Browsing Tag

temppelit

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli

lauantai, toukokuu 4, 2019
Meiji Jingu -temppelin portti

Jos Tokion must see-kohteista puhutaan, harva jättää listaamatta Meiji Jingua. Ja ihan syystä! Turistimääristä huolimatta temppelialue on ihana pala rauhaa Harajukun, Shinjukun ja Shibuyan välissä.

 

Meiji Jingun rakennustyöt valmistuivat vuonna 1920, mutta se tuhoutui toisessa maailmansodassa. Se kuitenkin uudelleenrakennettiin nopeasti.

Kaunis shintolaistemppeli metsäalueineen sijaitsee lähellä Harajukua. Shibuyasta Harajukuun kulkeva Omotesando-ostoskatu on rakennettu niin leveäksi juuri siksi, että se on toiminut tienä Meiji Jinguun. Tokiossa harvoin muuten törmääkään kuusikaistaisiin katuihin.

Keisari Meiji oli modernin Japanin ensimmäinen keisari, jonka uudistuskautta nimitetään Meiji-kaudeksi (1868–1912). Tällöin Japani avautui ulkomaailmalle, lopetti feodaalijärjestelmän ja nousi suurvallaksi. (Matkailijalle Meiji saattaa olla nimikkotemppelinsä lisäksi tuttu lähinnä suklaasta, jota saa joka ikisestä kaupasta ja kioskista. Oma suosikkini on Meijin tumma suklaa – parasta ikinä!)

ilmainen Tokio - Meiji Jingun portti ja metsää

saketynnyreitä temppelialueella

Harajukun aseman suunnasta saapuva löytää pian pitkän rivin saketynnyreitä. Sakella ajatellaan Japanissa olevan yhteys jumalien ja ihmisten välillä. Joka vuosi uudet tynnyrit uhrataan temppelin jumaluuksille. Niitä ovat Meiji Jinguun lahjoittaneet sake-panimot ympäri Japanin – mainossyillä luulisi myös olevan osuutta asiaan.

Sakea käytetään myös osana temppelin erilaisia seremonioita. Niistä lisää vähän myöhemmin tässä postauksessa.

puisia vesikauhoja, joilla pestä kädet ennen temppeliin menoa japanissaEnnen sisemmille temppelialueille astumista on kohteliasta pestä kädet.

Ota kauha oikeaan käteesi ja kaada vettä vasemmalle kädellesi. Vaihda kauha vasempaan käteen, ja pese oikea. Vaihda kauha taas toiseen käteen. Kaada hieman vettä vasemmalle kämmenellesi, ja pese sillä kevyesti suu. Älä niele vettä! Nosta kauha pystyasentoon ja valuta ylimääräinen vesi kauhan vartta pitkin alas. Aseta kauha muiden viereen.

temppelirakennuksia ja kauniita lamppuja

Meiji Jingun päätemppeli ja aukio

Meiji Jingun rakennusten yksityiskohtia

Temppeli koostuu kuudesta rakennuksesta. Suurin osa niistä on rakennettu perinteisellä nagare-zukuri -tyylillä käyttäen japanilaista sypressiä ja kuparia.

”Please preserve the dignity of this place”, pyytävät esitteet.

Myös vierailijat voivat tulla mukaan kokeilemaan shintolaisuutta. Antamaan kolikkolahjuksen ja rukoilemaan päähallissa, ostamaan amuletteja ja ennustuksia.

pyhä puu, jota ympäröi toivomuslaatat

Temppelistä voi hankkia ema -toivomuslaattoja, joihin voi kirjoittaa oman haaveensa. Laatat voi viedä kotiinsa tai jättää ne pyhään ympäristöön onnea keräämään.

temppelikirja ja leima

Vaihtarikaverini Anniina innostui goshuinchoo -temppelikirjoista ja osti Meiji Jingusta omansa. Kyseisiin pyhiinvaelluskirjoihin voi kerätä leimoja ja kalligrafiaa käymistään temppeleistä – niin myös täällä Meiji Jingussa!

