Browsing Tag

temppelit

Japani Japanin kulttuuri Tokio

3500 lyhtyä ja rankkasade – Tanabataa juhlimassa Tokiossa

sunnuntai, heinäkuu 7, 2019
tanabata Japanissa

Heinäkuun 7. päivänä Japanissa vietetään tanabataa. Bambunoksiin ripustetaan värikkäisiin lappusiin kirjoitettuja haaveita, kaupungilla juhlitaan festivaalimenoin. Mistä ihmeestä on kyse?

 

Tanabatan taustaa

Legendan mukaan Hikoboshi-lehmäpaimen ja Orihime-prinsessa olivat rakastavaisia. He olivat niin kiinni toisissaan, että unohtivat työnsä ja velvollisuutensa. Rangaistuksena heidät erotettiin ja annettiin tavata toisensa vain kerran vuodessa, silloin kun Vega ja Altair -tähdet kohtaavat linnunradan samalla puolella.

Tanabataa vietetään Japanissa heinäkuun seitsemäntenä päivänä, ja perinne on kuulemma alunperin tuotu Japaniin Kiinasta. Juhlaa on kuitenkin vietetty Japanin puolella jo Heian-kaudelta (794–1185) lähtien.

Japanilaiset juhlistavat tanabataa solmimalla värikkäitä papereita bambun oksiin, ja kirjoittamalla niihin toiveitaan.

Zojoji-temppelin tanabata – valoa pimeässä illassa

Kävin tutkimassa Tanabata-festivaalin juhlintaa virallisen päivän aattona Zōjōji-temppelissä, joka sijaitsee Minatossa, Tokyo Towerin naapurissa. Zōjōji on peräisin vuodelta 1393 ja yksi Tokion tärkeimmistä Jōdō-koulukunnan buddhalaistemppeleistä.

Zōjōji juhlii vuosittain tanabataa sytyttämällä noin 3500 kynttilää. Näky on komea!

Ilta oli lämmin ja alkoi pimentyä.

Sadoista lampuista koostuva valomeri jatkui temppelin pääportilta pitkälle.

Tuuli aavistuksen, joten vapaaehtoisilla oli täysi työ sytytellä lyhtyjen tuikkuja päälle uudelleen ja uudelleen.

Tokyo Tower ilta-asussa. Sen punaiset heijastukset temppelin seinissä olivat kaunis näky.

Kuulemma kustakin lyhdystä löytyi käsinkirjoitettu viesti alueen koululaisilta, koskien heidän haaveitaan, toiveitaan ja unelmiaan. Pohdin, huijasiko internet – washi-paperista taitellut lyhdyt  näyttivät silmiini varsin koskemattomilta.

Toisella puolella aluetta tunnelma kohosi ruoka- ja juomakojuineen – söin hämmentävän hyvän pienen margarita-pizzan. Toisella puolella temppelialuetta tunnelma oli varsin toinen, kun munkit lauloivat mantrojaan. 

Jōzōjista löytyy myös kymmenittäin pikkuisia jizō-patsaita, jotka vahtivat sielujen siirtymistä paikasta toiseen. 

Jizō-patsaiden puolella temppeliä oli todella hiljaista. Suitsukkeen savussa hämärän keskellä tunnelma tuntui lähes aavemaiselta.

> Osoite: 4-7-35 Shibakoen, Minato, Tokyo. / Lähin metroasema: Daimon (Oedo line) / Infoa tapahtumasta kannattaa haravoida temppelin sivuilta täällä tai seurailla TimeOutia.

 

 

Sateinen shitabashi tanabata matsuri

Virallisena tanabata-päivänä sunnuntaina sää ei suosinut: 19°c, sadetta. Päätin säätä uhmaten lähteä kuitenkin tutustumaan Asakusan keittiötarvikekatu Kappabashin läheisyydessä järjestettävään tanabata-tapahtumaan nimeltä shitabashi tanabata matsuri.

Katu oli verhottu vaaleanpunaisiin lyhtyihin ja paperikoristeisiin, jotka heiluivat tuulen ja sateen mukana. Ihmisvilinässä sai varoa osumasta muiden sateenvarjoihin. Kojujen kylmissä vesialtaissa odottavat oluet tuntuivat naureskelevan sateelle ja hyiselle säälle.

Moni oli tullut paikalle kesäkimono yukatassa. Vuokraversioihin onkin Tokion parhaat apajat Asakusan lukuisissa vuokraamoissa, jotka sijaitsevat kävelymatkan päässä Kappabashista.

Katu oli sateesta huolimatta kaunis.

 

Kuului etäistä musiikkia. Sateenvarjomeren yli näkyi vilahdus tanssiryhmästä, mutta lähemmäs ei mahtunut katsomaan. Lauantaina paikalla oli kuulemma ollut kulkueita.

