Browsing Tag

matkavalmistelut

Haaveilu ja inspiraatio Vaihdossa Tokiossa

Loppukevään ja kesän reissusuunnitelmat

maanantai, huhtikuu 29, 2019
punainen torii-portti Hakonessa

Japanissa oleilua on luvassa vielä useamman ihanan kuukauden ajan! Kerroin aiemmin haaveilevani sivureissuista vaihdon ajalle. Suunnitelmat ovat eläneet, mutta muutama soolomatka on nyt varattu!

 

Toukokuu: Hakone

Hakone on upea luontokohde muutaman tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Teen toukokuun lopussa sinne klassisen viikonloppureissun: lähden perjantaina ja palaan sunnuntaina. Haaveissa on tutustua alueen museoihin, ihailla luontoa, käydä järviajelulla ja nähdä höyryävää tuliperäistä maata. Ja kokea itse, haiseeko siellä yhtä pahalta, kuin pelotellaan!

Opintovapaabudjetilla kun liikutaan, majoitusmuoto on hostellidormi.

 

vesiputous luonnossa

Kesäkuu: Nikko

Kesäkuussa kutsuu Nikko, viikonloppureissun verran tämäkin. Kaksi hostelliyötä irtosi kohtuulliseen 5200 jenin hintaan (n. 20 €/yö).

Nikko on kuuluisa upeasta luonnostaan ja Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvista temppeleistään. Odotan rentoutumista luonnon ääressä. Ehkäpä vihdoin muistan avata tänne raahaamiani romaaneja!

 

Japanilainen lähijuna

Heinäkuu: Seishun 18 kippu

Japanissa muulla kuin turistiviisumilla oleileva ei ole valitettavasti oikeutettu JR Passeihin, joilla pääsee matkustamaan luotijunissa kiinteään hinnalla. Passille on myös budjettivaihtoehto, jonka saa ostaa kuka tahansa: Seishun 18 kippu. Kyseinen junapassi käy vain lähijunissa ja on voimassa viiden reissupäivän ajan. JR Passista poiketen matkustuspäivät voi ripotella, eikä niiden tarvitse olla peräkkäin. Passin voi myös jakaa useamman matkustajan kesken.

Lipun paras pointti on hinta: 11 850 jeniä, eli yksi reissupäivä kustantaa alle 20 euroa. Miinuspuoli lipussa on, että se on voimassa vain koulujen loma-aikaan: kesäkuusta syyskuun alkuun, joulukuusta tammikuuhun ja maalis-huhtikuussa. (Infoa Seishun 18 Kipusta täällä ja täällä.)

Pidän lähijunailusta Japanissa, joten hidas matkustaminen ei ajatuksena haittaa. Kun kouluni loppuu heinäkuun loppupuolella, olisi muutama viikko aikaa keksiä junapassille käyttöä. Mielessä on lähteä Japanin länsirannalle Kanazawaan. Siellä pitäisi olla hyviä taidemuseoita ja Kioton tunnelmaa ilman Kioton tungosta. Matkan varrella olisi mm. Takayama, ja muita kohteita Japanin alppien varjossa. Matka-aika Tokiosta Kanazawaan tosin on aika hurja – noin 13 tuntia, sisältäen 6–8 junan vaihtoa.

Reitti-ideoita vastaanotetaan! Minne menisin?

taipein kaupunkimaisemaa

Elokuu: Taiwan

Elokuun pidemmäksi lomakohteeksi valitsin Taiwanin. En ole vielä varannut lentoja, mutta ajattelin viettää maassa vajaa pari viikkoa, ja kierrellä parhaani mukaan.

Ajatus olisi olla muutama päivä Taipeissa ja matkustaa luotijunalla etelään Kaohsiungiin (Taiwanissa luotijunat maksavat murto-osan siitä mitä Japanissa, jee!). Sieltä tie vie Taitungiin. Taitungista olisi tarkoitus jatkaa vielä Green Islandille, vulkaaniselle saarelle jossa on erinomaiset snorklausmahdollisuudet ja harvinaisia suolavettä sisältäviä kuumia lähteitä. (Riippuu tosin ihan siitä, onko saariparka loppuunmyyty jo tässä vaiheessa, kuten minulle kävi viime kesänä Naoshiman kanssa… Toivotaan parasta!)

Taiwanissa kiinnostavat myös sohvaperunalle sopivat luontokohteet, ruokatorit ja yleinen kuhina. Aavistus rantalomafiilistäkään ei olisi pahitteeksi – jos vaan maltan!