(Kirjoittelin aiemmin temppelikirja-perinteestä täällä, sisältää ohjeita sellaisen hankkimiseen.)

pyhä puu ja shintolainen olkiköynnös

Tapahtumia temppelialueella

Uuden vuoden ensimmäisinä päivinä Meiji Jingussa käy jopa kolme miljoonaa ihmistä tekemässä vuoden ensimmäiset rukoukset (hatsumode). Kävijämääriltään kyseessä onkin koko Japanin vierailluin temppeli.

Jos on tuuria, Meiji Jingussa saattaa törmätä shintolaishäihin. Niitä vietetään yleensä päivässä useampia. Tyypillisesti niitä johtaa kaksi pappia ja kaksi temppelineitoa, joita seuraa hääpari punaisen päivänvarjon alla. Seremoniassa hääpari jakaa kolme kuppia pyhää sakea vuorotellen juoden, pappi lukee shintolaisia liturgioita ja temppelineito tanssii. Hääseremoniaa saa jäädä turistikin katsomaan, kunhan pysyy kunnioittavan etäisyyden päässä.

Meiji Jingun metsää ja torii-portti

Meiji Jingun metsän puita

Metsä keskellä ydinkeskustaa

Meiji Jingua ympäröivä metsä on rakennettu keisari Meijin ja keisaritar Shokenin sielujen vaelleltavaksi. Metsä on rakennettu ikuiseksi, niin että se uusii itse itseään. 90 vuotta myöhemmin on hankala uskoa, ettei metsä ole ollut täällä sataa vuotta pidempää. Sen kasvit onkin kuulemma saatu lahjoituksina ympäri Japania.

Luin myös, että monet vaarantuneet kasvi- ja eläinlajit ovat ottaneet Meiji Jingun metsän kodikseen. Niitä kävijä ei välttämättä näe, mutta korppeja löytyy senkin edestä! Niiden kraakunta ottaa välillä korviin.

Meiji Jingun puistoalueita ja Docomon pilvenpiirtäjä

Shinjukun puoleisesta päädystä löytyy myös rauhallinen puistoalue, joka sopii hyvin myös eväiden nautiskeluun. Puiden takana siintää Docomo-teleoperaattorin pilvenpiirtäjä.

Fiinimpää puistotunnelmaa on tarjolla temppelin sisäpuutarhassa, Meiji Jingu Goenissa, jonne on erillinen viidensadan jenin pääsymaksu. Sieltä löytyy mm. kalastukseen suunniteltu lampi, minikokoinen riisipelto ja lukuisia kasvilajeja. Viimeksi kun siellä kävin, oli ihanan rauhallista – pääsymaksu taitaa karkoittaa useimmat turistit.

> Avoinna auringonlaskusta auringonnousuun. / Hinta: Temppeli on ilmainen. Sisempään puutarhaan on 500 jenin pääsymaksu. / Tällä hetkellä Meiji Jingun Treasure House on kiinni alueella suoritettavien remonttien takia. Remontit valmistuvat temppelin 100-vuotispäiväksi vuonna 2020, mutta niistä ei kannata pelästyä – remontit häiritsevät vierailua yllättävän vähän. / Metroasema: Harajuku Station

Lisää ilmaista tekemistä Tokiossa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Hiroshima Japani

Päiväretki Miyajimaan – pyhä saari Hiroshiman lähellä

lauantai, maaliskuu 16, 2019

Japanin matkaoppaita on vaikeaa selata törmäämättä erääseen ikoniseen näkyyn: merestä nouseviin punaisiin torii-portteihin.

Yksi kuuluisimmista porteista sijaitsee Hiroshiman lähellä Miyajiman saarella. Se onkin rankattu kolmen parhaan japanilaisen maiseman joukkoon.

Miyajima on yksi Japanin pyhimmistä saarista, jolla ei uskomusten mukaan saisi syntyä eikä kuolla.  Saari itsessään on suuri ja suurimmalta osin metsän peitossa, mutta nähtävyydet ovat keskittyneet pienelle alueelle helposti kierrettäviksi.