Jotain tuntui puuttuvan, mutta keksin sen vasta, kun ystäväni otti asian puheeksi: ”Onko japanilaisilla festivaaleilla yleensä näin vähän ruokakojuja?”

Totta! Muutamaa yakisoba-nuudeliannosta lukuunottamatta Kappabashin tarjonta olikin hämmentävän nestepainotteista. Jalat olivat kastuneet jo ajat sitten, joten me päätimme lähteä etsimään sateensuojaa läheisestä izakayasta.

Toiveet oli onneksi jo solmittu bambunoksaan.

Osoite: Nishi-Asakusan ja Matsugayan välissä, Taito-ku, Tokyo  / Lähin asema: Tawaramachi (Ginza line) / Lisää infoa festivaalin sivuilta täällä.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli

lauantai, toukokuu 4, 2019
Meiji Jingu -temppelin portti

Jos Tokion must see-kohteista puhutaan, harva jättää listaamatta Meiji Jingua. Ja ihan syystä! Turistimääristä huolimatta temppelialue on ihana pala rauhaa Harajukun, Shinjukun ja Shibuyan välissä.

 

Meiji Jingun rakennustyöt valmistuivat vuonna 1920, mutta se tuhoutui toisessa maailmansodassa. Se kuitenkin uudelleenrakennettiin nopeasti.

Kaunis shintolaistemppeli metsäalueineen sijaitsee lähellä Harajukua. Shibuyasta Harajukuun kulkeva Omotesando-ostoskatu on rakennettu niin leveäksi juuri siksi, että se on toiminut tienä Meiji Jinguun. Tokiossa harvoin muuten törmääkään kuusikaistaisiin katuihin.

Keisari Meiji oli modernin Japanin ensimmäinen keisari, jonka uudistuskautta nimitetään Meiji-kaudeksi (1868–1912). Tällöin Japani avautui ulkomaailmalle, lopetti feodaalijärjestelmän ja nousi suurvallaksi. (Matkailijalle Meiji saattaa olla nimikkotemppelinsä lisäksi tuttu lähinnä suklaasta, jota saa joka ikisestä kaupasta ja kioskista. Oma suosikkini on Meijin tumma suklaa – parasta ikinä!)

ilmainen Tokio - Meiji Jingun portti ja metsää

saketynnyreitä temppelialueella

Harajukun aseman suunnasta saapuva löytää pian pitkän rivin saketynnyreitä. Sakella ajatellaan Japanissa olevan yhteys jumalien ja ihmisten välillä. Joka vuosi uudet tynnyrit uhrataan temppelin jumaluuksille. Niitä ovat Meiji Jinguun lahjoittaneet sake-panimot ympäri Japanin – mainossyillä luulisi myös olevan osuutta asiaan.

Sakea käytetään myös osana temppelin erilaisia seremonioita. Niistä lisää vähän myöhemmin tässä postauksessa.

puisia vesikauhoja, joilla pestä kädet ennen temppeliin menoa japanissaEnnen sisemmille temppelialueille astumista on kohteliasta pestä kädet.

Ota kauha oikeaan käteesi ja kaada vettä vasemmalle kädellesi. Vaihda kauha vasempaan käteen, ja pese oikea. Vaihda kauha taas toiseen käteen. Kaada hieman vettä vasemmalle kämmenellesi, ja pese sillä kevyesti suu. Älä niele vettä! Nosta kauha pystyasentoon ja valuta ylimääräinen vesi kauhan vartta pitkin alas. Aseta kauha muiden viereen.

temppelirakennuksia ja kauniita lamppuja

Meiji Jingun päätemppeli ja aukio

Meiji Jingun rakennusten yksityiskohtia

Temppeli koostuu kuudesta rakennuksesta. Suurin osa niistä on rakennettu perinteisellä nagare-zukuri -tyylillä käyttäen japanilaista sypressiä ja kuparia.

”Please preserve the dignity of this place”, pyytävät esitteet.

Myös vierailijat voivat tulla mukaan kokeilemaan shintolaisuutta. Antamaan kolikkolahjuksen ja rukoilemaan päähallissa, ostamaan amuletteja ja ennustuksia.

pyhä puu, jota ympäröi toivomuslaatat

Temppelistä voi hankkia ema -toivomuslaattoja, joihin voi kirjoittaa oman haaveensa. Laatat voi viedä kotiinsa tai jättää ne pyhään ympäristöön onnea keräämään.

temppelikirja ja leima

Vaihtarikaverini Anniina innostui goshuinchoo -temppelikirjoista ja osti Meiji Jingusta omansa. Kyseisiin pyhiinvaelluskirjoihin voi kerätä leimoja ja kalligrafiaa käymistään temppeleistä – niin myös täällä Meiji Jingussa!

