Studio Ghiblin elokuville omistettu museo Tokion Mitakassa on anime-fanien pakkokohde. Kunhan vain ensin saisi liput!
Olin ehkä 8 ja vierailemassa kummieni luona Karkkilassa. Kylään olivat tulleet myös heidän lapsenlapsensa, joiden kanssa olimme leikkineet lapsesta lähtien. He olivat aina piirun verran coolimpia kuin minä, maatalon kasvatti.
Tällä kertaa heillä oli uusi elokuva, joka oli ehdottomasti nähtävä – Henkien kätkemä. Se oli oudointa, mitä olin koskaan nähnyt ja traumatisoiduin moneksi vuodeksi siitä miten Chihiron vanhemmat muuttuivat sioiksi. Onkin hassua, että juuri tuosta elokuvasta on vuosien myötä muodostunut yksi lempielokuvistani.
Sittemmin tutuksi ovat tulleet Totoro, Ponyoo ja lukuisat muut hahmot. Yksi viime vuosien rakkaimmista Studio Ghibli-perinteistäni on ollut käydä Rakkautta ja Anarkiaa-elokuvafestivaalien ennakkonäytöksissä. Niissä on ihanaa tuttuutta – esitysaika on aina sama, sama Cinema Mondon työntekijä toivottaa terveiset Hayayo Miyazakin studiolta ja elokuvat saavat aina lopputekstien alkaessa aplodit.
Sijainti ja liput
Studio Ghiblille omistettu museo löytyy Tokion Mitakasta, Kichijojin naapurista. Kichijojin juna-asemalta on noin kilometri kävelyä museolle, mutta reitti kulkee ihanan Inokashira-puiston läpi.
Mutta ensin on taklattava ongelma nimeltä liput. Seuraavan kuun liput tulevat myyntiin edellisen kuukauden 10. päivänä aamukymmeneltä… ja loppuvat saman tien.
Voit yrittää Lawsonin nettikauppaa, joka on taipuvainen strategisella hetkellä kaatumiseen. Jos olet Japanissa tai saat tutun asioille, voit kokeilla Lawson-combinien Loppi-masiinaa. Netistä löytyy myös välistä rahaa ottavia palveluita ja kierroksia, joihin liput sisältyvät. Viralliset liput maksavat 1000 ¥ (n. 8€), toisen käden liput pahimmillaan kahdeksankertaisesti.
Meidän lippumme hankki japanilaiskaverimme museon järjestämän arvonnan kautta, jostain japaninkielisen netin uumenista.
> Täällä museon virallisilta sivuilta infoa ja tässä informatiivinen blogi lippujen hankinnasta.
Oli sateinen sunnuntaiaamu. Museon pihalla kiemurteli jono, joka onneksi eteni nopeasti. Oli perheitä, pariskuntia ja kaveriporukoita. Sisällä liput vaihdettiin museon omaan lippuun: korttiin, jonka sisällä on pieni palanen jonkun Ghiblin elokuvan rullaa.
Museo on 17-vuotias ja avattu 2001. Sisätilojen tunnelma oli satumainen, kuin Ghiblin elokuvien arvokkaassa kirjastossa, jossa kuitenkin saattaa koska tahansa tapahtua jotain hassua tai yliluonnollista. Tutut hahmot seikkailivat ikkunoiden lasimaalauksissa, sisäpihalla kurkistelivat ne söpöt mustat pölypallot.
Japanilaiseen tyyliin sisätiloissa kuvaaminen on kielletty.
Pysyväisnäyttely ”Where a Film is Born” valottaa hyvin animaattorin työtä. Studio Ghiblin klassikkotöissä joka ikinen ruutu on piirretty yksitellen, eri kerroksista yhdistellen. Elokuvien maailmojen inspiraatiokirjoista löytyi rakennuksia ympäri maailman, Saksasta Japaniin. Katselin valokuvantarkkoja taustamaalauksia suu auki, ihailin luonnoksia ja kopiota Miyazakin työhuoneesta.
”The beginning of movement” näyttää, miten animaation taika muodostuu pieni liikkeen osa kerrallaan. Uskomattomin oli karusellin lailla pyörivä levy, jossa oli pieniä figuureita. Pyörimisvauhti kiihtyi ja kiihtyi, valo alkoi välkkyä – yhtäkkiä karuselli muuttui maisemaksi, jossa Totorot tanssivat ja lapset hyppivät hyppynarua. Olisin voinut jäädä tuijottelemaan sitä loppupäiväksi.
Museoon kuuluu myös kissabussihuone, jossa lapset pääsevät telmimään jättiläispehmolelun kanssa, lukuhuone ja kattoterassi patsaineen.
Yksi museon helmistä on Saturn theater, jossa näytetään lyhytelokuvia, joita ei voi nähdä missään muualla kuin täällä. Vierailupäivämme pätkässä oltiin Totoron maailmassa. Mei teki tuttavuutta kissabussin pikkusiskon kanssa ja törmäsi lopulta valtavaan kissabussien isoäitiin. Ihana elokuva, jonka ymmärtää hyvin näkemättä tekstejäkin! (Ja minä tunsin syvää onnellisuutta tajutessani sen lapsi-Japania.)
Teatterin näyttämät elokuvat ovat vaihtuvia, mutta päivittäin näytetään vain yhtä ja samaa elokuvaa. Se on harmi, sillä olisin ollut täysin valmis istumaan lyhärien parissa pidempäänkin!
Museosta löytyy myös kaksi kahvilaa – hodareita ja jäätelöä myyvä kioski sekä Straw Hat Café, johon jonot olivat lounasaikaan melkoisia. Niiden tarjonta vaikutti varsin lihapitoiselta, mutta museon omia erikoisoluita olisi löytynyt! Olisipa niitä saanut ostettua museokaupasta kotiin.
Pääsylippujen rajoitusten vuoksi museossa oli ihanan väljää. Tungos iski vasta pikkuruisessa Mamma Aiuto -museokaupassa, jossa kannattaa pitää varansa. Suoritin itsekuria ja ostin vain kaksi pinssiä, tarran (läppäriin tai matkalaukkuun, en osaa päättää) ja muutaman kortin.
Summa summarum: Ghibli-museo on täydellinen hyppy satumaahan, olitpa sitten lapsi tai aikuinen. Kokemus oli ehkä paras 1000 ¥, jonka olen Japanissa käyttänyt.
> Osoite: 1-1-83 Shimorenjaku, Mitaka, Tokyo.
Lisää tekemistä Tokiossa:
Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo
Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe
Tokion Aoyama Flower Market: iltapäiväteellä kukkakaupassa
Testissä Japanin korkein torni, Tokyo Skytree
Kympillä kabukiin – perinteistä japanilaista teatteria Tokiossa
—
Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!