Miyajimassa riittää nähtävää päiväretkikohteenakin, mutta kokemusta täydentää saarella yöpyminen. Turistilauttojen poistuttua saari nimittäin hiljenee. Auringon laskiessa kuuluisien temppelien lumo korostuu entisestään. Puhumattakaan niiden iltavalaistuksesta ja Naran lailla vapaana vaeltavista peuroista.

Vaikka saari nykyään tunnetaan Miyajimana eli temppelisaarena, se on vain saaren lempinimi. Oikea nimi on Itsukushima, saaren kuuluisimman pyhäkön mukaan.

Matka Miyajimalle

Miyajimaan pääsee helpoiten Hiroshiman kautta, joko JR:n Sanyo Linella Hiroshiman asemalta Miyajimaguchin asemalle (25 min, 410 ¥). Raitiovaunulla myös pääsee Hiroshiman keskustasta (260 ¥), mutta yhteys on hitaampi.

Miyajimaguchin asemalta on lyhyt kävely lauttalaiturille, jonka yhteysaluksilla pääsee saareen kymmenessä minuutissa (180 ¥).

Kolmas ja helpoin vaihtoehto on ottaa suora vene Miyajimaan Hiroshiman Peace Memorial Parkista. Veneiden matka kestää 45 minuuttia ja menopaluu kustantaa noin 3600 ¥.

 

miyajiman peura

Miyajiman peurat

Ensimmäinen asia, jonka satamasta poistuttua näin, olivat peurat. Naran puiston tapaan, Miyajimassakin shika-japaninpeuroja on vuosisatojen ajan pidetty pyhinä eläiminä. Ne ovat kesyyntyneet elämään temppelialueilla ihmisten rinnalla.

Naraan verrattuna Miyajiman peurat vaikuttivat huomattavasti kesymmiltä ja vähemmän keksinpersoilta. Ihmisiin kyllästyttyään peurat saattoivat vaeltaa metsään. Onnettomuuksista on raportoitu täälläkin, joten söpöjen peuransilmien räpytyksestä huolimatta kannattaa pitää varaansa.

 

itsukushima-temppelin yksityiskohtia

Itsukushima-pyhäkkö, toisen temppelin pagoda ja punavalkoisia rakenteita

Itsukushima-pyhäkkö

Miyajiman suurin nähtävyys on UNESCOn maailmanperintökohteisiin lukeutuva Itsukushiman pyhäkkö. Sen on vuonna 1168 rakennuttanut Taira no Kiymori, joka oli erityisen vaikutusvaltainen Heian-kauden sotalordi.

Itsukushiman pyhäkkö on rakennettu kokonaan meren päälle. Laskuveden aikaan vesi paljastaa temppelin rakenteet ja kauempana meressä seisovalle torii-portille pääsee kävelemään. Mutainen merenpohja tuoksuu jännittävältä.

Ethän muuten älä ole idiootti ja matki turisteja, jotka laittavat kolikkoja torii-portin halkeamiin hyvän onnen toivossa. Se nimittäin vaurioittaa vanhaa porttia entisestään.

> Itsukushiman sisäänpääsy 300 ¥ / 500 ¥ yhdistelmälipulla kansallisaarteita sisältävään halliin.

 

Misen-vuori

Kiersin Miyajimaa kiireisen japanilaistuttuni kanssa, joten Miyajima-päivän pituus jäi vähän lyhyeksi.

”Et kai halua tuonne ylös”, hän kyseli Misen-vuorelle johtavan polun kohdalla. Tietysti olisin halunnut, mutta päättelin ettei tuttavani halunnut, joten kieltäydyin itsekin.

Misen-vuori on kuitenkin yksi Miyajiman päänähtävyyksistä. Sille voi joko kiivetä (reitistä riippuen n. 3 km, 90–200 min) tai kulkea köysiradan lasivaunulla (1000 ¥/suunta).

Vuoren päällä on erilaisia hengellisiä paikkoja, 360:n asteen näköalatasanne ja tietysti upeat maisemat Japanin sisämerelle.