(Kirjoittelin aiemmin temppelikirja-perinteestä täällä, sisältää ohjeita sellaisen hankkimiseen.)

pyhä puu ja shintolainen olkiköynnös

Tapahtumia temppelialueella

Uuden vuoden ensimmäisinä päivinä Meiji Jingussa käy jopa kolme miljoonaa ihmistä tekemässä vuoden ensimmäiset rukoukset (hatsumode). Kävijämääriltään kyseessä onkin koko Japanin vierailluin temppeli.

Jos on tuuria, Meiji Jingussa saattaa törmätä shintolaishäihin. Niitä vietetään yleensä päivässä useampia. Tyypillisesti niitä johtaa kaksi pappia ja kaksi temppelineitoa, joita seuraa hääpari punaisen päivänvarjon alla. Seremoniassa hääpari jakaa kolme kuppia pyhää sakea vuorotellen juoden, pappi lukee shintolaisia liturgioita ja temppelineito tanssii. Hääseremoniaa saa jäädä turistikin katsomaan, kunhan pysyy kunnioittavan etäisyyden päässä.

Meiji Jingun metsää ja torii-portti

Meiji Jingun metsän puita

Metsä keskellä ydinkeskustaa

Meiji Jingua ympäröivä metsä on rakennettu keisari Meijin ja keisaritar Shokenin sielujen vaelleltavaksi. Metsä on rakennettu ikuiseksi, niin että se uusii itse itseään. 90 vuotta myöhemmin on hankala uskoa, ettei metsä ole ollut täällä sataa vuotta pidempää. Sen kasvit onkin kuulemma saatu lahjoituksina ympäri Japania.

Luin myös, että monet vaarantuneet kasvi- ja eläinlajit ovat ottaneet Meiji Jingun metsän kodikseen. Niitä kävijä ei välttämättä näe, mutta korppeja löytyy senkin edestä! Niiden kraakunta ottaa välillä korviin.

Meiji Jingun puistoalueita ja Docomon pilvenpiirtäjä

Shinjukun puoleisesta päädystä löytyy myös rauhallinen puistoalue, joka sopii hyvin myös eväiden nautiskeluun. Puiden takana siintää Docomo-teleoperaattorin pilvenpiirtäjä.

Fiinimpää puistotunnelmaa on tarjolla temppelin sisäpuutarhassa, Meiji Jingu Goenissa, jonne on erillinen viidensadan jenin pääsymaksu. Sieltä löytyy mm. kalastukseen suunniteltu lampi, minikokoinen riisipelto ja lukuisia kasvilajeja. Viimeksi kun siellä kävin, oli ihanan rauhallista – pääsymaksu taitaa karkoittaa useimmat turistit.

> Avoinna auringonlaskusta auringonnousuun. / Hinta: Temppeli on ilmainen. Sisempään puutarhaan on 500 jenin pääsymaksu. / Tällä hetkellä Meiji Jingun Treasure House on kiinni alueella suoritettavien remonttien takia. Remontit valmistuvat temppelin 100-vuotispäiväksi vuonna 2020, mutta niistä ei kannata pelästyä – remontit häiritsevät vierailua yllättävän vähän. / Metroasema: Harajuku Station

Lisää ilmaista tekemistä Tokiossa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Hiroshima Japani

Päiväretki Miyajimaan – pyhä saari Hiroshiman lähellä

lauantai, maaliskuu 16, 2019

Japanin matkaoppaita on vaikeaa selata törmäämättä erääseen ikoniseen näkyyn: merestä nouseviin punaisiin torii-portteihin.

Yksi kuuluisimmista porteista sijaitsee Hiroshiman lähellä Miyajiman saarella. Se onkin rankattu kolmen parhaan japanilaisen maiseman joukkoon.

Miyajima on yksi Japanin pyhimmistä saarista, jolla ei uskomusten mukaan saisi syntyä eikä kuolla.  Saari itsessään on suuri ja suurimmalta osin metsän peitossa, mutta nähtävyydet ovat keskittyneet pienelle alueelle helposti kierrettäviksi.

Miyajimassa riittää nähtävää päiväretkikohteenakin, mutta kokemusta täydentää saarella yöpyminen. Turistilauttojen poistuttua saari nimittäin hiljenee. Auringon laskiessa kuuluisien temppelien lumo korostuu entisestään. Puhumattakaan niiden iltavalaistuksesta ja Naran lailla vapaana vaeltavista peuroista.

Vaikka saari nykyään tunnetaan Miyajimana eli temppelisaarena, se on vain saaren lempinimi. Oikea nimi on Itsukushima, saaren kuuluisimman pyhäkön mukaan.

Matka Miyajimalle

Miyajimaan pääsee helpoiten Hiroshiman kautta, joko JR:n Sanyo Linella Hiroshiman asemalta Miyajimaguchin asemalle (25 min, 410 ¥). Raitiovaunulla myös pääsee Hiroshiman keskustasta (260 ¥), mutta yhteys on hitaampi.

