Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

tornit ja näköalapaikat

Japani Kioto

Ihmiset ovat häkissä, eläimet vapaana – Kioton Arashiyama Monkey Park

perjantai, 29 marraskuun, 2019
Arashiyaman apinapuisto

Kioton Arashiyamasta löytyy paikka, josta pääsee suhteellisen eettisesti näkemään japaninmakakeja. Viime reissulla ehdin viimein käymään paikan päällä!

 

Oli eräs heinäkuun alun aamu. Olin juuri saapunut yöbussilla Tokiosta, jossa sadekauden viimeiset rippeet tekivät ilmasta kolean. Kioton lämpimän ilman tervehdys ihollani vei mukanaan kaiken istuen nukutun yön väsymyksen. Lempitunteeni: herätä uudesta kaupungista, kaikki mahdollisuudet avoinna.

Tahdoin nähdä palan Kiotoa kauneimmillaan, joten hyppäsin bussiin kohti Arashiyamaa.

Arashiyama on yksi lempialueistani Kiotossa. Se on hieman syrjässä keskustasta, bussi- tai lähijunamatkan päässä. Joki ja vuoret saavat paikan tuntumaan kylämäiseltä. Tähän kyläseen on vain sattunut putoamaan upeita temppeleitä, puutarhoja ja bambumetsikkö, joka on yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä. Ja nykyään paikalle ovat tietysti löytäneet myös turistivirrat.

(Arashiyamassa ovat vierailleet ja bloganneet/vloganneet suomeksi ainakin Matkasto-blogi, Lanttimatkat, Ms. Kaisa K ja Ananas in Japan.)

 

Apinapuistoon mennään temppelin torii-portin läpi. No niinpä tietysti, Kiotossa kun ollaan! Temppeli  on nimeltään Ichitanimunakata ja hämmentävän vanha, sillä se on peräisin 701–704-luvulta.

Apinapuisto sijaitsee pienen Iwatayama-vuoren päällä 160 metriä merenpinnan yläpuolella. Vaikka polku on lapsiystävällinen, helteisenä päivänä parinkymmenen minuutin nousu saa nopeasti hien pintaan.

 

Mielessäni oli Iwatayama Monkey Park. Paikan historialla on surulliset puolensa – Arashiyaman alueella oli apinaongelma. Japaninmakakit kävivät terrorisoimassa kauppiaiden kojuja, mikä sai suuttuneet kauppiaat tappamaan apinoita. Alettiin miettiä lempeämpiä keinoja apinoiden karkottamiseksi, joten ne ohjattiin vastarannalle.

Nykyään Iwatayama Monkey Park on turistihitti ja ainutlaatuinen paikka päästä näkemään eläimiä vapaana, niiden ehdoilla.

 

Ethän katso apinoita silmiin tai muuten häiritse heitä. Muovipussit suositellaan laittamaan repun sisään, etteivät eläimet innostu niitä varastamaan.

Maisemat paranevat mitä korkeammalle kiivetään.

 

Ylhäällä kyltit toivottavat ”Otsukaresama desu”, onnittelut saavutuksestasi. Ensin pieni huilaus viilennetyssä lepomajassa, sitten olin valmiina kohtaamaan apinat ja näköalan.

Ja voi mitkä apinat! Eivät mitään lamaantuneita otuksia, joita joskus näkee eläintarhojen aitauksissa, vaan villejä hulluttelijoita. Ja tämä oli niiden valtakunta, ei ihmisten.

 

Tiesitkö, että japaninmakakien punainen pylly johtuu ihosta, jonka läpi veren virtaus näkyy?

Ylhäällä oli vastassa sekalainen seurue. Liikuttavan pieniä vauva-apinoita, joista pienimmät olivat tiiviisti kiinni vanhempiensa turkissa. Osa loikoili laiskoina sylikkäin toisiaan rapsutellen, jotkut kisailivat keskenään. Hassut ihmisten serkut, joilla on loputtomasti vapaa-aikaa. Ja täällä heitä riittää, sillä alueella asuu 130 makakia.

