Browsing Tag

Tokion museot

Japani Tokio

Tokion kaupunginosaoppaat, osa 3: Tokyōn alue ja keisarillinen palatsi

lauantai, lokakuu 19, 2019

Tokyō ei välttämättä tarkoita koko Japanin pääkaupunkia – se on nimittäin myös kaupunginosa. Alueelta löytyy Keisarillinen palatsi, hyviä museoita ja ehkä Tokion paras vegaaninen ramen!

 

Tervetuloa jälleen Tokion kaupunginosaoppaat -sarjan pariin!

Tällä kertaa lähdemme Tokion keskiosiin, Tokyōn alueelle. Bisnesalueelle kätkeytyy paljon historiaa, kulttuuria ja hämmentävän hyviä museoita.

 

Maamerkki: Tokyo Station

Jos saavut shinkansenilla Tokioon, mitä luultavimmin saavut tälle asemalle. Ja juniahan täällä piisaa, sillä asema on koko Japanin kiireisin: päivittäin lähtee noin 3000 junaa.

1914 avattu asemarakennus on Japanissa harvinaisen länsimaistyylinen näky. Arkkitehtuuri on kuitenkin japanilaisen Kingo Tatsunon käsialaa.

Kurkista sisällä ylöspäin kohti koristeellisia kupolikattoja!

> Japan Guiden opas Maranouchin alueelle täällä. / Osoite: 1-9-1 Marunouchi, Chiyoda.

 

Taidetta: Tokyo Station Gallery

Tokion aseman pohjoispäädyssä löytyy moderniin taiteeseen ja muotoiluun keskittyvä museo vaihtuvine näyttelyineen. Kävin täällä Suomesta innostuneen japanilaiskaverini kanssa katsomassa Rut Brykin keramiikkataidetta, sitä ennen esillä oli ollut mm. Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlan kunniaksi Alvar Aaltoa.

Galleria on perustettu vuonna 1988 tarjoamaan hengähdyspaikka vilkkaalle asemalle. Puitteet punatiiliseinineen ovat hienot.

> Osoite: 1-9-1 Marunouchi, Chiyoda. / Gallerian sivut täällä. / Sisäänpääsy n. 1100 ¥.

 

Ruokaa ja ostoksia: Tokyo Character Street & Ramen street

Tokion asema itsessään on jo nähtävyys. Tarjonnasta puhumattakaan, joten kannattaa ostaa asemalippu. Piippaa matkakortti JR:n portteihin ja kävele sisään nousematta junaan. Saman aseman portit kieltäytyvät päästämästä sinua samalla asemalla ulos, joten poistuessasi kulje toimistokopin kautta, jossa he nollaavat korttisi ja myyvät asemalipun.

Oma suosikkini on shinkansen-laitureiden lähistöltä löytyvä Tokyo Character Street, jossa on ehkä Tokion paras valikoima erilaista hahmokrääsää. Valikoimaa on Doraemonista Rilakkumaan, Pokémoneihin ja omaan suosikkiini Sumikkogurashiin.

Naapurista löytyy myös kehuttu Tokyo Rāmen Street, jonka kahdeksan ravintolan valikoimista löytyy hyvä valikoima shōyu-soijaliemestä kylmänä tarjoiltavaan tsukemeniin. Kasvissyöjälle sopii Soranoiro Nippon.

Lue lisää:
6 × vegaaniramenravintola Tokiossa

> Osoite: B1, First Avenue, Tokyo Station, 1-9-1 Maranouchi. Lähellä JR:n Yaesu-exitiä.

 

Ruokaa: T’s Tan Tan

Terveyssyistä kasvisruokaa valitsevat vaviskoon – täältä tulee T’s Tan Tan! Paksuilla liemillään valloittava vegaaninen ramenketju ei nimittäin vihanneksilla brassaile.

Suosittelen seesamista golden miso -ramenia, joka on parasta, mitä olen Tokiosta löytänyt. Paikka myy myös erilaisia japanilaisia pikaruokaklassikkoruokia soijapohjaisina versioina, kuten maipo-tofua ja kiinalaisia dumplingseja.

