Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

perinne-Japani

Japani Päiväretket Tokiosta

Päiväretket Tokiosta: Kamakura, pikku-Kioto meren rannalla

maanantai, 9 maaliskuun, 2020
Kamakuran temppeleitä

Japanin vanha pääkaupunki Kamakura on loistava päiväretkikohde Tokiosta. Luvassa on temppelien tunnelmaa, luontoa ja meri-ilmaa.

 

Jos minä ja Japani olisimme parisuhteessa, Kamakura olisi se paikka, jossa tajusin kevyen ihastuksen syventyneen romanssiksi. Ensimmäisellä Japanin reissullani eksäni kanssa 2016 suurin osa ajasta oli kulunut Tokion ihmisvilinässä. Mutta sitten päätimme lähteä yhdeksi yöksi Kamakuraan. Oli junarata ja raitiovaunulinjat matalien talojen välissä. Vehreät vuoret, röyhkeät korpit ja meren huumaava tuoksu. Ja ennen kaikkea – kauniimpia temppeleitä, kuin tiesin edes olevan olemassa.

Seuraava visiitti Kamakuraan antoi odottaa itseään. Menimme sinne viime kesänä eräänä sadekauden vetisimmistä päivistä vaihtarikaverini kanssa hortensioita katsomaan. Sateesta huolimatta oli niin kaunista, etteivät litimärät kengät ja kesäkuuksi hyytävä 17°C lämpötilakaan haitanneet.

Osa tämän postauksen temppeliarvioista perustuu vuoden 2016 reissuun. Temppelit ovat kuitenkin sen verran muinaisia, että tuskin ne ovat neljässä vuodessa paljoa muuttuneet.

 

Mikä ihmeen Kamakura?

Länsi-Japanin Kiotoksi tituleerattu Kamakura sijaitsee noin 60 km Tokiosta etelään päin. Se vaikutti vuosina 1185–1333 Japanin pääkaupunkina. Tuona aikana buddhalaisuus nosti Japanissa päätään, joten kaupunkia ympäröivät vuorenrinteet ovat temppeleitä pullollaan. Toisessa suunnassa on meri, joka houkuttelee kesäisin Tokion ja Jokohaman väkeä puoleensa.

Kamakuraan pääsee JR:n lähijunalla Tokion Shinjukusta (980 ¥). Yksi suunta kestää noin tunnin.

> Kamakuran kaupungin nettisivut turisteille vinkkeineen. 

 

Koska mennä?

Kamakura lumoaa jopa vetisimmällä sadekaudella, joten koska vain! Kamakura on kaunis niin kirsikkapuiden kukkiessa, syksyn ruskassa kuin kesähelteilläkin ilotulitusfestivaalien aikaan.

Kamakura sijaitsee 56 metriä merenpinnan yläpuolella. Kylmintä on tammikuussa (keskimäärin n. 5°) ja kuuminta elokuussa (n. 28°). Maaliskuusta marraskuuhun lämpötila on keskimäärin 10° yläpuolella. Ilma saattaa Kamakurassa tuntua Tokiota kosteammalta.

Päiväretkeä suunnittelevan kannattaa muistaa, että suurin osa Kamakuran temppeleistä menee kiinni neljän ja viiden välillä. Suuntaa siis temppeleille ajoissa, jos tahdot nähdä päivän aikana mahdollisimman monta. Sekin on hyvä pitää mielessä, että Kamakura on suosittu viikonloppuretkikohde myös japanilaisille, joten viikko voi olla viikonloppua parempi aika vierailuun.

 

Buddhalaistemppelin rauhaa: Engaku-ji

Engaku-ji perustettiin vuonna 1282 paikaksi, jossa zen-munkit rukoilivat sotilaiden puolesta, jotka menettivät henkensä Japania puolustaessaan. Vaikutusvaltainen buddhalaistemppeli on erityisen suosittu syksyllä ruska-aikaan. Ihmeteltävää löytyy toki muinakin vuodenaikoina: keväällä luumunkukkia, magnolioita ja kirsikankukkia, kesällä hortensioita ja talvella japanintataria.

Temppelistä löytyy myös kansallisaarteeksi luokiteltu Kamakuran suurin kello, joka on peräisin vuodelta 1301.

> Osoite: 409 Yamanouchi, Kamakura, Kanagawa. / Lähin asema: Kita-Kamakura. / Sisäänpääsy aikuiselle 300 ¥.

 

 

Temppeli: Kenchō-ji

Kamakuran tärkein ja vanhin zen-temppeli Kenchō-ji on harvinaisen kaunis – ja se on myös Japanin vanhin vielä toiminnassa oleva zen-luostari. Temppeli on perustettu vuonna 1253.

Erityisen kaunis on temppelin päähalli puutarhoineen, sekä pienen kipuamisen päässä oleva näköalatasanne. Sieltä on huumaavat maisemat Tokionlahdelle ja kirkkaalla säällä Fuji-vuorikin saattaa näyttäytyä. Näköalatasanteelta lähtee myös monta patikointireittiä, jotka kestävät noin tunnin. Varo karhuja!

Jos sinulla on Kamakurassa aikaa vain yhteen temppeliin, Kenchō-ji on hyvä vaihtoehto.

> Osoite: 8 Yamanouchi, Kamakura, Kanagawa. / Sisäänpääsy 500 ¥.

 

Temppeli: Meigetsu-in

Puolen kilometrin päästä Kita-Kamakuran juna-asemalta löytyy temppeli, joka tunnetaan myös hortensiatemppelinä (ajisai dera). Sadekaudella temppeli on erityisen suosittu, sillä alueen 2500 hortensiaa rakastavat kosteaa säätä.

Oli metsämaisemia hortensioita vasten, vanhoja temppelirakennuksia ja kaunista bambumetsää. Vaikka satoi lähes vaakatasossa ja kengät olivat litimärät, paikan kauneuden edessä epämukavuus oli helppo unohtaa.

> Osoite: Yamanouchi 1-8-9, Kamakura, Kanagawa. / Sisäänpääsy 500 ¥.

 

buddhalaismunkkien kasvisruokaa Kamakurassa

Syö: Testaa shōjin ryoria

Iloisia uutisia kasvissyöjille – Kamakura on erinomainen paikka japanilaisen temppelikeittiön testaamiseen! Muita paikallisherkkuja ovat pikkuruiset valkoiset kalat riisikulhon päällä.

Lyhyen kävelymatkan päässä Meigetsu-inistä sijaitsee ravintola nimeltä Hachinoki. Tarkalleen ottaen saman nimisiä ravintoloita on kaksi – Michelin-tähdellä varusteltu kaiseki-ravintola, joka tarjoilee japanilaista haute cuisinea, sekä kasvisruokaa tarjoileva Hachinoki. Emme ensin meinanneet löytää tuota kasvisravintolaa, mutta kaiseki-ravintolan työntekijät ohjasivat meidät onneksi oikeaan suuntaan.

Kokemus ei ole halpa – ravintolan edullisimman ateriakokonaisuuden hinta oli noin 3800 ¥. Mutta makujen ilottelu on jokaisen jenin arvoinen. Oli ihania pieniä japanilaisia lisukeruokia, tofuja monella eri tavalla, pikkelöityjä vihanneksia, grillattua munakoisoa, misokeittoa mitä erikoisimpien sienten kera sekä riisiä herkullisen feikkilihan kanssa. Myös tee vaihtui kesken aterian kevyestä vihreästä vahvaan paahdettuun.

Oli ihana istua tatamilattiaisessa huoneessa ja katsella sademyrskyn pauhua puutarhassa. Jälkiruoaksi oli tarjolla vesimelonia, pikkuruisen vaahteranlehden kanssa. Japanilaisessa kulttuurissa hedelmiä arvostetaan, ja niinpä pieni hedelmä usein lopettaa fiinit, pitkät illalliset.

> Osoite: 350 Yamanouchi, Kamakura. / Nettisivut täällä. Noin viiden minuutin kävelymatka JR:n asemalta Kita-Kamakura.

 

Temppeli: Tsurugaoka Hachiman-gu

Kamakuran tärkein shintolaistemppeli kunnioittaa Hachimania, sodan jumalaa. Se on rakennettu alunperin vuonna 1063, nykyiset osat ovat peräisin vuodelta 1918.

Kaupungista päin temppelialueelle saavuttaessa vastaan tulee kaksi lampea. Oikean puoleisesta Minamoto-klaanin lammesta löytyy kolme saarta, vihollisklaani Tairan lammesta neljä saarta. Saarten määrän julkeus aukeaa vain japaniksi – neljää tarkoittava shi kun merkitsee japaniksi myös kuolemaa. Lammen takana on myös Kamakuran aarteita esittelevä National Treasure Museum.

Temppeli on myös kuuluisa yabusame-festivaaleistaan, jotka sisältävät jousiammuntaa hevosen selästä samuraipuvuissa. Se järjestetään vuosittain huhtikuun kolmantena sunnuntaina.

> Vajaan 15 minuutin kävelymatka Kamakuran JR-asemalta. / Osoite: 2-1-31 Yukinoshita, Kamakura. / Museon sisäänpääsy 300–600 ¥ riippuen näyttelystä.

 

Koe: Komachidori-kauppakatu

Kauppakadulta löytyy putiikkia ja herkkukauppaa jos jonkinlaista. On antiikkiliikettä, japanilaisiin furoshiki-kankaisiin erikoistuneita puoteja ja matkamuistomyymälöitä, joiden hintataso on ilahduttavasti Tokiota halvempi. Ruokapaikkoja ja herkkukauppoja löytyy moneen makuun.

Täydellinen viimeinen pysähdys ennen paluuta Tokioon!

 

Syö: Raimugi House Bakery

Kivenheiton päässä Kamachidori-kauppakadusta löytyy suomalainen kahvila, Raimugi House Bakery. Raimugi tarkoittaa japaniksi ruista. Kahvilasta löytyykin erilaisia ruisleipiä, rieskaa ja pullaa, jossa maistuu kunnolla kardemumma.

