Browsing Tag

perinne-Japani

Japani Päiväretket Tokiosta

Kawagoe – Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

lauantai, toukokuu 25, 2019
Kawagoen edo-kauden taloja

Kiinnostavaako Edo-kausi ja samurait? Haluatko kuvitella, miltä silloin näytti? Tee päiväretki Tokiosta ja tule katsomaan Kawagoeen!

 

Tokio (eli entinen Edo) on tuhoutunut viime vuosisadalla moneen kertaan. Lähimmäs sen loiston eli Edo-kauden (1603–1867) tunnelmaa pääsee Kawagoessa.

Kawagoeen pääsee Tokion Ikebukurosta parhaimmillaan puolessa tunnissa, yksi suunta maksaa 470 jeniä. Ikebukuron asemalta saa myös ostettua edestakaisiin matkoihin oikeuttavan Kawagoe Discount Passin (700 ¥). Sillä säästää muutaman satasen ja Discount Passin fiinimpi versio (950 ¥) pitää sisällään myös matkoja paikallisbussilla. Itse tyydyin kuitenkin kertalippuihin, koska passin ostaminen olisi vaatinut turistileimaa. Itse oleilen Japanissa opiskelijaviisumilla.

Kawagoella oli tärkeä rooli Edon kaupungin puolustajana. Sen helmenä on ollut linna, josta on jäljellä enää vain osasia. Lähimmäs Edon tunnelmaa pääsee kauppa-alue Kurazukurissa, jonka taloista muutama on Edo-kaudelta peräisin. Historiallista tyyliä löytyy sen naapureistakin.

 

Kita-in -temppeli

Aloitin Kawagoen kierrokseni Kita-in -temppelistä. Kolmiosainen pyhäkkökompleksi on alunperin rakennettu vuonna 830. Iso osa temppelirakennuksista on kuitenkin sittemmin tuhoutunut tulipalossa ja nykyiset rakennukset ovat paljon uudempia.

Toukokuisena lauantaina temppelin pihalla on hiljaista. Kojuissa on tarjolla makeahkoja dango-leivoksia, jotka tarjoillaan soijaisen kastikkeen kanssa, toisaalla on suklaaseen dipattuja banaaneja.

Vain harva turisti on löytänyt tiensä tänne.

Kitainin tärkein paikka on temppelin alueelta löytyvät Edon linnan jäänteet. Muuta niistä ei ole jäljellä, kiitos viime vuosisadalla aluetta ravistelleen Kantōn suuren maanjäristyksen ja toisen maailmansodan pommitusten.

Mutta että Edon, miksi ne täällä Kawagoessa ovat? Siksi, koska vuonna 1648 tulipalo tuhosi suurimman osan Kitain-temppelistä. Silloin shogunaatti Iemitsu määräsi osan Edon linnasta siirrettävän tänne. Kukkakoristeisella katolla varustetun huoneen uskotaan olevan hänen syntymäpaikkansa.

Modernille ihmiselle erityisen hupaisa on shogunaattien pikkula. Se on söpö tatamilattiainen huone, jossa on viimeisen päälle veistetty puinen kyykkyvessa.

Toinen temppelin tärkeimmistä osista on satoja buddhapatsaita sisältävä 500 Statues of Rakan.

Veistokset on tehty nelisensataa vuotta sitten ilahduttamaan kaupungin asukkaita, joita oli kiusannut pitkään jatkunut nälänhätä. Siksi patsas-Buddhat hassuttelevat: kaivavat nenää, makoilevat ja nauravat. Nykyihmiselle vitsit ovat sen verran vaivihkaisia, että paikka tuntuu enemmän pyhältä kuin hauskalta.

> Kitain-temppeli sijaitsee 15 minuutin kävelymatkan päässä Kurazukuri-kauppa-alueelta ja Hon-Kawagoen asemalta. Edon linnan jäänteitä ja buddhapatsaita nähdäkseen on maksettava 400 jenin sisäänpääsymaksu. 

