Browsing Tag

Japanin kulttuuri

Japani Päiväretket Tokiosta

Rakas matkapäiväkirja: Viikonloppureissu Tokiosta Nikkoon

tiistai, heinäkuu 23, 2019
Nikkon kuuluisa punainen silta

Matkapäiväkirjamuodossa kesäkuun lopun viikonloppureissu Tokiosta Nikkoon. Luvassa lukuisia temppeleitä, hieman buddhalaista viisautta ja paljon sadetta.

 

Perjantai

Auringonlasku näkyy junan ikkunasta vain kapeana kaistaleena sadepilvien välistä.

Juna kulkee kauemmas Tokion asutuksesta, kohti veden alla olevia riisipeltoja, jotka heijastavat harmaata taivasta. Sade loppuu ja alkaa, loppuu ja alkaa. Maisema hämärtyy.

Olen matkalla Nikkoon – temppelikylään vuorten syliin, sadan kilometrin päähän Tokiosta. Pääsin lähtemään vasta koulun loputtua neljältä (vaihtariarjen tylsiä puolia) ja olin seurannut Google mapsin reittiohjeita orjallisesti. En ollut hoksannut, että Nikkoon meneviä junia kulkee vain kerran tunnissa, ja tietysti lipputiskille saapuessani kuulin haluamani junan olevan jo täysin loppuunmyyty. Privaattiloosseja kuitenkin löytyi (ja junan lähtöön oli viisi minuuttia enkä ehtinyt miettimään B-suunnitelmaa), joten maksoin 1500 ¥ ekstraa omasta neljän hengen vaunuosastostani.

Huvitun omasta ylhäisestä yksinäisyydestäni, katselen maisemia ja popsin laukun pohjalta löytyneen vohvelin.

Miten sinne pääsee?
> Nikkoon ajaa kätevimmin Tobu -linja Asakusasta, suora Limited Express -juna n. 2700-2800 ¥, kesto 2 h. Vaihdoilla kulkemalla pääsee halvemmalla, mutta matka-aika pitenee. Muita liikkumistapoja voi tutkailla täältä, mikä kannattaa ainakin jos taskussasi on JR Pass.

 

Pääteasemalla Tobu-Nikkossa on pimeää ja hiirenhiljaista, sade on onneksi tauonnut. Ravintolat ja kaupat ovat kiinni, en näe edes SevenElevenin tai FamilyMart -combinin kylttiä. Kiitän onneani, että majapaikkaani on kävelymatka juna-asemalta – jos ei olisi, ainoa kulkumuoto olisi taksi.

Parin kilometrin taivalluksen jälkeen saavun koko reissuhistoriani kämyisimpään hostelliin, pimeään paikkaan joka löyhkää homeelta. En ole ihan varma menikö kalsean suihkuhuoneen ovi edes lukkoon, kun pesen pois Tokion tomut, olosuhteista hieman ahdistuneena.

Kun aamiaisella vielä löydän lisukesalaatista pitkän mustan hiuksen, ihmettelen mistä ihmeestä paikan hyvät arviot ovat peräisin.

Missä majoittua?
> Jos menisin Nikkoon uudestaan, majoittuisin mahdollisimman lähelle Tobu-Nikkon asemaa. Tai valitsisin kalliimman majoituksen, johon sisältyisi nouto asemalta.

 

 

Lauantai

Seuraavana aamuna temppelit kutsuvat – hostelliltani sinne pääsee kätevimmin patikoimalla puolisen tuntia. Maailmanperintökohteet löytyvät onneksi kivenheiton päästä toisistaan.

Aamu on kaunis, on ihanaa nähdä maisemat vihdoin päivänvalossa. Sataa hieman, mutta onneksi niin hennosti, että on vaikea sanoa onko se pikemminkin vain voimakasta sumua.

Säätiedotus lupaili aluksi Nikkoon 25°c, mutta todellisuus on niukin naukin 20°c. Olen kiitollinen, että tajusin pakata pitkälahkeiset housut ja villatakin mukaani. Naureskelen pieneen reppuuni optimistisesti pakkaamilleni shortseille.

Kun saavun paikalle aamuyhdeksältä, ensimmäiset massat ovat jo vallanneet Tōshōgūn temppelin. Temppelirakennukset ovat toinen toistaan upeampia, en tiennyt että tällaisia edes on olemassa Japanissa. (Lue täältä postaukseni Tōshōgūnista.)

Tōshōgū
> Temppelin sisäänpääsy aikuiselta 1300 ¥ / Osoite: 2301 Sannai, Nikko, Tochigi. / Temppeliin on noin puolen tunnin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka (310 ¥ suunta, päiväpassi maksaa 500 ¥).

 

Seuraava temppeli on naapurista löytyvä Nikko Futarasan-jinja. Harmikseni huomaan, että sen päähalli on remontissa.

Alueella kiinnostavinta on erilaiset shintolaiset luonnonkohteet pyhäkköinä. On valtava puunrunko, jonka sisälle mahtuisi ryömimään, hallitsemattoman näköinen kivikasa ja peliltä tuntuva hyvän onnen määrittelijä. Siinä on tikkuja, joihin heität köydestä tehtyä rengasta. Mikäli saat kolmesta renkaasta yhden osumaan keppeihin, hyvää onnea on tiedossa.

Olen surkea pallopeleissä, joten huonoa tuuria on tietysti luvassa.

Nikko Futarasan-jinja on omistettu kolmelle Nikon pyhälle vuorelle. Se on myös kuuluisa lähteestään, jonka vedellä pitäisi olla parantavia ominaisuuksia.

Vuosittain muutamat alueen sake-panimot tulevat paikalle vedenhakureissulle, ja lahjoittavat kiitokseksi tynnyreitä temppelille.

Nikko Futarasan-jinja
> Temppelin sisäänpääsy aikuiselta 200 ¥ / Osoite: Nakajima 2944, Nikko, Tochigi / Temppeliin on noin puolen tunnin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka.

 

Pyhälle temppelialueelle johtavaa Shinkyo-siltaa katselen vain etäältä. (Se muuten oikeastaan kuuluu osaksi Futarasan-jinjaa.) Maisema näyttää kauniilta vastarannalta käsin, kun punainen silta piirtyy hämmentävän sinisen veden ylle.

Alkaa olla jo nälkä, joten kiirehdin eteenpäin.

Shinkyo-silta
> Sillalle pääsee kävelemään 300 ¥ pääsymaksua vastaan. / Osoite: 上鉢石町, Tochigi, Nikko  / Temppeliin on noin 20 minuutin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka.