Visiitillämme kesäkuussa karjalanpiirakat olivat valitettavasti päässeet loppumaan. Kun marmatimme asiaa kaverini kanssa suomeksi, astui suomalainen leipuri keittiön puolelta myymälään. Hän kehotti varaamaan niitä Facebookin kautta, kun Kamakuran reissu on tiedossa.

> Raimugi House Bakeryn (ライ麦ハウスベーカリー) Facebook-sivut täällä. / Osoite: Komachi 2-8-23, Kamakura. 
 

Koe: Kamakuran raitiovaunu

Enoden Railway yhdistää Kamakuran ja Enoshiman saaren. Ratikka on nähtävyys jo itsessään. Kiskot puikkelehtivat läpi tiiviiden asuinalueiden, lähes talojen takapihoilla. Ja kohta toisella puolella humisee meri.

Hyppää ihmeessä kyytiin! Muistathan varoa, ettet hypi kiskoille idyllisiä ratikoita kuvatessasi.

> Raitiovaunun nettisivut täällä.

 

Koe: Meri

Kesäisin Kamakura on kuuluisa myös rantaelämästään ja kuulemma monet tokiolaisnuoret suuntaavat sinne juhlimaan. Surffikulttuuriakin löytyy.

Virallinen rantakausi on heinäkuusta elokuuhun. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kyseessä on yksi Tokiota lähimmistä uimapaikoista, joten rauhaa on turha odottaa. Suhtautuminen tatuointeihin on saattaa olla tarkkaa, joten kuvat kannattanee pitää vaatteiden alla piilossa.

> Lisää infoa Kamakuran kaupungin sivuilla täällä ja täällä postaukseni siitä, miten japanilaiset suhtautuvat tatuointeihin.

 

Temppeli: Kotoku-in ja buddha-patsas

Kamakuran tunnusmerkkinä on taivasalla istuva Buddha, joka on seissyt samalla paikalla vuodesta 1512 lähtien. Alunperin sen ympärillä oli temppeli, jonka taifuunit ja maanjäristykset ovat tuhonneet. Vankka 11,4 metriä korkea pronssipatsas kuitenkin kesti sen kaiken.

Naran valtavaan Buddhaan verrattuna patsas on kuitenkin vaatimaton ja TripAdvisorissa monien haukkuma. Varsin pienellä 20 jenin lisämaksulla patsaan sisään pääsee kurkistamaan. Se kannattaa maksaa – on hauskaa katsoa millaisista osista pronssipatsas on veistetty.

Kotoku-in sijaitsee pienen bussimatkan tai raitiovaunuajelun päässä Kamakuran asemalta. Omasta mielestäni vierailu on kuitenkin sen arvoinen, sillä naapurustosta löytyy lisää kiehtovaa nähtävää temppeleiden ystävälle.

> Raitiovaunupysäkki: Hase. / Osoite: 4 -2-28 Hase, Kamakura / Temppelin nettisivut

 

Temppeli: Hase-dera

Viiden minuutin kävelymatkan päässä Naran kuuluisasta Buddhasta on yksi Kamakuran kauneimmista temppeleistä: Hase-dera. Se on nousee rinteeseen ja pitää sisällään sieviä lampia karppeineen ja paljon kaunista puutarhaa.

Välitasanteella on patsaita Jizō-boddhisattvasta, jonka ajatellaan olevan lasten suojelija. Sadat patsaat ovat kuulemma pystyttäneet vanhemmat, jotka ovat kokeneet keskenmenon, kätkytkuoleman tai abortin. Jizō nimittäin kuulemma erityissuojelee lapsia, jotka ovat kuolleet ennen vanhempiaan.

Hase-deran helmenä on yhdeksänmetrinen puusta veistetty patsas, joka esittää Kannonia, myötätunnon jumalatarta. Se on kuulemma veistetty samasta puusta, kuin Naran Hasedera-temppelin Kannon-patsas.

Alueelta löytyy kuulemma myös luolia, joiden sisällä on kauneuden ja vaurauden jumalan Bentenin patsaita. Temppeli on myös kuuluisa hortensioistaan, ja sadekaudella erityisen suosittu.

> Raitiovaunupysäkki: Hase / Osoite: 3-11-2 Hase, Kamakura.

 

+ Tekemistä: Patikointipolut

Kamakurasta löytyy paljon patikoitavaa reippailusta pitävälle. Tällä hetkellä muutamat reitit ovat osittain suljettuina taifuunin aiheuttamien vaurioiden takia, joten tarkista polkujen tilanne allaolevan linkin takaa.

> Japan Guiden tietoa reiteistä täällä.
 

+ Minne seuraavaksi?

Tähän postaukseen on mahtunut vain murto-osa Kamakuran temppelitarjonnasta. Seuraavilla reissuillani tahdon kokea esimerkiksi Tokei-jin.  1200-luvulta 1800-luvulle asti sotilaiden naiset, jotka tahtoivat avioeroa, saattoivat paeta Tōkei-jiin ja kolmen temppelissä vietetyn vuoden jälkeen ero astui voimaan. Aikamoista!

Kamakuran vierestä löytyy myös yksi lempipaikoistani Tokion lähistöllä – Enoshiman temppelisaari. Jos aikaa on, jää ihmeessä Kamakuraan yöksi ja jatka matkaa kohti Enoshimaa.

 

 

Lisää sivuretkiä Tokiosta ja muita tarinoita:

Japanin kulttuurista: katsaus Japanin uskontoihin

Pala Suomea tunnin päästä Tokiosta / Muumin Valley Park ja Metsä

Kawagoe – Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

Viikonloppu Hakonessa osa 1 / selviytymisopas

Viikonloppu Hakonessa osa 2 / aktiviteetit

Rakas matkapäiväkirja: Viikonloppureissu Tokiosta Nikkoon

Nikkon Tōshōgū – ehkä koko Japanin hienoin temppeli!

Seuraa matkojani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Kioto

Pieni kaupunkiopas: Kioto

lauantai, 7 joulukuun, 2019

Mitä tehdä Kiotossa? Kioto on yksi Japanin suurimmista turistinähtävyyksistä, eikä syyttä. Sen lukuisat temppelit ja ihanat puutarhat antavat paljon historian ja kauneuden ystäville. Tässä kahden reissun pohjalta tehty pieni opas Kiotoon.

 

Kioto on Japanin vanha pääkaupunki, joka toimi vuodesta 794 vuoteen 1868 keisarin asuinpaikkana. Sitä ovat koetelleet luonnonmullistukset ja tulipalot, mutta pahemminkin olisi voinut käydä. Kiotokin nimittäin löytyi toisen maailmansodan aikana atomipommin pudotuskaupunkien listalta, kunnes poistettiin sieltä historiallisen arvonsa takia. (Tuon kirjoittaminen saa mut aina tuntemaan vähän kylmiä väreitä.)

Kioto onkin erittäin hyvä paikka aistia japanilaista tunnelmaa perinteisimmillään. Siellä on myös koko maailman suurin määrä UNESCOn maailmanperintökohteita saman kaupungin sisällä. Suosituimmat temppelit ovat pahimmillaan ruuhkaisuudeltaan ahdistavia, mutta tarpeeksi ajoissa liikkumalla jopa Fushimi Inari Taishassa voi kulkea hetken näkemättä ketään. Parhaimmillaan Kioto onkin kun menee suosituimmista temppeleistä vielä yhden verran pidemmälle. Toinen hyvä taktiikka on reissata sesongin vastaisesti, vaikkapa menemällä kirsikankukista kuuluisaan puutarhaan syksyllä.

Kiotoon pääsee näppärimmin Tokiosta luotijunalla (n. 118€) tai yöbussilla (n. 40€). Naapurikaupunki Osakan suunnasta tulee lähijuna. Suoraan Kiotoon saapuvan kannattaa lentää joko Kansain tai Itamin lentokentille.

Lue lisää:
Miten välttää Kioton ruuhkat?
Rakkauskirje Kiotolle

 

Yleistä: Liikkuminen Kiotossa

Jos ei lasketa turistimääriä, Kioton suurin heikkous on mielestäni liikkuminen. Moni neuvoo unohtamaan julkisen liikenteen kokonaan ja ottamaan pyörän alle – sen aion tehdä seuraavalla kerralla.

Kiotosta löytyy raitiovaunu (kuvassa), metrolinja, lähijunia ja busseja. Julkisen liikenteen päivälippu kustantaa n. 4€, mutta kannattaa varoa mihin sen kanssa hyppää. Iso osa busseista ei nimittäin kuulu systeemin piiriin.

Erityisesti Kioton asemalla oikeaa bussia etsiessä olen monta kertaa menettänyt hermoni, kun oikeaa laituria ja bussin numeroa ei vain millään tunnu löytyvän.

Huikkaa ihmeessä kommenttiboksiin, mikä on sinun mielestäsi fiksuin tapa liikkua Kiotossa!

 

Tee: Kerää temppelileimoja

Yksi ainutlaatuisimmista matkamuistoista Japanista on oma pyhiinvaelluskirja. Lähes jokaisella japanilaisella temppelillä on nimittäin oma leimansa, goshuin, jonka pariksi työntekijät kirjaavat kalligrafialla käyntipäivämäärän. Leimakirjoja voi ostaa suoraan temppeleistä noin 1000–2000 ¥ hintaan, yksittäinen leima maksaa 200–500 ¥.

Säilytän omaani kotona aarteena. Aina katsellessani sen sivuja muistan ne ylpeän penseät ammattilaiset, jotka ovat muistot sen sisälle tekstanneet.

Lue lisää:
Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

 

Länsi-Kioto

Alue: Ihanan perinteinen Gion

Perinteisten puutalojen reunustaman Gionin kaduilla voi koettaa bongailla geishoja. Todennäköisemmin törmäät kuitenkin turistiin. Osa heistä tosin kantaa vuokrakimonojaan niin elegantisti, että geisha-epäilyksiltä on vaikea välttyä.

