Browsing Tag

arki ulkomailla

Japani Vaihdossa Tokiossa

15. viikko Japanissa / lopun alkua

torstai, heinäkuu 11, 2019
japanilaisia koristeita asuntolahuoneessa

Lähes neljä kuukautta Japanissa takana – puolitoista edessä. Tämän viikon tunnelmissa kuulonymmärrysharjoituksia ja lopun alkua.

 

Kun pari päivää on kulkenut vain kodin ja koulun väliä, Shinjukun pilvenpiirtäjät jaksavat edelleenkin saada leukani hieman loksahtamaan. Ihmismassan seassa katua ylittäessäni suupielet alkavat nykiä ylöspäin, virne tulee kuin vahingossa. Saan ihan tosissani asua Tokiossa vielä hetken verran!

Kielitaidon kanssa tosin välillä tuntuu, kuin olisin jo luovuttanut. Heitän suoraan tutuilta tulleet viestit käännösohjelmaan, vaikka tuntemattomia kanji-merkkejä olisi vain muutama, ja sisältö voisi olla pääteltävissä. Yritän lopettaa moisen laiskuuden ja lukea asioita, olipa kyseessä sitten metron seinien mainokset tai Instagramin kommentit. Ja päätän yrittää kuunnella enemmän muiden keskusteluja – sehän olisi kuin ilmaista kuullunymmärrysharjoittelua.

Niinpä kuulen koulukurssilla viereisen pöytäryhmän keskustelevan kaksi päivää putkeen avioliitoista. Olen häkeltynyt.

Toisaalta, vaikka kielitaidon paraneminen tuntuu kangertelulta, havahdun vapaaehtoisten pitämällä japaninkurssilla. Kaikki opetus on japaniksi ja vieraat sanat opetetaan japaniksi selittämällä. Vaikka opettaja joutuu välillä jankuttamaan ja unohtelen jatkuvasti jo oppimaani, tajuan kielitaitoni kulkeneen pitkän matkan.

Eräs kurssin opettaja-obaasaneista selittää siivouskäytännöistä puhuessaan nukkuvansa aviomiehensä kanssa eri huoneissa. Sillä lailla ohimennen sivulauseessa, että asia on aivan arkinen. Hämmennyn, jälleen kerran.

Huomaan, että asuntolan huone on muuttunut huomaamattani pesämäiseksi. Suurin tavaroista on peräisin aulan ”ota tästä”-pöydältä, osa on mukaan tarttuneita matkamuistoja tai lahjoja. Tajuan rakentelevani harakkamaisesti esineistä pieniä asetelmia ympäri huonettani. Tuntuu kotoisalta. Ihminen on lopulta aika sopeutuvainen olento.

Kiertelen tanabata-juhlaan liittyviä festivaaleja ja ihmettelen, miten kuuma viime heinäkuussa Hiroshimassa ja Osakassa oli. Tämän vuoden sadekauteen on sisältynyt yllättävän paljon päiviä, jolloin on saanut turvautua kevättakkiin.

Tanabatan koristeet katoavat katukuvasta ja asuntolan aulasta päivässä. Mietin, heitettiinkö kaikkien toiveet sisältävät laput roskikseen. Ovatko ne nyt jossain lajittelukeskuksen uumenissa? Ajatus tuntuu vähän brutaalilta.

Koulua on jäljellä enää kaksi viikkoa. Koska reissaan viimeiseksi viikonlopuksi pois Tokiosta Kobeen ja Kiotoon, viimeisten kuvitustöiden kanssa alkaa tulla kiire.

Tuntuu hassulta, mutta samalla helpottavalta tietää, että kolmen viikon päästä pääsen pois asuntolan seinien sisältä. Hei hei vartijoille, lupalapuille ja kotiintuloajalle! Ei tule ikävä.

Teen viimeisiä suunnitelmia ja listaan paikkoja, joissa tahdon vielä käydä. Tiedän, etten millään ehdi enää niistä jokaiseen. Se aiheuttaa vähän kaikki äkkiä mulle heti nyt -paniikkia, mutta yritän hyväksyä tosiasiat.

Ostan vihdoin Japan Bus Passin, eikä jenkkituttuni meinaa uskoa ostaneeni edestakaiset yöbussit Tokiosta Kobeen ja Tokiosta Kanazawaan noin 120 € hintaan. Monesti pelkkä yksi suunta Tokiosta Kobeen päin maksaa 50 €. Hyrisen tyytyväisyydestä, mutta oma viime tingassa olemiseni hävettää myös vähän. Ensimmäiseen reissuun lähtö kun on jo tänä iltana.