Lue lisää:
6 × vegaaniramenravintola Tokiossa

Osoite: 1F JR Tokyo Station, Marunouchi 1-9-1, Chiyoda, Tokyo. / T’s Tan Tan HappyCowssa.

 

Luonnontiedettä: Intermediatheque

Asuuko sisälläsi pieni gootti, joka rakastaa ihmetellä outoja eläimen luita ja fossiileja? Intermediatheque on täydellinen paikka sinulle – ja vieläpä ilmainen!

University of Tokyon ja Japanin postin omituinen museo on samaan aikaan tyylikäs ja kodikas, kuin olisi astunut hullun tiedemiehen kartanoon. Esillä on hämmentävän valtavia luita (ilman selitystä mistä eläimestä ne olisivat peräisin), peuran sikiön luuranko, tappajavalaita ja mitä omituisempia lintuja. Mukana on menneen maailman havinaa kömpelösti täytettyine eläimineen ja opasteksteineen, jotka on selkeästi tehty kirjoituskoneella.

Opin mm. että Kyushussa asuu hämähäkkirapu, jonka saksien väli on yli kaksimetrinen, strutsit ovat valtavia ja apinoiden luurangot näyttävät tosi ihmismäisiltä.

Upeinta antia itselleni olivat kehystetyt eksoottisten kasvien lehdet, jotka ovat ihmistä suurempia. Ne pesivät monen taiteilijan työt 6-0.

> Osoite: 2-7-2 Marunouchi, Chiyoda-ku / Gallerian sivut täällä. / Sisäänpääsy ilmainen.

 

 

Historiaa: Imperial Palace

Pienen kävelymatkan päässä Tokion asemalta löytyy ehkäpä Tokion tunnetuin nähtävyys.

Japanin keisarin koti levittäytyy vallihautojen sisään, joihin kuljetaan lukuisten muurien läpi. Ennen paikalla seisoi Edon linna, joka tuhoutui toisessa maailmansodassa. Uudelleenrakennus jäljittelee Edon aikaista tyyliä.

Ainoastaan osa palatsin alueista on auki yleisölle ja silloinkin vain tiettyinä päivinä, kuten uutenavuotena ja keisarin syntymäpäivänä. Muihin aikoihin voi yrittää saada lipun suosituille kierroksille (jotka eivät kuitenkaan vie rakennusten sisälle). Kierrosten lippuja voi tutkia Imperial Household Agencyn sivuilta täällä.

Alue on myös suosittu kirsikankukkien aikaan, jolloin kävijät pääsevät ihailemaan muurien sisältä löytyvää kirsikankukkakujaa. Sieltä löytyy upea valikoima eri aikaan kukkivia kirsikankukkalajikkeita.

> Kymmenen minuutin kävelymatka Tokyon asemalta. / Osoite: 1-1 Chiyoda.

 

Ripaus luontoa: Imperial Palace East Gardens

Keisarillisen palatsin puutarha on avoinna yleisölle vuoden ympäri. Tällä hetkellä tosin kävijää ärsyttävät remontit, jotka sulkevat yli puolet puistosta. (Kannattaa tarkistaa vaikkapa Japan Guiden artikkelista täältä, koska remonttivaroitus poistuu.)

Keisarillinen puutarha ei välttämättä säväytä esimerkiksi Shinjuku Gyoenin jälkeen, mutta on erityisen kaunis ruska-aikaan marraskuun lopun tienoilla sekä tietysti kirsikoiden kukkiessa.

> Ilmainen. / Lähin asema: Otemachi.

 

Taidetta: MOMAT eli The National Museum of Modern Art

Modernin taiteen kansallismuseo on hieno rakennus, joka katselee kohti keisarillisen palatsin vallihautoja. Japanilaisittain varsin suurikokoinen rakennus tuntuu modernilta, vaikka se on rakennettu vuonna 1952.

Peruskokoelma valottaa hyvin japanilaista taidehistoriaa puupiirroksista nykypäivään asti, vaihtuvissa näyttelyissä on ollut mm. animaattori Takahata Isaon töitä.

