Browsing Category

Alankomaat

Outo Hollanti

5 * hollantilainen outous

Olen viime päivien aikana taas useampaan kertaan ollut tilanteessa, jossa olen vain voinut pyöritellä päätäni ja huokaista: ”Hollantilaiset…” Jokaisella kansalla lienee omat outoutensa, niin siis tälläkin. Tässä mainittuna muutama.

1. Pihiys

Olen ehkä kyllä ennemminkin maininnut asiasta, mutta hollantilaiset ovat jännällä tavalla pihiä kansaa. Rahasta puhutaan hyvin avoimesti, ja moni hyvinkin tienaavaa kehuskelee säännöllisesti tekemillään ’hyvillä diileillä’. Muistan harjoittelupaikkani korkean pomon ostaneen uuden auton, ja maanantaina töihin tullessaan ensin hehkutti saamaansa alennusta, ennen kuin edes tarkemmin selitteli millaisen auton olikaan hankkinut. Pihiys kulkee usein käsi kädessä epäluuloisuuden kanssa: Viimeksi nykyisessä työpaikassani selvisi, että useampikin hollantilainen kollegani suhtautuu epäilevästi ’chef’s specials’-annoksiin ravintoloissa: ei sitä erikseen korostettaisi, jollei esimerkiksi jonkin raaka-aineen päiväys olisi lähestymässä. Syy ei kuitenkaan ainakaan voi olla se, että kyseinen annos olisi oikeasti suosittelun arvoinen.

2. Karvasmanteli

Tämä Suomessa niin harvinainen ”herkku” (tykkääkö tästä kukaan??) on täällä Alankomaissa harmillisen yleinen. Joulun aikaan lähes kaikkien leivosten sisältä löytyy yllätyksenä paksu kerros karvasmantelimöhnää, ja usein vanukasta tai jugurttia avatessa nenään leijailee karvasmantelin pistävä tuoksu. Kävi varmaan tästä kuvailusta jo selväksi, etten pahemmin kyseisestä ainesosasta välitä? Itse asiassa se haisee mielestäni migreenille. Olen jo tullut niin epäluuloiseksi, että luen ainesosaluettelon kaikista uusista tuotteista, joissa voisin karvasmantelia kuvitella löytäväni.

3. WC:n hanat

Ei ole ollenkaan tavatonta, että hollantilaisesta WC:stä puuttuu käsienpesuallas kokonaan. Jos sellainen löytyy, saa siitä hanasta usein vain ja ainoastaan kylmää vettä. Aiheeseen liittyvä ei-niin-ihastuttava tilasto kertoo myös, että hollantilaiset ovat eurooppalaisista huonoimpia pesemään kätensä WC-käynnin jälkeen (vain noin 50% tämän tilaston mukaan tekee niin). En kyllä tiedä, kumpi on seurausta kummasta.

4. Kesken kaiken päättyvät jalkakäytävät

Hollannissa tunnetusti kuljetaan pyörällä kaikkialle, mikä on kyllä mielestäni ihailtavaa. Pyöräteistä pidetään hyvää huolta, ja sellainen löytyy lähes jokaisen tien sivusta. Tämä on kuitenkin hoidettu jotenkin unohtaen, että jalankulkijoitakin silti teiltä löytyy. Alla (tyylikkäästi muokattu) esimerkkikuva: jalkakäytävä on aluksi vasemmalla, kävelijöiden tienylitys oikealla niin, että pyörätie pitää ylittää kahdesti, jonka jälkeen se taas siirtyy pyörätien vasemmalle puolelle.