Gion on tunnelmallisimmillaan iltahämärissä. Poikkea pieniin (ja tyyriisiin) putiikkeihin, maistele pikkukojujen herkkuja ja eksy kujille. Ruokapuolella tarjolla on hävyttömän kallista kaisekia, japanilaista fine diningia, mutta myös budjettivaihtoehtoja. Päädyin vahingossa herkulliseen Senkaku-sobaravintolaan, joka tarjoaa Michelin-tasoista tempuraa kohtuuhintaan.

Ensi kerralla aion mennä Gion Corneriin, jonka tunnin kestävässä esityksessä näytetään palasia monista erilaisista japanilaisista taidemuodoista, kuten geishojen tanssista, teeseremoniasta, kukkien asettelutaide ikebanasta ja bunraku-nukketeatterista. (Lisää geishoista ja Gionin alueesta voit lukea mm. Matkasto-blogista.)

Majoitusvaihtoehdoksi alueella voin suositella edullista mutta ihanaa Ryokan Hostel Gionia, jossa jopa dormin kapsuleissa nukutaan tatameilla. Sijainti saattaa olla yksi Kioton kauneimmista.

> Alue Japan Guidessa. / Gion Cornerin aikuisten lippu 3150 ¥. 

 

Temppeli: Kiyomizu-dera

Yksi Kioton ja koko Japanin kuuluisimmista nähtävyyksistä on Kiyomizu-dera, puhtaan veden temppeli. 778 perustettu temppeli on vanhempi kuin koko Kioton kaupunki ja se löytyy UNESCOn maailmanperintökohteiden listalta. Keväisin maisemaa värittävät kirsikankukat, syksyisin upea ruska.

Päähalli seisoo paikallaan 139:n puupalkin varassa. Tällä hetkellä sen katto on kuitenkin remontissa, joten kuuluisten kuvien näkymä temppelistä ja Kioton kaupungista ei valitettavasti onnistu. Remontin arvioidaan loppuvan ensi keväänä.

Visiitilläni aamuvarhaisella törmäsin eläkeläisiin täyttämässä vesipullojaan. Temppelin kolmesta eri virrasta saa nimittäin eri asioihin auttavaa vettä – opiskeluihin, rakkauselämään ja pitkäikäisyyteen. Valitse kuitenkin vain yksi, sillä kaikista kolmesta lähteestä juomisen ajatellaan olevan ahnetta.

> Osoite: 294 Kiyomizu, Higashiyama Ward / Pääsylippu 400 ¥. 

 

 

Koe: Kokeile teeseremoniaa

Kiinnostaako, olisiko teeseremonia juttusi, mutta et tahdo panostaa monta tuntia ja suurta jenisummaa? Ellet ole ihan varma, voit kokeilla asiaa Camellia Tea Housessa, joka on englanninkielinen ja turistiystävällinen.

Kolmen vartin mittaisesta demonstraatiosta jäi kuitenkin itseni tasoiselle japanihurahtaneelle lähinnä nälkä nähdä pidempi teeseremonia. Suosituksia hyvistä paikoista siihen vastaanotetaan kommenttiboksiin!

> Osoite: 349-12 Masuya-cho, Higashiyama-ku / Jaettu lyhyt teeseremonia 3000 ¥, lapset 1500 ¥. 

 

Temppeli: Yasaka shrine

Gionin aluetta rajaa toisessa suunnassa Kiyomizu-dera, toisessa Yasaka-pyhättö. Ennen Gion-pyhäkön nimellä tunnettu Yasaka on omistettu meren ja myrskyjen jumala Susanoolle. 

Pyhäkön festivaali Gion matsuri järjestetään heinäkuussa. Se on yksi koko Japanin suosituimmista ja kuuluisimmista kesäfestivaaleista, jolloin kulkueet valtaavat koko Gionin alueen.

Ja jos satut Kiotoon uutenavuotena, suuntaa tänne uuden vuoden ensimmäisiä rukouksia varten!

> Osoite: 625 Gionmachi Kitagawa, Higashiyama Ward. / Ilmainen.

 

 

Luoteis-Kioto

Temppeli: Kinkaku-ji

Kinkaku-ji eli kultainen temppeli on yksi Kioton kuuluisimmista nähtävyyksistä. Ruuhkat ovat valitettavasti sen mukaiset. Olin paikalla vartti avaamisajan jälkeen, ja jouduin taistelemaan maisemapaikasta. Kullanhehkuinen temppeli toki oli livenä aivan yhtä yliluonnollisen kaunis, kuin kuvissakin.

Aiemmin Rokuonji-nimellä tunnettu temppeli on rakennettu shogunaatti Ashikaga Yoshimitsun eläköitymishuvilaksi ja muutettu 1408 zen-temppeliksi. Se on kauttaaltaan päällystetty Kanazawasta peräisin olevalla lehtikullalla. Kierrä polku läpi kauniin puutarhan ja ihaile temppeliä eri kulmista.

> Osoite: 1 Kinkakujicho, Kita Ward. / Sisäänpääsy 400 ¥.

 

Temppeli: Ryōan-ji

Kultaisen temppelin naapurista löytyy kiehtova Ryōan-ji, rauhallisen lohikäärmeen temppelijoka sekin lukeutuu UNESCOn maailmanperintökohteisiin. Kyseessä on heian-kauden huvila, joka on vuodesta 1450 palvellut zen-temppelinä. Erityisen kuuluisa se on kivipuutarhastaan.

Kivien merkitys on mysteeri. Joidenkin mielestä ne symboloivat tiikeriemoa kantamassa pentujaan turvaan, joidenkin mielestä ne symboloivat jotain abstraktimpaa kuten ikuisuutta. Kivet on myös aseteltu niin, ettei kaikkia viittätoista ole mahdollista nähdä yhtä aikaa – ellet sitten ole kokenut valaistuksen, satorin.

Temppelin laaja puutarha on kaunis ja pitää sisällään mm. valtavan lammen lumpeineen ja pienen bambumetsikön. Ryōan-jissä maistoin myös ensimmäisen kerran buddhalaismunkkien kasvisruokaa yudofuun eli keitettyyn tofuun erikoistuneessa ravintolassa.

> Osoite: 13 Ryoanji Goryonoshitacho, Ukyo Ward. / Sisäänpääsy 500 ¥. 

Lue lisää:
Japanilaista kasvisruokaa maistamassa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

 

 

Keski-Kioto

Alue: kuvankaunis Kamogawa-joki

Kioton kenties kuuluisin joki on Kamogawa, ankkajoki. Toisella puolella on ydinkeskusta ja pienempi geisha-alue Pontonchō, toisella puolella mm. Gion. Joessa on lukuisia siltoja ja jossain kohdissa myös kiviä, joita pitkin hyppelemällä voi päästä puolelta toiselle.

Päivällä joen rannoilta ja silloilta voi bongailla eläkeläisiä kalastamassa ja koululaisryhmiä laiskottelemassa matkalla koulusta kotiin. Iltaisin paikalle ilmestyy pussikaljoittelijoita ja jokivarren terassit hohtavat kutsuvina.

Kamogawan vesi on peräisin läheiseltä Sajikigatake-vuorelta ja se virtaa kohti Osakanlahtea. Sadekausi saattaa välillä koetella joen kantokykyä. Hauska nippelitieto on myös se, että joen kivistä tehtyä lasitetta käytetään kuuluisassa raku-keramiikassa.

Niin, ja monet Kioto-aiheisten postausteni muistiinpanoista on kirjoitettu juuri tämän joen penkalla istuen.

 

Kuva Roméo A / Unsplash

Syö ja shoppaile: ruokakatu Nishiki market

Kioton ydinkeskustan helmi on 400-vuotias Nishiki market, ruokaan keskittynyt ostoskatu. Täältä löytyy kotiin viemisiksi sakea, matchaa, erikoisia mausteita, luksus-keittiöveitsiä ja vaikka mitä, mitä et keksinyt odottaa.

Maistele pikkukojujen herkkuja tai syö lounasta tai illallista. Naapurista löytyy myös shoppailuun soveltuva Shijo-katu kiiltävine ostoskeskuksineen. Hipsterimpiä tunnelmia löytyy Shinkyogaku-puiston läheisiltä pikkukaduilta, jossa on myös kehuttu Ain Soph. Journey-kasvisravintola.

> Osoite: 609 Nishidaimonjicho Tominokoji Dori ShijoagaruNakagyo.

 

Näe: Kioton rautatieasema – Kyoto Station

Vuonna 1997 avattu Kioton asema on sekä nähtävyys että liikenteen keskus luotijunineen, busseineen, lähijunineen ja metroineen. Aseman futuristinen arkkitehtuuri saa epäilemään, ollaanko nyt varmasti historiallisessa Kiotossa. Ensi kerralla suuntaan asemalle illalla, jolloin kuvassa olevat portaat valaistaan vaihtuvin valoinstallaatioin.

Kauppa- ja ravintolakerrosten sijaan kipua katolle, josta löytyy monen kerroksen mittaiset liukuportaat. Ylhäältä löytyy pieni aukio bambuistutuksineen. Paikka sopii loistavasti omien eväiden nauttimiseen sekä maisemien ihailuun. Näkymät ovat lähes samat, kuin naapurin 50 metriä korkeammasta Kyoto Towerista.

> Osoite: Higashishiokoji Kamadonocho, Shimogyo Ward. / Asema ja näköalatasanne on ilmainen.

 

Pohjois-Kioto

Temppeli: Ginkaku-ji

Kysyin edelliskesän vapaaehtoistöissäni Kiotossa asuvalta opiskelijalta, mikä on hänen lempipaikkansa kotikaupungissaan. ”Ehdottomasti Ginkaku-ji”, hän vastasi. ”Mene heti aamulla tai juuri ennen sulkemisaikaa.”