Museokauppa on laaja, yläkerrasta saa fine diningia. Kesällä pihalle oli parkkeerattu ruokarekka, josta sai hyvää ja edullista kasviscurryä.

> Museon sivut täällä. / Lippujen hinnat vaihtelevat erikoisnäyttelyjen mukaan. / Osoite: 3-1 Kitanomaru-koen, Chiyoda, Tokyo.

 

 

Muut kehuvat: Jimbocho

Seuraavalla reissulla tahdon ehtiä läheiselle kirjakauppa-alueelle, jossa on kuulemma erityisen hyvät antiikkivalikoimat. Jimbocho on kuulemma kirjatoukille sama kuin Akihabara elektroniikkafaneille.

> Lue lisää esimerkiksi täältä ja täältä.

 

 

Kuva: täältäserena_tang,  CC

Muut kehuvat: Yasakuni-pyhäkkö

Yksi Tokion kuuluisimmista shintolaispyhäköistä, Yasakuni, on nolosti päässyt unohtumaan reissuiltani.

Poliittisesti ristiriitainen pyhäkkö muistelee Japanin sodissa kaatuneita 2,5 miljoonaa. Joukossa on myös liuta sotarikollisia. Erityisesti pahalla katsotaan poliitikkojen vierailua pyhäkköön Japanin toisen maailmansodan häviämispäivänä 15.8.

Yasakuni on myös kuuluisa Mitama-matsurista, jolloin pyhäkköön sytytetään 30 000 paperilamppua kuolleiden kunniaksi. Se on yksi Tokion suurimmista kesäfestivaaleista ja kävijöitä on monta sataa tuhatta.

> Osoite: 3-1-1 Kudan-kita, Tokyo. / Lähin asema: Hanzōmon, exit 1. / Ilmainen.

 

 

chidorafuchin sakura Tokiossa 2019

Sakuran aikaan: Chidorigawafuchi

Yksi Tokion kuuluisimmista kirsikankukkien bongailupaikoista löytyy toiselta puolelta Keisarillista palatsia: Chidorigawafuchi. Instagram-materiaali on taattu, kun ihmiset soutelevat joutsenenmuotoisilla polkuveneillä ja rantoja peittävät sadat kirsikkapuut.

Lue lisää:
Testissa missa on Tokion paras sakura, osa 2

> Osoite: 2 chome Kudan Minami, Chiyoda City, Tokyo / Viiden minuutin kävelymatka asemilta Kudanshita ja Hanzomon.

 

 

Aiemmat kaupunginosaoppaat:

Tokion kaupunginosaoppaa: Shibuya

Tokion kaupunginosaoppaat: Daikanyama, Meguro ja Ebisu

Tokion kaupunginosaoppaat: Yanesen eli Yanaka, Nezu ja Sendagi

 

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli.

Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ghibli-museo on Tokion satumaisin paikka – kunhan vain saat liput

keskiviikko, heinäkuu 31, 2019
Ghibli-museo: Iida ja totoro

Studio Ghiblin elokuville omistettu museo Tokion Mitakassa on anime-fanien pakkokohde. Kunhan vain ensin saisi liput!

 

Olin ehkä 8 ja vierailemassa kummieni luona Karkkilassa. Kylään olivat tulleet myös heidän lapsenlapsensa, joiden kanssa olimme leikkineet lapsesta lähtien. He olivat aina piirun verran coolimpia kuin minä, maatalon kasvatti.

Tällä kertaa heillä oli uusi elokuva, joka oli ehdottomasti nähtävä – Henkien kätkemä. Se oli oudointa, mitä olin koskaan nähnyt ja traumatisoiduin moneksi vuodeksi siitä miten Chihiron vanhemmat muuttuivat sioiksi. Onkin hassua, että juuri tuosta elokuvasta on vuosien myötä muodostunut yksi lempielokuvistani.

