Browsing Category

Haaveilu ja inspiraatio

Haaveilu ja inspiraatio Vaihdossa Tokiossa

Loppukevään ja kesän reissusuunnitelmat

maanantai, huhtikuu 29, 2019
punainen torii-portti Hakonessa

Japanissa oleilua on luvassa vielä useamman ihanan kuukauden ajan! Kerroin aiemmin haaveilevani sivureissuista vaihdon ajalle. Suunnitelmat ovat eläneet, mutta muutama soolomatka on nyt varattu!

 

Toukokuu: Hakone

Hakone on upea luontokohde muutaman tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Teen toukokuun lopussa sinne klassisen viikonloppureissun: lähden perjantaina ja palaan sunnuntaina. Haaveissa on tutustua alueen museoihin, ihailla luontoa, käydä järviajelulla ja nähdä höyryävää tuliperäistä maata. Ja kokea itse, haiseeko siellä yhtä pahalta, kuin pelotellaan!

Opintovapaabudjetilla kun liikutaan, majoitusmuoto on hostellidormi.

 

vesiputous luonnossa

Kesäkuu: Nikko

Kesäkuussa kutsuu Nikko, viikonloppureissun verran tämäkin. Kaksi hostelliyötä irtosi kohtuulliseen 5200 jenin hintaan (n. 20 €/yö).

Nikko on kuuluisa upeasta luonnostaan ja Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvista temppeleistään. Odotan rentoutumista luonnon ääressä. Ehkäpä vihdoin muistan avata tänne raahaamiani romaaneja!

 

Japanilainen lähijuna

Heinäkuu: Seishun 18 kippu

Japanissa muulla kuin turistiviisumilla oleileva ei ole valitettavasti oikeutettu JR Passeihin, joilla pääsee matkustamaan luotijunissa kiinteään hinnalla. Passille on myös budjettivaihtoehto, jonka saa ostaa kuka tahansa: Seishun 18 kippu. Kyseinen junapassi käy vain lähijunissa ja on voimassa viiden reissupäivän ajan. JR Passista poiketen matkustuspäivät voi ripotella, eikä niiden tarvitse olla peräkkäin. Passin voi myös jakaa useamman matkustajan kesken.

Lipun paras pointti on hinta: 11 850 jeniä, eli yksi reissupäivä kustantaa alle 20 euroa. Miinuspuoli lipussa on, että se on voimassa vain koulujen loma-aikaan: kesäkuusta syyskuun alkuun, joulukuusta tammikuuhun ja maalis-huhtikuussa. (Infoa Seishun 18 Kipusta täällä ja täällä.)

Pidän lähijunailusta Japanissa, joten hidas matkustaminen ei ajatuksena haittaa. Kun kouluni loppuu heinäkuun loppupuolella, olisi muutama viikko aikaa keksiä junapassille käyttöä. Mielessä on lähteä Japanin länsirannalle Kanazawaan. Siellä pitäisi olla hyviä taidemuseoita ja Kioton tunnelmaa ilman Kioton tungosta. Matkan varrella olisi mm. Takayama, ja muita kohteita Japanin alppien varjossa. Matka-aika Tokiosta Kanazawaan tosin on aika hurja – noin 13 tuntia, sisältäen 6–8 junan vaihtoa.

Reitti-ideoita vastaanotetaan! Minne menisin?

taipein kaupunkimaisemaa

Elokuu: Taiwan

Elokuun pidemmäksi lomakohteeksi valitsin Taiwanin. En ole vielä varannut lentoja, mutta ajattelin viettää maassa vajaa pari viikkoa, ja kierrellä parhaani mukaan.

Ajatus olisi olla muutama päivä Taipeissa ja matkustaa luotijunalla etelään Kaohsiungiin (Taiwanissa luotijunat maksavat murto-osan siitä mitä Japanissa, jee!). Sieltä tie vie Taitungiin. Taitungista olisi tarkoitus jatkaa vielä Green Islandille, vulkaaniselle saarelle jossa on erinomaiset snorklausmahdollisuudet ja harvinaisia suolavettä sisältäviä kuumia lähteitä. (Riippuu tosin ihan siitä, onko saariparka loppuunmyyty jo tässä vaiheessa, kuten minulle kävi viime kesänä Naoshiman kanssa… Toivotaan parasta!)

