Browsing Category

Matkavinkit

Haaveilu ja inspiraatio Vaihdossa Tokiossa

Loppukevään ja kesän reissusuunnitelmat

maanantai, huhtikuu 29, 2019

Japanissa oleilua on luvassa vielä useamman ihanan kuukauden ajan! Kerroin aiemmin haaveilevani sivureissuista vaihdon ajalle. Suunnitelmat ovat eläneet, mutta muutama soolomatka on nyt varattu!

 

Toukokuu: Hakone

Hakone on upea luontokohde muutaman tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Teen toukokuun lopussa sinne klassisen viikonloppureissun: lähden perjantaina ja palaan sunnuntaina. Haaveissa on tutustua alueen museoihin, ihailla luontoa, käydä järviajelulla ja nähdä höyryävää tuliperäistä maata. Ja kokea itse, haiseeko siellä yhtä pahalta, kuin pelotellaan!

Opintovapaabudjetilla kun liikutaan, majoitusmuoto on hostellidormi.

 

vesiputous luonnossa

Kesäkuu: Nikko

Kesäkuussa kutsuu Nikko, viikonloppureissun verran tämäkin. Kaksi hostelliyötä irtosi kohtuulliseen 5200 jenin hintaan (n. 20 €/yö).

Nikko on kuuluisa upeasta luonnostaan ja Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvista temppeleistään. Odotan rentoutumista luonnon ääressä. Ehkäpä vihdoin muistan avata tänne raahaamiani romaaneja!

 

Japanilainen lähijuna

Heinäkuu: Seishun 18 kippu

Japanissa muulla kuin turistiviisumilla oleileva ei ole valitettavasti oikeutettu JR Passeihin, joilla pääsee matkustamaan luotijunissa kiinteään hinnalla. Passille on myös budjettivaihtoehto, jonka saa ostaa kuka tahansa: Seishun 18 kippu. Kyseinen junapassi käy vain lähijunissa ja on voimassa viiden reissupäivän ajan. JR Passista poiketen matkustuspäivät voi ripotella, eikä niiden tarvitse olla peräkkäin. Passin voi myös jakaa useamman matkustajan kesken.

Lipun paras pointti on hinta: 11 850 jeniä, eli yksi reissupäivä kustantaa alle 20 euroa. Miinuspuoli lipussa on, että se on voimassa vain koulujen loma-aikaan: kesäkuusta syyskuun alkuun, joulukuusta tammikuuhun ja maalis-huhtikuussa. (Infoa Seishun 18 Kipusta täällä ja täällä.)

Pidän lähijunailusta Japanissa, joten hidas matkustaminen ei ajatuksena haittaa. Kun kouluni loppuu heinäkuun loppupuolella, olisi muutama viikko aikaa keksiä junapassille käyttöä. Mielessä on lähteä Japanin länsirannalle Kanazawaan. Siellä pitäisi olla hyviä taidemuseoita ja Kioton tunnelmaa ilman Kioton tungosta. Matkan varrella olisi mm. Takayama, ja muita kohteita Japanin alppien varjossa. Matka-aika Tokiosta Kanazawaan tosin on aika hurja – noin 13 tuntia, sisältäen 6–8 junan vaihtoa.

Reitti-ideoita vastaanotetaan! Minne menisin?

taipein kaupunkimaisemaa

Elokuu: Taiwan

Elokuun pidemmäksi lomakohteeksi valitsin Taiwanin. En ole vielä varannut lentoja, mutta ajattelin viettää maassa vajaa pari viikkoa, ja kierrellä parhaani mukaan.

Ajatus olisi olla muutama päivä Taipeissa ja matkustaa luotijunalla etelään Kaohsiungiin (Taiwanissa luotijunat maksavat murto-osan siitä mitä Japanissa, jee!). Sieltä tie vie Taitungiin. Taitungista olisi tarkoitus jatkaa vielä Green Islandille, vulkaaniselle saarelle jossa on erinomaiset snorklausmahdollisuudet ja harvinaisia suolavettä sisältäviä kuumia lähteitä. (Riippuu tosin ihan siitä, onko saariparka loppuunmyyty jo tässä vaiheessa, kuten minulle kävi viime kesänä Naoshiman kanssa… Toivotaan parasta!)

Taiwanissa kiinnostavat myös sohvaperunalle sopivat luontokohteet, ruokatorit ja yleinen kuhina. Aavistus rantalomafiilistäkään ei olisi pahitteeksi – jos vaan maltan!

Taiwan-suosituksia ja vinkkauksia otetaan mielellään vastaan myös! <3

 

Kuvat:
Hakonen torii-portti: Azlan Baharudin / Unsplash
Nikkon vesiputous: Sam Lee / Unsplash
Lähijuna: oma räpsy viime kesältä
Taiwanin kaupunkimaisema: Remi Yan / Unsplash

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Haaveilu ja inspiraatio Matkavinkit Muu höpinä

Yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet

lauantai, maaliskuu 30, 2019
iida temppelin pihassa ja kirsikkapuu
Kannattaako soolomatka? Mitkä ovat yksin matkustamisen hyvät ja huonot puolet? Kolme eri pituista reissua koettuani, tässä muutama huomio.

 

+ Näet enemmän

Ensimmäisellä soolomatkallani Singaporeen opin, että yksin matkustaessaan ehtii nähdä paljon enemmän kuin seurassa. Jo ensimmäisenä päivänäni ehdin kierrellä China Townia, käydä shoppailukatu Orchad Roadilla (ostamassa Uniqlosta hellehousut, sillä reiteni olivat hiertyneet ilkeästi yhteen hameessa helteessä) ja lähteä vielä Marina Bay Sandsin alueelle ja Gardens by the Bay-puistoon. Aikaa ei kulu neuvottelemiseen ja ruokapaikoiksi valitsee helposti ravintoloiden sijaan katuruokapaikkoja (ainakin hawkersien täyttämässä Singaporessa, jossa ravintolat ovat myös hinnoissaan).

Yksin asioista myös selviää nopeammin. En osaa jäädä notkumaan ravintolapöytiin yksikseni, mitä varmasti tekisin, jos olisi juttuseuraa.

 

+ Olet vapaa kompromisseista

Voit matkustaa juuri silloin kun haluat ja juuri sinne minne haluat. Herätä juuri niin aikaisin kuin tahdot, syödä juuri sitä mitä tahdot. Jäädä hotellilakanoihin jos tahdot tai kävellä jalkasi rikki aamusta iltaan nähtävyyksiä kiertämällä.

Olen yksin matkustaessani oppinut kuuntelemaan (ja hyväksymään!) temperementtiani. Välillä reissurytmini on niin överi, ettei siihen sulautuvaa seuralaista ole vielä löytynyt, ja välillä taas väsähdän täysin ja laiskottelen huolella.

 

+ Opit itsestäsi

Olen oppinut, että jaksan kierrellä uutta kaupunkia yksin korkeintaan viiden päivän verran. Sitten alan kaivata järjestettyä ohjelmaa, kahvittelua puolituttujen kanssa tai mitä tahansa, jossa pääsee juttelemaan muille ihmisille.

Olen myös oppinut, että väärällä aikavyöhykkeellä on helpompi huijata olevansa aamuvirkku, kunhan ei opeta kehoaan heräämään yhtä myöhään kuin Suomessa.

Ja niin kliseistä kuin se onkin, kaukaa on helpompi nähdä lähelle. Yksin matkustaessa on aikaa pohdiskelulle. Olen oppinut arvostamaan Suomen arjessa tärkeitä juttuja ja koen samalla arvojeni kirkastuneen.

Iida kukkapuskassa

– Sinulta puuttuu kuvaaja

Tämä kohta nyt on puolivitsillä, mutta puhelimeni on täynnä ylläolevan kaltaisia räpsyjä, joissa poseeraan ties minkä turhan objektin vieressä. Öäähh, minäkin haluan täydellisiä Instagram-kuvia! (Näitä kun kehtaa tunkea korkeintaan Instan storyyn.)

Rauhallisissa paikoissa kehtaan askarrella ajastimien kanssa, mutta kyllä se tyhjään poseeraaminen silloinkin vähän hävettää. Vai pitäisikö sittenkin niiden Instagram-poikaystävien puoliskojen hävetä, eikä minun..?

 

+ Yksin ei ole yksin

Siellä missä on wifi, siellä on myös kaikki ystävät ja perheenjäsenet.

Minulle ulkomailla yksin olo on jopa lähentänyt välejä perheenjäseniin Suomessa. Ja kuinka harvoin sitä tulee Suomessa soiteltua sanoen: ”äiti, arvaa mitä mä näin tänään?” 

(No joo, tulee sitä välillä, mutta yksin reissatessa teen sitä paljon enemmän!)

 

+ Helpompi jutella muille

Omat soolomatkani ovat sijoittuneet sellaisiin maihin, joissa usein tunnutaan pitävän etäisyyttä muihin ihmisiin. Yksin matkustaessa on saanut helposti juttuseuraa muista sooloreissaajista, ainakin silloin kun itse kehtaa avata suunsa.

