Browsing Tag

Japanin kulttuuri

Japani Japanin kulttuuri

Japanin kulttuurista: miten elää maanjäristysten keskellä?

maanantai, toukokuu 13, 2019
suursateet japanissa kesällä 2018 - suljettu tie

Miten japanilaiset kestävät maanjäristyksiä, tsunameita ja tulivuorenpurkauksia? Entä miten matkailija voi varautua luonnonkatastrofeihin? Tässä pieni taustoittava opas Japaniin reissaavalle.

 

Meren syvänteissä eläviä airokaloja on huuhtoutunut Japanin rannoille. Uskomusten mukaan noiden kymmenmetristen kalojen kuolema johtuu merenalaisista maanjäristyksistä, jotka ennakoivat suuria järistyksiä myös mantereella. Airokaloja nähtiin rannoilla myös ennen 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttanutta tsunamia.

“Miten oikein uskallat mennä sinne? Kaikki ne maanjäristykset, rankkasateet ja tsunamit”, on moni sanonut, kun olen kertonut lähteväni vaihtoon Japaniin.

 

Japanin maantiede

Euraasian, Tyynenmeren ja Filiippien laattojen saumakohdassa sijaitseva Japani on vulkaanisesti erittäin aktiivista aluetta. Epäillään, että mannerlaattoja saattaa olla vielä useampi ja kolmen suuremman lautan välissä keinuisi pieni Kantōn lautta. Vulkaanisuus aiheuttaa Japanin kuumat lähteet, mutta toisaalta ikävämpiä asioita maanjäristyksistä tulivuorenpurkauksiin.

Maanjäristyksiä on Japanissa ennustettu historian varrella esimerkiksi eläinten liikkeistä ja muista luonnonilmiöistä. Uskomuksia on yritetty todistaa tieteellä mm. kissaan kiinnitetyn askelmittarin avulla ja tarkkailemalla pilvimuodostelmia, jotka näkyvät taivaalla muutama päivä ennen järistystä. Ketään tuskin yllättää, että yhteyttä ei ole pystytty todistamaan.

Loppukesän ja alkusyksyn riesana ovat myös taifuunit. Ne syntyvät useimmiten avomerellä ja niiden kulkua on helpompi ennustaa. (Taifuunit eivät estä reissaamista, mutta lähelle sattuessaan saattavat sulkea yhteyksiä. Pahimmillaan reissusuunnitelmat saattavat peruuntua, kun jää sään takia jumiin – mutta monelle paikalliselle kyseessä on vain rento ylimääräinen vapaapäivä.)

tie Tokiossa, jossa kyltti: "emergency road. closed during major earthquake"

Infrastruktuuri

Japanissa maanjäristykset on huomioitu erityisesti rakentamisessa: taloista tehdään kestäviä ja joustavia. Esimerkiksi Tokiossa kulkiessa huomaa, että taloja on jaettu osiin, joiden välillä on silikonilla vuorattu joustava alue. Junat on ohjelmoitu pysähtymään maan täristessä, juoma-automaatit taas vapauttamaan pullonsa.

Ihmettelin viime kesän vapaaehtoistyömatkallani lähiössä iltapäivisin ulkona kaikuvaa musiikkia. Asiaa selviteltyäni opin, että kaupungeissa, lähiöissä ja jopa maaseudulla on kattava kovaäänisjärjestelmä, bōsai musen. Se on rakennettu, jotta pystytään kuuluttamaan viestejä luonnonkatastrofin uhatessa. Jokapäiväiset musiikkipätkät eli goji no chaimu, kello viiden kello, ovat tuon järjestelmän testejä.

Toki se myös toimii signaalina monelle lapselle, että aurinko alkaa kohta laskea ja on aika palata kotiin.

 

tokion pilvenpiirtäjiä

Mielenmaisema

Länsimaisiin silmiin saattaa ihmetyttää, miten japanilaiset pystyvät pysymään tyynenä maassa, jonka luontoilmiöt voivat tappaa. Yksi selitys voi löytyä buddhalaisuudesta, joka pitää sisällään opin kaiken katoavaisuudesta. Kaikki mikä syntyy, kuolee. Kaikki mikä ilmaantuu, myös katoaa, ja aikamme tällä pallolla on rajallista.

Ehkä kaiken tuollaisen oman rajallisuutensa hyväksymisen keskellä ajatus luonnonvoimista tuntuu luontevammalta kuin meille länsimaisille, jotka ovat tottuneet pitämään asioita koko ajan kontrollissaan?

