Browsing Tag

Tokion kulttuurinähtävyydet

Japani Tokio

Onnenkissatemppeli Gotokuji – pala rauhaa Tokion Setagayassa

lauantai, heinäkuu 6, 2019
maneki neko-patsaita

Onnenkissa eli maneki neko -temppeli Gotokuji on yksi Tokion instagrammattavimmista paikoista. Sen sadat kissapatsaat ja rauhallisuus kannustavat retkelle Tokion laitamille Setagayaan.

 

Olin nähnyt monta kertaa Instagramissa kuvia temppelistä, joka on täynnä satoja kissapatsaita. Siitä lähtien se oli ollut pakko kokea Tokiossa -listallani.

Lähijuna Shinjukusta Setagayaan vie Odakyu Local Linella puolisen tuntia. Sitten on edessä vielä vartti kävelyä läpi pienten kauppakatujen ja rauhallisen asuinalueen.

Setagayan aseman suunnasta saavuttaessa pääportti on temppelin kaukaisimmalla puolella. Niinpä ensin iskee pieni paniikki, kun saavumme ensin monelle suljetulle portille ennen oikean sisäänkäynnin löytymistä.

Temppelin historia

Legendan mukaan Edo-kaudella (1600-1868) temppelin pääpapilla oli kissa, joka oli hänen silmäteränsä. Eräänä päivänä feudaalilordi Ii Naotaka käveli temppelin ohi matkalla kotiin metsästysreissultaan ja näki kissan, joka näytti vilkuttavan hänelle. Niinpä lordi meni temppeliin sisään. Pääpappi tarjosi heidän seurueelleen teetä ja piti seremonian, samalla kun ulkona puhkesi valtava ukkosmyrsky.

Säänsuojasta kiitollisena feudaalilordi lahjoitti rahaongelmista kärsineelle temppelille sievoisen summan. Temppeli pystytti mailleen kissapatsaan, jonka toinen käsi on pystyssä, ja alkoi myydä pienempiä kissapatsaita matkamuistoksi.

Yhden teorian mukaan näin nämä suositut onnenkissapatsaat, maneki nekot, saivat ylipäätään alkunsa!

Hyvää onnea toivovissa ema-laatoissa on täällä kissateema. Sellaisen voi ostaa temppelistä, kirjoittaa toiveensa ylös ja jättää pyhään ympäristöön hyvää onnea keräämään. On myös sallittua viedä kaunis laatta kotiinsa matkamuistoksi. Valitettavasti matkamuistoja ja amuletteja myyvä tiski oli ehtinyt jo sulkeutua, kun saavuimme temppelille puoli viiden kieppeillä.

Temppeli itsessään on yksi Tokion viihtyisimmistä ja arki-iltapäivänä ihanan rauhallinen. Rakennuksia on monta: useita temppelirakennuksia, kolmikerroksinen pagoda, jonka koristeistakin löytyy kissoja sekä vanha hautausmaa.

Mikä ihmeen maneki neko?

Onnenkissapatsaat ovat buddhalaisia talismaaneja, jotka kutsuvat tassullaan luokseen hyvää onnea. Nykyään kissoja löytyy kaikkialta, avaimenperistä jääkaappimagneetteihin, sekä monien putiikkien ja pachinko-uhkapeliluolien ovensuusta.

Alunperin kissapatsaat olivat valkoisia, mutta ne ovat saaneet uusia värejä rinnalleen. Musta kissa pitää pahan loitolla, punainen kutsuu hyvää terveyttä, keltainen ja kultainen tuovat vaurautta ja pinkki romanssia.

Maneki nekot ovat myös innoittaneet monia taiteilijoita vanhoista puupiirroksista Pokémoniin asti. Meowthin nimittäin huhutaan saaneen inspiraationsa nimenomaan onnenkissoista!

Rauhalliselta hautausmaalta löytyi myös patsas, johon luonto oli sulautunut.

Hautausmaissa on tunnelmaa.

Kannattiko?

Vaikka matka Setagayaan vie tovin, eikä lähistöllä ole paljon muuta nähtävää, temppeli oli positiivinen yllätys. Onnenkissa-osuus oli toki vain pieni osa isoa temppeliä, mutta myös muut rakennukset olivat kauniita ja tunnelma ihanan rauhallinen.

