Browsing Tag

sopeutuminen uuteen kulttuuriin

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia

keskiviikko, kesäkuu 5, 2019
hortensioita Tokiossa

Tällä viikolla podettiin kevätflunssaa, ihmeteltiin koulujuttuja ja siivottiin. Klassiset keskiviikkoiset arkihöpinät, olkaa hyvä!

 

Katselen koulumatkoilla, miten hortensiat alkavat avautua. Se on varma merkki lähestyvästä sadekaudesta. Mietin, että pitää ehtiä pyykätä lakanat ennen sitä – muuten on vaarana etteivät ne kuivu kunnolla. Muistan liian hyvin, miten viime kesänä Hiroshimassa keittiön kangastuolit alkoivat kukkia hometta.

Pidän vihdoin kunnollisen siivouspäivän. En suostunut ostamaan imuria muutaman kuukauden takia, joten prosessi on vaivalloinen. Sadan jenin kaupasta ostamani mopin varsi katkeaa ennen kuin saan pyyhettäkään siihen kiinni. Jynssään sitten lattioita kontaten.

Huoneeni lattia on tahmea julkisten tilojen takia, joissa ihmiset kävelevät ulkokengillä, ja minä hipsin siellä tohveleissa. Päätän, että tahmeat tohvelit eivät enää pääse puhtaaseen huoneeseeni.

Kuten välillä Suomessakin, ostan siivousmotivaattoriksi kukkia. Lähikaupan valkeat pionit maksavat reilut kaksi euroa. Pikkuruinen huoneeni tuntuu niiden ansiosta heti paljon viihtyisämmältä.

Köhin kurkkuflunssan kourissa. Harkitsen, pitäisikö hankkia klassinen kasvomaski, kuten monella japanilaisella. Sen sisällä yskiminen kuitenkin kuulostaa ikävältä ja epäilen japanilaisten katsovan oudosti heitä matkivaa länkkäriä. Niinpä jätän maskit kauppaan ja juon vettä aina kun alkaa yskittää.

Katson Hakonessa jalkaani ilmestynyttä valtavaa hyttysenpuremaa, joka on paisunut sitä raavittuani. (Urpo mikä urpo.) Alan yliajatella, onko flunssan ja hyttysenpureman välillä yhteys. Vakuutan kuitenkin itselleni, että kyllä ensimmäiset hyttysenpistot Suomessakin ovat tosi kivuliaita, ja että Japanin aivokuumerokotukseni on hyvin voimassa.

Japanilaistuutorini antaa lääkkeeksi köhimiseeni piparminttuöljyä, jota hän sipaisee kädelleni. ”Tämä auttaa päänsärkyyn, yskään ja mihin tahansa”, hän valistaa. Voimakas tuoksu tuntuu kuitenkin ärsyttävän kipeää kurkkuani vain lisää.

Raju yskiminen sotkee myös unirytmini. Unohdan, että köhimisen takia minun pitäisi muistaa mennä nukkumaan ainakin tuntia aiemmin. On raivostuttavaa, että illalla pystyasennossa kurkkuni on kunnossa, mutta heti kun asetun makuulle, yskähelvetti on irti.

Googletan Tokion parhaita vegaanirameneita ja päädyn T’s Tan Taniin. Se on niin hyvää, että voisin hieman itkeä ja tehdä lähes mitä tahansa saadakseni sen reseptin käsiini.

Kasvanut tukkani saa aiheuttaa lisähikoilua Tokion helteessä. Mietin, pitäisiköhän etsiä kampaaja.

Huomaan, että rusketus on tarttunut kämmeniini ja jalkapöytiini. Mietin, että tältä kesältä varmaan saan pitkähihaisten aiheuttaman kämmenrusketuksen, joka näyttää siltä, että käyttäisin koko ajan hansikkaita. Toisaalta ehkä murehdin turhia. Viime kesänä auringon UV-säteily oli niin vahvaa, että sain pitkähihaistenkin läpi rintsikoista rusketusraidat.

Mietin sitä, miten ennen Japaniin tuloani olin kuullut juttuja kouluelämästä, jossa opiskelijat lähinnä laiskottelevat tunnit. Hommien teko kuulemma aloitetaan vasta tuntien loputtua, pitkälle iltaan puurtaen. Joshibissa asia tuntuu olevan toisin. Suurin osa (muutamaa tunneilla nukkujaa lukuunottamatta) paiskii tunnilla hommia ahkerasti, mutta rientää kotiin heti kellon soidessa. Loppupresentaatioissa sai kuitenkin ihmetellä huikean yksityiskohtaisia töitä, jotka olivat selkeästi vaatineet lukuisia vapaa-ajan tunteja.

