helppo kävely tasaista tietä pitkin. Tien päättyy joen rannalle paikkaan, jossa on kiva pitää taukoa ja vaikka nautiskella lounasta. Eväiden kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, sillä täältäkin löytyy ahneita oravia, jotka saattavat varoittamatta purra lähellensä sattuvaa. Riverside Walkin päättymispiste on muuten Zionin erään kuuluisan vaellusreitin, Narrowsin, alkupää. Tällä kertaa veden korkeuden takia tämä oli kuitenkin suljettu vierailijoilta, siellä kun vaelletaan kallioiden välissä vedessä, mutta tämä on kyllä on yksi syy, miksi takaisin on palattava!

Vesikrassi Riverside Walk Zion National Park kansallispuisto

Vesikrassia aavikolla Riverside Walking varrella

Zionin kasvisto on muuten upeaa, vaikken mikään viherpeukalo olekaan. Zion sijaitsee aavikolla, joten alueelta löytyy paljon esimerkiksi kaktuksia, mutta alueella olevan veden ansiosta paikoittain voi törmätä myös erittäin kosteasta elämästä nauttivia kasveja, kuten ylemmässä kuvassa olevaa vesikrassia. Lisäksi Weeping Rock ja vesiputoukset luovat paikoittain kallioon hienoja kasviseinämiä. Itse reitistä minulla ei näemmä ollut energiaa ottaa kuvia – suuntasimme tänne Angel’s Landingin jälkeen ja kävely tuntuikin yllättävän pitkältä. Riverside Walk on noin 1-2 tunnin reitti.

Riverside Walk Narrows Zion National Park USA kansallispuisto

Riverside Walkin loppu – kulman takana Narrows

Angel’s Langing – ’the’ vaellus Zionissa

Angel’s Landing on Zionin suosituin vaellusreitti, ja se näkyy. Reitti on melko ruuhkainen, ja kärsivällisyyttä saa pakata mukaan reippaasti. Reitin suosiolle on kuitenkin syynsä, sillä maisemat ovat aivan koko matkan (3-6 tuntia), ja reitti on luonteeltaan ainutlaatuinen. Reitin alkumatka kulkee välillä jyrkästikin mutkitellen ylöspäin. Loppumatkasta vastaan tulee kuitenkin koko reitin tärkein juju: polku katoaa osittain, ja matkaa tehdään kallionseinämässä olevista ketjuista kiinnipitäen seinämää pitkin. Vastaantulijoiden ohittaminen tai ylittäminen on hankalaa, mutta keskustellen kaikki sujuu kyllä. Vaijeriosuuden jälkeen luvassa on kyllä selkeämpi kulkureitti, mutta sen molemmilla reunoilla odottaa vain jyrkkä pudotus laaksoon. Matkan varrella näkyy myös kylttejä, joissa varoitetaan kuolemanvaarasta – viime vuosina ainakin muutama vaeltaja on pudonnut loppuunsa.

Angel's Landing Zion National Park USA kansallispuisto vaellus

Angel’s Landingin alkureitin upeita kallioita

Angel's Landing Zion National Park USA kansallispuisto vaellus

Alkumatkan mutkia

Angel's Landing Zion National Park USA kansallispuisto vaellus

Ruuhkaan reitin loppupäässä kannattaa varautua

Riski on siis selvä, eikä tätä reittiä millään voi suositella korkean paikan kammoisille. R kulki urheasti mukana lähes viimeisen nousun juurelle, mutta loppuun asti emme päässeet. Yleensä R sanoo korkeanpaikankammonsa olevan epärationaalinen, ja sen avulla selviää kyllä vaikka parvekkeella seisomisesta, mutta kun vieressä molemmilla puolilla ammottaa satojen metrien pudotus on vaikeaa keksiä, miksei pelko muka tässä tapauksessa olisi erittäinkin rationaalinen. Jotain jäi kuitenkin hampaankoloon, ja tämän reitin valloitus onkin to-do listalla melko korkealla. Takaisin siis on mentävä.

Angel's Landing Zion National Park USA kansallispuisto vaellus

Ja tässä tämä pahamainen loppupätkä

Vaikka emme aivan huipulle asti menneetkään, oli tämä kuitenkin aivan mieletön reitti kulkea ja kokea. Näkymä Zionin laakson yli oli henkeäsalpaava.

Angel's Landing Zion National Park USA kansallispuisto vaellus

Angel's Landing Zion National Park USA kansallispuisto vaellusJos korkeanpaikankammo ei vaivaa, ja Angel’s Landing innostaa, varaudu hyvillä vaelluskengillä. Rohkeampaakin alkaa jännittää, kun huomaa lenkkareiden lähtevän liukumaan hiekkaisilla kivillä, kun taas vaelluskengillä pystyi helpommin vaikka antamaan muille tietäkin, kun ei tarvinnut pelätä kenkien otteen pettävän.

Watchman Campground

Alussa jo mainitsin, että yövyimme Zionissa leirintäalueella. Saimme siis neljä kuukautta ennen täällä oloamme varattua viimeiset telttapaikat näille öille, mutta jouduimme siirtämään telttamme paikalta toiselle öiden välillä. Moni oli kuulemani mukaan varannut paikkansa jo joulukuussa. Varsinkin jos, kuten meillä, satut olemaan paikalla viikonloppuna, kannattaa varausten kanssa olla nopea.

Watchman Campground Zion National Park USA kansallispuisto telttailu

Näkymä telttapaikaltamme

Edellisessä postauksessani mainitsin, että Lake Powellin Wahweap Campground oli yksi suosikkileirintäalueistani. Siellä palvelut, suihkut ja maisemat kaikki toimivat yhdessä hienosti. Zionissa palveluista ei leirintäalueella ollut tietoakaan (suihkuja esimerkiksi ei ole Zionin alueella ollenkaan), mutta maisemat voittivat kyllä kilpailijansa mennen tullen. Telttapaikallamme oli piknik-pöytä, jonka ääressä vietimme kaksikin rennompaa iltaa ihaillen punaisia vuoria ympärillämme, ja seurasimme ihan leirimme viereen ruokailemaan tullutta peuraa.

Watchman Campground Zion National Park USA kansallispuisto telttailu

Kaveri saapui herkuttelemaan telttamme viereen

Angel's Landing Zion National Park USA kansallispuisto vaellus

Zion taisi viedä pienen palan sydäntäni mukanaan. Tänne on palattava.

Iina