USA Roadtrip osa 9: Yosemite National Park

Ensimmäinen vinkki Yosemiteen suuntaavalle: kyseiseen kansallispuistoon ajaminen kuulostaa huomattavasti helpommalta kuin se on. Meidän oli tarkoitus ajaa Death Valleysta ylös June Lakelle, telttailla siellä yö ja suunnata aamulla Tioga Roadin kautta suoraan Yosemiteen. Jostain syystä Vegasissa tuli mieleen, että tarkistampa reitin vielä kerran: onneksi. Tioga Road CLOSED luki nettisivulla. Ja seuraavallakin. Ja kaikilla muillakin, jotka epätoivossani löysin. Korkeassa maastossa kulkeva tie oli siis vielä lumen peitossa. Pikainen googlettelu kertoi, että seuraava vaihtoehto oli kiertää koko Yosemiten ympäri läntiselle sisäänkäynnille, ja ajomatkaa kertyisi useita tunteja lisää. Pienen suunnittelupalaverin jälkeen tipahti Death Valleyn suunnitelmasta pari kohdetta pois, ja Kuolemanlaakson jälkeen luvassa olikin ajamista niin pitkälle kuin vain jaksaisimme. Ja R:hän jaksoi, ajeli reippaasti yli 12 tuntia päivässä ja pääsimme Fresnoon asti, melko lähelle Yosemitea, yöksi.

Death Valley to Yosemite route

Kiertoreittimme Yosemiten ympäri

Sunset Death Valley

Toisaalta kiertoreittimme varrella pääsimme ihastelemaan tätä upeaa auringonlaskua

Toinen vinkki Yosemiteen suuntaavalle: vaikka reitti voi kartalla näyttää lyhyeltä, kestää Yosemiten alueelle kulkeminen melko kauan teiden mutkaisuuden takia. Eikä vauhtia kannata koittaa kovasti lisäillä – pääsimme myös kokemaan jänniä sykettä nostattavia hetkiä, kun poliisiauto lähti vilkut päällä peräämme hieman ennen Yosemitea. Onneksemme kohdallemme sattui mukava poliisi, joka ei ihan ymmärtänyt kilometrien ja mailien eroa. Hän ajatteli, että ylinopeuteni johtui siitä, että ajattelin kilometreissä, mutta niinhän olisin rikkonut rajaa oikeastaan vielä enemmän. Noh, pääasia, ettei sakkoa tai muutakaan varoitusta isompaa seuraamusta tullut, ja matka pääsi jatkumaan.

Yövyimme Yosemitessa Wawona Campgroundilla, joka on melko kaukana itse laaksosta. Mikäli laaksossa sijaitseville leirintäalueille haluaa, tulee varauksen kanssa olla erittäin ajoissa. Teimme oman varauksemme tammikuun lopussa, yli kolme ja puoli kuukautta etukäteen siis, ja silloin kaikki laakson paikat olivat jo varattuja. Wawona on lähempänä Mariposa Grovea ja sen valtavia Sequoia puita, mutta valitettavasti tämä alue oli/on suljettu kevääseen 2017 saakka, joten tälle kerralle sijainti oli kyllä melko syrjässä kaikesta. Mäkisen ja mutkaisen tien selvittäminen laaksoon saakka kesti noin tunnin, ja söi bensaa niin, että huimista hinnoista huolimatta Yosemitessa oli tankattava.

Kuten Zionissakin, myös Yosemitessa aikamme kului eri mittaisten vaellusten parissa. Tässä vaiheessa matkaa energiataso alkoi kyllä olla jo hieman matalalla, joten pidemmät päivävaellukset jäivät väliin. Alla listattuna reitit reitit ja kohteet, jotka ohjelmaamme kuuluivat. Kuten Grand Canyonissa ja Zionissakin, Yosemite Valley on suljettu autoilta, ja kulkeminen paikasta toiseen sujuu näppärästi ilmaisella shuttle-bussilla, joka kulkee lähes nonstoppina koko päivän.

Tunnel View

Tunnel View on näköalapaikka, josta avautuu upea näkymä koko Yosemite Valleyn yli. Parkkipaikkaa voi joutua, kuten kaikkialla muuallakin, jonkun tovin odottamaan, mutta se on sen arvoista.

Tunnel View Yosemite National Park

Tunnel View

Bridalveil Fall

Bridalveil Fall oli ensimmäinen tien varrella vastaan tullut vesiputous, jonne sen viereiseltä parkkipaikalta oli vain pieni kävely. Kävelyn puolivälissä kasvoilla alkoi tuntua ensimmäisiä pisaroita, ja loppuvaiheessa hiukset olivatkin jo melkein kuin suihkun alta tullessa. Olihan se aika huippufiilis seistä niin lähellä upeaa vesiputousta! Kuulimme myös, että vierailumme aikana Yosemitessa oli veden virtaus korkeimmillaan pitkään aikaan, joten pääsimme ihailemaan erityiset suuria putouksia.

Bridalveil Fall Yosemite National Park

Bridalveil Fall

Bridalveil Fall Yosemite National Park

Bridalveil Fall – vesi ”vähän” haittasi valokuvailua 🙂

Lower Yosemite Falls

Yosemite Falls (sisältäen siis myös Upper osion) löytyy maailman korkeimpien vesiputousten listalta. Kävelimme ensin reitin alussa pienelle aukiolle, jossa puiden välistä avautui näkymä molemmille putouksille. Tämän jälkeen kävelimme lyhyen matkan Lower Yosemite Fallsin juurelle, jossa hiukset saivat jo päivän toisen pesun. Näkymä oli jälleen vaikuttava, ja hymyä oli vaikea pidättää vesisumun keskellä.

Upper and Lower Yosemite Falls Yosemite National Park

Lower and Upper Yosemite Falls

Lower Yosemite Falls Yosemite National Park

Lower Yosemite Falls

Vernal Falls Footbridge

Väsymys painoi, mutta suuntasimme kuitenkin vielä Vernal Fallsin suuntaan. Alunperin haaveena oli ollut tehdä koko vaellus Vernal Fallsille, ja jatkaa vielä Nevada Fallsille, mutta myönsimme laiskuutemme ja käännyimme jo puolivälissä matkaa näistä ensimmäiselle. Reitin varrella, noin puolivälissä ennen Vernal Fallsia, on silta, jolta pääsee ihastelemaan taas yhtä Yosemiten monista vesiputouksista. Reitti sillalle ei ollut kovin pitkä, ja kaikkiaan siihen suositellaan varattavaksi 1-2 tuntia yhteensä. Tie kulkee melko jyrkästi ylöspäin, joten menomatkalla vauhti voi olla aika hidasta, mutta paluumatkalla huomasimme, että muutama juoksuaskel itse asiassa helpotti alamäessä talsimista. Näkymä sillalta oli kiva, ja tie helppokulkuinen, mutta ehkä nyt valitsisin eri kohteen tämän sijaan, mikäli en jaksaisi ylös itse putouksille asti kävellä.

Vernal Falls Footbridge Yosemite National Park

Vernal Falls Footbridge – näkymä ylös vesiputoukselle

Vernal Falls Footbridge Yosemite National Park

Vernal Falls Footbridge – näkymä alas laaksoon

Glacier Point

Nämä kaksi viimeistä kuuluivat toisen päivän ohjelmaamme. Ensin suuntasimme Glacier Pointille, joka on näköalapaikka Yosemite Valleyn yläpuolella – ja näköalaahan riittää. Ajomatkaa kertyy taas noin tunnin verran, mutta täältä niinkuin myös lähellä sijaitsevilta Sentinel Domelta ja Taft Pointilta löytyy ehdottomasti Yosemiten upeimmat maisemat. Korkeuksiin suunnatessa huomasimme, että ilma olikin aikas vilpoisaa, ei toki pakkasasteita ainakaan enää päivällä, vielä toukokuun puolivälinkin jälkeen, mikä osaltaan selittää kyllä aiemmin mainitsemani tien lumipeitettä.

Glacier Point Yosemite National Park

Näkymä pysähdyspaikalta hieman ennen Glacier Pointia

Glacier Point Yosemite National Park

Glacier Pointin näkymää

Glacier Point Yosemite National Park

Panorama Glacier Pointilta

Sentinel Dome & Taft Point

Reitit Sentinel Domelle ja Taft Pointille lähtevät samasta kohtaa Glacier Pointille vievän tien varresta. Polku Taft Pointille lähtee parkkipaikalta vasemmalle, Sentinel Domen suunta on oikealle. Molemmat kohteet ovat noin 1,5 km päässä parkkialueesta, joten pitkistä vaelluksista ei sinänsä ole kyse. Me päätimme suunnata ensin Sentinel Domelle, jonne reitti oli helppo ja vain lopussa erittäin lyhyen matkaa jyrkähkö – oikeastaan tämä oli vain viimeinen kipuaminen itse huipulle.

Sentinel Dome Yosemite National Park

Sentinel Dome

Sentinel Dome Yosemite National Park

Panorama Sentinel Domen maisemista

Sentinel Domelta löysimme kyltin Taft Pointille vievästä reitistä, joka kiersi ensin pienen lenkin Sentinel Domen ympäri ja suuntasi hieman alempana takaisin päin (tässä selventävä kartta). Reitti oli hieman pidempi kuin takaisin parkkipaikan kautta suuntaaminen, mutta ehdottomasti sen arvoinen. Puolivälissä matkaa löytyy myös upea näköalapaikka, joka on huomattavasti rauhallisempi kuin suosittu Taft Point.

Näköalapaikka Sentinel Dome Taft Point Yosemite National Park

Näköalapaikka Sentinel Domen ja Taft Pointin välillä

Reitti Sentinel Domelta Taft Pointille toi mukanaan kyllä hieman haastetta. Polun päällä oli nimittäin vielä, paikoittain reilustikin, lunta, ja eteenpäin kuljettiin välillä hieman arpomalla, että missäköhän se reitti kulkeekaan. Edellä mainitun puolivälin näköalanpaikan kohdalla eteen tuli myös puro, jonka yli ei kulkenut siltaa. Vedessä oli kyllä puun runko, jota pitkin pääsimme kuivin jaloin ylitse.

Sentinel Dome Taft Point vaellus

Kesälumi 🙂

Sentinel Dome Taft Point vaellus

Puronylitystä

Taft Point Yosemite National Park

Taft Point – täältä sain napattua myös tämän oman suosikki-Yosemite-kuvani

Yosemite oli siis, kuten Zionin yhteydessä mainitsin, kaikkien hehkuttama kohde. Aina, kun listasimme roadtrippimme reittiä, reagoivat ihmiset innostuneesti, ja hehkuttivat kuinka upea kaikista kohteistamme juuri Yosemite on. Ja olihan se, ehdottomasti. Mutta ei Yosemite kuitenkaan ykköspaikkaa vienyt. Miksikö? Koska Yosemite tuntui kotoisalta. Harmaat vuoret, ja metsän keskellä samoilu tuntui siltä kuin ei Euroopasta olisi lähdettykään. Eihän se paikan upeutta vähennä missään nimessä, muttei ehkä painu mieleen samalla tavalla kuin Zionin aavikkoinen punakivi.

Olihan Yosemitessa lumen keskellä vaeltamisen lisäksi hieman muutakin jännitystä, se on nimittäin aktiivista karhualuetta. Leirintäalueella oli tiukat ohjeet KAIKEN ruoan, kosmetiikan ja oikeeastaan minkä tahansa irtotavaran sulkemisesta lukolliseen kaappiin, joka löytyi jokaiselta paikalta ja jonne karhu ei pääse sisään. Ne muuten kuulemma myös osaavat murtautua autoihin, joten ei kannata lohduttautua ovien sulkemisella. Yöllä välillä kuului outoja pamauksia, jotka myöhemmin selvitimme tulevan puistonhoitajien kantamista aseista, joilla he ampuvat karhuja joko kumiluodeilla tai hernepusseilla säikäyttääkseen ne pois ihmisten läheisyydestä. Hieman mentiin heikoilla unilla kyllä se yö, voin myöntään. Vannon myös, että kerran kuulin karhun tai muun ison elukan kulkevan aivan telttamme viertä, mutta ehkä se oli kuitenkin vain unta.

Iina

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.