Jos olen Suomessa ajatellut inhoavani presentaatioiden pitämistä, se ei ole mitään sen sulan kauhun rinnalla, jota tunnen joutuessani esittelemään töitäni luokan edessä japaniksi. Onneksi opettajat ovat kannustavia jo yrityksestäkin ja saan pitää lunttilappuni.

On hassua saada palautetta, josta ymmärtää vain murto-osan. Ja vielä sitäkin vähemmän, jos se saadaan kirjallisena, opettajan suttuisella käsialalla paperille kirjoittamana. Pirun kanjit!

Ihmettelen, miten koko Japani tuntuu seonneen kuplateestä. Kaduilla ei ole mihinkään muualle yhtä pitkiä jonoja ja tapioca esiintyy jopa kolmessa (!!) animaatiokurssin päätösvideossa. Pitää ehdottomasti maistaa sitä joskus, jos jaksaisi liittyä pitkän jonon jatkoksi.

Olen myös miettinyt suhdettani blogiini. Nyt tämä paikka tuntuu ihanalta kokeilukentältä, jossa voi tehdä tekstejä, kuvia, videoita ja sosiaalista mediaa. Mietin, miten saan pidettyä kolmen viikkopostauksen päivitystahdista kiinni. Täällä Japanissa se on ollut helppoa, sillä inspiroivaa kirjoitettavaa pursuaa ovista ja ikkunoista.

Toisaalta olen miettinyt, että seikkaileminen ja uuden kokeileminen on myös asenteesta kiinni. Muistelen erästä ihanaa kesäsunnuntaita, kun lähdin elämäni ensimmäistä kertaa yksin Porvooseen. Suomestakin löytyy valtavan paljon nähtävää ja kirjoitettavaa! <3

Kuvissa hengailuja viikon varrelta Daikanyamassa ja Omotesandossa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!

keskiviikko, toukokuu 29, 2019
pieni punainen pyhäkkö metsässä

Yhdeksäs viikko Japanissa listojen kautta. Missä kävin, ketä tapasin, mitä söin, mitä ajattelin? Kuvat Hakonen viikonloppureissulta.

 

3 paikkaa, joissa kävin

Koulun toinen ruokala, joka löytyi sattumalta kellarikerroksesta. Sieltä saa joka päivä erilaisia nuudelikeittoja, jotka pelastavat ne päivät kuin pääruokalan kaikissa vaihtoehdoissa on lihaa. Aiemmin olen syönyt silloin lisukesalaatteja, joista kuitenkin yleensä jää vähän nälkäiseksi.

Hakone, johon tein ihanan viikonloppureissun. Oli horisontissa vilahtava lumihuippuinen Fuji-vuori, aurinkolaseihin tarttuvia ötököitä, tuulenvire järven rannalla. Pulahdin onseniin, ihmettelin kulttuurikohteita ja nukuin kapsulissani pitkiä yöunia. Täydellinen viikonloppu!

Shinjukun Odakyu-tavaratalon ruokaosasto, josta saa ihania erikoisherkkuja. Lähes kaikki on kallista, mutta seassa saattaa olla helmiä. Ilahduin ruis- ja kokojyväjauhoilla juureen leivotusta leivästä, joka maksoi vain 270¥, saman verran kuin se kaupan tympeä paahtoleipä.

3 asiaa, joita opin

Viikon 8 ja 9 aikana olen oppinut käyttämään uutta animointiohjelmaa ainakin jotenkuten. On toki hieman erikoista käyttää 3D-animointiin tarkoitettua Blenderiä 2D-hommiin, mutta ainakin oppii kasan purkkaratkaisuja!

Ettei kannattaisi sanoa japaniksi asioita joita ei ymmärrä. Kieltä opiskellessani tajusin, että olen monta kertaa sanonut tykkääväni syömisen sijaan syödyksi tulemisesta. Hullua, miten yksi ylimääräinen “re”-tavu voi vaihtaa taberu-verbin syömisestä syödyksi tulemiseen (tabereru). Kyseistä sanamuotoa kuulee japanilaisten puheessa yllättävän paljon, joten olin kuvitellut sen olevan jokin kohteliaampi verbin versio. Kyse taitaa olla pikemminkin nurinkurisesta ajatuslogiikasta – kahvila kun ei ole paikka, josta saa pullaa, vaan paikka, jossa pullat tulevat syödyksi.