Ymmärrän hyvin. Ginkaku-ji, eli hopeinen paviljonki, ei ehkä ole Kioton näyttävin temppeli, mutta se on herttainen ja ainutlaatuinen.

Ginkaku-ji on inspiroitunut kultaisesta temppelistä, Kinkaku-jista: Ashikagan samanniminen lapsenlapsi rakensi sen vuonna 1482 omaksi eläke-huvilakseen. Kuten kultaisesta temppelistäkin, merkkihenkilön kuoleman jälkeen paikasta tuli zen-temppeli. Se koostuu useammasta temppelirakennuksesta, sammalpuutarhasta ja kuivasta hiekkapuutarhasta. Useaan tasoon levittäytyvä puutarha on sietämättömän kaunis ja huomattavasti kultaista serkkuaan rauhallisempi.

> Osoite: 2 Ginkakujicho, Sakyo Ward / Sisäänpääsy 500 ¥. 

 

 

Alue: Philosopher’s path

Nappaa Ginkaku-jin vierestä kohti Nanzenji-temppeliä lähtevä Filosofin polku. Se reunustaa idyllistä jokivartta, jonka varrelta löytyy söpöjä kahviloita ja pikkuputiikkeja. Löysinpä täältä 1000 jenin (n. 8€) silkkikimononkin.

Keväisin kirsikoiden kukkiessa paikka on kuulemma yksi Kioton suosituimmista.

> Osoite: Shishigatani Honenin Nishimachi, Sakyo Ward / Lisää infoa Philosopher’s pathista Japan Guidessa.

 

 

Etelä-Kioto

Tyttö Fushimi Inari Taisha-temppelissä

Temppeli: Fushimi Inari-Taisha

Tuhannet punaiset torii-portit johdattavat 233 metriä korkean pyhän vuoren päälle. Turistit vähenevät kipuamalla yhä korkeammalle ja korkeammalle. Fushimi Inari-Taisha on Kioton klassikko, jolta ei voi välttyä.

Pyhäkkö on rakennettu vuonna 711 ja omistettu Inarille – riisin, hedelmällisyyden, maatalouden, kettujen ja maallisen hyvän jumaluudelle. Valkoisten kettujen, kitsune, ajatellaan olevan Inarin sanansaattajia, joten niitä löytyy temppelin patsaista, amuleteista ja koristeista. Inarin kettujen lempiruokaa on paistettu tofu. Niinpä temppelin lähistöltä ja vuorelta löytyy inari-sushia ja kitsune udon-keittoa tarjoavia kojuja.

Fushimi Inari-Taisha oli erityisen maaginen aamukuudelta, jolloin vain muutamat hassut turistit olivat löytäneet paikalle. Niin, ja jos ihmettelet mitä pyhää porteissa lukee, pahoittelut. Niissä lukee portin lahjoittajan tiedot ja lahjoituspäivämäärä.

> Osoite: 68 Fukakusa Yabunouchicho, Fushimi Ward. / Ilmainen, auki läpi vuorokauden.

 

Temppeli: Tofuku-ji

Yksi Kioton lempitemppeleistäni, Tofuku-ji, sijaitsee kävelymatkan päässä Fushimi Inari Taishasta. Se on erityisen kuuluisa upeasta ruskastaan ja on yksi Kioton suurimmista ja vanhimmista buddhalaistemppeleistä.

Tofoku-ji on perustettu vuonna 1236 kilpailemaan naapurikaupunki Naran suuren Todaiji-temppelin kanssa. Suurin osa rakennuksista on peräisin Muromachi-kaudelta 1300-luvulta.

Osa ulkona olevista Tofoku-jin rakennuksista, kuten massiivinen Sanmon-portti, ei vaadi pääsymaksua. Lipulla pääsee ihailemaan päähallia ja sen neljää erilaista pientä puutarhaa, joissa yhdistyvät zen-puutarhojen hiekka ja kivet sekä sammaleet. Toisella lipulla pääsee ihailemaan temppelin suurta ja upeaa puutarhaa lisärakennuksineen.

> Osoite: 778 Honmachi, Higashiyama Ward. / Sisäänpääsy Tsutenkyo-sillalle ja Kaisando-halliin 400 ¥, päähalliin ja puutarhoihin 400¥.

 

Syö: Vegans cafe and restaurant

Yhden juna-aseman päässä Fushimi Inarista sijaitseva vegaaniravintola on vähän syrjässä, mutta sopii hyvin lounaspaikaksi temppelien kiertelyn lomassa.

Pääkokki on kuulemma liharuokien parissa ammattinsa oppinut, mutta ekoherätyksen koettuaan tahtonut kehittää täydellisiä vegaaniruokia. Marinoitu tofu kastikkeineen olikin yksi taivaallisimmista, joita olen Japanissa maistanut.

> Osoite: 4-88 Fukakusa Nishiuracho, Fushimi Ward. / Ravintolan sivut täällä.

 

Arashiyama

Koe: Arashiyama

Hieman syrjässä sijaitseva Arashiyama, myrskyvuori, on yksi lempialueitani Kiotossa. Vuoret häämöttävät kaukaisuudessa, joki jakaa alueen kahdelle eri puolelle. Paikalle pääsee bussilla, raitiovaunulla tai lähijunalla.

Arashiyamassa etäisyydet ovat hyvin käveltävissä. Toki voi myös hypätä tyyriiseen riksakyytiin, joihin salskeat kantajat koettavat kulkijaa houkutella.

> Alue Japan Guidessa, Lanttimatkojen ihana video Arashiyamasta täällä.

 

Temppeli: Tenryu-ji

Arashiyaman bambumetsän vierestä löytyy alueen vaikutusvaltaisin zen-temppeli, Tenryu-ji. Sen on rakennuttanut vuonna 1345 shogunaatti Ashikaga Takauji (1305-1358). Tenryu-ji on erityisen kuuluisa lohikäärmeitä esittävistä kattomaalauksistaan, joita pääsee ihailemaan vain muutamana päivänä vuodessa.

Tulipalot ovat koetelleet Tenryu-jin rakennuksia, mutta puutarha on säilynyt lähes alkuperäisenä. Se onkin häkellyttävän kaunis ja niin laaja, että jopa omaa rauhaa saattaa löytyä. Maisemapuutarhaan onkin ihana unohtua oleskelemaan.

Myös täältä löytyy (tyyris) buddhalaista kasvisruokaa tarjoileva ravintola, nimeltään Shigetsu.

> Osoite: 68 Susukinobaba-cho, Saga-Tenryuji, Ukyo-ku, Kyoto-shi, 616-8385  / Sisäänpääsy 500 ¥, 300 ¥ lisämaksu temppelirakennuksiin. / Temppelin nettisivut.

 

Koe: Arashiyama Bamboo Grove

Tenryu-ji-temppelin vierestä löytyy yksi Arashiyaman suosituimmista nähtävyyksistä: bambumetsä. Polku johdattaa pienen metsän läpi, ja yhtäkkiä kaikki mitä näet, on bambuja. Ainakin, jos olet paikalla ennen turistimassoja.

Mutta, olipa seurana turistilaumat tai ei, kyllä bambut ovat länsimaisille silmille silti aina maaginen näky. Puhumattakaan siitä narinasta, mikä puista lähtee, kun tuuli niitä heiluttaa.

> Ilmainen. Auki kellon ympäri, joten suosittelen visiittiä epäinhimillisen aikaisin tai juuri ennen auringonlaskua.

 

Puutarha: Ōkōchi Sansō

Ehdoton lempipuutarhani Kiotossa on japanilaisten samurai-elokuvien filmitähti Ōkōchi Denjirōn (1898–1962) vanha residenssi, Ōkōchi Sansō. Älä anna tuhannen jenin (n. 8€) sisäänpääsyn järkyttää – lippuun nimittäin sisältyy kulhollinen matchaa ja makeinen puutarhan teehuoneessa. Ehkä lippuhintojensa takia puutarha pysyykin ihanan rauhallisena.

Ja mikä puutarha! Reitit risteilevät läpi pienten kivipolkujen, rakennusten ja porttien, näkymät vastarannan pienelle shintolaistemppelille ovat upeat. Välillä kuljetaan bambukujaa, välillä voi käydä jäljentämässä paperille buddhalaisia viisauksia meditaatiohuoneessa. Ja sitten on matchan aika.

Jos taas villimpi luonto kiinnostaa, mene naapurissa olevaan Kameyama-Koen puistoon. Siellä on kuulemma paljon apinoita, joskin itse spottasin alle vartin vaeltelulla peuran poikasineen.

> Osoite: 8 Sagaogurayama Tabuchiyamacho, Ukyo Ward. / Sisäänpääsy 1000 ¥.

 

Näe: Kimono Forest

Arashiyaman raitiovaunuasemalta löytyvä Kimono Forest sisältää 600 pylvästä, joista jokaisen sisällä on erilainen kimono. Kokonaisuus on upean moderni, perinteinen ja tunnelmallinen – etenkin iltaisin, jolloin pylväät valaistaan.

2013 avattuun kimonometsään voi käydä tutustumassa ilman junalippuakin.

> Osoite: 20-2 Sagatenryuji, Tsukurimichi-cho, Ukyo-ku, Kyoto.

 

Togutsekyo-silta

Arashiyaman eri puolet toisistaan erottaa 155-metrinen Togetsekyo-puusilta. Tai puu ja puu – oikeasti sen tukipalkeissa on käytetty sementtia ja vain kaiteet ovat sypressiä. Ensimmäinen silta rakennettiin paikalle 836, nykyinen valmistui vuonna 1934.

Perinteisen näköistä siltaa on käytetty historiallissa elokuvissa. Kesäiltoina joella saattaa kuulemma törmätä perinteiseen merimetsokalastukseen.