Miyajimaguchin asemalta on lyhyt kävely lauttalaiturille, jonka yhteysaluksilla pääsee saareen kymmenessä minuutissa (180 ¥).

Kolmas ja helpoin vaihtoehto on ottaa suora vene Miyajimaan Hiroshiman Peace Memorial Parkista. Veneiden matka kestää 45 minuuttia ja menopaluu kustantaa noin 3600 ¥.

 

miyajiman peura

Miyajiman peurat

Ensimmäinen asia, jonka satamasta poistuttua näin, olivat peurat. Naran puiston tapaan, Miyajimassakin shika-japaninpeuroja on vuosisatojen ajan pidetty pyhinä eläiminä. Ne ovat kesyyntyneet elämään temppelialueilla ihmisten rinnalla.

Naraan verrattuna Miyajiman peurat vaikuttivat huomattavasti kesymmiltä ja vähemmän keksinpersoilta. Ihmisiin kyllästyttyään peurat saattoivat vaeltaa metsään. Onnettomuuksista on raportoitu täälläkin, joten söpöjen peuransilmien räpytyksestä huolimatta kannattaa pitää varaansa.

 

itsukushima-temppelin yksityiskohtia

Itsukushima-pyhäkkö, toisen temppelin pagoda ja punavalkoisia rakenteita

Itsukushima-pyhäkkö

Miyajiman suurin nähtävyys on UNESCOn maailmanperintökohteisiin lukeutuva Itsukushiman pyhäkkö. Sen on vuonna 1168 rakennuttanut Taira no Kiymori, joka oli erityisen vaikutusvaltainen Heian-kauden sotalordi.

Itsukushiman pyhäkkö on rakennettu kokonaan meren päälle. Laskuveden aikaan vesi paljastaa temppelin rakenteet ja kauempana meressä seisovalle torii-portille pääsee kävelemään. Mutainen merenpohja tuoksuu jännittävältä.

Ethän muuten älä ole idiootti ja matki turisteja, jotka laittavat kolikkoja torii-portin halkeamiin hyvän onnen toivossa. Se nimittäin vaurioittaa vanhaa porttia entisestään.

> Itsukushiman sisäänpääsy 300 ¥ / 500 ¥ yhdistelmälipulla kansallisaarteita sisältävään halliin.

 

Misen-vuori

Kiersin Miyajimaa kiireisen japanilaistuttuni kanssa, joten Miyajima-päivän pituus jäi vähän lyhyeksi.

”Et kai halua tuonne ylös”, hän kyseli Misen-vuorelle johtavan polun kohdalla. Tietysti olisin halunnut, mutta päättelin ettei tuttavani halunnut, joten kieltäydyin itsekin.

Misen-vuori on kuitenkin yksi Miyajiman päänähtävyyksistä. Sille voi joko kiivetä (reitistä riippuen n. 3 km, 90–200 min) tai kulkea köysiradan lasivaunulla (1000 ¥/suunta).

Vuoren päällä on erilaisia hengellisiä paikkoja, 360:n asteen näköalatasanne ja tietysti upeat maisemat Japanin sisämerelle.

 

Kakigori-jäätelöannos ja kuva ryokanista, missä on tohveleita sisäpihan edessä

Kakigoria perinnemiljöössä

Jos yöpyminen ei ole budjetista kiinni, valitse kohteeksi Miyajiman paras ryokan Iwaso. Vaatimattomammille matkaajille riittää pysähtyminen Iwasoa vastapäätä olevaan kakigori-kahvilaan!

Kakigori japanilaisten vastine jäätelölle. Monesti sen tilatessaan saa jäähilettä, jonka kanssa tarjoillaan erilaisia makusiirappeja. Fiinimmissä versioissa on mukana kondensoitua maitoa ja aidompia makuaineita. Jostain syystä kakigori tuntuu viilentävän jäätelöä enemmän – ihan kuin olisi nielaissut jäätä. Ja pienen hetken ajan Japanin kesän helle ei tunnu laisinkaan kuumalta.

Miyajiman kakigori-kahvilan nimi on Tamayoshi (玉善), enkä olisi osannut mennä sinne ilman japanilaistuttuani oppaana. En tiedä laisinkaan onko tuo paikka auki muuten kuin kesäkaudella.

Tamayoshi on rakennettu kauniiseen vanhaan puutaloon, listoilta löytyy mitä erilaisimmin tavoin maustettuja jäähileannoksia. Annokset ovat äärimmäisen herkullisia – ja aivan valtavia! Kuvassa oleva lusikka on lähes tavallisen lusikan kokoinen.

Yritin metsästää kakigoria muualta koko loppureissuni ajan Kansaita kiertäessäni, mutta en löytänyt mistään yhtä hyvää.

