Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

temppelit

Japani Päiväretket Tokiosta

Päiväretket Tokiosta: Kamakura, pikku-Kioto meren rannalla

maanantai, maaliskuu 9, 2020
Kamakuran temppeleitä

Japanin vanha pääkaupunki Kamakura on loistava päiväretkikohde Tokiosta. Luvassa on temppelien tunnelmaa, luontoa ja meri-ilmaa.

 

Jos minä ja Japani olisimme parisuhteessa, Kamakura olisi se paikka, jossa tajusin kevyen ihastuksen syventyneen romanssiksi. Ensimmäisellä Japanin reissullani eksäni kanssa 2016 suurin osa ajasta oli kulunut Tokion ihmisvilinässä. Mutta sitten päätimme lähteä yhdeksi yöksi Kamakuraan. Oli junarata ja raitiovaunulinjat matalien talojen välissä. Vehreät vuoret, röyhkeät korpit ja meren huumaava tuoksu. Ja ennen kaikkea – kauniimpia temppeleitä, kuin tiesin edes olevan olemassa.

Seuraava visiitti Kamakuraan antoi odottaa itseään. Menimme sinne viime kesänä eräänä sadekauden vetisimmistä päivistä vaihtarikaverini kanssa hortensioita katsomaan. Sateesta huolimatta oli niin kaunista, etteivät litimärät kengät ja kesäkuuksi hyytävä 17°C lämpötilakaan haitanneet.

Osa tämän postauksen temppeliarvioista perustuu vuoden 2016 reissuun. Temppelit ovat kuitenkin sen verran muinaisia, että tuskin ne ovat neljässä vuodessa paljoa muuttuneet.

 

Mikä ihmeen Kamakura?

Länsi-Japanin Kiotoksi tituleerattu Kamakura sijaitsee noin 60 km Tokiosta etelään päin. Se vaikutti vuosina 1185–1333 Japanin pääkaupunkina. Tuona aikana buddhalaisuus nosti Japanissa päätään, joten kaupunkia ympäröivät vuorenrinteet ovat temppeleitä pullollaan. Toisessa suunnassa on meri, joka houkuttelee kesäisin Tokion ja Jokohaman väkeä puoleensa.

Kamakuraan pääsee JR:n lähijunalla Tokion Shinjukusta (980 ¥). Yksi suunta kestää noin tunnin.

> Kamakuran kaupungin nettisivut turisteille vinkkeineen. 

 

Koska mennä?

Kamakura lumoaa jopa vetisimmällä sadekaudella, joten koska vain! Kamakura on kaunis niin kirsikkapuiden kukkiessa, syksyn ruskassa kuin kesähelteilläkin ilotulitusfestivaalien aikaan.

Kamakura sijaitsee 56 metriä merenpinnan yläpuolella. Kylmintä on tammikuussa (keskimäärin n. 5°) ja kuuminta elokuussa (n. 28°). Maaliskuusta marraskuuhun lämpötila on keskimäärin 10° yläpuolella. Ilma saattaa Kamakurassa tuntua Tokiota kosteammalta.

Päiväretkeä suunnittelevan kannattaa muistaa, että suurin osa Kamakuran temppeleistä menee kiinni neljän ja viiden välillä. Suuntaa siis temppeleille ajoissa, jos tahdot nähdä päivän aikana mahdollisimman monta. Sekin on hyvä pitää mielessä, että Kamakura on suosittu viikonloppuretkikohde myös japanilaisille, joten viikko voi olla viikonloppua parempi aika vierailuun.

 

Buddhalaistemppelin rauhaa: Engaku-ji

Engaku-ji perustettiin vuonna 1282 paikaksi, jossa zen-munkit rukoilivat sotilaiden puolesta, jotka menettivät henkensä Japania puolustaessaan. Vaikutusvaltainen buddhalaistemppeli on erityisen suosittu syksyllä ruska-aikaan. Ihmeteltävää löytyy toki muinakin vuodenaikoina: keväällä luumunkukkia, magnolioita ja kirsikankukkia, kesällä hortensioita ja talvella japanintataria.

Temppelistä löytyy myös kansallisaarteeksi luokiteltu Kamakuran suurin kello, joka on peräisin vuodelta 1301.

> Osoite: 409 Yamanouchi, Kamakura, Kanagawa. / Lähin asema: Kita-Kamakura. / Sisäänpääsy aikuiselle 300 ¥.

 

 

Temppeli: Kenchō-ji

Kamakuran tärkein ja vanhin zen-temppeli Kenchō-ji on harvinaisen kaunis – ja se on myös Japanin vanhin vielä toiminnassa oleva zen-luostari. Temppeli on perustettu vuonna 1253.

Erityisen kaunis on temppelin päähalli puutarhoineen, sekä pienen kipuamisen päässä oleva näköalatasanne. Sieltä on huumaavat maisemat Tokionlahdelle ja kirkkaalla säällä Fuji-vuorikin saattaa näyttäytyä. Näköalatasanteelta lähtee myös monta patikointireittiä, jotka kestävät noin tunnin. Varo karhuja!

Jos sinulla on Kamakurassa aikaa vain yhteen temppeliin, Kenchō-ji on hyvä vaihtoehto.

> Osoite: 8 Yamanouchi, Kamakura, Kanagawa. / Sisäänpääsy 500 ¥.

 

Temppeli: Meigetsu-in

Puolen kilometrin päästä Kita-Kamakuran juna-asemalta löytyy temppeli, joka tunnetaan myös hortensiatemppelinä (ajisai dera). Sadekaudella temppeli on erityisen suosittu, sillä alueen 2500 hortensiaa rakastavat kosteaa säätä.

Oli metsämaisemia hortensioita vasten, vanhoja temppelirakennuksia ja kaunista bambumetsää. Vaikka satoi lähes vaakatasossa ja kengät olivat litimärät, paikan kauneuden edessä epämukavuus oli helppo unohtaa.

> Osoite: Yamanouchi 1-8-9, Kamakura, Kanagawa. / Sisäänpääsy 500 ¥.

 

buddhalaismunkkien kasvisruokaa Kamakurassa

Syö: Testaa shōjin ryoria

Iloisia uutisia kasvissyöjille – Kamakura on erinomainen paikka japanilaisen temppelikeittiön testaamiseen! Muita paikallisherkkuja ovat pikkuruiset valkoiset kalat riisikulhon päällä.

Lyhyen kävelymatkan päässä Meigetsu-inistä sijaitsee ravintola nimeltä Hachinoki. Tarkalleen ottaen saman nimisiä ravintoloita on kaksi – Michelin-tähdellä varusteltu kaiseki-ravintola, joka tarjoilee japanilaista haute cuisinea, sekä kasvisruokaa tarjoileva Hachinoki. Emme ensin meinanneet löytää tuota kasvisravintolaa, mutta kaiseki-ravintolan työntekijät ohjasivat meidät onneksi oikeaan suuntaan.

Kokemus ei ole halpa – ravintolan edullisimman ateriakokonaisuuden hinta oli noin 3800 ¥. Mutta makujen ilottelu on jokaisen jenin arvoinen. Oli ihania pieniä japanilaisia lisukeruokia, tofuja monella eri tavalla, pikkelöityjä vihanneksia, grillattua munakoisoa, misokeittoa mitä erikoisimpien sienten kera sekä riisiä herkullisen feikkilihan kanssa. Myös tee vaihtui kesken aterian kevyestä vihreästä vahvaan paahdettuun.

Oli ihana istua tatamilattiaisessa huoneessa ja katsella sademyrskyn pauhua puutarhassa. Jälkiruoaksi oli tarjolla vesimelonia, pikkuruisen vaahteranlehden kanssa. Japanilaisessa kulttuurissa hedelmiä arvostetaan, ja niinpä pieni hedelmä usein lopettaa fiinit, pitkät illalliset.

> Osoite: 350 Yamanouchi, Kamakura. / Nettisivut täällä. Noin viiden minuutin kävelymatka JR:n asemalta Kita-Kamakura.

 

Temppeli: Tsurugaoka Hachiman-gu

Kamakuran tärkein shintolaistemppeli kunnioittaa Hachimania, sodan jumalaa. Se on rakennettu alunperin vuonna 1063, nykyiset osat ovat peräisin vuodelta 1918.

Kaupungista päin temppelialueelle saavuttaessa vastaan tulee kaksi lampea. Oikean puoleisesta Minamoto-klaanin lammesta löytyy kolme saarta, vihollisklaani Tairan lammesta neljä saarta. Saarten määrän julkeus aukeaa vain japaniksi – neljää tarkoittava shi kun merkitsee japaniksi myös kuolemaa. Lammen takana on myös Kamakuran aarteita esittelevä National Treasure Museum.

Temppeli on myös kuuluisa yabusame-festivaaleistaan, jotka sisältävät jousiammuntaa hevosen selästä samuraipuvuissa. Se järjestetään vuosittain huhtikuun kolmantena sunnuntaina.

> Vajaan 15 minuutin kävelymatka Kamakuran JR-asemalta. / Osoite: 2-1-31 Yukinoshita, Kamakura. / Museon sisäänpääsy 300–600 ¥ riippuen näyttelystä.

 

Koe: Komachidori-kauppakatu

Kauppakadulta löytyy putiikkia ja herkkukauppaa jos jonkinlaista. On antiikkiliikettä, japanilaisiin furoshiki-kankaisiin erikoistuneita puoteja ja matkamuistomyymälöitä, joiden hintataso on ilahduttavasti Tokiota halvempi. Ruokapaikkoja ja herkkukauppoja löytyy moneen makuun.

Täydellinen viimeinen pysähdys ennen paluuta Tokioon!

