5 vinkkiä ajamiseen USA:ssa

Kun takana on lähemmän 4000 ajettua kilometriä USA:ssa, uskallan jakaa muutaman vinkin siellä ajamiseen. Toivottavasti näistä on teille muille roadtrippiä suunnitteleville apua!

Highway 1

Highway 1

1.Tiet ja liikenne

Tiet USA:ssa ovat leveitä ja periaatteessa tilaa riittää. Kaupungeissa, ja erityisesti kaupunkien ympärillä tai läpi kulkevilla valtateillä, liikenne äityy välillä todella tukkoiseksi, jolloin tuntuu, että pieninkin tila joka suunnassa täytyy autoista, jotka eivät liiku mihinkään. Ei välttämättä ole huono idea varmistaa, että mukana on ruuhkat tunnistava navigaattori (esim. Google Maps toimii myös) – tällä voi säästää hurjasti aikaa, jos ajelee kaupungeissa. Erityisesti Los Angeles on hankala, sillä välimatkat ovat pitkiä. Täällä käytimmekin Uberiä, sillä näin meidän ei itse tarvinnut pohtia liikennettä vielä ensimmäisinä päivinä – pisin Uber-matkamme kesti 1,5 tuntia päätettyämme vaihtaa maisemaa juuri ruuhka-aikaan.

Kaupunkien ulkopuolella ruuhkat kyllä helpottavat, ja välillä näkökentässä ei ole ketään muuta. Teiden kunto on kyllä erittäin vaihteleva, eikä ole yhtään harvinaista että valtatiellä korkeidenkin nopeusrajoitusten alueella tie on täynnä toinen toistaan suurempia kuoppia, tai että tien päällyste loppuu aivan varoittamatta.

San Diego drive to Grand Canyon

San Diegon ja Grand Canyonin väliltä

Tiemerkinnöistä huomio: kylttejä seuraamalla pääsee yleensä melko helposti perille kohteeseen, kunhan oppii niitä lukemaan oikein. Risteyksen keskellä ylhäällä kököttävä tiekyltti ei tarkoita sitä, että ajaisit sen nimisellä tiellä, vaan se viittaa risteävään tiehen. Poistumisramppien kohdalla kohtasimme kyllä useinkin hankaluuksia: merkinnät eroavista kaistoista ja niiden suunnasta olivat usein vasta aika loppuvaiheessa tien pinnassa, ja erityisesti jos samaan aikaan erosi kaksi kaistaa eri rampeille meni välillä hieman hakemiseksi. Onneksemme paikalliset tuntuivat olevan tottuneita välillä äkillisesti eteen hyppääviin autoihin, emmekä ajaneet pahemmin harhaan kertaakaan.

Rodeo Drive Los Angeles

Kuuluisa Rodeo Drive tässä siis poikittain – ei tie, jolla nyt ajetaan

2. Reitit ja suunnistaminen

Google Maps toki auttaa pitkälle reitin valinnassa, mutta se neuvoo yleensä nopeimman reitin. Tämä tarkoittaa suuria valtateitä ja nopeuksia. Huomasimme, että usein kuitenkin se hieman hitaampi reitti pienemmällä tiellä voi olla aika mielenkiintoinen. Suosikkiajomatkani koko ajalta olikin koko päivän kestänyt ajelu San Diegosta Grand Canyonille. Ajoimme tietä 78 pitkin, ja tällä reitillä tajusin, miten erilaisia maisemia USA:sta löytyy suhteellisen lyhyidenkin välimatkojen päästä. Ajelimme ensin pienehköjen vuorien keskellä, saavuimme kaktuksien peittämälle aavikolle, joka muuttui hiekkadyyneiksi. Hieman myöhemmin Colorado-joen uoma toi vihreän keitaan aavikkomaiseman keskelle. Puuttoman aavikkoajelun jälkeen löysimme itsemme Prescott National Forestista. Ennen Grand Canyonia ajelimme taas tasamaastoa, kunnes edessä odotti vain maasta alas tipahtava valtava kanjoni. Tämä oli vaikuttavaa jos mikä, ja nopeammalla reitillä olisi jäänyt tämä kokemus välistä.

Ostimme maahan saapuessamme SIM-kortin, jotta voisimme käyttää Google Mapsia tien päällä. Latasin kuitenkin varmuudeksi myös Nokian HERE-ohjelman, johon saa osavaltio kerrallaan ladattua myös offline-karttoja, jotka usein olivatkin aika pelastus. Kävi nimittäin ilmi, että lähestulkoon missään kaupunkien ulkopuolella ei ollut löydettävissä minkäänlaista yhteyttä puhelimeen. Edes Yosemitessa, joka on yksi USA:n suosituimpia kansallispuistoa, ei puhelimessa ollut tolpan tolppaa koko kolmen päivän aikana (joku muu operaattori taisi kyllä toimia). HERE toimi siis erittäin hyvin, mutta pidemmillä matkoilla pärjää vallan mainiosti seuraamalla opaskylttejä. Jos ennen lähtöä tarkistaa reitin varrelta löytyvät kaupungit ja kylät, voi niiden perusteella päästä perille ihan ilman karttaakin.