> Osoite: Sagatenryuji SusukinobabachoUkyo.

 

Koe: Iwatayama Monkey Park

Yksi Arashiyaman hauskimmista nähtävyyksistä on japaninmakakien suojelualue, Iwatayama Monkey Park. Läheisen Iwatayama-vuoren päällä apinat elävät suhteellisen vapaata elämää, jota ihmiset voivat tulla tirkistelemään. Herkkuja eläimille antaakseen on itse mentävä häkkiin, eläinten popsiessa makupaloja kalterien läpi. Juuri oikein päin!

Pienen vuoren päältä on myös mahtavat maisemat yli matalan Kioton.

Lue lisää:
Ihmiset ovat häkissä, eläimet vapaana – Kioton Arashiyama Monkey Park

 

Syö: Musubi Cafe

Terveellisiä japanilaisia lounassettejä ja erittäin herkullisen näköisiä vegaanisia leivonnaisia. Tarjolla myös lihaa, misokeitto on vegaanista. Söin 1350¥ lounassetin ja ilahduin japanilaisen juurevasta makumaailmasta ja herkullisesta munakoisosta. Lämmin suositus alueella liikkuville!

> Lisää infoa täällä. / Osoite: 1-8-Nishikyu, Arashiyama, Nishiichikawacho, Kyoto

 

portti Kioton Gionissa

+ Minne vielä?

Kioto on täynnä nähtävyyksiä, joista kaikkia en ole vielä ehtinyt kokoamaan. Tulevilla reissuillani tahdon mennä ainakin Ni-jōn linnaan ja joka kuun 21. päivänä järjestettäville Toji-temppelin Kōbō-san-antiikkimarkkinoille. Näkemättä ovat myös kaikki ennakkovarauksen tarvitsemista puutarhoista ja temppeleistä, kuten sammaleestaan kuuluisa Saiho-ji.

Opas siis päivittyy, kunhan pääsen uudelleen rakastettuni Kioton luo 😉

 

Lisää seikkailuja Kansaissa ja sivuretkiä:

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja
Naran valofestivaali Nara to Kae – ensimmäistä kertaa matsurissa
Goshoboh-ryokan Arima Onsenissa – luksusta japanilaisittain (Kaupallinen yhteistyö)
Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä
Päiväretki Himejiin –Himejin linna ja Kokoen-puutarha
Hiroshiman kaupunkiopas
Päiväretki Miyajimaan – pyhä saari Hiroshiman lähellä

Seuraa matkojani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Tokion kaupunginosaoppaat, osa 3: Tokyōn alue ja keisarillinen palatsi

lauantai, 19 lokakuun, 2019

Tokyō ei välttämättä tarkoita koko Japanin pääkaupunkia – se on nimittäin myös kaupunginosa. Alueelta löytyy Keisarillinen palatsi, hyviä museoita ja ehkä Tokion paras vegaaninen ramen!

 

Tervetuloa jälleen Tokion kaupunginosaoppaat -sarjan pariin!

Tällä kertaa lähdemme Tokion keskiosiin, Tokyōn alueelle. Bisnesalueelle kätkeytyy paljon historiaa, kulttuuria ja hämmentävän hyviä museoita.

 

Maamerkki: Tokyo Station

Jos saavut shinkansenilla Tokioon, mitä luultavimmin saavut tälle asemalle. Ja juniahan täällä piisaa, sillä asema on koko Japanin kiireisin: päivittäin lähtee noin 3000 junaa.

1914 avattu asemarakennus on Japanissa harvinaisen länsimaistyylinen näky. Arkkitehtuuri on kuitenkin japanilaisen Kingo Tatsunon käsialaa.

Kurkista sisällä ylöspäin kohti koristeellisia kupolikattoja!

> Japan Guiden opas Maranouchin alueelle täällä. / Osoite: 1-9-1 Marunouchi, Chiyoda.

 

Taidetta: Tokyo Station Gallery

Tokion aseman pohjoispäädyssä löytyy moderniin taiteeseen ja muotoiluun keskittyvä museo vaihtuvine näyttelyineen. Kävin täällä Suomesta innostuneen japanilaiskaverini kanssa katsomassa Rut Brykin keramiikkataidetta, sitä ennen esillä oli ollut mm. Suomen ja Japanin diplomaattisuhteiden 100-vuotisjuhlan kunniaksi Alvar Aaltoa.

Galleria on perustettu vuonna 1988 tarjoamaan hengähdyspaikka vilkkaalle asemalle. Puitteet punatiiliseinineen ovat hienot.

> Osoite: 1-9-1 Marunouchi, Chiyoda. / Gallerian sivut täällä. / Sisäänpääsy n. 1100 ¥.

 

Ruokaa ja ostoksia: Tokyo Character Street & Ramen street

Tokion asema itsessään on jo nähtävyys. Tarjonnasta puhumattakaan, joten kannattaa ostaa asemalippu. Piippaa matkakortti JR:n portteihin ja kävele sisään nousematta junaan. Saman aseman portit kieltäytyvät päästämästä sinua samalla asemalla ulos, joten poistuessasi kulje toimistokopin kautta, jossa he nollaavat korttisi ja myyvät asemalipun.

Oma suosikkini on shinkansen-laitureiden lähistöltä löytyvä Tokyo Character Street, jossa on ehkä Tokion paras valikoima erilaista hahmokrääsää. Valikoimaa on Doraemonista Rilakkumaan, Pokémoneihin ja omaan suosikkiini Sumikkogurashiin.

Naapurista löytyy myös kehuttu Tokyo Rāmen Street, jonka kahdeksan ravintolan valikoimista löytyy hyvä valikoima shōyu-soijaliemestä kylmänä tarjoiltavaan tsukemeniin. Kasvissyöjälle sopii Soranoiro Nippon.

Lue lisää:
6 × vegaaniramenravintola Tokiossa

> Osoite: B1, First Avenue, Tokyo Station, 1-9-1 Maranouchi. Lähellä JR:n Yaesu-exitiä.

 

Ruokaa: T’s Tan Tan

Terveyssyistä kasvisruokaa valitsevat vaviskoon – täältä tulee T’s Tan Tan! Paksuilla liemillään valloittava vegaaninen ramenketju ei nimittäin vihanneksilla brassaile.

Suosittelen seesamista golden miso -ramenia, joka on parasta, mitä olen Tokiosta löytänyt. Paikka myy myös erilaisia japanilaisia pikaruokaklassikkoruokia soijapohjaisina versioina, kuten maipo-tofua ja kiinalaisia dumplingseja.

Lue lisää:
6 × vegaaniramenravintola Tokiossa

Osoite: 1F JR Tokyo Station, Marunouchi 1-9-1, Chiyoda, Tokyo. / T’s Tan Tan HappyCowssa.

 

Luonnontiedettä: Intermediatheque

Asuuko sisälläsi pieni gootti, joka rakastaa ihmetellä outoja eläimen luita ja fossiileja? Intermediatheque on täydellinen paikka sinulle – ja vieläpä ilmainen!

University of Tokyon ja Japanin postin omituinen museo on samaan aikaan tyylikäs ja kodikas, kuin olisi astunut hullun tiedemiehen kartanoon. Esillä on hämmentävän valtavia luita (ilman selitystä mistä eläimestä ne olisivat peräisin), peuran sikiön luuranko, tappajavalaita ja mitä omituisempia lintuja. Mukana on menneen maailman havinaa kömpelösti täytettyine eläimineen ja opasteksteineen, jotka on selkeästi tehty kirjoituskoneella.

Opin mm. että Kyushussa asuu hämähäkkirapu, jonka saksien väli on yli kaksimetrinen, strutsit ovat valtavia ja apinoiden luurangot näyttävät tosi ihmismäisiltä.

Upeinta antia itselleni olivat kehystetyt eksoottisten kasvien lehdet, jotka ovat ihmistä suurempia. Ne pesivät monen taiteilijan työt 6-0.

> Osoite: 2-7-2 Marunouchi, Chiyoda-ku / Gallerian sivut täällä. / Sisäänpääsy ilmainen.

 

 

Historiaa: Imperial Palace

Pienen kävelymatkan päässä Tokion asemalta löytyy ehkäpä Tokion tunnetuin nähtävyys.

Japanin keisarin koti levittäytyy vallihautojen sisään, joihin kuljetaan lukuisten muurien läpi. Ennen paikalla seisoi Edon linna, joka tuhoutui toisessa maailmansodassa. Uudelleenrakennus jäljittelee Edon aikaista tyyliä.

Ainoastaan osa palatsin alueista on auki yleisölle ja silloinkin vain tiettyinä päivinä, kuten uutenavuotena ja keisarin syntymäpäivänä. Muihin aikoihin voi yrittää saada lipun suosituille kierroksille (jotka eivät kuitenkaan vie rakennusten sisälle). Kierrosten lippuja voi tutkia Imperial Household Agencyn sivuilta täällä.

Alue on myös suosittu kirsikankukkien aikaan, jolloin kävijät pääsevät ihailemaan muurien sisältä löytyvää kirsikankukkakujaa. Sieltä löytyy upea valikoima eri aikaan kukkivia kirsikankukkalajikkeita.

> Kymmenen minuutin kävelymatka Tokyon asemalta. / Osoite: 1-1 Chiyoda.

 

Ripaus luontoa: Imperial Palace East Gardens

Keisarillisen palatsin puutarha on avoinna yleisölle vuoden ympäri. Tällä hetkellä tosin kävijää ärsyttävät remontit, jotka sulkevat yli puolet puistosta. (Kannattaa tarkistaa vaikkapa Japan Guiden artikkelista täältä, koska remonttivaroitus poistuu.)

Keisarillinen puutarha ei välttämättä säväytä esimerkiksi Shinjuku Gyoenin jälkeen, mutta on erityisen kaunis ruska-aikaan marraskuun lopun tienoilla sekä tietysti kirsikoiden kukkiessa.