Taiwan-suosituksia ja vinkkauksia otetaan mielellään vastaan myös! <3

 

Kuvat:
Hakonen torii-portti: Azlan Baharudin / Unsplash
Nikkon vesiputous: Sam Lee / Unsplash
Lähijuna: oma räpsy viime kesältä
Taiwanin kaupunkimaisema: Remi Yan / Unsplash

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani

Nyt se alkaa

keskiviikko, maaliskuu 27, 2019
maisema koneen ikkunasta: pilviä, metsää ja lunta

Lähtöä edeltää päiväkausien mittainen levottomuus. Läksiäishalauksia. Autopilotti päällä suoriudun viimeisistä hommista. On lyhyitä yöunia ja hauskoja juhlia.

Kaaosta. Mikä laatikko menee minnekin? Kolmiulotteista tetristä varastoon tungettavien nyssyköiden kanssa. Uusintapelit ahtaen keskikokoiseen matkalaukkuun ainakin kahdeksan suklaalevyä, rinkka ja puolen vuoden tarpeelliset ja tarpeettomat asiat. Valtava tyydytyksen tunne, kun omaisuus painaa 5 kg alle painorajojen.

Matkalla kentälle meinaan saada HSL:n tarkastusmaksun, kauden loppumispäivämäärä olikin ollut päivää aiemmin. Virkailija antaa armoa, saan käydä ostamassa kertalipun.

Olen kentällä valtavasti etuajassa, tästä on muodostumassa sooloreissuperinne. En osaa rentoutua viimeisinä hetkiä ennen matkaa kotona, puunaan nurkkia ja seinät tuntuvat kaatuvan päälle.

Päänsisäinen stressikohina alkaa helpottaa turvatarkastuksen jälkeen Helsinki-Vantaan rauhallisessa ykkösterminaalissa. Jaksan jopa edistää koulujuttuja.

kaksi kuvaa: matkalaukku ja jalat sekä beijing8 kasvisdumplingseja ja teetä

Kun Tukholman kone vihdoin nousee, tunnen itseni onnellisemmaksi kuin viikkokausiin. ”Ei täs mitään. Kaikki menee ihan hyvin.” Olen hokenut sitä itselleni viime päivät, mutta vasta nyt alan oikeasti uskoa sanojani. Ihana lähdön riemu!

Arlandassa passintarkastaja alkaa spontaanisti puhua suomeksi possumunkeista. Vitsi miten rakastankaan tätä pohjoismaista epämuodollisuutta.

Syön lennoille varatut eväät lähes kättelyssä, joten törsään Beijing 8:n herkullisiin kasvisdumplingseihin. Niiden tulinen seesamidippi veisi kielen mennessään, ellei polttaisi sitä ensin.

Tukholmassa tarkistelen julkisen liikenteen yhteyksiä Tokiossa siltä varalta, että Pekingissä ei toimi Google Maps (arvaan oikein) ja SIM-korttiani ei löydykään Hanedan kentän myymälästä, jonne sen muutama viikko sitten tilasin (se löytyy, mutta operaattori ei aktivoi nettiäni heti).

Mikä olisikaan enemmän in translation kuin oikeasti olla siirtymässä paikasta toiseen?

Muutosten keskellä rakastan tuttuja asioita. Kuuntelen uudelleen Stephen Fryn lukemia Harry Pottereita, vaikka muistan valmiiksi lähes jokaisen lauseen. Tein samoin viime kesänä Hiroshiman mangakirjastossa – poimin käteeni vain ne kirjat, jotka olin jo lukenut.

lentokoneessa käsi pitelee puhelinta, jossa on Harry Potter-äänikirja

Ihmettelen China Airin sujuvuutta, turvallisuusvideoiden söpöä pandaa ja läpi mennyttä kasvisruokatilaustani. Ruokana on linssicurryä, joka pesee heittämällä kaiken lentokoneissa syömäni.

Katson Mad Max: Fury Roadin ja epäilen, että Air Chinalla on hieman boheemimpi politiikka elokuvien lentokonemuotoon leikkaamisessa. Ainakaan JAL ja Finnair eivät omien kokemusteni mukaan näytä yhtä graafista väkivaltaa.

Pekingissä luovutan sormenjälkeni, taistelen unta vastaan, eikä minulla ole hajuakaan paljonko Kiinan juan renminbeissä ostamani kahvi maksaa euroissa.

Kiroilen omaa pihistelyäni lentolippujen hinnassa, kun tajuan, että 15-tuntinen lentoaika ei tietenkään pidä sisällään vaihtoaikoja. Lasken matkustusajaksi 20 h ja hereilläoloajaksi 30 h, ellei koneessa torkkumista lasketa.