 

Kakigori-jäätelöannos ja kuva ryokanista, missä on tohveleita sisäpihan edessä

Kakigoria perinnemiljöössä

Jos yöpyminen ei ole budjetista kiinni, valitse kohteeksi Miyajiman paras ryokan Iwaso. Vaatimattomammille matkaajille riittää pysähtyminen Iwasoa vastapäätä olevaan kakigori-kahvilaan!

Kakigori japanilaisten vastine jäätelölle. Monesti sen tilatessaan saa jäähilettä, jonka kanssa tarjoillaan erilaisia makusiirappeja. Fiinimmissä versioissa on mukana kondensoitua maitoa ja aidompia makuaineita. Jostain syystä kakigori tuntuu viilentävän jäätelöä enemmän – ihan kuin olisi nielaissut jäätä. Ja pienen hetken ajan Japanin kesän helle ei tunnu laisinkaan kuumalta.

Miyajiman kakigori-kahvilan nimi on Tamayoshi (玉善), enkä olisi osannut mennä sinne ilman japanilaistuttuani oppaana. En tiedä laisinkaan onko tuo paikka auki muuten kuin kesäkaudella.

Tamayoshi on rakennettu kauniiseen vanhaan puutaloon, listoilta löytyy mitä erilaisimmin tavoin maustettuja jäähileannoksia. Annokset ovat äärimmäisen herkullisia – ja aivan valtavia! Kuvassa oleva lusikka on lähes tavallisen lusikan kokoinen.

Yritin metsästää kakigoria muualta koko loppureissuni ajan Kansaita kiertäessäni, mutta en löytänyt mistään yhtä hyvää.

> Kakigori-kahvila kartalla täällä. Jäähileherkut muistaakseni 800–1000 ¥.

 

 

temppelin pieni buddha-patsaita, joiden päässä on hatut

Buddhalaistemppeli Daishoin

Daisho-in (大聖院) on yksi shingon-buddhalaisuuden tärkeimmistä temppeleistä. Suuri se on myös kooltaan: temppelialue jatkuu Misen-vuoren huipulle asti. Huipulla olevat ihailtavissa olevat rakennukset ovatkin siis osa Daishoiniä.

Japanissa joka ikiselle paikalle on tarjolla esite, mutta täällä Daishoinissä se todella kannattaa ottaa ja lukea. Nähtävää on nimittäin paljon.

Sisäänkäynnin lähellä vasemmalta alkaa polku, jossa on sadoittain pieniä Buddhaa edustavia rakan-patsaita. Niistä jokainen on käsin veistetty. Seuraavaksi vastaan tulee valtava kellotapuli. Toisin kuin monissa muissa temppeleissä, täällä sitä saa myös kokeilla soittaa!

Aukion laidalla sijaitsee suuri temppelihalli. Jätä kengät niille varattuun lokerikkoon, astu sisemmälle ja tähyile portaita, jotka menevät alaspäin. Temppelihallin pilkkopimeässä alakerrassa on nimittäin esillä buddhalaista taidetta, joka hehkuu kullattuna. Edetä täytyy käsikopelolla, mutta reitti on onneksi helppo.

> Auki 8–17. Temppeli on ilmainen.

 

miyajiman pikkukatu ja kyltti

Miyajiman pikkukadut

Miyajimalta löytyy paljon kauniita pikkukatuja. Niistä yksi on lauttasataman läheinen Machiya-dori, jonka varrelta löytyy monta ravintolaa, ryokania ja käsityöaarteita myyvää pikkuputiikkia.

Ruokatarjonnassa on ainakin okonomiyakia ja Miyajiman herkkua: grillattuja ostereita. Täällä ruokailemisen sijaan japanilaistuttuni tosin vei meidät Daisho-in -temppeliin johtavalla tiellä sijaitsevaan ihanaan sobaravintolaan. Sen hillitty ulkomuoto olemattomine kyltteineen ei olisi saanut minua uskaltautumaan sisään. Onneksi en ollut matkassa yksin!