> Ilmainen. / Lähin asema: Otemachi.

 

Taidetta: MOMAT eli The National Museum of Modern Art

Modernin taiteen kansallismuseo on hieno rakennus, joka katselee kohti keisarillisen palatsin vallihautoja. Japanilaisittain varsin suurikokoinen rakennus tuntuu modernilta, vaikka se on rakennettu vuonna 1952.

Peruskokoelma valottaa hyvin japanilaista taidehistoriaa puupiirroksista nykypäivään asti, vaihtuvissa näyttelyissä on ollut mm. animaattori Takahata Isaon töitä.

Museokauppa on laaja, yläkerrasta saa fine diningia. Kesällä pihalle oli parkkeerattu ruokarekka, josta sai hyvää ja edullista kasviscurryä.

> Museon sivut täällä. / Lippujen hinnat vaihtelevat erikoisnäyttelyjen mukaan. / Osoite: 3-1 Kitanomaru-koen, Chiyoda, Tokyo.

 

 

Muut kehuvat: Jimbocho

Seuraavalla reissulla tahdon ehtiä läheiselle kirjakauppa-alueelle, jossa on kuulemma erityisen hyvät antiikkivalikoimat. Jimbocho on kuulemma kirjatoukille sama kuin Akihabara elektroniikkafaneille.

> Lue lisää esimerkiksi täältä ja täältä.

 

 

Kuva: täältäserena_tang,  CC

Muut kehuvat: Yasakuni-pyhäkkö

Yksi Tokion kuuluisimmista shintolaispyhäköistä, Yasakuni, on nolosti päässyt unohtumaan reissuiltani.

Poliittisesti ristiriitainen pyhäkkö muistelee Japanin sodissa kaatuneita 2,5 miljoonaa. Joukossa on myös liuta sotarikollisia. Erityisesti pahalla katsotaan poliitikkojen vierailua pyhäkköön Japanin toisen maailmansodan häviämispäivänä 15.8.

Yasakuni on myös kuuluisa Mitama-matsurista, jolloin pyhäkköön sytytetään 30 000 paperilamppua kuolleiden kunniaksi. Se on yksi Tokion suurimmista kesäfestivaaleista ja kävijöitä on monta sataa tuhatta.

> Osoite: 3-1-1 Kudan-kita, Tokyo. / Lähin asema: Hanzōmon, exit 1. / Ilmainen.

 

 

chidorafuchin sakura Tokiossa 2019

Sakuran aikaan: Chidorigawafuchi

Yksi Tokion kuuluisimmista kirsikankukkien bongailupaikoista löytyy toiselta puolelta Keisarillista palatsia: Chidorigawafuchi. Instagram-materiaali on taattu, kun ihmiset soutelevat joutsenenmuotoisilla polkuveneillä ja rantoja peittävät sadat kirsikkapuut.

Lue lisää:
Testissa missa on Tokion paras sakura, osa 2

> Osoite: 2 chome Kudan Minami, Chiyoda City, Tokyo / Viiden minuutin kävelymatka asemilta Kudanshita ja Hanzomon.

 

 

Aiemmat kaupunginosaoppaat:

Tokion kaupunginosaoppaa: Shibuya

Tokion kaupunginosaoppaat: Daikanyama, Meguro ja Ebisu

Tokion kaupunginosaoppaat: Yanesen eli Yanaka, Nezu ja Sendagi

 

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli.

Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Kioto

Rakkauskirje Kiotolle

torstai, 8 elokuun, 2019

Kioto on kaupunki, josta en osaa kirjoittaa analyyttisiä matkavinkkejä. Tässä avoimen dramaattinen rakkauskirje yhdelle lempikaupungeistani Japanissa.

 

Voi Kioto,

Kun me kohtasimme ensimmäisen kerran, oli helteinen elokuun ilta. Olin varannut majoituksen Ryokan Hostel Gionista, tatamilattiaisesta kapsulihotellista. En osannut odottaa sen olevan yhdessä kauneimmista kortteleistasi. Katselin jokivartta puutalojen välissä, sydämeni alkoi hakata nopeammin.

Minä tahdoin heti tietää sinusta kaiken.

Sinä kesänä 2018 meillä oli monta pitkää ihanaa päivää yhdessä. Oli kuumuus vuorten välissä. Söi aamiaiseksi jäätelöä ja jäädytettyjä hedelmiä. Netissä kirjoitettiin ihmisten kuolleen helteeseen. Hikoilin kuin pieni porsas ja litkin ionisointijuomia.

Kioto, tahdoin nähdä sinut kauneimmillasi, ennen muita. Laitoin herätyskelloni soimaan ennen kuin kukaan muu täydessä makuusalissa oli vielä herännyt. Se kannatti. Temppelit olivat juuri auenneet, oli ihanan rauhallista. Vain kaskaat sirittivät ennen kuin niiden äänet peittyisivät ihmisten monikieliseen äänimassaan.

Ja ne kurjet. En ole nähnyt koskaan niin montaa hontelojalkaista japaninkurkea, kuin sinun jokivarsillasi.

Voi Kioto, sinä olet niin ylväs, kaunis ja turhamainen. Kaduiltasi löytyy enemmän epäkäytännöllisiä kimonovuokraamoja kuin paikkoja, joista asukkaasi saisivat arkisia asioita. Välillä minä mietin, oletko sinä kaupunki ollenkaan vai kaunis kulissi – historian ystävän huvipuisto.

Olen niin ihastunut sinuun, että siedän jopa sotkuista bussiverkostoasi. Se saa minut aina älähtämään raivosta päärautatieasemalla, koska en ikinä tajua mistä bussit lähtevät. Ensi kerralla lupaan vihdoin vuokrata sen pyörän.

Tältä kesältä yhteinen aikamme oli kovin lyhyt. Minä ahnehdin ja heräsin vieläkin aiemmin, samoilin Gionin kaduilla ennen aamukuutta. Muutama kaupanomistaja katsoi aavistuksen paheksuen, ihan kuin olisin rikkonut kaavan. ”Ei tänne vielä kuulu tulla.” Tähän aikaan ne kulmat ovat heidän.

Vaikka kaduillasi nykyään kuulee enemmän kiinaa kuin japania, pidän sinusta silti. Rakastan puutarhojesi pieniä sivupolkuja, hiekan ja kivien asetelmia. Herkullista ruokaa, itsetietoisia eläkeläisiä, koululaisia jotka heittelevät joessa kiviä veteen.

Välillä ehdin tuuduttautua rauhaasi niin, että parin korttelin päästä alkava turistikaaos tulee yllätyksenä. Ja pienenä loukkauksena. Osaavatko ne muut arvostaa sinua niin kuin minä? Pystytkö sinä ottamaan ne kaikki ihmiset vastaan? Kulutko jalkojen alla niin, että ne kaikki tyylikkäät asukkaasi muuttavat pois?

Minä toivon etteivät, ja metsästän aina seuraavaa rauhallista temppeliä ja puutarhaa.

Ja minä tulen taas takaisin, rakkaani, Kioto.

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Päiväretket Tokiosta

Rakas matkapäiväkirja: Viikonloppureissu Tokiosta Nikkoon

tiistai, 23 heinäkuun, 2019
Nikkon kuuluisa punainen silta

Matkapäiväkirjamuodossa kesäkuun lopun viikonloppureissu Tokiosta Nikkoon. Luvassa lukuisia temppeleitä, hieman buddhalaista viisautta ja paljon sadetta.

 

Perjantai

Auringonlasku näkyy junan ikkunasta vain kapeana kaistaleena sadepilvien välistä.

Juna kulkee kauemmas Tokion asutuksesta, kohti veden alla olevia riisipeltoja, jotka heijastavat harmaata taivasta. Sade loppuu ja alkaa, loppuu ja alkaa. Maisema hämärtyy.

Olen matkalla Nikkoon – temppelikylään vuorten syliin, sadan kilometrin päähän Tokiosta. Pääsin lähtemään vasta koulun loputtua neljältä (vaihtariarjen tylsiä puolia) ja olin seurannut Google mapsin reittiohjeita orjallisesti. En ollut hoksannut, että Nikkoon meneviä junia kulkee vain kerran tunnissa, ja tietysti lipputiskille saapuessani kuulin haluamani junan olevan jo täysin loppuunmyyty. Privaattiloosseja kuitenkin löytyi (ja junan lähtöön oli viisi minuuttia enkä ehtinyt miettimään B-suunnitelmaa), joten maksoin 1500 ¥ ekstraa omasta neljän hengen vaunuosastostani.

Huvitun omasta ylhäisestä yksinäisyydestäni, katselen maisemia ja popsin laukun pohjalta löytyneen vohvelin.

Miten sinne pääsee?
> Nikkoon ajaa kätevimmin Tobu -linja Asakusasta, suora Limited Express -juna n. 2700-2800 ¥, kesto 2 h. Vaihdoilla kulkemalla pääsee halvemmalla, mutta matka-aika pitenee. Muita liikkumistapoja voi tutkailla täältä, mikä kannattaa ainakin jos taskussasi on JR Pass.

 

Pääteasemalla Tobu-Nikkossa on pimeää ja hiirenhiljaista, sade on onneksi tauonnut. Ravintolat ja kaupat ovat kiinni, en näe edes SevenElevenin tai FamilyMart -combinin kylttiä. Kiitän onneani, että majapaikkaani on kävelymatka juna-asemalta – jos ei olisi, ainoa kulkumuoto olisi taksi.

Parin kilometrin taivalluksen jälkeen saavun koko reissuhistoriani kämyisimpään hostelliin, pimeään paikkaan joka löyhkää homeelta. En ole ihan varma menikö kalsean suihkuhuoneen ovi edes lukkoon, kun pesen pois Tokion tomut, olosuhteista hieman ahdistuneena.

Kun aamiaisella vielä löydän lisukesalaatista pitkän mustan hiuksen, ihmettelen mistä ihmeestä paikan hyvät arviot ovat peräisin.