Japanissa kohtaan klassista tiedonkulkusekoilua, kun vastassa onkin vaihtokoulun tuutori. Joku oli pyytänyt häntä viemään minut asuntolalle, vaikka minulle oli kerrottu, että asuntolalle pääsee vasta ensi viikolla. Tuutoristakin olin kieltäytynyt. Koska kapsulihostellini on jo maksettu, tuutori saattaa minut ja laukkuni Asakusaan. Olen avusta kiitollinen, sillä nettini ei toimi ja aivoni vielä sitäkin vähemmän.

Japanissa ollaan! <3

Tunnelmat eiliseltä, tänään olen harrastanut kirsikankukkabongailua Tokiossa. Viimeisimmät kuulumiset löytyvät Instagramin storystä!

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translationblogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Muu höpinä

Viimeisten viikkojen tunnelmat

keskiviikko, maaliskuu 13, 2019
asetelma pöydällä: japanin matkaopas, pocky-karkkeja ja vaaleanpunaisia neilikoita

Aikaa lähtöön: 12 päivää

On koko ajan muuttuvia pakkauslistoja ja kutkuttavaa lähtemisen tunnetta.

On shikoshookain eli japanilaisen esittäytymispuheen harjoittelua. ”Hei, olen Iida Suomesta. Opiskelen digitaalista viestintää ja olen vaihdossa Tokiossa elokuuhun asti. Pidän kovasti japanilaisesta ruoasta, designista ja temppeleistä. Tahdon oppia japanin kieltä ja odotan innolla vaihto-opiskeluelämää.” Sanat alkavat juuttua kurkkuuni, kun kuvittelen eteeni tuijottavan japanilaisluokan, pahimmillaan koko koulun juhlasalin. Olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka ovat sosiaalisia puhuessaan isossakin porukassa suunnittelematta, mutta unohtavat sanansa heti kun on kyse puheesta tai esitelmästä.

On Helsingin joka päivä muuttuva sää: pakkasta, loskaa, keväistä aurinkoa, loskaa, pakkasta. Millä vaatteilla pärjäisi parhaiten Tokion keväässä?

On halauksia ja hyvästelyjä. Onnellisuutta ja haikeutta. Sellaista epäselvyyttä, kun ei aivan tiedä johtuvatko silmäkulmiin tunkevat kyyneleet onnesta vai surusta. Puoli vuotta voi tuntua jollekin nopealta hetkeltä, mutta minulle se on pisin aika koskaan pois kotoa.

vaaleanpunaisia neilikkoja ja unimaski

On Instagramin sakura-hashtagien vakoilua. Ovatkohan ne viime vuoden kuvia, eivät kai ne kirsikankukat siellä vielä kuki? Jotkut pinkit kukat siellä kukkivat kuitenkin? Mutta eivät ne nyt kai kuukautta etuajassa, eivät, eiväthän…?

On tunnetta, että koko ajan on kiire jonnekin, mutta silti ei saa juuri mitään aikaiseksi. Haahuilen enkä malta keskittyä. Japaninläksyjen sijaan päädyn lueskelemaan Japanin Suomen suurlähettilään CV:tä, kommentoimaan muiden matkablogeja ja katsomaan puolet Eläinvideokerhon videoista.

On hoidettu tsiljoona pientä liikkuvaa asiaa. Soiteltu pankkiin ja luottokorttiyhtiöön. Kilpailutettu vahingossa suomalainen puhelinliittymä ja tilattu Hanedan kentälle japanilainen SIM-kortti epäilyttävän edulliseen hintaan.

On haaveiltu vaihdon aikana tehtävistä viikonloppureissuista. Hakone, Kanazawa ja Nikko ovat ainakin listallani. Kyushu, Japanin pääsaarista eteläisin, polttelee kuultuani JAL Japan Explorer -passista, jolla turistit voivat lentää Japanin sisällä kiinteään hintaan.

On pullottava passi, jonka sivuille on liimattu puolen vuoden opiskelijaviisumi.

asetelma, jossa on vaihtokoulun esite, passi ja japanin adapteri

On ihmetystä siitä, miten nopeasti viimeiset päivät Suomessa katoavat.

On ilmaisuvaikeuksia. ”Oon vähän stressaantunut”, sanon ystävälle ja alan heti ottaa sanojani takaisin. Stressi kuulostaa liian negatiiviselta sanavalinnalta. Onko positiiviselle stressille sanaa? Sille tunteelle, kun on onnellinen, mutta ihan hirvittävän levoton ja keskittymiskyvytön.

On viimeisiä pakkopulla-kouluhommia. Pahimmillaan taidan kirjoitella esseitä Tokiosta käsin. Onneksi Japanin koulujutut alkavat vasta huhtikuun puolella!