Että miten onnellinen olen reissatessani, ja kuinka mahtava konsepti viikonloppupiipahdukset ovat. Niitä odotellessa edellinen viikko kuluu siivillä ja niiden jälkihekumoissa seuraavalla viikolla leijuu vielä sentin arjen yläpuolella. 

3 ruokaa, joita söin

Kakigori. Japanilainen kesäherkku, joka valmistetaan jäähileestä ja erilaisista makusiirapeista. Hakonen helteessä söin yhden valtavan matchalla maustetun. 

Kitsune udon -nuudelit. Inari-sushista tuttua tofua paksujen udon-nuudeleiden kanssa, kuuman keiton kera. Loistava lohturuoka! Saa nähdä kyllästynkö, kun tämä on uusi vakiokouluruokani.

Onigireitä aamupalaksi Hakonen hostellin terassin aamuauringossa. Nuo eri täytteillä varustetut riisipallot ovat loistava välipala, jota saa Japanissa joka ikisestä kioskista ja kaupasta.

3 ihmistä, jotka tapasin

Vaihtarikaverini Anniina, jonka kanssa olemme samoilla kursseilla. Luulen, että animointiohjelmia opetellessamme japanilaiset ovat päätelleet, mitä suomenkieliset kirosanamme tarkoittavat.

Pöndekengissä -blogin Miraorvokin ja hänen siskonsa, jotka reissasivat Japanissa. Söimme Shibuyassa liukuhihnasushia ja löysimme näköalatasanteen, josta näkee alueen kuuluisaan risteykseen.

Kielituutorini Kannan, jonka kanssa olemme vähitellen alkaneet ystävystyä kielimuurista huolimatta.

3 asiaa, joita ajattelin

Asioiden arkisuutta. Kahden kuukauden jälkeen Japani ei enää tunnu kauhean eksoottiselta. Tuntuu vaikealta havainnoida asioita, jotka tuntuvat jo niin normaaleilta.

Polyesteria. Miten monta kertaa pitää unohtaa kylmässä Suomessa vaatteita pakatessaan, etteivät polyesterista valmistetut vaatteet sovellu kuumiin maihin? Täällä kaupat ja kirpputoritkin ovat hengittämättömiä vaatteita pullollaan. Katselen japanilaisia helteessä polyesterin näköisissä vaatteissaan vailla hikipisaran puolikastakaan.

Haaveilen viskoosista, pellavasta ja silkistä. Ärsyttää, että monta näihin keleihin sopivaa vaatetta on komerossa väärässä maassa.

Entä jos -polkuja. Vaikka Japani ärsyttää välillä edelleenkin, se on mennyt ihoni alle. Jo viime kesän kuukauden jälkeen Suomeen tottuminen oli kivuliasta. Välillä mietinkin vaihtoehtotodellisuuksia, entä jos. Entä jos asuisin näillä kaduilla? Entä jos kulkisin ruuhkametrossa töihin kaikkien muiden kanssa?

Mutta tahtoisinko oikeasti alkaa juurettomaksi expatiksi ja laittaa Suomen elämän pysyvämmälle tauolle?

En usko. Mutta voi sitä silti jossitella.

 

Kokeiluna tämän viikon kuulumiset myös videona:

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

 

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

keskiviikko, toukokuu 22, 2019
vohveliannos ja jäätelöä Tokiossa GRAM-pannukakkukahvilassa

Kaksi kuukautta on kulunut vaihdossa Japanissa. Viikkokuulumiset tällä kertaa mitä kuuluu oikeasti -blogihaasteen muodossa!

 

Mitä kuuluu OIKEASTI?

Tokiossa alkaa kesä (ja sadekausi) lähestyä vähitellen. Toukokuu on säiden puolestani yksi lempivuodenajoistani Japanissa. On lämmintä, muttei tukalan helteistä, ja kirsikankukkaturistit ovat palanneet kotimaihinsa.

Viime viikon kuulumisten seesteinen sopeutuminen on jatkunut. Sen rinnalle on nostamassa päätään alkava lähtöpaniikki – mitä, enää reilu kaksi kuukautta jäljellä?! Aika menee niin nopeasti, enkä ole vielä yhtään valmis luopumaan Japanista.

Matkakuvien kadottaminen on hieman syönyt bloggausintoa, mutta onneksi täältä löytyy koko ajan uutta kirjoitettavaa ja kuvattavaa.

Parisuhde, perhe, ystävät?

Perhe on lähellä, kun kuulumisia voi päivittää WhatsApp-ryhmiin monta kertaa päivässä. Rakastan soittaa puheluita sen välityksellä – on ihana vaihtaa nopeita kuulumisia äidin kanssa jopa useamman kerran viikossa.