5. Karavaanarilomailu

Luulitko, että suomalaiset ovat karavaanikansaa? Et ole varmaankaan kuullut hollantilaisista. Lähes jokainen tapaamani hollannikas on viettänyt lapsuutensa kesälomat karavaanarissa leirintäalueella. Asuntoauto tai -vaunu ajellaan loman alussa esimerkiksi reilu 20 tuntia Etelä-Ranskaan tai Pohjois-Italiaan, jossa loma vietetään usein yhdellä ja samalla leirintäalueella, mistä käsin tehdään päiväretkiä lähialueen kyliin ja kaupunkeihin. Lomien alkaessa valtatiet Alankomaista etelään ovat muuten aivan tukossa karavaanien aiheuttamien ruuhkien takia.

Näitähän riittää vaikka kuinka moneen postaukseen, mutta jaanpas kuitenkin pienempiin osioihin. Onko karvasmanteli (yök) muualla näin suosittua?

Iina

Car sharingin helppoutta

Meillä ei R:n kanssa ole autoa. Tähän on montakin syytä, mutta pääosassa on tietty sen tarpeettomuus arjessa. Oma työmatkani on noin yhden musiikkikappaleen kävelymatkan mittainen, eikä R:kään hurjia matkoja joudu matkustamaan. Lisäksi Amsterdamissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että minkä tahansa matkan kulkee nopeammin joko pyörällä tai julkisilla. Alankomaiden ruuhkat ovat myös omaa luokkaansa, ja monet autolla työmatkojaan kulkevat istuvat aamuisin kaksi tuntia autossa pätkällä, jonka ajaminen normaalisti kestää vain puolisen tuntia.

Toinen syy on toki kaikki autoiluun liittyvät kulut. Vaikka talomme lähistöllä onkin aika hyvin parkkitilaa, mikä siis ei tosiaankaan ole yleistä Amsterdamissa, parkkimaksut ja -luvat kuluttaisivat pankkitiliä kyllä. Verot ja vakuutukset eivät myöskään ole mitään pikkusummia, ja bensakin on Alankomaissa jopa Euroopan kalleinta (tai ainakin siellä kalleimpien joukossa). Ja kun sattumalta ruokakauppojakin löytyy parin korttelin päästä, ei auton hankintaa ole pahemmin tarvinnut edes harkita.

Joskus on kuitenkin näppärää hypätä autoon, ja käydä vaikkapa sitten IKEAssa ilman, että sieltä hankittuja kasveja ja muuta krääsää tarvitsee kuskailla kotiin metrokyydillä. Olen tainnut myös aiemmissa postauksissa sivulauseessa mainita, että käymme autolla myös välillä metsässä päästämässä Kiyoa juoksentelemaan vapaammin ja kuluttamaan energiaa.

Tällaisia tilanteita varten on melko mahtavaa, että Alankomaista löytyy paljon erilaisia vaihtoehtoja car sharing-ohjelmista. Näiden eri ohjelmien autoja löytyy lähes joka paikasta, ja kerran liittymisprosessin läpikäytyä on ohjelman hyödyntäminen superhelppoa. Itse käytämme siis kansallisen junayhtiön, NS:n, kehittämää palvelua, Greenwheelsiä, joten kokemukseni pohjautuvat siihen. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Car2Go ja ConnectCar. Lisäksi itseäni kiinnostaisi myös tutustua Huyndain Ioniq-ohjelmaan (joka käsittääkseni toistaiseksi toimii vain Amsterdamissa tosin), sillä siinä käytössä ovat sähköautot.

Liittyminen oli simppeliä, ja ainakin Greenwheelsin osalta toimi ongelmitta myös suomalaisella ajokortilla. Tämä ei muuten ole itsestäänselvää, sillä yritin liittyä myös toiseen vastaavaan systeemiin, joka on tarkoitettu talonyhtiöllemme, mutta tähän suomalainen ajokorttini ei kelvannut. Greenwheelsin osalta netistä löytyvään lomakkeeseen vaan täytettiin henkilötiedot, ja ilmeisesti jonkinlaisen automaattisen systeemin kautta järjestelmä myös tarkisti ajokortin tietojen pätevyyden. Käyttöä varten tarvitset henkilökohtaisen OV-chipkaartin, julkisen liikenteen kortin siis, joka toimii lopulta myös avaimena varaamaasi autoon. Lisäksi tarvitset luottokortin, jolta otetaan autoa vuokratessa parinsadan euron katevaraus, joka kyllä palautuu kortille (tai teknisesti ei sieltä koskaan lähdekään) auton palautuksen jälkeen, jossei mitään ongelmia ole tullut vastaan.