 

Miyajiman vaahteranlehden muotoinen leivos kädessä ja toinen kuva, jossa kädessä miyajiman jättikokoinen riisikauha jossa on kanjeja

Miyajiman tuliaiset

Miyajiman perinteinen tuliainen (o-miyage) on momiji-manju -leivokset. Noita vaahteranlehden mallisia tattari-riisikakkuja myydään lähinnä Hiroshiman ja Miyajiman alueella. Täytevaihtoehtoja on lukuisia – anko-paputahnasta suklaaseen ja matchaan.

Toinen Miyajiman kuuluisista tuliaisista on riisikauha. Niistä jättiläismäisin löytyy vitriinistä Omotesando-ostoskadulta, mutta hieman pienempiä riisikauhoja (o-shakushi) voi ostaa kotiin saaren erilaisista matkamuistomyymälöistä. Muiden onnenamulettien tapaan riisikauhoja voi ostaa erilaisiin toiveisiin: rakkauteen, opiskelumenekseen, hyvään onneen ja bisnesmahdollisuuksiin.

Miyajiman riisikauhaperinne on peräisin muutaman vuosisadan takaa Kansei-kaudelta, jolloin sotilaita lähetettiin taisteluihin Hiroshiman Ujinan sataman kautta. Sotilaat kirjoittivat nimensä riisikauhoihin ja omistivat ne Itsukushiman temppelille. Kun sotilaat tulivat takaisin taisteluista, he pitivät riisikauhat muistona. Nykyään tuo ”onnen kauha” on suosittu onnenkalu.

Oma onnenkauhani toivoo yleistä onnellisuutta.

 

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Sinua voisi kiinnostaa:

Hiroshiman parhaat nähtävyydet (itsevaltaisesti järjestettynä)

Vapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 2: Arki

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

Japani Kioto Matkavinkit

Miten välttää Kioton ruuhkat?

perjantai, maaliskuu 1, 2019

Fushimi-Inari taishan punaisia torii-portteja

Kioto on ihana ja ainutlaatuinen. Siellä kulkiessa kiittää joka hetki, että paikka poistettiin atomipommin tiputuslistalta viime hetkellä. (Historian asiantuntijat olivat vedonneet sotajohtajiin Kioton kulttuuriperintöä puolustaen.)

Valitettavasti, kuten monissa maailman upeissa paikoissa, Kioton upeudesta tietävät tuhannet muutkin.

Tässä muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä pahimpien turistirysien välttämiseen!

Kinkakuji-temppelin puutarha, puita ja polku ja kauempana kulkeva japanilainen nainen

Älä nuku pitkään.

Otin Kiotossa toisenlaisen reissurytmin. Heräsin kuuden jälkeen ja aloitin temppelikierrokseni ennen ryhmämatkalaisia.

Suurin osa temppeleistä aukeaa kahdeksalta tai yhdeksältä, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi Aryashiyaman bambumetsä on auki kellon ympäri. Läpi vuorokauden auki ovat myös jotkut temppeleistä, kuten Nanzen-ji ja Fushimi Inari Taisha. Näistä jälkimmäinen lukeutuu Kioton päänähtävyyksiin. En halua kuvitella, miltä Fushimi Inarissa tuntuu keskipäivällä, turistien kansoittamana. Niin lumoava se oli aamuseitsemältä, kun torii-porttien alla kulki vain muutamia muita lisäkseni.

Toinen vaihtoehto on rynnätä sisään heti temppeleiden avautuessa. Esimerkiksi Kinkaku-jin puutarhassa oli ihanan raukea tunnelma heti avaamisen jälkeen. (Kuvassa.)

Huomasin, että yhdeksän jälkeen temppelit alkoivat täyttyä. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä ruuhkaisemmaksi paikat kävivät.

 

Vältä viikonloppua.

Kioto on ruuhkainen arkipäivinäkin ja pahimmillaan myy itsensä loppuun, jolloin majoitusta on etsittävä läheltä Osakasta tai Narasta.

Miksi kokeilisit onnea viikonloppuna, jolloin liikkeellä ovat myös aasialaiset viikonloppumatkaajat?