 

Vihreällä teellä värjättyä sobaa

Kawagoen paikallisherkkuja ovat ankeriasruoat ja pitkät sipsin kaltaiset bataattilastut. Myös matchalla värjättyä vihreää sobaa löytyy. Se tarjoillaan perinteisesti tempuran kanssa.

Kuumana kevätpäivänä nuo kylmät nuudelit maistuivat aivan taivaallisilta! Matchasta tosin muistutti lähinnä väri.

> Hanakage-sobaravintola on Kita-in temppelin vieressä. Sen tunnistaa omasta pienestä kellotornistaan. Osoite: 1-1-5 Kosenbamachi.

 

Honmaru Goten – Kawagoen linna

Kävelymatkan päässä Kita-inistä löytyy se, mitä Kawagoen omasta linnasta on jäljellä. Iso osa siitä on tietoisesti tuhottu Edo-kautta seuranneen Meiji-restauraation myötä, uskollisuuden osoituksena keisarille. Osa linnaa kuitenkin säilytettiin ja käytettiin hallintorakennuksena.

Käytävillä vilahtaa hetkittäin samankaltainen tunnelma, kuin viime kesänä Himejin linnassa (postaus täällä). Iso osa jää kuitenkin kuvittelun varaan.

> Sisäänpääsy 100 ¥. Nettisivut täällä. Osoite: 2-13 Guo Cho

 

Kawagoe City Museum

Kaupunginmuseo saattaa kuulostaa tylsältä, mutta täällä se ei ole sitä. Törmään museo-oppaaseen, joka puhuu hyvää englantia, ja on käynyt reissuillaan Rovaniemellä asti. Päädynkin saamaan häneltä melkein tunnin kestäneen opastuksen ja oppitunnin Kawagoen historiasta!

Museossa jännittävintä oli nähdä 1600-luvun palomiesten vaatetusta ja oppia heidän toimintatavoistaan. Toisin kuin monessa muussa maailmankolkassa, Japanissa palomiehet eivät yrittäneet sammuttaa paloja, vaan hallita jo palavia taloja, jotta ne palaisivat turvallisesti loppuun. Näin tuli ei leviäisi muihin taloihin.

Kawagoessa talojen suojaus on ollut omaa luokkaansa. Seinien sisällä on puuta ja bambua, sen päällä kehikkona köyttä ja tiivisteenä kuusi savikerrosta. Ovet olivat metallia, joten talot olivat tulenkestäviä. Palon syttyessä oven ja seinän välinen rako tiivistettiin savella – ja jos savea ei ollut saatavilla, jopa misotahnalla!

Museo sijaitsee Kawagoen linnan vanhalla paikalla. Sisäpihalla sijaitsee sievä pieni lähde, joka kuulostaa soittimelta, kun siihen kaataa vettä.

> Sisäänpääsy 200 ¥. Osoite: 112-2 Hiwawachō. Naapurista löytyy myös Kawagoe Art Museum.

 

Kurazukuri

Entinen varastorakennusalue Kurazukuri toimii nykyisin kauppakatuna. Talot edustavat Edo-kauden tyyliä, ja onpa niiden joukossa yksi, joka säilyi 1600-luvun tulipalosta, joka poltti kaikki muut talot. Jälleenrakennus hoidettiin tuota taloa matkimalla ja sillä tekniikalla talot ovat säilyneet.

Monen talon katossa on koristeita, joiden muoto symboloi pilveä. Niistä suurimmat toimivat säiliöinä sadevedelle, jonka uskottiin tuovan hyvää onnea tulipaloja vastaan.

Pääkadulta poistumalla löytää ihania pikkukujia. Poispäin pääkadusta ja Kawagoen linnan suunnasta tulee alue, jossa on paljon pienempiä temppeleitä. Niiden tarkoitus oli kuulemma suojata Kawagoen linnaa hyökkäyksen sattuessa.

> Japan-Guiden vinkkejä alueelle täällä.

 

Kellotorni

Edo-kauden talojen lisäksi Kawagoen kuuluisin nähtävyys on kellotorni, toki no kane. Sekin on peräisin Edo-kaudelta, jolloin se on rakennettu sivistämään asukkaita.