 

Syö: Raimugi House Bakery

Kivenheiton päässä Kamachidori-kauppakadusta löytyy suomalainen kahvila, Raimugi House Bakery. Raimugi tarkoittaa japaniksi ruista. Kahvilasta löytyykin erilaisia ruisleipiä, rieskaa ja pullaa, jossa maistuu kunnolla kardemumma.

Visiitillämme kesäkuussa karjalanpiirakat olivat valitettavasti päässeet loppumaan. Kun marmatimme asiaa kaverini kanssa suomeksi, astui suomalainen leipuri keittiön puolelta myymälään. Hän kehotti varaamaan niitä Facebookin kautta, kun Kamakuran reissu on tiedossa.

> Raimugi House Bakeryn (ライ麦ハウスベーカリー) Facebook-sivut täällä. / Osoite: Komachi 2-8-23, Kamakura. 
 

Koe: Kamakuran raitiovaunu

Enoden Railway yhdistää Kamakuran ja Enoshiman saaren. Ratikka on nähtävyys jo itsessään. Kiskot puikkelehtivat läpi tiiviiden asuinalueiden, lähes talojen takapihoilla. Ja kohta toisella puolella humisee meri.

Hyppää ihmeessä kyytiin! Muistathan varoa, ettet hypi kiskoille idyllisiä ratikoita kuvatessasi.

> Raitiovaunun nettisivut täällä.

 

Koe: Meri

Kesäisin Kamakura on kuuluisa myös rantaelämästään ja kuulemma monet tokiolaisnuoret suuntaavat sinne juhlimaan. Surffikulttuuriakin löytyy.

Virallinen rantakausi on heinäkuusta elokuuhun. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on yksi Tokiota lähimmistä uimapaikoista, joten rauhaa on turha odottaa. Suhtautuminen tatuointeihin on saattaa olla tarkkaa, joten kuvat kannattanee pitää vaatteiden alla piilossa.

> Lisää infoa Kamakuran kaupungin sivuilla täällä ja täällä postaukseni siitä, miten japanilaiset suhtautuvat tatuointeihin.

 

Temppeli: Kotoku-in ja buddha-patsas

Kamakuran tunnusmerkkinä on taivasalla istuva Buddha, joka on seissyt samalla paikalla vuodesta 1512 lähtien. Alunperin sen ympärillä oli temppeli, jonka taifuunit ja maanjäristykset ovat tuhonneet. Vankka 11,4 metriä korkea pronssipatsas kuitenkin kesti sen kaiken.

Naran valtavaan Buddhaan verrattuna patsas on kuitenkin vaatimaton ja TripAdvisorissa monien haukkuma. Varsin pienellä 20 jenin lisämaksulla patsaan sisään pääsee kurkistamaan. Se kannattaa maksaa – on hauskaa katsoa millaisista osista pronssipatsas on veistetty.

Kotoku-in sijaitsee pienen bussimatkan tai raitiovaunuajelun päässä Kamakuran asemalta. Omasta mielestäni vierailu on kuitenkin sen arvoinen, sillä naapurustosta löytyy lisää kiehtovaa nähtävää temppeleiden ystävälle.

> Raitiovaunupysäkki: Hase. / Osoite: 4 -2-28 Hase, Kamakura / Temppelin nettisivut

 

Temppeli: Hase-dera

Viiden minuutin kävelymatkan päässä Naran kuuluisasta Buddhasta on yksi Kamakuran kauneimmista temppeleistä: Hase-dera. Se on nousee rinteeseen ja pitää sisällään sieviä lampia karppeineen ja paljon kaunista puutarhaa.

Välitasanteella on patsaita Jizō-boddhisattvasta, jonka ajatellaan olevan lasten suojelija. Sadat patsaat ovat kuulemma pystyttäneet vanhemmat, jotka ovat kokeneet keskenmenon, kätkytkuoleman tai abortin. Jizō nimittäin kuulemma erityissuojelee lapsia, jotka ovat kuolleet ennen vanhempiaan.

Hase-deran helmenä on yhdeksänmetrinen puusta veistetty patsas, joka esittää Kannonia, myötätunnon jumalatarta. Se on kuulemma veistetty samasta puusta, kuin Naran Hasedera-temppelin Kannon-patsas.

Alueelta löytyy kuulemma myös luolia, joiden sisällä on kauneuden ja vaurauden jumalan Bentenin patsaita. Temppeli on myös kuuluisa hortensioistaan, ja sadekaudella erityisen suosittu.

> Raitiovaunupysäkki: Hase / Osoite: 3-11-2 Hase, Kamakura.

 

+ Tekemistä: Patikointipolut

Kamakurasta löytyy paljon patikoitavaa reippailusta pitävälle. Tällä hetkellä muutamat reitit ovat osittain suljettuina taifuunin aiheuttamien vaurioiden takia, joten tarkista polkujen tilanne allaolevan linkin takaa.

> Japan Guiden tietoa reiteistä täällä.
 

+ Minne seuraavaksi?

Tähän postaukseen on mahtunut vain murto-osa Kamakuran temppelitarjonnasta. Seuraavilla reissuillani tahdon kokea esimerkiksi Tokei-jin.  1200-luvulta 1800-luvulle asti sotilaiden naiset, jotka tahtoivat avioeroa, saattoivat paeta Tōkei-jiin ja kolmen temppelissä vietetyn vuoden jälkeen ero astui voimaan. Aikamoista!

Kamakuran vierestä löytyy myös yksi lempipaikoistani Tokion lähistöllä – Enoshiman temppelisaari. Jos aikaa on, jää ihmeessä Kamakuraan yöksi ja jatka matkaa kohti Enoshimaa.

 

 

Lisää sivuretkiä Tokiosta ja muita tarinoita:

Japanin kulttuurista: katsaus Japanin uskontoihin

Pala Suomea tunnin päästä Tokiosta / Muumin Valley Park ja Metsä

Kawagoe – Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

Viikonloppu Hakonessa osa 1 / selviytymisopas

Viikonloppu Hakonessa osa 2 / aktiviteetit

Rakas matkapäiväkirja: Viikonloppureissu Tokiosta Nikkoon

Nikkon Tōshōgū – ehkä koko Japanin hienoin temppeli!

Seuraa matkojani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Tokion kaupunginosaoppaat, osa 4: Shinjuku

sunnuntai, tammikuu 12, 2020

On neonvaloja, karjuva Godzilla, savuisia izakayoja. Pilvenpiirtäjiä ja fiinejä kauppakeskuksia. Ristiriitainen Shinjuku saattaa aluksi etäännyttää, mutta on mahdollisuuksia täynnä, jos vain tietää mistä etsiä.

 

Shinjuku on loistava paikka eksyä. Olen kulkenut siellä monta kertaa täysin eri reittejä, törmäämättä yhteenkään samaan paikkaan. (Okei, ajan kanssa se vähän vaikeutuu.)

Shinjukun kaupunginosaa määrittelevät omituisesti esiin putkahtelevat metroasemat ja Shinjuku station itsessään onkin nähtävyys. Kuinka usein päätyy seikkailemaan maanalaiseen verkostoon, jossa on 200 uloskäyntiä? Saattaa tosin olla järkevämpää karata maan pinnalle niin pian kuin mahdollista.

Budjettiruoan etsijälle Shinjukun asema on kuitenkin hyvä resurssi – vuokrat ovat niin kalliita, etteivät huonot paikat menesty. Samaa paikkaan ei tosin kannata koettaa löytää kahdesti. Yritin valehtelematta viidesti eri kaverien kanssa löytää ihastumaani ochazuke-paikkaa tuloksetta, koska ”se on varmasti ihan tässä lähellä jossain”. Ei muuten ollut.

 

Kuva Unsplash / Yu Kato / täältä

Koe: Fiilistele jättimäisiä erikoisliikkeitä

Shinjukussa erikoisliikkeet ovat välillä niin isoja, etteivät ne mahdu yhteen rakennukseen. Yodobashi cameralla (kuvassa) on yksi rakennus pelkästään kameratarvikkeille. Pokémon Gon pelaajat ilahtuvat sen rakennusten välissä sijaitsevasta aukiosta, jossa on penkkejä ja ikuiset luret.

Yksi kiinnostavista erikoisliikkeistä on BEAMS, jonka monikerroksisesta myymälästä löytyy hipsterimielisille matkamuistoja laidasta laitaan.

> Yodobashi Camera: 1-11-1 Nishishinjuku, Shinjuku
> BEAMS: 3−32−6, Shinjuku, Shinjuku

 

Haistele tunnelmaa hienoissa ostoskeskuksissa

Vaikka shoppailu ei kiinnostaisi, japanilaiset ostoskeskukset ovat nähtävyys jo itsessään. Infotiskiltä löytyy työntekijöitä viimeisen päälle silitetyissä uniformuissaan ja oikein fiineistä paikoista jopa hissistä nappia painamasta.

Suosikkipaikkani on kellarikerrosten depachika -herkkuosastot. Myynnissä on kaikkea bentoo-eväsbokseista leivonnaisiin ja uskomattoman yksityiskohtaisiin makeisiin. Tarkista myös leipomopuodit, etenkin jos kioskien pulla-leipien jälkeen alkaa himoita kovakuorisempaa leipää.

> Vaihtoehtoja, esim: Odakyu, Takashiyama Times Square, Isetan. Modernimpaan makuun shoppailevalle sopii OIOI (lausutaan hämmentävästi maru-i) tai Lumine est.