Tokiossakin on alkanut vähitellen kasvaa kaverisuhteita maassa asuvien ulkomaalaisten kanssa. Koulussa keskustelut eivät sen sijaan oikein etene paria lausetta pidemmälle, vaikka välillä on tullutkin hengailtua japanilaisten kanssa. Omilla japanintaidoillani on kuitenkin harmillisen hankalaa rakentaa syvällisempiä kaverisuhteita.

Romantiikkarintamalla horisontissa varmaan pyörii pölypalloja.

Matkat?

Tänä viikonloppuna koittaa odotettu viikonloppureissu Hakoneen. Heinäkuun lähijunareissuja Japanin sisällä pitäisi alkaa vähitellen suunnitella – ostin inspiraatioksi kirjan nimeltä Japan: 100 Hidden Towns.

Elokuun Taiwanin matkalle on varattu lennot ja majoitukset! Aikataulu on aika tiukka ja reitistä muotoutui seuraavanlainen:

Taipei, 2 yötä
Kaohsiung, 2 yötä
Taitung, 1 yö
Green Island, 3 yötä
Taipei, 2 yötä

Harrastukset ja hyvinvointi?

Tällä hetkellä harrastuksena on ollut free-hommien paiskiminen ja pakoilu, sopivassa suhteessa, sekä pienet puolipäiväreissut lähialueilla.

Ehkä japanin opiskelu lasketaan myös harrastukseksi? Treffaan maanantaisin kielituutoriani, joka on Alvar Aallosta innostunut muotoilun opiskelija, ja tiistaisin juttelen kaupungintalon keskustelukurssilla topakan eläkeläistädin kanssa.

Hyvinvointi on valitettavasti täällä hieman retuperällä. Tykkään Suomessa käydä uimassa, mutta täällä se ei tatuointieni takia onnistu. Jos ympäriinsä kävelemistä ei lasketa, linja on ollut harmillisen sohvaperuna. Haaveissa olisi lähteä kokeilemaan vuorille kiipeämistä! Aion aloittaa Takaosta, joka on kuulemma helppo ja yllättävän lähellä Tokion keskustaa.

Inspiroi eniten/vähiten?

Eniten:

  • Pienet hetket, kun huomaa ymmärtävänsä jotain japaninkielistä, mikä on aiemmin ollut mysteeri.
  • Se, miten ihanan ruoan keskellä täällä saa – en ole pätkääkään kyllästynyt japanilaiseen ruokaan. Tällä hetkellä ihastuttaa daifuku-makeiset, joiden sisällä on anko-paputahnaa, soijapapuja sisältävä granola ja bataatti-tempura.
  • Se, että osaa yleensä suunnistaa Shinjukun asemalla, jolle joku pirulainen on rakentanut 200 uloskäyntiä. Silti elo on välillä kuin Tylypahkassa – paikat tuntuvat katoavan ja vaihtavan paikkaa, kun kokonaiskuva alueesta pätkii päässä.
  • Vaihtokoulun videokurssi, jossa testaillaan erilaisia tekniikoita muovailuvaha-animaatiosta 3D:n. Olen aina tykännyt liikkuvasta kuvasta, joten olen vieraista ohjelmista huolimatta lähes kotonani!

Vähiten:

  • Ajan käyttäminen metrossa istumiseen.
  • Se, että kaksi vuotta vanhat rillit eivät meinaa riittää huonontuneelle näölleni.
  • Syksyllä Suomessa edessä oleva koulun ja töiden yhteensovittaminen. Sitä helpottaakseni olen yrittänyt tehdä Suomen pään kouluhommia myös täällä ollessani.
  • Opinnäytetyö, jota pitäisi vähitellen aloitella.

Tällä hetkellä katson/luen?

Olen odottanut joka maanantai Game of Thronesin uusia jaksoja ja haravoinut Netflixin animeja, joissa on englanninkieliset tekstitykset. Seurannassa on myös Rilakkuma & Kaori -animaatiosarja, joka söpöydestään huolimatta kertoo kolmenkympin kriisistä.

Lukeminen on rajoittunut valitettavasti blogeihin, matkavinkkeihin ja uutisiin. Ehkä joku päivä otan asiakseni mennä puistoon ihan oikean kirjan kera!

 

Mitä odotan?

Kaikkia tulevia reissuja Japanin sisällä ja elokuun Taiwania.

Syksyn Suomeen paluuta helpottamaan tekisi mieli varata joku loppusyksyn reissu, mutta koetan sietää syyhytystäni!