Käyttöönottokin sujuu joka kerta nopsasti. Puhelimeen ladattavalla sovelluksella, tai nettisivun kautta, voit tarkistaa, missä autoja on vapaana, ja tehdä varauksen. Ilman varausta autoa ei voi ottaa käyttöön, sillä järjestelmän täytyy toki tietää, kuka autoa käyttää, ja koska sen palauttaa. Meidän talomme lähistöllä, 10 minuutin kävelymatkan päässä, on ainakin 4-5 Greenwheelsin autoa, joista lähin suoraan oven edessä. Näistä on aina ollut joku saatavissa, kun autoa olemme tarvinneet.

Autoa hakiessa etuikkunassa näkyvään sensoriin lätkäistään oma OV-chipkaart, ja ta-daa, ovet aukeavat. Ennen lähtöä tulee tarkistaa, ettei autossa ole lommoja tai muita vikoja, joita ei vielä ole kirjattu hansikaslokerosta löytyvään vihkoseen. Mikäli niitä löytyy, tulee ne merkata muistiin, ja ilmoittaa autosta löytyvään laitteeseen. Sitten eikun huristelemaan!

Bensat kuuluvat muuten hintaan. Aina, kun tankki menee alle neljänneksen, tulee se käydä tankkaamassa. Tankkaamista varten löytyy autosta myös kortti, jolla bensat maksetaan. Kertaalleen olen huomannut auton käynnistäessäni, että edellinen kuski oli jättänyt tankkaamatta, mikä kyllä toi mukanaan pienen ärräpään jos toisenkin. Tällaisiin tilanteisiin voi kuitenkin odottaa joutuvansa jakaessaan auton ties kuinka monen tuntemattoman kanssa. Pääosin käyttö sujuu kyllä näppärästi, ja autokin on aina ollut oikein siistissä kunnossa.

Mitä tämä sitten maksaa? Greenwheelsiin on mahdollista ottaa erilaisia sopimuksia. Ihan vain liittymällä jäseneksi et joudu maksamaan minkäänlaista kiinteää maksua, vaan vain auton käytöstä. Tällöin hinta on 6€/tunti ja 0,32€/kilometri. Hinta siis määräytyy sekä matkan keston että etäisyyden perusteella. Maksamalla kuukausimaksun menevät nämä ajomaksut alas. Käytännössä niistä on siis hyötyä, jos ajelee useammin, kun taas harvoin ja lyhyitä matkoja ajelevalle sopimukseton systeemi on edullisin.

Summa summarum, tämä on kyllä varsinkin meidän epäsäännöllisellä käytöllä aivan mahtava järjestelmä. Auton helppous yhdistettynä joustavuuteen, kuitenkin ilman autoilun kiinteitä kustannuksia. Taitaa olla niin, ettei meille autoa vielä vähään aikaan ole tulossakaan.

Iina

Ps. Tämä muuten ei ole millään lailla sponsoroitu postaus – aivan oman tyytyväisyyteni pohjalta ajatteliin jakaa vinkkiä ja fiiliksiä eteenpäin.

kevatsauna

Ensimmäistä kertaa hollantilaisessa saunassa

En ole mikään varsinainen saunahirmu, mutta olen aina tykännyt päästä silloin tällöin saunaan rentoutumaan. Mieluiten vältän korkeimpia lämpöjä, ja käyn esimerkiksi sen jälkeen, kun kovimmat löylynheittäjät ovat jo poistuneet, ja kiuas on jätetty jäähtymään. Siitä huolimatta, näin ulkomailla ollessa saunaa alkaa kyllä väkisinkin ikävöidä.