> Kakigori-kahvila kartalla täällä. Jäähileherkut muistaakseni 800–1000 ¥.

 

 

temppelin pieni buddha-patsaita, joiden päässä on hatut

Buddhalaistemppeli Daishoin

Daisho-in (大聖院) on yksi shingon-buddhalaisuuden tärkeimmistä temppeleistä. Suuri se on myös kooltaan: temppelialue jatkuu Misen-vuoren huipulle asti. Huipulla olevat ihailtavissa olevat rakennukset ovatkin siis osa Daishoiniä.

Japanissa joka ikiselle paikalle on tarjolla esite, mutta täällä Daishoinissä se todella kannattaa ottaa ja lukea. Nähtävää on nimittäin paljon.

Sisäänkäynnin lähellä vasemmalta alkaa polku, jossa on sadoittain pieniä Buddhaa edustavia rakan-patsaita. Niistä jokainen on käsin veistetty. Seuraavaksi vastaan tulee valtava kellotapuli. Toisin kuin monissa muissa temppeleissä, täällä sitä saa myös kokeilla soittaa!

Aukion laidalla sijaitsee suuri temppelihalli. Jätä kengät niille varattuun lokerikkoon, astu sisemmälle ja tähyile portaita, jotka menevät alaspäin. Temppelihallin pilkkopimeässä alakerrassa on nimittäin esillä buddhalaista taidetta, joka hehkuu kullattuna. Edetä täytyy käsikopelolla, mutta reitti on onneksi helppo.

> Auki 8–17. Temppeli on ilmainen.

 

miyajiman pikkukatu ja kyltti

Miyajiman pikkukadut

Miyajimalta löytyy paljon kauniita pikkukatuja. Niistä yksi on lauttasataman läheinen Machiya-dori, jonka varrelta löytyy monta ravintolaa, ryokania ja käsityöaarteita myyvää pikkuputiikkia.

Ruokatarjonnassa on ainakin okonomiyakia ja Miyajiman herkkua: grillattuja ostereita. Täällä ruokailemisen sijaan japanilaistuttuni tosin vei meidät Daisho-in -temppeliin johtavalla tiellä sijaitsevaan ihanaan sobaravintolaan. Sen hillitty ulkomuoto olemattomine kyltteineen ei olisi saanut minua uskaltautumaan sisään. Onneksi en ollut matkassa yksin!

 

Miyajiman vaahteranlehden muotoinen leivos kädessä ja toinen kuva, jossa kädessä miyajiman jättikokoinen riisikauha jossa on kanjeja

Miyajiman tuliaiset

Miyajiman perinteinen tuliainen (o-miyage) on momiji-manju -leivokset. Noita vaahteranlehden mallisia tattari-riisikakkuja myydään lähinnä Hiroshiman ja Miyajiman alueella. Täytevaihtoehtoja on lukuisia – anko-paputahnasta suklaaseen ja matchaan.

Toinen Miyajiman kuuluisista tuliaisista on riisikauha. Niistä jättiläismäisin löytyy vitriinistä Omotesando-ostoskadulta, mutta hieman pienempiä riisikauhoja (o-shakushi) voi ostaa kotiin saaren erilaisista matkamuistomyymälöistä. Muiden onnenamulettien tapaan riisikauhoja voi ostaa erilaisiin toiveisiin: rakkauteen, opiskelumenekseen, hyvään onneen ja bisnesmahdollisuuksiin.

Miyajiman riisikauhaperinne on peräisin muutaman vuosisadan takaa Kansei-kaudelta, jolloin sotilaita lähetettiin taisteluihin Hiroshiman Ujinan sataman kautta. Sotilaat kirjoittivat nimensä riisikauhoihin ja omistivat ne Itsukushiman temppelille. Kun sotilaat tulivat takaisin taisteluista, he pitivät riisikauhat muistona. Nykyään tuo ”onnen kauha” on suosittu onnenkalu.

Oma onnenkauhani toivoo yleistä onnellisuutta.

 

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Sinua voisi kiinnostaa:

Hiroshiman parhaat nähtävyydet (itsevaltaisesti järjestettynä)

Vapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 2: Arki

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

Japani Kioto Matkavinkit

Miten välttää Kioton ruuhkat?

perjantai, maaliskuu 1, 2019

Kioto on ihana ja ainutlaatuinen. Siellä kulkiessa kiittää joka hetki, että paikka poistettiin atomipommin tiputuslistalta viime hetkellä. (Historian asiantuntijat olivat vedonneet sotajohtajiin Kioton kulttuuriperintöä puolustaen.)

Valitettavasti, kuten monissa maailman upeissa paikoissa, Kioton upeudesta tietävät tuhannet muutkin.

Tässä muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä pahimpien turistirysien välttämiseen!

Kinkakuji-temppelin puutarha, puita ja polku ja kauempana kulkeva japanilainen nainen

Älä nuku pitkään.

