Browsing Tag

ilmainen Tokio

Japani Japanin kulttuuri Tokio

3500 lyhtyä ja rankkasade – Tanabataa juhlimassa Tokiossa

sunnuntai, heinäkuu 7, 2019
tanabata Japanissa

Heinäkuun 7. päivänä Japanissa vietetään tanabataa. Bambunoksiin ripustetaan värikkäisiin lappusiin kirjoitettuja haaveita, kaupungilla juhlitaan festivaalimenoin. Mistä ihmeestä on kyse?

 

Tanabatan taustaa

Legendan mukaan Hikoboshi-lehmäpaimen ja Orihime-prinsessa olivat rakastavaisia. He olivat niin kiinni toisissaan, että unohtivat työnsä ja velvollisuutensa. Rangaistuksena heidät erotettiin ja annettiin tavata toisensa vain kerran vuodessa, silloin kun Vega ja Altair -tähdet kohtaavat linnunradan samalla puolella.

Tanabataa vietetään Japanissa heinäkuun seitsemäntenä päivänä, ja perinne on kuulemma alunperin tuotu Japaniin Kiinasta. Juhlaa on kuitenkin vietetty Japanin puolella jo Heian-kaudelta (794–1185) lähtien.

Japanilaiset juhlistavat tanabataa solmimalla värikkäitä papereita bambun oksiin, ja kirjoittamalla niihin toiveitaan.

Zojoji-temppelin tanabata – valoa pimeässä illassa

Kävin tutkimassa Tanabata-festivaalin juhlintaa virallisen päivän aattona Zōjōji-temppelissä, joka sijaitsee Minatossa, Tokyo Towerin naapurissa. Zōjōji on peräisin vuodelta 1393 ja yksi Tokion tärkeimmistä Jōdō-koulukunnan buddhalaistemppeleistä.

Zōjōji juhlii vuosittain tanabataa sytyttämällä noin 3500 kynttilää. Näky on komea!

Ilta oli lämmin ja alkoi pimentyä.

Sadoista lampuista koostuva valomeri jatkui temppelin pääportilta pitkälle.

Tuuli aavistuksen, joten vapaaehtoisilla oli täysi työ sytytellä lyhtyjen tuikkuja päälle uudelleen ja uudelleen.

Tokyo Tower ilta-asussa. Sen punaiset heijastukset temppelin seinissä olivat kaunis näky.

Kuulemma kustakin lyhdystä löytyi käsinkirjoitettu viesti alueen koululaisilta, koskien heidän haaveitaan, toiveitaan ja unelmiaan. Pohdin, huijasiko internet – washi-paperista taitellut lyhdyt  näyttivät silmiini varsin koskemattomilta.

Toisella puolella aluetta tunnelma kohosi ruoka- ja juomakojuineen – söin hämmentävän hyvän pienen margarita-pizzan. Toisella puolella temppelialuetta tunnelma oli varsin toinen, kun munkit lauloivat mantrojaan. 

Jōzōjista löytyy myös kymmenittäin pikkuisia jizō-patsaita, jotka vahtivat sielujen siirtymistä paikasta toiseen. 

Jizō-patsaiden puolella temppeliä oli todella hiljaista. Suitsukkeen savussa hämärän keskellä tunnelma tuntui lähes aavemaiselta.

> Osoite: 4-7-35 Shibakoen, Minato, Tokyo. / Lähin metroasema: Daimon (Oedo line) / Infoa tapahtumasta kannattaa haravoida temppelin sivuilta täällä tai seurailla TimeOutia.

 

 

Sateinen shitabashi tanabata matsuri

Virallisena tanabata-päivänä sunnuntaina sää ei suosinut: 19°c, sadetta. Päätin säätä uhmaten lähteä kuitenkin tutustumaan Asakusan keittiötarvikekatu Kappabashin läheisyydessä järjestettävään tanabata-tapahtumaan nimeltä shitabashi tanabata matsuri.

Katu oli verhottu vaaleanpunaisiin lyhtyihin ja paperikoristeisiin, jotka heiluivat tuulen ja sateen mukana. Ihmisvilinässä sai varoa osumasta muiden sateenvarjoihin. Kojujen kylmissä vesialtaissa odottavat oluet tuntuivat naureskelevan sateelle ja hyiselle säälle.

Moni oli tullut paikalle kesäkimono yukatassa. Vuokraversioihin onkin Tokion parhaat apajat Asakusan lukuisissa vuokraamoissa, jotka sijaitsevat kävelymatkan päässä Kappabashista.

Katu oli sateesta huolimatta kaunis.