 

Kuvissa satunnaisräpsyjä viikon varrelta. Kävin GRAM-pannarikahvilassa Harajukussa, vietin hauskan päivän Moomin Valley Parkissa Saitamassa ja kävin katsomassa Asakusan Sanja-Matsuria. 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

keskiviikko, toukokuu 8, 2019
auringonlasku Odaibassa

Rehellinen valituspostaus. Jos vaikka ärsyttää vähemmän, kun saa kaiken tämän pois systeemistä. First world problems -varoitus!

 

Reissuväsymys iskee. Japani ärsyttää.

Tuntuu, että iso osa päivistä kuluu metrossa istumiseen. Vaikka rakastankin Japanin metroja ja lähijunien ihanaa täsmällisyyttä, ärsyttää asua suurkaupungissa. On vaiva sopia tapaamisia, joille pitää olla jokin tarkka paikka – metroaseman nimi ei riitä, kun sisäänkäyntejä on lukuisia. Myös raha turhauttaa, kun joka ikisestä metromatkasta tietyllä linjalla pitää maksaa erikseen.

Tilaan kuukausijäsenyyden kaupunkipyöräsysteemiin. Mutta kun yritän ottaa pyörää käyttöön Shinjukussa, järjestelmä herjaa, että olet väärällä alueella. Oikea alue olisi tietysti 7 km päässä kotialueiltani, eikä pyörien lainailu muualta onnistu. Ärsyttää. Päätän selvittää asian kotikoneen ääressä.

Asiaa selviteltyäni huomaan, että aluetta ei voi vaihtaa, uutta tunnusta ei saa luotua ja asiakaspalvelulle ei ole yhteystietoja. ÄRSYTTÄÄ. Hylkään haaveet sähköavusteisella kaupunkipyörällä viilettämisestä ja irtisanon koko tilauksen.

Selvittelen, josko ostaisin käytetyn pyörän. Opin, että Japanissa ne pitää rekisteröitä ja mm. hankkia etu- ja takavalot. Homma kuulostaa työläältä ja kalliilta, joten – ärsyttää.

Ruoka ärsyttää

Kalliit vihannekset ärsyttävät. Ihmettelen miten japanilaiset voivat syödä niin terveellisesti, kun silmiin tunkee koko ajan friteerattuja kroketteja ja rasvaista ramenia. Tuntuu, että omat syömiseni täällä koostuvat hiilareista, liian vaaleasta leivästä, nuudeleista ja riisistä. Kaipaan ruokaisia salaatteja ja juurespatoja. Ärsyttää, etten osaa syödä täällä terveellisesti.

Yksi kotona kokatessa ärsyttävä juttu on löllö pehmeä tofu. Sitä käyttäessä kotiruokiin on hankala saada tekstuuria. Onneksi on pähkinät ja vihannekset, jotka voi yrittää jättää vähän al denteksi. Usein kuitenkin epäonnistun ja lopputulos on ärsyttävää mössöä.

(Toki se tofu on ihanaa japanilaistyyppisesti sellaisenaan soijakastikkeen ja inkiväärin kanssa. Ehkä pitäisi vain yrittää tehdä täällä japanilaisempaa kotiruokaa, eikä epäonnistuneita versioita sitä mitä Suomessa valmistan. Olen viikonloppuna menossa vegaaniselle kokkauskurssille, toivottavasti opin sieltä jotain uutta!)

Vaikka kala on täällä tosi hyvää, ärsyttää syödä sitä niin paljon. Käytän toki HappyCow’ta, mutta paikat ovat harvassa ja monesti tuplasti kalliimpia.

Ihmiset ja asuminen ärsyttää

Kielimuuri ärsyttää. On turhauttavaa, kun ei osaa ilmaista itseään eikä tule ymmärretyksi.

Ärsyttää ihmiset, jotka eivät ole skandinaavisen suorasukaisia. En voi koskaan tietää, tarkoittaako ”tehdään sitä ja tätä yhdessä!” aidosti sitä, että sanoja tahtoo meidän viettävän aikaa, vai onko se silkkaa small talkia.

Ghostaavat ihmiset ärsyttävät.

Ärsyttää, etteivät ihmiset moikkaa koulussa tai asuntolassa. Kiirehtivät vain ohi, eikä kukaan katso silmiin.

Sekin ärsyttää, että vaihto pienessä taidekoulussamme ei muistuta yhtään vaihto-opiskelua muualla. Ei ole yhdessä asioita koulun jälkeen tekevää vaihtariporukkaa, ei ole järjestettyä ohjelmaa vaihtareille, ei ole paikallisia opiskelijoita, jotka tahtoisivat tutustua meihin. On vain kaksi suomalaista tyttökoulun käytävillä, joissa japanilaiset katsovat vähän ohi.