 

Lounastan Megurissa, ehkäpä kauppakadun kauneimmassa ravintolassa, joka tarjoilee pelkkää vegaaniruokaa. On tatamilattiat ja täydellisesti yhteensopivat keramiikkakulhot.

Tilaan yubaa, tofun ”ihoa”, joka on Nikkon erikoisuus. Se muodostuu soijamaitoa pavuista valmistettaessa sivutuotteena maidon pinnalle. Yuban alta löytyy riisiä ja japanilaista shiso-yrttiä, jota Japanin basilikaksikin tituleerataan. Päällä on eleganttia marmeladia ja purevan vahvaa wasabia.

Lisukkeina on pikkelöityä retikkaa, sienipohjaista misokeittoa ja salaattia. Paahdettu vihreä tee täydentää kokonaisuuden ja poistun ravintolasta hymy huulillani.

Meguri
> Lounaat 1400–1700 ¥. Kannattaa tulla ajoissa, koska kun ruoka loppuu, se loppuu. / Osoite: 909 Nakahatsuishimachi, Tochigi, Nikko  / Noin 20 minuutin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka.

 

Sade yltyy, jalkoja säästääkseni siirryn takaisin maailmanperintöalueelle bussilla. Katselen Rinno-ji -temppelin zen-meditaatiohallia, jota pääsee tutkimaan ilmaiseksi.

Illalla myöhemmin opin, että samassa paikassa järjestetään myös zazen-meditaatiota – paikan voi varata edellisenä päivänä Tobu-Nikkon turisti-infosta 1000 ¥ hintaan. Minimiosallistujamäärä oli kuitenkin kaksi, eikä kukaan ollut ilmoittautunut sunnuntain tunneille. Ehkä joskus toiste pääsen kokeilemaan perinteistä japanilaista buddhalaista meditointia!

 

Seuraavaksi vuorossa on Taiyū-byō -temppeli, jonne on haudattu Ieyasun pojanpoika Iemitsu (1604–51). Arkkitehtuuri oli samankaltaista kuin päivän aloittaneessa Tōshōgūnissa, mutta ruuhkat olivat vähäisemmät.

Kalsea tihkusade yltyy ja alkaa vähtiellen mennä luihin ja ytimiin asti. ”Sadekausi Japanissa on sellaista ihanaa lämmintä sadetta!” muistelen monen minulle sanoneen. Kesänä 2019 se ei ole pitänyt paikkaansa – ei Tokiossa, eikä ainakaan täällä Nikkossa.

Kipuan kaikki portaat päähallille, jonka katossa on 140 maalattua lohikäärmettä kantamassa rukouksia taivaisiin ja takaisin. Munkki kutsuu kaikki vierailijat istumaan alas ja pitää esittelynsä japaniksi, koukeroista kohteliasta keigoa puhuen. Tahdon olla esimerkillinen turisti, joten istun seizassa, kivuliaasti jalkojeni päällä istuen. (Rakas päiväkirja: Muista harjoitella seizaa kotona, älä vasta virallisissa tilanteissa.)

Sivurakennuksessa kuulemma asui shogunaatin palvelija. Ajan henkeen kuului, että shogunaatin kuluttua heidän palvelijansa tekivät rituaali-itsemurhan perässä. Tämä palvelija elikin loppuelämänsä kuin shogunaatti ei olisi koskaan kuollutkaan, tarjoillen tälle ruokia päivästä toiseen.

Häiriintynyttä vai ihailtavaa, mietin.

Taiyū-byō
> 550 ¥, yhteislippu Sanbutsu-dō-temppelin kanssa 900 ¥. / Osoite: 2307 Sannai, Nikko, Tochigi  / Temppeliin on noin 30–40 minuutin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka (310 ¥ suunta, päiväpassi maksaa 500 ¥).

 

Ostin Rinno-ji -temppelin päähallin Sanbutsu-dōn lipun yhteislippuna jo edellisestä temppelistä, joten päädyn sinne vähän puolivahingossa. Tämäkin temppeli on valitettavasti remontissa, mutta sisäosista pääsee onneksi nauttimaan lähes häiriöttä. (Remontti on kuulemma kestänyt vuosikymmenen ja sen olisi pitänyt loppua keväällä, mutta huput olivat edelleen paikoillaan.)

Sanbutsu-dō on kuulemma Nikkon maailmanperintöalueen suurin rakennus ja mittakaavan ymmärtää, kun näkee valtavat patsaat sen sisällä. Kullatut buddhat esittävät myötätunnon ja armon jumalaa Senjūa, hevosenpäistä Batōa ja Amida Nyoraita. Kuulemma japanilaiset tulevatkin tänne rukoilemaan maailmanrauhaa.

Rinno-ji
> Pelkkä Sanbutsu-dō 400 ¥, yhteislippu Taiyū-byō-temppelin kanssa 900 ¥. Puutarha ja temppeliaarteita sisältävä huone 300 ¥. / Osoite:2300 Sannai, Nikko, Tochigi  / Temppeli on Tōshōgūnin naapurissa. Noin 30–40 minuutin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka (310 ¥ suunta, päiväpassi maksaa 500 ¥).

 

Jaloissani alkaa tuntua, kun olen seissyt koko päivän jaloillani, ja kiusannut niitä vielä seizassa istuen.

Istahdan matchalle Hongu Cafeeseen. Makea anmitsu-annokseni sisältää makeutettua punapaputahnaa, hedelmiä, jäätelöä ja jännittäviä tahmeita kuution muotoisia mocheja. Tuore kirsikka kruunaa annoksen kuin, ööö, kirsikka anmitsun päällä?

Vaikka kahvila sijaitsee vain muutaman metrin päässä autotiestä ja maailmanperintöalueiden polusta, terassilla on hiljaista. Katselen sateen rapinaa ulkona, vieressä on pienelle pyhäkölle johtava torii-portti.

Jalkani ovat niin loppu, ettei edessä taida olla muuta kuin pitkä taivallus takaisin hostellille. Päätän kulkea osan matkasta bussilla, iltapalaksi poimin eväsrasian Tobu-Nikkon asemalta.

Hongu Cafe
> Matcha ja jälkiruoka 1200 ¥ . / Osoite: 2384 Sannai, Nikko, Tochigi.

 

Sunnuntai

Herään sateen rapinaan – tai pikemminkin siihen, kuin joku kaataisi ämpäreittäin vettä talon päälle. Käännän kylkeä ja nukun makeasti vielä vähän pidempään. Edes 11-tuntiset yöunet eivät karkottaneet kaikkia väsymyksen rippeitä.