 

Kuului etäistä musiikkia. Sateenvarjomeren yli näkyi vilahdus tanssiryhmästä, mutta lähemmäs ei mahtunut katsomaan. Lauantaina paikalla oli kuulemma ollut kulkueita.

Jotain tuntui puuttuvan, mutta keksin sen vasta, kun ystäväni otti asian puheeksi: ”Onko japanilaisilla festivaaleilla yleensä näin vähän ruokakojuja?”

Totta! Muutamaa yakisoba-nuudeliannosta lukuunottamatta Kappabashin tarjonta olikin hämmentävän nestepainotteista. Jalat olivat kastuneet jo ajat sitten, joten me päätimme lähteä etsimään sateensuojaa läheisestä izakayasta.

Toiveet oli onneksi jo solmittu bambunoksaan.

Osoite: Nishi-Asakusan ja Matsugayan välissä, Taito-ku, Tokyo  / Lähin asema: Tawaramachi (Ginza line) / Lisää infoa festivaalin sivuilta täällä.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Onnenkissatemppeli Gotokuji – pala rauhaa Tokion Setagayassa

lauantai, heinäkuu 6, 2019
maneki neko-patsaita

Onnenkissa eli maneki neko -temppeli Gotokuji on yksi Tokion instagrammattavimmista paikoista. Sen sadat kissapatsaat ja rauhallisuus kannustavat retkelle Tokion laitamille Setagayaan.

 

Olin nähnyt monta kertaa Instagramissa kuvia temppelistä, joka on täynnä satoja kissapatsaita. Siitä lähtien se oli ollut pakko kokea Tokiossa -listallani.

Lähijuna Shinjukusta Setagayaan vie Odakyu Local Linella puolisen tuntia. Sitten on edessä vielä vartti kävelyä läpi pienten kauppakatujen ja rauhallisen asuinalueen.

Setagayan aseman suunnasta saavuttaessa pääportti on temppelin kaukaisimmalla puolella. Niinpä ensin iskee pieni paniikki, kun saavumme ensin monelle suljetulle portille ennen oikean sisäänkäynnin löytymistä.

Temppelin historia

Legendan mukaan Edo-kaudella (1600-1868) temppelin pääpapilla oli kissa, joka oli hänen silmäteränsä. Eräänä päivänä feudaalilordi Ii Naotaka käveli temppelin ohi matkalla kotiin metsästysreissultaan ja näki kissan, joka näytti vilkuttavan hänelle. Niinpä lordi meni temppeliin sisään. Pääpappi tarjosi heidän seurueelleen teetä ja piti seremonian, samalla kun ulkona puhkesi valtava ukkosmyrsky.

Säänsuojasta kiitollisena feudaalilordi lahjoitti rahaongelmista kärsineelle temppelille sievoisen summan. Temppeli pystytti mailleen kissapatsaan, jonka toinen käsi on pystyssä, ja alkoi myydä pienempiä kissapatsaita matkamuistoksi.

Yhden teorian mukaan näin nämä suositut onnenkissapatsaat, maneki nekot, saivat ylipäätään alkunsa!

Hyvää onnea toivovissa ema-laatoissa on täällä kissateema. Sellaisen voi ostaa temppelistä, kirjoittaa toiveensa ylös ja jättää pyhään ympäristöön hyvää onnea keräämään. On myös sallittua viedä kaunis laatta kotiinsa matkamuistoksi. Valitettavasti matkamuistoja ja amuletteja myyvä tiski oli ehtinyt jo sulkeutua, kun saavuimme temppelille puoli viiden kieppeillä.

Temppeli itsessään on yksi Tokion viihtyisimmistä ja arki-iltapäivänä ihanan rauhallinen. Rakennuksia on monta: useita temppelirakennuksia, kolmikerroksinen pagoda, jonka koristeistakin löytyy kissoja sekä vanha hautausmaa.

Mikä ihmeen maneki neko?

Onnenkissapatsaat ovat buddhalaisia talismaaneja, jotka kutsuvat tassullaan luokseen hyvää onnea. Nykyään kissoja löytyy kaikkialta, avaimenperistä jääkaappimagneetteihin, sekä monien putiikkien ja pachinko-uhkapeliluolien ovensuusta.

Alunperin kissapatsaat olivat valkoisia, mutta ne ovat saaneet uusia värejä rinnalleen. Musta kissa pitää pahan loitolla, punainen kutsuu hyvää terveyttä, keltainen ja kultainen tuovat vaurautta ja pinkki romanssia.