Hostellien yleiset tilat ovat parhaita paikkoja sosialisointiin. Nyrkkisääntönä toimii, että mitä pienempi paikka, sitä helpommin ihmisiin tulee tutustuttua. Paras hostellimeininki oli viime kesänä pikkukaupunki Kurashikissa, jossa oli niin vähän ihmisiä, että kaikki juttelivat kaikkien kanssa.

iida punaisten torii-porttien alla

+ Kohtaamiset

Viimeisenä Osakan iltanani päädyin pienenpieneen kalaravintolaan. Se oli käytännössä vain yksi baaritiski, jonka toisella puolella kokki valmisti annokset. Juttelimme niitä näitä, omasta reissustani ja siitä miten Jay Z oli käynyt asiakkaana tuossa samassa paikassa. Meinasin vuodattaa pari kyyneltä ravintolan suussasulavan herkullisen sashimin vuoksi.

Sitten ravintolan ovi avautui ja sisään tupsahti viisi pukumiestä, jotka mahtuivat juuri ja juuri tuon saman tiskin ääreen. Yksin reissaava nainen oli heille ihmetys, mutta ei pätkääkään ahdistelevassa hengessä. Juttelimme kotimaistamme, vaahtosimme animesta, maistelimme annoksia ristiin.

Tuollaisissa hetkissä sitä miettii, että vaikka kuinka erilaista elämää elettäisiin, ihmisissä on usein enemmän yhdistäviä kuin erottavia tekijöitä. Niinkuin vaikka rakkaus hyvään sashimiin.

 

+ Opit tyyneyttä ja kantamaan vastuuta

Ajelet väärällä metrolla väärään suuntaan, korjaat suunnan ja jäät pois väärällä pysäkillä. Nälkäkin alkaa kalvaa. On mielenkiintoista tunnistaa itsessään se ärsytys, joka saa välillä mököttämään matkaseuralaiselleen, ja kantaa se itse.

Yksin reissaaminen onkin opettanut todella paljon omien virheiden sietämisestä. Vaikka se saattaa välillä tarkoittaa, että matka Osakasta ihanaan Ujiin muuttuisi tunnin matkasta kolmeen tuntiin, koska jäät neljästi väärällä pysäkillä ja Google maps unohtaa laskea väliasemilla pysähtymiset matka-aikaan.

Maailman mittakaavassa aika pieni munaus kuitenkin.

iida ja matkalaukku

+ Opit paremmaksi päätösten tekijäksi

Opit jämäkkyyttä, kun kaikki pitää tehdä ihan ite. Yksikin reissupäivä pitää sisällään valtavasti erilaisia päätöksiä: missä ja mitä söisi, mitä tekisi, minne menisi… Vaikka porukassa reissaaminen vaatii välillä tylsiä kompromisseja, välillä haluaisi lomailla päätöksenteosta ja myötäillä muita.

Nimimerkillä: edelleen vähän väsyneenä Tokiossa, enkä meinaa keksiä tekemistä.

 

– Toisaalta välillä yksin on tosi yksin

Jos ollaan rehellisiä, välillä yksin matkustaminen tuntuu hiljaisuusretriitiltä.

Englannin kielessä on osuvasti eroteltu positiivinen yksinolo solitude ja negatiivinen loneliness. Yksin reissaaminen pitää sisällään molempia – enemmän ensimmäistä, mutta myös sitä jälkimmäistä. Haikeus iskee välillä, kun kaveriporukat ovat nauraen menossa alkuillan menoihinsa, vanha pariskunta nojailee toisiinsa kirsikankukkia katsellessaan tai ystävykset parantavat maailmaa kahvikupin yli. Tai sitten se iskee somessa, kun katsot Suomen ihmisiäsi, joiden luona et ole.

Silloin helpottaa WhatsApp-olkapää, mutta sitäkin enemmän kylmä realismi. ”Itsehän sä tänne halusit. Ja kohta olet taas Suomessa ja tahdot taas lähteä jonnekin!”

 

+ Saatat myös voimaantua

Kun sohvaperuna raahaa ylipakattua rinkkaa ympäri Kansaita, mikä aiheuttaa hikeä, hiertymiä ja turhautumisraivoa, voi samalla myös myhäillä itsekseen.

Pärjään hienosti yksin!

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin storystä, tällä hetkellä seikkaillaan Tokiossa. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Haaveilu ja inspiraatio

10 reissuhaavettani -blogihaaste

torstai, maaliskuu 7, 2019

Sain Tanjan matkassa maailmalta -blogista paljon matkablogeissa kiertäneen haaveiluhaasteen.