Sittemmin tutuksi ovat tulleet Totoro, Ponyoo ja lukuisat muut hahmot. Yksi viime vuosien rakkaimmista Studio Ghibli-perinteistäni on ollut käydä Rakkautta ja Anarkiaa-elokuvafestivaalien ennakkonäytöksissä. Niissä on ihanaa tuttuutta – esitysaika on aina sama, sama Cinema Mondon työntekijä toivottaa terveiset Hayayo Miyazakin studiolta ja elokuvat saavat aina lopputekstien alkaessa aplodit.

Ghibli-museon kyltti Inokashira-puistossa

Sijainti ja liput

Studio Ghiblille omistettu museo löytyy Tokion Mitakasta, Kichijojin naapurista. Kichijojin juna-asemalta on noin kilometri kävelyä museolle, mutta reitti kulkee ihanan Inokashira-puiston läpi.

Mutta ensin on taklattava ongelma nimeltä liput. Seuraavan kuun liput tulevat myyntiin edellisen kuukauden 10. päivänä aamukymmeneltä… ja loppuvat saman tien.

Voit yrittää Lawsonin nettikauppaa, joka on taipuvainen strategisella hetkellä kaatumiseen. Jos olet Japanissa tai saat tutun asioille, voit kokeilla Lawson-combinien Loppi-masiinaa. Netistä löytyy myös välistä rahaa ottavia palveluita ja kierroksia, joihin liput sisältyvät. Viralliset liput maksavat 1000 ¥ (n. 8€), toisen käden liput pahimmillaan kahdeksankertaisesti.

Meidän lippumme hankki japanilaiskaverimme museon järjestämän arvonnan kautta, jostain japaninkielisen netin uumenista.

> Täällä museon virallisilta sivuilta infoa ja tässä informatiivinen blogi lippujen hankinnasta.

Ghibli-museo ulkoa

Oli sateinen sunnuntaiaamu. Museon pihalla kiemurteli jono, joka onneksi eteni nopeasti. Oli perheitä, pariskuntia ja kaveriporukoita. Sisällä liput vaihdettiin museon omaan lippuun: korttiin, jonka sisällä on pieni palanen jonkun Ghiblin elokuvan rullaa.

Museo on 17-vuotias ja avattu 2001. Sisätilojen tunnelma oli satumainen, kuin Ghiblin elokuvien arvokkaassa kirjastossa, jossa kuitenkin saattaa koska tahansa tapahtua jotain hassua tai yliluonnollista. Tutut hahmot seikkailivat ikkunoiden lasimaalauksissa, sisäpihalla kurkistelivat ne söpöt mustat pölypallot.

Ghibli-museon Laputa-patsas

Japanilaiseen tyyliin sisätiloissa kuvaaminen on kielletty.

Pysyväisnäyttely ”Where a Film is Born” valottaa hyvin animaattorin työtä. Studio Ghiblin klassikkotöissä joka ikinen ruutu on piirretty yksitellen, eri kerroksista yhdistellen. Elokuvien maailmojen inspiraatiokirjoista löytyi rakennuksia ympäri maailman, Saksasta Japaniin. Katselin valokuvantarkkoja taustamaalauksia suu auki, ihailin luonnoksia ja kopiota Miyazakin työhuoneesta.

”The beginning of movement” näyttää, miten animaation taika muodostuu pieni liikkeen osa kerrallaan. Uskomattomin oli karusellin lailla pyörivä levy, jossa oli pieniä figuureita. Pyörimisvauhti kiihtyi ja kiihtyi, valo alkoi välkkyä – yhtäkkiä karuselli muuttui maisemaksi, jossa Totorot tanssivat ja lapset hyppivät hyppynarua. Olisin voinut jäädä tuijottelemaan sitä loppupäiväksi.

Museoon kuuluu myös kissabussihuone, jossa lapset pääsevät telmimään jättiläispehmolelun kanssa, lukuhuone ja kattoterassi patsaineen.

Iida Ghibli-museossa

Yksi museon helmistä on Saturn theater, jossa näytetään lyhytelokuvia, joita ei voi nähdä missään muualla kuin täällä. Vierailupäivämme pätkässä oltiin Totoron maailmassa. Mei teki tuttavuutta kissabussin pikkusiskon kanssa ja törmäsi lopulta valtavaan kissabussien isoäitiin. Ihana elokuva, jonka ymmärtää hyvin näkemättä tekstejäkin! (Ja minä tunsin syvää onnellisuutta tajutessani sen lapsi-Japania.)