Vaikutusta on varmasti myös sillä, että varautuu pahimpaan. Kun on leikki-ikäisestä asti harjoitellut pöydän alle ryömimistä ja rauhallisena pysymistä, sujuu se aikuisenakin.

 

tulvinut joki hiroshimassa kesällä 2018Suursateiden aiheuttamia tulvia 2018 kesällä Hiroshimassa. Sade ei ehkä kuulosta tuhoisalta elementiltä, mutta liiallinen sade voi aiheuttaa maanvyörymiä. Ne voivat pahimmillaan viedä kokonaisia taloja mukanaan ja tappaa lukuisia – kuten viime kesänä.

 

Taifuunit ja rankkasateet

Taifuuneja pystyy ennakoimaan, maanjäristyksiä ei. Juuri ennen taifuunia kovaäänisautot kiertävät katuja ja kehottavat asukkaita pysymään sisätiloissa.

Olin viime kesänä Hiroshimassa rankkasateiden aikaan. Sateilla vuorten rinteet käyvät vaarallisiksi maanvyörymien takia, joten minutkin evakuoitiin vapaaehtoistyöpaikastani kaupunkiin. Kävimme pikapikaa hakemassa yöpymistavarani vaaralliseksi käyneestä talosta, vaikka maantien liittymät oli vedetty kiinni saderiskin takia. Jokaisessa liittymässä oli virkailija turvaliiveineen kysyen kuskilta mihin matka.

Minut vietiin tuttavantuttavan luokse moderniin buddhalaistemppeliin, jota pyörittävä munkki oli äärimmäisen vieraanvarainen. Samaan aikaan hänen puhelimensa soi, kun tuttavat yrittivät selvittää ovathan kaikki kunnossa. Oli käsittämätöntä, että sen kaiken keskellä munkki jaksoi järjestää minulle erityisohjelmaa, opetti kokkaamista ja kalligrafiaa.

Japanin meteorologinen laitos seuraa myrskyjen kehittymistä ja liikkumista Japanin läheisillä valtamerillä. Säätiedotuksia ja taifuuneja kannattaa itsekin seurata esimerkiksi täältä.

disaster prevention appTokyo Bousai -sovellus opettaa toimimaan onnettomuuksien sattuessa.

 

Varautuminen

Koben maanjäristyksen (1995) jälkeen Japanissa otettiin käyttöön malli, jossa korostettiin kansalaisten omaa vastuuta. Kansalaisten pitäisi pystyä pitämään itsensä ja läheisensä hengissä ensimmäiset 72 tuntia. Siinä ajassa pelastajilla on tarpeeksi aikaa ehtiä paikalle.

  1. Tarkista huoneen turvallisimmat paikat.
  2. Selvitä, missä on vaahtosammutin.
  3. Pysy poissa seinien lähettyviltä.
  4. Vältä kaikkea, mikä voi kaatua päällesi, kuten kirjahyllyjä.
  5. Sijoita painavat asiat mahdollisimman lähelle lattiaa, ei kaapin päälle katonrajaan.
  6. Pidä hyvät kengät lähettyvilläsi. Maanjäristyksen sattuessa tuskin haluat kaduille rantaläpsyissä.
  7. Pidä lähettyvillä vettä ja ravintoa kolmen päivän tarpeisiin, taskulamppu sekä pattereilla toimiva radio. (Nykyihminen lisäisi listaan varmaan myös power bankin.)
  8. Jos olet sisätiloissa, kun maa tärisee, älä mene ulos. Japanissa talot on rakennettu maan täriseminen huomioiden, ja pilvenpiirtäjienkin pitäisi pysyä vahingoittumattomina.
  9. Kun maa tärisee, pysy kyykyssä, jotta et kaadu.
  10. Vältä hissejä ja parvekkeita.
  11. Älä kuormita verkkoa soittelemalla, ovatko tuttusi kunnossa.
  12. Ison järistyksen sattuessa, varaudu jälkijäristyksiin.

Katso kattavampi lista varotoimenpiteistä täältä.

Maanjäristys- ja taifuunipelkoihin auttaa suhteuttaminen. Liikenteessä on kuollut 20-kertaisesti ihmisiä maanjäristyksiin verrattuna.

Ja suurin osa onnettomuuksista tapahtuu edelleenkin ihmisille heidän omissa kodeissaan.

Tämä kirjoitus on tehty alunperin esseeksi japaninkurssille. Kuvat Japanin matkoiltani 2019, 2018 ja 2016.