 

Iida ja Shinjuku gyoen-puisto

Pakene kaupunkia Shinjuku Gyoeniin

Ehdoton lempipaikkani Shinjukussa on valtava puisto: Shinjuku Gyoen. 52,8 hehtaaria pitää sisällään erityyppisiä puutarhoja: japanilaisen maisemapuutarhan, englantilaisen ja ranskalaisen sekä metsäisen. Puisto on erityisen suosittu japanilaisten keskuudessa kirsikankukkien aikaan. Muista mennä myös kasvihuoneeseen, joka on ihanalla tavalla vähän kuriton.

Nappaa mukaasi eväsrasia läheisten tavaratalojen herkkuosastolta ja tule puistoon paistattelemaan päivää. Pussikaljoitteluun paikka ei valitettavasti sovellu, sillä alkoholijuomat ovat kielletty. Sakuran aikaan jopa laukut tarkastetaan piilopullojen varalta.

> Sisäänpääsy 500 ¥, kokeile kysyä 50% opiskelija-alennusta. / Lähimmät metroasemat eri sisäänkäynneille: Shinjukugyoenmae, Sendagaya.  

Lue lisää:
Testissä missä on Tokion paras sakura, osa 2

 

 

Eksy kirjakauppaan – Kinokuniya ja BookOff

Jos matkalukeminen loppuu kesken tai tahdot japanilaisen kirjallisuusklassikon kielellä, jota ymmärrät, suuntaa Takashiyama-tavarataloon. Sen viereisessä Kinokuniyassa on nimittäin kerroksen verran englanninkielisiä kirjoja. Jos taas olet kiinnostuneempi japaninkielisistä kirjoista tai lehdistä, mene monikerroksiseen Kinokuniyan Main Storeen Kabukichōn vieressä.

Käytettyjen kirjojen ystävää taas lämmittää BookOffEnglanninkielisiä kirjoja on valitettavasti kuitenkin vain hyllyn verran. Itse raahasin Suomeen valikoiman lastenkirjoja japanin opiskelua varten, 2-4€/kpl.

 

Punaisten lyhtyjen Kabukichō

Alue on nimetty kabukiteatterin mukaan, jota ei kuitenkaan koskaan rakennettu. Nykyisin alue tunnetaan punaisten lyhtyjen alueena. Turistinähtävyys on love hotel hill, jonka talojen arkkitehtuuri on juuri niin älytöntä, kuin tuntiperusteisille seksihotelleille kuvitella saattaa.

En välttämättä tahtoisi kävellä Kabukichossa yksin viikonloppuyönä, mutta mielestäni täällä on Tokion hienoimmat neonvalot. Alueelta löytyy myös (aika lailla turisteille rakennettu) Robot restaurant, jonka showsta ei kuulemma neonvaloja ja överiyttä puutu.

 

Temppelin rauhaa: Hanazono

1700-luvun puolivälissä rakennettu shintolaistemppeli löytyy Kabukichōn neonvalojen kyljestä. Se on omistettu Inari-jumalalle, kuten mm. Kioton kuuluisa Fushimi Inari Taishakin. Hanazono on erityisen kuuluisa kuulemma viihteen ja kaupan alan ihmisten keskuudessa.

Pyhäkön festivaalit järjestetään toukokuun lopussa ja marraskuussa. Erityisesti marraskuinen kukoille omistettu Tori no ichi -juhla on hieman kuin Japanin thanksgiving, ja erityisen suosittu. Pyhäkössä järjestetään myös monina sunnuntaina antiikkimarkkinoita, joita kannattaa tähyillä esimerkiksi Tokyo Cheapon tapahtumakalenterista.

> Ilmainen. / Osoite: 5-17-3 Shinjuku, Shinjuku.

 

Bongaa karjuva Godzilla

Hotel Graceryn parvekkeelta löytyy yllätys, joka kurkkii Kabukichōn rakennusten yli – Godzillan pää. Joka tunti sen silmät syttyvät punaiseksi ja otus puhkeaa karjumaan ja syöksemään savua. Esitys on laimeampi kuin miltä se kuulostaa, mutta hauska ilmainen ajanviete tunnin välein.

Livahda hissillä hotellin aulaan ja marssi pokkana terassille katsomaan maisemaa ja Godzillaa läheltä.

> Ilmainen / Osoite: 1-19-1 Kabukicho, Shinjuku Toho BldgShinjuku.

 

Kuva Unsplash / Josh Wilburne / täältä

Vietä ilta izakayassa

Perinteiseen illanistuntaan sopii izakaya, josta saa mutkatonta syötävää laidasta laitaan ja olut virtaa. Hyvä ketju on perinteisempi Wan, josta löytyy liukuovilla erotetuja loosseja isommille seurueille. Tilaa pöytään padin välityksellä pikkuannoksia jaettavaksi. Hyvä ja edullinen ketju on kalaruokiin keskittyvä Ootoya, jonka kastikkeet ovat niin hyviä, että nuolisin lautasen jos kehtaisin. Sekä Wanin että Ootoyan ravintoloita löytyy ympäri Japanin.

Myös Shinjukusta löytyy yokochō, pikkuruisia izakayoja ja baareja yhdistelevä katu. Omoide yokochō sijaitsee JR:n juna-aseman takana. Se on vielä itseltäni jäänyt testaamatta, sillä suurin osa paikoista keskittyy lihaan ja kanaan.

 

Vegaaniravintola Ain Soph. Journey

Yksi Tokion parhaista kasvisravintoloista on japanilaista fuusiokeittiötä tarjoileva Ain Soph. Journey. Sen alkuperäinen ravintola itse asiassa sijaitsee Kiotossa. Ain Soph. -ketjulla on Shinjukun lähettyvillä myös rennompi vegeburgeriravintola Ain Soph. Ripple (kuvassa). Mutta jos rehellisiä ollaan, Bun2Bun ja muut Helsingin ketjut ovat totuttaneet liian hyvään tasoon voidakseni sitä ylistää, vaikka se ihan jees-tasoa onkin.

Ain Soph. Journey sen sijaan on ihana ja heidän feikki-lihansa parasta, mitä olen Japanissa syönyt. Skippaa pääruoat ja tilaa pöytä täyteen alkupaloja! Palvelu on vähän verkkaista, mutta herkullinen ruoka antaa sen anteeksi.

> Ain Soph. Journey osoite 3-8-9 Shinjuku, Shinjuku. / Ain Soph. Ripple osoite 2-46-8 Kabukicho, Shinjuku. 

 

Tokyo Metropolitan Government Building ja kirsikankukkia

Ihaile maisemia Metropolitan Government Buildingissa

Tokion metropolialueen hallintorakennuksen (ah mikä käännös!) observatorio on loistava paikka ihmetellä suurkaupungin siluettia.

Maisemaklassikko on myös Lost in Translation -elokuvan Park Hyatt-hotellin baari. Blogini nimestä huolimatta en ole vieläkään saanut aikaiseksi visiittiä sinne, minkä vähän sietääkin hävettää.

Lue lisää:
Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä

 

LBGTQ-väen Nichōme (2-chōme)

Tokion sateenkaarevin paikka on Shinjukun Nichōmen kaupunginosa. Kannattaa huomioida, että monet paikoista on jaoteltu erikseen miehille tai naisille. Osa onneksi on avoinna kaikille.

Erityisen söpö on jalkakylvyn sisältävä queer-kahvila (足湯cafe&bar どん浴), josta saa mm. banh mi-leipiä ja okinawalaista makeahkoa tofua.

> Osoite: Shinjuku 2-7-3 ヴェラハイツ新宿御苑203, 160-0022 Shinjuku. Mene porttikongista sisään ja toiseen kerrokseen.

 

Käy golden gaissa

Pikkuruisten baarien täyttämä Golden gai on klassikko – ja monien mielestä varmasti jo turistien pilaama. Vaikka moni paikoista kieltäytyy ottamasta turisteja vastaan, muutaman korttelin kokoinen alue on viihtyisä paikka illanviettoon.

Pikkuruisia baareja on kuulemma jopa parisataa. Parhaan kokemuksen saa valitsemalla yhden vakiopaikan, ja palaamalla asiakkaaksi ilta toisensa jälkeen. Lisää infoa etiketistä mm. Rough Guidessa.

> Osoite: 1-1-6 Kabukicho, Shinjuku, Tokyo. 

 

Koreatown eli Shin-Okubo

Pieni Etelä-Korea löytyy Shinjukun Shin-Okubosta – kilometrin kävelyn tai yhden junapysäkin matkan päästä Shinjukun ytimestä. Ravintoloita bi-bim-bapeineen löytyy moneen lähtöön, söpöt pikkuliikkeet myyvät k-pop-krääsää. Alueelta löytyy myös tatuoidut asiakkaat hyväksyvä kortteli-sentoo, Mannenyu.

> Täällä Time Out Tokyon opas Shin-Okuboon.

 

 

Blogini aiemmat kaupunginosaoppaat:

Tokion kaupunginosaoppaa: Shibuya

Tokion kaupunginosaoppaat: Daikanyama, Meguro ja Ebisu

Tokion kaupunginosaoppaat: Yanesen eli Yanaka, Nezu ja Sendagi

Tokion kaupunginosaoppaat: Tokyōn alue ja keisarillinen palatsi

Japani Kioto

Pieni kaupunkiopas: Kioto

lauantai, joulukuu 7, 2019

Mitä tehdä Kiotossa? Kioto on yksi Japanin suurimmista turistinähtävyyksistä, eikä syyttä. Sen lukuisat temppelit ja ihanat puutarhat antavat paljon historian ja kauneuden ystäville. Tässä kahden reissun pohjalta tehty pieni opas Kiotoon.