 

Kioton joki sinisellä hetkellä ja vastarannan valoja

Kioton ruuhkaisimmat paikat:

  • Kiyomizu-dera -temppeli
  • Kiyomizu-dera -temppeliin johtavat tiet, erityisesti Matsubara-dori
  • Fushimi-Inari-Taisha -temppeli
  • Nishikin markkina-alue
  • Ginkaku-ji -temppeli
  • Kinkaku-ji -temppeli
  • Ryoan-ji -temppelin kivipuutarha
  • Tofuku-ji -temppeli ruskan aikaan
  • Eikan-do -temppeli ruskan aikaan
  • Nijo-jo -linna

 

arashiyaman bambumetsän vihreitä bambupuita

Valitse vaihtoehto ja jatka pidemmälle.

Suurin osa turisteista vierailee Kiotossa hyvin rajatuissa paikoissa, vaikka tarjolla olisi lähes 2000 temppeliä. Itsestäänselvimmiltä reiteiltä poikkeamalla voi helposti löytää lähes autioita paikkoja. Esimerkiksi ruskan aikaan suosittu zen-temppeli Tofuku-ji puutarhoineen oli elokuussa lähes autio. Kauniilta se näytti vihreidenkin lehtien kanssa.

Kioto itsessään on melko lättänä, temppelit sijaitsevat sen viereisillä vuorenrinteillä. Kun löydät yhden temppelin, sen vierestä todennäköisesti löytyy lisää katsottavaa. Tästä postauksesta löytyy ehdotuksia korvikkeista suosituimmille nähtävyyksille.

 

Tarkista japanilaisten loma-ajat.

Kioto kulttuuriperintöineen on ainutlaatuinen myös japanilaisten silmissä ja se houkutteleekin paljon kotimaan turisteja puoleensa.

Japanilaiset tykkäävät matkustaa erityisesti:

  • Kirsikankukkien kukkiessa (maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun)
  • Golden Week (toukokuun ensimmäinen viikko)
  • Ruskasesonki syksyllä (marraskuussa)

 

Tofuku-ji temppelin sivutemppeli

+ Tarkista temppelien remontit

Tämä ei liity ruuhkien välttämiseen, mutta saattaa kuitenkin kiinnostaa Kioton matkaa suunnittelevia.

Kioton kulttuuriperintö on hyvin vanhaa ja vaatii huoltoa priimana pysyäkseen. Tällä hetkellä monen harmiksi remontin alla on yhden Kioton kuuluisimman temppelin, Kiomizu-Deran, päähalli. Remontin arvioidaan valmistuvan keväällä 2020. Pienemmistä temppeleistä tällä hetkellä remontissa on Chion-in-temppelin Miedo-halli ja Enryaku-ji -temppelin päähalli. Enryaku-jin remontti kestää huimat kymmenen vuotta.

Remontit eivät yleensä estä temppeleissä vierailemista, mutta saattavat sulkea osan rakennuksista. Erityisesti ne aiheuttavat näköhaittaa piilottamalla kauniit kohteet rumilla hupuilla.

Onpahan lisäsyitä palata Kiotoon – esimerkiksi ensi vuonna ruska-aikaan!

> Täällä Japan-Guiden listaus remontissa olevista temppeleistä Japanissa. 

Pysy mukana:

Facebookissa: Iida in Translation
Intagram: @iidaeli
Bloglovin täällä
Blogit.fi täällä

Kasvisruoka Kioto Matkavinkit Päiväretket Kansain alueelta Ruoka

Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

keskiviikko, tammikuu 23, 2019

Japanilainen kasvisateria pienissä punaisissa kipoissa

Japani ei ole varsinaisesti kasvissyöjien ruokataivas. Inari-sushia ja maki-rullia toki löytyy combineistakin, mutta liha, siipikarja ja merenelävät dominoivat ruokalistoja. Keitot on useimmiten keitetty lihaliemeen tai kalapohjaiseen dashiin. Merenelävien suuntaan joustamalla (kuten itse Japanissa teen) voikin moninkertaistaa ruokavaihtoehtonsa. (Vaikka varmasti vahingossa söin välillä lihalientä. Ignorance is a bliss…)

Yhdessä ihmisryhmässä kasvisruoka pitää kuitenkin pintansa jopa Japanissa. Buddhalaismunkkien perinteinen ruokavalio, shōjin ryōri, nimittäin koostuu pelkästään kasvikunnan aineksista.

japanilainen ravintola, tatamilattiat ja matalia pyöreitä pöytiä

Shōjin ryōri  -ruokavalion perusteena on ”viiden sääntö” – makea, kirpeä, suolainen, karvas ja umami. Tavoitteena on tasapainoinen, terveellinen ruoka, joka tukee munkkien meditaatiota.