Lähteet

  • Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. 2012, Atena kustannus.
  • “Japanissa harvinaiset airokalat ovat nousseet pintaan – Myös tutkijat uskovat historiallisen suuren maanjäristyksen olevan vain ajan kysymys” HS 19.2.2019 
  • Maantieteen oppimateriaalia täällä ja täällä
  • Turvallisuusasiantuntijan haastattelu ”Varautuminen on Japanissa ajattelutapa” täällä.
  • Bosai musen-kellosysteemistä täällä
  • Helsingin yliopiston seismologian laitoksen ohjeet maanjäristyksen varalta matkailijalle täällä.
  • “Miten turistimatkalla voi varautua maanjäristykseen?” YLE 25.8.2016.

Lisää taustoittavia juttuja Japanista:

Japanin kulttuurista: katsaus Japanin uskontoihin
Tiesitkö tätä Japanin kielestä?
Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translationblogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japanin kulttuuri

Japanin kulttuurista: katsaus Japanin uskontoihin

tiistai, maaliskuu 19, 2019
temppeli kamakurassa, torii-portti polun päässä ja luontoa

“Tiedätkö, mitä eroa on o-teralla ja jinjalla?” kysyi vapaaehtoistyö-pomoni Hiroshi-san ohimennen viime kesänä eräällä automatkalla. Eli ymmärsinkö, mitä eroa on shintolais- ja buddhalaistemppelillä.

“Kyllä, vähän”, vastasin.

Kuukauden Japanissa elettyäni olin ihmetellyt koteja, joiden keittiössä oli shintolaisalttari kamidama ja olohuoneessa esi-isiä kunnioittava buddhalaisalttari butsudan. Kesällä kummallekin tuotiin vehreitä oksia ulkona luonnosta ja maanantaisin Hiroshi polvistui butsudanin eteen sytyttämään suitsukkeen, soittamaan kelloa ja rukoilemaan. Vielä enemmän hämmennyin, kun Hiroshi kierrätti minua vuorotellen shintolaispyhäköissä ja buddhalaistemppeleissä ja rukoili sujuvasti kummassakin.

“Hienoa. Moni japanilainenkaan ei tiedä niiden eroa”, sanoi pomoni vaikuttuneena.

En ollut kuitenkaan varma, tiesinkö oikeasti.

Miten japanilaisten uskontojen eroja voisi ymmärtää, kun ne tuntuvat olevan kiertyneet toisiinsa niin tiiviisti?

 

polku kamakurassa temppelissä ja patsas

Shintolaisuus

Ei ole selvää, milloin ja miten shintolaisuudesta tuli uskonto. Sillä ei ole pyhiä kirjoituksia tai erityisiä moraalisia sääntöjä. Shintolaisuus on luonteeltaan animistinen, eli se uskoo kaiken pitävän sisällään sielun. (Selittää aika paljon Marie Kondon tavaroita kunnioittavia siivousmetodeja ja japanilaisten robotti-sympatioita, vai mitä?)

Shintolaisuus näkee pyhyyttä ja jumalia, kameja, mm. luonnossa, vesiputouksessa, vuorissa ja merimaisemissa. Metsät Miwa, Kamisuwa ja Kanasana ovat shintolaispyhäkköjä jo itsessään, ilman varsinaisia temppelirakennuksia.

On sanonta, että japanilaiset syntyvät shintolaisina ja kuolevat buddhalaisina. Hautajaismenot ja kuolleiden henkien lepyttely hoituvat buddhalaisen kaavan mukaan, shintolaisuus taas keskittyy tämänpuoleiseen. Sen riiteissä oleellista on puhdistautuminen ja jumalten siunauksen pyytäminen esimerkiksi hyvää satoa ja hedelmällisyyttä varten.

Naimisiinmeno Japanissa tapahtuu perinteisesti shintolaisten kaavan mukaan (joka tosin on peräisin vasta Meiji-kaudelta 1868–1912). Kasvussa ovat myös kristinuskoa matkivat länsimaistyyliset häät kermakakkumekkoineen. Viime vuosina jopa huimat 70% pareista on valinnut kristillisen hääseremonian.

 

kamakuran temppelissä buddhapatsaita

Buddhalaisuus

500-luvulla mantereelta Japaniin tullut buddhalaisuus on sekä filosofia että uskonto. Sillä ei ole kaikkivaltiasta jumalaa, mutta se nostaa valaistuneita ihmisiä budhisattvoiksi. Japaninbuddhalaisuudelle tyypillistä ovat erilaiset tiet – – joita pitkin valaistusta tavoitellaan. Tunnetuimpia ovat teen tie (chadō), ikebana (kadō), kalligrafia (shodō) ja erilaiset taistelulajit (aikidō, judō ja karatedō). Tavoitteena on saavuttaa fyysisellä harjoittelulla meditaatiolle ja valaistumiselle otollinen mielentila.