Siksi olinkin iloinen, kun päätin liittyä kuntosalille, jossa on sauna – tämä ei siis täällä ole mikään itsestäänselvyys, eikä saunoja löydy edes tavallisista uimahalleista. Silti suhtauduin varauduksella, kun menin ensimmäistä kertaa kyseistä saunaa kokeilemaan. Suomalaisten keskustelua hollantilaisesta ”saunakulttuurista” seuranneena jännitin ehkä jopa hieman. Esimerkiksi seuraavat asiat ovat nimittäin nousseet tässä keskustelussa usein esille:

  • Sauna ei useinkaan ole kovin kuuma.
  • Saunoissa ei usein ole kiuasta, eikä löylyjä saa heittää.
  • Spa-saunoissa on kyllä usein ohjelmassa ’löylynheitto’, jolloin henkilökunnan edustaja heittää löylyjä, joihin usein on lisätty joku tuoksu.
  • Monissa paikoissa saunassa saa viettää vain rajallisen ajan, esimerkiksi 15 minuuttia.
  • 15 minuutin saunomisen jälkeen täytyy mennä lepäilemään vilvoittelualueelle.

Onhan näitä muitakin ihmetyksiä tullut vastaan, mutta näistä saa varmaan jo aika hyvän idean siitä, miksi niin epäilevästi myös tähän omaan ensimmäiseen hollantilaissaunakokemukseeni suhtauduin.

Odotusten ollessa matalat, on tietysti helppo yllättyä positiivisesti. Mutta: sehän oli ihan vaan sauna (ja tämä on siis täysin positiviinen huomio!). Kiuasta ei näkynyt, eikä löylyjä siis päässyt heittämään, mutta lämpöä kyllä riitti ja rentoutusta. Tällaiselle jälkilämpöhengailijalle juuri täydellistä, kun eivät muutkaan pääse nostamaan kuumuutta tuskaiseksi. Kylläpä tämä salijäsenyys kannatti – täällä tulee varmasti hengailtua kerran jos toisenkin rankan treenin vastapainoksi. Ihanan suomalaista.

Tänne muuten saapuivat jo ensimmäiset kevään merkit, kuten alun kuvasta näkyy. Kukkia, nyt jo! Kevät on kyllä ehdottomasti suosikkiaikaani täällä, juuri tämän aikaisen alun takia. Eipä tämä nyt aivan tavallista taida olla, että tammikuussa jo näkyy kukkia siellä sun täällä, mutta huomattavasti Suomen kevättä aiemmin täällä kuitenkin yleensäkin edetään. Ja vielä näin muutaman vuoden jälkeenkin ne ensimmäiset kukat tuntuvat aina yhtä ihanalta, ja puhelimeni muisti hupenee, kun napsin niistä kuvia kaikista mahdollisista kuvakulmista. Pysähtelen kävellessä ihastelemaan kevään merkkejä, ja hymyilen itsekseni oikein epäsuomalaisittain. Ihan niin epäsuomalaiseksi en ole muuttunut, että tuntemattomille huutelisin, mutta R:lle ainakin muistan muutaman kerran päivässä hehkuttaa ”Ihanaa, kevät!”.

R:n mielestä ei muuten ole vielä läheskään kevät, mutta ei se minun intoani laimenna.