Otin Kiotossa toisenlaisen reissurytmin. Heräsin kuuden jälkeen ja aloitin temppelikierrokseni ennen ryhmämatkalaisia.

Suurin osa temppeleistä aukeaa kahdeksalta tai yhdeksältä, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi Aryashiyaman bambumetsä on auki kellon ympäri. Läpi vuorokauden auki ovat myös jotkut temppeleistä, kuten Nanzen-ji ja Fushimi Inari Taisha. Näistä jälkimmäinen lukeutuu Kioton päänähtävyyksiin. En halua kuvitella, miltä Fushimi Inarissa tuntuu keskipäivällä, turistien kansoittamana. Niin lumoava se oli aamuseitsemältä, kun torii-porttien alla kulki vain muutamia muita lisäkseni.

Toinen vaihtoehto on rynnätä sisään heti temppeleiden avautuessa. Esimerkiksi Kinkaku-jin puutarhassa oli ihanan raukea tunnelma heti avaamisen jälkeen. (Kuvassa.)

Huomasin, että yhdeksän jälkeen temppelit alkoivat täyttyä. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä ruuhkaisemmaksi paikat kävivät.

 

Vältä viikonloppua.

Kioto on ruuhkainen arkipäivinäkin ja pahimmillaan myy itsensä loppuun, jolloin majoitusta on etsittävä läheltä Osakasta tai Narasta.

Miksi kokeilisit onnea viikonloppuna, jolloin liikkeellä ovat myös aasialaiset viikonloppumatkaajat?

 

Kioton joki sinisellä hetkellä ja vastarannan valoja

Kioton ruuhkaisimmat paikat:

  • Kiyomizu-dera -temppeli
  • Kiyomizu-dera -temppeliin johtavat tiet, erityisesti Matsubara-dori
  • Fushimi-Inari-Taisha -temppeli
  • Nishikin markkina-alue
  • Ginkaku-ji -temppeli
  • Kinkaku-ji -temppeli
  • Ryoan-ji -temppelin kivipuutarha
  • Tofuku-ji -temppeli ruskan aikaan
  • Eikan-do -temppeli ruskan aikaan
  • Nijo-jo -linna

 

arashiyaman bambumetsän vihreitä bambupuita

Valitse vaihtoehto ja jatka pidemmälle.

Suurin osa turisteista vierailee Kiotossa hyvin rajatuissa paikoissa, vaikka tarjolla olisi lähes 2000 temppeliä. Itsestäänselvimmiltä reiteiltä poikkeamalla voi helposti löytää lähes autioita paikkoja. Esimerkiksi ruskan aikaan suosittu zen-temppeli Tofuku-ji puutarhoineen oli elokuussa lähes autio. Kauniilta se näytti vihreidenkin lehtien kanssa.

Kioto itsessään on melko lättänä, temppelit sijaitsevat sen viereisillä vuorenrinteillä. Kun löydät yhden temppelin, sen vierestä todennäköisesti löytyy lisää katsottavaa. Tästä postauksesta löytyy ehdotuksia korvikkeista suosituimmille nähtävyyksille.

 

Tarkista japanilaisten loma-ajat.

Kioto kulttuuriperintöineen on ainutlaatuinen myös japanilaisten silmissä ja se houkutteleekin paljon kotimaan turisteja puoleensa.

Japanilaiset tykkäävät matkustaa erityisesti:

  • Kirsikankukkien kukkiessa (maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun)
  • Golden Week (toukokuun ensimmäinen viikko)
  • Ruskasesonki syksyllä (marraskuussa)

 

Tofuku-ji temppelin sivutemppeli

+ Tarkista temppelien remontit

Tämä ei liity ruuhkien välttämiseen, mutta saattaa kuitenkin kiinnostaa Kioton matkaa suunnittelevia.

Kioton kulttuuriperintö on hyvin vanhaa ja vaatii huoltoa priimana pysyäkseen. Tällä hetkellä monen harmiksi remontin alla on yhden Kioton kuuluisimman temppelin, Kiomizu-Deran, päähalli. Remontin arvioidaan valmistuvan keväällä 2020. Pienemmistä temppeleistä tällä hetkellä remontissa on Chion-in-temppelin Miedo-halli ja Enryaku-ji -temppelin päähalli. Enryaku-jin remontti kestää huimat kymmenen vuotta.

Remontit eivät yleensä estä temppeleissä vierailemista, mutta saattavat sulkea osan rakennuksista. Erityisesti ne aiheuttavat näköhaittaa piilottamalla kauniit kohteet rumilla hupuilla.

Onpahan lisäsyitä palata Kiotoon – esimerkiksi ensi vuonna ruska-aikaan!

> Täällä Japan-Guiden listaus remontissa olevista temppeleistä Japanissa. 