1300-luvun alussa zenbuddhalainen munkki Kokan Shiren kirjoitti japanilaisen buddhalaisuuden historiasta. Hän sanoi Naran suuren Buddhan olevan oikeastaan shintolainen kami, Amaterasu ōmikami. Buddhalaisuus on imenyt itseensä kameja ja shintolaisuuteen lainattu buddhia, joita taas on alettu kutsua kameiksi.

Shintolaisuuden ja buddhalaisuuden sekoittumista selittää sekin, että uskonnot on erotettu toisistaan vasta vuodesta 1863 lähtien.

 

temppelirakennus kamakurassa

Kokeilu valtionuskonnosta

Yhtenäisyyteen pyrkineellä meiji-kaudella buddhalaisuus tulkittiin vieraaksi opiksi. Shintolaisuudesta tehtiin valtionuskonto ja keisarista sen keskeinen hahmo, jonka uskottiin olevan auringon jumalan jälkeläinen.

Shintolaisuudesta haluttiin tehdä myös maailmanuskonto. Japanin valloitettua naapurimaita, kuten Korean, niitäkin yritettiin kääntää shintolaisiksi esimerkiksi pyhättöjä rakentamalla. Shintolaisuus ei kuitenkaan ottanut naapurimaissa jalansijaa.

Toisen maailmansodan jälkeen ulkovaltojen painostuksesta uskonto ja valtio erotettiin toisistaan. Yhteiskunta maallistui kulutusyhteiskunnaksi ja nykyäänkään japanilaisissa kouluissa ei ole uskonnon opetusta. Temppeleiden erilaisille myyntiartikkeleille ja lahjoituksille on käyttöä, sillä valtion tuki-jenit lopuivat.

Osa Japanissa sijaitsevista pyhäköistä on saanut suurvaltapyrkimysten ansiosta kyseenalaisen maineen. Esimerkiksi Japanin poliittisten johtajien vierailut Tokiossa sijaitsevaan Yasakunin shintoispyhäkköön aiheuttavat närää Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Yasakunissa on luettelo yli kahdesta miljoonasta japanilaisesta, jotka ovat kaatuneet taistellessaan Japanin keisarin puolesta. Heistä yli tuhat on tuomittu toisen maailmansodan jälkeen sotarikoksista.

 

temppelirakennus kamakurassa ja kirsikankukan oksia

Uskonnot nykyään

Virallisten tilastojen mukaan japanilaisista 84% on buddhalaisia tai shintolaisia, loput 16% uskonnottomia tai muiden uskontokuntien edustajia. Laskeminen on hankalaa, sillä shinto-pyhäköt laskevat jäsenikseen pyhäkön lähialueilla asuvat yhteisön jäsenet, buddhalaistemppelit taas kaikki kotitalouksien jäsenet.

Moni japanilainen ei kuitenkaan koe olevansa uskonnollinen, vaikka kävisi uutenavuotena pyhäkössä, autossa roikkuisi liikenneturvallisuutta tuova amuletti ja hän lahjottaisi rahaa pyhäkössä bisnesonnen toivossa. Erään määritelmän mukaan shintolaisuus onkin enemmän hengellisyyttä, tapoja ja uskomuksia, kuin varsinaisesti uskonnollinen uskonto.

Uskonto, shūkyō, mielletään Japanissa vahvasti yksityisasiaksi. On myös japanilaisia, jotka kokevat, että shintolaisuudessa on ikävä keisarin palvontaan ja nationalismiin liittyvä sivumaku.

naruihin sidottuja ennustuksia temppelissä kamakurassa

Toisaalta uskonnoilla voidaan myös irvailla. Vuodesta 2007 ilmestyneestä hittimangassa Sainto oniisan Buddha ja Jeesus elävät kämppiksinä ja seikkailevat japanilaisessa nyky-yhteiskunnassa. Sivuhahmoina nähdään Olympoksen jumalat, islamin Allah ja hindujumaluuksia, kaikki yhtä totena esitettyinä hahmoina.

Nykyään vanha sanonta voisikin taipua: synny shintolaisena, elä uskonnottomana, mene naimisiin kristittynä ja kuole buddhalaisena.

Ulkopuolelta katsottuna uskontojen sekasopasta ei kerta kaikkiaan saa selvää.

Tämä kirjoitus on tehty alunperin esseeksi japaninkurssille. Kuvat ovat temppelikierrokselta Kamakurassa 2016.

