Arkiostoksilla Alankomaissa

Yksi suosikkijuttujani ulkomailla on aina ihan tavallisessa ruokakaupassa käynti. Sen lisäksi, että olen kehittänyt kiinnostuksen tuotepakkauksia kohtaan (eli tykkään ihan vain katsella, millaisiin väreihin yms. muissa maissa tuotteita pakataan), on minusta myös kiva nähdä, millaista ruokaa ja millaisia tuotteita muissa maissa myydään.

Alankomaissa ruokakaupassa käynti on aina minusta ollut mukavaa. Pääasiassa täällä käytetään samoja tuotteita kuin Suomessakin, joten kauheaa ruokakulttuurishokkia en ole joutunut kokemaan. Ruokakaupat ovat kuitenkin verrattain pieniä, eikä suomalaisille tuttuja auto- tai hypermarketteja löydy ollenkaan. Se onkin ehkä suurin miinuspuoli: jopa XL-myymälät täällä ovat usein suuren S-marketin kokoisia, mikä tietty tarkoittaa sitä, että kaupat ovat usein todella täynnä ja käytävät suhteellisen kapeita, jotta tuotteita mahtuisi tarjolle niin paljon kuin mahdollista.

Positiivista on kuitenkin hintataso. Vaikkei täällä ihan yhtä edullista ole kuin esimerkiksi Saksassa (täältä varsinkin rajalla asuvat ajelevat usein Saksan puolelle hakemaan vielä vähän edullisempia tuotteita), on päivittäinen elämä silti edullisempaa kuin Suomessa.

Itsestäni on täällä kuoriutunut pieni pihistelijä, josta ei kyllä vielä Suomessa asuessa ollut tietoakaan. Uskallan jopa olla hieman ylpeä tästä uudesta piirteestäni – hollannissa pihiys on luonteenpiirre, joka kattaa koko maan sekä tuloluokat. Suurin ero täällä ostosten tekemisessä onkin se, että tarjouksia ei tarvitse metsästää: joka viikko on valtava määrä tuotteita esimerkiksi 2 yhden hinnalla tarjouksessa. Tuntuu hölmöltä ostaa kanasuikaleita tai tortellineja normaalihinnalla, kun tietää, että todennäköisesti viimeistään parin viikon päästä kyseisiä tuotteita saa puoleen hintaan. Tarjousten perässä ei siis tarvitse juosta kaikkein kauimmaiseen kauppaan, ja useimmiten kassalla loppusummasta tipahtaa useampia euroja pois, vaikkei olisi tarkoituksella tarjoustuotteita valinnutkaan. Minimaalisella suunnittelulla ja pakastimen käytöllä jo voi varmistaa, että normaalihintaisia tuotteita tarvitsee ostaa vain harvoin, vaikka kävisikin aina samassa lähikaupassa.

Toisin kuin Suomessa, Alankomaista löytyy ruokakauppoja kahden pääryhmittymän ulkopuoleltakin. Albert Heijn on suurin ketju, jolla on myymälöitä lähes joka kadunkulmassa. Tämä on oma suosikkini: myymälät ovat siistejä, tarjolla on paljon tuoreita ja hyvälaatuisia tuotteita ja viikottain vaihtuvat tarjoukset ovat oikeasti hyödyllisiä. Jäsenkortin rekisteröimällä saa muuten myös henkilökohtaisia tarjouksia omiin ostostottumuksiisi perustuen, joten voit saada suosikkituotteitasikin puoleen hintaan.

Jumbo on toinen suurista kauppaketjuista, jolla tosin on hieman vähemmän liikkeitä. Myymälät ovat aika lailla suoraan verrattavissa Albert Heijniin, mutta hintatason Jumbo yrittää aktiivisesta pitää hieman AH:ta alempana.

Muitakin kauppaketjuja löytyy. Dirk van den Broek on yleinen länsipuolen suurissa kaupungeissa, Spar taas erittäin pienissä maaseutukylissä. Lidl ja Aldi ovat saksalaisia budjettimyymälöitä, joissa rahaa voi säästää huomattavastikin – tosin usein ostoslistalla olevista tuotteista ainakin yksi täytyy hakea muualta, sillä valikoima näissä ei ole kovin laaja.

Vielä vinkki tähän loppuun: ruokakaupoissa Alankomaissa käy lähestulkoon aina ainostaan Maestro-kortti! Varaudu siis käteisellä, mikäli et kanna mukanasi hollantilaista pankkikorttia.

Iina

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.