Lopulta jaksan nousta. Syön aamupalaa laiskasti, eikä sen seasta tänään onneksi löydy hiuksia. Ilahdun, kun joku on pyöräyttänyt kahvin ja toastin kaveriksi banaanismoothien.

Rankkasade ulkona ei ole hellittänyt lainkaan, pohdin mitä tekisin. Tahtoisin nähdä kuuluisan vesiputouksen, mutta olisin sinne päästyäni sateenvarjosta huolimatta varmasti läpimärkä, enkä tiedä saisinko sateen takia fiksuja kuvia. Etsin netistä lähellä olevia tatuoinnit hyväksyviä onseneita, mutta niiden sijainnit ovat vaikeakulkuisia, ja avautuvat vasta iltapäivän puolella. Ja aina on se mahdollisuus, että tulen silti käännytetyksi ovelta.

Aulassa lappaa outoa porukkaa, mietin etten nyt hostellillekaan tahdo jäädä. Niinpä pakkaan reppuni ja lähden asemalle, sitä kautta bussit kun kulkisivat kuitenkin muuallekin.

Kastun muutamassa minuutissa juuri niin paljon, kuin pelkäsinkin. Pian koivet ovat nilkkoihin asti litimärät ja alkaa tulla kylmä.

Istahdan penkille aseman eteen ja katselen, miten ryokanien henkilökunta hakee uudet vierailijat luokseen. Vuorten yllä leijailee epätodellisen kauniita sumupilviä. Joka päivä sama rutiini toistuu, uudet turistit sisään, vanhat turistit junalla takaisin Tokioon.

Väsyttää edelleen, mutta onnellisella tavalla, ja teen harvinaisen ratkaisun – päätän olla lähtemättä yhtään mihinkään. Ostan asemalta junalipun (tällä kertaa saan normaalin istumapaikan) ja uuden bentoon.

Katselen ikkunan vaihtuvia maisemia hajamielisesti ja mietin, että joskus on myös ihan okei todeta, ettei tänään jaksa ja pysty. Luen reissukirjaani (kaverilta lainattu Haruki Murakamin Kafka rannalla) ja syön evääni, kun nälkä iskee.

Mietin, että on hyvä just näin. Ehtii ne vesiputoukset ja järvet nähdä seuraavallakin kerralla!

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Päiväretket Tokiosta

Nikkon Tōshōgū – ehkä koko Japanin hienoin temppeli!

maanantai, heinäkuu 15, 2019
Toshogu-temppelin rakennuksia

Nikkon maailmanperintöalueen helmi on Tōshōgū -shintolaistemppeli. Se saattaa myös olla koko Japanin kaunein paikka.

 

Parin tunnin junamatkan ja 150 kilometrin päässä Tokiosta sijaitseva Nikko on loistava sivuretki temppelien ja luonnon ystävälle. Erityisen kuuluisa Nikko on temppelialueestaan, jossa moni paikka on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle.

Lähes 400-vuotias shintolaistemppeli Tōshōgū on Nikon tärkein temppeli. Sen pyhimyksenä on Tokugawa Iesu, joka aloitti 200 vuotta kestäneen Edo-kauden (1630–1868). Tällöin Japani eli varsin sulkeutuneena ulkomaailmalta. Toisaalta tilaa oli monien perinteisten kulttuurimuotojen synnylle, kuten puupiirrostaiteelle ja kabukille. (Postaukseni täällä kabukista ja Edo-kauden oiran-kurtisaaneista.)

Japanissa shintolaispyhäköillä saattaakin olla pyhimyksenään joskus oikeasti elänyt ihminen. Esimerkiksi Tokion suositussa Meiji Jingu -temppelissä pyhimyksenä on Meiji-keisari. (Postaukseni Meiji Jingusta täällä.)

Temppelin ensimmäinen portti, Ichidorii, on rakennettu Kyushulta tuodusta graniitista 1600-luvulla. Välimatka Japanin eteläisimmän pääsaaren Kyushun ja Nikkon välillä on yli tuhat kilometriä, eikä 400 vuotta sitten tainnut olla rekkaliikennettä.

Viisikerroksinen pagoda on rekonstruktio vuodelta 1819, alkuperäisen tuhosi tulipalo.

Ensimmäiseltä isäpihalta löytyy kolme pyhää varastohuonetta, hevostalli, sekä upeita lamppuja. Mietin aina näitä perinteisiä lamppuja nähdessäni palaakohan niissä koskaan valoja?

 

Nikkon temppeleiden väriloisto saa hillittyihin japanilaistemppeleihin tottuneen hieraisemaan silmiään. Täällä rakennukset loistavat kullattuina ja yksityiskohtaisina. Kontrasti sammaleen peittämiin kivilamppuihin on suuri – ja lumoava.

Lumousta ei yhtään hälvennä hiljaa tihkuva vesisade, joka kietoo rakennukset sumuun.

Nikko on kuuluisa temppelin ”hear no evil, speak no evil, see no evil”-apinapatsaasta. Kyseessä on ilmeisesti buddhalainen filosofia, jossa pyritään keskittymään olennaiseen sulkemalla häiriötekijät pois. Länsimainen tulkinta apinoiden merkityksestä taas viittaa ikävämpään asioiden läpi sormien katsomiseen. 

Koristeellinen Yomeimen-portti johdattaa ylemmille temppelialueille. Se on valittu Japanin kansallisaarteeksi maan tärkeimpänä ja kauneimpana porttina. 

Portista löytyy kuulemma 500 erilaista patsasta. Sen entisöintiremontti on loppunut 2017, joten kaikki on tip top.

Kyseinen portti kuulemma tunnetaan myös auringonlaskun porttina, sillä katsoja voisi tuijottaa sitä päivän verran kyllästymättä. Ymmärrän täysin!

 

Lauantaiaamuna temppelialueella on yllättävän rauhallista. On autolla tulleita japanilaisturisteja, monta bussilastillista alakoululaisia värikkäät tunnistehuivit reppuihin sidottuina ja muutama paikalle eksynyt länkkäri.

Temppeli käy läpi tällä hetkellä remontteja, joiden arvioidaan kestävän vuoteen 2024 asti. Temppelirakennuksia on kuitenkin sen verran paljon, että kävijöille jää silti valtavan paljon nähtävää. Nyt remontin alla on osa päähallista.

Sisäpihan rakennuksin ovista pääsee näkemään myös kannettavia omikoshi -pyhäkköjä. Niitä kannetaan pyhäkön festivaalilla 17-18 toukokuuta. Ohjelmassa on myös perinteistä yabusame-jousiammuntaa hevosten selässä.

Temppelin tapahtumakalenteriin pääsee kurkistamaan täällä.

 

Parinsadan portaan jälkeen vastassa on Togukawa Iesun masoleumi. 