Kellotorni soi edelleenkin neljästi päivässä: aamukuudelta, keskipäivällä, kello kolmelta ja iltakuudelta. Ääni oli kuitenkin yllättävän vaimea ja kelloa kumistava pölkky hidas.

> Osoite: 6-10-Saiwaichō.

 

Kashiya Yokochō

Lähellä varastoalueen pääkatua on karkkikatu: Kashiya Yokochō. Ennen katu oli merkittävä Japanin makeisten tuottaja, nyttemmin putiikkien määrä on vähentynyt, mutta edelleen tarjolla on  söpöjä artisaanimakeisia.

Viideltä iso osa pienistä kaupoista oli jo sulkenut ovensa.

 

Mitä jäi käteen?

Kawagoen nähtävyydet ovat käveltävissä, mutta nopeammin pääsee vuokrapyörällä. Kysy lisäinfoa alueen turisti-infoista!

Kun kellotornin soitto oli kuunneltu ja paikat kierrelty, oli aika tallustaa parin kilometrin päähän Kawagoen juna-asemalle. Matkan varrella törmäsin herrasmieheen, joka oli tullut viettämään päivää lemmikkipapukaijansa kanssa. Hän antoi sen tehdä kuperkeikkoja turistien kämmenillä, eikä edes vaatinut rahaa tempuista.

Hymistelin lämminhenkistä tunnelmaa ja sitä miten vähän turisteja paikalla oli.

Mietin, että Kawagoe on kerrassaan loistava päiväretkikohde Tokiosta.

 

Lisää perinne-Japania:

Päiväretki Himejiin: Himejin linna ja Kokoen-puutarha

Nara: pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

Naran valofestivaali Nara to Kae: ensimmäistä kertaa matsurissa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Historiallista tunnelmaa Tokiossa / Yanesenin parhaat

lauantai, toukokuu 18, 2019
temppeli Yanesenin alueella Tokiossa

Yanakasta, Sendagista ja Nezusta koostuva Yanesen (YAnaka, NEzu, SENdagi) on harvoja alueita, jossa Tokiossa on jäljellä historiallista tunnelmaa. Tässä alueen parhaat palat!

 

Yaneseniin saapuessani tekee mieli hieraista silmiäni. Ai tällaistakin Tokiota on vielä jäljellä! Temppelitiheydestä ja vanhoista puutaloista voisi luulla, että nyt ollaan esimerkiksi Kiotossa.

Lähes koko Tokio on tuhoutunut viime vuosisadalla – joko Kanton suuressa maanjäristyksessä tai toisen maailmansodan pommituksissa. Lähimmäs vanhan Tokion tunnelmaa pääsee Yanesenin lisäksi Asakusassa. Siellä kuitenkin on niin paljon turisteja, että lumous vähän tuppaa särkymään.

Yanesenissa asia on toisin. Kuljen kapeilla kaduilla haltioituneena, vain harva turisti on löytänyt tiensä tänne.

Miten sinne pääsee?

Aloita kierros Uenon asemalta ja tutustu ensin puiston kohteisiin. Jos tahdot kiertotien, Yanesenin alueelle pääsee hyvin myös asemilta Nippori, Nezu ja Sendagi.

Seuraavat kohteet ovat hyvin kierrettävissä puolessa päivässä.

 

Nezu Shrine

Atsaleoistaan tunnettu shintolaistemppeli on yksi Tokion vanhimmista ja kauniimmista. Täältä löytyy punaisten torii-porttien kuja, jossa voi kuvitella olevansa Kioton Fushimi Inari Taishassa.

Paikka on suosituimmillaan keväisin atsaleojen kukkimisaikaan (huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun). Tule silloin ihailemaan kukkamerta tai vältä ruuhkat ja tule muulloin.

(Lue tästä postauksesta Nezun pyhäkön atsaleafestivaalista.)

> Osoite: 1-28-9 Nezu

 

Dy’s Tofu House

Sympaattinen pikkupaikka Nezun temppelin vieressä tuntuu siltä, kuin olisi päässyt vieraaksi isovanhempien olohuoneeseen. Kukaan ei puhu sanaakaan englantia, eikä käsin kirjoitettua listaa ymmärrä edes Google Translaten kanjien kääntäjä.