Teatterin näyttämät elokuvat ovat vaihtuvia, mutta päivittäin näytetään vain yhtä ja samaa elokuvaa. Se on harmi, sillä olisin ollut täysin valmis istumaan lyhärien parissa pidempäänkin!

Ghibli-museon Laputa-erikoisoluita

Museosta löytyy myös kaksi kahvilaa – hodareita ja jäätelöä myyvä kioski sekä Straw Hat Café, johon jonot olivat lounasaikaan melkoisia. Niiden tarjonta vaikutti varsin lihapitoiselta, mutta museon omia erikoisoluita olisi löytynyt! Olisipa niitä saanut ostettua museokaupasta kotiin.

Pääsylippujen rajoitusten vuoksi museossa oli ihanan väljää. Tungos iski vasta pikkuruisessa Mamma Aiuto -museokaupassa, jossa kannattaa pitää varansa. Suoritin itsekuria ja ostin vain kaksi pinssiä, tarran (läppäriin tai matkalaukkuun, en osaa päättää) ja muutaman kortin.

Summa summarum: Ghibli-museo on täydellinen hyppy satumaahan, olitpa sitten lapsi tai aikuinen. Kokemus oli ehkä paras 1000 ¥, jonka olen Japanissa käyttänyt.

> Osoite: 1-1-83 Shimorenjaku, Mitaka, Tokyo.

 

Lisää tekemistä Tokiossa:

Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Tokion Aoyama Flower Market: iltapäiväteellä kukkakaupassa

Testissä Japanin korkein torni, Tokyo Skytree

Kympillä kabukiin – perinteistä japanilaista teatteria Tokiossa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo

lauantai, toukokuu 11, 2019
Iida TeamLab Borderless-museon kukkien kanssa

TeamLab Borderless on Tokioon viime vuonna avattu nykytaiteen museo. Kävin testaamassa, onko se kaiken hypen arvoinen. Kyllä se oli, vaikka välillä selfien napsijat ärsyttivät. Borderless saattaa silti olla Tokion paras taidemuseo!

 

Kukkametsä, lumpeita, illuusioita sateesta, kirsikankukista ja sademetsästä. 60 työtä kahdessa kerroksessa. Karttaa ei ole, joten aikuinenkin joutuu leikkimään pakohuonepeliä etsiessään uusia huoneita – tai edes museon uloskäyntiä!

Olin matkassa vaihtarikaverini kanssa. Varauduimme pitkään jonottamiseen tukevalla lounaalla, mutta saimme yllättyä positiivisesti. Golden Weekin ensimmäinen lauantai oli hiljainen, pääsimme sisään suoraan ilman jonoja.

TeamLabin Flower Forest

Mikä TeamLab?

TeamLab on tokiolainen vuonna 2001 perustettu taiteilijakollektiivi. Sen 500 jäsenen joukossa on mm. graafisia suunnittelijoita, koodareita, arkkitehtejä, animaattoreita ja matemaatikkoja. Heidän tavoitteenaan on luoda uudenlaisia digitaalisia tiloja, jotka tutkivat mm. luovuutta, leikkiä, kauneutta, elämää ja liikettä. Monelle kollektiivi on tuttu Helsingin Amos Rexin Massless -näyttelystä.

Täällä Tokiossa TeamLabin töitä saa ihailla peräti kahden museon verran. Tunnetumpi on Odaibassa sijaitseva Borderless, muutama pysäkki pidemmällä Toyosusta löytyy Planets -näyttely. Se yhdistelee digitaidetta vesielementtiin, joten kannattaa varautua lyhyillä lahkeilla vedessä kahlaamista varten. (Toyosu on muuten tuttu Tsukijin kalatorin uutena kotina.)

 

TeamLab Borderlessin tiloja

Borderless

Wander, explore and discover”, kehoittivat aulan kyltit. Ohjeissa kehotettiin palaamaan samoihin huoneisiin uudestaan – työt kun vaihtuvat aivan toisiksi.