Maneki nekot ovat myös innoittaneet monia taiteilijoita vanhoista puupiirroksista Pokémoniin asti. Meowthin nimittäin huhutaan saaneen inspiraationsa nimenomaan onnenkissoista!

Rauhalliselta hautausmaalta löytyi myös patsas, johon luonto oli sulautunut.

Hautausmaissa on tunnelmaa.

Kannattiko?

Vaikka matka Setagayaan vie tovin, eikä lähistöllä ole paljon muuta nähtävää, temppeli oli positiivinen yllätys. Onnenkissa-osuus oli toki vain pieni osa isoa temppeliä, mutta myös muut rakennukset olivat kauniita ja tunnelma ihanan rauhallinen.

Jos Japanin reissu ei ole vielä saanut temppeleitä tulemaan korvista ulos, suosittelen lämmöllä reissua Setagayaan!

> Osoite: 2-24-7 Gotokuji, Setagaya, Tokyo. / Lähin asema: Setagaya. / Temppeli on auki aamukuudesta iltakuuteen ja on täysin ilmainen.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli

lauantai, toukokuu 4, 2019
Meiji Jingu -temppelin portti

Jos Tokion must see-kohteista puhutaan, harva jättää listaamatta Meiji Jingua. Ja ihan syystä! Turistimääristä huolimatta temppelialue on ihana pala rauhaa Harajukun, Shinjukun ja Shibuyan välissä.

 

Meiji Jingun rakennustyöt valmistuivat vuonna 1920, mutta se tuhoutui toisessa maailmansodassa. Se kuitenkin uudelleenrakennettiin nopeasti.

Kaunis shintolaistemppeli metsäalueineen sijaitsee lähellä Harajukua. Shibuyasta Harajukuun kulkeva Omotesando-ostoskatu on rakennettu niin leveäksi juuri siksi, että se on toiminut tienä Meiji Jinguun. Tokiossa harvoin muuten törmääkään kuusikaistaisiin katuihin.

Keisari Meiji oli modernin Japanin ensimmäinen keisari, jonka uudistuskautta nimitetään Meiji-kaudeksi (1868–1912). Tällöin Japani avautui ulkomaailmalle, lopetti feodaalijärjestelmän ja nousi suurvallaksi. (Matkailijalle Meiji saattaa olla nimikkotemppelinsä lisäksi tuttu lähinnä suklaasta, jota saa joka ikisestä kaupasta ja kioskista. Oma suosikkini on Meijin tumma suklaa – parasta ikinä!)

ilmainen Tokio - Meiji Jingun portti ja metsää

saketynnyreitä temppelialueella

Harajukun aseman suunnasta saapuva löytää pian pitkän rivin saketynnyreitä. Sakella ajatellaan Japanissa olevan yhteys jumalien ja ihmisten välillä. Joka vuosi uudet tynnyrit uhrataan temppelin jumaluuksille. Niitä ovat Meiji Jinguun lahjoittaneet sake-panimot ympäri Japanin – mainossyillä luulisi myös olevan osuutta asiaan.

Sakea käytetään myös osana temppelin erilaisia seremonioita. Niistä lisää vähän myöhemmin tässä postauksessa.

puisia vesikauhoja, joilla pestä kädet ennen temppeliin menoa japanissaEnnen sisemmille temppelialueille astumista on kohteliasta pestä kädet.

Ota kauha oikeaan käteesi ja kaada vettä vasemmalle kädellesi. Vaihda kauha vasempaan käteen, ja pese oikea. Vaihda kauha taas toiseen käteen. Kaada hieman vettä vasemmalle kämmenellesi, ja pese sillä kevyesti suu. Älä niele vettä! Nosta kauha pystyasentoon ja valuta ylimääräinen vesi kauhan vartta pitkin alas. Aseta kauha muiden viereen.

temppelirakennuksia ja kauniita lamppuja

Meiji Jingun päätemppeli ja aukio

Meiji Jingun rakennusten yksityiskohtia

Temppeli koostuu kuudesta rakennuksesta. Suurin osa niistä on rakennettu perinteisellä nagare-zukuri -tyylillä käyttäen japanilaista sypressiä ja kuparia.

”Please preserve the dignity of this place”, pyytävät esitteet.

