elokuvat

Kaupallinen yhteistyö: Rakkautta & Anarkiaa

Tänään alkoi Helsinki International Film Festival Rakkautta & Anarkiaa! Edellispäivänä fiilisteltiin omia R&A-muistojani, tässä postauksessa jaossa elokuvavinkkejä.

 

R&A:n ohjelmistosta löytyy tänäkin vuonna monta sataa elokuvaa, joten valinnanvaikeus on taattu. Festivaalitärppejä löytyy mm. Anton Majamäeltä, Kalle Kinnuselta, HS:ltä ja Episodilta. Matkailun ystävää lämmittävät kategoriat Asian Cuts, East Side Stories, French Touch Selection, ja Recoluciones Latinas.

 

Nina Wu

Ohjaaja: Midi Z
2019, 103 min, K16, Taiwan
> Elokuvan sivut täällä.

Todellisuus, unet ja menneisyys alkavat sekoittua toisiinsa, kun Nina Wu saa vihdoin ensimmäisen elokuvaroolinsa. Tarina kuorii itseään auki kerros kerrokselta, eikä anna armoa seksuaalisen väkivallan sekoittuessa keitokseen. Katsojankin rooli tuntuu tirkistelevältä, kun kamerat, katse ja älypuhelimet kohdistuvat Ninaan.

Elokuvan maailma on synkkää visuaalista karkkia. Hetkittäin mieleen tulee Park Chan-Wook ja verenpunaisilla asioilla vihjaileva trilleri We Need To Talk About Kevin. Klaustrofobisesta yleistunnelmasta huolimatta paikoitellen päästään ihailemaan myös Taiwanin kauniita maisemia.

Muutamat valonpilkahdukset eivät vähennä (ainakaan tämän herkän) katsojan ahdistusta. Elokuva pitelee veistä kurkulla vielä pitkään lopputekstienkin jälkeen.

 

Hotel by the River

Ohjaaja: Hong Sang-Soo
2018, 96 min, K7, Etelä-Korea
> Elokuvan sivut täällä.

Vähäeleinen elokuva runoilijasta ja hänen pojastaan sijoittuu hotelliin joen varressa. Eteläkorealainen auteur Hong-Sang-soo kertoo traagista tarinaa pienin elein, mustavalkomaailma on minimalistisen realistinen. Naispääosassa nähtävä Kim Min-hee on tuttu mm. The Handmaiden-elokuvasta.

Elokuvan tahti on rauhallinen mutta ei puuduttava. Juuri sellainen, mikä saa käpertymään syvemmälle upottavaan tuoliin elokuvateatterin hämärässä.

 

Tuulen laakson Nausicaä

Ohjaaja: Hayao Miyazaki 
1984, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.

Kesäkino Engelin ulkoilmasalissa herkutellaan huomenna perjantaina elokuvalla, joka rohkaisi Miyazakin ja Takahatan perustamaan koko Studio Ghiblin. Tuulen laakson Nausicaä sekoittaa ekofantasioita, selviytymistarinaa ja huimia hyönteispetoja.

Hyvä tilaisuus nähdä tämä klassikko isolta ruudulta!

 

Children Who Chase Lost Their Voices

Ohjaaja: Makoto Shinkai
2011, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.

Ajalla leikkineen Your Name -animehitin ohjaaja sekoittaa taas nuorten todellisuutta yliluonnolliseen. Kesällä Japanin leffateattereita villitsi ohjaajan uusi elokuva Weathering with you, mutta tämä festareilla nähtävä pätkä on vanhempaa tuotantoa.

Studio Ghiblin elokuvien, erityisesti Laputan, vaikutus kuulemma näkyy. Tämä on pakko päästä katsomaan!

 

Funan

Ohjaaja: Denis Do
2018, 87 min, K12, Belgia/Kambodža/Luxemburg/Ranska
> Elokuvan sivut täällä.

Mitä tapahtui Kambodžassa, kun punameerit marssivat Phnom Penhiin 17.4.1975? Kansanmurha, jossa joka neljäs maan asukkaista sai surmansa. Animaatio kuvaa kauhut yhden perheen tarinan kautta.

Tässä hyvä mahdollisuus tutustua kamalaan lähihistoriaan, joka on tapahtunut monesta matkablogista tutuilla seuduilla. Itselläni tämä löytyy ”pakko nähdä”-listalta.

 

God Exists, Her Name Is Petrunya

Ohjaaja: Teona Strugar Mitevska
2019, 100 min, K12, Belgia/Kroatia/Ranska/Slovenia
> Elokuvan sivut täällä.

Pieni kylä Pohjois-Makedoniassa. Peräkammarin tyttö Petrunya rikkoo tabua hyppäämällä jokeen miesten seassa ja nappaamalla pyhän ristin. Siitä vasta soppa syntyykin, vaikka jokeen hyppäämiselle ei löydy hetken mielijohdetta syvempää motiivia.

Berlinalen elokuvajuhlilla palkittu elokuva perustuu tositapahtumiin. Rinnakkain ovat traditiot ja nykyaika viraalivideoineen. Vaikka pohjavire on herkkä ja kepeä, elokuva onnistuu herättämään syvempiä ajatuksia rohkeudesta. Yksi esimerkki voi rohkaista monta ihmistä muutoksiin.

 

Nämäkin kiinnostavat:

And Then We Danced – Georgiaan sijoittuvasta homoromanssista povataan uutta Call Me By Your Namea.

Her Smell – Vaikka en erityisemmin rakastunut Alex Perryn aiempiin R&A-elokuviin, ne ovat niin kehuttuja että ehkä yritän vielä kerran. Ainakin koska Elisabeth Moss ja riot grrrl -punkmeininki.