Ensimmäisessä kerroksessa on upeita interaktiivisia kukkien valtaamia tiloja ja sademetsä, Universe of Water Particles. Monessa tilassa on hyödynnetty peilejä, jotka saavat ne tuntumaan entistä suuremmalta. Peililattian ja -katon optinen illuusio sai korkeanpaikankammoisen haukkomaan henkeä. Huone kun tuntui avautuvan lattian alla uudestaan, yhtä korkeana.

 

Lumoava oli myös lummehuone, Memory of Topography, vaikkei sen taikaa oikein pysty tallentamaan valokuviin. Liikkuvat videoinstallaatiot heiluvien pallojen päällä eivät näytä pysähtyneessä kuvassa juuri miltään, vaikka livenä ne muistuttivat öistä järveä lumpeineen.

TeamLab borderlessin tiloja

Athletic Forest

Toinen kerros, Athletics Forest, on suunniteltu erityisesti lapsille ja lapsenmielisille. Laita hyvät kengät – tai lainaa museosta ilmaiseksi varatossut. Alle kolmevuotiaille on tarjolla kypäriä.

Lattia on rakennettu eläväiseksi, seinillä ui valaita ja muita mereneläviä. Hieman pidemmällä on upeita hohtavia jättikokoisia rantapalloja, jotka tuovat mieleen kuumailmapallot. Niitä pääsee itse kannattelemaan itse ilmassa – kuin lapsuuden leikeissä, joissa ilmapallot eivät saa koskea lattiaan.

lasten värittämiä hahmoja osana taideteosta

Kuten Amos Rexin Massless -näyttelyssä, myös Borderlessissa pääsee osallistumaan teoksen tekemiseen värittämällä erilaisia eläimiä. Ne skannataan osaksi liikkuvaa taideteosta, josta niitä pääsee bongailemaan.

Lapsille onkin museossa erityisen paljon tekemistä: digitaiteella tuunatuista perinteisemmistä leikkipaikoista liukumäkiin. Taaperoillekin on oma pieni valopallomaailmansa, jossa näyttää saavan erityisen söpöjä vauvakuvia.

TeamLab Borderless

Yksi teoksista oli galaksi, jossa pääsee pomppimaan trampoliinilla. Kovat pomput aikaansaivat mustan aukon ja räjähdyksen, joka tuntui nielevän kaikki tähdet mukanaan.

Jonottamisesta huolimatta kokemus oli itselleni yksi museon siisteimmistä. (Ja siitä, että se oli todennäköisesti suunniteltu lapsille… Nooh, ei siihen ikärajaa ollut!)

TeamLab borderlessin valotiloja

Museoon ei ole tarjolla karttaa, joten teoksiin on helppo eksyä. Jos ei ole tarkkana, saattaa myös hukata seuralaisensa. Kun löysin yhden uusista huoneista, juuri niin kävi – lähdin väärään suuntaan ja kaverini ehti kadota sillä aikaa. Sykkeeni alkoi nousta, kun tajusin puhelimeni ja lompakon olevan ystäväni käsilaukussa. Minulla oli matkassa pelkkä kamera.

”Pakko meidän on jossain vielä törmätä”, ajattelin kuitenkin. Ja kohta löysimmekin toisemme jättimäisestä Crystal Worldista.

Chrystal world ja jonkun jalat

TeamLab borderlessin valotaidetta

Crystal World

Yksi suosikkiteoksistani oli juuri Crystal World – loputtomalta tuntuva valonauhojen labyrintti. On sadetta ja tähtien tuiketta. Oli vaikea uskoa, että se kaikki oli saatu aikaan pelkillä valoilla.

Yhdessä kulmassa olevalla monitorilla sai vietyä valonauhojen viidakkoon erilaisia efektejä. Tuntui hassulta päästä kontrolloimaan niin suurta huonetta, edes pienen hetken verran.

Lopulta jouduin kysymään apua valvojalta – teoksesta kun ei meinannut löytää edes ulos!

 

ihmisiä ottamassa kuvia ja Iidan selfie Borderlessissa

Selfieympäristö vai taidemuseo?

