Hassut hollantilaiset – pyöräilyä kaatosateessa

Olen nyt asunut Alankomaissa yhteensä melkein vuoden, ja voisin sanoa, että olen tottunut useimpiin tapoihin ja juttuihin, jotka Suomesta eroavat. Mutta onhan niitäkin, joihin en totu sitten millään. Kirjoittelinkin jo aiemmin parista tavasta, jotka tuntuvat oudoille – poskisuudelmista ja syntymäpäiväsankarin perheen ja ystävien onnittelemisesta – täällä. Nyt ajattelin keskittyä seuraavaan päivittäiseen kummastelun kohteeseen: pyöräilyyn.

Sanoisin, että pyöräily on paikallisten suosikkiurheilulaji, mutta harva sitä urheilumielessä harrastaa. Kouluun, töihin ja kaikkialle muualle kuljetaan kuitenkin pääosin pyörällä. Kaduilla näkyy niin lapsia kulkemassa reppu selässä kouluun kuin bisnesmiehiä puvut päällä suuntaamassa Zuidin pankkikeskittymän suuntaan. Edes runsas sade ei paikallisia pelota – pyörien määrä kyllä hieman vähenee, mutta moni jatkaa polkemista aivan kuin eivät sääolosuhteita huomaisikaan. Alankomaissa on tämän tilaston mukaan yli 13 miljoonaa pyörää, ja jossain näin vastaavaksi luvuksi tarjottavan jopa yli 18 miljoonaa. Lähes 17 miljoonan ihmisen asuttamassa pienessä valtiossa voi siis kuvitella, että pyörät täyttävät katukuvan – ja kaikki kulkutiet – tehokkaasti. Amsterdamissa asuu noin 800 000 henkilöä, ja pyöriä sanotaan olevan lähemmäs 900 000.

Utrecht Alankomaat Hollanti pyöräily

Pyörätelineitä Utrechtin rautatieasemalla

Ehkä tärkein vinkkini Amsterdamissa vierailevalle: älä seiso pyörätiellä. Tämä voi ehkä kuulostaa hauskalta tai harmittomalta vinkiltä, mutta voin vannoa, että säästyt usealta säikähdykseltä, ylimääräiseltä sydämenlyönniltä, ilkeältä huudolta, ja mahdollisesti jopa onnettomuudelta, jos vain muistat: älä seiso pyörätiellä. Jos jalkojesi alla näkyy punaista asvalttia, olet juuri siellä, missä ei pitäisi. Punainen väri on siis pyörätien merkki, kuten allaolevassa kuvassa. Huomaathan, että jalkakäytävää ei juuri näy. Lähes aina se kyllä jostain löytyy, mutta voi olla hyvinkin pieni, tai kadoksissa parkissa seisovien pyörien alla.

On sille myös syynsä, että täällä pyöräillään paljon. Näin pienessä maassa tällainen määrä ihmisiä saa aikaan päivittäisiä ruuhkia sekä isommille että pienemmille autoteille, ja matka-aikaan saa helposti lisätä reippaasti ekstraa varsinkin kiireisinä työmatka-aikoina. Amsterdamissa julkinen liikenne toimii kyllä hienosti, mutta lähes heti kaupungin rajojen ulkopuolelle kulkiessa hinnat nousevat korkeiksi. Pienemmillä paikkakunnilla julkista liikennettä ei juuri ole, ja olenkin pohtinut, että mitenköhän tässä on syy-seuraus-suhde: pyöräilläänkö niin paljon, koska julkista liikennettä ei juuri ole, vai eikö busseja kannata järjestää, koska kaikki pyöräilevät kuitenkin? Joka tapauksessa pyörä on usein helpoin ja nopein kulkuväline, ja pyörätiet pääosin uskomattoman hyvässä kunnossa. Ja onhan se tietty hyväksi sekä itselle että ympäristölle.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että näin valtava määrä pyöräilijöitä onnistuu vain, koska pyöräilylle on tarkat säännöt. Täällä koululaiset suorittavat jo nuorina ”polkupyöräkortin”, jonka myötä näitä sääntöjä opetellaan. Tässäpä ehkä muutama tärkein omien kokemusteni myötä (itse en sääntöjä ole varsinaisesti opetellut, vaan oppinut aina, kun R on päässyt älähtämään 🙂 ):