Myös vierailijat voivat tulla mukaan kokeilemaan shintolaisuutta. Antamaan kolikkolahjuksen ja rukoilemaan päähallissa, ostamaan amuletteja ja ennustuksia.

pyhä puu, jota ympäröi toivomuslaatat

Temppelistä voi hankkia ema -toivomuslaattoja, joihin voi kirjoittaa oman haaveensa. Laatat voi viedä kotiinsa tai jättää ne pyhään ympäristöön onnea keräämään.

temppelikirja ja leima

Vaihtarikaverini Anniina innostui goshuinchoo -temppelikirjoista ja osti Meiji Jingusta omansa. Kyseisiin pyhiinvaelluskirjoihin voi kerätä leimoja ja kalligrafiaa käymistään temppeleistä – niin myös täällä Meiji Jingussa!

(Kirjoittelin aiemmin temppelikirja-perinteestä täällä, sisältää ohjeita sellaisen hankkimiseen.)

pyhä puu ja shintolainen olkiköynnös

Tapahtumia temppelialueella

Uuden vuoden ensimmäisinä päivinä Meiji Jingussa käy jopa kolme miljoonaa ihmistä tekemässä vuoden ensimmäiset rukoukset (hatsumode). Kävijämääriltään kyseessä onkin koko Japanin vierailluin temppeli.

Jos on tuuria, Meiji Jingussa saattaa törmätä shintolaishäihin. Niitä vietetään yleensä päivässä useampia. Tyypillisesti niitä johtaa kaksi pappia ja kaksi temppelineitoa, joita seuraa hääpari punaisen päivänvarjon alla. Seremoniassa hääpari jakaa kolme kuppia pyhää sakea vuorotellen juoden, pappi lukee shintolaisia liturgioita ja temppelineito tanssii. Hääseremoniaa saa jäädä turistikin katsomaan, kunhan pysyy kunnioittavan etäisyyden päässä.

Meiji Jingun metsää ja torii-portti

Meiji Jingun metsän puita

Metsä keskellä ydinkeskustaa

Meiji Jingua ympäröivä metsä on rakennettu keisari Meijin ja keisaritar Shokenin sielujen vaelleltavaksi. Metsä on rakennettu ikuiseksi, niin että se uusii itse itseään. 90 vuotta myöhemmin on hankala uskoa, ettei metsä ole ollut täällä sataa vuotta pidempää. Sen kasvit onkin kuulemma saatu lahjoituksina ympäri Japania.

Luin myös, että monet vaarantuneet kasvi- ja eläinlajit ovat ottaneet Meiji Jingun metsän kodikseen. Niitä kävijä ei välttämättä näe, mutta korppeja löytyy senkin edestä! Niiden kraakunta ottaa välillä korviin.

Meiji Jingun puistoalueita ja Docomon pilvenpiirtäjä

Shinjukun puoleisesta päädystä löytyy myös rauhallinen puistoalue, joka sopii hyvin myös eväiden nautiskeluun. Puiden takana siintää Docomo-teleoperaattorin pilvenpiirtäjä.

Fiinimpää puistotunnelmaa on tarjolla temppelin sisäpuutarhassa, Meiji Jingu Goenissa, jonne on erillinen viidensadan jenin pääsymaksu. Sieltä löytyy mm. kalastukseen suunniteltu lampi, minikokoinen riisipelto ja lukuisia kasvilajeja. Viimeksi kun siellä kävin, oli ihanan rauhallista – pääsymaksu taitaa karkoittaa useimmat turistit.

> Avoinna auringonlaskusta auringonnousuun. / Hinta: Temppeli on ilmainen. Sisempään puutarhaan on 500 jenin pääsymaksu. / Tällä hetkellä Meiji Jingun Treasure House on kiinni alueella suoritettavien remonttien takia. Remontit valmistuvat temppelin 100-vuotispäiväksi vuonna 2020, mutta niistä ei kannata pelästyä – remontit häiritsevät vierailua yllättävän vähän. / Metroasema: Harajuku Station

Lisää ilmaista tekemistä Tokiossa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

sunnuntai, huhtikuu 28, 2019
tanssivia geishoja Tokiossa Asakusan turistikeskuksessa

Luulitko, että geishoja on vain Kiotossa? Luulit väärin! Geishoihin voi törmätä poistumatta Tokiosta – ja jopa ilmaiseksi!

 

Japanin pääkaupungista Tokiosta löytyy 50 ammattia harjoittavaa geishaa – toki vähemmän kuin perinteisemmästä Kiotosta, jossa heitä on 300. Todella hyvällä tuurilla Tokion geishan voi nähdä alkuillasta suuntaamassa teehuoneeseen Asakusan pienillä kaduilla, mutta varmempi tapa on päästä jonnekin missä geishat esiintyvät. Yksityinen illanvietto geishojen kanssa istuu harvan budjettiin (tai on mahdollistakaan ilman suosituksia), mutta Asakusan turistikeskuksessa on ratkaisu! Täällä nimittäin pääsee katsomaan geishoja täysin ilmaiseksi.