Dy’s on erikoistunut tofuihin ja lounaalla on tarjolla muutama erilainen settivaihtoehto. Osassa on lihaa, mutta vegaaniruokaa löytyy aina. Suosittelen toistelemaan ”begetarian” tai ”began” – elekieli ja ystävällisyys riittää hyvin.

Palvelu on sympaattisen hidasta. Kun nousen pöydästä maksaakseni, vanhempi tarjoilija alkaa hössöttää teen unohtuneen. Paikka on pieni ja ulos muodostuu päivän mittaan jonoa, joten kannattaa olla paikalla vähän ennen avaamisaikaa.

> Osoite: 4-48-1 Sendagi.

 

Pikkuiset temppelit

Alueella on hämmentävän paljon pieniä temppeleitä – ai niin, tältä tuntuu Kiotossa käveleminen. Muutaman korttelin välein on yksi, jokainen kauniiksi remontoituna ja laitettuna.

Monen temppelin pihalla saa samoilla yksin. Se tuntuu ihanalta vastalääkkeeltä Shinjukun ja Shibyan ihmiskaaokselle.

On tosi vaikea uskoa olevansa miljoonakaupungissa!

 

Galleriat ja putiikit

Jos Shimokitazawa tai Koenji tuntuvat liian rähjäiseltä, saatat viihtyä Yanasenin kaupoissa ja kahviloissa. On kahviloita notkumiseen, gallerioita ja käsityöputiikkeja.

Herttaisin on kirjakauppa, joka myy japanilaisten niteiden lisäksi pohjoismaisia lastenkirjoja. Aika nuhjuinen Muumipeikko ja pyrstötähti olisi lähtenyt kotiin n. 40 eurolla.

Gallerioista kehutuin ei ollut golden weekin takia ollut vierailupäivänäni auki. SCAI the Bathhouse on rakennettu vanhaan kylpylään ja sen vaihtuvissa näyttelyissä on sekä japanilaista että ulkomaista nykytaidetta.

> SCAI the Bathhouse sijaitsee osoitteessa 6-1-23 Yanaka.

 

Vanha puutalo Yanakassa Yanaka Museum Annex saketynnyreitä

Shitamachi Museum Annex

Vanha viinapuoti on entisöity alkuperäiselleen – ja avattu pikkuiseksi museoksi, joka on avoin kaikille.

Sisältä löytyy mm. saketynnyreitä, punnuksia ja mainoksia. Vanha puinen arkkitehtuuri on nähtävyys jo itsessään.

> Osoite: 2-10-6 Ueno-sakuragi. Ilmainen!

 

Yanaka Beer Hall & Vaner

Ehkä Tokion kauneimmalla sisäpihalla sijaitsee erikoisolutbaari Yanaka Beer Hall, kahviloita ja… hetkonen… mistä tuo korvapuustin tuoksu tulee?

Sisäpihan kaukaisimmassa nurkassa on viikinkilogolla varustettu leipomo Vaner. Heidän kanelipullansa (300 ¥) on lähes yhtä hyvää kuin Suomessa.

Ensi kerralla testaan oluthuoneen maistelusetin. Myynnissä on myös Yanaka lageria, jota saa vain täältä.

> Osoite: 2-15-6 Ueno-sakuragi

 

Yanaka reien -hautausmaa

Yanakan hautausmaa on yli 7 000 sielun viimeinen leposija. Jossain sieltä löytyy myös viimeinen shogunaatti Tokugawa, mutta paikan kauneus häkelsi minut niin, etten muistanut edes lähteä etsimään.

Monelle haudalle on tuotu vainajien lempijuomia – useimmiten sakea. Joku heistä taisi olla kuitenkin enemmän Kirin-oluen perään.

Yanaka reien on muuten erityisen suosittu keväisin kirsikankukka-aikaan. Monet sen teistä ovatkin kirsikkapuiden reunustamia. Paikka soveltuu myös kissojen bongailuun – monet naapuruston nelijalkaisista kun tuntuvat viihtyvän haudoilla!