Kipuamisen lomassa on kiva katsella alas jääviä koristeellisia kattoja.

Togukawa Iesun Masoleumi. Kuulemma hänen maalliset jäännökset löytyvät sen alta, eikä kivipaatta ole sen jälkeen kertaakaan avattu.

Lahjoitettuja saketynnyreitä, kuten monissa shintolaistemppelissä.

Virallinen kimonoihin pukeutunut seurue oli päässyt suljettujen ovien taakse päähalliin rukoilemaan. Keitäköhän he mahtoivat olla?

Lisää portin koristuksia. Harrastaakohan tämä herra juuri sitä yubusame-jousiammuntaa?

Viimeinen kuva siitä portista, lupaan! Itse ainakin olisin voinut jäädä tuijottamaan sen yksityiskohtia aamusta iltaan…

 

Yksi temppelin kiehtovimmista paikoista on samalla ainoa alue, jossa ei saa kuvata. Upean koristeellisen Honji-dō -hallin kattoon on nimittäin maalattu valtava lohikäärme.

Munkki kalauttaa huoneessa kahta tikkua yhteen eri kohdissa niin, että temppelivieraan korvissa alkaa soida. Mutta kun tikkuja kalauttaa yhteen juuri lohikäärmeen alla, kalahdukseen liittyy pieni lisä-ääni, jota ei kuulu muussa osassa huonetta. Ihan kuin lohikäärme karjuisi tikkujen mukana – ehkäpä pyytäen lopettamaan jatkuvan meluamisen.

Osa koululaisista tuli halliin kenkiään kantaen. Syy selittyi, kun näin monien laittavan kenkänsä niille varatulle alustalle erään patsaan edessä ja rukoilevan. Mitäköhän heidän toiveensa käsittelivät?

 

Toshogun ema-laatat ovat yhdet kauneimmista ja niitä löytyi monia erilaisia myynnistä temppelin eri osista. 

Täysin autio näin kuuluisa temppeli ei tietenkään ole, mutta Kioton tungoksen kokeneena odotin paljon pahempaa ruuhkaa. Toisaalta liikuin sadekaudella. Kirsikankukkien ja ruskan aikaan ruuhkat todennäköisesti ovat aivan toisenlaiset, Nikko kun tunnetaan erityisesti kauniista syksyn väreistään.

Temppelin vierestä löytyy myös museo, jossa voi tutustua temppelin taideaarteisiin 800 ¥ lisämaksusta.

> Temppelin sisäänpääsy aikuiselta 1300 ¥ / Osoite: 2301 Sannai, Nikko, Tochigi. / Temppeliin on noin puolen tunnin kävelymatka Tobu-Nikkon asemalta tai lyhyt bussimatka (310 ¥ suunta, päiväpassi maksaa 500 ¥).

 

Lisää sivuretkiä Tokiosta:

Viikonloppu Hakonessa osa 1 / selviytymisopas

Viikonloppu Hakonessa osa 2 / aktiviteetit

Kawagoe – Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

Pala Suomea tunnin päästä Tokiosta / Muumin Valley Park ja Metsä

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Onnenkissatemppeli Gotokuji – pala rauhaa Tokion Setagayassa

lauantai, heinäkuu 6, 2019
maneki neko-patsaita

Onnenkissa eli maneki neko -temppeli Gotokuji on yksi Tokion instagrammattavimmista paikoista. Sen sadat kissapatsaat ja rauhallisuus kannustavat retkelle Tokion laitamille Setagayaan.

 

Olin nähnyt monta kertaa Instagramissa kuvia temppelistä, joka on täynnä satoja kissapatsaita. Siitä lähtien se oli ollut pakko kokea Tokiossa -listallani.

Lähijuna Shinjukusta Setagayaan vie Odakyu Local Linella puolisen tuntia. Sitten on edessä vielä vartti kävelyä läpi pienten kauppakatujen ja rauhallisen asuinalueen.

Setagayan aseman suunnasta saavuttaessa pääportti on temppelin kaukaisimmalla puolella. Niinpä ensin iskee pieni paniikki, kun saavumme ensin monelle suljetulle portille ennen oikean sisäänkäynnin löytymistä.

Temppelin historia

Legendan mukaan Edo-kaudella (1600-1868) temppelin pääpapilla oli kissa, joka oli hänen silmäteränsä. Eräänä päivänä feudaalilordi Ii Naotaka käveli temppelin ohi matkalla kotiin metsästysreissultaan ja näki kissan, joka näytti vilkuttavan hänelle. Niinpä lordi meni temppeliin sisään. Pääpappi tarjosi heidän seurueelleen teetä ja piti seremonian, samalla kun ulkona puhkesi valtava ukkosmyrsky.

Säänsuojasta kiitollisena feudaalilordi lahjoitti rahaongelmista kärsineelle temppelille sievoisen summan. Temppeli pystytti mailleen kissapatsaan, jonka toinen käsi on pystyssä, ja alkoi myydä pienempiä kissapatsaita matkamuistoksi.

Yhden teorian mukaan näin nämä suositut onnenkissapatsaat, maneki nekot, saivat ylipäätään alkunsa!

Hyvää onnea toivovissa ema-laatoissa on täällä kissateema. Sellaisen voi ostaa temppelistä, kirjoittaa toiveensa ylös ja jättää pyhään ympäristöön hyvää onnea keräämään. On myös sallittua viedä kaunis laatta kotiinsa matkamuistoksi. Valitettavasti matkamuistoja ja amuletteja myyvä tiski oli ehtinyt jo sulkeutua, kun saavuimme temppelille puoli viiden kieppeillä.

Temppeli itsessään on yksi Tokion viihtyisimmistä ja arki-iltapäivänä ihanan rauhallinen. Rakennuksia on monta: useita temppelirakennuksia, kolmikerroksinen pagoda, jonka koristeistakin löytyy kissoja sekä vanha hautausmaa.

Mikä ihmeen maneki neko?

Onnenkissapatsaat ovat buddhalaisia talismaaneja, jotka kutsuvat tassullaan luokseen hyvää onnea. Nykyään kissoja löytyy kaikkialta, avaimenperistä jääkaappimagneetteihin, sekä monien putiikkien ja pachinko-uhkapeliluolien ovensuusta.

Alunperin kissapatsaat olivat valkoisia, mutta ne ovat saaneet uusia värejä rinnalleen. Musta kissa pitää pahan loitolla, punainen kutsuu hyvää terveyttä, keltainen ja kultainen tuovat vaurautta ja pinkki romanssia.