Eikä maisemissakaan ollut mitään vikaa. Kyoto Tower näkyi kaukaisuudessa, temppelialueet ja asuintalot muuttuivat vaaleaksi massaksi. Ihana vuorten ympäröimä Kioto.

 

Tunnistaisitko vihaisen ja peloissaan olevan apinan? En minä ainakaan!

Lähimmäs apinoita pääsee ruokintakopissa herkkuja lahjomalla. Tarjolla oli pähkinöitä ja hedelmänpaloja – muuten apinat syövät ravinnokseen soijapapuja ja vehnää.

Harvemmin tällaista näkee eläinpuistossa!

 

Katselin aikani makakien puuhasteluja, kunnes lounasnälkä alkoi kurnia vatsassani. Oli aika kivuta polku alas.

Kohtaaminen japaninmakakien kanssa jäi yhdeksi Japanin seikkailujeni kohokohdaksi. En voi muuta kuin suositella käymään ja mielellään pian – japaninkielinen nettisivu nimittäin uhkailee, että puisto suljetaan vuodenvaihteessa.

Mene vielä, jos ehdit!

> Apinapuisto on auki säävarauksella – taifuunin tai rankan lumisateen sattuessa polku ylös käy vaaralliseksi, joten se suljetaan. Liput: aikuiset 550¥, lapset 250¥. Puiston sivut täällä

 

Lisää Kioto-juttuja:

Rakkauskirje Kiotolle
Miten välttää Kioton ruuhkat?
Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

Japani Tokio

Testissä Japanin korkein torni, Tokyo Skytree

sunnuntai, 30 kesäkuun, 2019
maisemia Tokyo Skytreesta Shinjukuun päin

Onko Japanin korkein torni vierailun arvoinen vai pelkkää turisteilla rahastamista? Kävin ottamassa selvää.

 

Tokiossa on vaikeaa liikkua törmäämättä erääseen ikoniseen näkyyn: 634 metriä korkeaan Tokyo Skytreehen. Se on kuulemma maailman korkein vapaasti seisova torni, joka häviää pituudessaan vain Burj Khalifa -pilvenpiirtäjälle Dubaissa (832 metriä).

Vaikka olen viettänyt Tokiossa paljon aikaa, Skytree on jäänyt välistä. Osittain suolaisen hintalapun takia, osittain itsepäisten vakuuttelujeni – kyllä ilmaisesta Metropolitan Government Buildingistakin ihan tarpeeksi maisemia näkee! (Postaukseni tuosta ilmaisesta näköalatasanteesta täällä.)

Randomfakta: Sotken iloisesti Tokion kaksi tornia toisiinsa, Tokyo Towerin ja Tokyo Skytreen.

Tokyo Tower on se pieni punavalkoinen, joka näyttää Eiffelin tornilta. Tuplasti korkeampaan Skytree-torniin mennessänikin onnistuin navigoimaan ensin itseni Tokyo Towerin luo. Punavalkean rakennuksen paljastuttua hihittelin itsekseni väsyneenä, että nyt on kyllä hiukan väärä torni.

Onneksi ylimääräinen keikaus ei lisännyt reissuaikaa kuin puolella tunnilla!

Maisemia 350 m näköalatasanteelta.

 

Skytreen historia

Vuonna 2012 valmistunut Tokyo Skytree on rakennettu, sillä Tokioon tarvittiin korkea televisiotorni lähettämään signaaleja yli pilvenpiirtäjien. Siinä on myös kovaäänisiä, jotka luonnonkatastrofin sattuessa lähettävät varoitusviestejään.

Alunperin Skytreen piti valmistua vuonna 2011, mutta Tōhokun maanjäristys (joka muistetaan myös Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttaneesta tsunamista) tarvikepulineen viivästytti avajaisia vuodella. Korkeilla näköalatasanteilla hirvittää ajatella, miltä rakentajista on tuntunut puolivalmiissa tornissa maan järistessä.

Korkeasta tornista näkee hyvällä säällä Yokohamaan ja Fuji-vuorelle asti. Parhaat näkymät tornista on kuulemma talvisaikaan. Vierailupäivänäni horisontissa oli kuitenkin sumua, eikä Tokiota pidemmälle nähnyt.