Jos Japanin reissu ei ole vielä saanut temppeleitä tulemaan korvista ulos, suosittelen lämmöllä reissua Setagayaan!

> Osoite: 2-24-7 Gotokuji, Setagaya, Tokyo. / Lähin asema: Setagaya. / Temppeli on auki aamukuudesta iltakuuteen ja on täysin ilmainen.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Kympillä kabukiin – perinteistä japanilaista teatteria Tokiossa

tiistai, kesäkuu 25, 2019
Kabuki-za -teatteri ja Iida

Miltä kuulostaisi teatteri-ilta Japanissa perinteisimmillään? Tutustu kabukiin! Saman illan esityksiin pääsee noin 10€ hintaan.

 

Olin liikkeellä Lanttimatkojen Lotan kanssa. Ensin oli ihailtu oiran-kulkuetta Asakusassa (postaus täällä) ja sitten törmätty geishoihin (lisää täällä). Illan päätteeksi keksimme mennä katsomaan kabukia!

Kabuki on perinteinen japanilainen teatterimuoto, jonka juuret juontavat Edo-kaudelle (1603–1867). Se kuuluu Unescon luetteloon aineettoman kulttuurin perintökohteista. Aluksi osaa rooleista esittivät naiset, mutta vuonna 1629 naisten esiintyminen näyttämöllä kiellettiin siveettömänä. Miehet omaksuivat näytelmien naisroolit ja nykyäänkin kaikki roolit ovat miesten esittämiä.

(Tiesitkö, että miesten esittämä kabuki on saanut rinnalleen takarazuka -teatterin, jossa kaikkia rooleja taas esittävät naiset?)

Kuuluisan kabukinäyttelijän patsas Asakusassa.

 

Ginzasta löytyvän Kabuki-za -teatterin sali oli suurin, jossa olen koskaan ollut. Penkkirivejä löytyi neljän kerrostalokerroksen verran. Kymmenmetrisen esiripun koristeltu taide sai miettimään, missä on ollut tarpeeksi tilaa sen maalaamiseen.

Kabuki-esitys koostuu monesta näytöksestä – kaikki katsoakseen on vietettävä koko päivä teatterilla. Silloin bentō-eväsboksit kuuluvat oleellisesti kabuki-kokemukseen. Eri näytösten tarinat ovat yleensä erillisiä ja niihin saa edullisia single act seats -lippuja. Ainoa varjopuoli on, että saman päivän lippujen paikat ovat tietysti salin viimeisillä penkkiriveillä ja niitä pitää jonottaa teatterin edessä ennen kuin lipputiskit aukeavat. Kannattaa kysyä lähimmästä turistikeskuksesta (esim. Asakusa, Shinjuku) lisätietoja ajoista, jolloin kunkin näytöksen lippuja saa ostettua!

Tällä kertaa yhden näytöksen esitys käsitteli buddhalaista Kurozuka -tarina. Siinä hyljeksitty leski päästää matkamiehet kotiinsa, ja kieltää heitä menemästä tiettyyn huoneeseen. Leski lähtee käymään metsässä, onnellisena matkailijoiden hyväksynnästä. Matkamiehet eivät kuitenkaan tottele leskeä, ja kielletystä huoneesta paljastuu ruumiita. Se saa heidät pakenemaan paikalta, mikä saa lesken suuttumaan ja viha muuttaa hänet demoniksi.

Näyttelijöiden liikkeet olivat upean symmetrisiä ja synkronoituja. Puvut ovat niin valtavia, että välillä avuksi tarvittiin mustiin pukeutuneita avustajia, jotka kiirehtivät oikomaan kimonojen helmoja. Upeat meikit ja hullun demonin maskit näkyivät viimeiselle penkkiriville asti.

Välillä liikkeet kiihtyivät tanssimaisiksi, monta banjomaista shamisen -soitinta soi yhtä aikaa. Välillä näyttämön tapahtumia säestivät yleisön kabuki-tosifanien välihuudot (kakegoe). Tunnelma oli silti kunnioittava, eikä kovin riehakas – hieman kuin katsoisi salaseuran esitystä, joka on kaunis ja kiehtova, mutta ei ymmärrä laisinkaan mitä tapahtuu.