Ruokavalion isossa osassa ovat soijapohjaiset tuotteet, kuten tofu, abura-age (inari-sushista tuttu makea friteerattu tofu), koya-dofu (kuivattu tofu) ja natto (fermentoidut soijapavut). Tyypillistä on myös vehnägluteiinista valmistettu fu ja konjak-kasvista valmistettu gelatiinimainen konnyaku. Osa keittiön aineksista vaihtuu sesongin mukaan – kesällä tomaatteja ja munakoisoa, syksyllä bataattia, talvella juureksia ja daikon-retikkaa.

Helpoiten japanilaisen kasvisruoka-aterian ääreen pääseekin buddhalaistemppeleissä. Esimerkiksi Kioto on hyvä paikka shōjin ryōrin maistamiseen, samoin temppelivuori Koyasan. Myös Osakasta ja Tokiosta voi tuurilla ja googlettelemalla löytää sopivan ravintolan – shōjin ryōrista kun ovat kiinnostuneet myös terveysintoilijat.

Ryoan-ji kivipuutarha

Shōjin ryōrin tuli itselleni eteen Kiotossa vähän sattumalta. Kultaisen temppelin (Ginkaku-ji) jälkeen menin viereiseen Ryōan-jiin, jossa oli kaunis zen-kivipuutarha (kuvassa). Lounasaika alkoi lähestyä ja aloin juuri miettiä, minne veisin itseni syömään. Mutta sitten törmäsin temppelin puutarhassa kylttiin: Saigen-in Tofu Restaurant. Hihkuin itsekseni. Oliko tämä nyt sitä buddhalaismunkkien ruokaa?

Oli ehdottomasti päästävä maistamaan.

Ravintolaan mentiin portista pienemmän puutarhan läpi. Oli autiota, kuului vain puutarhan puron solinaa. Jätin kenkäni niille varattuun lokerikkoon ja soitin ovikelloa, kysyen ovatko he auki. Kohtelias japanilainen tarjoilija avasi liukuoven viileään tatamilattiaiseen ravintolaan, jossa ei ollut lisäkseni ketään ja antoi valita paraatipaikan – pyöreän pöydän ikkunan edestä.

Näkymä puutarhaan oli lumoavan kaunis ja rauhoittava. Viihdyttävämpi kuin yksikään kirja tai älypuhelimeni feed.

Tarjoilija suhtautui minuun aavistuksen jäykästi, mutta näytti ilahtuvan, kun tilasin kokonaisen lounassetin (n. 25€).

Ensimmäisenä pöytään tuotiin kastikekippo, jonka pinnalla kellui seesaminsiemeniä. Japanilaisissa ravintoloissa tuodaan usein pöytään aluksi pieni tervehdys, joten kuvittelin tämänkin olevan joku sellainen – vaikka vahva terveyskeitto.

Kastike oli hyvää yksissäänkin ja ehdin maistella sitä hyvät määrät, ennen kuin järkyttyneen näköinen tarjoilija toi luokseni lisää ruokaa ja paljasti asian oikean laidan.

Settiin kuului paljon erilaisia asioita, joista harvaa tunnistin. Tsukemono-pikkelsejä, keitettyä pehmeää tofua, lähestulkoon makean leivosmaisia suupaloja, merilevää. Maut olivat mietoja, mutta hienostuneita ja herkullisia.

Syödessäni ravintola alkoi täyttyä japanilaisvieraista, jotka katselivat minua aavistuksen kummastellen. Ehkä buddhalaisruoka oli Japanin vastine sille, että turisti popsisi Lapissa poronkäristyksen sijaan poron palleja?