> Osoite: 7-5-24 Yanaka

 

Tenno-ji

Hämmentävän modernin portin takaa löytyy rauhallinen temppelipiha puurakennuksineen. Taivasalla istuu pronssinen buddha. Se ei ole lähelläkään Naran tai Kamakuran kokoluokkaa, mutta sievä se on näinkin.

Temppelistä löytyvät esitteet mainostavat zen-buddhalaisia meditaatioistuntoja. Olisi siistiä tulla kokeilemaan niitä tänne joskus!

> Osoite: 7-14-8 Yanaka

 

Nekoemon

Miltä kuulostaisi kahvihetki maneki neko -onnenkissoja maalaten? Tai tahdotko perinteisiä japanilaisia tuliaismakeisia, jotka ovat kissan muotoisia? Täällä onnistuu!

Nakoemonilla on kaksi liikettä lähellä toisiaan Yanesenissa – toinen on kauppa, toinen kahvila. Valitettavasti löysin vain sen kaupan, kahvila jää ensi kertaan.

> Lisää infoa täällä. Kahvilan osoite: 5-4-2 Yanaka. 

 

Asakura Museum of Sculpture

Kuvanveistäjä Asakura Fumion (1883–1964) kotitalo/ateljee on kiehtova yhdistelmä itää ja länttä. Korkeassa ateljeetilassa näkyvät jugendin vaikutteet. Sisäpihan puutarhaa vesiaiheineen voi katsella kaikista huoneista. Olisin voinut jäädä ikuisuudeksi tuijottelemaan sitä, erityisesti teehuoneen tatamilattialta käsin.

Esillä on tietysti myös veistostaidetta. Itselleni niiden kiehtovinta antia olivat erilaiset kissatyöt, joiden malleina ovat olleet Asakuran omat lemmikit. Niitä on elänyt talossa kuulemma kerralla jopa 20.

Osoite: 7-16-10 Yanaka. Sisäänpääsy aikuiset 500 ¥ / lapset 250 ¥.

 

Yanaka Ginza

Sympaattisesti vanhahtava kävelykatu, josta löytyy pieniä putiikkeja ja ruokapaikkoja. Käytettyjen kimonojen ja haorien metsästäjille löytyy omat kauppansa – kuvan haorit maksoivat 500 ¥ kappaleelta.

Suosikkeihini lukeutui alkupään keittiötarvikeliike Yanaka Matsunoya, jonka punotut korit aiheuttivat minussa hämmentävän suuria ostohimoja.

> Sijainti: n. 300 m kävelymatka JR Yamanoten asemalle Nippori.

 

Lisää perinnejuttuja Japanissa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Päiväretki Miyajimaan: pyhä saari Hiroshiman lähellä
Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

sunnuntai, huhtikuu 28, 2019
tanssivia geishoja Tokiossa Asakusan turistikeskuksessa

Luulitko, että geishoja on vain Kiotossa? Luulit väärin! Geishoihin voi törmätä poistumatta Tokiosta – ja jopa ilmaiseksi!

 

Japanin pääkaupungista Tokiosta löytyy 50 ammattia harjoittavaa geishaa – toki vähemmän kuin perinteisemmästä Kiotosta, jossa heitä on 300. Todella hyvällä tuurilla Tokion geishan voi nähdä alkuillasta suuntaamassa teehuoneeseen Asakusan pienillä kaduilla, mutta varmempi tapa on päästä jonnekin missä geishat esiintyvät. Yksityinen illanvietto geishojen kanssa istuu harvan budjettiin (tai on mahdollistakaan ilman suosituksia), mutta Asakusan turistikeskuksessa on ratkaisu! Täällä nimittäin pääsee katsomaan geishoja täysin ilmaiseksi.