Välillä kuitenkin sekoittuu, onko Borderless täydellisen selfien taustaympäristö vai nykytaiteen museo. Valokuvauksen salliminen välillä kadottaa taideaspektin. Toki somenäkyvyys on täydellistä mainosta museolle, mutta huomaan kaipaavani Naoshimaa ja muita museoita, joissa kuvaamista rajoitetaan. Siellä pystyy keskittymään kokemiseen ja itse taiteeseen paremmin. (Postaukseni taidesaari Naoshimasta täällä.)

Borderlessissa huomaan keskittymiseni välillä katkeilevan. Alan bongailla selfie-taustoja, ihan kuten monet muutkin, ja muistikortilta löytyy päivän jäljiltä ihan liikaa kuvia.

Harmitus väistyy, jos ajattelee Borderlessia enemmän kokemuksena: taiteellisena teemapuistona tai digitaalisten tilojen kokoelmana.

Ja perinteisempiä taidemuseoita löytyy kyllä ihan riittämiin! Eiköhän poikkeus ole ihan piristävä, päätän.

 

Black Waves Borderlessissa

Black Waves

Lopussa voi ottaa torkut taideteoksessa. Vaikka näin Black Waves -teoksen digitaaliset aallot jo kolmatta kertaa (ensin Singaporessa, sitten Amos Rexissä ja nyt täällä) ne jaksoivat edelleen lumota. Ihmettelen miten niin selkeän keinotekoisesti voi luoda jotain niin rauhoittavaa ja orgaanista.

Aaltoja katsellessa tuntui ihanalta lepuuttaa jalkoja – istumapaikkoja museossa kun on harmillisen vähän. Pitkän museoseikkailun jälkeen jaloissa alkoi vähitellen tuntua. Ja vaikka kaikki nähty olikin upeaa, lopussa digielämysten ilotulitus alkaa puuroutua mielessä.

 

TeamLab Borderlessin Flower Forest

Summa summarum:

Borderless oli selfie-ihmisistään huolimatta upea kokemus, ja neljä tuntia vierähti kuin siivillä.

Suosituimpiin teoksiin muodostuu jonoja päivän mittaan – kiitämme onneamme, että tulimme paikalle ajoissa, sillä iltapäivällä ruuhkat kasvoivat. Kehutun En Tea House -teehuoneen skippasimme hitaan jonon takia. Siellä olisi saanut katsoa, miten omassa teekupissa kasvaa kukkasia. Muutama huone jäi myös kerta kaikkiaan löytämättä: lasersäteistä koostuva disco, jossa olisi päässyt tanssimaan, sekä pallomainen huone, jonka verkossa olisi päässyt makoillen katsomaan kolmiulotteisia videoteoksia.

Etenkin jos Amos Rexin näyttely jäi välistä, suosittelen ehdottomasti mahduttamaan tämän museon Tokion matkan ohjelmaan! TeamLabin teokset ovat jotain ihan muuta, kuin mihin museossa yleensä törmää.

Ja museovisiitin jälkeen voi jähdä ihmettelemään futuristista Odaibaa feikki-vapaudenpatsaineen.

> TeamLab Borderlessin liput kannattaa hankkia etukäteen museon nettisivuilta täällä. Aikuisten lippu 3200 ¥, lasten liput 1000 ¥. Museoon on usein pitkät jonot, jotka ovat pienimmillään aamuisin ja lähellä sulkemisaikaa. Museoon myydään lippuja myös ovelta, jos netin ennakkolippuja on jäänyt yli. 

Lisää museojuttuja:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä
Lähimatkailuvinkki: Turun Aboa Vetus & Ars Nova
Singaporen museo-suosikit

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo

tiistai, huhtikuu 2, 2019
tokion mainosmuseon arkkitehtuuria

Tokio on ihana kaupunki, mutta saattaa käydä kukkarolle. En usko kaiken voivan olla kallista, joten päätin aloittaa juttusarjan ilmaisesta tai edullisesta tekemistä Tokiossa. Ensimmäiseksi käydään The Ad Museum Tokyossa tutkimassa Japanin mainosmaailmaa.

