Kirsikankukat varisevat jo puista Tokiossa, mutta seuraavaan sakuraan on alle 365 päivää. Tulevien vuosien inspiraatioksi tässä jatko-osa Tokion hanamin viettopaikoista. Postaussarjan ensimmäinen osa täällä.
Chidorigafuchi – kukkia ja harhailua Tokion keisarillisen palatsin miljöössä
Chidorigafuchi näytti etukäteen katsomissani kuvissa upealta – joella seilaavia polkuveneitä, rannat täynnä kirsikankukkapuita.
Aloitin kierroksen metropysäkki Hanzomonilta ja päädyin väärälle uloskäynnille. Jouduin opasteiden puutteessa lievän hämmennyksen valtaan. Onnekseni löysin yhden kirsikankukkapuu-aukion piknikviltteineen, kiertelin, kuvasin… ja lähdin täysin väärään suuntaan polkuvenepaikkaan nähden.
Väärästäkin suunnasta löytyi paljon nähtävää: kansallisteatterin pihalla oli ruokakojuja ja valokuvauspiste, jossa sai kokeilla kabuki-teatterissa käytettäviä valtavan painavia kimonoita. Monista kimonokokemuksista poiketen tämä oli ilahduttavasti ilmainen!
Hieman pidemmälle mentyäni vastaan tuli Tokion keisarillisen palatsin ensimmäiset portit ja vallihaudan laidalla kasvavia kirsikkapuita.
Iso liuta japanilaisia tuntui jonottavan jonnekin keisarillisen palatsin edustalla. En oikein edes tiennyt minne olin menossa, mutta liityin turvatarkastusjonon jatkoksi. Päädyin keisarillisen palatsin muurien sisään – ja onneksi menin! Silta, jota pitkin kuljimme, avataan ilmeisesti yleisölle vain harvoin. Näin hallintorakennuksia ja vierailijatalon, jossa muistelen nähneeni kuvia meidänkin valtionjohdosta Shinzo Aben vieraana.
Vaikka jätin varsinaisen keisarillisen puiston väliin (sinne on palattava vielä tällä reissulla!), tien vierustalle oli istutettu ilahduttava määrä erilaisia kirsikankukkapuita, joista oli kiinnostavaa seurailla sakuran etenemistä. Osa oli vielä nupullaan, osa täydessä kukassa, osa oli jo tiputellut terälehtiään maahan.
Myös ihmistungos oli valitettavasti melkoinen.
Paluumatkalla päädyin Chidorigafuchi walkwaylle, josta oli upeat näkymät myös juuri sinne polkuvenepaikkaan, jonne olin alun perin menossa. Päätin kuitenkin skipata polkuveneet, sillä niitä oli luvassa lisää seuraavassa sakuralokaatiossani. (Ja olin sudennälkäinen, eikä missään ollut ruokakojun puolikastakaan.)
Kirsikankukka-indeksi (1-3)
Ihmistungoksen määrä: 🌸🌸
Eri kukkalajit: 🌸🌸🌸
Kukkien määrä: 🌸🌸
Kukkien herkkyys: 🌸🌸
Tarjoilut: (ei kerrassaan mitään, tuo omat eväät! Tosin en tiedä saako keisarillisen palatsin tiluksille viedä ruokaa – epäilen, ettei.)
> Metroasema: Hanzomon. Chidorigafuchi-puistoon ja keisarillisen palatsin liepeille pääsy oli ilmaista.
Inokashira-puisto – kaukana, mutta sen arvoinen!
Inokashira-puistoon matkustus vie hetken aikaa, mutta perillä odotti yksi uusista suosikkipuistoistani. Kirsikkapuut nojailivat veteen, jossa ihmiset soutivat polkuveneillä. Piknikvilteillä meininki villiintyi illan hämärtyessä. Onneksi olin tajunnut ottaa omat eväät, ruokakojuja ei nimittäin ollut saatavilla.
Opin myös, että japanilainen bajamaja kyykkyvessalla haisee aivan yhtä pahalta kuin meikäläinen malli!
PS. Inokashira-puisto sijaitsee aivan Ghibli-museon vieressä, joten täällä on helppo saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla!