On myös upea uusi kamera, jonka ostamista aiemmin pähkäilin. Päädyin hintahirvittelyistäni huolimatta Sonyn A6400:n ja kiinteään 1.8/35 mm linssiin. Päivitystä aiheeseen myöhemmin!

On lähtemisen pelko ja samalla hirveä polte. Saisinpa jo olla koneessa!

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Reissuvälineistö Vaihdossa Tokiossa

Pakkauslista puolen vuoden vaihtoon Japanissa

keskiviikko, maaliskuu 6, 2019
piirretty kuvitus pakkauslistasta, vaatteita ja muuta tavaraa jota pakata mukaan

Yksi syistä, miksi vuoden pituinen opiskelijavaihto kauhistutti minua, oli vuodeksi pakkaaminen.

Puoleenkin vuoteen Japanissa mahtuu useampia säitä. Maalis-huhtikuussa on viileää, lämpötila ovat kuin Suomen toukokuussa. Ennen +35-asteista kuumankosteaa kesää (heinä-elokuu) on sadekausi tsuyu. Silloin ilmankosteus nousee niin korkeaksi, että pyykit saattavat homehtua.

Viime kesän vapaaehtoistyöreissullani Japanissa pakkaaminen oli vielä haastavampaa. Hyväksymiskirjeen pakkauslistassa oli kaikkeaa sadevaatteista makuupussiin. Vapaaehtoistöiden jälkeen Kansaita kierrellessäni kirosin reissugarderoobiani, joka koostui kaikesta käytännöllisestä peltotöihin sopivasta.

Tunsin itseni ryysyläiseksi. Suurin osa japanilaisista kun pukeutuu niin, että he näyttävät aina olevan matkalla työhaastatteluun.

Vaihdossa tahdon pukeutua siistimmin. Periaatteenani on, että vaatteita riittäisi viikoksi, vuodenajat toki huomioiden. Pitkähihaiset ovat tärkeässä roolissa, sillä tahdon voida välillä peittää tatuoidut käsivarteni helteelläkin.

Vaatteita

Yläosat
2 × pitkähihainen siisti paita, joka sopii helteeseen
3/4-hihainen siisti paita, joka sopii helteeseen
Siisti lyhythihainen (kesään)
2 × t-paita (kotihengailuun)

Alaosat
Housuhame (kevät, kesä)
Hame? (kevät, kesä)
Farkut (kevät)
Leveät pitkät housut (kevät, kesä)
Shortsit (kesä)
Yöpuvun housut (kotihengailuun)

Kengät
Sandaalit (kesä)
Kangasballerinat (kevät, kesä)
Siistit kävelykengät (kevät)

Selviytymisjutut ja asusteet
Kevättakki (kevät, lennot)
Neule (kevät, lennot)
Huivi (kevät, lennot)
Sukkahousut (kevät, lennot)
Alusvaatteita viikoksi
Hellehattu
Aurinkolasit
Vyö

Oleelliset

Päiväreppu (lennolle käsimatkatavaraksi)
Ylimääräinen kangaskassi
Kamera
Passi ja lentoliput kopioineen
Luottokortti, varaluottokortti, käteisenä euroja
Vaihtokouluun liittyvät paperit kopioineen
Ylimääräisiä passikuvia
Adapteri
Jatkojohto (jotta voi ladata yhdestä adapterista useampaa laitetta kerralla)
Läppäri, puhelin & laturit
Päivittäiskosmetiikka, hygieniakamat ja hiusharja
Korvatulpat ja muutamat kertakäyttöpiilolinssit
Matka-apteekki (rakkolaastari, allergia-, särky-, matkapahoinvointilääke)
2 × ekstra-deodorantti (Japanissa on vaikeaa ja kallista löytää länsimaistyylistä)
Kuulokkeet
Tuliaiset Suomesta (karkkia, pientä muumisälää, jne)
Muutama pokkari, jotka voi jättää kohteeseen
Lonely Planetin Japani-opas

Sivuretkille

Puhallettava lentokonetyyny
Uikkarit (mahdollista Taiwanin reissua varten)
Hyttysmyrkky
Päiväreppu
Pelikortit?

+ ostan vasta Japanista

Aurinkorasvat (SPF50, kyllä kiitos!)
UV-suojattu sateenvarjo
Kaikki kosmetiikka, kun loppuvat (shampoot, hoitoaineet, vartalovoiteet, meikit)

Alkusyksystä luvassa päivitystä siitä, miten näillä matkatavaroillani reissusta selvisin. Mitä olisi kannattanut jättää kotiin, mitä oleellista unohdin, mitä jouduin ostamaan Japanista.

Mitä sinä pakkaisit puoleksi vuodeksi?

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!