Kioto ja Kobe odottavat!

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista
Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste
Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!
Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia
11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa
12. viikko Japanissa / asioita, joita ei jää ikävä
13. viikko Japanissa / yhteiskuntapohdintaa
14. viikko Japanissa / arjen paloja ja äänikirjoja

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

14. viikko Japanissa / arjen paloja ja äänikirjoja

keskiviikko, heinäkuu 3, 2019
sumuinen tie Nikkossa

Kolme ja puoli kuukautta takana, puolitoista kuukautta edessä. Klassiset viikkokuulumiset vaihtari-arjesta, olkaa hyvät!

 

Käyn ihanissa paikoissa.

Koulupäivä perutaan yllättäen, joten teen päiväretken Yokohamaan. Keksin, että sinne pääsee Shinjuku Sanchomen asemalta yhdellä suoralla metrolinjalla. Kiertelen kaunista Sankeien-puutarhaa, syön illallista valtavassa Chinatownissa. Retki on niin vaivaton ja Yokohamaan jää vielä niin paljon nähtävää, että sinne on ehdittävä uudestaan ennen paluuta Suomeen!

Matkustan parin tunnin junamatkan viikonlopuksi Nikkoon, joka on tunnettu temppeleistään. Tokion kuumankosteus vaihtuu kalseaksi sateeksi, mutta upeita historiallisia kohteita tuijotellessani unohdan märät kengät ja kylmyyden. Lisäraporttia reissusta tulossa pian!

Kielituutorini vie minut BookOff-antikvariaattiin, jossa on ihanan halvat hinnat. Ostan monta lasten kuvakirjaa harjoitusmateriaaliksi – kanji-merkkien lukutaitoni kun on japanilaisen ekaluokkalaisen tasolla.

Syön hyvää ruokaa.

Olen oppinut ottamaan miso-tahnan osaksi arkikokkailujani, ja se nostaa kokeiluni uudelle tasolle. Arkiruokasuosikkini on curryjen lisäksi soijasuikaleet, jotka paistetaan sipulin kanssa ja maustetaan vaaleanruskealla misolla, soijakastikkeella, inkiväärillä ja riisiviinietikalla. Helppoa ja hyvää!

Uskaltaudun vihdoin ostamaan bentoo-bokseja, yuba-tofustaan tunnetussa Nikkossa kun on helppo löytää lihattomia vaihtoehtoja. Miten olen voinut elää näin monta vuotta ilman noita söpöjä ja maukkaita eväslaatikoita!?

Ostan eväitä kouluun Kitchen Origin -myymälästä. Se on vähän kuin Suomen hypermarkettien valmisruokatiskit, joissa rasioista maksetaan painon mukaan. Ostan pulleita onigiri-riisipalloja, jotka ovat yhä lämpimiä, sekä rasiallisen salaatteja ja tofumuhennoksia. Kauppa sijaitsee kätevästi matkan varrella, kun kiirehdin kaupungintalolla järjestettäviltä japanintunneilta koululle.

Elelen arkea.

Sadekausi jatkuu, ropina nukuttaa. Kehoni tahtoisi nukkua 11-tuntisia yöunia ja jäädä iltaisin kotiin Netflixin ääreen. Sallin Netflix-illan, kun blogi- ja free-hommat ovat tarpeeksi hyvässä paketissa.

Koulussa on joka päivä kuvituskurssia. Opettajat pysähtyvät kohdalleni vähän säälivästi – räpellän ensimmäistä kertaa elämässäni piirtopöydällä suoraan Photoshoppiin, muut ovat selkeästi harjoitelleet vuosia. Alan tosissani odottaa koulun loppumista!

Saan parhaan etukäteisen synttäripaketin, jonka olisin voinut toivoa – äiti lähettää Suomesta helteeseen soveltuvia vaatteitani. Paketista löytyy viileä viskoosihame ja löysä silkkipaita.

Luen ja kuuntelen kirjoja.

Olen huono lukemaan fyysisiä kirjoja, ellen tunne olevani jotenkin lomalla. Pitkänmatkan junissa ja hostellin sängyn hämärässä se onnistuu. Nikkon reissulla Haruki Murakamin Kafka rannalla etenee vihdoin ja vaikuttaa lempi-Murakamiltani tähän asti.