  1. Kääntyessä tulee näyttää käsimerkein, mihin on menossa. Tämä on erityisen tärkeää sekä takana kulkeville pyöräilijöille, jotka osaavat tarpeen tullen väistää, että autoilijoille, joiden usein tulee päästää pyöräilijät kulkemaan ensin.
  2. Pyörällä ajetaan aina oikealla puolella tietä. Siis vaikka reittinä olisi kaksi vasenta käännöstä peräkkäin, tulee tie ylittää ja mennä oikealle puolelle, ja sitten hetken päästä takaisin. Tästä kyllä välillä joustetaan, mutta mennessäsi väärään suuntaan tulee sinun väistää vastaantulijoita. Pyörätiet eivät siis pääasiassa ole kaksisuuntaisia.
  3. Samaan tyyliin kuin autoillessa, useimmiten myös pyöräteillä ajetaan pääasiassa oikealla, ja nopeammin kulkevat pääsevät ohittamaan vasemmalta. Pyörätiellä saa kulkea kaksi pyörää rinnakkain (tietty maalaisjärkeä käyttäen), mutta kolmannesta voi napsahtaa jopa sakko.
  4. Kypärä ei ole pakollinen (lue: kukaan ei käytä kypärää, ja monella on jopa vahva mielipide siitä, ettei sitä tule käyttää, jossei harrasta kilpapyöräilyä). Sen sijaan valot ovat, ja niihin olen huomannut, että poliisi on viime aikoina kiinnittänyt erityisen paljon huomiota.
  5. Skootterit kulkevat pyörätietä pitkin. Itselläni kesti melko kauan oppia, että skootterin äänen kuullessaan tulee siirtyä hieman sivummalle, jotta mopoilija pääsee ohi, koska aina muistin, että niiden tulisi kulkea suomalaisittain autotien puolella.

Pyöräilyn suosion myötä täällä on myös pyöräliikkeitä paljon. Kaksipyöräisen kulkuvälineen hankkiminen on siis helppoa. Uusien pyörien hinnat ovat usein melko korkeita, mutta käytettyjä kappaleita on tarjolla vaikka millä mitalla – myös Facebookissa on ryhmiä ihan pelkästään pyörien myymistä ja ostamista varten eri kaupungeissa. Vanhoja, mutta melko hyväkuntoisiakin pyöriä löytää usein 40-80€ hinnalla, tai jopa halvemmallakin. Valitettavasti pyörävarkaita löytyy myös runsaasti, joten pyörän lukitsemisesta tukevasti kettinkilukolla telineeseen tulee pitää tarkasti huolta.

Pyöräily Hollanti Alankomaat

Ainoa kuva, jonka itsestäni pyörän kanssa löysin – pyöräretkeltä Ahvenanmaalta

Kunhan pyörien hurjaan määrään hieman tottuu, on täällä pyöräily kuitenkin mahtavaa. Monin paikoin pyörällä pääsee etuajo-oikeudella vauhdikkaasti eteenpäin, pyörätiet ovat hyvässä kunnossa eikä ylämäistä tarvitse huolehtia.

Iina

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply jujukas/Lempipaikkojani torstai, helmikuu 11, 2016 at 11:00

    Asun kölnin lähellä ja täälläkin pyöräillään paljon, vaikka ei tietenkään samassa mittakaavassa kuin Hollannin puolella. Täällä pätevät samat säännöt kuin siellä, näköjään. Itselleni oli aluksi vaikea ymmärtää tuota aina oikealla puolella pyöräilemistä, mutta kyllä sen ymmärsi, kun muutaman kerran on saanut vihaisia kommentteja 😉 Täällä ei tosiaan edes oikein turvallisesti mahtuisi pyöräilemään samalla pyöräkaistalla kahteen suuntaan, koska välillä pyöräkaista on vain noin puolen metrin levyinen. Ja täällä on myös kouluissa pakolliset pyöräilykurssit eli liikuntatuntien yhteydessä opetellaan paljon pyöräilyä ja liikennesääntöjä ja ilman kolmennen luokan ”kurssin” suorittamista, ei lapsilla oli lupaa pyöräillä yksin esimerkiksi kouluun. Muutta joo, pyöräily on kätevin ja nopein tapa liikkua kaupungeissa ja itse pyöräilen läpi vuoden 🙂

    • Reply iinamaija perjantai, helmikuu 12, 2016 at 15:57

      Hei hauska kuulla, että muuallakin on samanlaista pyöräilykulttuuria! Hollantilaiset kun tuntuvat olevan vähän sitä mieltä, ettei missään muualla pyöräillä (paitsi ehkä Tanskassa). Multa on itse asiassa useampaan otteeseen kysyttykin, että osaanko polkea pyörää. 😀 Mun mielestä on kyllä ihanaa kulkea pyörällä, varsinkin keväämmällä, kun alkaa olla aurinkoista ja vihreää jo paljon aiemmin kuin Suomessa. Ja liikkeelle voi lähteä koska vaan, ei tarvitse olla juuri oikealla minuutilla heiluttelemassa bussipysäkillä.

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.