Olimme Lanttimatkat -tubekanavan Lotan kanssa käyneet aamulla katsomassa upeaa Oiran-kulkuetta läheisellä Kannon-uran alueella (postaus kulkueesta täällä). Päätimme sen jälkeen käydä vilkaisemassa maisemia Asakusan turistikeskuksessa. Maisemat olivatkin kauniit – yli matalan Asakusan, Senso-jin temppelialueelle ja Sumida-joelle.

asakusan sensoji-temppeli ylhäältä päin

Sitten tuli kuulutus, että auditoriossa alkaa kohta geishaesitys. Ei tarvinnut miettiä kahdesti, mennäkö vai eikö mennä!

Geishaesitykseen pääsee ilmaisella lipulla, jonka voi noutaa turistikeskuksesta saman päivän aamuna. Lipullisia paikkoja on 85. Ovelta pääsee sisään seisomapaikoille 30 – sinne mekin suuntasimme. Moni lipun aamulla noutaneista oli kuitenkin jättänyt saapumatta paikoille, joten kohta turistikeskuksen työntekijät ohjeistivat ihmisiä tiivistämään. Me pääsimme loistaville paikoille kolmanteen riviin.

Geisha ojentaa arvontalappua

Kun geishat saapuivat, auditorion tunnelma tiivistyi.  Ensin leikittiin perinteistä japanilaista peliä, jossa tikkuun on sidottu lanka, jonka päässä on pieni teekuppi. Ensimmäisenä lankaa kierittämällä kupin ylös nostanut on voittaja.

”Ei huolta, jos ei osaa, humalaiset japanilaisetkin selviävät tästä!” selitti juontaja, samalla kun istumanumeroiden mukaan peliin arvotut ihmiset astuivat lavalle.

Tokion geishoja upeissa kimonoissa

tanssiva geisha piiloutuu viuhkan taakse

Sitten oli soiton, laulun ja tanssin aika. Edeltävillä penkkiriveillä istuvat ihmiset unohtuivat.

Yksi geishoista lauloi ja soitti kitarannäköistä shamisen – soitinta, jonka ääni kuulostaa itämaiselta  kanteleelta. Kaksi geishaa ja yksi maiko tanssi viuhkoineen, pienieleisin liikkein. Maikot ovat geishaharjoittelijoita, jotka pukeutuvat geishoja värikkäämmin ja näyttävämmin, mutta eivät ole vielä täysin valmiita esiintymistaidoissaan.

Asut ovat viimeistä yksityiskohtaa myöten hiotut, vaaleaksi puuteroituun niskaan asti. (Niskaa muuten pidetään japanilaisessa estetiikassa erityisen viehättävänä alueena. Siksi kimonot monesti puetaan sitä vilautellen.)

geishan tanssia viuhkan kanssa

geisha tanssii sinisessä kimonossa

Geishojen tanssiliikkeet olivat pienieleisiä ja elegantteja. Arvoitukselliset kasvojen ilmeet toivat mieleen Mona Lisan. Viuhkojen liikkeet kertoisivat varmasti valtavasti, jos niiden symboliikkaa osaisi tulkita.

Tanssissa oli myös hienovaraista flirttiä, kuten ranteen paljastamista juuri oikeissa kohdissa. Silloin aluskimonon punainen kangas paljastui. (Punainen väri symboloi Japanissa kauneutta, onnellisuutta ja erotiikkaa. Siksipä punaista löytyy niin geishojen meikistä kuin asuistakin.)

miespuolinen geisha tanssii

Tiesitkö, että geishat olivat muuten alunperin miehiä? Silloin he huvittivat ihmisiä juhlissa kertomalla tarinoita. Kirjaimellisesti sana geisha tarkoittaakin taiteen tekijää / esiintyvää taiteilijaa, eikä heitä tule sekoittaa kurtisaani-oiraneihin.

Asakusan erikoisuus oli juurikin miespuolinen geisha. Hänen tanssistaan tuli mieleen tarinaa kertova miimikko. Välillä nähtiin tuttuja jossain kaukana, välillä kalastettiin – kunnes nähtiin jotain suurta. Kielitaitoni ei riittänyt ymmärtämään laulun sanoista, mitä sitten tapahtui.

Turisteiden räpsivistä kameroista ja auditoriomiljööstä huolimatta kokemus oli lumoava! Kuvaaminen on sallittu, kunhan et käytä salamaa.