Drive to Antelope Canyon

Ajomatkalta kohti Antelope Canyonia – kivikon keskellä ajaessa ei kannata luottaa nettiyhteyden löytymiseen

3. Etäisyydet

Suomalaiset tietty hieman ymmärtävät etäisyyksien päälle, mutta täältä pikkupläntistä nimeltä Alankomaat (jonka päästä päähän ajaa 2,5 tunnissa) on vaikeaa ymmärtää, miten kaukana kaikki USA:ssa on. Ja kyllähän se suomalaistakin vähän ihmetytti, että vaikka koko päivä ajettiin, saatettiin olla vielä samassa osavaltiossa. Tärkeintä on kuitenkin huomioida, että esimerkiksi Google Mapsin tarjoamiin ajoaikoihin kannattaa reilusti lisätä ekstraa, sillä todellisuudessa ainakin meidän matkamme kestivät aina kauemmin, ja lisäksi tietty tarvitaan ruoka-, juoma- ja bensataukoja.

Prescott National Forest

Prescott National Forest

4. Säännöt

Vaikka USA:ssa yleisesti aikalailla samoin ajellaan kuin Suomessakin, esimerkiksi pysähdytään punaisella, löytyy joitain eroja, joista on ehkä hyvä olla selvillä ennen reissua. Ehkä entinen vaaratilanteita ja sydämentykytyksiä aiheutti ohittaminen. Euroopassa yleisesti ohitetaan aina vasemmalta, ja ohistuksen jälkeen siirrytään takaisin oikealle kaistalle. Tämä ei päde USA:ssa, minkä huomasimme melko äkkiä, kun ensimmäisessä ruuhkassa Los Angelesissa autoja hyppi eteemme molemmilta puolilta, vaikkei tilaa oikein ollut missää. Tarkkana saa siis olla! Toisaalta tämä myös tarkoittaa sitä, että välillä ohi voi olla lähes mahdoton päästä, kun hitaampi kulkuri pysyy tiiviisti tientukkeena myös vasemmalla kaistalla.

Toinen ero, jonka opimme muutaman kiukkuisen tööttäyksen jälkeen, liittyy kääntymiseen liikennevaloissa. En ole täysin varma, päteekö tämä kaikissa valoissa/osavaltioissa, mutta pääosin punaisiakin valoja päin saa kääntyä oikealle, mikäli autoja ei ole muualta tulossa (varoivaisuutta noudattaen siis).

Suosittelen myös noudattamaan nopeusrajoituksia, ainakin suunnilleen. Itsellenihän kävi niin, että poliisi lähti valot vilkkuen perään, mutta onnekseni kohdalle asui mukava herra, joka varoituksen jälkeen rupatteli lähennä matkasuunnitelmistamme. Kuulin kuitenkin jälkikäteen, että välillä suhteellisen pienestäkin ylinopeudesta voi napsahtaa aika kova sakko loveksi matkabudjettiin.

Zion National Park

Matkalla Zion National Parkiin

5. Bensa

Yleisesti ottaen bensa on USA:ssa huomattavasti halvempaa kuin Suomessa tai Euroopassa yleisesti. Hinta liikkui suunnilleen 2,5 dollarin paikkeilla gallonalta, eli reilu 2€ vajaalta 4 litralta. Hinta vaihtelee kuitenkin melko valtavasti. Kuten arvata saattaa, ja jo aiemmissa teksteissä varoittelin, nousee hinta reippaasti, kun kulkee kauemmas valtateistä, erityisesti kansallispuistoihin. Sekä Death Valleyssa, Yosemitessä että Big Surin alueella liikkui hinta gallonalta jopa 4 dollarin yläpuolella, joten hinta helposti tuplaantuu. Aina, kun mahdollista, kannattaa siis tankata tankki täyteen ennen tällaisia alueita! Ajoimme matkan aikana reippaasti yli 3500 km, ja bensaan rahaa kului noin 275€. Ajoimme matkalla ensin Jeep Cherokee katumaasturilla, jonka noin puolivälissä vaihdoimme Cadillacin katumaasturiin, joten kaikkein bensasäästeliäimpiä autoja meillä ei ollut käytössä. Budjetista tulossa lisää ihan piakkoin!

Las Vegas Bulevard

Myös kaupungeissa kaistat ovat leveitä – kuvassa Las Vegas Bulevard

Viikonlopun olemmekin minilomalla Budapestissä moikkaamassa sukulaisia, joten sieltä varmaan myös jotain juttua luvassa. 🙂

Iina

 

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.