Pysy mukana:

Facebookissa: Iida in Translation
Intagram: @iidaeli
Bloglovin täällä
Blogit.fi täällä

Matkavinkit Päiväretket Kansain alueelta

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

keskiviikko, tammikuu 30, 2019

Punainen silta ja joki Ujissa

Oli viimeinen päiväni Japanissa viime kesän yhdistetyllä vapaaehtoistyö- ja Kansain kiertoreissulla. Tahdoin nähdä vielä jotain erityistä ja kyselin päiväretki Osakasta -vinkkejä Jodelin Japani-kanavalta.

”Mene Ujiin!”, joku vinkkasi. Mikä hiton Uji? En ollut koskaan kuullutkaan.

Aika moni muu kuitenkin on. Uji on vajaan parinsadantuhannen asukkaan pikkukaupunki Kioton kyljessä. Se on tunnettu teeviljelmistään, Unescon maailmanperintökohteisiin luetuista temppeleistään ja yhteyksistään japanilaiseen kirjallisuusklassikko Genjin tarinaan.

Kartta keski-japanista, korostettuna Uji

Lähdin Ujiin Osakasta aamuvarhaisella. Viimeisen päivän sooloreissuväsymys alkoi valitettavasti puskea päälle. Unohdin kahdesti jäädä lähijunasta oikealla pysäkillä ja vihdoin oikean aseman löydyttyä, lähdin ajamaan bussilla väärään suuntaan.

Ujiin päästyäni kello oli jo paljon ja nälkä kirkuva. Niin kirkuva, että skippasin teetä mausteena käyttävät ravintolat ja päädyin ahmimaan kahvilan kehnohkoa pizzaa. Verensokerin tasaannuttua olin valmis temppelikierrokseen.

Koristeellinen punavalkoinen Byodoin-temppeli ja lampi

Byodoin-temppeli rakennettiin 900-luvulla alunperin Fujiwara-klaanin lomapaikaksi. Sen päähallia kutsutaan Feeniks-halliksi katon harjanteen feenikspatsaiden takia. (Halli löytyy muuten myös japanilaisesta kymmenen jenin kolikosta.)

Päähallia voi ihailla lammen vastarannalta tai jonottaa pääsyä sen sisään. Saapuessani Ujiin myöhässä odotusaika olisi ollut useamman tunnin, joten tyydyin kauempaa katseluun.

Temppelihallin oikeat aarteet löytyvät maan alle rakennetusta museotilasta. Alkuperäiset patsaat olivat hienoja ja seinämaalausten sisältö oli mallinnettu hyvin 1:1 kokoisilla valokuvasuurennuksilla.

Maisema Ujista: taloja ja joki

Ujissa ihaninta oli kuitenkin mielestäni joki. Sen kivisessä pohjassa koikkelehti kurkia, kaunista punaista siltaa oli helppo siirtyä vastarannalle.

Toisella rannalla olisi ollut lisää temppeleitä, mutta viimeinen päivä Japanissa puolentoista kuukauden reissulla söi keskittymistäni. Mietin Suomeen palaamista. Riisuin sukat ja liotin joessa väsyneitä varpaitani. Katselin yukataan pukeutuneita japanilaispariskuntia lomapäivänsä vietossa.

Kiertelin vastarannan pikkukatua ja päädyin teekauppaan kylmälle teelle.

punainen silta ja Japanin luontoa

Ostin Suomeen vietäväksi kakkua ja mietin kaikkea mitä rakastankaan Japanissa. Tunsin kuitenkin rauhaa, olin varma että tulisin takaisin sekä Ujiin että Japaniin ylipäätään.

Japani-ikävän kyyneleet iskivät vasta seuraavana päivänä, ilmaan nousevassa lentokoneessa.

sininen teekuppi ja paketti ujista ostettua kakkua vihreä-keltaisessa paketissa jossa lukee hiraganalla kasuteira

Ujista kahta vuorokautta myöhemmin istuin sukulaisten kahvipöydässä. Ujin matchakakkua availlessani osa minusta oli edelleen Japanissa.

> Ujiin pääsee helpoiten Kiotosta JR Nara Linea pitkin. Yksi suunta maksaa 240 jeniä ja kestää nopealla junalla 20 min, hitaammalla 30 min. Osakasta seikkailu Ujiin kestää noin tunnin. Byodoin-temppelin sisäänpääsy 600 jeniä, feenikshalliin pääsyyn erillinen 300 jenin lippu (+ odotus).