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translationblogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

 

japanilainen pariskunta rukoilee kamakurassa

Lisää aiheesta:

  • Olavi Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen, Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri. 1994, Otava.
  • Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. 2012, Atena kustannus.
  • Suomi-Japani-seuran infoa shintolaisuudesta täällä
  • Tietoa buddhalaisuudesta täällä
  • ”Japanin paluu kansallismielisyytteen herättää huolta”  TS
  • Japan Guiden infoa uskontoaiheista täällä ja täällä.
  • ”Viewed trough religious lense, Japan makes sense” Japan Times
  • ”Christian-style weddings remain popular in Japan, but allure is more about optics than religion” Japan Times
Japani Muu höpinä

Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

perjantai, tammikuu 18, 2019

Temppeleitä.

Suitsukkeen tuoksu, arvokkuuden tuntu, selittämättömyys. Vieraat rituaalit, kuten veden heittäminen tiettyjen patsaiden päälle, jotta päästäisiin henkien suosioon.

En tiedä, onko se heräävää uskonnollisuutta tai ateistin eskapismia. Se saattaa olla myös pelkästään syvää maallista nautintoa arkkitehtuurista, puutarhoista ja vanhoista esineistä. Mutta kun taputtaa kahdesti käsiään, kumartaa kahdesti ja lausuu toiveensa, tuntuu siltä että jokin saattaa oikeasti herätä kuuntelemaan. Ja on hyvä kumartaa vielä kerran.

 

Takseja.

Kohteliaan muodollisia taksikuskeja, joilla on päässä koppalakki, käsissä valkoiset hansikkaat ja joiden autojen penkeissä on pitsisomisteet.

On jotenkin lohduttavaa, että oven avatessa voi tietää mitä vastassa on.

 

Meri ja vuoristoisia saaria

 

Vuoria.

Horisonttia, jossa tylsimmänkin lähiön yllä hohtavat vuoret taivasta vasten. Läheltä katsoen ne näyttävät kulmikkaalta vihreältä pumpulilta, mutta kauempaa katsottuna niiden väri on erisävyisiä sinisiä. Yksi hetki kuitenkin on, jolloin minäkin inhoan vuoria. Nimittäin pyörän selässä, alamäen muuttuessa vaivihkaa alkavaksi ylämäeksi, josta tietää tuskan olevan vasta edessä.

 

kukkia jalkakäytävän vieressä japanin maaseudulla

Jalkakäytäviä.

Vuorilta tuleva vesi solisee niiden vieressä omassa kujassaan. Kasvit kurottelevat kävelijöiden puolelle ja pyyhkivät pyöräilijän jalkoja. Hämähäkki on kutonut seittinsä jalkakäytävän yli, enkä tiedä johtuuko se siitä, että hämähäkki on niin nopea työssään, vai siitä, ettei kukaan ole kulkenut tiellä aikoihin.

 

Esineiden kunnioittamista.

Kaikki ojennetaan kaksin käsin ja asetellaan paikalleen huolellisesti millilleen. Teetä ei ole kohteliasta juoda teekupin kasvojen kohdalta. Tämä kaikki kulminoitui teeseremoniaan, jonka demonstraation pääsin Kiotossa näkemään. Siinä jokaisella liikkeellä oli merkityksensä, niistä jokainen oli kuin tanssia.

Seuraavalla reissullani tahtoisin päästä osallistumaan oikeaan, pidempään teeseremonian.

 

Roskakori

 

Lapsellisuutta.

Monet länsimaissa lapsellisena koetut asiat eivät tunnu olevan sitä Japanissa yhtä vahvasti. Metrossa harmaantuneet pukumiehet tappavat aikaa pelaamalla mobiilipelejä tai lukemalla mangaa. Aikuisten kännyköissä saattaa killua kymmenittäin avaimenperiä. Jokaiselle asialle on söpö maskottihahmonsa (kuten kuvassa oleva Kamakuran raitiovaunun oma maskotti).

Koen paljon luontevammaksi pukeutua Japanissa röyhelösukkiin ja rusetteihin kuin kotona Suomessa.

 

Tatamilattioita.

Pehmeä tatami on jalkojen alla kuin elegantti kokolattiamatto, mutta sen punoksissa on käsityö ja kunnioitus. Jokin niissä saa vaistomaisesti noukkimaan pois pienimmätkin pikkukiviroskat ja kävelemään rauhallisemmin, äänettömästi sipsuttaen.

Eikä ole parempaa lume-unilääkettä kuin saada nukahtaa tatamille avatulla futon-patjalla, painavan peiton alla.

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!