 

Kioto on Japanin vanha pääkaupunki, joka toimi vuodesta 794 vuoteen 1868 keisarin asuinpaikkana. Sitä ovat koetelleet luonnonmullistukset ja tulipalot, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Kiotokin nimittäin löytyi toisen maailmansodan aikana atomipommin pudotuskaupunkien listalta, kunnes poistettiin sieltä historiallisen arvonsa takia. (Tuon kirjoittaminen saa mut aina tuntemaan vähän kylmiä väreitä.)

Kioto onkin erittäin hyvä paikka aistia japanilaista tunnelmaa perinteisimmillään. Siellä on myös koko maailman suurin määrä UNESCOn maailmanperintökohteita saman kaupungin sisällä. Suosituimmat temppelit ovat pahimmillaan ruuhkaisuudeltaan ahdistavia, mutta tarpeeksi ajoissa liikkumalla jopa Fushimi Inari Taishassa voi kulkea hetken näkemättä ketään. Parhaimmillaan Kioto onkin kun menee suosituimmista temppeleistä vielä yhden verran pidemmälle. Toinen hyvä taktiikka on reissata sesongin vastaisesti, vaikkapa menemällä kirsikankukista kuuluisaan puutarhaan syksyllä.

Kiotoon pääsee näppärimmin Tokiosta luotijunalla (n. 118€) tai yöbussilla (n. 40€). Naapurikaupunki Osakan suunnasta tulee lähijuna. Suoraan Kiotoon saapuvan kannattaa lentää joko Kansain tai Itamin lentokentille.

Lue lisää:
Miten välttää Kioton ruuhkat?
Rakkauskirje Kiotolle

 

Yleistä: Liikkuminen Kiotossa

Jos ei lasketa turistimääriä, Kioton suurin heikkous on mielestäni liikkuminen. Moni neuvoo unohtamaan julkisen liikenteen kokonaan ja ottamaan pyörän alle – sen aion tehdä seuraavalla kerralla.

Kiotosta löytyy raitiovaunu (kuvassa), metrolinja, lähijunia ja busseja. Julkisen liikenteen päivälippu kustantaa n. 4€, mutta kannattaa varoa mihin sen kanssa hyppää. Iso osa busseista ei nimittäin kuulu systeemin piiriin.

Erityisesti Kioton asemalla oikeaa bussia etsiessä olen monta kertaa menettänyt hermoni, kun oikeaa laituria ja bussin numeroa ei vain millään tunnu löytyvän.

Huikkaa ihmeessä kommenttiboksiin, mikä on sinun mielestäsi fiksuin tapa liikkua Kiotossa!

 

Tee: Kerää temppelileimoja

Yksi ainutlaatuisimmista matkamuistoista Japanista on oma pyhiinvaelluskirja. Lähes jokaisella japanilaisella temppelillä on nimittäin oma leimansa, goshuin, jonka pariksi työntekijät kirjaavat kalligrafialla käyntipäivämäärän. Leimakirjoja voi ostaa suoraan temppeleistä noin 1000–2000 ¥ hintaan, yksittäinen leima maksaa 200–500 ¥.

Säilytän omaani kotona aarteena. Aina katsellessani sen sivuja muistan ne ylpeän penseät ammattilaiset, jotka ovat muistot sen sisälle tekstanneet.

Lue lisää:
Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

 

Länsi-Kioto

Alue: Ihanan perinteinen Gion

Perinteisten puutalojen reunustaman Gionin kaduilla voi koettaa bongailla geishoja. Todennäköisemmin törmäät kuitenkin turistiin. Osa heistä tosin kantaa vuokrakimonojaan niin elegantisti, että geisha-epäilyksiltä on vaikea välttyä.

Gion on tunnelmallisimmillaan iltahämärissä. Poikkea pieniin (ja tyyriisiin) putiikkeihin, maistele pikkukojujen herkkuja ja eksy kujille. Ruokapuolella tarjolla on hävyttömän kallista kaisekia, japanilaista fine diningia, mutta myös budjettivaihtoehtoja. Päädyin vahingossa herkulliseen Senkaku-sobaravintolaan, joka tarjoaa Michelin-tasoista tempuraa kohtuuhintaan.

Ensi kerralla aion mennä Gion Corneriin, jonka tunnin kestävässä esityksessä näytetään palasia monista erilaisista japanilaisista taidemuodoista, kuten geishojen tanssista, teeseremoniasta, kukkien asettelutaide ikebanasta ja bunraku-nukketeatterista. (Lisää geishoista ja Gionin alueesta voit lukea mm. Matkasto-blogista.)

Majoitusvaihtoehdoksi alueella voin suositella edullista mutta ihanaa Ryokan Hostel Gionia, jossa jopa dormin kapsuleissa nukutaan tatameilla. Sijainti saattaa olla yksi Kioton kauneimmista.

> Alue Japan Guidessa. / Gion Cornerin aikuisten lippu 3150 ¥. 

 

Temppeli: Kiyomizu-dera

Yksi Kioton ja koko Japanin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Kiyomizu-dera, puhtaan veden temppeli. 778 perustettu temppeli on vanhempi kuin koko Kioton kaupunki ja se löytyy UNESCOn maailmanperintökohteiden listalta. Keväisin maisemaa värittävät kirsikankukat, syksyisin upea ruska.

Päähalli seisoo paikallaan 139:n puupalkin varassa. Tällä hetkellä sen katto on kuitenkin remontissa, joten kuuluisten kuvien näkymä temppelistä ja Kioton kaupungista ei valitettavasti onnistu. Remontin arvioidaan loppuvan ensi keväänä.

Visiitilläni aamuvarhaisella törmäsin eläkeläisiin täyttämässä vesipullojaan. Temppelin kolmesta eri virrasta saa nimittäin eri asioihin auttavaa vettä – opiskeluihin, rakkauselämään ja pitkäikäisyyteen. Valitse kuitenkin vain yksi, sillä kaikista kolmesta lähteestä juomisen ajatellaan olevan ahnetta.

> Osoite: 294 Kiyomizu, Higashiyama Ward / Pääsylippu 400 ¥. 

 

 

Koe: Kokeile teeseremoniaa

Kiinnostaako, olisiko teeseremonia juttusi, mutta et tahdo panostaa monta tuntia ja suurta jenisummaa? Ellet ole ihan varma, voit kokeilla asiaa Camellia Tea Housessa, joka on englanninkielinen ja turistiystävällinen.

Kolmen vartin mittaisesta demonstraatiosta jäi kuitenkin itseni tasoiselle japanihurahtaneelle lähinnä nälkä nähdä pidempi teeseremonia. Suosituksia hyvistä paikoista siihen vastaanotetaan kommenttiboksiin!

> Osoite: 349-12 Masuya-cho, Higashiyama-ku / Jaettu lyhyt teeseremonia 3000 ¥, lapset 1500 ¥. 

 

Temppeli: Yasaka shrine

Gionin aluetta rajaa toisessa suunnassa Kiyomizu-dera, toisessa Yasaka-pyhättö. Ennen Gion-pyhäkön nimellä tunnettu Yasaka on omistettu meren ja myrskyjen jumala Susanoolle. 

Pyhäkön festivaali Gion matsuri järjestetään heinäkuussa. Se on yksi koko Japanin suosituimmista ja kuuluisimmista kesäfestivaaleista, jolloin kulkueet valtaavat koko Gionin alueen.

Ja jos satut Kiotoon uutenavuotena, suuntaa tänne uuden vuoden ensimmäisiä rukouksia varten!

> Osoite: 625 Gionmachi Kitagawa, Higashiyama Ward. / Ilmainen.

 

 

Luoteis-Kioto

Temppeli: Kinkaku-ji

Kinkaku-ji eli kultainen temppeli on yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä. Ruuhkat ovat valitettavasti sen mukaiset. Olin paikalla vartti avaamisajan jälkeen, ja jouduin taistelemaan maisemapaikasta. Kullanhehkuinen temppeli toki oli livenä aivan yhtä yliluonnollisen kaunis, kuin kuvissakin.

Aiemmin Rokuonji-nimellä tunnettu temppeli on rakennettu shogunaatti Ashikaga Yoshimitsun eläköitymishuvilaksi ja muutettu 1408 zen-temppeliksi. Se on kauttaaltaan päällystetty Kanazawasta peräisin olevalla lehtikullalla. Kierrä polku läpi kauniin puutarhan ja ihaile temppeliä eri kulmista.

> Osoite: 1 Kinkakujicho, Kita Ward. / Sisäänpääsy 400 ¥.

 

Temppeli: Ryōan-ji

Kultaisen temppelin naapurista löytyy kiehtova Ryōan-ji, rauhallisen lohikäärmeen temppelijoka sekin lukeutuu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kyseessä on heian-kauden huvila, joka on vuodesta 1450 palvellut zen-temppelinä. Erityisen kuuluisa se on kivipuutarhastaan.

Kivien merkitys on mysteeri. Joidenkin mielestä ne symboloivat tiikeriemoa kantamassa pentujaan turvaan, joidenkin mielestä ne symboloivat jotain abstraktimpaa kuten ikuisuutta. Kivet on myös aseteltu niin, ettei kaikkia viittätoista ole mahdollista nähdä yhtä aikaa – ellet sitten ole kokenut valaistuksen, satorin.

Temppelin laaja puutarha on kaunis ja pitää sisällään mm. valtavan lammen lumpeineen ja pienen bambumetsikön. Ryōan-jissä maistoin myös ensimmäisen kerran buddhalaismunkkien kasvisruokaa yudofuun eli keitettyyn tofuun erikoistuneessa ravintolassa.

> Osoite: 13 Ryoanji Goryonoshitacho, Ukyo Ward. / Sisäänpääsy 500 ¥. 