 

The Ad Museum Tokyo on Japanin ainoa markkinointiin ja mainontaan keskittyvä museo. Pysyväisnäyttely esittelee japanilaisen mainonnan historiaa, vaihtuvassa näyttelyssä oli JAA-mainoskilpailun finaalitöitä.

Mainosmuseo on Japanin suurimman mainostoimiston, Dentsun, omistama. Se ei kuitenkaan vaikuta museon laatuun pätkääkään – lopputulos on ihanan interaktiivinen ja mielenkiintoisesti kuratoitu. Kaikki museon materiaalit löytyvät myös sujuvasti englanniksi. Se ei valitettavasti ole Japanissa itsestäänselvyys.

tokion mainosmuseosta edo-kauden puupiirroksia, jotka ovat mainoksia

edo-kauden mainos-sateenvarjo

Japanilaisen mainonnan historiaa

Vähintäänkin Edo-kaudelta (1600–1868) lähtien mainokset ovat olleet osa japanilaista katukuvaa ja kulttuuria. Puupiirrokset kimonoon pukeutuneine ihmishahmoineen voidaan nähdä muotimainoksina, puhumattakaan kaupunkikuvasta, johon heidät on piirretty. Siellä on reteästi esillä kauppojen ja ravintoloiden nimet.

Kaunis sateenvarjo on peräisin kaupasta, joka keksi nostaa myyntiään lainaamalla sateella kulkijoille ilmaiseksi sateenvarjon – johon oli tietysti kirjoitettu heidän yhteystietonsa.

Japanin modernisoituessa mainonta toki sai uusia muotoja. Museo esittelee monia mainonnan välivaiheita, joista erityisen kiinnostavaksi koin toisen maailmansodan aikaisen propagandan. Esillä on myös erilaisia suunnittelijoita, jotka ovat toimineet mainosmaailman pioneereina sekä kuuluisia mainoksia, jotka todennäköisesti puhuttelevat enemmän japanilaista kuin eurooppalaista. Ajankuvaa rakennetaan sopivasti myös esineillä. Hihkuin henkisesti nähdessäni 2000-luvun alun haavetietokoneeni, pyöreälinjaisen sinisen Applen.

tokion mainosmuseon arkkitehtuuria

tokion mainosmuseosta 50-luvun mainoksia

tokion mainosmuseon arkkitehtuuria ja "library"-kyltti

Vaihtuva näyttely: palkittua nykymainontaa

Mielestäni mainonta on aina ollut kiinnostava kulttuurin ilmentymä, joka kertoo paljon sitä ympäröivästä yhteiskunnasta. Yksi museon kiinnostavimmista osista oli mainoskilpailu-näyttely. Siellä pääsi näkemään tekstitettyinä niitä pätkiä, joihin on Japanissa matkustaessaan jatkuvasti törmännyt, mutta joiden merkitys on jäänyt kielimuurin taakse.

Viime vuoden finalistitöissä pinnalla olivat perhearvot, yksinäisyys, ruoka ja ajankohtaiset tapahtumat, kuten keisarin vaihtuminen Heisei-kaudesta Reiwa-kauteen. Yllättäväksi koin koko museossa sen, että se oli rajannut pois kaikki söpöt maskottihahmot, joita japanilaiset mainokset ovat pullollaan. Ehkäpä tila oli loppunut kesken – museo kun ei ole suuren suuri.

The Ad Museum Tokyo sopii hyvin välipalaksi esimerkiksi naapurista löytyvän Hamarikyu-puutarhan kanssa. Ennen kaikkea museo kuitenkin vahvisti jälleen kerran mielikuvaani siitä, että Japani on kerrassaan loistava museomaa!

> The Ad Museum Tokyo sijaitsee Caretta Shiodome -pilvenpiirtäjän B1-kerroksessa, johon on neljän minuutin kävelymatka Shimbashin metroasemalta. Museo on ilmainen. Avoinna tiistaista sunnuntaihin 11:00–18:00.

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin storystä, tällä hetkellä seikkaillaan vaihto-oppilaana Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!