Japanin tatuointiystävälliset kylpylät

Japanilainen luksus ei ole kultauksia ja kattokruunuja, vaan hillittyä vieraanvaraisuutta: omotenashia. Parhaan palvelun ytimeen pääsee perinteisessä ryokanissa.

* Kaupallinen yhteistyö Goshoboh ja Gossho Bessho
> Read this blog post here in English.

Jos minulta kysyy, mitä Japanin lomalla on ehdottomasti koettava, käskisin kysyjän mennä japanilaiseen perinteiseen majataloon, ryokaniin. Suutarin lapsella ei tosin tässäkään asiassa ole kenkiä. Olen yöpynyt ryokanissa reissuillani tasan kerran, sillä nämä illallisen, aamiaisen ja kylpymahdollisuudet sisältävät majoitukset eivät ole vaihtoehdoista halvimpia.

Siksi ilahduin suuresti, kun Koben onsenkylä Arimassa sijaitseva Goshoboh otti minuun yhteyttä ja kysyi, tahtoisinko tulla vierailulle.

Oven ensimmäisestä avauksesta lähtien tunsin itseni prinsessaksi. Yksi työntekijä otti laukkuni, toinen ohjasi salonkiin kahville ja kolmas otti ulkokenkäni talteen, jotta saisin japanilaiseen tapaan tohvelit jalkaani.

Päärakennus on peräisin Meiji-kaudelta, 20-luvulta. On helppoa kuvitella sen länsimaistyyliseen salonkiin tuon ajan tanssiaisia.

Tunnelmallisen hämärillä käytävillä oli ihana tallustella tohveleissa ja yukatassa.

Historia

Arima on Japanin vanhimpia onsenkaupunkeja – ja ainoa, josta on merkintöjä jo Japanin ensimmäisissä historiankirjoissa (Kojki, Nihonshoki). Niihin aikoihin Kioto oli Japanin vallan ja sivistyksen kehto. Kolmen päivän matkan päässä sijaitseva Arima oli ylimistölle täydellinen retkikohde. Nykyään matka taittuu onneksi tunnissa bussilla tai junalla.

Onsen-veden parantava voima tiedettiin jo silloin. Samurait tulivat parantelemaan taisteluhaavojaan. Kuulemma eräs keisarinna, jolla oli ongelmia raskaaksi tulemisessa, tuli kylpemään Arimaan kahdeksi kuukaudeksi. Lopulta syntyi poikalapsi, joka nimettiin parantavien vesien mukaan prinssi Arimaksi. (Tämä tosin saa miettimään, köh, toisenlaisiakin selityksiä kuin veden voiman.)

Vuonna 1868 Koben satama avautui ulkomaisille kauppa-aluksille. Muista Japanin satamista poiketen myös Rokkō-vuoren takana sijaitseva onsenkylä Arima avattiin matkailulle. Moni eurooppalainen ihastui niin, että hankki Arimasta jopa itselleen kakkoskodin.

Goshoboh on Ariman onseneista vanhin. Ensimmäiset merkinnät siitä löytyvät jo vuodelta 1191 ja merkkihenkilöiden matkapäiväkirjoista voi lukea mm. Toyotomi Hideoshin vierailuista Arimaan.

Kuva täältä, kylpylässä kun ei saa kuvata. Goshobohin onsen on periaatteessa sekakylpy, sillä naisten ja miesten puolelta voi huudella toisilleen kiviaidan yli. Tuijottelu on kuitenkin kielletty ja puurimat tuovat lisäsuojaa.

Kylpy

Arki jää taakse, kun vaihtaa omat vaatteet pehmeään puuvillaiseen yukataan. Sitten on vuorossa pulahdus onseniin.

Yleensä Japanin onsen-vedet ovat tulivuorten lämmittämiä. Arima on harvinaisuus, sillä lähistöllä ei ole yhtään tulivuorta. Vesi on 16 miljoonaa vuotta sitten syntynyttä merivettä, joka on jäänyt jumiin mannerlaattojen väliin. Se on rikastunut maaperän mineraaleista, joita löytyykin 19 erilaista – erityisesti rautaa ja suolaa. Niinpä toisin kuin monissa muissa onseneissa, kylvyn jälkeen kannattaa peseytyä.