Maneki nekot ovat myös innoittaneet monia taiteilijoita vanhoista puupiirroksista Pokémoniin asti. Meowthin nimittäin huhutaan saaneen inspiraationsa nimenomaan onnenkissoista!

Rauhalliselta hautausmaalta löytyi myös patsas, johon luonto oli sulautunut.

Hautausmaissa on tunnelmaa.

Kannattiko?

Vaikka matka Setagayaan vie tovin, eikä lähistöllä ole paljon muuta nähtävää, temppeli oli positiivinen yllätys. Onnenkissa-osuus oli toki vain pieni osa isoa temppeliä, mutta myös muut rakennukset olivat kauniita ja tunnelma ihanan rauhallinen.

Jos Japanin reissu ei ole vielä saanut temppeleitä tulemaan korvista ulos, suosittelen lämmöllä reissua Setagayaan!

> Osoite: 2-24-7 Gotokuji, Setagaya, Tokyo. / Lähin asema: Setagaya. / Temppeli on auki aamukuudesta iltakuuteen ja on täysin ilmainen.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

13. viikko Japanissa / yhteiskuntapohdintaa

torstai, kesäkuu 27, 2019
Iida kulkee hautausmaalla ja katsoo taakseen

Kolme kuukautta takana, kaksi kuukautta jäljellä Japanissa. Sadekauden epävakaa sää jatkui, mielen päällä oli yhteiskunta- ja politiikkajuttuja.

 

Asiat ovat aivan mukavasti, elelen tavallista vaihto-opiskelijan arkea, jonka outoutta on enää vaikea muistaa. On kavereiden näkemisiä ja pieniä kaupunkiseikkailuja. Tokio tuntuu monesti kaikesta ärsytyksestä huolimatta välillä jopa kotimaisilta.

Kevätlukukauden viimeinen kurssi alkaa. Japanin lukukausilogiikka on ihan nurinkurinen: kevätlukukausi on huhtikuusta heinäkuuhun, syyslukukausi syyskuusta tammikuuhun. Viimeisellä kurssilla tehdään kuvituskokeiluja, tyyli ja tekniikka ovat vapaat. Torstait on varattu tieteelliselle piirtämiselle: ensimmäiselle tunnille opettaja käskee tuomaan mukanaan kasvin, jota piirtää ja tutkia. En tiedä nauraisinko, miten tästä voi saada opintopisteitä, vai huokailisinko ihastuksesta.

Sateenvarjomeri ja kolikkopuhelin. Ja kampuskissan ruoat! <3

 

Ärsyynnyn sateeseen, yskään ja märkiin kenkiini, joten ostan sateenkestävät kengät. Ne ovat kaupan halvimmat ja ensimmäisen sateisen koulupäivän jälkeen saavat uuden lempinimen – neljän rakon kengät. Päätän liimata rakkolaastarit vaarakohtiin ja kokeilla seuraavalla sateella itsepäisesti uudelleen.

Toisena sadepäivänä saan lisää rakkoja, mutta toivon, että kolmas kerta toden sanoo.

Deittisovellus OkCupid lähettää uuden notifikaation: spesifejä kysymyksiä tarjolla alueellesi Japani. Menisitkö jouluaattona treffeille? (Hassu tapa, mutta tässä shintolais-buddhalaisessa maassa joulu on kaupallinen treffijuhla.) Käyttäisitkö työpaikalla shortseja? (Kiellettyä monessa paikassa.) Ottaisitko vastaan siirron, jos pomosi käskee? (Tällä hetkellä aiheuttanut kovasti kohua, sillä ihmisten siirrot ovat yleisiä, eivätkä ilmeisesti aina kovin perusteltuja.) Entä tuetko feministisiä liikkeitä? (Suomenkin medioissa on kirjoitettu täällä keskustelua herättäneestä korkokenkäkampanjasta. Japanissa kun on yleistä toimistopukukoodia vaatia naisia pukeutumaan työpaikoilla korkkareihin.)

 

japanilaista vaalimainontaa: mies vilkuttaa kovaäänisauton ikkunastaVaalimainontaa japanilaisittain. Olin juuri tottunut ihanan rauhallisiin katuihin ilman näitä kovaäänisautoja. Mutta sitten näin vaalimainostauluja pystyteltävän taas. 

 

Kuuntelen metroissa miten nuoret naisoletetut puhuvat metrossa avioliitto-ajatuksistaan. Heitä vanhemmat naururyppyiset taas juoruavat, ketkä ovat juuri menneet naimisiin. Mietin, etten tunne yhtään suomalaista, jonka small talk -repertuaariin aihe kuuluisi yhtä vahvasti, olipa ikä sitten mikä tahansa.

Nyanssien ylianalysointi on lisääntynyt. Mietimme vaihtarikaverini kanssa, onko mielenosoituksellista, että koulun vartija sanoo meille koulusta lähtiessämme ”sayoonara” – se kun viittaa hyvästeihin, joista ei nähdä enää koskaan. (Japanilaiset ovat monesti korjailleet, kun käytän vääriä fraaseja ihmisiä hyvästellessäni – tästä sayoonarasta sain noottia viime kesänä vapaaehtoistöissä Hiroshimassa. Esimerkiksi koulussa tunnin lopuksi käytettävä ”otsukaresamadesu”, kiitos päivän kovasta työstä, ei kuulemma sovi hyvästeiksi vapaaehtoisten pitämille japanintunneille. Jos joku osaa selittää aihetta vaikkapa kommenttiboksissa, arvostaisin kovasti!)

Olen huomaamattani muuttunut juuri sellaiseksi ärsyttäväksi ihmisiksi, joka olettaa, ettei kukaan ympärillä ymmärrä suomea. Löydän itseni kirjoittamasta aika henkilökohtaisia avautumisia sisältävää matkapäiväkirjaani lähijunassa kylki kyljessä muiden kanssa ja puhumassa ihmisistä, jotka ovat lähes vieressäni.

 

japanilaisia poliisejaPoliiseja vahtimassa kirsikankukkien katselijoiden liikkeitä keisarillisen palatsin edustalla maaliskuussa.

 

”Onko Suomen kouluissa kesäisin läksyjä”, tuutorini kysyy. Vastaan kieltävästi.

On kauhea klisee, että pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Mutta omassa elämässäni se on pitänyt harvinaisen paljon paikkansa. En ole missään muualla oppinut arvostamaan samalla lailla suomalaista yhteiskuntaa ja pohjois-Eurooppalaisia arvoja, kuin täällä Japanissa. Ihailen suomalaisia suuryrityksiä, jotka liputtavat iloisesti Priden puolesta (vaikkei se ole ongelmatonta, on vaikea nähdä saman tapahtuvan täällä Japanissa), ihmettelen uutisia naisvaltaisesta hallituksesta, muistelen vapaamuotoista työ- ja opiskeluelämää.