Lue lisää:
Japanilaista kasvisruokaa maistamassa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

 

 

Keski-Kioto

Alue: kuvankaunis Kamogawa-joki

Kioton kenties kuuluisin joki on Kamogawa, ankkajoki. Toisella puolella on ydinkeskusta ja pienempi geisha-alue Pontonchō, toisella puolella mm. Gion. Joessa on lukuisia siltoja ja jossain kohdissa myös kiviä, joita pitkin hyppelemällä voi päästä puolelta toiselle.

Päivällä joen rannoilta ja silloilta voi bongailla eläkeläisiä kalastamassa ja koululaisryhmiä laiskottelemassa matkalla koulusta kotiin. Iltaisin paikalle ilmestyy pussikaljoittelijoita ja jokivarren terassit hohtavat kutsuvina.

Kamogawan vesi on peräisin läheiseltä Sajikigatake-vuorelta ja se virtaa kohti Osakanlahtea. Sadekausi saattaa välillä koetella joen kantokykyä. Hauska nippelitieto on myös se, että joen kivistä tehtyä lasitetta käytetään kuuluisassa raku-keramiikassa.

Niin, ja monet Kioto-aiheisten postausteni muistiinpanoista on kirjoitettu juuri tämän joen penkalla istuen.

 

Kuva Roméo A / Unsplash

Syö ja shoppaile: ruokakatu Nishiki market

Kioton ydinkeskustan helmi on 400-vuotias Nishiki market, ruokaan keskittynyt ostoskatu. Täältä löytyy kotiin viemisiksi sakea, matchaa, erikoisia mausteita, luksus-keittiöveitsiä ja vaikka mitä, mitä et keksinyt odottaa.

Maistele pikkukojujen herkkuja tai syö lounasta tai illallista. Naapurista löytyy myös shoppailuun soveltuva Shijo-katu kiiltävine ostoskeskuksineen. Hipsterimpiä tunnelmia löytyy Shinkyogaku-puiston läheisiltä pikkukaduilta, jossa on myös kehuttu Ain Soph. Journey-kasvisravintola.

> Osoite: 609 Nishidaimonjicho Tominokoji Dori ShijoagaruNakagyo.

 

Näe: Kioton rautatieasema – Kyoto Station

Vuonna 1997 avattu Kioton asema on sekä nähtävyys että liikenteen keskus luotijunineen, busseineen, lähijunineen ja metroineen. Aseman futuristinen arkkitehtuuri saa epäilemään, ollaanko nyt varmasti historiallisessa Kiotossa. Ensi kerralla suuntaan asemalle illalla, jolloin kuvassa olevat portaat valaistaan vaihtuvin valoinstallaatioin.

Kauppa- ja ravintolakerrosten sijaan kipua katolle, josta löytyy monen kerroksen mittaiset liukuportaat. Ylhäältä löytyy pieni aukio bambuistutuksineen. Paikka sopii loistavasti omien eväiden nauttimiseen sekä maisemien ihailuun. Näkymät ovat lähes samat, kuin naapurin 50 metriä korkeammasta Kyoto Towerista.

> Osoite: Higashishiokoji Kamadonocho, Shimogyo Ward. / Asema ja näköalatasanne on ilmainen.

 

Pohjois-Kioto

Temppeli: Ginkaku-ji

Kysyin edelliskesän vapaaehtoistöissäni Kiotossa asuvalta opiskelijalta, mikä on hänen lempipaikkansa kotikaupungissaan. ”Ehdottomasti Ginkaku-ji”, hän vastasi. ”Mene heti aamulla tai juuri ennen sulkemisaikaa.”

Ymmärrän hyvin. Ginkaku-ji, eli hopeinen paviljonki, ei ehkä ole Kioton näyttävin temppeli, mutta se on herttainen ja ainutlaatuinen.

Ginkaku-ji on inspiroitunut kultaisesta temppelistä, Kinkaku-jista: Ashikagan samanniminen lapsenlapsi rakensi sen vuonna 1482 omaksi eläke-huvilakseen. Kuten kultaisesta temppelistäkin, merkkihenkilön kuoleman jälkeen paikasta tuli zen-temppeli. Se koostuu useammasta temppelirakennuksesta, sammalpuutarhasta ja kuivasta hiekkapuutarhasta. Useaan tasoon levittäytyvä puutarha on sietämättömän kaunis ja huomattavasti kultaista serkkuaan rauhallisempi.

> Osoite: 2 Ginkakujicho, Sakyo Ward / Sisäänpääsy 500 ¥. 

 

 

Alue: Philosopher’s path

Nappaa Ginkaku-jin vierestä kohti Nanzenji-temppeliä lähtevä Filosofin polku. Se reunustaa idyllistä jokivartta, jonka varrelta löytyy söpöjä kahviloita ja pikkuputiikkeja. Löysinpä täältä 1000 jenin (n. 8€) silkkikimononkin.

Keväisin kirsikoiden kukkiessa paikka on kuulemma yksi Kioton suosituimmista.

> Osoite: Shishigatani Honenin Nishimachi, Sakyo Ward / Lisää infoa Philosopher’s pathista Japan Guidessa.

 

 

Etelä-Kioto

Tyttö Fushimi Inari Taisha-temppelissä

Temppeli: Fushimi Inari-Taisha

Tuhannet punaiset torii-portit johdattavat 233 metriä korkean pyhän vuoren päälle. Turistit vähenevät kipuamalla yhä korkeammalle ja korkeammalle. Fushimi Inari-Taisha on Kioton klassikko, jolta ei voi välttyä.

Pyhäkkö on rakennettu vuonna 711 ja omistettu Inarille – riisin, hedelmällisyyden, maatalouden, kettujen ja maallisen hyvän jumaluudelle. Valkoisten kettujen, kitsune, ajatellaan olevan Inarin sanansaattajia, joten niitä löytyy temppelin patsaista, amuleteista ja koristeista. Inarin kettujen lempiruokaa on paistettu tofu. Niinpä temppelin lähistöltä ja vuorelta löytyy inari-sushia ja kitsune udon-keittoa tarjoavia kojuja.

Fushimi Inari-Taisha oli erityisen maaginen aamukuudelta, jolloin vain muutamat hassut turistit olivat löytäneet paikalle. Niin, ja jos ihmettelet mitä pyhää porteissa lukee, pahoittelut. Niissä lukee portin lahjoittajan tiedot ja lahjoituspäivämäärä.

> Osoite: 68 Fukakusa Yabunouchicho, Fushimi Ward. / Ilmainen, auki läpi vuorokauden.

 

Temppeli: Tofuku-ji

Yksi Kioton lempitemppeleistäni, Tofuku-ji, sijaitsee kävelymatkan päässä Fushimi Inari Taishasta. Se on erityisen kuuluisa upeasta ruskastaan ja on yksi Kioton suurimmista ja vanhimmista buddhalaistemppeleistä.

Tofoku-ji on perustettu vuonna 1236 kilpailemaan naapurikaupunki Naran suuren Todaiji-temppelin kanssa. Suurin osa rakennuksista on peräisin Muromachi-kaudelta 1300-luvulta.

Osa ulkona olevista Tofoku-jin rakennuksista, kuten massiivinen Sanmon-portti, ei vaadi pääsymaksua. Lipulla pääsee ihailemaan päähallia ja sen neljää erilaista pientä puutarhaa, joissa yhdistyvät zen-puutarhojen hiekka ja kivet sekä sammaleet. Toisella lipulla pääsee ihailemaan temppelin suurta ja upeaa puutarhaa lisärakennuksineen.

> Osoite: 778 Honmachi, Higashiyama Ward. / Sisäänpääsy Tsutenkyo-sillalle ja Kaisando-halliin 400 ¥, päähalliin ja puutarhoihin 400¥.

 

Syö: Vegans cafe and restaurant

Yhden juna-aseman päässä Fushimi Inarista sijaitseva vegaaniravintola on vähän syrjässä, mutta sopii hyvin lounaspaikaksi temppelien kiertelyn lomassa.

Pääkokki on kuulemma liharuokien parissa ammattinsa oppinut, mutta ekoherätyksen koettuaan tahtonut kehittää täydellisiä vegaaniruokia. Marinoitu tofu kastikkeineen olikin yksi taivaallisimmista, joita olen Japanissa maistanut.

> Osoite: 4-88 Fukakusa Nishiuracho, Fushimi Ward. / Ravintolan sivut täällä.

 

Arashiyama

Koe: Arashiyama

Hieman syrjässä sijaitseva Arashiyama, myrskyvuori, on yksi lempialueitani Kiotossa. Vuoret häämöttävät kaukaisuudessa, joki jakaa alueen kahdelle eri puolelle. Paikalle pääsee bussilla, raitiovaunulla tai lähijunalla.

Arashiyamassa etäisyydet ovat hyvin käveltävissä. Toki voi myös hypätä tyyriiseen riksakyytiin, joihin salskeat kantajat koettavat kulkijaa houkutella.

> Alue Japan Guidessa, Lanttimatkojen ihana video Arashiyamasta täällä.

 

Temppeli: Tenryu-ji

Arashiyaman bambumetsän vierestä löytyy alueen vaikutusvaltaisin zen-temppeli, Tenryu-ji. Sen on rakennuttanut vuonna 1345 shogunaatti Ashikaga Takauji (1305-1358). Tenryu-ji on erityisen kuuluisa lohikäärmeitä esittävistä kattomaalauksistaan, joita pääsee ihailemaan vain muutamana päivänä vuodessa.

Tulipalot ovat koetelleet Tenryu-jin rakennuksia, mutta puutarha on säilynyt lähes alkuperäisenä. Se onkin häkellyttävän kaunis ja niin laaja, että jopa omaa rauhaa saattaa löytyä. Maisemapuutarhaan onkin ihana unohtua oleskelemaan.