Tämä kannattaa ehdottomasti Tokiossa kokea! Ja jos mahdollista, vuokraa kiikarit. Piippuhyllypaikoilta on välillä vaikeaa erottaa, kenen suu liikkuu kulloinkin puheen mukana.

> Kabuki-za teatteri sijaitsee Ginzassa ja siellä on näytöksiä päivittäin. Tarjolla on englanninkielisiä audio guideja ja esitteitä. Single act-lippujen hinnat pyörivät välillä 1000–1500 ¥ ja kunkin näytöksen lippuja saa ostaa teatterilta muutamaa tuntia aiemmin. / Osoite: 4-12-15 Ginza / Lisää infoa kabukista täällä.

Kuva minusta: Lotta Watia.

Tässä Lanttimatkat -kanavan video päivästämme, sisältäen myös tuoreet kabuki-kommentit:

 

Lisää perinnejuttuja Japanissa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue

Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli

Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Historiallista tunnelmaa Tokiossa / Yanesenin parhaat

lauantai, toukokuu 18, 2019
temppeli Yanesenin alueella Tokiossa

Yanakasta, Sendagista ja Nezusta koostuva Yanesen (YAnaka, NEzu, SENdagi) on harvoja alueita, jossa Tokiossa on jäljellä historiallista tunnelmaa. Tässä alueen parhaat palat!

 

Yaneseniin saapuessani tekee mieli hieraista silmiäni. Ai tällaistakin Tokiota on vielä jäljellä! Temppelitiheydestä ja vanhoista puutaloista voisi luulla, että nyt ollaan esimerkiksi Kiotossa.

Lähes koko Tokio on tuhoutunut viime vuosisadalla – joko Kanton suuressa maanjäristyksessä tai toisen maailmansodan pommituksissa. Lähimmäs vanhan Tokion tunnelmaa pääsee Yanesenin lisäksi Asakusassa. Siellä kuitenkin on niin paljon turisteja, että lumous vähän tuppaa särkymään.

Yanesenissa asia on toisin. Kuljen kapeilla kaduilla haltioituneena, vain harva turisti on löytänyt tiensä tänne.

Miten sinne pääsee?

Aloita kierros Uenon asemalta ja tutustu ensin puiston kohteisiin. Jos tahdot kiertotien, Yanesenin alueelle pääsee hyvin myös asemilta Nippori, Nezu ja Sendagi.

Seuraavat kohteet ovat hyvin kierrettävissä puolessa päivässä.

 

Nezu Shrine

Atsaleoistaan tunnettu shintolaistemppeli on yksi Tokion vanhimmista ja kauniimmista. Täältä löytyy punaisten torii-porttien kuja, jossa voi kuvitella olevansa Kioton Fushimi Inari Taishassa.

Paikka on suosituimmillaan keväisin atsaleojen kukkimisaikaan (huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun). Tule silloin ihailemaan kukkamerta tai vältä ruuhkat ja tule muulloin.

(Lue tästä postauksesta Nezun pyhäkön atsaleafestivaalista.)

> Osoite: 1-28-9 Nezu

 

Dy’s Tofu House

Sympaattinen pikkupaikka Nezun temppelin vieressä tuntuu siltä, kuin olisi päässyt vieraaksi isovanhempien olohuoneeseen. Kukaan ei puhu sanaakaan englantia, eikä käsin kirjoitettua listaa ymmärrä edes Google Translaten kanjien kääntäjä.

Dy’s on erikoistunut tofuihin ja lounaalla on tarjolla muutama erilainen settivaihtoehto. Osassa on lihaa, mutta vegaaniruokaa löytyy aina. Suosittelen toistelemaan ”begetarian” tai ”began” – elekieli ja ystävällisyys riittää hyvin.

Palvelu on sympaattisen hidasta. Kun nousen pöydästä maksaakseni, vanhempi tarjoilija alkaa hössöttää teen unohtuneen. Paikka on pieni ja ulos muodostuu päivän mittaan jonoa, joten kannattaa olla paikalla vähän ennen avaamisaikaa.

> Osoite: 4-48-1 Sendagi.

 

Pikkuiset temppelit

Alueella on hämmentävän paljon pieniä temppeleitä – ai niin, tältä tuntuu Kiotossa käveleminen. Muutaman korttelin välein on yksi, jokainen kauniiksi remontoituna ja laitettuna.

Monen temppelin pihalla saa samoilla yksin. Se tuntuu ihanalta vastalääkkeeltä Shinjukun ja Shibyan ihmiskaaokselle.

On tosi vaikea uskoa olevansa miljoonakaupungissa!

 

Galleriat ja putiikit

Jos Shimokitazawa tai Koenji tuntuvat liian rähjäiseltä, saatat viihtyä Yanasenin kaupoissa ja kahviloissa. On kahviloita notkumiseen, gallerioita ja käsityöputiikkeja.

Herttaisin on kirjakauppa, joka myy japanilaisten niteiden lisäksi pohjoismaisia lastenkirjoja. Aika nuhjuinen Muumipeikko ja pyrstötähti olisi lähtenyt kotiin n. 40 eurolla.

Gallerioista kehutuin ei ollut golden weekin takia ollut vierailupäivänäni auki. SCAI the Bathhouse on rakennettu vanhaan kylpylään ja sen vaihtuvissa näyttelyissä on sekä japanilaista että ulkomaista nykytaidetta.

> SCAI the Bathhouse sijaitsee osoitteessa 6-1-23 Yanaka.

 

Vanha puutalo Yanakassa Yanaka Museum Annex saketynnyreitä

Shitamachi Museum Annex

Vanha viinapuoti on entisöity alkuperäiselleen – ja avattu pikkuiseksi museoksi, joka on avoin kaikille.

Sisältä löytyy mm. saketynnyreitä, punnuksia ja mainoksia. Vanha puinen arkkitehtuuri on nähtävyys jo itsessään.

> Osoite: 2-10-6 Ueno-sakuragi. Ilmainen!

 

Yanaka Beer Hall & Vaner

Ehkä Tokion kauneimmalla sisäpihalla sijaitsee erikoisolutbaari Yanaka Beer Hall, kahviloita ja… hetkonen… mistä tuo korvapuustin tuoksu tulee?

Sisäpihan kaukaisimmassa nurkassa on viikinkilogolla varustettu leipomo Vaner. Heidän kanelipullansa (300 ¥) on lähes yhtä hyvää kuin Suomessa.

Ensi kerralla testaan oluthuoneen maistelusetin. Myynnissä on myös Yanaka lageria, jota saa vain täältä.

> Osoite: 2-15-6 Ueno-sakuragi

 

Yanaka reien -hautausmaa

Yanakan hautausmaa on yli 7 000 sielun viimeinen leposija. Jossain sieltä löytyy myös viimeinen shogunaatti Tokugawa, mutta paikan kauneus häkelsi minut niin, etten muistanut edes lähteä etsimään.

Monelle haudalle on tuotu vainajien lempijuomia – useimmiten sakea. Joku heistä taisi olla kuitenkin enemmän Kirin-oluen perään.

Yanaka reien on muuten erityisen suosittu keväisin kirsikankukka-aikaan. Monet sen teistä ovatkin kirsikkapuiden reunustamia. Paikka soveltuu myös kissojen bongailuun – monet naapuruston nelijalkaisista kun tuntuvat viihtyvän haudoilla!

> Osoite: 7-5-24 Yanaka

 

Tenno-ji

Hämmentävän modernin portin takaa löytyy rauhallinen temppelipiha puurakennuksineen. Taivasalla istuu pronssinen buddha. Se ei ole lähelläkään Naran tai Kamakuran kokoluokkaa, mutta sievä se on näinkin.

Temppelistä löytyvät esitteet mainostavat zen-buddhalaisia meditaatioistuntoja. Olisi siistiä tulla kokeilemaan niitä tänne joskus!

> Osoite: 7-14-8 Yanaka

 

Nekoemon

Miltä kuulostaisi kahvihetki maneki neko -onnenkissoja maalaten? Tai tahdotko perinteisiä japanilaisia tuliaismakeisia, jotka ovat kissan muotoisia? Täällä onnistuu!

Nakoemonilla on kaksi liikettä lähellä toisiaan Yanesenissa – toinen on kauppa, toinen kahvila. Valitettavasti löysin vain sen kaupan, kahvila jää ensi kertaan.

> Lisää infoa täällä. Kahvilan osoite: 5-4-2 Yanaka. 

 

Asakura Museum of Sculpture

Kuvanveistäjä Asakura Fumion (1883–1964) kotitalo/ateljee on kiehtova yhdistelmä itää ja länttä. Korkeassa ateljeetilassa näkyvät jugendin vaikutteet. Sisäpihan puutarhaa vesiaiheineen voi katsella kaikista huoneista. Olisin voinut jäädä ikuisuudeksi tuijottelemaan sitä, erityisesti teehuoneen tatamilattialta käsin.

Esillä on tietysti myös veistostaidetta. Itselleni niiden kiehtovinta antia olivat erilaiset kissatyöt, joiden malleina ovat olleet Asakuran omat lemmikit. Niitä on elänyt talossa kuulemma kerralla jopa 20.

Osoite: 7-16-10 Yanaka. Sisäänpääsy aikuiset 500 ¥ / lapset 250 ¥.

 

Yanaka Ginza

Sympaattisesti vanhahtava kävelykatu, josta löytyy pieniä putiikkeja ja ruokapaikkoja. Käytettyjen kimonojen ja haorien metsästäjille löytyy omat kauppansa – kuvan haorit maksoivat 500 ¥ kappaleelta.

Suosikkeihini lukeutui alkupään keittiötarvikeliike Yanaka Matsunoya, jonka punotut korit aiheuttivat minussa hämmentävän suuria ostohimoja.

> Sijainti: n. 300 m kävelymatka JR Yamanoten asemalle Nippori.

 

Lisää perinnejuttuja Japanissa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Päiväretki Miyajimaan: pyhä saari Hiroshiman lähellä
Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

sunnuntai, huhtikuu 28, 2019
tanssivia geishoja Tokiossa Asakusan turistikeskuksessa

Luulitko, että geishoja on vain Kiotossa? Luulit väärin! Geishoihin voi törmätä poistumatta Tokiosta – ja jopa ilmaiseksi!

 

Japanin pääkaupungista Tokiosta löytyy 50 ammattia harjoittavaa geishaa – toki vähemmän kuin perinteisemmästä Kiotosta, jossa heitä on 300. Todella hyvällä tuurilla Tokion geishan voi nähdä alkuillasta suuntaamassa teehuoneeseen Asakusan pienillä kaduilla, mutta varmempi tapa on päästä jonnekin missä geishat esiintyvät. Yksityinen illanvietto geishojen kanssa istuu harvan budjettiin (tai on mahdollistakaan ilman suosituksia), mutta Asakusan turistikeskuksessa on ratkaisu! Täällä nimittäin pääsee katsomaan geishoja täysin ilmaiseksi.

Olimme Lanttimatkat -tubekanavan Lotan kanssa käyneet aamulla katsomassa upeaa Oiran-kulkuetta läheisellä Kannon-uran alueella (postaus kulkueesta täällä). Päätimme sen jälkeen käydä vilkaisemassa maisemia Asakusan turistikeskuksessa. Maisemat olivatkin kauniit – yli matalan Asakusan, Senso-jin temppelialueelle ja Sumida-joelle.

asakusan sensoji-temppeli ylhäältä päin

Sitten tuli kuulutus, että auditoriossa alkaa kohta geishaesitys. Ei tarvinnut miettiä kahdesti, mennäkö vai eikö mennä!

Geishaesitykseen pääsee ilmaisella lipulla, jonka voi noutaa turistikeskuksesta saman päivän aamuna. Lipullisia paikkoja on 85. Ovelta pääsee sisään seisomapaikoille 30 – sinne mekin suuntasimme. Moni lipun aamulla noutaneista oli kuitenkin jättänyt saapumatta paikoille, joten kohta turistikeskuksen työntekijät ohjeistivat ihmisiä tiivistämään. Me pääsimme loistaville paikoille kolmanteen riviin.

Geisha ojentaa arvontalappua

Kun geishat saapuivat, auditorion tunnelma tiivistyi.  Ensin leikittiin perinteistä japanilaista peliä, jossa tikkuun on sidottu lanka, jonka päässä on pieni teekuppi. Ensimmäisenä lankaa kierittämällä kupin ylös nostanut on voittaja.

”Ei huolta, jos ei osaa, humalaiset japanilaisetkin selviävät tästä!” selitti juontaja, samalla kun istumanumeroiden mukaan peliin arvotut ihmiset astuivat lavalle.

Tokion geishoja upeissa kimonoissa

tanssiva geisha piiloutuu viuhkan taakse

Sitten oli soiton, laulun ja tanssin aika. Edeltävillä penkkiriveillä istuvat ihmiset unohtuivat.

Yksi geishoista lauloi ja soitti kitarannäköistä shamisen – soitinta, jonka ääni kuulostaa itämaiselta  kanteleelta. Kaksi geishaa ja yksi maiko tanssi viuhkoineen, pienieleisin liikkein. Maikot ovat geishaharjoittelijoita, jotka pukeutuvat geishoja värikkäämmin ja näyttävämmin, mutta eivät ole vielä täysin valmiita esiintymistaidoissaan.

Asut ovat viimeistä yksityiskohtaa myöten hiotut, vaaleaksi puuteroituun niskaan asti. (Niskaa muuten pidetään japanilaisessa estetiikassa erityisen viehättävänä alueena. Siksi kimonot monesti puetaan sitä vilautellen.)

geishan tanssia viuhkan kanssa

geisha tanssii sinisessä kimonossa

Geishojen tanssiliikkeet olivat pienieleisiä ja elegantteja. Arvoitukselliset kasvojen ilmeet toivat mieleen Mona Lisan. Viuhkojen liikkeet kertoisivat varmasti valtavasti, jos niiden symboliikkaa osaisi tulkita.

Tanssissa oli myös hienovaraista flirttiä, kuten ranteen paljastamista juuri oikeissa kohdissa. Silloin aluskimonon punainen kangas paljastui. (Punainen väri symboloi Japanissa kauneutta, onnellisuutta ja erotiikkaa. Siksipä punaista löytyy niin geishojen meikistä kuin asuistakin.)

miespuolinen geisha tanssii

Tiesitkö, että geishat olivat muuten alunperin miehiä? Silloin he huvittivat ihmisiä juhlissa kertomalla tarinoita. Kirjaimellisesti sana geisha tarkoittaakin taiteen tekijää / esiintyvää taiteilijaa, eikä heitä tule sekoittaa kurtisaani-oiraneihin.

Asakusan erikoisuus oli juurikin miespuolinen geisha. Hänen tanssistaan tuli mieleen tarinaa kertova miimikko. Välillä nähtiin tuttuja jossain kaukana, välillä kalastettiin – kunnes nähtiin jotain suurta. Kielitaitoni ei riittänyt ymmärtämään laulun sanoista, mitä sitten tapahtui.

Turisteiden räpsivistä kameroista ja auditoriomiljööstä huolimatta kokemus oli lumoava! Kuvaaminen on sallittu, kunhan et käytä salamaa.


Asakusa Geisha Sitting Room 2019 järjestetään Asakusan kulttuurikeskuksessa 1.6., 8.6., 15.6., 22.6. sekä 13.7. / Tila: Taito Ward Asakusa Culture Tourism Center 6F Multipurpose Space. / Ohjeet: Hae lippu esityspäivän aamuna klo 10 alkaen ensimmäisen kerroksen infosta. Kannattaa katsella turistikeskuksen sivuja myöhäisemmistä päivämääristä, ilmeisesti esityksiä on järjestetty jo pidemmän aikaa ja luulisi niiden jatkuvan. Turistikeskuksen sivujen omaa infoa täällä. / Metroasema: Asakusa Station.

 

paikallinen televisioryhmä haastattelee kimonoon pukeutuneita naisia. seurassa paidattomia painijamaskisia miehiä

PS. Ja Tokiossa kun ollaan, nähtävyyksillä tulee usein törmättyä kuvausryhmiin. Tämän seurueen vaatteet olivat astetta överimmät! (Ja jos joku miettii niin ei, ei ole hyvä idea kulkea paidattomana Tokiossa.)

Katso geishojen tanssia videomuodossa Lanttimatkat-kanavalta:

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!