Olenko minäkin niitä ihmisiä, jonka mielestä oma maa on kuitenkin mansikka?

Toisaalta tykkään vähintään yhtä paljon vesimeloneista ja mustikoistakin.

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista
Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste
Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!
Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia
11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa
12. viikko Japanissa / asioita, joita ei jää ikävä

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Japanin kulttuuri Matkavinkit

Kuinka selvitä Japanin kesän helteestä?

perjantai, kesäkuu 21, 2019
Iida Miyajimassa ja vanhoja taloja

Viime kesänä Japanissa koettiin lukuisia hellekuolemia ja lähes 40ºc lämpötilaennätyksiä. Jos matkustat Japaniin lämpimään vuodenaikaan, ota helle vakavasti. Tässä muutama vinkki!

 

Millainen on Japanin kesä?

Heinä-elokuussa Tokiossa lämpötilat nousevat säännöllisesti 35ºc -lukemiin. Sitä ei kuitenkaan voi verrata vaikkapa etelä-Euroopan kesään, sillä Japanin kesä on uskomattoman kuumankostea, mushiatsui. Ilma on paksua. Ihan kuin olisi astunut saunaan, jonka kiukaalle on juuri heitetty löylyä.

Helpointa small talkia japanilaisten kanssa helteellä on opetella yksi sana: ”atsui”. Se merkitsee kuumaa, ja sitä hoetaan ihan joka paikassa. Jos japanilainen päivittelee sinulle lämpötilaa, vastaa vaikka ”atsui nee”.

 

Mieti materiaaleja

Osa vaatteiden materiaaleista muuttuu helteellä sietämättömän tukaliksi. Tämä on lämpimiin maihin matkaaville itsestäänselvää, mutta ellei Thaimaan tyyppiseen ilmastoon pukeutuminen ei ole peruskauraa, kannattaa syynätä materiaalilappua tarkkaan.

Hengittäviä materiaaleja, suosi näitä: luonnonkuidut (mm. puuvilla, pellava, silkki) sekä muuntokuidut viskoosi (voi kulkea myös nimellä raion), lyocell ja modaali

Hiostavia materiaaleja, vältä kaikin keinoin: polyesteri, akryyli, osa polyamidista

Erityisen tarkkana saa olla, jos ostaa vaatteita Japanista. Japanilaiset kun pukeutuvat polyesteriin ympäri vuoden.

Viuhka

Japanin kesässä viuhka ei todellakaan ole koriste, vaan iso osa selviytymistaistelua hellettä vastaan. Löyhyttelyyn kyllästyneille on tarjolla liuta erilaisia patterikäyttöisiä minituulettimia. Niitä näkee kesäkuukausina lähes jokaisissa lastenrattaissa.

Laskostettu viuhka tosin on turistin valinta: japanilaiset itse tykkäävät löyhytellä pyöreillä kovilla viuhkoilla. Ne ovatkin suosittu mainospinta Japanin kesässä.

 

Suojaudu UV-säteilyltä

UV-säteilyltä on syytä suojautua, kun sen määrä on yli 3. Esimerkiksi tämän tekstin kirjoitushetkellä kesäkuussa sen määrä täällä Tokiossa on erittäin korkeaksi luokiteltava 8. Ulkona aurinko tuntuu aurinkorasvojen 50SPF suojakertoimista huolimatta pureutuvan ihoon ärhäkästi. Viime kesänä sain erään ulkosalla pitkähihaisissa kuljetun päivän jälkeen iholleni rintsikoista rusketusrajatkin.

Japanilaiset ovat mestareita UV-säteilyltä suojautumisessa. UV-suojapinnalla varustettuja vaatteita löytyy monesta paikasta ja aurinkoisina päivinä valtaosa naisista kulkee kaduilla UV-sateenvarjo suojanaan.

Moni tahtoo helteellä kulkea mahdollisimman vähissä vaatteissa, mutta itse olen päinvastaista koulukuntaa. Minusta iholle osuessaan aurinko tuntuu vielä kuumemmalta, kuin vaaleilla vaatteilla. Helleklassikkoasuni Japanin kesässä onkin kevyt pitkähihainen paita ja shortsit.

Huolehdi itsestäsi

Muista juoda. Japanissa se ei ole itsestäänselvyys, sillä japanilaiset itse juovat vettä hämmentävän vähän. Ravintoloissa ja kahviloissa asioidessaan vesilaseja saa vain yhden, mutta onneksi täyttökannu on yleensä lähellä.

Helle voi ihan oikeasti tappaa, joten huolehdi nesteytyksestä ja suolan saannista. Japanissa asia on tehty erityisen helpoksi suolaa sisältävillä palautumisjuomilla, joiden klassikko on Pocari sweat. Se tuo etäisesti mieleen lonkeron, mutta on huomattavasti raikkaampi kokemus.

Combineista saa myös imeskeltäviä karkkeja, jotka sisältävät suolaa. Ne ovat merkittävästi paremman makuisia, kuin miltä suolakarkkien idea kuulostaa.

 

Älä osta dödöä Japanista

On yksi kosmetiikkatuote, jota on Japanista lähestulkoon mahdotonta löytää. Nimittäin länsimaistyylinen antiperspirantti! Japanin kaupoista löytyvät deodoranttiversiot ovat kalliita, hikoilun estämisen sijaan ne lähinnä tuoksuvat kivoilta.

Ilmeisesti japanilaiseen geeniperimään kuuluu vähäisempi hikirauhasten määrä, joten monen hiki ei haise tai muutu ongelmaksi. Ruuhkametrossa helteellä liikkuessaan asiasta ei voi kyllä aina olla samaa mieltä.

Pidä siis huolta, ettei deodoranttisi lopu Japanissa ollessasi!

Syö kakigoria

Japanilainen versio jäätelöstä perustuu jäähileelle ja makusiirapeille. Luksusversioista saattaa löytyä kermavaahtoa ja aitoja marjoja. Kakigori viilentää jäätelöä tehokkaammin, joten ole tarkkana brain freezen varalta. (Anteeksi anglismi, mutta ei kai sille kylmän ruoan syömisestä johtuvalle päänsärylle ole olemassa suomenkielistä sanaa?)

> Kuvan luksusversio on kakigori-kahvilasta Miyajimasta.
(Postaus Hiroshiman vierestä löytyvästä temppelisaari Miyajimasta täällä.)