Kirsikankukka-indeksi (1-3)
Ihmistungoksen määrä: 🌸🌸
Eri kukkalajit: 🌸
Kukkien määrä: 🌸🌸🌸
Kukkien herkkyys: 🌸🌸🌸
Tarjoilut: 🌸– (antaisin puolikkaan kukan, muutama kahvila ja yksi koju, tuo omat eväät)
> Metroasema: Kichijoji. Inokashira-puistoon ajelee n. 30 min Tokion keskiosista. Puisto on ilmainen. Veneiden vuokrausjonot olivat niin pitkät, etten muistanut tarkistaa hintoja.
Yoyogi-puisto
Yoyogi-puisto löytyy Harajukun ja Shibuyan naapurista. Se on tunnettu sunnuntaistaan, jolloin puisto täyttyy erilaisista katuesiintyjistä ja kuulemma myös fiftarihenkisistä Elviksistä, jotka tulevat puistoon chillailemaan. Olin matkassa liian aikaisin päivästä, joten fiftarityypit jäivät bongaamatta. Näin kuitenkin hurjan akrobaattiesityksen, jossa taitava 17-vuotias jonglööräsi tikareilla huterien portaiden varassa. Kylmäsi vähän. Hurjien aplodien jälkeen moni tiputti esiintyjän hattuun tuhannen jenin seteleitä (n. 8€), jotka olivat enemmän kuin ansaittuja.
Sakuran juhlinta oli Yoyogissa hyvin samankaltaista kuin muuallakin – piknikkejä, riemua, ruokaövereitä. Yllättävintä Yoyogi-puistossa oli koirien määrä. Hurjan söpöjä nelijalkaisia bongaillessani meinasin unohtaa tulleeni puistoon kirsikankukkien takia.
Kirsikankukka-indeksi (1-3)
Ihmistungoksen määrä: 🌸🌸🌸
Eri kukkalajit: 🌸
Kukkien määrä: 🌸🌸🌸
Kukkien herkkyys: 🌸🌸
Tarjoilut: 🌸 (muutama ruokakoju, juoma-automaatteja löytyy, omat eväät suositeltuja)
> Metroasema: Harajuku Station (JR Yamanote Line), viiden minuutin kävely. Vieressä on kuuluista temppeli Meiji Jingu. Sekä puisto että temppeli ovat ilmaisia.
Shinjuku Gyoen
Tokion kirsikankukka-lokaatioiden ykkönen on selvä: Shinjuku Gyoen. Se on yksi Tokion suurimmista puistoista keskeisellä lokaatiolla, jota reunustavat Shinjukun pilvenpiirtäjät. Kirsikankukkalajien kirjo on huima. Puistossa on niin paljon pikkuteitä samoiltavaksi, ettei yhdellä kerralla ehdi oikein kiertämään ja näkemään kaikkea.
Shinjuku Gyoen tarjoaa monenlaisia piknikpaikkoja: kauniimmat japanilaisen puutarhan laidalla, kukkarikkaimmat maisemapuutarhan niityillä, yksityisimmät näiden kahden välissä, Shouten-Tei teehuoneen vieressä.
Viihdyin puistossa niin paljon, että päädyin sinne kahdesti viikon sisään. Kirjoitan näistä kahdesta visiitistä enemmän erikseen! <3
Kirsikankukka-indeksi (1-3)
Ihmistungoksen määrä: 🌸🌸
Eri kukkalajit: 🌸🌸🌸
Kukkien määrä: 🌸🌸🌸
Kukkien herkkyys: 🌸🌸🌸
Tarjoilut: 🌸 (muutama kahvilantapainen, tuo eväät)
> Metroasema: Shinjukugyoenmae. Sisäänpääsymaksu 500 ¥, vaihtareille 250 ¥. Puistoon on kolme sisäänpääsyporttia.
+ Yhteenveto: Tokio on loistava paikka kirsikankukkien ihailuun ja vaihtoehtoja on paljon! Postauksen ensimmäinen osa löytyy täältä. Tunnelmaa löytyy toki läpi Japanin muualtakin.
—
Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!