Kasvisruoka Kioto Matkavinkit Päiväretket Kansain alueelta Ruoka

Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

keskiviikko, tammikuu 23, 2019

Japanilainen kasvisateria pienissä punaisissa kipoissa

Japani ei ole varsinaisesti kasvissyöjien ruokataivas. Inari-sushia ja maki-rullia toki löytyy combineistakin, mutta liha, siipikarja ja merenelävät dominoivat ruokalistoja. Keitot on useimmiten keitetty lihaliemeen tai kalapohjaiseen dashiin. Merenelävien suuntaan joustamalla (kuten itse Japanissa teen) voikin moninkertaistaa ruokavaihtoehtonsa. (Vaikka varmasti vahingossa söin välillä lihalientä. Ignorance is a bliss…)

Yhdessä ihmisryhmässä kasvisruoka pitää kuitenkin pintansa jopa Japanissa. Buddhalaismunkkien perinteinen ruokavalio, shōjin ryōri, nimittäin koostuu pelkästään kasvikunnan aineksista.

japanilainen ravintola, tatamilattiat ja matalia pyöreitä pöytiä

Shōjin ryōri  -ruokavalion perusteena on ”viiden sääntö” – makea, kirpeä, suolainen, karvas ja umami. Tavoitteena on tasapainoinen, terveellinen ruoka, joka tukee munkkien meditaatiota.

Ruokavalion isossa osassa ovat soijapohjaiset tuotteet, kuten tofu, abura-age (inari-sushista tuttu makea friteerattu tofu), koya-dofu (kuivattu tofu) ja natto (fermentoidut soijapavut). Tyypillistä on myös vehnägluteiinista valmistettu fu ja konjak-kasvista valmistettu gelatiinimainen konnyaku. Osa keittiön aineksista vaihtuu sesongin mukaan – kesällä tomaatteja ja munakoisoa, syksyllä bataattia, talvella juureksia ja daikon-retikkaa.

Helpoiten japanilaisen kasvisruoka-aterian ääreen pääseekin buddhalaistemppeleissä. Esimerkiksi Kioto on hyvä paikka shōjin ryōrin maistamiseen, samoin temppelivuori Koyasan. Myös Osakasta ja Tokiosta voi tuurilla ja googlettelemalla löytää sopivan ravintolan – shōjin ryōrista kun ovat kiinnostuneet myös terveysintoilijat.

Ryoan-ji kivipuutarha

Shōjin ryōrin tuli itselleni eteen Kiotossa vähän sattumalta. Kultaisen temppelin (Ginkaku-ji) jälkeen menin viereiseen Ryōan-jiin, jossa oli kaunis zen-kivipuutarha (kuvassa). Lounasaika alkoi lähestyä ja aloin juuri miettiä, minne veisin itseni syömään. Mutta sitten törmäsin temppelin puutarhassa kylttiin: Saigen-in Tofu Restaurant. Hihkuin itsekseni. Oliko tämä nyt sitä buddhalaismunkkien ruokaa?

Oli ehdottomasti päästävä maistamaan.

Ravintolaan mentiin portista pienemmän puutarhan läpi. Oli autiota, kuului vain puutarhan puron solinaa. Jätin kenkäni niille varattuun lokerikkoon ja soitin ovikelloa, kysyen ovatko he auki. Kohtelias japanilainen tarjoilija avasi liukuoven viileään tatamilattiaiseen ravintolaan, jossa ei ollut lisäkseni ketään ja antoi valita paraatipaikan – pyöreän pöydän ikkunan edestä.

Näkymä puutarhaan oli lumoavan kaunis ja rauhoittava. Viihdyttävämpi kuin yksikään kirja tai älypuhelimeni feed.

Tarjoilija suhtautui minuun aavistuksen jäykästi, mutta näytti ilahtuvan, kun tilasin kokonaisen lounassetin (n. 25€).

Ensimmäisenä pöytään tuotiin kastikekippo, jonka pinnalla kellui seesaminsiemeniä. Japanilaisissa ravintoloissa tuodaan usein pöytään aluksi pieni tervehdys, joten kuvittelin tämänkin olevan joku sellainen – vaikka vahva terveyskeitto.

Kastike oli hyvää yksissäänkin ja ehdin maistella sitä hyvät määrät, ennen kuin järkyttyneen näköinen tarjoilija toi luokseni lisää ruokaa ja paljasti asian oikean laidan.

Settiin kuului paljon erilaisia asioita, joista harvaa tunnistin. Tsukemono-pikkelsejä, keitettyä pehmeää tofua, lähestulkoon makean leivosmaisia suupaloja, merilevää. Maut olivat mietoja, mutta hienostuneita ja herkullisia.

Syödessäni ravintola alkoi täyttyä japanilaisvieraista, jotka katselivat minua aavistuksen kummastellen. Ehkä buddhalaisruoka oli Japanin vastine sille, että turisti popsisi Lapissa poronkäristyksen sijaan poron palleja?

Hymyilin itsekseni, tuijottelin puutarhaan ja nautiskelin erilaisista mauista.

Uskon, että sen aterian buddhalaistemppelin puutarhassa muistan vielä pidemmän aikaa.