Asakusa Geisha Sitting Room 2019 järjestetään Asakusan kulttuurikeskuksessa 1.6., 8.6., 15.6., 22.6. sekä 13.7. / Tila: Taito Ward Asakusa Culture Tourism Center 6F Multipurpose Space. / Ohjeet: Hae lippu esityspäivän aamuna klo 10 alkaen ensimmäisen kerroksen infosta. Kannattaa katsella turistikeskuksen sivuja myöhäisemmistä päivämääristä, ilmeisesti esityksiä on järjestetty jo pidemmän aikaa ja luulisi niiden jatkuvan. Turistikeskuksen sivujen omaa infoa täällä. / Metroasema: Asakusa Station.

 

paikallinen televisioryhmä haastattelee kimonoon pukeutuneita naisia. seurassa paidattomia painijamaskisia miehiä

PS. Ja Tokiossa kun ollaan, nähtävyyksillä tulee usein törmättyä kuvausryhmiin. Tämän seurueen vaatteet olivat astetta överimmät! (Ja jos joku miettii niin ei, ei ole hyvä idea kulkea paidattomana Tokiossa.)

Katso geishojen tanssia videomuodossa Lanttimatkat-kanavalta:

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä

perjantai, huhtikuu 26, 2019
Tokyo Metropolitan Government Building ja kirsikankukkia

observatorion kyltti

Ilmaista tekemistä Tokiossa -sarja tutkii tällä kertaa Tokiota yläilmoista käsin. Siinä sivussa löytyi kaikille avoin flyygeli ja olympialippu.

 

Shinjukussa sijaitseva Tokion metropolialueen hallintorakennus Metropolitan Government Building on yksi harvoista paikoista, joissa pääsee ilmaiseksi pilvenpiirtäjän yläkerroksiin. Rakennus on valmistunut vuonna 1991 ja tänä vuonna sen näkäalatornit remontoidaan kumpikin vuorotellen. Remonttibuumi on tällä hetkellä Tokiossa vahvana muutenkin, sillä ensi vuonna kaupunki täyttyy olympialaisvieraista ja -turisteista.

Pilvenpiirtäjästä löytyy kaksi näköalatasannetta, sekä pohjoisesta että eteläisestä tornista. Näkymä on suhteellisen samanlainen, mutta juuri remontista valmistuneessa eteläisessä tornissa on eräs selkeä lisänähtävyys!

Arkipäivänä jono hisseille ei ole pitkä. Laukkutarkistuksen jälkeen huristellaan hiirenhiljaisella hissillä 45. kerrokseen.

Tokion siluettiTokion katuja kaukaaTokion siluetti ja jännittäviä pilvenpiirtäjiäTokion taloja pilvenpiirtäjästä

Maisemat

Parinsadan metrin korkeudesta on upeat näköalat ympäri Tokion. Toisella puolella näkyy näköalatorni Tokyo Sky Tree ja kauniita viheralueita, kuten Shinjuku Gyoen ja Meiji Jingu -temppeliä ympäröivät puistot. Näiden kahden välissä on jännittävä sinikattoinen rakennelma, joka on kooltaan suuren puiston kokoinen. Siitä on tulossa pääareena vuoden 2020 Tokion olympialaisiin.

Eteläinen torni on juuri valmistunut remontista. Pohjoinen torni on menossa remonttiin 1.5.2019 ja se aukeaa yleisölle 16.1.2020.

mies soittaa flyygeliä näköalatornissa

keltainen pallokuvioitu flyygeli ja koskettimet

Kaikille avoin flyygeli

Miltä kuulostaisi soittaa pianoa kahdensadan metrin korkeudessa? Täällä se onnistuu!

Eteläisen observaatiotornin helmi on ollut paikalla vasta huhtikuun alusta asti. Tänne on nimittäin lahjoitettu Yaoi Kusaman maalaama flyygeli, jota voi kuka tahansa käydä soittamassa! Maisemat saattavat olla hienoimmat, joissa tavallinen pulliainen pääsee elämänsä aikana konsertoimaan.

Vierailuni aikaan paikalla oli hämmentävän monta lahjakasta pianistia. Kohteliaasti he odottivat pianon olevan tyhjillään, ottivat nuotit esille ja soittivat kukin yhden kappaleen.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että laulaminen on kielletty!

 

Tokion siluetti, taustalla pieni Fuji-vuori!

Milloin voi nähdä Fujin?

Kirkkaalla säällä Tokiosta käsin voi nähdä Fuji-vuoren. Paras ajankohta on talvisin, auringonlaskun aikaan.