(Okei, on meille yksi järjestetty retki, mutta minä fiksusti varasin Hakonen viikonloppureissun siihen päälle. Ärsyttää oma tällainen sekoilu!) 

Asuntolan käytävillä partioivat uniformupukuiset vartijat ärsyttävät. Ja erityisesti vapauden puute – se se vasta ärsyttääkin. Tuntuu naurettavalta raportoida menemisistään, kun on jo lähes 10 vuotta asunut yksin.

Ärsyttää tämä koulutunneilla piirtäminen. Kaipaan oikeita töitä ja merkityksellisyyden tunnetta.

Ärsytän itse itseäni

Ärsyttää valittaa, koska olen kuitenkin tosi onnekas saadessani kokea tämän kaiken. Eniten oikeastaan ärsyttääkin se, että ärsyttää!

Se ei kuitenkaan poista sitä tunnetta, että välillä olen alkanut olla aika valmis palaamaan Suomeen. Uskon, että tilanne olisi toinen, jos taidekoulun sijaan olisin mielekkäissä töissä, ja asuntolan sijaan asuisin vähemmän holhoavassa ympäristössä. (Mutta sitten mulla taas olisi uudet asiat, jotka ärsyttäisivät…)

Mutta koska oma asenne ärsyttää paljon enemmän kuin nuo pienet valituksen aiheet, yritän palata perusasioiden ääreen. Mitä tykkään tehdä Suomessa?

Syödä hyvin. Kirjoittaa. Juoda kahvia. Katsoa sarjoja. Laulaa. Käydä uusissa paikoissa.

Otan asiat agendalle. Nautin karaokereissusta. Jännitän Game of Thronesin uusia jaksoja. Vien itseni illalliselle hitaasti ja yritän nauttia jokaisesta suupalasta erikseen. Palaan pänttäämään japanin kieltä, jotta oppisin edes tilkkasen jotain.

Käyn Yanesen-alueella, joka lumoaa minut täysin. YAnakasta, NEzusta ja SENdagista koostuva naapurusto on säästynyt maanjäristyksiltä ja sodilta, tuntuu ihan kuin olisin Kiotossa. Olen kaivannut Kiotoon, joten tämä helpottaa hetkellisesti.

Japanin fiilikset ovat edelleen ristiriitaiset, mutta ainakin pahin ärsytys on väistynyt.

Kuvissa ärsytyksen vastapainoksi auringonlaskua Odaibassa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio Vaihdossa Tokiossa

Viides viikko Japanissa: on siis kevät

keskiviikko, toukokuu 1, 2019
kukkia Tokiossa

Viidennellä Japani-viikolla ihmettelin sääilmiöitä, kaipasin luontoon ja kuvasin kukkia.

 

Huhtikuun lopun sää alkaa tuntua Suomen kesältä. Lehdet ovat putkahtaneet puihin kuin vahingossa ja atsaleat ovat täydessä kukassa. Japanilaiset ovat vielä paksuissa vaatteissa, kun minä hikoilen kevyessä paidassa ja hameessa. Alan jo nyt haaveilla viuhkasta.

Mutta sitten sää viilenee, olen onnellinen paksusta neuleestani ja trenssistä. Bongaan saman päivän aikana japanilaisten päällä hämmentävän monta paksua untuvatoppatakkia. Suomen säätiedotuksessa lupaillaan Tokiota lämpimämpiä lukemia.

Ihmettelen, miten vierasta on kokea kevät aivastelematta! Siitepölyt taitavat olla täällä erilaisia kuin Suomessa, eivätkä ne ärsytä nenääni. (Onneksi en mennyt Hokkaidolle vaihtoon, sieltäkin löytyy koivuja.)

pinkki kukka tulee kalteriaidan läpi

punaisia kukkia ja appelsiinipuu

Henkien kätkemä -koriste jonkun kotipihalla Tokiossa

Koetan harjoitella kulkemaan Tokion metrolla katsomatta karttaa. Alan oppia taktikoimaan linjojen vaihtamisella niin, että säästän rahaa kävelemällä pysäkiltä toiselle tai valitsemalla enemmän kiertävän hitaan linjan. Toisaalta omalle ajalle ja vaivalle pitäisi välillä osata laskea budjetti!

