Ensimmäiset konferenssihylkäykset ja -hyväksynnät

Kesä on ainakin markkinoinnin puolella varsinaista konferenssiaikaa. Touko-kesäkuulle osuu omallekin kohdalle neljä mielenkiintoista konferenssia, ja yksi yhden päivän symposium. Se tarkoittaa siis sitä, että näin helmi-maaliskuu menee odotellessa uutisia siitä, että tuleeko kutsu konferenssiin vai ei.

Konferensseihin siis pyritään lähettämällä lyhyehkö tiivistelmä tutkimuksesta, jota siellä haluaisi muille esitellä. Kyseinen tiivistelmä lähetetään eteenpäin 2-3 tutkijalle, jotka usein työskentelevät samankaltaisten aiheiden parissa. He arvioivat tekstin, ja näiden palautteiden perusteella tutkijoille lähtee joko kutsu tulla esittelemään työtä, tai hylkäys. Riippuu paljon konferenssista, millainen todennäköisyys on tulla hyväksytyksi: Society of Consumer Research esimerkiksi tänä vuonna ilmoitti hyväksymisprosentin olleen noin 27% luokkaa, mutta kollegoiden mukaan tämä oli kyllä erityisen matala viime vuosiin nähden. Toisista kyseistä tietoa ei julkaista ollenkaan.

Näistä neljästä konferenssista hyväksymisprosentiksi muodostui 75% – saa kai olla aika tyytyväinen. Myönnettäköön, että kahdessa näistä en edes hakenut esittelemään omaa tutkimustani varsinaiseen konferenssiin, vaan pyrin konferenssin yhteydessä järjestettävään väitöskirjaopiskelijoille tarkoitettuun osuuteen. Näissäkin kyllä usein esitellään omaa työtä, mutta keskitytään myös esimerkiksi uusien tutkimussuunnitelmien kehittämiseen oman alan edistyneempien tutkijoiden johdolla, keskustellaan metodeihin liittyvistä aiheista ja esimerkiksi kuullaan enemmän siitä, kuinka työnhaku akatemiassa väitöskirjan tekemisen jälkeen toimii.

Hylättyyn konferenssiin pyrin esittelemään ensimmäistä artikkeliani, joten hylkäys oli toki erittäin harmillinen. Vertaisarvioinnista saamani palaute oli kuitenkin yleisesti ottaen melko hyvää: aihetta pidettiin mielenkiintoisena ja uutena, mikä on aina yksi isoimmista kynnyksistä alamme tutkimuksessa. Lisäksi kukaan ei huomauttanut mistään ongelmasta, johon emme olisi osanneet jo varautua, ja moni kriittisempi kommenttikin selviää jo tarkemmalla teoreettisen puolen selittämisellä. Suurempi ongelma olisi, jos kritiikki vaatisi suuren määrän uuden datan keräämistä. Harmi kyllä, että konferenssitiivistelmien arviointiin käytetään usein erittäin vähän aikaa, mikä kyllä ehdottomasti näkyy palautteen laadussa. Minun esimerkiksi ehdotettiin testaavan yhteyttä, jonka olin jo datassani raportoinut.

Vaikka hetken hylkäysviestin saaminen kirpaiseekin (ja pännii), onnekseni huomaan luonteeni auttavan pettymyksen yli melko nopeasti. Nyt kävi näin – mitä seuraavaksi? Vaikka toki toivon parasta kaikille kollegoille, oli kuitenkin pieni lohtu myös kuulla, että moni muukin oli saanut kyseiseen konferenssiin hylkäyksen. Ilmeisesti hyväksymisprosentti (jota ei siis kommunoitu) oli melko matala, mikä on ymmärrettävääkin, kun kyseessä on suhteellisen pieni konferenssi.

Tie vie siis Skotlantiin (vaikkei Edinburghiin kuitenkaan, vaikka se yllä kuvassa näkyykin) sekä Yhdysvaltojen puolelle. Luvassa on siis kuitenkin muutama jännittävä konferenssi, ja niiden myötä myös pientä ja isompaa reissailua!

Toukokuuta odotellessa,

Iina

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Christa keskiviikko, maaliskuu 14, 2018 at 19:52

    Varmasti kirpaisee ensimmäinen hylkäys. Kirjoitan vasta ensimmäistä erkikkeliani, joten konferensseihin osallistuminen ei vielä ole ollut ajankohtaista. Varmaan syksyllä pitäisi alkaa miettiä sitäkin. Mielelläni kyllä lähden yhdistämään kahta intressiä: matkustamista ja tutkimusta.

    • Reply iinamaija torstai, maaliskuu 15, 2018 at 18:42

      No kieltämättä vähän kirpaisi, mutta ei kai näiltäkään voi välttyä, vaan pitää keskittyä seuraavaan. Olen kyllä myös innoissani mahdollisuudesta yhdistää matkustelu siihen, että pääsee tapaamaan muita tutkijoita ja kuulemaan ja oppimaan lisää tutkimuksesta, huippukombo!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.