Terveisiä Taiwanista! Tässä ensifiiliksiä vehreästä ja ystävällisestä saarivaltiosta, jossa sain elokuun alussa viettää kymmenen päivää.
Ensimmäiseksi huomaan kaikki ne tuoksut. Suitsuke, viemäri. Pahanhajuiset kiinalaiset sienet yrttikaupan edessä olevissa laareissa. Pistävä ruoan haju, hieman kuin erikoisesta juustosta – ehkä se on sitä kuuluisaa stinky tofua.
Ja mikä tuoksujen kirjo onkaan luvassa night markettien puolella! Tarjolla olevista ruoista puhumattakaan, kuten vaikkapa ”isompi sisäelin pienemmän sisäelimen sisällä”.
Skootterit pörräävät joka puolella. Liikenne tuntuu niin kaoottiselta, että vasta toisena reissupäivänä tajuan sen olevan oikeanpuoleinen – mieleni on vielä vasemmanpuoleisessa Japanissa. Aluksi arastelen kadun ylittämistä ja liikenteen sekaan menemistä, mutta jo parissa päivässä kaaos alkaa tuntua kotoisalta.
En ole nähnyt missään elämäni aikana näin vähän länsimaalaisia ihmisiä. Ehkä siksi, koska kaikkialla sanotaan, ettei Taiwaniin kannata matkustaa elokuussa? On hellettä ja taifuuneja.
On niin uskomattoman kuumaa ja hikistä. Sää-app kertoo, että 32°c lämpötila tuntuu oikeasti neljältäkymmeneltä. Onneksi on kylmät puolen litran teet, joista yksikään ei maksa yli kahta euroa. Välillä juomakojujen listat ovat pelkästään kiinaksi, joten osoitan summanmutikassa jotain. Saan kylmää jasmiiniteetä, yrttiteetä ja mitä herkullisimpia puristettuja hedelmämehuja.
Ihmettelen, miten matalalla laskeutuvat lentokoneet lentävät Taipein yllä.
Taipei tuntuu hassulta yhdistelmältä kaikkea. On herttaisen kulahtaneita asuinkortteleita, joiden naapurista saattaa löytyä kiiltävä pilvenpiirtäjä tai Mikkellerin hipsterioluthuone. On kiinalaisia lamppuja ja pieniä korttelipyhäkköjä, halpoja ravintoloita muovituoleineen. Kaduilla on puikkelehdittava jalkakäytävää ja tien reunaa vuorotellen, jotta ei törmäisi pysäköityihin skoottereihin.
Näen ensimmäistä kertaa Aasiaan saapumisen jälkeen raskaana olevan työnaisen. (Havainto kylmää vähän – siis Japanin osalta.) Mietin, etten myös ole koskaan nähnyt Japanissa kenenkään kuivaavan alusvaatepyykkiään muiden nähden. Täällä niin tehdään reteästi kadulla. Jotenkin ilahdun moisesta välittömyydestä.
Sekoilen uuden valuutan kanssa, uuden metron kanssa, uuden kielen kanssa. Ihmiset puhuvat joko tosi hyvää englantia, tai eivät sanaakaan. Väärinymmärrykset jatkuvat silti erityisesti ruokakioskeilla, taidan kahdesti syödä vahingossa kanaa. Pyydän hostellin respaa kirjoittamaan lapun mandariinikiinaksi asioista, joita en halua syödä. Loppureissu sujuu ruoan osalta sujuvammin.
Sim-kortin data on halpaa, hostelleihin kuuluu kiva ilmainen aamiainen. Opin, että lounaasta voi maksaa alle 3€ mutta fiini kahvilakahvi saattaa maksaa 6€.
Mietin korealaiskaverini lausahdusta Japanista: ”ihmiset ovat kohteliaampia, mutta vähemmän ystävällisiä”. Taiwanilaiset törttöilevät jonoissa ja osa asiakaspalvelijoista on lähes ilkeitä, mutta toisaalta kohtaan sellaista ystävällisyyttä, jota en ole Japanissa tässä määrin kohdannut. Kaksi ihmistä neuvoo pyytämättä tietä ja vahtii minut oikeaan bussiin, toinen taas ostaa minulle junalipun automaatista harhaillessani asemalla eksyneen näköisenä. (Harmi vain, että harhailin hitaiden TRA-junien lippuautomaatilla, enkä HSR-luotijunien lähellä, joilla olisin halua kulkea. Niinpä matkustin Taiwanin päästä päähän tuplasti hitaammin, mutta ainakin ehdin ihailla maisemia.)
Kun juna puksuttaa läpi maaseudun ja lähiöiden, ihmettelen miten monipuolista ja villiä arkkitehtuuria korkeissa kerrostaloissa näkee. (Japanilaiset kerrostalot näyttävät välillä siltä, että ne ovat saman suunnittelijan piirtämiä.) Junassa on pehmeät penkit menosuuntaan, kärrymyyntiä ja kyykkyvessat. Ainoa ongelma on, että vaunut on rakennettu ennen virtapistokeiden yleistymistä. Niinpä olen offline ja keskityn lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Näen niin paljon tatuoituja ihmisiä, että vaihdan lyhythihaisiin. Yhtään ketään ei kiinnosta.
Taiwanin toiseksi suurimmassa kaupungissa Kaohsiungissa näen vielä vähemmän länsimaalaisia kuin Taipeissa. Nautin nähtävyyksistä ja ilmapiiristä, kunnes kuulen taifuunin lähestyvän.
Se pistääkin loppureissuni suunnitelmat uusiksi, mutta se on jo toinen tarina.
—
Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!