Myös täältä löytyy (tyyris) buddhalaista kasvisruokaa tarjoileva ravintola, nimeltään Shigetsu.

> Osoite: 68 Susukinobaba-cho, Saga-Tenryuji, Ukyo-ku, Kyoto-shi, 616-8385  / Sisäänpääsy 500 ¥, 300 ¥ lisämaksu temppelirakennuksiin. / Temppelin nettisivut.

 

Koe: Arashiyama Bamboo Grove

Tenryu-ji-temppelin vierestä löytyy yksi Arashiyaman suosituimmista nähtävyyksistä: bambumetsä. Polku johdattaa pienen metsän läpi, ja yhtäkkiä kaikki mitä näet, on bambuja. Ainakin, jos olet paikalla ennen turistimassoja.

Mutta, olipa seurana turistilaumat tai ei, kyllä bambut ovat länsimaisille silmille silti aina maaginen näky. Puhumattakaan siitä narinasta, mikä puista lähtee, kun tuuli niitä heiluttaa.

> Ilmainen. Auki kellon ympäri, joten suosittelen visiittiä epäinhimillisen aikaisin tai juuri ennen auringonlaskua.

 

Puutarha: Ōkōchi Sansō

Ehdoton lempipuutarhani Kiotossa on japanilaisten samurai-elokuvien filmitähti Ōkōchi Denjirōn (1898–1962) vanha residenssi, Ōkōchi Sansō. Älä anna tuhannen jenin (n. 8€) sisäänpääsyn järkyttää – lippuun nimittäin sisältyy kulhollinen matchaa ja makeinen puutarhan teehuoneessa. Ehkä lippuhintojensa takia puutarha pysyykin ihanan rauhallisena.

Ja mikä puutarha! Reitit risteilevät läpi pienten kivipolkujen, rakennusten ja porttien, näkymät vastarannan pienelle shintolaistemppelille ovat upeat. Välillä kuljetaan bambukujaa, välillä voi käydä jäljentämässä paperille buddhalaisia viisauksia meditaatiohuoneessa. Ja sitten on matchan aika.

Jos taas villimpi luonto kiinnostaa, mene naapurissa olevaan Kameyama-Koen puistoon. Siellä on kuulemma paljon apinoita, joskin itse spottasin alle vartin vaeltelulla peuran poikasineen.

> Osoite: 8 Sagaogurayama Tabuchiyamacho, Ukyo Ward. / Sisäänpääsy 1000 ¥.

 

Näe: Kimono Forest

Arashiyaman raitiovaunuasemalta löytyvä Kimono Forest sisältää 600 pylvästä, joista jokaisen sisällä on erilainen kimono. Kokonaisuus on upean moderni, perinteinen ja tunnelmallinen – etenkin iltaisin, jolloin pylväät valaistaan.

2013 avattuun kimonometsään voi käydä tutustumassa ilman junalippuakin.

> Osoite: 20-2 Sagatenryuji, Tsukurimichi-cho, Ukyo-ku, Kyoto.

 

Togutsekyo-silta

Arashiyaman eri puolet toisistaan erottaa 155-metrinen Togetsekyo-puusilta. Tai puu ja puu – oikeasti sen tukipalkeissa on käytetty sementtia ja vain kaiteet ovat sypressiä. Ensimmäinen silta rakennettiin paikalle 836, nykyinen valmistui vuonna 1934.

Perinteisen näköistä siltaa on käytetty historiallissa elokuvissa. Kesäiltoina joella saattaa kuulemma törmätä perinteiseen merimetsokalastukseen.

> Osoite: Sagatenryuji SusukinobabachoUkyo.

 

Koe: Iwatayama Monkey Park

Yksi Arashiyaman hauskimmista nähtävyyksistä on japaninmakakien suojelualue, Iwatayama Monkey Park. Läheisen Iwatayama-vuoren päällä apinat elävät suhteellisen vapaata elämää, jota ihmiset voivat tulla tirkistelemään. Herkkuja eläimille antaakseen on itse mentävä häkkiin, eläinten popsiessa makupaloja kalterien läpi. Juuri oikein päin!

Pienen vuoren päältä on myös mahtavat maisemat yli matalan Kioton.

Lue lisää:
Ihmiset ovat häkissä, eläimet vapaana – Kioton Arashiyama Monkey Park

 

Syö: Musubi Cafe

Terveellisiä japanilaisia lounassettejä ja erittäin herkullisen näköisiä vegaanisia leivonnaisia. Tarjolla myös lihaa, misokeitto on vegaanista. Söin 1350¥ lounassetin ja ilahduin japanilaisen juurevasta makumaailmasta ja herkullisesta munakoisosta. Lämmin suositus alueella liikkuville!

> Lisää infoa täällä. / Osoite: 1-8-Nishikyu, Arashiyama, Nishiichikawacho, Kyoto

 

portti Kioton Gionissa

+ Minne vielä?

Kioto on täynnä nähtävyyksiä, joista kaikkia en ole vielä ehtinyt kokoamaan. Tulevilla reissuillani tahdon mennä ainakin Ni-jōn linnaan ja joka kuun 21. päivänä järjestettäville Toji-temppelin Kōbō-san-antiikkimarkkinoille. Näkemättä ovat myös kaikki ennakkovarauksen tarvitsemista puutarhoista ja temppeleistä, kuten sammaleestaan kuuluisa Saiho-ji.

Opas siis päivittyy, kunhan pääsen uudelleen rakastettuni Kioton luo 😉

 

Lisää seikkailuja Kansaissa ja sivuretkiä:

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja
Naran valofestivaali Nara to Kae – ensimmäistä kertaa matsurissa
Goshoboh-ryokan Arima Onsenissa – luksusta japanilaisittain (Kaupallinen yhteistyö)
Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä
Päiväretki Himejiin –Himejin linna ja Kokoen-puutarha
Hiroshiman kaupunkiopas
Päiväretki Miyajimaan – pyhä saari Hiroshiman lähellä

Seuraa matkojani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Japanin kulttuuri Tokio

3500 lyhtyä ja rankkasade – Tanabataa juhlimassa Tokiossa

sunnuntai, heinäkuu 7, 2019
tanabata Japanissa

Heinäkuun 7. päivänä Japanissa vietetään tanabataa. Bambunoksiin ripustetaan värikkäisiin lappusiin kirjoitettuja haaveita, kaupungilla juhlitaan festivaalimenoin. Mistä ihmeestä on kyse?

 

Tanabatan taustaa

Legendan mukaan Hikoboshi-lehmäpaimen ja Orihime-prinsessa olivat rakastavaisia. He olivat niin kiinni toisissaan, että unohtivat työnsä ja velvollisuutensa. Rangaistuksena heidät erotettiin ja annettiin tavata toisensa vain kerran vuodessa, silloin kun Vega ja Altair -tähdet kohtaavat linnunradan samalla puolella.

Tanabataa vietetään Japanissa heinäkuun seitsemäntenä päivänä, ja perinne on kuulemma alunperin tuotu Japaniin Kiinasta. Juhlaa on kuitenkin vietetty Japanin puolella jo Heian-kaudelta (794–1185) lähtien.

Japanilaiset juhlistavat tanabataa solmimalla värikkäitä papereita bambun oksiin, ja kirjoittamalla niihin toiveitaan.

Zojoji-temppelin tanabata – valoa pimeässä illassa

Kävin tutkimassa Tanabata-festivaalin juhlintaa virallisen päivän aattona Zōjōji-temppelissä, joka sijaitsee Minatossa, Tokyo Towerin naapurissa. Zōjōji on peräisin vuodelta 1393 ja yksi Tokion tärkeimmistä Jōdō-koulukunnan buddhalaistemppeleistä.

Zōjōji juhlii vuosittain tanabataa sytyttämällä noin 3500 kynttilää. Näky on komea!

Ilta oli lämmin ja alkoi pimentyä.

Sadoista lampuista koostuva valomeri jatkui temppelin pääportilta pitkälle.

Tuuli aavistuksen, joten vapaaehtoisilla oli täysi työ sytytellä lyhtyjen tuikkuja päälle uudelleen ja uudelleen.

Tokyo Tower ilta-asussa. Sen punaiset heijastukset temppelin seinissä olivat kaunis näky.

Kuulemma kustakin lyhdystä löytyi käsinkirjoitettu viesti alueen koululaisilta, koskien heidän haaveitaan, toiveitaan ja unelmiaan. Pohdin, huijasiko internet – washi-paperista taitellut lyhdyt  näyttivät silmiini varsin koskemattomilta.

Toisella puolella aluetta tunnelma kohosi ruoka- ja juomakojuineen – söin hämmentävän hyvän pienen margarita-pizzan. Toisella puolella temppelialuetta tunnelma oli varsin toinen, kun munkit lauloivat mantrojaan. 

Jōzōjista löytyy myös kymmenittäin pikkuisia jizō-patsaita, jotka vahtivat sielujen siirtymistä paikasta toiseen. 

Jizō-patsaiden puolella temppeliä oli todella hiljaista. Suitsukkeen savussa hämärän keskellä tunnelma tuntui lähes aavemaiselta.

> Osoite: 4-7-35 Shibakoen, Minato, Tokyo. / Lähin metroasema: Daimon (Oedo line) / Infoa tapahtumasta kannattaa haravoida temppelin sivuilta täällä tai seurailla TimeOutia.

 

 

Sateinen shitabashi tanabata matsuri

Virallisena tanabata-päivänä sunnuntaina sää ei suosinut: 19°c, sadetta. Päätin säätä uhmaten lähteä kuitenkin tutustumaan Asakusan keittiötarvikekatu Kappabashin läheisyydessä järjestettävään tanabata-tapahtumaan nimeltä shitabashi tanabata matsuri.