Taiwanissa kiinnostavat myös sohvaperunalle sopivat luontokohteet, ruokatorit ja yleinen kuhina. Aavistus rantalomafiilistäkään ei olisi pahitteeksi – jos vaan maltan!

Taiwan-suosituksia ja vinkkauksia otetaan mielellään vastaan myös! <3

 

Kuvat:
Hakonen torii-portti: Azlan Baharudin / Unsplash
Nikkon vesiputous: Sam Lee / Unsplash
Lähijuna: oma räpsy viime kesältä
Taiwanin kaupunkimaisema: Remi Yan / Unsplash

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Haaveilu ja inspiraatio Matkavinkit Muu höpinä

Yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet

lauantai, maaliskuu 30, 2019
iida temppelin pihassa ja kirsikkapuu
Kannattaako soolomatka? Mitkä ovat yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet? Kolme eri pituista reissua koettuani, tässä muutama huomio.

 

+ Näet enemmän

Ensimmäisellä soolomatkallani Singaporeen opin, että yksin matkustaessaan ehtii nähdä paljon enemmän kuin seurassa. Jo ensimmäisenä päivänäni ehdin kierrellä China Townia, käydä shoppailukatu Orchad Roadilla (ostamassa Uniqlosta hellehousut, sillä reiteni olivat hiertyneet ilkeästi yhteen hameessa helteessä) ja lähteä vielä Marina Bay Sandsin alueelle ja Gardens by the Bay-puistoon. Aikaa ei kulu neuvottelemiseen ja ruokapaikoiksi valitsee helposti ravintoloiden sijaan katuruokapaikkoja (ainakin hawkersien täyttämässä Singaporessa, jossa ravintolat ovat myös hinnoissaan).

Yksin asioista myös selviää nopeammin. En osaa jäädä notkumaan ravintolapöytiin yksikseni, mitä varmasti tekisin, jos olisi juttuseuraa.

 

+ Olet vapaa kompromisseista

Voit matkustaa juuri silloin kun haluat ja juuri sinne minne haluat. Herätä juuri niin aikaisin kuin tahdot, syödä juuri sitä mitä tahdot. Jäädä hotellilakanoihin jos tahdot tai kävellä jalkasi rikki aamusta iltaan nähtävyyksiä kiertämällä.

Olen yksin matkustaessani oppinut kuuntelemaan (ja hyväksymään!) temperementtiani. Välillä reissurytmini on niin överi, ettei siihen sulautuvaa seuralaista ole vielä löytynyt, ja välillä taas väsähdän täysin ja laiskottelen huolella.

 

+ Opit itsestäsi

Olen oppinut, että jaksan kierrellä uutta kaupunkia yksin korkeintaan viiden päivän verran. Sitten alan kaivata järjestettyä ohjelmaa, kahvittelua puolituttujen kanssa tai mitä tahansa, jossa pääsee juttelemaan muille ihmisille.

Olen myös oppinut, että väärällä aikavyöhykkeellä on helpompi huijata olevansa aamuvirkku, kunhan ei opeta kehoaan heräämään yhtä myöhään kuin Suomessa.

Ja niin kliseistä kuin se onkin, kaukaa on helpompi nähdä lähelle. Yksin matkustaessa on aikaa pohdiskelulle. Olen oppinut arvostamaan Suomen arjessa tärkeitä juttuja ja koen samalla arvojeni kirkastuneen.

Iida kukkapuskassa

– Sinulta puuttuu kuvaaja

Tämä kohta nyt on puolivitsillä, mutta puhelimeni on täynnä ylläolevan kaltaisia räpsyjä, joissa poseeraan ties minkä turhan objektin vieressä. Öäähh, minäkin haluan täydellisiä Instagram-kuvia! (Näitä kun kehtaa tunkea korkeintaan Instan storyyn.)

Rauhallisissa paikoissa kehtaan askarrella ajastimien kanssa, mutta kyllä se tyhjään poseeraaminen silloinkin vähän hävettää. Vai pitäisikö sittenkin niiden Instagram-poikaystävien puoliskojen hävetä, eikä minun..?

 

+ Yksin ei ole yksin

Siellä missä on wifi, siellä on myös kaikki ystävät ja perheenjäsenet.

Minulle ulkomailla yksin olo on jopa lähentänyt välejä perheenjäseniin Suomessa. Ja kuinka harvoin sitä tulee Suomessa soiteltua sanoen: ”äiti, arvaa mitä mä näin tänään?” 

(No joo, tulee sitä välillä, mutta yksin reissatessa teen sitä paljon enemmän!)

 

+ Helpompi jutella muille

Omat soolomatkani ovat sijoittuneet sellaisiin maihin, joissa usein tunnutaan pitävän etäisyyttä muihin ihmisiin. Yksin matkustaessa on saanut helposti juttuseuraa muista sooloreissaajista, ainakin silloin kun itse kehtaa avata suunsa.

Hostellien yleiset tilat ovat parhaita paikkoja sosialisointiin. Nyrkkisääntönä toimii, että mitä pienempi paikka, sitä helpommin ihmisiin tulee tutustuttua. Paras hostellimeininki oli viime kesänä pikkukaupunki Kurashikissa, jossa oli niin vähän ihmisiä, että kaikki juttelivat kaikkien kanssa.

iida punaisten torii-porttien alla

+ Kohtaamiset

Viimeisenä Osakan iltanani päädyin pienenpieneen kalaravintolaan. Se oli käytännössä vain yksi baaritiski, jonka toisella puolella kokki valmisti annokset. Juttelimme niitä näitä, omasta reissustani ja siitä miten Jay Z oli käynyt asiakkaana tuossa samassa paikassa. Meinasin vuodattaa pari kyyneltä ravintolan suussasulavan herkullisen sashimin vuoksi.

Sitten ravintolan ovi avautui ja sisään tupsahti viisi pukumiestä, jotka mahtuivat juuri ja juuri tuon saman tiskin ääreen. Yksin reissaava nainen oli heille ihmetys, mutta ei pätkääkään ahdistelevassa hengessä. Juttelimme kotimaistamme, vaahtosimme animesta, maistelimme annoksia ristiin.

Tuollaisissa hetkissä sitä miettii, että vaikka kuinka erilaista elämää elettäisiin, ihmisissä on usein enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Niinkuin vaikka rakkaus hyvään sashimiin.

 

+ Opit tyyneyttä ja kantamaan vastuuta

Ajelet väärällä metrolla väärään suuntaan, korjaat suunnan ja jäät pois väärällä pysäkillä. Nälkäkin alkaa kalvaa. On mielenkiintoista tunnistaa itsessään se ärsytys, joka saa välillä mököttämään matkaseuralaiselleen, ja kantaa se itse.

Yksin reissaaminen onkin opettanut todella paljon omien virheiden sietämisestä. Vaikka se saattaa välillä tarkoittaa, että matka Osakasta ihanaan Ujiin muuttuisi tunnin matkasta kolmeen tuntiin, koska jäät neljästi väärällä pysäkillä ja Google maps unohtaa laskea väliasemilla pysähtymiset matka-aikaan.

Maailman mittakaavassa aika pieni munaus kuitenkin.

iida ja matkalaukku

+ Opit paremmaksi päätösten tekijäksi

Opit jämäkkyyttä, kun kaikki pitää tehdä ihan ite. Yksikin reissupäivä pitää sisällään valtavasti erilaisia päätöksiä: missä ja mitä söisi, mitä tekisi, minne menisi… Vaikka porukassa reissaaminen vaatii välillä tylsiä kompromisseja, välillä haluaisi lomailla päätöksenteosta ja myötäillä muita.

Nimimerkillä: edelleen vähän väsyneenä Tokiossa, enkä meinaa keksiä tekemistä.

 

– Toisaalta välillä yksin on tosi yksin

Jos ollaan rehellisiä, välillä yksin matkustaminen tuntuu hiljaisuusretriitiltä.

Englannin kielessä on osuvasti eroteltu positiivinen yksinolo solitude ja negatiivinen loneliness. Yksin reissaaminen pitää sisällään molempia – enemmän ensimmäistä, mutta myös sitä jälkimmäistä. Haikeus iskee välillä, kun kaveriporukat ovat nauraen menossa alkuillan menoihinsa, vanha pariskunta nojailee toisiinsa kirsikankukkia katsellessaan tai ystävykset parantavat maailmaa kahvikupin yli. Tai sitten se iskee somessa, kun katsot Suomen ihmisiäsi, joiden luona et ole.

Silloin helpottaa WhatsApp-olkapää, mutta sitäkin enemmän kylmä realismi. ”Itsehän sä tänne halusit. Ja kohta olet taas Suomessa ja tahdot taas lähteä jonnekin!”

 

+ Saatat myös voimaantua

Kun sohvaperuna raahaa ylipakattua rinkkaa ympäri Kansaita, mikä aiheuttaa hikeä, hiertymiä ja turhautumisraivoa, voi samalla myös myhäillä itsekseen.

Pärjään hienosti yksin!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin storystä, tällä hetkellä seikkaillaan Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Haaveilu ja inspiraatio

10 reissuhaavettani -blogihaaste

torstai, maaliskuu 7, 2019

Sain Tanjan matkassa maailmalta -blogista paljon matkablogeissa kiertäneen haaveiluhaasteen.

Säännöthän kuuluvat näin:

”Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena Maailma – blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta puolestasi viisi (5) bloggaajaa mukaan kertomaan omista reissu-unelmistaan.”

Tässä siis kymmenen reissuhaavettani!

 

Twin peaksin maisemia USA:ssa

1. Paikka: Twin Peaksin kuvauspaikat, USA

Kun olin yläasteella, Twin Peaks pyöri televisiossa uusintoina. Rakastuin heti sen mystiseen ja visuaalisen kauniiseen maailmaan.

Osa Twin Peaksin ikonisista kuvauspaikoista on edelleen pystyssä. Voisin bussimatkalla imitoida autossaan sanelevaa Dale Cooperia huomattavasti nolommin: ”Diane, 11.30 am, February 24th. Entering the town of Twin Peaks.” 

Oleellista olisi myös käydä Double R Dineria sarjassa esittäneessä Twede’s Coffeessa maistamassa kirsikkapiirakkaa.

 

tumma kuva missä puita metsässä

2. Tapahtuma: The Superwood Festival, Helsinki

Kirjoittelin edellisessä haavepostauksessani tapahtumahaaveitteni jättiläisestä, Burning Manista. Pienempi haave olisi Suomessa järjestettävä The Superwood Festival.

The Superwood Festival on kokemusten puoleen laajentuneen muotimerkki Ivana Helsingin masinoima tapahtuma, joka levittäytyy syksyn hämärässä Rantapuiston hotellin miljööseen. Ohjelma pitää sisällään musiikkia, keskusteluja, taidetta ja ruokaa.

Tunnelmakuvat metsästä värivaloineen näyttävät Twin Peaksista napatuilta.

Vaihtoehto: kiinalaisen uudenvuoden juhlinta jossain kiinalaisessa kaupungissa

 

ulkosaariston kallioita

3. Kotimaan kohde: ulkosaaristo

Bengtskär-aiheisessa postauksessani kirjoitin rakkaudestani mereen. Kotimaan kohteeksi valikoituisi ehdottomasti jokin ulkosaariston saarista, jolle voisi hetkeksi erakoitua kuuntelemaan lokkeja ja aaltojen ääniä.

Majakassa yöpymiset kiinnostavat myös. Ainakin Bengtskärissä, Kylmäpihlajassa ja Utössa se olisi mahdollista.

Kotimaan vaihtoehtoja: Lappi, Yyteri, Hailuoto

 

nainen nojaa siltaan lontoossa, taustalla silta

4. Kaupunki: Lontoo

Olen käynyt Lontoossa viimeksi yläasteelaisena, joten uusinta olisi paikallaan. Viime aikoina olen haaveillut museopainotteisesta soolomatkasta.

Listallani olisi ainakin Victoria And Albert Museum ja Tate Modern, joka on nykyään muuttunut isoilta osin ilmaiseksi. Muun ajan kiertelisin ylihintaisia vintageputiikkeja, tutkisin ruokatoreja ja ehkä jopa veisin itseni iltapäiväteelle.

Kaupunkivaihtoehtoja: New York, San Francisco, Peking, Hong Kong

 

katu meksikossa, taloja ja kylttejä

5. Maa: Meksiko

Värikylläiset kaupungit, rantalomailu, uskomukset ja tortillaöverit. Erityisesti Eeva Kolun vanhan blogin Meksiko-aiheiset postaukset ovat ruokkineet Meksiko-haaveitani.