Kevätterkuin,

Iina

Joulu ja uusivuosi Alankomaissa

Joulu oli ja meni. Syötiin hyvää ruokaa ja katseltiin Home Alone-elokuvia. Ruokapöydästä ei tosin löytynyt kinkkua eikä laatikoita, eikä muutakaan perinteistä jouluruokaa, sillä Hollannissa ei ole tiettyä tyypillistä jouluruokaa. Kuulin kyllä, että aattona ennen myöhäistä joulukirkkoa on ollut tapana syödä jonkinlaista lihaa (paistia?) leivän päällä, mutta jouluillalliselle itselleen keksitään useimmissa perheissä vuosittain vaihtuva tarjoilu. Monet päätyvät valitsemaan ’gourmetten’: pöydälle asetetaan iso pöytägrilli pienine pannuineen, ja paljon erilaisia pieniksi paloiksi pilkottuja lihoja ja kasviksia, joita jokainen pöydässä makunsa mukaan kokkailee edessäolevalla grillillä. Meidän jouluumme tämä tällä kertaa ei kuulunut, vaan söimme lihaa, perunoita ja salaattia.

Koska itseäni jouluruokien ja -perinteiden puute jaksaa kummastuttaa (vaikken jouluruoasta pahemmin edes välitä), toin Suomesta mukanani puuroriisiä, piparkakkuja ja glögiä joulun makua tuomaan. Tämä taktiikka tuntui oikein toimivalta – varsinkin joulupuuro toi mukanaan kyllä ihanan joulufiiliksen. Riisipuuro on kyllä muutenkin joulun perinneruoista oma suosikkini.

Joulun rauhallisuuden ja rentoilun vastikkeeksi vietetään tänään uutta vuotta, hollannin kielellä Oud en Nieuw – ’vanha ja uusi’. Tänään on siis ’vanhan vuoden ilta’, oudejaarsavond, jolloin paistetaan munkkeja, oliebollen (kirjaimellisesti öljypalloja), ja juodaan kuplivaa.

Raketit kuuluvat olennaisesti uuden vuoden juhlintaan, eikä niiden ampumisen säätely ole lähelläkään Suomen tasoa. Vaarallisimpia raketteja on kielletty, mutta eilen luin uutisista, että Saksan rajalla oli pahoja ruuhkia, koska hollannikkaat suuntasivat naapurimaahan hakemaan raketteja halvemmalla, ja varmastikin saadakseen myös niitä kiellettyjä mukaansa. Viime vuonna uutisissa sanottiin myös, että hollantilaiset käyttivät raketteihin noin 68 miljoonaa euroa (!).  Tässä kirjoitellessa kuulen jo lähes taukoamattoman paukkeen, joka tulee vain kiihtymään puoltayötä lähestyttäessä (ja on jo alkanut hiljalleen pari päivää sitten). Varsinkin keskustan kapeilla kaduilla kannattaa oikeasti olla varovainen, sillä raketteja ammutaan kaikkialla, joka suunnasta ja jokaiseen suuntaan, valitettavan usein ilman sen kummempia turvallisuusjuttuja huomioon ottaen. Onnettomuuksia sattuu vuosittain, ja tuntuukin käsittämättömältä, ettei esimerkiksi Amsterdamin keskustassa räjäyttelyä ole kokonaan kielletty.

Näin koiranomistajan näkökulmasta tämä on myös hullua puuhaa, vaikka oma karvakaverimme ei onneksi heilauta korvaakaan paukkeelle. Moni joutuu kuitenkin pakenemaan rauhallisemmalle maaseudulle helpottaakseen koiransa paniikkia. Epäilemättä on haastavaa välttää tilannetta, jossa raketti räjähtää niin lähellä koiraa, että tämä säikähtää ja saattaa jopa sen takia loppuelämänsä pelätä rakettien pauketta. Itsekin säikähdän välillä kyllä mielettömästi, kun paikallisen nuorison mielestä papattimattojen räjäyttely kaikuvassa alikulkutunnelissa tuntuu olevan oikein mukavaa ajanvietettä.

Paukkeen saattelemana on taas aika sanoa heipat tälle vuodelle, ja toivottaa seuraava vuosi tervetulleeksi! Hauskaa, ja turvallista, vuodenvaihdetta ja ihanaa vuotta 2018 kaikille!

Iina