Koulukurssit ovat täynnä piirtämistä, enkä jaksa keskittyä ilman podcasteja tai äänikirjoja. Aktivoin StoryTelin (ja huijaan VPN:llä olevani Suomessa, jotta se toimisi…) ja kuuntelen kirjan toisensa perään. Ensin draamaa Sisko Savilahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -muodossa, sitten aivot narikkaan murhamysteerein uusimman Lars Keplerin parissa.

Nyt kuuntelen Emma Kantasen Pekingin pelimaailmaan ja lesbopiireihin sijoittuvaa Nimi jolla kutsutaan öisin. Se on niin hyvä, etten osaa päättää säästelisinkö vai ahmisinko sen mahdollisimman nopeasti.

Vaihdon loppu alkaa häämöttää.

Äiti hätyyttää paluulennon päivämääristä ja siitä minä päivänä muutan tavarani varastosta takaisin kotiini. Voi äidit!

Sovin opintovapaalta paluupäivän ja tuntimäärän, jolla koulu ja työ pitäisi saada toimimaan käsi kädessä. Jännittää jo etukäteen, miltä arkeen paluu tuntuu Japanissa vietetyn ajan jälkeen.

Paluu tuntuu olevan käsinkosketeltavan lähellä, vaikka siihen on vielä reilusti yli kuukausi. Yritän rauhoitella itseäni. Aika on pidempi, kuin mitä sain kokea viime kesän seikkailuillani. Ja siihenkin reiluun kuukauteen ehti mahtua vaikka kuinka paljon.

Vielä on nähtävää ja koettavaa! <3

 

Kuvat Yokohaman Sankeien-puutarhasta ja Nikkon reissulta.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista
Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste
Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!
Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia
11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa
12. viikko Japanissa / asioita, joita ei jää ikävä
13. viikko Japanissa / yhteiskuntapohdintaa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

13. viikko Japanissa / yhteiskuntapohdintaa

torstai, kesäkuu 27, 2019
Iida kulkee hautausmaalla ja katsoo taakseen

Kolme kuukautta takana, kaksi kuukautta jäljellä Japanissa. Sadekauden epävakaa sää jatkui, mielen päällä oli yhteiskunta- ja politiikkajuttuja.

 

Asiat ovat aivan mukavasti, elelen tavallista vaihto-opiskelijan arkea, jonka outoutta on enää vaikea muistaa. On kavereiden näkemisiä ja pieniä kaupunkiseikkailuja. Tokio tuntuu monesti kaikesta ärsytyksestä huolimatta välillä jopa kotimaisilta.

Kevätlukukauden viimeinen kurssi alkaa. Japanin lukukausilogiikka on ihan nurinkurinen: kevätlukukausi on huhtikuusta heinäkuuhun, syyslukukausi syyskuusta tammikuuhun. Viimeisellä kurssilla tehdään kuvituskokeiluja, tyyli ja tekniikka ovat vapaat. Torstait on varattu tieteelliselle piirtämiselle: ensimmäiselle tunnille opettaja käskee tuomaan mukanaan kasvin, jota piirtää ja tutkia. En tiedä nauraisinko, miten tästä voi saada opintopisteitä, vai huokailisinko ihastuksesta.

Sateenvarjomeri ja kolikkopuhelin. Ja kampuskissan ruoat! <3

 

Ärsyynnyn sateeseen, yskään ja märkiin kenkiini, joten ostan sateenkestävät kengät. Ne ovat kaupan halvimmat ja ensimmäisen sateisen koulupäivän jälkeen saavat uuden lempinimen – neljän rakon kengät. Päätän liimata rakkolaastarit vaarakohtiin ja kokeilla seuraavalla sateella itsepäisesti uudelleen.

Toisena sadepäivänä saan lisää rakkoja, mutta toivon, että kolmas kerta toden sanoo.