Katu oli verhottu vaaleanpunaisiin lyhtyihin ja paperikoristeisiin, jotka heiluivat tuulen ja sateen mukana. Ihmisvilinässä sai varoa osumasta muiden sateenvarjoihin. Kojujen kylmissä vesialtaissa odottavat oluet tuntuivat naureskelevan sateelle ja hyiselle säälle.

Moni oli tullut paikalle kesäkimono yukatassa. Vuokraversioihin onkin Tokion parhaat apajat Asakusan lukuisissa vuokraamoissa, jotka sijaitsevat kävelymatkan päässä Kappabashista.

Katu oli sateesta huolimatta kaunis.

 

Kuului etäistä musiikkia. Sateenvarjomeren yli näkyi vilahdus tanssiryhmästä, mutta lähemmäs ei mahtunut katsomaan. Lauantaina paikalla oli kuulemma ollut kulkueita.

Jotain tuntui puuttuvan, mutta keksin sen vasta, kun ystäväni otti asian puheeksi: ”Onko japanilaisilla festivaaleilla yleensä näin vähän ruokakojuja?”

Totta! Muutamaa yakisoba-nuudeliannosta lukuunottamatta Kappabashin tarjonta olikin hämmentävän nestepainotteista. Jalat olivat kastuneet jo ajat sitten, joten me päätimme lähteä etsimään sateensuojaa läheisestä izakayasta.

Toiveet oli onneksi jo solmittu bambunoksaan.

Osoite: Nishi-Asakusan ja Matsugayan välissä, Taito-ku, Tokyo  / Lähin asema: Tawaramachi (Ginza line) / Lisää infoa festivaalin sivuilta täällä.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli

lauantai, toukokuu 4, 2019
Meiji Jingu -temppelin portti

Jos Tokion must see-kohteista puhutaan, harva jättää listaamatta Meiji Jingua. Ja ihan syystä! Turistimääristä huolimatta temppelialue on ihana pala rauhaa Harajukun, Shinjukun ja Shibuyan välissä.

 

Meiji Jingun rakennustyöt valmistuivat vuonna 1920, mutta se tuhoutui toisessa maailmansodassa. Se kuitenkin uudelleenrakennettiin nopeasti.

Kaunis shintolaistemppeli metsäalueineen sijaitsee lähellä Harajukua. Shibuyasta Harajukuun kulkeva Omotesando-ostoskatu on rakennettu niin leveäksi juuri siksi, että se on toiminut tienä Meiji Jinguun. Tokiossa harvoin muuten törmääkään kuusikaistaisiin katuihin.

Keisari Meiji oli modernin Japanin ensimmäinen keisari, jonka uudistuskautta nimitetään Meiji-kaudeksi (1868–1912). Tällöin Japani avautui ulkomaailmalle, lopetti feodaalijärjestelmän ja nousi suurvallaksi. (Matkailijalle Meiji saattaa olla nimikkotemppelinsä lisäksi tuttu lähinnä suklaasta, jota saa joka ikisestä kaupasta ja kioskista. Oma suosikkini on Meijin tumma suklaa – parasta ikinä!)

ilmainen Tokio - Meiji Jingun portti ja metsää

saketynnyreitä temppelialueella

Harajukun aseman suunnasta saapuva löytää pian pitkän rivin saketynnyreitä. Sakella ajatellaan Japanissa olevan yhteys jumalien ja ihmisten välillä. Joka vuosi uudet tynnyrit uhrataan temppelin jumaluuksille. Niitä ovat Meiji Jinguun lahjoittaneet sake-panimot ympäri Japanin – mainossyillä luulisi myös olevan osuutta asiaan.

Sakea käytetään myös osana temppelin erilaisia seremonioita. Niistä lisää vähän myöhemmin tässä postauksessa.

puisia vesikauhoja, joilla pestä kädet ennen temppeliin menoa japanissaEnnen sisemmille temppelialueille astumista on kohteliasta pestä kädet.

Ota kauha oikeaan käteesi ja kaada vettä vasemmalle kädellesi. Vaihda kauha vasempaan käteen, ja pese oikea. Vaihda kauha taas toiseen käteen. Kaada hieman vettä vasemmalle kämmenellesi, ja pese sillä kevyesti suu. Älä niele vettä! Nosta kauha pystyasentoon ja valuta ylimääräinen vesi kauhan vartta pitkin alas. Aseta kauha muiden viereen.

temppelirakennuksia ja kauniita lamppuja

Meiji Jingun päätemppeli ja aukio

Meiji Jingun rakennusten yksityiskohtia

Temppeli koostuu kuudesta rakennuksesta. Suurin osa niistä on rakennettu perinteisellä nagare-zukuri -tyylillä käyttäen japanilaista sypressiä ja kuparia.

”Please preserve the dignity of this place”, pyytävät esitteet.

Myös vierailijat voivat tulla mukaan kokeilemaan shintolaisuutta. Antamaan kolikkolahjuksen ja rukoilemaan päähallissa, ostamaan amuletteja ja ennustuksia.

pyhä puu, jota ympäröi toivomuslaatat

Temppelistä voi hankkia ema -toivomuslaattoja, joihin voi kirjoittaa oman haaveensa. Laatat voi viedä kotiinsa tai jättää ne pyhään ympäristöön onnea keräämään.

temppelikirja ja leima

Vaihtarikaverini Anniina innostui goshuinchoo -temppelikirjoista ja osti Meiji Jingusta omansa. Kyseisiin pyhiinvaelluskirjoihin voi kerätä leimoja ja kalligrafiaa käymistään temppeleistä – niin myös täällä Meiji Jingussa!

(Kirjoittelin aiemmin temppelikirja-perinteestä täällä, sisältää ohjeita sellaisen hankkimiseen.)

pyhä puu ja shintolainen olkiköynnös

Tapahtumia temppelialueella

Uuden vuoden ensimmäisinä päivinä Meiji Jingussa käy jopa kolme miljoonaa ihmistä tekemässä vuoden ensimmäiset rukoukset (hatsumode). Kävijämääriltään kyseessä onkin koko Japanin vierailluin temppeli.

Jos on tuuria, Meiji Jingussa saattaa törmätä shintolaishäihin. Niitä vietetään yleensä päivässä useampia. Tyypillisesti niitä johtaa kaksi pappia ja kaksi temppelineitoa, joita seuraa hääpari punaisen päivänvarjon alla. Seremoniassa hääpari jakaa kolme kuppia pyhää sakea vuorotellen juoden, pappi lukee shintolaisia liturgioita ja temppelineito tanssii. Hääseremoniaa saa jäädä turistikin katsomaan, kunhan pysyy kunnioittavan etäisyyden päässä.

Meiji Jingun metsää ja torii-portti

Meiji Jingun metsän puita

Metsä keskellä ydinkeskustaa

Meiji Jingua ympäröivä metsä on rakennettu keisari Meijin ja keisaritar Shokenin sielujen vaelleltavaksi. Metsä on rakennettu ikuiseksi, niin että se uusii itse itseään. 90 vuotta myöhemmin on hankala uskoa, ettei metsä ole ollut täällä sataa vuotta pidempää. Sen kasvit onkin kuulemma saatu lahjoituksina ympäri Japania.

Luin myös, että monet vaarantuneet kasvi- ja eläinlajit ovat ottaneet Meiji Jingun metsän kodikseen. Niitä kävijä ei välttämättä näe, mutta korppeja löytyy senkin edestä! Niiden kraakunta ottaa välillä korviin.

Meiji Jingun puistoalueita ja Docomon pilvenpiirtäjä

Shinjukun puoleisesta päädystä löytyy myös rauhallinen puistoalue, joka sopii hyvin myös eväiden nautiskeluun. Puiden takana siintää Docomo-teleoperaattorin pilvenpiirtäjä.

Fiinimpää puistotunnelmaa on tarjolla temppelin sisäpuutarhassa, Meiji Jingu Goenissa, jonne on erillinen viidensadan jenin pääsymaksu. Sieltä löytyy mm. kalastukseen suunniteltu lampi, minikokoinen riisipelto ja lukuisia kasvilajeja. Viimeksi kun siellä kävin, oli ihanan rauhallista – pääsymaksu taitaa karkoittaa useimmat turistit.

> Avoinna auringonlaskusta auringonnousuun. / Hinta: Temppeli on ilmainen. Sisempään puutarhaan on 500 jenin pääsymaksu. / Tällä hetkellä Meiji Jingun Treasure House on kiinni alueella suoritettavien remonttien takia. Remontit valmistuvat temppelin 100-vuotispäiväksi vuonna 2020, mutta niistä ei kannata pelästyä – remontit häiritsevät vierailua yllättävän vähän. / Metroasema: Harajuku Station

Lisää ilmaista tekemistä Tokiossa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Hiroshima Japani

Päiväretki Miyajimaan – pyhä saari Hiroshiman lähellä

lauantai, maaliskuu 16, 2019

Japanin matkaoppaita on vaikeaa selata törmäämättä erääseen ikoniseen näkyyn: merestä nouseviin punaisiin torii-portteihin.

Yksi kuuluisimmista porteista sijaitsee Hiroshiman lähellä Miyajiman saarella. Se onkin rankattu kolmen parhaan japanilaisen maiseman joukkoon.

Miyajima on yksi Japanin pyhimmistä saarista, jolla ei uskomusten mukaan saisi syntyä eikä kuolla.  Saari itsessään on suuri ja suurimmalta osin metsän peitossa, mutta nähtävyydet ovat keskittyneet pienelle alueelle helposti kierrettäviksi.