Missä majoittua?
> Jos menisin Nikkoon uudestaan, majoittuisin mahdollisimman lähelle Tobu-Nikkon asemaa. Tai valitsisin kalliimman majoituksen, johon sisältyisi nouto asemalta.

 

 

Lauantai

Seuraavana aamuna temppelit kutsuvat – hostelliltani sinne pääsee kätevimmin patikoimalla puolisen tuntia. Maailmanperintökohteet löytyvät onneksi kivenheiton päästä toisistaan.

Aamu on kaunis, on ihanaa nähdä maisemat vihdoin päivänvalossa. Sataa hieman, mutta onneksi niin hennosti, että on vaikea sanoa onko se pikemminkin vain voimakasta sumua.

Säätiedotus lupaili aluksi Nikkoon 25°c, mutta todellisuus on niukin naukin 20°c. Olen kiitollinen, että tajusin pakata pitkälahkeiset housut ja villatakin mukaani. Naureskelen pieneen reppuuni optimistisesti pakkaamilleni shortseille.

Kun saavun paikalle aamuyhdeksältä, ensimmäiset massat ovat jo vallanneet Tōshōgūn temppelin. Temppelirakennukset ovat toinen toistaan upeampia, en tiennyt että tällaisia edes on olemassa Japanissa. (Lue täältä postaukseni Tōshōgūnista.)

Tōshōgū
> Temppelin sisäänpääsy aikuiselta 1300 ¥ / Osoite: 2301 Sannai, Nikko, Tochigi. / Temppeliin on noin puolen tunnin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka (310 ¥ suunta, päiväpassi maksaa 500 ¥).

 

Seuraava temppeli on naapurista löytyvä Nikko Futarasan-jinja. Harmikseni huomaan, että sen päähalli on remontissa.

Alueella kiinnostavinta on erilaiset shintolaiset luonnonkohteet pyhäkköinä. On valtava puunrunko, jonka sisälle mahtuisi ryömimään, hallitsemattoman näköinen kivikasa ja peliltä tuntuva hyvän onnen määrittelijä. Siinä on tikkuja, joihin heität köydestä tehtyä rengasta. Mikäli saat kolmesta renkaasta yhden osumaan keppeihin, hyvää onnea on tiedossa.

Olen surkea pallopeleissä, joten huonoa tuuria on tietysti luvassa.

Nikko Futarasan-jinja on omistettu kolmelle Nikon pyhälle vuorelle. Se on myös kuuluisa lähteestään, jonka vedellä pitäisi olla parantavia ominaisuuksia.

Vuosittain muutamat alueen sake-panimot tulevat paikalle vedenhakureissulle, ja lahjoittavat kiitokseksi tynnyreitä temppelille.

Nikko Futarasan-jinja
> Temppelin sisäänpääsy aikuiselta 200 ¥ / Osoite: Nakajima 2944, Nikko, Tochigi / Temppeliin on noin puolen tunnin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka.

 

Pyhälle temppelialueelle johtavaa Shinkyo-siltaa katselen vain etäältä. (Se muuten oikeastaan kuuluu osaksi Futarasan-jinjaa.) Maisema näyttää kauniilta vastarannalta käsin, kun punainen silta piirtyy hämmentävän sinisen veden ylle.

Alkaa olla jo nälkä, joten kiirehdin eteenpäin.

Shinkyo-silta
> Sillalle pääsee kävelemään 300 ¥ pääsymaksua vastaan. / Osoite: 上鉢石町, Tochigi, Nikko  / Temppeliin on noin 20 minuutin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka.

 

Lounastan Megurissa, ehkäpä kauppakadun kauneimmassa ravintolassa, joka tarjoilee pelkkää vegaaniruokaa. On tatamilattiat ja täydellisesti yhteensopivat keramiikkakulhot.

Tilaan yubaa, tofun ”ihoa”, joka on Nikkon erikoisuus. Se muodostuu soijamaitoa pavuista valmistettaessa sivutuotteena maidon pinnalle. Yuban alta löytyy riisiä ja japanilaista shiso-yrttiä, jota Japanin basilikaksikin tituleerataan. Päällä on eleganttia marmeladia ja purevan vahvaa wasabia.

Lisukkeina on pikkelöityä retikkaa, sienipohjaista misokeittoa ja salaattia. Paahdettu vihreä tee täydentää kokonaisuuden ja poistun ravintolasta hymy huulillani.

Meguri
> Lounaat 1400–1700 ¥. Kannattaa tulla ajoissa, koska kun ruoka loppuu, se loppuu. / Osoite: 909 Nakahatsuishimachi, Tochigi, Nikko  / Noin 20 minuutin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka.

 

Sade yltyy, jalkoja säästääkseni siirryn takaisin maailmanperintöalueelle bussilla. Katselen Rinno-ji -temppelin zen-meditaatiohallia, jota pääsee tutkimaan ilmaiseksi.

Illalla myöhemmin opin, että samassa paikassa järjestetään myös zazen-meditaatiota – paikan voi varata edellisenä päivänä Tobu-Nikkon turisti-infosta 1000 ¥ hintaan. Minimiosallistujamäärä oli kuitenkin kaksi, eikä kukaan ollut ilmoittautunut sunnuntain tunneille. Ehkä joskus toiste pääsen kokeilemaan perinteistä japanilaista buddhalaista meditointia!

 

Seuraavaksi vuorossa on Taiyū-byō -temppeli, jonne on haudattu Ieyasun pojanpoika Iemitsu (1604–51). Arkkitehtuuri oli samankaltaista kuin päivän aloittaneessa Tōshōgūnissa, mutta ruuhkat olivat vähäisemmät.

Kalsea tihkusade yltyy ja alkaa vähtiellen mennä luihin ja ytimiin asti. ”Sadekausi Japanissa on sellaista ihanaa lämmintä sadetta!” muistelen monen minulle sanoneen. Kesänä 2019 se ei ole pitänyt paikkaansa – ei Tokiossa, eikä ainakaan täällä Nikkossa.

Kipuan kaikki portaat päähallille, jonka katossa on 140 maalattua lohikäärmettä kantamassa rukouksia taivaisiin ja takaisin. Munkki kutsuu kaikki vierailijat istumaan alas ja pitää esittelynsä japaniksi, koukeroista kohteliasta keigoa puhuen. Tahdon olla esimerkillinen turisti, joten istun seizassa, kivuliaasti jalkojeni päällä istuen. (Rakas päiväkirja: Muista harjoitella seizaa kotona, älä vasta virallisissa tilanteissa.)

Sivurakennuksessa kuulemma asui shogunaatin palvelija. Ajan henkeen kuului, että shogunaatin kuluttua heidän palvelijansa tekivät rituaali-itsemurhan perässä. Tämä palvelija elikin loppuelämänsä kuin shogunaatti ei olisi koskaan kuollutkaan, tarjoillen tälle ruokia päivästä toiseen.

Häiriintynyttä vai ihailtavaa, mietin.

Taiyū-byō
> 550 ¥, yhteislippu Sanbutsu-dō-temppelin kanssa 900 ¥. / Osoite: 2307 Sannai, Nikko, Tochigi  / Temppeliin on noin 30–40 minuutin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka (310 ¥ suunta, päiväpassi maksaa 500 ¥).

 

Ostin Rinno-ji -temppelin päähallin Sanbutsu-dōn lipun yhteislippuna jo edellisestä temppelistä, joten päädyn sinne vähän puolivahingossa. Tämäkin temppeli on valitettavasti remontissa, mutta sisäosista pääsee onneksi nauttimaan lähes häiriöttä. (Remontti on kuulemma kestänyt vuosikymmenen ja sen olisi pitänyt loppua keväällä, mutta huput olivat edelleen paikoillaan.)

Sanbutsu-dō on kuulemma Nikkon maailmanperintöalueen suurin rakennus ja mittakaavan ymmärtää, kun näkee valtavat patsaat sen sisällä. Kullatut buddhat esittävät myötätunnon ja armon jumalaa Senjūa, hevosenpäistä Batōa ja Amida Nyoraita. Kuulemma japanilaiset tulevatkin tänne rukoilemaan maailmanrauhaa.

Rinno-ji
> Pelkkä Sanbutsu-dō 400 ¥, yhteislippu Taiyū-byō-temppelin kanssa 900 ¥. Puutarha ja temppeliaarteita sisältävä huone 300 ¥. / Osoite:2300 Sannai, Nikko, Tochigi  / Temppeli on Tōshōgūnin naapurissa. Noin 30–40 minuutin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka (310 ¥ suunta, päiväpassi maksaa 500 ¥).

 

Jaloissani alkaa tuntua, kun olen seissyt koko päivän jaloillani, ja kiusannut niitä vielä seizassa istuen.

Istahdan matchalle Hongu Cafeeseen. Makea anmitsu-annokseni sisältää makeutettua punapaputahnaa, hedelmiä, jäätelöä ja jännittäviä tahmeita kuution muotoisia mocheja. Tuore kirsikka kruunaa annoksen kuin, ööö, kirsikka anmitsun päällä?

Vaikka kahvila sijaitsee vain muutaman metrin päässä autotiestä ja maailmanperintöalueiden polusta, terassilla on hiljaista. Katselen sateen rapinaa ulkona, vieressä on pienelle pyhäkölle johtava torii-portti.

Jalkani ovat niin loppu, ettei edessä taida olla muuta kuin pitkä taivallus takaisin hostellille. Päätän kulkea osan matkasta bussilla, iltapalaksi poimin eväsrasian Tobu-Nikkon asemalta.

Hongu Cafe
> Matcha ja jälkiruoka 1200 ¥ . / Osoite: 2384 Sannai, Nikko, Tochigi.

 

Sunnuntai

Herään sateen rapinaan – tai pikemminkin siihen, kuin joku kaataisi ämpäreittäin vettä talon päälle. Käännän kylkeä ja nukun makeasti vielä vähän pidempään. Edes 11-tuntiset yöunet eivät karkottaneet kaikkia väsymyksen rippeitä.

Lopulta jaksan nousta. Syön aamupalaa laiskasti, eikä sen seasta tänään onneksi löydy hiuksia. Ilahdun, kun joku on pyöräyttänyt kahvin ja toastin kaveriksi banaanismoothien.

Rankkasade ulkona ei ole hellittänyt lainkaan, pohdin mitä tekisin. Tahtoisin nähdä kuuluisan vesiputouksen, mutta olisin sinne päästyäni sateenvarjosta huolimatta varmasti läpimärkä, enkä tiedä saisinko sateen takia fiksuja kuvia. Etsin netistä lähellä olevia tatuoinnit hyväksyviä onseneita, mutta niiden sijainnit ovat vaikeakulkuisia, ja avautuvat vasta iltapäivän puolella. Ja aina on se mahdollisuus, että tulen silti käännytetyksi ovelta.

Aulassa lappaa outoa porukkaa, mietin etten nyt hostellillekaan tahdo jäädä. Niinpä pakkaan reppuni ja lähden asemalle, sitä kautta bussit kun kulkisivat kuitenkin muuallekin.

Kastun muutamassa minuutissa juuri niin paljon, kuin pelkäsinkin. Pian koivet ovat nilkkoihin asti litimärät ja alkaa tulla kylmä.

Istahdan penkille aseman eteen ja katselen, miten ryokanien henkilökunta hakee uudet vierailijat luokseen. Vuorten yllä leijailee epätodellisen kauniita sumupilviä. Joka päivä sama rutiini toistuu, uudet turistit sisään, vanhat turistit junalla takaisin Tokioon.

Väsyttää edelleen, mutta onnellisella tavalla, ja teen harvinaisen ratkaisun – päätän olla lähtemättä yhtään mihinkään. Ostan asemalta junalipun (tällä kertaa saan normaalin istumapaikan) ja uuden bentoon.

Katselen ikkunan vaihtuvia maisemia hajamielisesti ja mietin, että joskus on myös ihan okei todeta, ettei tänään jaksa ja pysty. Luen reissukirjaani (kaverilta lainattu Haruki Murakamin Kafka rannalla) ja syön evääni, kun nälkä iskee.

Mietin, että on hyvä just näin. Ehtii ne vesiputoukset ja järvet nähdä seuraavallakin kerralla!

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Päiväretket Tokiosta

Nikkon Tōshōgū – ehkä koko Japanin hienoin temppeli!

maanantai, 15 heinäkuun, 2019
Toshogu-temppelin rakennuksia

Nikkon maailmanperintöalueen helmi on Tōshōgū -shintolaistemppeli. Se saattaa myös olla koko Japanin kaunein paikka.

 

Parin tunnin junamatkan ja 150 kilometrin päässä Tokiosta sijaitseva Nikko on loistava sivuretki temppelien ja luonnon ystävälle. Erityisen kuuluisa Nikko on temppelialueestaan, jossa moni paikka on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle.

Lähes 400-vuotias shintolaistemppeli Tōshōgū on Nikon tärkein temppeli. Sen pyhimyksenä on Tokugawa Iesu, joka aloitti 200 vuotta kestäneen Edo-kauden (1630–1868). Tällöin Japani eli varsin sulkeutuneena ulkomaailmalta. Toisaalta tilaa oli monien perinteisten kulttuurimuotojen synnylle, kuten puupiirrostaiteelle ja kabukille. (Postaukseni täällä kabukista ja Edo-kauden oiran-kurtisaaneista.)

Japanissa shintolaispyhäköillä saattaakin olla pyhimyksenään joskus oikeasti elänyt ihminen. Esimerkiksi Tokion suositussa Meiji Jingu -temppelissä pyhimyksenä on Meiji-keisari. (Postaukseni Meiji Jingusta täällä.)

Temppelin ensimmäinen portti, Ichidorii, on rakennettu Kyushulta tuodusta graniitista 1600-luvulla. Välimatka Japanin eteläisimmän pääsaaren Kyushun ja Nikkon välillä on yli tuhat kilometriä, eikä 400 vuotta sitten tainnut olla rekkaliikennettä.

Viisikerroksinen pagoda on rekonstruktio vuodelta 1819, alkuperäisen tuhosi tulipalo.

Ensimmäiseltä isäpihalta löytyy kolme pyhää varastohuonetta, hevostalli, sekä upeita lamppuja. Mietin aina näitä perinteisiä lamppuja nähdessäni palaakohan niissä koskaan valoja?

 

Nikkon temppeleiden väriloisto saa hillittyihin japanilaistemppeleihin tottuneen hieraisemaan silmiään. Täällä rakennukset loistavat kullattuina ja yksityiskohtaisina. Kontrasti sammaleen peittämiin kivilamppuihin on suuri – ja lumoava.

Lumousta ei yhtään hälvennä hiljaa tihkuva vesisade, joka kietoo rakennukset sumuun.

Nikko on kuuluisa temppelin ”hear no evil, speak no evil, see no evil”-apinapatsaasta. Kyseessä on ilmeisesti buddhalainen filosofia, jossa pyritään keskittymään olennaiseen sulkemalla häiriötekijät pois. Länsimainen tulkinta apinoiden merkityksestä taas viittaa ikävämpään asioiden läpi sormien katsomiseen. 

Koristeellinen Yomeimen-portti johdattaa ylemmille temppelialueille. Se on valittu Japanin kansallisaarteeksi maan tärkeimpänä ja kauneimpana porttina. 

Portista löytyy kuulemma 500 erilaista patsasta. Sen entisöintiremontti on loppunut 2017, joten kaikki on tip top.

Kyseinen portti kuulemma tunnetaan myös auringonlaskun porttina, sillä katsoja voisi tuijottaa sitä päivän verran kyllästymättä. Ymmärrän täysin!

 

Lauantaiaamuna temppelialueella on yllättävän rauhallista. On autolla tulleita japanilaisturisteja, monta bussilastillista alakoululaisia värikkäät tunnistehuivit reppuihin sidottuina ja muutama paikalle eksynyt länkkäri.

Temppeli käy läpi tällä hetkellä remontteja, joiden arvioidaan kestävän vuoteen 2024 asti. Temppelirakennuksia on kuitenkin sen verran paljon, että kävijöille jää silti valtavan paljon nähtävää. Nyt remontin alla on osa päähallista.

Sisäpihan rakennuksin ovista pääsee näkemään myös kannettavia omikoshi -pyhäkköjä. Niitä kannetaan pyhäkön festivaalilla 17-18 toukokuuta. Ohjelmassa on myös perinteistä yabusame-jousiammuntaa hevosten selässä.

Temppelin tapahtumakalenteriin pääsee kurkistamaan täällä.

 

Parinsadan portaan jälkeen vastassa on Togukawa Iesun masoleumi. 

Kipuamisen lomassa on kiva katsella alas jääviä koristeellisia kattoja.

Togukawa Iesun Masoleumi. Kuulemma hänen maalliset jäännökset löytyvät sen alta, eikä kivipaatta ole sen jälkeen kertaakaan avattu.

Lahjoitettuja saketynnyreitä, kuten monissa shintolaistemppelissä.

Virallinen kimonoihin pukeutunut seurue oli päässyt suljettujen ovien taakse päähalliin rukoilemaan. Keitäköhän he mahtoivat olla?

Lisää portin koristuksia. Harrastaakohan tämä herra juuri sitä yubusame-jousiammuntaa?

Viimeinen kuva siitä portista, lupaan! Itse ainakin olisin voinut jäädä tuijottamaan sen yksityiskohtia aamusta iltaan…

 

Yksi temppelin kiehtovimmista paikoista on samalla ainoa alue, jossa ei saa kuvata. Upean koristeellisen Honji-dō -hallin kattoon on nimittäin maalattu valtava lohikäärme.

Munkki kalauttaa huoneessa kahta tikkua yhteen eri kohdissa niin, että temppelivieraan korvissa alkaa soida. Mutta kun tikkuja kalauttaa yhteen juuri lohikäärmeen alla, kalahdukseen liittyy pieni lisä-ääni, jota ei kuulu muussa osassa huonetta. Ihan kuin lohikäärme karjuisi tikkujen mukana – ehkäpä pyytäen lopettamaan jatkuvan meluamisen.

Osa koululaisista tuli halliin kenkiään kantaen. Syy selittyi, kun näin monien laittavan kenkänsä niille varatulle alustalle erään patsaan edessä ja rukoilevan. Mitäköhän heidän toiveensa käsittelivät?

 

Toshogun ema-laatat ovat yhdet kauneimmista ja niitä löytyi monia erilaisia myynnistä temppelin eri osista. 

Täysin autio näin kuuluisa temppeli ei tietenkään ole, mutta Kioton tungoksen kokeneena odotin paljon pahempaa ruuhkaa. Toisaalta liikuin sadekaudella. Kirsikankukkien ja ruskan aikaan ruuhkat todennäköisesti ovat aivan toisenlaiset, Nikko kun tunnetaan erityisesti kauniista syksyn väreistään.

Temppelin vierestä löytyy myös museo, jossa voi tutustua temppelin taideaarteisiin 800 ¥ lisämaksusta.

> Temppelin sisäänpääsy aikuiselta 1300 ¥ / Osoite: 2301 Sannai, Nikko, Tochigi. / Temppeliin on noin puolen tunnin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka (310 ¥ suunta, päiväpassi maksaa 500 ¥).

 

Lisää sivuretkiä Tokiosta:

Viikonloppu Hakonessa osa 1 / selviytymisopas

Viikonloppu Hakonessa osa 2 / aktiviteetit

Kawagoe – Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

Pala Suomea tunnin päästä Tokiosta / Muumin Valley Park ja Metsä

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!