Lähtökuopissa

Tiedättehän sen kutkuttavan tunteen: ”Kohta mennään!” Tuntuu täysin järjettömältä ajatella, että jos vielä vähän jaksaa odotella, löytää itsensä täysin eri maasta, tai jopa maanosasta. Aamulla täällä, illalla siellä. Tulee melko etuoikeutettu olo, kun ymmärtää, ettei tällainen matkustelu ole kovinkaan kauaa ollut mahdollista, eikä tietty vieläkään mikään itsestäänselvyys ainakaan valtaosalle.

En ole ikinä ollut Euroopan ulkopuolella, enkä lentänyt muutamaa tuntia (Helsingistä Barcelonaan) enempää kerralla. Vatsanpohjassa tuntuu ihana pieni jännitys ja innostus – kohta en enää voikaan sanoa noin. Kohta siis suuntaan nokkani Kaliforniaa kohti, ja lähden tutkimaan, miltä sitten tuntuukaan olla niin kaukana kotoa – vaikkei nyt mahdottoman pitkää aikaa lomailua olekaan luvassa.

Vaikka suunnitteluaikaa on ollut melko reilusti, täytyy myöntää, että useampi kohta to-do listalta jää nyt ruksittamatta. Viimeiset päivät matkalla ovat täysin tyhjät suunnitelmilta, eikä kaikkeen suunniteltuun ohjelmaan ole lippuja ostettu. Siitä huolimatta voin lähteä rennoin mielin: paljon suunnitelmia on jo tehty, ja ehkä suunnitelmattomat hetket ja päivät tuovatkin mukanaan jotain aivan erityistä.

Olen yleensä melko suunnitelmallinen, ja käytän ennen matkoja melko paljon aikaa erinäisten juttujen selvittämiseen. Majapaikka on aina etukäteen tiedossa, samoin kuin ainakin tärkeimmät kulkureitit (esimerkiksi lentoasemalta ho(s)tellille). Vaikka nyt mainitsinkin, että suunnitelmasta aukkoja löytyy, olen kuitenkin vienyt suunnitelmallisuuteni aika uudelle tasolle. Moniin kohteistamme tiedämme ainakin suunnilleen, mitä ohjelmaan kuuluu aamulla ja mitä illalla, ja useampaan aktiviteettiin on liputkin jo tulostettu laukkuun. Jätimme kuitenkin aikataulun melko väljäksi, ettei sen noudattamisesta tule enemmän stressiä kuin sen oli tarkoitus vähentää. Olen nähnyt toisten aikatauluttavan vastaavan matkan jopa puolen tunnin tarkkuudella, mutta se ei kuitenkaan tuntunut sopivalta meidän mentaliteettiimme. Kerronpa sitten jälkikäteen, että olisiko sitten kuitenkin kannattanut luoda tiukempi aikataulu. 🙂

Ja niin – viimeisen muutaman viikon kiireisen sähellyksen jälkeen olen jo ihan innoissani siitäkin, että saan istua paikallani lentokoneessa vaikka miten monta tuntia. Ehkä se on merkki siitä, että taitaa tosiaan olla loman aika.

Nyt tuleekin siis varmaan hieman taukoa postauksiin, jossen innostu matkalta jo jakamaan jonkinlaista joukkoa kuvia jo. Kesän myötä tarkempaa tarinaa sitten varmasti useammassa osassa tästä reissusta.

Ihanaa toukokuuta kaikille!

Iina

P.s. Instagramin puolella @iinaikonen kuvia reissulta tasaisempaan tahtiin!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Anna / Muuttolintu keskiviikko, toukokuu 4, 2016 at 08:26

    Miusta on hyvä, ettei ihan minuutilleen oo kaikkea järjestetty. Tsemppiä reissuun! Jos lentokoneessa tuntikausia istumista odottaa innolla, niin on tosiaankin reissun aika 🙂

    • Reply iinamaija tiistai, toukokuu 31, 2016 at 14:45

      Samaa mieltä tosiaan, minuuttiaikataulu harvoin kuitenkaan pitää ihan tarkalleen ja aiheuttaa useimmille vaan enemmän stressiä. Ja oli kyllä tosiaan loman aika, tosin palatessa olin taas ihan ilonen pitkästä lennosta, joten taisi olla tarpeeksi pitkä itse reissukin. 🙂

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.