Usein lost in translation -hetket turhauttavat, mutta onneksi jotkut niistä naurattavat. Tilaan liukuhihnasushipaikassa itsevarmasti minulle ja kaverilleni asari jiru -misokeittoa, jossa on simpukoita. Saamme sen sijaan kaksi olutta – asahi biru kun kuulostaa hieman samalta. Sushikokit tuijottavat meitä vähän hämmentyneenä, kun meinaamme tukehtua nauruun.

Tajuan nauravani ensimmäisen kerran kunnolla sitten Tokioon tultuani. Se vetää hetkeksi haikeaksi – ja kaipaamaan läheisiä Suomessa.

Välillä mietin sitä, miten ensimmäisellä Tokion reissullani Japani tuntui niin äärimmäisen mystiseltä. Kulttuurin ja tapojen salakieleltä, jota en koskaan uskonut pystyväni ymmärtämään. En ymmärrä siitä vieläkään kuin korkeintaan palasia, mutta mitä enemmän olen alkanut ymmärtää, sitä vaikeammalta tuntuu kirjoittaa Japanin kulttuurista mitään. Voin raportoida matkakohteistani vaivatta tai ladella nippelitietoa. Mutta jos pitäisi kuvailla suhdettani tähän maahan, vastaaminen muuttuu joka päivä hankalammaksi.

atsaleoja kerrostalon pihassa Tokiossa

kukkia Tokion kaduilla

kukkia Tokion kaduilla

Kaipaan luontoon, joten suunnittelen päiväretkiä. Varaan toukokuun loppuun viikonloppureissun itselleni Hakoneen. En ole käynyt siellä vielä koskaan, mutta odotan jo nyt luontomaisemia ja museoita. Haluan tietää, miltä tuoksuu vulkaaninen maa.

Asuntolaelämä sääntöineen tuntuu välillä kuristavalta, joten tykkään lähteä iltaisin pois kotoa, ilman sen kummempia suunnitelmia. Käyn Ikebukurossa Sumikkogurashi-lelukaupassa ja Pokèmon-keskuksessa (terkkuja vaan tältä melkein 27-vuotiaalta). Selailen mangoja Akihabarassa ja löydän Aki-Okan aseman alta vahingossa täydellisen tuliaisostos-kauppahallin, nimeltään Chabara. Sieltä bongaan ekaa kertaa Tokiossa buddhalaista kasvisruokaa tarjoilevan ravintolan. (Shojin ryori-kokemuksistani Kiotossa täällä.)

Golden Week alkaa, eli paikallinen loma, johon on yhdistetty kasa erilaisia juhlapäiviä. Tänä vuonna se on keisarin vaihtumisen takia erityisen pitkä. Käyn TeamLabin museossa Odaibassa ja fiilistelen Tokio Priden tunnelmaa.

Japani alkaa tuntua vähitellen arjelta. Vaikka yhä edelleen tulee vastaan hetkiä, jolloin henki salpautuu: ”omg, mä oikeasti asun Tokiossa”. Noita hetkiä tulee esimerkiksi kun katsoo auringonlaskua Odaibassa, josta näkee miten Tokion kantakaupungin pilvenpiirtäjien valot syttyvät illan pimetessä. Joella kulkee värikkäitä laivoja ja Rainbow Bridge valaistaan. Kaikki on vain niin hiton suurta – ja minä ihan kauhean pieni ja niin valtavan kaukana kotoa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

keskiviikko, huhtikuu 17, 2019
Iida soittaa leikkipuhelimella harajukussa

Haloo haloo, kuuleeko Suomi? Taas on luvassa viikkokuulumisia vaihto-opiskelusta Tokiossa.

 

Tokion kevätsää ei osaa päättää, millainen haluaisi olla. On perättäisinä päivinä aurinkoista 20°c, hyytävää vesisadetta 3°c, kaiken mukanaan vievän vahvaa tuulta ja 15°c. Harkitsen ostaisinko pipon ja sormikkaat. Päätän itsepäisesti olla ostamatta, on tässä jo pari viikkoa sinnitelty ilman. Kai se kohta lämpenee…

Saan Shimakitazawassa vohvelikahvilassa eteeni haarukan ja veitsen, ensimmäistä kertaa Japanissa ollessani. Ne tuntuvat jo nyt niin isoilta ja kömpelöiltä! (Okei, inhoan silti niitä puisia kertakäyttöisia syömäpuikkoja. Pitäisi alkaa kuljettaa mukana omia syömäpuikkoja!)

kitsune udon-lounas

Metsästän viidensadan jenin lounaita, Shinjukun kellareista löytyy monta loistavaa. Hätkähdän, kun yhdessä niistä naapuripöytään sattuu kaksi vanhempaa bisnesnaista jakkupuvuissaan. Tajuan, etten ole nähnyt heidän lisäkseen yhtäkään valkokaulustöissä olevaa vanhempaa naista.