Huhtikuinen sää oli hieman pilvinen, mutta edellisen päivän sateet olivat tainneet viedä ilmansaasteita mukanaan. Fuji-san nimittäin erottui selkeästi läheisempien vuorten takaa. Se oli kuitenkin niin himmeänä, että joutui vähän siristämään silmiään, oliko se nyt aivan varmasti tosiaan Fuji. Moni turisti tuntui kulkevan ikkunoiden ohi tajuamatta ollenkaan, minkä näyn he sivuuttivatkaan.

Mutta siellä se oli – epäluonnollisen kauniina kaukana horisontissa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni upean Fuji-sanin! <3 Kaltaiselleni Japani-intoilijalle (ja Fujin näkemisestä kauan haaveilleelle) se oli valtavan suuri hetki.

 

hello kitty -nukkeja kimonossa

tuliaisostoksia tokiossa

Aktiviteetit

Tarjolla on pieni kahvila, jonka hinnat ovat varsin pilvissä (ehe-ehe!). Tornista löytyy myös pieni matkamuistomyymälä mochi-rasioineen ja postikortteineen, mutta halvemmat ja suuremmat valikoimat löytyvät muualta kuin täältä.

 

Olympialiput Tokiossa

Tokyo 2020 olympialaisten maskotit

+ Aulan näyttelyssä voi nähdä olympialaislipun!

Tokion 2020 olympialaisiin asti Metropolitan Government Buildingin aulasta löytyy myös toisenlainen vetonaula. Olympialaisten ja paraolympialaisten lippuja saa nimittäin mennä ihailemaan kuka tahansa!

Voit myös napata itsestäsi kuvan olympialaisten söpöjen maskottien kanssa. Lippukin näytti kuljetuslaatikosta päätellen kiertäneen ainakin Ateenassa, Pekingissä, Lontoossa ja Riossa.

 

> Metropolitan Government Building on ilmainen. Metroasema Tocho-Mae Station löytyy samaisen pilvenpiirtäjän kellarikerroksesta. JR:n asemalta Shinjuku on myös kävelymatka. Ajantasaisin tieto löytyy observatorion sivuilta täältä

Lisää tekemistä Tokiossa:

Risteilyllä Sumida-joella Asakusasta Hamarikyu-puutarhaan
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 1
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 2
Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä, tällä hetkellä seikkaillaan vaihto-oppilaana Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue

maanantai, huhtikuu 15, 2019
oiran-kulkue asakusassa: upeita pukuja

Asakusan alueella järjestetään huhtikuun toisena lauantaina Ichiyo Sakura Festival. Sen vetonaulana on Edo-kauden oiran-kulkue pukuloistoineen. Kävin paikalla Lanttimatkat -tubekanavan Lotan kanssa tutustumassa tunnelmaan!

 

Asakusan Kannon-uran alueen teitä reunustaa kaunis kirsikankukkalaji ichiyo yaezakura. Päivä on kaunis, massiiviset valkoiset kukinnot huojuvat tuulenvireessä. On pientä kirpputoria ja paikallisten obaasanien pyörittämiä ruokakojuja. Tunnelma on niin kylämäinen, että on hankala uskoa, että nyt ollaan Tokiossa!

Leppoisa festivaalitunnelma ei kuitenkaan ole suurin syy, miksi tänne kannattaa tulla. Vaan kohta alkava kulkue!

upea sakura Tokiossa - ichiyo yaezakura-laji täydessä kukassa

asakusan sakuramatsuri: kaupunginosan naisten pyörittämä ruokakoju

kirpputorin tarjontaa

festivaalin järjestäjiä tauolla

Pieni historiantunti: Edo-kauden oiranit

Nyky-Tokion Asakusan Kannon-ura sijaitsee samoilla paikoilla, jossa oli aiemmin Edon kaupungin Yoshiwara. Se oli tunnettu punaisten lyhtyjen alueena. Yoshiwaran suurimpia paikallisjulkkiksia olivat korkean luokan kurtisaanit, oiranit, jotka olivat ikään kuin geishojen edeltäjiä. Hekin viihdyttivät maksukykyistä yläluokkaa tansseillaan, keskusteluillaan ja soittotaidoillaan, mutta toisin kuin geishoilla, heidän repertuaariinsa kuuluivat myös seksuaaliset palvelut.

Geishat ja oiranit elivät aluksi rinnakkain. Oiran saattoi kutsua asiakkaittensa viihteeksi geishan tai testata asiakasta katsomalla kauempaa, miten tämä pärjää geishan kanssa. Lopulta muoti kuitenkin muuttui ja geishat syrjäyttivät pömpöösit oiranit.