Ja jos tatuointilinja mietityttää, Goshoboh sanoo olevansa mukautuvainen. ”Niin kauan kuin ne eivät pelota muita asiakkaita”, saan vastaukseksi ja menen kylpyyn hyvillä mielin.

Suihkutiloissa asettelen kohteliaasti pesupyyhkeen isoimman kuvani päälle ja peseydyn huolella. Laskeudun altaan 40-42°c asteiseen syliin. Olo on vähän kuin saunassa, mutta intensiivisemmällä tavalla ja niin, että kasvot pysyvät viileinä. Totuttelen lämpöön, kuuntelen sateen ropinaa puutarhassa ja hengitän syvään. Suolainen vesi tuoksuu aavistuksen maalta.

Jälkeenpäin olo on ihanan pehmeä ja uudestisyntynyt. Vaikka onsenin veteen ei saa kastaa hiuksia, sen höyryt tuntuvat tekevän kuontalolleni ihmeitä.

Perinteisesti ryokaneissa illallinen ja aamiainen tarjoillaan huoneeseen.

Eräs elämäni parhaista sashimi-annoksista, jossa jopa porkkanat oli leikattu kurjen muotoon.

Goshobohin ruoka

Goshoboh tarjoilee kaisekia, japanilaista haute cuisinea, yhdistettynä ”huolitellun rustiikkiseen” yamagata-tyyliin. Merenelävät tulevat Japanin Seton sisämereltä, liha on Tajiman waguy-nautaa sekä tietysti kuuluisaa Koben härkää. Erikoisruokavaliot, kuten minun kala-kasvissyöntini, onnistuivat näppärästi.

Goshobohissa illalliset nautitaan yleensä sosiaalisesti ravintolassa, jossa voi katsella kokkeja työssään. Ensimmäisenä iltana sain kuitenkin illallisen perinteiseen tapaan huoneeseeni. Ryokanin työntekijä, nakai-san, asetteli jokaisen ruokalajin eteeni huolella, ja poistui kohteliaasti jättäen minulle syömisrauhan.

Sain eteeni kahdeksan annoksen mittaisen kulinaristisen ilotulituksen. Ensin saapuivat sashimi, maistelulautanen pienine herkkupaloineen ja kotitekoista tofua. Sitten useampi erilainen kala-annos ja tempuraa. Sen tulkinta oli ihanan raikas – perinteisten vihannesten ja katkarapujen sijaan tempura-kuoresta löytyi suussasulavaa juustoa ja viikunaa. Uskomattoman herkullista matchasuola-ripauksen kera!

Japanilaisesta pitkästä ateriasta ei todellakaan jää nälkä – pääruoan kohdalla aloin olla jo ähkyssä. Mutta ei näin hyvää ruokaa voi olla syömättäkään!

Japanilainen jälkiruoka perinteisimmillään: hedelmiä ja matchan makuinen wagashi-makeinen lisukkeineen. Huomiointi näkyy pienissä eleissä, kuten koristeellisesti avatussa viinirypäleessä – kivi on poistettu syöjää varten.

Illallisen jälkeen nakai-san petasi sängyn paikalleen. Alkoi väsyttää heti saman tien, vaikka olisi voinut vielä käydä iltakylvyssäkin. Aamulla työntekijät saapuivat korjaamaan sänkyni ja tuomaan lasillisen vastapuristettua appelsiinimehua, äärimmäisen kohteliaalla ja huomaamattomalla tavalla.

Hulppeaan aamiaiseen kuului mm. tofua herkullisine lisäkkeineen. Sen päälle laitettava bonito höylättiin lastuiksi silmieni edessä.

Toinen yö: Gosho Bessho

Goshobohin massiivisen aamiaisen jälkeen oli hyvä lähteä seikkailemaan Ariman kapeilla kaduilla. (Kirjoitan Ariman kylän parhaista paloista myöhemmin.) Iltapäivällä kutsui Goshobohin sisarmajatalo: Gosho Bessho.