Kun katsoo tarpeeksi monta kertaa, miten ihmiset jättävät kahvilassa lompakkonsa ja puhelimensa pöytään vessareissun ajaksi, unohtaa välillä itsekin reppunsa pöytään. Vaikka siellä on kamera, henkilökortti ja käteiset. (En enää edes viitsi yrittää käyttää täällä korttia, koska lähes jokaisella yritykselläni myyjät ovat olleet enemmän tai vähemmän kauhuissaan.) Tätä tapaa en olisi kyllä Japanista halunnut omaksua!

Välillä kun kuljen pilvenpiirtäjien keskellä Shinjukussa, jalkojani alkaa heikottaa. Kaikki on niin suurta. Tunnen oloni Liisaksi Ihmemaassa juuri kun kutistusjuoma alkaa vaikuttaa.

Mutta sitten tulen takaisin hiljaiseen omaan naapurustooni ja huokaan helpotuksesta.

shinjukun värivaloja illalla

Näen elämäni ensimmäistä kertaa Fuji-vuoren Metropolitan Government Buildingin ikkunasta. Liikutun, hymyilen idioottina ja tuijotan tuijottamistani. Fuji-san on vain haalea heijastus kaukana toisten vuorten takana, mutta silti se näyttää niin kauniilta ja unenomaiselta. Kuin kraaterilta kuun pinnalla.

Nostan automaateista maksimimääriä kerran toisensa jälkeen, jotta voin maksaa koko vaihtoaikani asuntolavuokrat kerralla, kuten sopimus käskee. Raha-asiat ahdistavat. Ihan toisella tavalla, kun summat kulkevat seteleinä, eivätkä vain numeroina muovikorttia käytellessä.

Rahahuolet heijastuvat uniini – näen uudenlaisia toistuvia painajaisia. Olen yhtäkkiä jonkun panikointi-päähänpiston seurauksena ostanut äkkilennon Suomeen, vaikka tiedän, että seuraavana päivänä olisi sovittuja menoja Japanissa. Noissa unissa olen aina Suomessa ja mietin, miksi hitossa tuhlasin turhiin lentolippuihin ja ehdinkö ajoissa takaisin Tokioon.

Iida ja iso pyöreä maskotti

Mietin, onko täällä ollut jo monta pientä maanjäristystä, jota en vain ole huomannut. Suomalaisena en osaa kiinnittää asiaan huomiota. Toisaalta mikromaanjäristykset saattaisivat selittää välillä oudosti iskevää huimausta.

Käyn ensimmäistä kertaa vaihtoyliopistomme kampuksella. Yllätyn positiivisesti siitä, miten rentoja professorit ovat, vaikkakin vain yksi heistä näyttää puhuvan englantia. Teemme kurssivalinnat: animointia, kuvittamista ja sarjakuvaa. En harkitse taiteilijan uraa, joten kurssit hieman naurattavat, mutta päätän yrittää nauttia piirustelusta nyt kun kerran voin.

Opin, että päänsäryt tuntuvat tuplasti pahemmalta maassa, jossa joka asialle on kuulutus.

purikura-automaatissa piirtämässä kuviin

Sisko kysyy ”mitä sulle oikeasti kuuluu” ja sepä vasta on vaarallinen kysymys. Japanin ensimmäinen itku tulee, eikä se meinaa loppua millään. Siihen kulminoituvat kaikki ulkopuolisuuden tunteet, yksinäisyydet ja hämmennykset, sellainen epämääräinen massa joka koostuu miljoonasta pienestä yksityiskohdasta. Kielimuurista, vieraudesta ja perusasioiden hankaluudesta. Näissä hetkissä olen kiitollinen siitä, että olen vaihdossa vain elokuuhun asti. (Enemmän olen kyllä harmitellut, miksen suoraan hakenut vuodeksi! Pelkään jo nyt sitä, että aika loppuu kesken.)

Japani saa tuntemaan oloni mummomaiseksi. Valittelen päänsärkyjäni, en jaksa mennä iltaisin baareihin tai karaokeen, oma sänky houkuttaa liikaa. Tajuan muuttuneeni kukkahattutädiksi, kun seuraan äärimmäisen järkyttyneenä miten turistipariskunta halailee koko metromatkan, nainen miehen peppua koko ajan kasuaalisti hipelöiden. Mitä japanilaisetkin mahtavat ajatella?!?

Koulu vihdoin alkaa. Mutta se on jo ihan oma tarinansa.

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!