 

Jäätä käsille

Kun olin viime kesänä vapaaehtoistöissä mielenterveyskuntoutujien kodissa, puutarhatyöt eivät loppuneet vaikka ulkona olisi ollut +35ºc helle. Silloin hommia tehtiin pienissä erissä, ja jälkikäteen huiluteltiin käsiä saavissa, jossa oli sekaisin kylmää vettä ja jääpaloja. Kyllä muuten viilensi!

Veikkaan, että on yleisempää törmätä japanilaiskodissa jääpalakoneeseen, kuin länsimaistyyliseen uuniin! Jäitä löytyy myynnistä myös jokaisesta combini-kioskista, jos kikkaa tahtoo kokeilla.

(Lue täältä postaus vapaaehtoistöistäni mielenterveyskuntoutujien kodissa.)

Pyyhkeet

Hikoilua on hankala estää, mutta oloa voi yrittää virkistää. Yksi tapa on combineissa myytävät kosteuspyyhkeet. Osa niistä pitää sisällään eukalyptusta ja muita yrttejä, jotka tuntuvat iholla lähes kylmägeeliltä.

Mukana kulkeva pieni pyyhe on Japaniin matkaavalle ehdoton vuodenajasta riippumatta. Sillä voi kuivata kädet pesun jälkeen, sillä harvasta paikasta löytyy ilmakuivaimia. Helteellä noita pyyhkeitä tulee tosin tuota enemmän käytettyä oman hien pyyhkimiseen.

 

Geelipussit niskaan

Jos ostat valmisannoksen fiinimmästä ruokakaupasta Japanissa, se todennäköisesti ympäröidään kylmillä geelipusseilla. Kesäisin noille geelipusseille on mahtava uusiokäyttötapa! Kääri sellainen pyyhkeeseen ja laita niskaasi. Joku tuossa tuntemuksessa shokeerasi kehoani niin, että helle lopetti tuntumasta kuumalta.

Geelipusseja oli myös toista laatua – pitkiä, leveitä ja nauhamaisia. Suomalaiset Japanissa -Facebook-ryhmässä huhuttiin, että sellaisia myytäisiin apteekissa. Vapaaehtoistyöpaikassani tuolle geelipussityypille oli olemassa oma liinansa, jonka sisälle pitkä geelipussi sujautettiin kuin tyyny tyynyliinan sisälle. Niskassa se viilensi pitkään.

Mieti reissusuunnitelmat helle huomioiden

Koetin viime kesänä Himejissä selvitä kokonaisen hellepäivän ilmastoimattomissa tiloissa. Ei onnistunut! Kiertelin sitten Himejin aseman Tokyo Hands -myymälää tolkuttoman pitkään, ihan vain viilentyäkseni.

Ole sinä fiksumpi ja suunnittele reissupäiväsi niin, että jokaiseen mahtuu myös sisäaktiviteetteja tai vähintään siirtymisiä ilmastoiduissa kulkuvälineissä. Ainakin itsellä helle nimittäin veltostuttaa, enkä jaksa yhtä paljon saman päivän aikana kuin viileämmillä keleillä.

Kannattaa myös muuten muistaa, että helteellä on helppo napata flunssa liian voimakkaasta ilmastoinnista. Pidä siis lämmin huivi tai kevyt villatakki aina saatavilla!

(Lue täältä postaukseni Himejin linnasta, jonne pääsee alle tunnissa Osakasta.)

 

 

Kesällä tehtyjä seikkailuja Japanissa:

Vapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 1: Orientaatioleiri

Vapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 2: Arki

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

Naran valofestivaali Nara to Kae – ensimmäistä kertaa matsurissa

Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Japanin kulttuuri

Japanin kulttuurista: miten elää maanjäristysten keskellä?

maanantai, toukokuu 13, 2019
suursateet japanissa kesällä 2018 - suljettu tie

Miten japanilaiset kestävät maanjäristyksiä, tsunameita ja tulivuorenpurkauksia? Entä miten matkailija voi varautua luonnonkatastrofeihin? Tässä pieni taustoittava opas Japaniin reissaavalle.

 

Meren syvänteissä eläviä airokaloja on huuhtoutunut Japanin rannoille. Uskomusten mukaan noiden kymmenmetristen kalojen kuolema johtuu merenalaisista maanjäristyksistä, jotka ennakoivat suuria järistyksiä myös mantereella. Airokaloja nähtiin rannoilla myös ennen 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttanutta tsunamia.

“Miten oikein uskallat mennä sinne? Kaikki ne maanjäristykset, rankkasateet ja tsunamit”, on moni sanonut, kun olen kertonut lähteväni vaihtoon Japaniin.

 

Japanin maantiede

Euraasian, Tyynenmeren ja Filiippien laattojen saumakohdassa sijaitseva Japani on vulkaanisesti erittäin aktiivista aluetta. Epäillään, että mannerlaattoja saattaa olla vielä useampi ja kolmen suuremman lautan välissä keinuisi pieni Kantōn lautta. Vulkaanisuus aiheuttaa Japanin kuumat lähteet, mutta toisaalta ikävämpiä asioita maanjäristyksistä tulivuorenpurkauksiin.

Maanjäristyksiä on Japanissa ennustettu historian varrella esimerkiksi eläinten liikkeistä ja muista luonnonilmiöistä. Uskomuksia on yritetty todistaa tieteellä mm. kissaan kiinnitetyn askelmittarin avulla ja tarkkailemalla pilvimuodostelmia, jotka näkyvät taivaalla muutama päivä ennen järistystä. Ketään tuskin yllättää, että yhteyttä ei ole pystytty todistamaan.

Loppukesän ja alkusyksyn riesana ovat myös taifuunit. Ne syntyvät useimmiten avomerellä ja niiden kulkua on helpompi ennustaa. (Taifuunit eivät estä reissaamista, mutta lähelle sattuessaan saattavat sulkea yhteyksiä. Pahimmillaan reissusuunnitelmat saattavat peruuntua, kun jää sään takia jumiin – mutta monelle paikalliselle kyseessä on vain rento ylimääräinen vapaapäivä.)

tie Tokiossa, jossa kyltti: "emergency road. closed during major earthquake"

Infrastruktuuri

Japanissa maanjäristykset on huomioitu erityisesti rakentamisessa: taloista tehdään kestäviä ja joustavia. Esimerkiksi Tokiossa kulkiessa huomaa, että taloja on jaettu osiin, joiden välillä on silikonilla vuorattu joustava alue. Junat on ohjelmoitu pysähtymään maan täristessä, juoma-automaatit taas vapauttamaan pullonsa.