Miyajimassa riittää nähtävää päiväretkikohteenakin, mutta kokemusta täydentää saarella yöpyminen. Turistilauttojen poistuttua saari nimittäin hiljenee. Auringon laskiessa kuuluisien temppelien lumo korostuu entisestään. Puhumattakaan niiden iltavalaistuksesta ja Naran lailla vapaana vaeltavista peuroista.

Vaikka saari nykyään tunnetaan Miyajimana eli temppelisaarena, se on vain saaren lempinimi. Oikea nimi on Itsukushima, saaren kuuluisimman pyhäkön mukaan.

Matka Miyajimalle

Miyajimaan pääsee helpoiten Hiroshiman kautta, joko JR:n Sanyo Linella Hiroshiman asemalta Miyajimaguchin asemalle (25 min, 410 ¥). Raitiovaunulla myös pääsee Hiroshiman keskustasta (260 ¥), mutta yhteys on hitaampi.

Miyajimaguchin asemalta on lyhyt kävely lauttalaiturille, jonka yhteysaluksilla pääsee saareen kymmenessä minuutissa (180 ¥).

Kolmas ja helpoin vaihtoehto on ottaa suora vene Miyajimaan Hiroshiman Peace Memorial Parkista. Veneiden matka kestää 45 minuuttia ja menopaluu kustantaa noin 3600 ¥.

 

miyajiman peura

Miyajiman peurat

Ensimmäinen asia, jonka satamasta poistuttua näin, olivat peurat. Naran puiston tapaan, Miyajimassakin shika-japaninpeuroja on vuosisatojen ajan pidetty pyhinä eläiminä. Ne ovat kesyyntyneet elämään temppelialueilla ihmisten rinnalla.

Naraan verrattuna Miyajiman peurat vaikuttivat huomattavasti kesymmiltä ja vähemmän keksinpersoilta. Ihmisiin kyllästyttyään peurat saattoivat vaeltaa metsään. Onnettomuuksista on raportoitu täälläkin, joten söpöjen peuransilmien räpytyksestä huolimatta kannattaa pitää varaansa.

 

itsukushima-temppelin yksityiskohtia

Itsukushima-pyhäkkö, toisen temppelin pagoda ja punavalkoisia rakenteita

Itsukushima-pyhäkkö

Miyajiman suurin nähtävyys on UNESCOn maailmanperintökohteisiin lukeutuva Itsukushiman pyhäkkö. Sen on vuonna 1168 rakennuttanut Taira no Kiymori, joka oli erityisen vaikutusvaltainen Heian-kauden sotalordi.

Itsukushiman pyhäkkö on rakennettu kokonaan meren päälle. Laskuveden aikaan vesi paljastaa temppelin rakenteet ja kauempana meressä seisovalle torii-portille pääsee kävelemään. Mutainen merenpohja tuoksuu jännittävältä.

Ethän muuten älä ole idiootti ja matki turisteja, jotka laittavat kolikkoja torii-portin halkeamiin hyvän onnen toivossa. Se nimittäin vaurioittaa vanhaa porttia entisestään.

> Itsukushiman sisäänpääsy 300 ¥ / 500 ¥ yhdistelmälipulla kansallisaarteita sisältävään halliin.

 

Misen-vuori

Kiersin Miyajimaa kiireisen japanilaistuttuni kanssa, joten Miyajima-päivän pituus jäi vähän lyhyeksi.

”Et kai halua tuonne ylös”, hän kyseli Misen-vuorelle johtavan polun kohdalla. Tietysti olisin halunnut, mutta päättelin ettei tuttavani halunnut, joten kieltäydyin itsekin.

Misen-vuori on kuitenkin yksi Miyajiman päänähtävyyksistä. Sille voi joko kiivetä (reitistä riippuen n. 3 km, 90–200 min) tai kulkea köysiradan lasivaunulla (1000 ¥/suunta).

Vuoren päällä on erilaisia hengellisiä paikkoja, 360:n asteen näköalatasanne ja tietysti upeat maisemat Japanin sisämerelle.

 

Kakigori-jäätelöannos ja kuva ryokanista, missä on tohveleita sisäpihan edessä

Kakigoria perinnemiljöössä

Jos yöpyminen ei ole budjetista kiinni, valitse kohteeksi Miyajiman paras ryokan Iwaso. Vaatimattomammille matkaajille riittää pysähtyminen Iwasoa vastapäätä olevaan kakigori-kahvilaan!

Kakigori japanilaisten vastine jäätelölle. Monesti sen tilatessaan saa jäähilettä, jonka kanssa tarjoillaan erilaisia makusiirappeja. Fiinimmissä versioissa on mukana kondensoitua maitoa ja aidompia makuaineita. Jostain syystä kakigori tuntuu viilentävän jäätelöä enemmän – ihan kuin olisi nielaissut jäätä. Ja pienen hetken ajan Japanin kesän helle ei tunnu laisinkaan kuumalta.

Miyajiman kakigori-kahvilan nimi on Tamayoshi (玉善), enkä olisi osannut mennä sinne ilman japanilaistuttuani oppaana. En tiedä laisinkaan onko tuo paikka auki muuten kuin kesäkaudella.

Tamayoshi on rakennettu kauniiseen vanhaan puutaloon, listoilta löytyy mitä erilaisimmin tavoin maustettuja jäähileannoksia. Annokset ovat äärimmäisen herkullisia – ja aivan valtavia! Kuvassa oleva lusikka on lähes tavallisen lusikan kokoinen.

Yritin metsästää kakigoria muualta koko loppureissuni ajan Kansaita kiertäessäni, mutta en löytänyt mistään yhtä hyvää.

> Kakigori-kahvila kartalla täällä. Jäähileherkut muistaakseni 800–1000 ¥.

 

 

temppelin pieni buddha-patsaita, joiden päässä on hatut

Buddhalaistemppeli Daishoin

Daisho-in (大聖院) on yksi shingon-buddhalaisuuden tärkeimmistä temppeleistä. Suuri se on myös kooltaan: temppelialue jatkuu Misen-vuoren huipulle asti. Huipulla olevat ihailtavissa olevat rakennukset ovatkin siis osa Daishoiniä.

Japanissa joka ikiselle paikalle on tarjolla esite, mutta täällä Daishoinissä se todella kannattaa ottaa ja lukea. Nähtävää on nimittäin paljon.

Sisäänkäynnin lähellä vasemmalta alkaa polku, jossa on sadoittain pieniä Buddhaa edustavia rakan-patsaita. Niistä jokainen on käsin veistetty. Seuraavaksi vastaan tulee valtava kellotapuli. Toisin kuin monissa muissa temppeleissä, täällä sitä saa myös kokeilla soittaa!

Aukion laidalla sijaitsee suuri temppelihalli. Jätä kengät niille varattuun lokerikkoon, astu sisemmälle ja tähyile portaita, jotka menevät alaspäin. Temppelihallin pilkkopimeässä alakerrassa on nimittäin esillä buddhalaista taidetta, joka hehkuu kullattuna. Edetä täytyy käsikopelolla, mutta reitti on onneksi helppo.

> Auki 8–17. Temppeli on ilmainen.

 

miyajiman pikkukatu ja kyltti

Miyajiman pikkukadut

Miyajimalta löytyy paljon kauniita pikkukatuja. Niistä yksi on lauttasataman läheinen Machiya-dori, jonka varrelta löytyy monta ravintolaa, ryokania ja käsityöaarteita myyvää pikkuputiikkia.

Ruokatarjonnassa on ainakin okonomiyakia ja Miyajiman herkkua: grillattuja ostereita. Täällä ruokailemisen sijaan japanilaistuttuni tosin vei meidät Daisho-in -temppeliin johtavalla tiellä sijaitsevaan ihanaan sobaravintolaan. Sen hillitty ulkomuoto olemattomine kyltteineen ei olisi saanut minua uskaltautumaan sisään. Onneksi en ollut matkassa yksin!

 

Miyajiman vaahteranlehden muotoinen leivos kädessä ja toinen kuva, jossa kädessä miyajiman jättikokoinen riisikauha jossa on kanjeja

Miyajiman tuliaiset

Miyajiman perinteinen tuliainen (o-miyage) on momiji-manju -leivokset. Noita vaahteranlehden mallisia tattari-riisikakkuja myydään lähinnä Hiroshiman ja Miyajiman alueella. Täytevaihtoehtoja on lukuisia – anko-paputahnasta suklaaseen ja matchaan.

Toinen Miyajiman kuuluisista tuliaisista on riisikauha. Niistä jättiläismäisin löytyy vitriinistä Omotesando-ostoskadulta, mutta hieman pienempiä riisikauhoja (o-shakushi) voi ostaa kotiin saaren erilaisista matkamuistomyymälöistä. Muiden onnenamulettien tapaan riisikauhoja voi ostaa erilaisiin toiveisiin: rakkauteen, opiskelumenekseen, hyvään onneen ja bisnesmahdollisuuksiin.

Miyajiman riisikauhaperinne on peräisin muutaman vuosisadan takaa Kansei-kaudelta, jolloin sotilaita lähetettiin taisteluihin Hiroshiman Ujinan sataman kautta. Sotilaat kirjoittivat nimensä riisikauhoihin ja omistivat ne Itsukushiman temppelille. Kun sotilaat tulivat takaisin taisteluista, he pitivät riisikauhat muistona. Nykyään tuo ”onnen kauha” on suosittu onnenkalu.

Oma onnenkauhani toivoo yleistä onnellisuutta.

 

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Sinua voisi kiinnostaa:

Hiroshiman parhaat nähtävyydet (itsevaltaisesti järjestettynä)

Vapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 2: Arki

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki