Browsing Category

Kulttuurishokki

Japani Kulttuurishokki

8 × hetki Japanissa, joka särki sydämeni

lauantai, tammikuu 26, 2019
Peura juo vettä

Toiset eläimet olivat Japanissa tasa-arvoisempia kuin toiset – tässä Miyajiman pyhä peura.

 

Se, kun harvinaiset kilpikonnat ovat liian pienissä häkeissä matelijanäyttelyn vitriinissä. Ne puskevat lasiseinää vasten, yrittäen epätoivoisesti päästä sen läpi. Japanilaiset töllöttävät eläimiä innostuneena ja napsivat kuvia. Ihmettelen, eikö kukaan ajattele eläinten oloja.

Se, kun loukkaa tahtomattaan. Kun ei ymmärrä tarinasta kuin osan, olettaa sen olevan jotain positiivista ja reagoi silti iloisesti takaisin. Vastapuhujan katseesta tajuaa, että olisi pitänyt reagoida täysin päinvastaisesti.

Se, kun Thaimaasta muuttanut teenviljelijä kehuu tatuointejani ja koettaa rekrytöidä minua vapaaehtoiseksi farmilleen. Hän kertoo yksinäisyydestään konservatiivisten japanilaisten keskuudessa, kielimuurista ja siitä, kuinka tahtoisi antaa tyttärilleen toisenlaisia esimerkkejä.

Se, kun ei tahdo loukata ystävällisiä ihmisiä, joilta saa niin paljon. He kysyvät ”Syödäänkö Suomessakin valaita?”, ”Tulitko tänne koska haluat japanilaisen aviomiehen?”, ”Mikset syö lihaa?” – minä harjoittelen olemaan kohtelias ja piilottamaan sanavalmiin suomalaispersoonani.

 

Kuorittuja mandariineja yksittäin pakattuna muoviin

Olen sanaton.

 

Se, miten jokainen kuntoutujien tekemä askarteluteos on tärkeää saada muovipakettiin, jotta se näyttää valmiilta. Yksittäiset mandariinit kuorittuina muovipaketissa, kananmunia yksittäin valmiiksi keitettynä – tietysti muovissa. Salaatti, kurkku ja tomaatit – muovipaketin sisällä nekin. Mistä se kaikki muovi tulee, mihin se menee, ja miksi kukaan ei tunnu välittävän?

Se, kun yrität sanoa jotain oleellista, eikä vastakumppani ymmärrä. Koetatte käyttää netin kääntäjiä, jotta ymmärtäisitte toisianne, mutta niiden käännös on vielä järjettömämpi. Erityisesti konfliktitilanteissa, kun puhutaan vakavista asioista, on rankkaa taantua kielitaidon puutteessa sylilapsen tasolle.

Se, kun kipuilet kulttuurishokkia, mutta pomosipa käyttävät kaiken vapaa-aikansa suursateiden jäljiltä kotinsa menettäneiden ihmisten auttamiseen ja tulvan alle jääneiden kotien siivoamiseen. Valitettavasti first world problem -syyllisyys ei poista kulttuurishokkia.

Se, kun istun teellä kahden japanilaismiehen kanssa, pomoni Hiroshi-sanin ja erään kuntoutujan. Olimme käyneet edellisenä päivänä yhdessä ramenilla ja he kysyvät, millaista oli. ”Tosi hauskaa”, vastaan iloisesti, mikä saa heidät naureskelemaan kiusaantuneesti. Kummeksun reaktiota ja saan vastaukseksi: ”Kuulostit ihan pojalta. Eivät tytöt sano, että asiat ovat hauskoja.”

Esimerkiksi niinä hetkinä sitä miettii, että mikä hiton maa tämä tällainen on. Kunnes vastaan tulee asioita, jotka sulattavat sydämeni. Niistä lisää erikseen.

Japani Japanin kulttuuri Kulttuurishokki Muu höpinä

Japani ja tatuoinnit

lauantai, tammikuu 19, 2019

Mieltymyksissäni on paradoksi: rakastan tatuointeja.

Ikävä kyllä, rakastan myös yhtä maailman tatuointivihamielisimmistä maista.

Siihen nähden, miten paljon länsimaissa ihaillaan perinteistä japanilaista tatuointityyliä, on hieman ironista miten vihamielisesti tatuointeihin Japanissa suhtaudutaan.

Tatuointien negatiivisuuden juonteet saattavat olla peräisin edo-kaudelta, jolloin rikollisia rangaistiin tatuoimalla ja prostituoidut ottivat kuvia ihoonsa kunnianosoituksia kanta-asiakkailleen. Meiji-kaudella tatuoinnit kiellettiin kokonaan. Sittemmin Japanin mafia, yakuza, omi ne itselleen – rohkeuden, kunnioituksen ja lojaaliuden merkiksi.

