Kaupallinen yhteistyö: Rakkautta & Anarkiaa
Tänään alkoi Helsinki International Film Festival Rakkautta & Anarkiaa! Edellispäivänä fiilisteltiin omia R&A-muistojani, tässä postauksessa jaossa elokuvavinkkejä.
R&A:n ohjelmistosta löytyy tänäkin vuonna monta sataa elokuvaa, joten valinnanvaikeus on taattu. Festivaalitärppejä löytyy mm. Anton Majamäeltä, Kalle Kinnuselta, HS:ltä ja Episodilta. Matkailun ystävää lämmittävät kategoriat Asian Cuts, East Side Stories, French Touch Selection, ja Recoluciones Latinas.
Nina Wu
Ohjaaja: Midi Z
2019, 103 min, K16, Taiwan
> Elokuvan sivut täällä.
Todellisuus, unet ja menneisyys alkavat sekoittua toisiinsa, kun Nina Wu saa vihdoin ensimmäisen elokuvaroolinsa. Tarina kuorii itseään auki kerros kerrokselta, eikä anna armoa seksuaalisen väkivallan sekoittuessa keitokseen. Katsojankin rooli tuntuu tirkistelevältä, kun kamerat, katse ja älypuhelimet kohdistuvat Ninaan.
Elokuvan maailma on synkkää visuaalista karkkia. Hetkittäin mieleen tulee Park Chan-Wook ja verenpunaisilla asioilla vihjaileva trilleri We Need To Talk About Kevin. Klaustrofobisesta yleistunnelmasta huolimatta paikoitellen päästään ihailemaan myös Taiwanin kauniita maisemia.
Muutamat valonpilkahdukset eivät vähennä (ainakaan tämän herkän) katsojan ahdistusta. Elokuva pitelee veistä kurkulla vielä pitkään lopputekstienkin jälkeen.
Hotel by the River
Ohjaaja: Hong Sang-Soo
2018, 96 min, K7, Etelä-Korea
> Elokuvan sivut täällä.
Vähäeleinen elokuva runoilijasta ja hänen pojastaan sijoittuu hotelliin joen varressa. Eteläkorealainen auteur Hong-Sang-soo kertoo traagista tarinaa pienin elein, mustavalkomaailma on minimalistisen realistinen. Naispääosassa nähtävä Kim Min-hee on tuttu mm. The Handmaiden-elokuvasta.
Elokuvan tahti on rauhallinen mutta ei puuduttava. Juuri sellainen, mikä saa käpertymään syvemmälle upottavaan tuoliin elokuvateatterin hämärässä.
Tuulen laakson Nausicaä
Ohjaaja: Hayao Miyazaki
1984, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.
Kesäkino Engelin ulkoilmasalissa herkutellaan huomenna perjantaina elokuvalla, joka rohkaisi Miyazakin ja Takahatan perustamaan koko Studio Ghiblin. Tuulen laakson Nausicaä sekoittaa ekofantasioita, selviytymistarinaa ja huimia hyönteispetoja.
Hyvä tilaisuus nähdä tämä klassikko isolta ruudulta!
Children Who Chase Lost Their Voices
Ohjaaja: Makoto Shinkai
2011, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.
Ajalla leikkineen Your Name -animehitin ohjaaja sekoittaa taas nuorten todellisuutta yliluonnolliseen. Kesällä Japanin leffateattereita villitsi ohjaajan uusi elokuva Weathering with you, mutta tämä festareilla nähtävä pätkä on vanhempaa tuotantoa.
Studio Ghiblin elokuvien, erityisesti Laputan, vaikutus kuulemma näkyy. Tämä on pakko päästä katsomaan!
Funan
Ohjaaja: Denis Do
2018, 87 min, K12, Belgia/Kambodža/Luxemburg/Ranska
> Elokuvan sivut täällä.
Mitä tapahtui Kambodžassa, kun punameerit marssivat Phnom Penhiin 17.4.1975? Kansanmurha, jossa joka neljäs maan asukkaista sai surmansa. Animaatio kuvaa kauhut yhden perheen tarinan kautta.
Tässä hyvä mahdollisuus tutustua kamalaan lähihistoriaan, joka on tapahtunut monesta matkablogista tutuilla seuduilla. Itselläni tämä löytyy ”pakko nähdä”-listalta.
God Exists, Her Name Is Petrunya
Ohjaaja: Teona Strugar Mitevska
2019, 100 min, K12, Belgia/Kroatia/Ranska/Slovenia
> Elokuvan sivut täällä.
Pieni kylä Pohjois-Makedoniassa. Peräkammarin tyttö Petrunya rikkoo tabua hyppäämällä jokeen miesten seassa ja nappaamalla pyhän ristin. Siitä vasta soppa syntyykin, vaikka jokeen hyppäämiselle ei löydy hetken mielijohdetta syvempää motiivia.
Berlinalen elokuvajuhlilla palkittu elokuva perustuu tositapahtumiin. Rinnakkain ovat traditiot ja nykyaika viraalivideoineen. Vaikka pohjavire on herkkä ja kepeä, elokuva onnistuu herättämään syvempiä ajatuksia rohkeudesta. Yksi esimerkki voi rohkaista monta ihmistä muutoksiin.
Nämäkin kiinnostavat:
And Then We Danced – Georgiaan sijoittuvasta homoromanssista povataan uutta Call Me By Your Namea.
Her Smell – Vaikka en erityisemmin rakastunut Alex Perryn aiempiin R&A-elokuviin, ne ovat niin kehuttuja että ehkä yritän vielä kerran. Ainakin koska Elisabeth Moss ja riot grrrl -punkmeininki.
High Life – Outo taiteellinen scifi kiinnostaa aina!
Matthias & Maxine – Koska Kanadan ihme Xavier Dolan tekee upean visuaalisia ja riipiviä draamoja.
Olen voinut pahoin katsoessani eturivistä käsivarakameralla kuvattua elokuvaa (Victoria). Ja välillä on torkahdeltukin – erityisesti skotlantilaisiin elokuviin, joiden murteesta en ole saanut selvää ilman tekstityksiä. Olen itkenyt hysteerisesti, nauranut vatsani kipeäksi ja kurkkinut liian pelottavaa leffaa puoliksi huivin taakse piiloutuen. Elänyt fiktiivisten tarinoiden kautta monta elämää muutaman festivaalipäivän aikana.