Olimme Lanttimatkat -tubekanavan Lotan kanssa käyneet aamulla katsomassa upeaa Oiran-kulkuetta läheisellä Kannon-uran alueella (postaus kulkueesta täällä). Päätimme sen jälkeen käydä vilkaisemassa maisemia Asakusan turistikeskuksessa. Maisemat olivatkin kauniit – yli matalan Asakusan, Senso-jin temppelialueelle ja Sumida-joelle.

asakusan sensoji-temppeli ylhäältä päin

Sitten tuli kuulutus, että auditoriossa alkaa kohta geishaesitys. Ei tarvinnut miettiä kahdesti, mennäkö vai eikö mennä!

Geishaesitykseen pääsee ilmaisella lipulla, jonka voi noutaa turistikeskuksesta saman päivän aamuna. Lipullisia paikkoja on 85. Ovelta pääsee sisään seisomapaikoille 30 – sinne mekin suuntasimme. Moni lipun aamulla noutaneista oli kuitenkin jättänyt saapumatta paikoille, joten kohta turistikeskuksen työntekijät ohjeistivat ihmisiä tiivistämään. Me pääsimme loistaville paikoille kolmanteen riviin.

Geisha ojentaa arvontalappua

Kun geishat saapuivat, auditorion tunnelma tiivistyi.  Ensin leikittiin perinteistä japanilaista peliä, jossa tikkuun on sidottu lanka, jonka päässä on pieni teekuppi. Ensimmäisenä lankaa kierittämällä kupin ylös nostanut on voittaja.

”Ei huolta, jos ei osaa, humalaiset japanilaisetkin selviävät tästä!” selitti juontaja, samalla kun istumanumeroiden mukaan peliin arvotut ihmiset astuivat lavalle.

Tokion geishoja upeissa kimonoissa

tanssiva geisha piiloutuu viuhkan taakse

Sitten oli soiton, laulun ja tanssin aika. Edeltävillä penkkiriveillä istuvat ihmiset unohtuivat.

Yksi geishoista lauloi ja soitti kitarannäköistä shamisen – soitinta, jonka ääni kuulostaa itämaiselta  kanteleelta. Kaksi geishaa ja yksi maiko tanssi viuhkoineen, pienieleisin liikkein. Maikot ovat geishaharjoittelijoita, jotka pukeutuvat geishoja värikkäämmin ja näyttävämmin, mutta eivät ole vielä täysin valmiita esiintymistaidoissaan.

Asut ovat viimeistä yksityiskohtaa myöten hiotut, vaaleaksi puuteroituun niskaan asti. (Niskaa muuten pidetään japanilaisessa estetiikassa erityisen viehättävänä alueena. Siksi kimonot monesti puetaan sitä vilautellen.)

geishan tanssia viuhkan kanssa

geisha tanssii sinisessä kimonossa

Geishojen tanssiliikkeet olivat pienieleisiä ja elegantteja. Arvoitukselliset kasvojen ilmeet toivat mieleen Mona Lisan. Viuhkojen liikkeet kertoisivat varmasti valtavasti, jos niiden symboliikkaa osaisi tulkita.

Tanssissa oli myös hienovaraista flirttiä, kuten ranteen paljastamista juuri oikeissa kohdissa. Silloin aluskimonon punainen kangas paljastui. (Punainen väri symboloi Japanissa kauneutta, onnellisuutta ja erotiikkaa. Siksipä punaista löytyy niin geishojen meikistä kuin asuistakin.)

miespuolinen geisha tanssii

Tiesitkö, että geishat olivat muuten alunperin miehiä? Silloin he huvittivat ihmisiä juhlissa kertomalla tarinoita. Kirjaimellisesti sana geisha tarkoittaakin taiteen tekijää / esiintyvää taiteilijaa, eikä heitä tule sekoittaa kurtisaani-oiraneihin.

Asakusan erikoisuus oli juurikin miespuolinen geisha. Hänen tanssistaan tuli mieleen tarinaa kertova miimikko. Välillä nähtiin tuttuja jossain kaukana, välillä kalastettiin – kunnes nähtiin jotain suurta. Kielitaitoni ei riittänyt ymmärtämään laulun sanoista, mitä sitten tapahtui.

Turisteiden räpsivistä kameroista ja auditoriomiljööstä huolimatta kokemus oli lumoava! Kuvaaminen on sallittu, kunhan et käytä salamaa.