Tänne olisi ihanaa päästä käymään joskus! Vielä kun tietäisi, missä olisi autenttisempaa Meksikoa jäljellä, ilman turistimassoja mutta toisaalta ilman pelkoa väkivallasta.

Muita maahaaveita: Georgia, Taiwan, Etelä-Korea, Venäjä

 

maisema sri lankassa ja talo metsän keskellä / kuva joshua newton

6. Saari: Sri Lanka

Vehreä saari, jota haukutaan jopa liian turvalliseksi, kuulostaa täydelliseltä kaltaiselleni ujolle seikkailijattarelle. Sri Lankalla voisi yhdistää eettisen eläinbongailun, rantaloman ja upean luonnon. Tahtoisin matkustaa junan kyydissä (napsien juuri niitä klassisia turistikuvia joissa kurkitaan ulos junan aukinaisesta ikkunasta) ja vuokrata skootterin.

Ehkä tässä voisi olla seuraava reissuni tropiikkiin…?

Muita saarihaaveita: Malediivit, Okinawa

 

juna raiteilla

7. Extreme: Maata pitkin mahdollisimman kauas

Yksi matkahaaveistani on lähteä mahdollisimman kauas maata pitkin. Se voisi olla junaa ja bussireittejä yhdistellen Helsingistä Bangkokiin tai Trans Siperialla Pekingiin ja Kiinaa kiertämään.

Tahtoisin tuntea, miten aikavyöhykkeet vaihtuvat luonnolliseen tahtiin ja oppia hahmottamaan maapallon oikeita etäisyyksiä, jotka lentäessä pääsevät välillä hämärtymään. Jopa ajatus tylsistymisestä viehättää – ja ennen kaikkea kuuluu asiaan.

 

vanha wolkswagenin matkailuauto

8. Majoitusmuoto: Matkailuauto

Little Miss Sunshine -elokuva on istuttanut minuun haaveen vanhasta Wolkswagenin pakusta, jonka kyydissä reissata ympäriinsä. Olisi hauskaa leikkiä hetki karavaanaria ja kierrellä syrjäseutuja nukkuen patjalla pakettiauton takaosassa.

Kaipa tässä matkustusmuodossa eniten kiehtoo täysi vapaus. Ainakin niin kauan, kuin en kokemattomana kuskina joudu suorittamaan taskuparkkeerauksia ison auton ratissa tai se ei hajoa tienposkeen…

Vaihtoehtoja: clamping-luksustelttailu, Malediivit-tyyppinen villa meren päällä, lasi-iglu, hotellihuone korkealla pilvenpiirtäjässä, josta näkyy kauas suurkaupungin ylle

 

maisema islannista, vesiputous ja lampi

9. Luonnonkohde: Islannin kuumat luonnonlähteet

Saisipa kokea päivävaelluksen uskomattoman kauniissa luonnonmaisemissa ja pulahtaa luonnon keskeltä löytyvään kuumaan lähteeseen! (Sellaiseen pieneen ja höyryävään, mutta en löytänyt sellaisesta lisenssivapaata kuvaa mistään…) 

Ehkäpä matkailuauto-haaveita voisi toteuttaa Islannissa tai Lofooteilla <3

Vaihtoehtoja: Lofootit, Uusi-Seelanti, autiomaakohteet mm. Marokossa

 

10. Ruoka & juoma: Italia

Euroopan reissusivistyksessäni on massiivisen iso aukko: en ole koskaan käynyt Italiassa. Ruokamatka Italiaan kiinnostaisi. Söisin risottoa, pizzaa ja pastaa ähkyyn asti ja marinoisin itseni proseccolla.

Seuraava ruokamatkani tosin on ikisuosikkini Japani! <3 Enää kolme viikkoa…

Vaihtoehtoja: New York, Berliini, Thaimaa

Haastan:

Tiia / Reisereise

Heta / Hetamentaries

Jessica / Jessican matkassa

Eveliina / Korkkarit rinkassa

Henna / I’m choosing me

Kuvat
1. Unsplash / Oaekie     2. Unsplash/ Katie Drazdauskaite    3. Minä    4. Unsplash / Luigi Manga    5. Unsplash / Dennis Schrader    6. Unsplash / Joshua Newton    7. Unsplash / James Francis    8. Unsplash / Caleb George    9. Unsplash / Koushik Chowdavarapu    10. Unsplash / Sharon Chen