Deittisovellus OkCupid lähettää uuden notifikaation: spesifejä kysymyksiä tarjolla alueellesi Japani. Menisitkö jouluaattona treffeille? (Hassu tapa, mutta tässä shintolais-buddhalaisessa maassa joulu on kaupallinen treffijuhla.) Käyttäisitkö työpaikalla shortseja? (Kiellettyä monessa paikassa.) Ottaisitko vastaan siirron, jos pomosi käskee? (Tällä hetkellä aiheuttanut kovasti kohua, sillä ihmisten siirrot ovat yleisiä, eivätkä ilmeisesti aina kovin perusteltuja.) Entä tuetko feministisiä liikkeitä? (Suomenkin medioissa on kirjoitettu täällä keskustelua herättäneestä korkokenkäkampanjasta. Japanissa kun on yleistä toimistopukukoodia vaatia naisia pukeutumaan työpaikoilla korkkareihin.)

 

japanilaista vaalimainontaa: mies vilkuttaa kovaäänisauton ikkunastaVaalimainontaa japanilaisittain. Olin juuri tottunut ihanan rauhallisiin katuihin ilman näitä kovaäänisautoja. Mutta sitten näin vaalimainostauluja pystyteltävän taas. 

 

Kuuntelen metroissa miten nuoret naisoletetut puhuvat metrossa avioliitto-ajatuksistaan. Heitä vanhemmat naururyppyiset taas juoruavat, ketkä ovat juuri menneet naimisiin. Mietin, etten tunne yhtään suomalaista, jonka small talk -repertuaariin aihe kuuluisi yhtä vahvasti, olipa ikä sitten mikä tahansa.

Nyanssien ylianalysointi on lisääntynyt. Mietimme vaihtarikaverini kanssa, onko mielenosoituksellista, että koulun vartija sanoo meille koulusta lähtiessämme ”sayoonara” – se kun viittaa hyvästeihin, joista ei nähdä enää koskaan. (Japanilaiset ovat monesti korjailleet, kun käytän vääriä fraaseja ihmisiä hyvästellessäni – tästä sayoonarasta sain noottia viime kesänä vapaaehtoistöissä Hiroshimassa. Esimerkiksi koulussa tunnin lopuksi käytettävä ”otsukaresamadesu”, kiitos päivän kovasta työstä, ei kuulemma sovi hyvästeiksi vapaaehtoisten pitämille japanintunneille. Jos joku osaa selittää aihetta vaikkapa kommenttiboksissa, arvostaisin kovasti!)

Olen huomaamattani muuttunut juuri sellaiseksi ärsyttäväksi ihmisiksi, joka olettaa, ettei kukaan ympärillä ymmärrä suomea. Löydän itseni kirjoittamasta aika henkilökohtaisia avautumisia sisältävää matkapäiväkirjaani lähijunassa kylki kyljessä muiden kanssa ja puhumassa ihmisistä, jotka ovat lähes vieressäni.

 

japanilaisia poliisejaPoliiseja vahtimassa kirsikankukkien katselijoiden liikkeitä keisarillisen palatsin edustalla maaliskuussa.

 

”Onko Suomen kouluissa kesäisin läksyjä”, tuutorini kysyy. Vastaan kieltävästi.

On kauhea klisee, että pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Mutta omassa elämässäni se on pitänyt harvinaisen paljon paikkansa. En ole missään muualla oppinut arvostamaan samalla lailla suomalaista yhteiskuntaa ja pohjois-Eurooppalaisia arvoja, kuin täällä Japanissa. Ihailen suomalaisia suuryrityksiä, jotka liputtavat iloisesti Priden puolesta (vaikkei se ole ongelmatonta, on vaikea nähdä saman tapahtuvan täällä Japanissa), ihmettelen uutisia naisvaltaisesta hallituksesta, muistelen vapaamuotoista työ- ja opiskeluelämää.

Olenko minäkin niitä ihmisiä, jonka mielestä oma maa on kuitenkin mansikka?

Toisaalta tykkään vähintään yhtä paljon vesimeloneista ja mustikoistakin.

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista
Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste
Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!
Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia
11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa
12. viikko Japanissa / asioita, joita ei jää ikävä

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa

perjantai, kesäkuu 14, 2019
Iida ja Shinjuku gyoen-puisto

Lähes kolme kuukautta Japanissa. Ihmettelin sääilmiöitä ja suunnittelin kesän reissuja. Viikkokuulumiset, olkaa hyvät!

 

Viimeisenä aurinkoisena päivänä ennen sadekauden alkua istumme vaihtarikaverini kanssa piknikillä helteisessä Shinjuku gyoenissa. En ole ollut siellä sitten kirsikankukkien. Puissa on nyt lehdet ja niiden alla rauhallista. Vain muurahaiset, joiden keon päälle vahingossa laitamme vilttimme, häiritsevät piknikhetkeämme.