Asakusa Geisha Sitting Room 2019 järjestetään Asakusan kulttuurikeskuksessa 1.6., 8.6., 15.6., 22.6. sekä 13.7. / Tila: Taito Ward Asakusa Culture Tourism Center 6F Multipurpose Space. / Ohjeet: Hae lippu esityspäivän aamuna klo 10 alkaen ensimmäisen kerroksen infosta. Kannattaa katsella turistikeskuksen sivuja myöhäisemmistä päivämääristä, ilmeisesti esityksiä on järjestetty jo pidemmän aikaa ja luulisi niiden jatkuvan. Turistikeskuksen sivujen omaa infoa täällä. / Metroasema: Asakusa Station.

 

paikallinen televisioryhmä haastattelee kimonoon pukeutuneita naisia. seurassa paidattomia painijamaskisia miehiä

PS. Ja Tokiossa kun ollaan, nähtävyyksillä tulee usein törmättyä kuvausryhmiin. Tämän seurueen vaatteet olivat astetta överimmät! (Ja jos joku miettii niin ei, ei ole hyvä idea kulkea paidattomana Tokiossa.)

Katso geishojen tanssia videomuodossa Lanttimatkat-kanavalta:

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue

maanantai, huhtikuu 15, 2019
oiran-kulkue asakusassa: upeita pukuja

Asakusan alueella järjestetään huhtikuun toisena lauantaina Ichiyo Sakura Festival. Sen vetonaulana on Edo-kauden oiran-kulkue pukuloistoineen. Kävin paikalla Lanttimatkat -tubekanavan Lotan kanssa tutustumassa tunnelmaan!

 

Asakusan Kannon-uran alueen teitä reunustaa kaunis kirsikankukkalaji ichiyo yaezakura. Päivä on kaunis, massiiviset valkoiset kukinnot huojuvat tuulenvireessä. On pientä kirpputoria ja paikallisten obaasanien pyörittämiä ruokakojuja. Tunnelma on niin kylämäinen, että on hankala uskoa, että nyt ollaan Tokiossa!

Leppoisa festivaalitunnelma ei kuitenkaan ole suurin syy, miksi tänne kannattaa tulla. Vaan kohta alkava kulkue!

upea sakura Tokiossa - ichiyo yaezakura-laji täydessä kukassa

asakusan sakuramatsuri: kaupunginosan naisten pyörittämä ruokakoju

kirpputorin tarjontaa

festivaalin järjestäjiä tauolla

Pieni historiantunti: Edo-kauden oiranit

Nyky-Tokion Asakusan Kannon-ura sijaitsee samoilla paikoilla, jossa oli aiemmin Edon kaupungin Yoshiwara. Se oli tunnettu punaisten lyhtyjen alueena. Yoshiwaran suurimpia paikallisjulkkiksia olivat korkean luokan kurtisaanit, oiranit, jotka olivat ikään kuin geishojen edeltäjiä. Hekin viihdyttivät maksukykyistä yläluokkaa tansseillaan, keskusteluillaan ja soittotaidoillaan, mutta toisin kuin geishoilla, heidän repertuaariinsa kuuluivat myös seksuaaliset palvelut.

Geishat ja oiranit elivät aluksi rinnakkain. Oiran saattoi kutsua asiakkaittensa viihteeksi geishan tai testata asiakasta katsomalla kauempaa, miten tämä pärjää geishan kanssa. Lopulta muoti kuitenkin muuttui ja geishat syrjäyttivät pömpöösit oiranit.

Oiran-perinne ei onneksi ole täysin kuollut: kuulemma Kiotossa toimii tällä hetkellä useampi ammattimainen tayuu. Yöllinen palveluvalikoima on tosin jäänyt edo-kauden puolelle, nykypäivän oiranit ovat geishojen kaltaisia viihdyttäjiä. Kioton kolmeensataan ammatti-geishaan verrattuna oiran-kulttuuri on kuitenkin nykyään varsin pientä.

oiran-kulkue asakusassa: hahmoja koristeellisissa perinneasuissa

Asakusan oiran-kulkue

Asakusan kulkue mallintaa Edo-kaudelta (1600-1800-l) peräisin olevaa traditiota. Tältä se on saattanut näyttää Yoshiwaran kaduilla, kun oiranit seurueineen laskeutuivat tavallisen kansan keskuuteen.