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Haaveilu ja inspiraatio

7 × matkahaaveita bucket listillani

lauantai, helmikuu 9, 2019

Islanti ja Lofootit

Mustahiekkaiset rannat, vulkaanisen maan tuoksu (/löyhkä?), kuumat lähteet ja puiset torpat ei minkään keskellä. Siitä lähtien, kun luin Satu Rämön kirjan Islantilainen voittaa aina, olen haaveillut pääseväni vielä joskus käymään Islannissa. Ja tietysti se olisi palvelus taidelukiolais-itselleni: nähdä Björkin kotimaa.

Sama luonnon kauneus kiinnostaa myös Lofooteissa. Toivon joskus vielä pakkaavani auton ja lähteväni ajamaan sinne, läpi Norjan vuonojen.

 

Kambodža

Pääkaupunki Phnom Penh, verinen historia, riksat, kaaos ja keskeneräisyys. Ja tietysti yksi temppelihaaveideni kulminoitumispisteistä – Angkor Wat.

Joka marraskuu haaveilen lähteväni lämpöön. Ehkä jonain vuonna lähden kiertelemään Kaakkois-Aasiaa, Kambodža mukaan sisältyen.

 

New York, San Francisco

En ole koskaan käynyt USA:ssa. Eniten minua kiehtovat kaupungit ovat maan lähes vastakkaisilla laidoilla: New York ja San Francisco.

Koetan priorisoida matkahaaveitani myös sen mukaan, minne olisi näppärintä mennä missäkin elämänvaiheessa. Voi olla, että USA jää helppoudellaan jonnekin tulevaisuuteen, kun olen vanhempi, laiskempi ja rahakkaampi reissaaja.

 

temppelin lyhty talvella Japanissa, lunta puita ja ihmisiä kävelemässä

Japani talvella

Tahtoisin nähdä, miltä temppelit näyttävät lumikinosten kuorruttamina. Syödä japanilaisen keittiön talviruokia, lämmitellä kotatsu-pöydän alla ja katsella vilkkaita apinoita, jotka ilman viiletessä palaavat vuorilta alas.

Haaveissani olisi myös päästä laskettelemaan Hokkaidolle ja ehkä ihailemaan Sapporon lumi-matsuria. (Tänä vuonna sen vetonaulana on muuten Helsingin tuomiokirkko!)

 

Burning Man-festivaalit

Ajatus omituisesta vaihtoehtotodellisuudesta keskellä Nevadan autiomaata viehättää minua todella paljon. Todellisuudessa kokemus olisi jokseenkin haastavaa järjestää, mm. aavikko-olosuhteissa selviämisen takia.

Mutta aina sitä saa haaveilla!

 

marokkolainen huone, koristeelliset ovet, seinätiiliä ja sänkyjä

Marrakech

Mummi luki minulle lapsena Tuhannen ja yhden yön satuja. Ehkäpä siksi ajatukset palatseista, sulttaaneista ja dromedaareista ovat jääneet kutkuttamaan mieltäni. Tahtoisin yöpyä perinteisessä riadissa, tutkia sivukujia ja markkinoita. Istanbulin jälkeen myös moskeijat ovat alkaneet kiinnostaa minua.

Estetiikasta puhumattakaan – värikkäät tiilet, metalliastiat, matot ja keramiikka. Ja maistaa autenttisemmin sitä ruokaa, johon olen Suomen ravintoloissa ihastunut.

 

junan ikkuna ja maisemia

Trans-Siperian junamatka

Tietyn sukupolven pakko-kokemukseksikin irvailtu matka, jonka kuitenkin vielä joskus tahtoisin kokea. Olla jumissa junassa, nähdä vaihtuvat asemat ja maisemat. Venäjä kiehtoo myös itsessään – olisi mukavaa hyppiä pois junasta ja majoittua paikoissa, joista en ole koskaan kuullutkaan.

Tämä on tosin reissu, jota en tahtoisi kokea yksin. Omia ajatuksia kun kuuntelee sooloreissuilla ihan tarpeeksi muutenkin.

 

Kuvat: Unsplash / Adam Jang, Ian Pham, Annie Spratt, Patrick Schneider

Löytyykö joku näistä reissuhaaveistani myös sinun listaltasi?