 

Lippukäytännöt

Skytreehen myydään erilaisia lippuja – 350 m näköalatasanteelle ja 450 m näköalatasanteelle sekä yhteislippuja molempiin. Hinta on halvempi viikolla kuin viikonloppuna, yhteispassistani pulitin 3100 ¥. Netissä myydään myös passeja, joilla pääsee jonon ohi.

Arkisena torstai-iltapäivänä tornin jonot olivat kuitenkin minimissä. Lipputiskin jono oli alle viisi minuuttia, hisseille pääsi suoraan. Yllätyin, sillä olin paikalla puoli kuuden maissa – aikaan, jolloin auringonlaskukuvien metsästäjät jo virittelivät kameroitaan ikkunatasanteille.

Hissi hurahti nopeasti kolmensadan metrin korkeuteen. Ylhäällä huimasi, ihan kuin olisi tuntenut tornin hieman huojuvan tuulen mukana.

450 m korkeudessa unohtaa olevansa maan pinnalla. Maisemat ovat kuin lentokoneessa.

Uskallatko astua lasilattialle? Minä korkeanpaikankammoinen skippasin suosiolla, jo pelkkä tornissa oleilu nosti verenpainetta ihan tarpeeksi.

Leikin lomalaista ja tilasin äklömakean greippidrinkin (800 ¥).

Tembo-galleriassa oli esillä Hello Kitty -näyttely, mutta harva huomasi sitä maisemien ihailun lomasta.

 

Mitä sieltä löytyy?

Skytreen juurelta löytyy ostoskeskus, joka osoittautui epäluuloistani huolimatta yhdeksi Tokion kivoimmista. Parveilevien turistien takia hintataso on tietysti korkea, mutta kauppoja ja ravintoloita löytyy joka lähtöön.

Tornista itsestään löytyy kaksi näköalatasannetta, joiden suurimpana erona näytti olevan ihmisten määrä. Suurimmat ihmismassat tuntuivat jääneen alemmalle tasanteelle, ylempänä auringonlaskua sai ihailla rauhallisemmin. Toisaalta lähes puolen kilometrin korkeudessa maisemat alkoivat olla jo niin kaukaisia, että yksittäisiä rakennuksia oli vaikeampi erottaa. Ihan kuin olisi ollut lentokoneen kyydissä.

Tornista löytyy myös oma ravintola, pari kahvilaa ja villejä lavasteita, joiden edessä voi otattaa itsestään kuvia. 340 metrin korkeudesta löytyy myös lasilattia, jolle korkeanpaikankammoiset jalkani eivät suostuneet astumaan. Lisäksi on oma posti ja pieni galleria, jossa vierailuhetkelläni oli esillä näyttely Hello Kittyn historiasta.

  Tokyo Tower on tuo pieni punavalkoinen torni kuvan oikeassa ylälaidassa. Miten kukaan voi sotkea kahta näin erilaista tornia jatkuvasti toisiinsa?!

Miniatyyri-autoja ja teitä. Oli hauska katsella, mitä kaikkea kerrostalot olivat laittaneet katoilleen, joille ei muuten oikein pääse kurkistamaan.

 

No kannattiko?

Skytreen upeiden maisemien edessä jouduin syömään sanani. Näin korkeita maisemia ei voi mitenkään verrata tavalliseen pilvenpiirtäjään. Oli ihana bongailla korkealla tuttuja rakennuksia eri perspektiivistä ja katsella, miten horisontti muuttui punertavaksi ja lopulta tummeni yöksi.

Mietin, miten käsittämätöntä on asua paikassa, jossa voi koulun jälkeen mennä kasuaalisti käymään Tokyo Skytreessä kaikkien muiden turistien seassa.

Mutta vaikka Tokiossa olisi vain turistina, auringonlasku Tokyo Skytreessä kannattaa ottaa ohjelmaan, jos budjetti siihen taipuu.

> Osoite: 1-1-2 Oshiage, Sumida-ku, Tokio / Lähimmät asemat: Oshiage ja Tokyo Skytree / Lisää infoa tornin sivuilta täällä

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!