Gossho Besshon tyyli on länsimaisempi, mieleen tulee Portugali tai Espanja. Ei olekaan ihme, sillä taideteokset ja logon suunnitellut artisti Watanuki Hirosuke on viettänyt pitkiä aikoja Etelä-Euroopassa.

Majoitus on länsimaistyylisissä villoissa, joista löytyy jopa oma matalalämpötilainen sauna. Japani toki on läsnä täälläkin: alueella on oma onsen ja vieraat pukeutuvat yukatoihin.

Heti Gosho Besshoon saapuessani sain tervehdykseksi vihreää teetä ja perinteisen leivonnaisen.

Oma villani. Pistin heti yukatan päälleni ja lähdin tutustumaan Gosho Besshon onseniin. Goshobohin ulkoaltaan sijaan kylpylä sijaitsi sisätiloissa, mutta vesi rentoutti aivan yhtä ihanasti ennen illallista.

Gosho Besshon ruoka

Siinä missä Goshobohin ruoka oli perinteistä japanilaista keittiötä, Gosho Besshossa näkyvät länsimaiset vaikutteet. Monella kokilla onkin taustaa ranskalaisesta ravintolasta.

Maisteluannoksesta löytyi eri tavoin valmistettuja vihanneksia, papuja, mereneläviä ja lootuksen juurta. Keittiön tervehdykseksi sain paahdettua tofua (taivaallista wasabi-nokareen ja levälastujen kanssa). Sashimi oli aivan yhtä täydellistä kuin edellisenäkin päivänä.

Illallinen tarjoiltiin Gosho Besshon ravintolassa, jonka tuolit oli sijoiteltu niin, että jokaiselta näki ympäröivään luontoon. Japanilaisvieraat istuivat paikalla yukatoissaan, eräs soolomatkaaja oli ottanut illallisseurakseen kirjan. Tunnelma oli raukea.

Herkullista grillattua mustekalaa.

Ruokajuomaksi tilkkanen paikallista sakea.

Pääruokana oli merikorvaa kalanmaksakastikkeessa. Mitä kaikkea syötävää merestä löytyykään!

Jälkiruoaksi karamellisoitua tomaattia, matchajäädykettä ja aprikoosihyytelöä.

Illallisen jälkeen kävelin maha pömpöttäen puutarhan läpi majalleni. Valtavassa sängyssä paksun peiton alla pohdin, että toisin kuin hotelleissa, ryokanissa tuntee itsensä asiakkaan sijasta vieraaksi.

Aamulla sade oli tauonnut. Keitin kahvit ja istuin parvekkeelle kirjan pariin.

Illallinen oli hädin tuskin ehtinyt sulaa, kun oli jo aamiaisen aika. Gosho Besshon aamiainen oli länsimaistyylinen itsetehtyine jugurtteineen ja croissantteineen. Kunpa ei olisi vielä tarvinnut lähteä kotiin!

Fakta

Arimaan pääsee Osakan kautta suoralla bussilla (1370 ¥). Onsenkylään tulee myös lähijuna ja busseja Koben suunnasta (980 ¥), sekä suora bussi Kiotosta. Maaseudulla kun ollaan, vuoroja tosin kulkee harvakseltaan. Tokiosta päin tulevan kannattaa ottaa shinkansen Kiotoon tai Osakaan.

Goshoboh sijaitsee kylään nähden kätevästi – joen rannalla, kivenheiton päässä kauppakaduista. Gosho Bessho sijaitsee vielä hieman pidemmällä vuoren suuntaan, vanhan temppelin tiluksilla. Kävellä ei tosin tarvitse – noutopalvelu hakee sinut ja laukkusi asemalta.

Niin, ja miten viikonloppu vaikutti mielipiteiseeni ryokaneista? Suosittelen tietysti kahta kauheammin.

> Arimasta lisää infoa täällä. / Osoite: Goshoboh: 858 Arimacho, Kita, Kobe. Gossho Bessho 958 Arimacho, Kita, Kobe. / Goshobohin nettisivut täällä ja Gosho Besshon täällä.

—

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!