Olen ottanut tavaksi aina silloin tällöin kiertää milloin mitäkin kotikaupunkiani turistimaisesti, kamera kädessä. Olen kyllä muutenkin aikamoinen kuvaaja-hirmu, ja kännykän muisti onkin vähän väliä täynnä, mutta näille retkille nappaan mukaan ihan oikean kameran ja kierrän katsastelemassa paikkoja sen linssin läpi.

Kuten Instagramini kautta joku saattoikin huomata, pari viikkoa sitten luvassa oli kuitenkin hieman erilainen näkemys turisteiluun kotona: suuntasimme isolla hollantilaisporukalla Leville, joka siis on syntymäpaikkani. Vaikken siellä kauaa elämäni alussa asunutkaan, tuli sinne palattua nuoruusvuosina kaikkien lomien aikana, niin kesällä kuin talvellakin. Nyt, kun sukulaiset ovat kaikki sieltä pois muuttaneet, en ollut palannut Suomen Lappiin yli kymmeneen vuoteen. Oli siis jo aikakin!

Olen ehtinyt kokea lähes kaikki mahdolliset turistiaktiviteetit Lapissa jo pienenä (ainakin ne, joihin lapsi pääsee mukaan): mummolani oli porotila, huskysafarilla käytiin välillä ihan vaikka ajankuluksi isän kanssa, poronkäristystä löytyi ruokapöydästä melko usein ja laskettelemassakin käytiin vähintään yksi tai kaksi päivää jokaisella lomalla. Onpas sitä tullut käyty koskenlaskussakin muutamaankin otteeseen. Koko muun matkaseurueen ollessa tällä kertaa Lappi-ensikertalaisia, löytyi ohjelmalistalta kuitenkin kaikkein perinteisimmät jutut – husky- ja poroajelut sekä hieman eksoottisempi jää-carting. Lisäksi olimme kolme päivää rinteessä.

Täytyy myöntää, että pohdin kyllä hieman etukäteen poro- ja huskyajeluita erityisesti eläinten olojen kannalta. Olen itse viettänyt paljon aikaa isoäitini ja hänen miehensä porotilallaan, ja vieraillut monilla muillakin, ja aina tavannut vain ihmisiä, jotka pitävät hyvää huolta poroistaan niiden tarpeita kunnioittaen ja hyvinvoinnista välittäen. En kuitenkaan käynyt Lapissa vuosiin, ja Levin kasvun myötä on toki mahdollista, että joukkoon olisi löytynyt myös tapauksia, joissa rahan tuottaminen on eläimiä tärkeämpää.

Onneksemme emme mitään tällaista kohdanneet: poroajelu oli upea kokemus, ja sitä ohjannut poromies tunsi tuntevan poronsa ja niiden tarpeet täysin. Vierailemallamme huskytilalla omistajat tunsivat kaikki koirat nimeltä, ja kertoivat tarinoita niiden luonteista, hoidosta ja elämistä. Molemmista vierailuista jäi erittäin hyvä fiilis, ja tuntui, että palveluita todella tarjottiin eläinten ehdoilla. Tällaisissa tapauksissa on myös hienoa omalla vierailullaan tukea paikallisia elinkeinoja.

Olinkin melkolailla järkyttynyt luettuani Vaihda Vapaalle-blogista tarinan lähes täysin päinvastaisesta kokemuksesta, mikä toimikin tärkeänä muistutuksena siitä, etteivät tällaisen palvelun järjestäjät Suomessakaan aina toimi, kuten omaa kokemustani kuvailin. Toivon, ja uskon kyllä, että tämä on onneksi harvinainen poikkeus, mutta etsitäänhän me matkaajat tietoa ennen varaamista niin Suomessa kuin muuallakin, jooko?

Kokonaisuudessaan viikkomme sujui loistavasti. Aktiviteetit olivat ihania, ice carting superhauskaa, ja laskettelukin kulki vuosien tauosta huolimatta melkein jopa rutiinilla. Sää suosi, ja jo ensimmäisenä iltana pääsimme ihailemaan revontulia, jotka jopa pariksi minuutiksi ryhtyivät violettiin ja vihreään tanssiin – Lappi-kokemuksestani huolimatta en muista vastaavaa nähneeni juuri koskaan.

Rinnepäivillekin sattui pääosin mahtava sää. Levin huipulta pääsimme ihailemaan maisemia ties kuinka monien kilometrien päähän: aina uniikkia verrattuna Alppeihin, missä maisemien eteen hyppää aina vain seuraava vuori (hulppeita nekin maisemat toki, mutta aivan erilaisia siis). Toisena laskupäivänä tuuli yltyi melko kovaksi, ja yhdistettynä pilviseen säähän oli olematon näkyvyys taattu. Välillä, varsinkin ylempänä rinteessä olevilla osuuksilla, jouduin ottamaan laskettelulasit pois silmiltä nähdäkseni, missä se oikea rinne kulkee. Kaikki irtolumi kulkeutui tuulen mukana rinteisiin muodostaen pehmeitä lumikasoja sinne sun tänne, ja jalkalihakset saivat hieman ekstratöitä. Viimeiselle laskupäivälle pilvet onneksi taas väistyivät, ja pistävän kylmää tuulta lukuunottamatta olosuhteet olivat taas lähes täydelliset.

Kaikenkaikkiaan tämä oli kyllä onnistunut ja ihana matka, ja olinkin kyllä jo loman tarpeessa. Hieman oli kyllä outoa mennä niin tuttuun paikkaan, joka kuitenkin oli niin outo: viimeksi vieraillessani ei Levillä (muistaakseni) ollut mistään alppitaloista tietoakaan ja ensimmäinen gondolihissi oli juuri rakennettu. Oli kuitenkin ihanaa päästä kokemaan oikeata talvea pitkästä aikaa, näyttämään R:lle paikkoja omasta lapsuudesta ja onhan Levi kaikenkaikkeaan melkolailla upea – jopa R mielellään haluaisi kuulemma palata takaisin. Menestyksekäs matka siis kokonaisuudessaan!

Iina