Hymyilin itsekseni, tuijottelin puutarhaan ja nautiskelin erilaisista mauista.

Uskon, että sen aterian buddhalaistemppelin puutarhassa muistan vielä pidemmän aikaa.

Japani Muu höpinä

Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

perjantai, tammikuu 18, 2019

Temppeleitä.

Suitsukkeen tuoksu, arvokkuuden tuntu, selittämättömyys. Vieraat rituaalit, kuten veden heittäminen tiettyjen patsaiden päälle, jotta päästäisiin henkien suosioon.

En tiedä, onko se heräävää uskonnollisuutta tai ateistin eskapismia. Se saattaa olla myös pelkästään syvää maallista nautintoa arkkitehtuurista, puutarhoista ja vanhoista esineistä. Mutta kun taputtaa kahdesti käsiään, kumartaa kahdesti ja lausuu toiveensa, tuntuu siltä että jokin saattaa oikeasti herätä kuuntelemaan. Ja on hyvä kumartaa vielä kerran.

 

Takseja.

Kohteliaan muodollisia taksikuskeja, joilla on päässä koppalakki, käsissä valkoiset hansikkaat ja joiden autojen penkeissä on pitsisomisteet.

On jotenkin lohduttavaa, että oven avatessa voi tietää mitä vastassa on.

 

Meri ja vuoristoisia saaria

 

Vuoria.

Horisonttia, jossa tylsimmänkin lähiön yllä hohtavat vuoret taivasta vasten. Läheltä katsoen ne näyttävät kulmikkaalta vihreältä pumpulilta, mutta kauempaa katsottuna niiden väri on erisävyisiä sinisiä. Yksi hetki kuitenkin on, jolloin minäkin inhoan vuoria. Nimittäin pyörän selässä, alamäen muuttuessa vaivihkaa alkavaksi ylämäeksi, josta tietää tuskan olevan vasta edessä.

 

kukkia jalkakäytävän vieressä japanin maaseudulla

Jalkakäytäviä.

Vuorilta tuleva vesi solisee niiden vieressä omassa kujassaan. Kasvit kurottelevat kävelijöiden puolelle ja pyyhkivät pyöräilijän jalkoja. Hämähäkki on kutonut seittinsä jalkakäytävän yli, enkä tiedä johtuuko se siitä, että hämähäkki on niin nopea työssään, vai siitä, ettei kukaan ole kulkenut tiellä aikoihin.

 

Esineiden kunnioittamista.

Kaikki ojennetaan kaksin käsin ja asetellaan paikalleen huolellisesti millilleen. Teetä ei ole kohteliasta juoda teekupin kasvojen kohdalta. Tämä kaikki kulminoitui teeseremoniaan, jonka demonstraation pääsin Kiotossa näkemään. Siinä jokaisella liikkeellä oli merkityksensä, niistä jokainen oli kuin tanssia.

Seuraavalla reissullani tahtoisin päästä osallistumaan oikeaan, pidempään teeseremonian.

 

Roskakori

 

Lapsellisuutta.

Monet länsimaissa lapsellisena koetut asiat eivät tunnu olevan sitä Japanissa yhtä vahvasti. Metrossa harmaantuneet pukumiehet tappavat aikaa pelaamalla mobiilipelejä tai lukemalla mangaa. Aikuisten kännyköissä saattaa killua kymmenittäin avaimenperiä. Jokaiselle asialle on söpö maskottihahmonsa (kuten kuvassa oleva Kamakuran raitiovaunun oma maskotti).

Koen paljon luontevammaksi pukeutua Japanissa röyhelösukkiin ja rusetteihin kuin kotona Suomessa.

 

Tatamilattioita.

Pehmeä tatami on jalkojen alla kuin elegantti kokolattiamatto, mutta sen punoksissa on käsityö ja kunnioitus. Jokin niissä saa vaistomaisesti noukkimaan pois pienimmätkin pikkukiviroskat ja kävelemään rauhallisemmin, äänettömästi sipsuttaen.

Eikä ole parempaa lume-unilääkettä kuin saada nukahtaa tatamille avatulla futon-patjalla, painavan peiton alla.

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!