Nykyään japanilaiset tatuoivat itseään myös ihan vain siksi, että kuvat näyttävät kivoilta. Nuoressa polvessa löytyy vapaamielisemmin tatuointeihin suhtautuvia, mutta yleinen linja on edelleen negatiivinen. Monilla yksityisillä työpaikoilla tatuoinnit on kielletty kokonaan. Osakan kaupunki jopa tutkitutti työntekijöidensä ihot, haluten käyttää tatuointeja irtisanomisperusteena. (Uutinen tässä)

Lähikuva kädestä jossa on tatuointeja

Omat kokemukseni Japanissa ovat vahvistaneet noita käsityksiä.

Yksi kuvaamimmista kokemuksista liittyi vapaaehtoistöihini mielenterveyskuntoutujien hoitokodissa. Orientaatioleirillä nuori vapaaehtoiskordinaattori sanoi, etteivät tatuointini ole ongelma, kunhan ensin annan hyvän kuvan itsestäni pitkähihaiset päällä.

Totuus osoittautui toiseksi, kun tuleva pomoni Hiroshi-san näki kordinaattorin minusta nappaaman kuvan. Palaute tuli välittömästi. Anteeksipyydellen kordinaattori pyysi minua peittämään kuvani – ei vain töissä, vaan ennen kuin astuisin Hiroshiman kamaralle. Niinpä pukeuduin heinäkuun helteessä kuukauden verran pitkähihaisiin ja sukkiin, sekä töissä että arkena yksin ollessani.

Heti kun paluujunani lähti Hiroshiman laiturilta kohti purkuleiriä, juhlistin hetkeä käärimällä ylös kauluspaitani hihat. Ja leirillä, suihkusta tultuani, vaihdoin päälleni lyhythihaisen, mikä aiheutti hämmästelyä kaikissa, jotka olivat ensin nähneet minut pitkähihaiset päällä.

Loppuillan keskusteluista joka ikinen alkoi tatuoinneistani. ”Wau”, ”sattuiko se”, ”paljonko tuo maksaa” ja ”mitä ne tarkoittavat” olivat yleisimmät kuulemani reaktiot.

Kaupungilla liikkuessaan katseita kyllä saa – yleensä kummastelevia ja paheksuvia. Yhden aidosti inhon ja pelonsekaisen katseen sain nuorelta bisnesnaiselta shinkansen-junan laiturilla. (Ilmeisesti tatuointeihin suhtaudutaan vielä huonommin, jos näytät siistiltä ja varakkaalta – koska yakuza. Varakkaalta tuskin rinkkoineni näytin, mutta kaiketi shinkansen kompensoi.)

Usein olen käyttänyt pitkähihaisia vapaaehtoisesti, ihan vain voidakseni olla rauhassa.

Mutta välillä on iskee ärsytys. Miksi oma luonnollinen osa itseäni on niin pirun kielletty rikos? Silloin olen valinnut näteimmän lyhythihaiseni, laittautunut kauniiksi ja vienyt itse itseni ulos, välittämättä muiden katseista.

Tatuoitu, varaudu Japanissa tähän:

  • Tuijotukseen, joissa on mukana sekä pelkoa, inhoa että hämmennystä.
  • Siihen, ettet välttämättä pääse kuumiin lähteisiin eli onseneihin tai sentoo-korttelikylpylöihin, ellet vuokraa käyttöösi yksityisallasta.
  • Osa paikoista onneksi hyväksyy tatuoidut asiakkaikseen ja onseneiden politiikka saattaa myös vaihdella. Osa hyväksyy pienet kuvat, osa isommatkin kuvat mikäli ne ovat länsimaisen ihmisen iholla, osa kaikkien kaikki kuvat.
  • Tatuoitu mies saattaa päästä tatuoitua naista helpommalla. Shinjukun alueella tietyissä kylpylöissä miesten puolella tatuoituja on kuulemma paljonkin, mutta samoissa paikoissa naisten puolella mummot vaihtavat allasta tatuoidun istuessa veteen. (Been there, done that.)
  • Ostamaan laastaria pienten kuvien peittämiseen. Tähän tarkoitukseen erikseen suunniteltuja laastareita myy esimerkiksi Don Quijote.
  • Mikäli yövyt ryokanissa, selvitä tatuointilinja etukäteen. 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan 56% osallistuneista ryokaneista ei päästäisi tatuoituja ihmisiä asiakkaakseen. 
  • Varaudu peittämään kuvasi myös salille, uima-altaalle tai -rannalle mennessäsi.
  • Ja jos deittailla haluaa, tatuoidut eivät ole kuulemma kuuminta valuuttaa.

 

Tatuoinnit hyväksyviä onseneita Japanissa:

  • www.travel.gaijinpot.com/japan-sightseeing-essentials/30-tattoo-friendly-onsen-in-japan/
  • www.tattoo-friendly.jp/
  • www.tattoo-spot.jp/ (japaniksi)
  • www.onsen-tattoo.com/ (japaniksi)

 

Jännää muuta luettavaa Japanin tatuointikulttuurista:

  • www.tsunagujapan.com/17-facts-you-probably-didnt-know-about-tattoos-in-japan/
  • www.quora.com/What-is-it-like-to-live-in-Japan-as-a-visibly-tattooed-westerner
  • www.japan.stripes.com/news/hide-and-see-tattoo-culture-japan

 

/ Artikkeli päivitetty 24.4.2019.