Kulkueen aloittavat pahaa karkoittavat Yoshiwara-kitsunemait. Kettumaskeihin pukeutuneena he soittavat huiluja ja rumpuja, karkoittaen pahaa onnea kulkuetta katsovista ihmisistä.

oiran-kulkue tokion asakusassa: perinneasuiset hahmot soittavat rumpuja ja huiluja

Sitten tulevat pitkien takahari-chouchin -lyhtyjen kantajat.

oiran-kulkue asakusassa: lyhtyjä

Seuraavaksi tulevat naiset esittävät Yoshiwara-alueen geishoja, perinteisen kimonon sijaan miesten vaatteisiin pukeutuneena.

oiran-kulkueen geisha

Upeimmissa puvuissa ovat oiraneista ylimmät, tayuu’t, valtavissa eteen solmituissa obivöissään ja peruukeissa, jotka saattavat painaa jopa 30 kiloa. Heidän lähellään kulkevat oppitytöt, kamurot.

Edo-kaudella tayuu’t olivat Yoshiwaran arvostetuimpia henkilöitä, jopa ohi kunnioitettujen samuraiden. Siksipä heidän kulkueessaan oli jos jonkinlaista palvelijaa – ja tietysti aurinkovarjon pitelijä.

asakusan oiran-kulkue: seurueen tärkeimmät

oiranin oppityttöjen upeat kimonot ja puukengät

Oppityttöjenkin asut ovat upean yksityiskohtaiset – mutta korot huomattavasti käytännöllisemmät!

Tayuu-oiraneiden kulkemistapa on hämmentävä. He liikkuvat hitaasti, jalat askelten välissä isoja ympyröitä sivuille piirtäen. Jokaisen ympyrä-askeleen jälkeen jalat palaavat vierekkäin, ennen kuin vastakkainen jalka aloittaa uuden ympyräkuvion.

Korkeista puukengistä kuuluu karhea laahaava ääni nyky-Tokion asvaltilla, kun tayuu kulkee katsojan ohi.

tayuu-oiranin teatraalinen kävelytapa

ihmisiä yrittämässä saada kuvaa kulkueesta, mukana Tokion palomies!

tokion sakuraa asakusan alueella

Tunnelmat

Rakastan kaikkea visuaalista ja erikoisia pukuja, joten minulle kulkue oli täydellistä silmäkarkkia.

Paraati liikkuu hitaasti, mutta oiran-seurueita oli vain kaksi. Puolessa tunnissa lyhyelle kadunpätkälle pystytetty kulkue on jo ohi. Se oli lumoavan kaunista, mutta kesti vain hetken – vähän niinkuin vaikkapa kirsikankukat! Voi hyvin kuvitella, miten kulkija Yoshiwarassakin jäi haikailemaan näkevänsä lisää.

Kannon-ura sijaitsee hieman sivussa Asakusan suurimmista turistikohteista katsottuna, joten tapahtumassa oli ihanan rauhallista. Vain muutamat turistit olivat löytäneet paikalle.

Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan ensi vuonna!

Tässä Lanttimatkat -kanavan tunnelmat Tokio-päivästämme videomuodossa!

> Festivaalit eli matsurit ovat loistava tapa viettää aikaa Japanissa ilmaiseksi ja tutustua paikalliseen kulttuuriin. Tokion tapahtumia listaa mm. Tokyo Cheapo ja TimeOut, koko Japanin matsureita mm. Japan Guide.

> Oiran-kulkue ja Ichiyo Sakura Festival järjestetään vuosittain huhtikuun toisena lauantaina. Säävaraus sateen sattuessa. Kiehtovasti oiraneista on kirjoittanut Matkasto-blogin Reetta, joka kokeili Kiotossa oiraniksi pukeutumista!

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!