Eväänä on combini-kioskin hedelmäpaloja, sipsejä, vihreää teetä ja superherkullista sushia. Paras paikka eväsostoksiin on Shinjukun lukuisien tavaratalojen B1-kerroksen ruokaosastot. Niiden pikkuruisista kojuista saa lähes mitä tahansa – vaikka tietysti halvemmalla pääsee hakemalla eväät combinista. (Nämä viisi valtavaa makirullaa maksoivat n. 5 €.)

Sadekausi vihdoin alkaa. Lämpötila tipahtaa kolmestakymmenestä alle kahdenkymmeneen. Vesisade tuntuu Suomen ukkoskuuroilta, ilman sähköisyyttä ja hellettä vain. Huoneessa on asetettava ilmastointi täysille ja tungettava läpimärät kengät täyteen paperia, jotta ne eivät homehtuisi yön aikana.

Unohdan kuitenkin paperit seuraavana aamuna kenkiin. Ja paperit ovat homeessa taas, kuten varmasti kenkien kärjetkin. Onneksi kyseessä on pari, joka on muutenkin hajoamassa käsiin. Niiden pohjat ovat lähteneet repsottamaan jo neljästi suutarikäynneistä huolimatta – varmaan valmistusvirhe. (Note to self: valitse ensi kerralla reissukengät tarkemmin!)

Aamuisin koulumatkoilla on hauska katsella hortensioiden avautumista ja sitä, miten ne vaihtavat väriä sademäärien mukaan. Yksi kukinto koostuu kymmenistä pienistä nupuista. Katselen, miten oudon näköisestä keskusosasta aukeaa pieniä nuppuja yksi kerrallaan ja kokonaisuudesta joskus kasvaa valtava kukinto.

Japanilaiset ovat tarkkoja omista tavaroistaan, mutta yksi poikkeus on. Sateenvarjot! Lainailukulttuuri on villiä. Erityisesti läpinäkyvät muoviset sateenvarjot tuntuvat olevan kaikkien kollektiivista omaisuutta.

Sade tekee uneliaaksi. Kaipaan villasukkia, kun hortoilen huoneessani, tehden laiskasti freehommia, kirjoittaen ja tutustuen Japanin Netflixin tarjontaan. Kokeilen combinin parin euron tiramisua, joka on hämmennyksekseni yhtä hyvää kuin monessa ravintolassa Suomessa.

Kesän reissusuunnitelmat ovat tarkentuneet entisestään. Kesäkuun lopussa koettaa reissu Nikkoon. Vain muutaman viikon päästä lähden muutamaksi yöksi Kobeen, sillä sain kutsun testaamaan erästä perinteistä ryokan-majataloa. Koulun loputtua lähden Japanin itärannikolle Kanazawaan.

Kulkutapakin on päätetty. Seishun 18 kippu -lähijunapassi-ajatukseni hautasin, kun luin Japan Bus Passista. Sillä pääsee 15 000 ¥ hintaan matkustamaan yöbusseilla viiden päivän ajan Japanin valtareiteillä, eikä passia tarvitse käyttää peräkkäisinä päivinä. Hintaeroa lähijunapassiin tulee n. 40 €, mutta mukavuuden voitto on suuri. Ei tarvitse stressata, muistaako jäädä oikealla pysäkillä junaa vaihtaakseen.

Odotan jo nyt, että voin rentoutua bussin penkillä ja katsella hajamielisesti vaihtuvia maisemia läpi Japanin alppien.

Vaikka onkin sadekausi, onneksi joka päivä ei sada. Kaupungintalon japaninkurssin vapaaehtoinen opettaja selittää, että sadekaudella matala- ja korkeapaineen kylmät ja kuumat ilmamassat taistelevat Japanin yllä.

Siltä se tuntuukin. Jonain päivinä leuto korkeapaine on niskan päällä, sää lämpenee ja aurinko pilkahtaa. Toisina päivinä matalapaine ilkkuu takaisin ja iskee niskaan sadetta vaakatasossa.

Jos ulkona liikkuminen rajuimpien sateiden aikana ei olisi niin ärsyttävää, saattaisin pitää tästä vuodenajasta. Olen alkanut jo odottaa heinäkuun helteitä.

 

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!

Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!