Kuinka minusta tuli hollanninkielinen opettaja

Sain reilu kuukausi sitten töistä puhelun, että maisteriohjelmamme koordinaattorilla olisi kysyttävää. No marssinpa sinne toimistoon pää täynnä kysymysmerkkejä: onko juuri opettamallani kurssilla ollut joku ongelma, tai tarvittaisiinko aiemmin puheena olleelle keväällä alkavalle kurssille lisäapua?

Keskustelu alkoi suunnilleen näin: ”Ensi viikolla alkaa osa-aikaisessa ohjelmassa metodikurssi, jonka vastuuopettajan jalka on murtunut.” Jaaha, ei tainnutkaan olla kyse keväästä. Pieni selostus aiheesta – ensi viikolla luento, seuraavat viikot lisäapua. Ja sivulauseessa pieni huomautus, että ai niin juu, tämä on kaikki hollanniksi. ”Ei varmaan ole ongelma?”

En kyllä ole kyseisen henkilön kanssa muistaakseni koskaan hollantia puhunut, joten jostain kautta hollannin osaamiseni on hänen korviinsa näemmä kirinyt. Pää raksutti aika kovaa vauhtia – olen varmaan aikalailla viimeinen vaihtoehto kurssia vetämään (varmastikin kaikki hollantilaiset on jo käyty läpi), tykkään kyllä opettaa, mutta metodeja ja statistiikkaa? Aika haaste – ja samaan aikaan huomasin nyökytteleväni ja lupautuvani avuksi.

Amsterdamin syksy

Valmistautumisaikaa oli noin viikko, jonka aikana olin myös tutkimuksen osalta erittäin kiireinen. Luento oli onneksi jo valmiiksi suunniteltu, mutta ihan varmuuden vuoksi jännitystä tuli lisäämään tieto, että ensimmäisen luennon sisältö koostuisi lähes 190 PowerPoint-slidesta. Aikaa neljä tuntia. Hollanniksi. Voin kertoa, että muutama kirosana saattoi päästä, kun tajusin mihin sitä taas olin itseni luvannut. Kuten myös yrittäessäni pohtia, miten kääntää tutkimusmetodiikan termejä, kuten ’explorative and descriptive research’ – slidet kun tietty olivat englanniksi. Havahduin myös siihen, että kyseessä on osa-aikaisen maisteriohjelman kurssi, mikä siis käytännössä tarkoittaa sitä, että opiskelijat tekevät tutkintoa kokoaikatöidensä ohessa, eikä ryhmässä näinollen ole yhtään opiskelijaa, joka olisi edes lähes samanikäinen minun kanssani. Luvassa olisi siis luennointia hollanniksi, aiheena tutkimusmetodit ja statistiikka, ja yleisön keski-ikänä varmaankin noin 10 vuotta oman ikäni päälle.

Mutta tässä sitä ollaan, reilu kuukausi myöhemmin. Kaksi hollanninkielistä luentoa pitäneenä, ja parissa samanlaisessa avustaneena (alkuperäinen luennoitsija pitää loput tunnit videoyhteydellä). Jopa kehuja opiskelijoilta kielitaidostani saaneena. Tiedostan toki, että nämä sain lähinnä siksi, että esiteltyäni itseni suomalaiseksi, joka on asunut Alankomaissa yhteensä noin 2,5 vuotta, odotukset olivat melko matalat. Mutta selvisin hengissä, ja sain luvan jatkaa ensimmäisen luennonkin jälkeen – ja nyt voin jopa sanoa, että kyllä minä hollanninkin kielellä voin opettaa. Enpä olisi itsekään vielä 2 kuukautta sitten uskonut.

Iina

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Anu / Mielilandia sunnuntai, marraskuu 26, 2017 at 10:11

    Ihan mahtavaa, Iina! Tuo on kova saavutus! En voisi kuvitellakaan pystyväni edes about samaan, vaikka suunnilleen yhtä kauan ollaan täällä asuttu. Hyvä sinä! 🙂

    • Reply iinamaija maanantai, marraskuu 27, 2017 at 19:02

      Kiitos! En olisi kyllä itsekään uskonut, enkä varmasti olisi omasta ehdotuksesta vielä vuosiin opettanut hollanniksi. Pieni tönäisy oli kyllä tarpeen!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.