Oiran-perinne ei onneksi ole täysin kuollut: kuulemma Kiotossa toimii tällä hetkellä useampi ammattimainen tayuu. Yöllinen palveluvalikoima on tosin jäänyt edo-kauden puolelle, nykypäivän oiranit ovat geishojen kaltaisia viihdyttäjiä. Kioton kolmeensataan ammatti-geishaan verrattuna oiran-kulttuuri on kuitenkin nykyään varsin pientä.

oiran-kulkue asakusassa: hahmoja koristeellisissa perinneasuissa

Asakusan oiran-kulkue

Asakusan kulkue mallintaa Edo-kaudelta (1600-1800-l) peräisin olevaa traditiota. Tältä se on saattanut näyttää Yoshiwaran kaduilla, kun oiranit seurueineen laskeutuivat tavallisen kansan keskuuteen.

Kulkueen aloittavat pahaa karkoittavat Yoshiwara-kitsunemait. Kettumaskeihin pukeutuneena he soittavat huiluja ja rumpuja, karkoittaen pahaa onnea kulkuetta katsovista ihmisistä.

oiran-kulkue tokion asakusassa: perinneasuiset hahmot soittavat rumpuja ja huiluja

Sitten tulevat pitkien takahari-chouchin -lyhtyjen kantajat.

oiran-kulkue asakusassa: lyhtyjä

Seuraavaksi tulevat naiset esittävät Yoshiwara-alueen geishoja, perinteisen kimonon sijaan miesten vaatteisiin pukeutuneena.

oiran-kulkueen geisha

Upeimmissa puvuissa ovat oiraneista ylimmät, tayuu’t, valtavissa eteen solmituissa obivöissään ja peruukeissa, jotka saattavat painaa jopa 30 kiloa. Heidän lähellään kulkevat oppitytöt, kamurot.

Edo-kaudella tayuu’t olivat Yoshiwaran arvostetuimpia henkilöitä, jopa ohi kunnioitettujen samuraiden. Siksipä heidän kulkueessaan oli jos jonkinlaista palvelijaa – ja tietysti aurinkovarjon pitelijä.

asakusan oiran-kulkue: seurueen tärkeimmät

oiranin oppityttöjen upeat kimonot ja puukengät

Oppityttöjenkin asut ovat upean yksityiskohtaiset – mutta korot huomattavasti käytännöllisemmät!

Tayuu-oiraneiden kulkemistapa on hämmentävä. He liikkuvat hitaasti, jalat askelten välissä isoja ympyröitä sivuille piirtäen. Jokaisen ympyrä-askeleen jälkeen jalat palaavat vierekkäin, ennen kuin vastakkainen jalka aloittaa uuden ympyräkuvion.

Korkeista puukengistä kuuluu karhea laahaava ääni nyky-Tokion asvaltilla, kun tayuu kulkee katsojan ohi.

tayuu-oiranin teatraalinen kävelytapa

ihmisiä yrittämässä saada kuvaa kulkueesta, mukana Tokion palomies!

tokion sakuraa asakusan alueella

Tunnelmat

Rakastan kaikkea visuaalista ja erikoisia pukuja, joten minulle kulkue oli täydellistä silmäkarkkia.

Paraati liikkuu hitaasti, mutta oiran-seurueita oli vain kaksi. Puolessa tunnissa lyhyelle kadunpätkälle pystytetty kulkue on jo ohi. Se oli lumoavan kaunista, mutta kesti vain hetken – vähän niinkuin vaikkapa kirsikankukat! Voi hyvin kuvitella, miten kulkija Yoshiwarassakin jäi haikailemaan näkevänsä lisää.

Kannon-ura sijaitsee hieman sivussa Asakusan suurimmista turistikohteista katsottuna, joten tapahtumassa oli ihanan rauhallista. Vain muutamat turistit olivat löytäneet paikalle.

Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan ensi vuonna!

Tässä Lanttimatkat -kanavan tunnelmat Tokio-päivästämme videomuodossa!

> Festivaalit eli matsurit ovat loistava tapa viettää aikaa Japanissa ilmaiseksi ja tutustua paikalliseen kulttuuriin. Tokion tapahtumia listaa mm. Tokyo Cheapo ja TimeOut, koko Japanin matsureita mm. Japan Guide.

> Oiran-kulkue ja Ichiyo Sakura Festival järjestetään vuosittain huhtikuun toisena lauantaina. Säävaraus sateen sattuessa. Kiehtovasti oiraneista on kirjoittanut Matkasto-blogin Reetta, joka kokeili Kiotossa oiraniksi pukeutumista!

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!