Ihmettelin viime kesän vapaaehtoistyömatkallani lähiössä iltapäivisin ulkona kaikuvaa musiikkia. Asiaa selviteltyäni opin, että kaupungeissa, lähiöissä ja jopa maaseudulla on kattava kovaäänisjärjestelmä, bōsai musen. Se on rakennettu, jotta pystytään kuuluttamaan viestejä luonnonkatastrofin uhatessa. Jokapäiväiset musiikkipätkät eli goji no chaimu, kello viiden kello, ovat tuon järjestelmän testejä.

Toki se myös toimii signaalina monelle lapselle, että aurinko alkaa kohta laskea ja on aika palata kotiin.

 

tokion pilvenpiirtäjiä

Mielenmaisema

Länsimaisiin silmiin saattaa ihmetyttää, miten japanilaiset pystyvät pysymään tyynenä maassa, jonka luontoilmiöt voivat tappaa. Yksi selitys voi löytyä buddhalaisuudesta, joka pitää sisällään opin kaiken katoavaisuudesta. Kaikki mikä syntyy, kuolee. Kaikki mikä ilmaantuu, myös katoaa, ja aikamme tällä pallolla on rajallista.

Ehkä kaiken tuollaisen oman rajallisuutensa hyväksymisen keskellä ajatus luonnonvoimista tuntuu luontevammalta kuin meille länsimaisille, jotka ovat tottuneet pitämään asioita koko ajan kontrollissaan?

Vaikutusta on varmasti myös sillä, että varautuu pahimpaan. Kun on leikki-ikäisestä asti harjoitellut pöydän alle ryömimistä ja rauhallisena pysymistä, sujuu se aikuisenakin.

 

tulvinut joki hiroshimassa kesällä 2018Suursateiden aiheuttamia tulvia 2018 kesällä Hiroshimassa. Sade ei ehkä kuulosta tuhoisalta elementiltä, mutta liiallinen sade voi aiheuttaa maanvyörymiä. Ne voivat pahimmillaan viedä kokonaisia taloja mukanaan ja tappaa lukuisia – kuten viime kesänä.

 

Taifuunit ja rankkasateet

Taifuuneja pystyy ennakoimaan, maanjäristyksiä ei. Juuri ennen taifuunia kovaäänisautot kiertävät katuja ja kehottavat asukkaita pysymään sisätiloissa.

Olin viime kesänä Hiroshimassa rankkasateiden aikaan. Sateilla vuorten rinteet käyvät vaarallisiksi maanvyörymien takia, joten minutkin evakuoitiin vapaaehtoistyöpaikastani kaupunkiin. Kävimme pikapikaa hakemassa yöpymistavarani vaaralliseksi käyneestä talosta, vaikka maantien liittymät oli vedetty kiinni saderiskin takia. Jokaisessa liittymässä oli virkailija turvaliiveineen kysyen kuskilta mihin matka.

Minut vietiin tuttavantuttavan luokse moderniin buddhalaistemppeliin, jota pyörittävä munkki oli äärimmäisen vieraanvarainen. Samaan aikaan hänen puhelimensa soi, kun tuttavat yrittivät selvittää ovathan kaikki kunnossa. Oli käsittämätöntä, että sen kaiken keskellä munkki jaksoi järjestää minulle erityisohjelmaa, opetti kokkaamista ja kalligrafiaa.

Japanin meteorologinen laitos seuraa myrskyjen kehittymistä ja liikkumista Japanin läheisillä valtamerillä. Säätiedotuksia ja taifuuneja kannattaa itsekin seurata esimerkiksi täältä.

disaster prevention appTokyo Bousai -sovellus opettaa toimimaan onnettomuuksien sattuessa.

 

Varautuminen

Koben maanjäristyksen (1995) jälkeen Japanissa otettiin käyttöön malli, jossa korostettiin kansalaisten omaa vastuuta. Kansalaisten pitäisi pystyä pitämään itsensä ja läheisensä hengissä ensimmäiset 72 tuntia. Siinä ajassa pelastajilla on tarpeeksi aikaa ehtiä paikalle.

  1. Tarkista huoneen turvallisimmat paikat.
  2. Selvitä, missä on vaahtosammutin.
  3. Pysy poissa seinien lähettyviltä.
  4. Vältä kaikkea, mikä voi kaatua päällesi, kuten kirjahyllyjä.
  5. Sijoita painavat asiat mahdollisimman lähelle lattiaa, ei kaapin päälle katonrajaan.
  6. Pidä hyvät kengät lähettyvilläsi. Maanjäristyksen sattuessa tuskin haluat kaduille rantaläpsyissä.
  7. Pidä lähettyvillä vettä ja ravintoa kolmen päivän tarpeisiin, taskulamppu sekä pattereilla toimiva radio. (Nykyihminen lisäisi listaan varmaan myös power bankin.)
  8. Jos olet sisätiloissa, kun maa tärisee, älä mene ulos. Japanissa talot on rakennettu maan täriseminen huomioiden, ja pilvenpiirtäjienkin pitäisi pysyä vahingoittumattomina.
  9. Kun maa tärisee, pysy kyykyssä, jotta et kaadu.
  10. Vältä hissejä ja parvekkeita.
  11. Älä kuormita verkkoa soittelemalla, ovatko tuttusi kunnossa.
  12. Ison järistyksen sattuessa, varaudu jälkijäristyksiin.

Katso kattavampi lista varotoimenpiteistä täältä.

Maanjäristys- ja taifuunipelkoihin auttaa suhteuttaminen. Liikenteessä on kuollut 20-kertaisesti ihmisiä maanjäristyksiin verrattuna.

Ja suurin osa onnettomuuksista tapahtuu edelleenkin ihmisille heidän omissa kodeissaan.

Tämä kirjoitus on tehty alunperin esseeksi japaninkurssille. Kuvat Japanin matkoiltani 2019, 2018 ja 2016.

Lähteet

  • Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. 2012, Atena kustannus.
  • “Japanissa harvinaiset airokalat ovat nousseet pintaan – Myös tutkijat uskovat historiallisen suuren maanjäristyksen olevan vain ajan kysymys” HS 19.2.2019 
  • Maantieteen oppimateriaalia täällä ja täällä
  • Turvallisuusasiantuntijan haastattelu ”Varautuminen on Japanissa ajattelutapa” täällä.
  • Bosai musen-kellosysteemistä täällä
  • Helsingin yliopiston seismologian laitoksen ohjeet maanjäristyksen varalta matkailijalle täällä.
  • “Miten turistimatkalla voi varautua maanjäristykseen?” YLE 25.8.2016.

Lisää taustoittavia juttuja Japanista:

Japanin kulttuurista: katsaus Japanin uskontoihin
Tiesitkö tätä Japanin kielestä?
Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translationblogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!