High Life – Outo taiteellinen scifi kiinnostaa aina!

Matthias & Maxine – Koska Kanadan ihme Xavier Dolan tekee upean visuaalisia ja riipiviä draamoja.

Kaupallinen yhteistyö: Rakkautta & Anarkiaa

Nojatuolimatkoja tarjolla! Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali tarjoilee tänäkin vuonna syksyn parhaan kattauksen elokuvia ympäri maailman.

 

Kerran vuodessa olen ottanut töistä lomaa ja lähtenyt nojatuolimatkalle. Rakkautta ja Anarkiaa on nimittäin harvoja reissuja, joista nautin yhtä paljon kuin niistä oikeista kaukomatkoista. Mutta tämä trippi ei vaadi edes lentolippua (tai lisää hiilidioksidipäästöjä)!

Olen ollut R&A:ssa monena vuonna vapaaehtoisena. Palvellut festivaalivieraita infossa, jakanut julisteita, jännittänyt mikrofoniin puhumista Savoyssä ja ohjannut satoja lapsia Pulpettikino-näytökseen. Olen juossut alle kymmenessä minuutissa Kaisaniemestä Orioniin ehtiäkseni seuraavaan leffaan. Olen nähnyt huikeita vieraita Spike Leestä indie-elokuvien ohjaajiin ja kuunnellut kyselytilaisuuksia seuraavasta elokuvasta myöhästymisen uhalla. Olen tanssinut karonkassa pikkutunneille ja kikatellut kauhuelokuvassa kaverien kanssa salaa viiniä siemaillen. (Nykyään Bio Rexissä on onneksi anniskeluoikeudet, joten myöhäiselokuvan voi kruunata punkkulasillisella ihan sallitustikin.) 

Olen voinut pahoin katsoessani eturivistä käsivarakameralla kuvattua elokuvaa (Victoria). Ja välillä on torkahdeltukin – erityisesti skotlantilaisiin elokuviin, joiden murteesta en ole saanut selvää ilman tekstityksiä. Olen itkenyt hysteerisesti, nauranut vatsani kipeäksi ja kurkkinut liian pelottavaa leffaa puoliksi huivin taakse piiloutuen. Elänyt fiktiivisten tarinoiden kautta monta elämää muutaman festivaalipäivän aikana.

Tänä vuonna olen katsonut Aasia-aiheisia elokuvia ennakkoon, niistä lisää seuraavassa postauksessani.

Sitä ennen on luvassa kokeneen leffafestarikävijän tärpit, joilla saat elokuvafestivaaleista kaiken irti!

Selviytymisopas Rakkautta & Anarkiaan:

1. Ajoita päivät oikein. Jos velvollisuudet eivät paina, päivässä ehtii parhaimmillaan katsomaan neljästä viiteen elokuvaa. Oma mukavuusrajani menee neljässä, kunhan muistaa taktikoida. Neljää draamaa ei jaksa katsoa peräkkäin, useampi itkuleffa alkaa masentaa liikaa. Taktikoi genrejen välillä. Hyvä kaava voi kuulua esimerkiksi näin: draama, lempeä animaatio, trilleri, komedia.

2. Taklaa valinnanvaikeus. Festivaalitärppejä ovat kirjoittaneet mm. Kalle Kinnunen (jos vain näkisi maksumuurin taakse…) ja Episodi. Myöskään Avainelokuvat-kategorian elokuvilla harvoin joutuu pettymään. Jos aikaa on rajoitusti, kannattaa skipata monen sadan elokuvan mittainen ohjelmisto ja katsoa vain aikataulua. Sieltä voi tutkia valikoimaa vain esitysajankohdan mukaan.

Ja lähtökohtaisesti – festivaaleille valitaan harvoin umpihuonoja leffoja. Monet festivaalisuosikkini ovat löytyneet puolivahingossa kohta alkavaan leffaan päätymällä.

3. Hommaa sarjakortti. Yksittäiselle elokuvalipulle tulee hintaa 10€, mutta viiden, 11 tai 20 lipun sarjakortti laskee yksittäisen lipun hintaa n. kahdeksaan euroon. Tänä vuonna niiden rinnalla on myös ympäristölippu, joiden hinnasta lahjoitetaan Baltic Sea Action Groupille tai Luonnonperintösäätiölle.

4. Muista syödä. Elokuvafestari-pro pitää laukun pohjalla aina suklaata, vesipulloa ja pähkinöitä, joilla selviää pahimman nälän yli. Kannattaa laskea elokuvien välinen aika ja pohtia, millaiseen syömiseen jää aikaa. Monesti pelastus on löytynyt patongeista, kaupan salaattibaarista ja buffeteista, joissa syömään pääsee saman tien.

5. Jää kuuntelemaan se Q&A. Festivaalien uniikeinta antia ovat kohtaamiset elokuvien tekijöiden kanssa ja päästä kuulemaan heidän ajatuksiaan livenä. Tänä vuona vieraina on mm. Nick Caven työpari Warren Ellis, loput löytyvät täältä.

6. Muista oheisohjelmat. Keskustelutilaisuuksia, iltakemuja ja masterclasseja ammattilaisille. Tämän vuoden oheisohjelmaan voi tutustua täällä.

7. Nauti! Missä muualla ihmiset taputtavat tyhjälle valkokankaalle elokuvan loputtua? Tai jäävät leffan jälkeen puhisemaan Bio Rexin ulko-ovien taakse, kun eivät millään malta lopettaa tunnelmointia?

Paras aika vuodesta vuodesta alkaa ylihuomenna! Ja onneksi se jatkuu kymmenen päivää.

 

—

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli. Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!