Säännöthän kuuluvat näin:

”Kerro omista reissu-unelmistasi ja laita postauksen linkki Kohteena Maailma – blogin kymmenen reissu-unelmaa postauksen kommentteihin. Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta puolestasi viisi (5) bloggaajaa mukaan kertomaan omista reissu-unelmistaan.”

Tässä siis kymmenen reissuhaavettani!

 

Twin peaksin maisemia USA:ssa

1. Paikka: Twin Peaksin kuvauspaikat, USA

Kun olin yläasteella, Twin Peaks pyöri televisiossa uusintoina. Rakastuin heti sen mystiseen ja visuaalisen kauniiseen maailmaan.

Osa Twin Peaksin ikonisista kuvauspaikoista on edelleen pystyssä. Voisin bussimatkalla imitoida autossaan sanelevaa Dale Cooperia huomattavasti nolommin: ”Diane, 11.30 am, February 24th. Entering the town of Twin Peaks.” 

Oleellista olisi myös käydä Double R Dineria sarjassa esittäneessä Twede’s Coffeessa maistamassa kirsikkapiirakkaa.

 

tumma kuva missä puita metsässä

2. Tapahtuma: The Superwood Festival, Helsinki

Kirjoittelin edellisessä haavepostauksessani tapahtumahaaveitteni jättiläisestä, Burning Manista. Pienempi haave olisi Suomessa järjestettävä The Superwood Festival.

The Superwood Festival on kokemusten puoleen laajentuneen muotimerkki Ivana Helsingin masinoima tapahtuma, joka levittäytyy syksyn hämärässä Rantapuiston hotellin miljööseen. Ohjelma pitää sisällään musiikkia, keskusteluja, taidetta ja ruokaa.

Tunnelmakuvat metsästä värivaloineen näyttävät Twin Peaksista napatuilta.

Vaihtoehto: kiinalaisen uudenvuoden juhlinta jossain kiinalaisessa kaupungissa

 

ulkosaariston kallioita

3. Kotimaan kohde: ulkosaaristo

Bengtskär-aiheisessa postauksessani kirjoitin rakkaudestani mereen. Kotimaan kohteeksi valikoituisi ehdottomasti jokin ulkosaariston saarista, jolle voisi hetkeksi erakoitua kuuntelemaan lokkeja ja aaltojen ääniä.

Majakassa yöpymiset kiinnostavat myös. Ainakin Bengtskärissä, Kylmäpihlajassa ja Utössa se olisi mahdollista.

Kotimaan vaihtoehtoja: Lappi, Yyteri, Hailuoto

 

nainen nojaa siltaan lontoossa, taustalla silta

4. Kaupunki: Lontoo

Olen käynyt Lontoossa viimeksi yläasteelaisena, joten uusinta olisi paikallaan. Viime aikoina olen haaveillut museopainotteisesta soolomatkasta.

Listallani olisi ainakin Victoria And Albert Museum ja Tate Modern, joka on nykyään muuttunut isoilta osin ilmaiseksi. Muun ajan kiertelisin ylihintaisia vintageputiikkeja, tutkisin ruokatoreja ja ehkä jopa veisin itseni iltapäiväteelle.

Kaupunkivaihtoehtoja: New York, San Francisco, Peking, Hong Kong

 

katu meksikossa, taloja ja kylttejä

5. Maa: Meksiko

Värikylläiset kaupungit, rantalomailu, uskomukset ja tortillaöverit. Erityisesti Eeva Kolun vanhan blogin Meksiko-aiheiset postaukset ovat ruokkineet Meksiko-haaveitani.

Tänne olisi ihanaa päästä käymään joskus! Vielä kun tietäisi, missä olisi autenttisempaa Meksikoa jäljellä, ilman turistimassoja mutta toisaalta ilman pelkoa väkivallasta.

Muita maahaaveita: Georgia, Taiwan, Etelä-Korea, Venäjä

 

maisema sri lankassa ja talo metsän keskellä / kuva joshua newton

6. Saari: Sri Lanka

Vehreä saari, jota haukutaan jopa liian turvalliseksi, kuulostaa täydelliseltä kaltaiselleni ujolle seikkailijattarelle. Sri Lankalla voisi yhdistää eettisen eläinbongailun, rantaloman ja upean luonnon. Tahtoisin matkustaa junan kyydissä (napsien juuri niitä klassisia turistikuvia joissa kurkitaan ulos junan aukinaisesta ikkunasta) ja vuokrata skootterin.

Ehkä tässä voisi olla seuraava reissuni tropiikkiin…?

Muita saarihaaveita: Malediivit, Okinawa

 

juna raiteilla

7. Extreme: Maata pitkin mahdollisimman kauas

Yksi matkahaaveistani on lähteä mahdollisimman kauas maata pitkin. Se voisi olla junaa ja bussireittejä yhdistellen Helsingistä Bangkokiin tai Trans Siperialla Pekingiin ja Kiinaa kiertämään.

Tahtoisin tuntea, miten aikavyöhykkeet vaihtuvat luonnolliseen tahtiin ja oppia hahmottamaan maapallon oikeita etäisyyksiä, jotka lentäessä pääsevät välillä hämärtymään. Jopa ajatus tylsistymisestä viehättää – ja ennen kaikkea kuuluu asiaan.

 

vanha wolkswagenin matkailuauto

8. Majoitusmuoto: Matkailuauto

Little Miss Sunshine -elokuva on istuttanut minuun haaveen vanhasta Wolkswagenin pakusta, jonka kyydissä reissata ympäriinsä. Olisi hauskaa leikkiä hetki karavaanaria ja kierrellä syrjäseutuja nukkuen patjalla pakettiauton takaosassa.

Kaipa tässä matkustusmuodossa eniten kiehtoo täysi vapaus. Ainakin niin kauan, kuin en kokemattomana kuskina joudu suorittamaan taskuparkkeerauksia ison auton ratissa tai se ei hajoa tienposkeen…

Vaihtoehtoja: clamping-luksustelttailu, Malediivit-tyyppinen villa meren päällä, lasi-iglu, hotellihuone korkealla pilvenpiirtäjässä, josta näkyy kauas suurkaupungin ylle

 

maisema islannista, vesiputous ja lampi

9. Luonnonkohde: Islannin kuumat luonnonlähteet

Saisipa kokea päivävaelluksen uskomattoman kauniissa luonnonmaisemissa ja pulahtaa luonnon keskeltä löytyvään kuumaan lähteeseen! (Sellaiseen pieneen ja höyryävään, mutta en löytänyt sellaisesta lisenssivapaata kuvaa mistään…) 

Ehkäpä matkailuauto-haaveita voisi toteuttaa Islannissa tai Lofooteilla <3

Vaihtoehtoja: Lofootit, Uusi-Seelanti, autiomaakohteet mm. Marokossa

 

10. Ruoka & juoma: Italia

Euroopan reissusivistyksessäni on massiivisen iso aukko: en ole koskaan käynyt Italiassa. Ruokamatka Italiaan kiinnostaisi. Söisin risottoa, pizzaa ja pastaa ähkyyn asti ja marinoisin itseni proseccolla.

Seuraava ruokamatkani tosin on ikisuosikkini Japani! <3 Enää kolme viikkoa…

Vaihtoehtoja: New York, Berliini, Thaimaa

Haastan:

Tiia / Reisereise

Heta / Hetamentaries

Jessica / Jessican matkassa

Eveliina / Korkkarit rinkassa

Henna / I’m choosing me

Kuvat
1. Unsplash / Oaekie     2. Unsplash/ Katie Drazdauskaite    3. Minä    4. Unsplash / Luigi Manga    5. Unsplash / Dennis Schrader    6. Unsplash / Joshua Newton    7. Unsplash / James Francis    8. Unsplash / Caleb George    9. Unsplash / Koushik Chowdavarapu    10. Unsplash / Sharon Chen

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Reissuvälineistö Vaihdossa Tokiossa

Pakkauslista puolen vuoden vaihtoon Japanissa

keskiviikko, maaliskuu 6, 2019
piirretty kuvitus pakkauslistasta, vaatteita ja muuta tavaraa jota pakata mukaan

Yksi syistä, miksi vuoden pituinen opiskelijavaihto kauhistutti minua, oli vuodeksi pakkaaminen.

Puoleenkin vuoteen Japanissa mahtuu useampia säitä. Maalis-huhtikuussa on viileää, lämpötila ovat kuin Suomen toukokuussa. Ennen +35-asteista kuumankosteaa kesää (heinä-elokuu) on sadekausi tsuyu. Silloin ilmankosteus nousee niin korkeaksi, että pyykit saattavat homehtua.

Viime kesän vapaaehtoistyöreissullani Japanissa pakkaaminen oli vielä haastavampaa. Hyväksymiskirjeen pakkauslistassa oli kaikkeaa sadevaatteista makuupussiin. Vapaaehtoistöiden jälkeen Kansaita kierrellessäni kirosin reissugarderoobiani, joka koostui kaikesta käytännöllisestä peltotöihin sopivasta.

Tunsin itseni ryysyläiseksi. Suurin osa japanilaisista kun pukeutuu niin, että he näyttävät aina olevan matkalla työhaastatteluun.

Vaihdossa tahdon pukeutua siistimmin. Periaatteenani on, että vaatteita riittäisi viikoksi, vuodenajat toki huomioiden. Pitkähihaiset ovat tärkeässä roolissa, sillä tahdon voida välillä peittää tatuoidut käsivarteni helteelläkin.

Vaatteita

Yläosat
2 × pitkähihainen siisti paita, joka sopii helteeseen
3/4-hihainen siisti paita, joka sopii helteeseen
Siisti lyhythihainen (kesään)
2 × t-paita (kotihengailuun)

Alaosat
Housuhame (kevät, kesä)
Hame? (kevät, kesä)
Farkut (kevät)
Leveät pitkät housut (kevät, kesä)
Shortsit (kesä)
Yöpuvun housut (kotihengailuun)

Kengät
Sandaalit (kesä)
Kangasballerinat (kevät, kesä)
Siistit kävelykengät (kevät)

Selviytymisjutut ja asusteet
Kevättakki (kevät, lennot)
Neule (kevät, lennot)
Huivi (kevät, lennot)
Sukkahousut (kevät, lennot)
Alusvaatteita viikoksi
Hellehattu
Aurinkolasit
Vyö

Oleelliset

Päiväreppu (lennolle käsimatkatavaraksi)
Ylimääräinen kangaskassi
Kamera
Passi ja lentoliput kopioineen
Luottokortti, varaluottokortti, käteisenä euroja
Vaihtokouluun liittyvät paperit kopioineen
Ylimääräisiä passikuvia
Adapteri
Jatkojohto (jotta voi ladata yhdestä adapterista useampaa laitetta kerralla)
Läppäri, puhelin & laturit
Päivittäiskosmetiikka, hygieniakamat ja hiusharja
Korvatulpat ja muutamat kertakäyttöpiilolinssit
Matka-apteekki (rakkolaastari, allergia-, särky-, matkapahoinvointilääke)
2 × ekstra-deodorantti (Japanissa on vaikeaa ja kallista löytää länsimaistyylistä)
Kuulokkeet
Tuliaiset Suomesta (karkkia, pientä muumisälää, jne)
Muutama pokkari, jotka voi jättää kohteeseen
Lonely Planetin Japani-opas

Sivuretkille

Puhallettava lentokonetyyny
Uikkarit (mahdollista Taiwanin reissua varten)
Hyttysmyrkky
Päiväreppu
Pelikortit?

+ ostan vasta Japanista

Aurinkorasvat (SPF50, kyllä kiitos!)
UV-suojattu sateenvarjo
Kaikki kosmetiikka, kun loppuvat (shampoot, hoitoaineet, vartalovoiteet, meikit)

Alkusyksystä luvassa päivitystä siitä, miten näillä matkatavaroillani reissusta selvisin. Mitä olisi kannattanut jättää kotiin, mitä oleellista unohdin, mitä jouduin ostamaan Japanista.

Mitä sinä pakkaisit puoleksi vuodeksi?

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Kioto Matkavinkit

Miten välttää Kioton ruuhkat?

perjantai, maaliskuu 1, 2019

Fushimi-Inari taishan punaisia torii-portteja

Kioto on ihana ja ainutlaatuinen. Siellä kulkiessa kiittää joka hetki, että paikka poistettiin atomipommin tiputuslistalta viime hetkellä. (Historian asiantuntijat olivat vedonneet sotajohtajiin Kioton kulttuuriperintöä puolustaen.)

Valitettavasti, kuten monissa maailman upeissa paikoissa, Kioton upeudesta tietävät tuhannet muutkin.

Tässä muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä pahimpien turistirysien välttämiseen!

Kinkakuji-temppelin puutarha, puita ja polku ja kauempana kulkeva japanilainen nainen

Älä nuku pitkään.

Otin Kiotossa toisenlaisen reissurytmin. Heräsin kuuden jälkeen ja aloitin temppelikierrokseni ennen ryhmämatkalaisia.

Suurin osa temppeleistä aukeaa kahdeksalta tai yhdeksältä, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi Aryashiyaman bambumetsä on auki kellon ympäri. Läpi vuorokauden auki ovat myös jotkut temppeleistä, kuten Nanzen-ji ja Fushimi Inari Taisha. Näistä jälkimmäinen lukeutuu Kioton päänähtävyyksiin. En halua kuvitella, miltä Fushimi Inarissa tuntuu keskipäivällä, turistien kansoittamana. Niin lumoava se oli aamuseitsemältä, kun torii-porttien alla kulki vain muutamia muita lisäkseni.

Toinen vaihtoehto on rynnätä sisään heti temppeleiden avautuessa. Esimerkiksi Kinkaku-jin puutarhassa oli ihanan raukea tunnelma heti avaamisen jälkeen. (Kuvassa.)

Huomasin, että yhdeksän jälkeen temppelit alkoivat täyttyä. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä ruuhkaisemmaksi paikat kävivät.

 

Vältä viikonloppua.

Kioto on ruuhkainen arkipäivinäkin ja pahimmillaan myy itsensä loppuun, jolloin majoitusta on etsittävä läheltä Osakasta tai Narasta.

Miksi kokeilisit onnea viikonloppuna, jolloin liikkeellä ovat myös aasialaiset viikonloppumatkaajat?

 

Kioton joki sinisellä hetkellä ja vastarannan valoja

Kioton ruuhkaisimmat paikat:

  • Kiyomizu-dera -temppeli
  • Kiyomizu-dera -temppeliin johtavat tiet, erityisesti Matsubara-dori
  • Fushimi-Inari-Taisha -temppeli
  • Nishikin markkina-alue
  • Ginkaku-ji -temppeli
  • Kinkaku-ji -temppeli
  • Ryoan-ji -temppelin kivipuutarha
  • Tofuku-ji -temppeli ruskan aikaan
  • Eikan-do -temppeli ruskan aikaan
  • Nijo-jo -linna

 

arashiyaman bambumetsän vihreitä bambupuita

Valitse vaihtoehto ja jatka pidemmälle.

Suurin osa turisteista vierailee Kiotossa hyvin rajatuissa paikoissa, vaikka tarjolla olisi lähes 2000 temppeliä. Itsestäänselvimmiltä reiteiltä poikkeamalla voi helposti löytää lähes autioita paikkoja. Esimerkiksi ruskan aikaan suosittu zen-temppeli Tofuku-ji puutarhoineen oli elokuussa lähes autio. Kauniilta se näytti vihreidenkin lehtien kanssa.

Kioto itsessään on melko lättänä, temppelit sijaitsevat sen viereisillä vuorenrinteillä. Kun löydät yhden temppelin, sen vierestä todennäköisesti löytyy lisää katsottavaa. Tästä postauksesta löytyy ehdotuksia korvikkeista suosituimmille nähtävyyksille.

 

Tarkista japanilaisten loma-ajat.

Kioto kulttuuriperintöineen on ainutlaatuinen myös japanilaisten silmissä ja se houkutteleekin paljon kotimaan turisteja puoleensa.

Japanilaiset tykkäävät matkustaa erityisesti:

  • Kirsikankukkien kukkiessa (maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun)
  • Golden Week (toukokuun ensimmäinen viikko)
  • Ruskasesonki syksyllä (marraskuussa)

 

Tofuku-ji temppelin sivutemppeli

+ Tarkista temppelien remontit

Tämä ei liity ruuhkien välttämiseen, mutta saattaa kuitenkin kiinnostaa Kioton matkaa suunnittelevia.

Kioton kulttuuriperintö on hyvin vanhaa ja vaatii huoltoa priimana pysyäkseen. Tällä hetkellä monen harmiksi remontin alla on yhden Kioton kuuluisimman temppelin, Kiomizu-Deran, päähalli. Remontin arvioidaan valmistuvan keväällä 2020. Pienemmistä temppeleistä tällä hetkellä remontissa on Chion-in-temppelin Miedo-halli ja Enryaku-ji -temppelin päähalli. Enryaku-jin remontti kestää huimat kymmenen vuotta.

Remontit eivät yleensä estä temppeleissä vierailemista, mutta saattavat sulkea osan rakennuksista. Erityisesti ne aiheuttavat näköhaittaa piilottamalla kauniit kohteet rumilla hupuilla.

Onpahan lisäsyitä palata Kiotoon – esimerkiksi ensi vuonna ruska-aikaan!

> Täällä Japan-Guiden listaus remontissa olevista temppeleistä Japanissa. 

Pysy mukana:

Facebookissa: Iida in Translation
Intagram: @iidaeli
Bloglovin täällä
Blogit.fi täällä

Matkavinkit Nara Päiväretket Kansain alueelta

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

perjantai, helmikuu 22, 2019

naran peuraNara! Tuo Japanin yksi vanhoista pääkaupungeista sijaitsee alle tunnin lähijunamatkan päässä Kiotosta ja Osakasta.

Kintetsu-Naran asemalta pois astuttua paikka vaikuttaa ensin tyypilliseltä pieneltä japanilaiskaupungilta: on uusia rakennuksia ja katettu kauppakatu pikkuliikkeineen. Osa ravintoloista myy paikallista erikoisuutta: persimonin lehtiin kiedottua sushia (kaki-no-ha zushi), joka on uskomattoman mehukasta. Tuota yhtä Japanin lempiherkuistani voi onneksi bongailla Naran lisäksi myös isommilta juna-asemilta.

kartta jossa nara merkitty

Nara palveli vuosina 710–784 eli Nara-kaudella Japanin pääkaupunkina. Siinä maailmanajassa pääkaupunkia vaihdettiin mm. keisarin kuoltua tai temppelin vaikutusvallan kasvettua liikaa, joten Narasta se siirtyi Nagoakan kautta Kiotoon. (Siitä alkoi heian-kausi, jonka moni varmasti muistaa Mia Kankimäen ihanasta kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.)

Mitä lähemmäs Naran puisto tulee, nenä nappaa maalaismaisen tuoksun – onko se lehmänkakkaa? Ei sentään, mutta peuroista se kyllä on peräisin!

Moni Naran majoitusvaihtoehdoista sijaitsee puiston viereisellä Naramachi-alueella vanhoissa puutaloissa. Muun reissuni yövyin hostelleissa, mutta Narasta onnistuin löytämään 20€/yö hintaisen guest housen omalla tatamihuoneella. Paikka oli vaatimaton, mutta siisti. Vessat, suihkut ja kylpyhuone olivat yhteiskäytössä.

naran puisto kesällä ja peuroja

Nara Park & peurat

Monen matkaajan suurin syy Naraan päätymiselle on Nara Park. Suuri puisto on koti sadoille kesyyntyneelle pyhille peuroille (shika), jotka ovat asuneet puistossa jo tuhannen vuoden ajan. Shintolaisuudessa peurojen ajatellaan olevan jumalten sanansaattajia, joten ne saavat vaeltaa puistossa vapaina.

Naran shikojen kanssa saa pitää varansa: Youtube on täynnä videoita turisteja purevista ja sarvillaan tökkivistä peuroista. Peuroja saa ruokkia vain niille suunnatuilla herkuilla, kuten puistossa myytävillä shika sembei -kekseillä. Kannattaa muistaa, että hulluimmat ja keksinpersoimmat peurat majailevat keksikojujen läheisyydessä.

Itse erehdyin ja aloin ruokkimaan juuri kojujen vieressä olevia peuroja. Nopeammin kuin ehdin ajatella viisi yksilöä oli piirittänyt minut, tönien uhkaavasti sarvillaan. Ajattelematta lähdin pakenemaan niitä, mutta peurat seurasivat perässä. Yritin harhautusta heitellen keksejä itsestäni poispäin, mutta silti moni peuroista juoksi perässäni jopa puistonpenkin päälle asti, jossa kuvittelin olevani turvassa. Vasta kun luovutin näille omapäisille sarvipäille kaikki ostamani keksit, ne lopettivat seuraamiseni.

Fiksumpi siis sujauttaisi shika sembeit laukkuunsa ja antaisi niitä muualla puistossa asuville rauhallisemmille yksilöille!

peura narassa

Peurojen lisäksi Nara Park pitää sisällään Naran kansallismuseon, joka on ainoa Japanissa oleva buddhalaiseen taiteeseen keskittyvä museo.

Toki puistossa on myös lukuisia temppeleitä. Kuuluisin niistä on suuresta Buddha-patsaastaan tunnettu Todaiji. Sen viereinen puutarha samoilevine peuroineen on kaunis, kuten myös pääportin edustalta lähtevä vanhoin puutaloin reunustettu kauppakatu.

> Nara Park on ilmainen. Pieni paketti peurakeksejä 150 ¥.

 

Todaiji-temppeli

Todaiji tarkoittaa suurta itäistä temppeliä, mitä Nara sijainniltaan toki onkin. Valtava rakennus yksityiskohtineen on upea jo itsessään. Se on kuulemma maailman suurin pelkästään puusta valmistettu rakennus.

Vuonna 752 rakennetun temppelin helmi on 15-metrinen pronssinen Buddha valaistuksen kokeneessa vairocana-muodossa. Sivualttareiden veistokset kuvaavat muita boddhisatvoja. Hienoja ja yksityiskohtaisia ovat nekin.

Yksi temppelin erikoisuuksista on rakennusta kannattelevassa puupilarissa oleva aukko, joka on kooltaan suuren Buddhan sieraimen kokoinen. Kuulemma reiän läpi ryömiminen varmistaa seuraavassa elämässä valaistukseen pääsemisen ja yrittäjiä riittikin jonoksi asti.

Temppelin pääportti Nandoimon on myös itsessään luokiteltu Unescon maailmanperintökohteeksi ja Japanin kansallisaarteeksi.

> Temppelin sisäänpääsy 500 ¥. Sisääntuloporttien jälkeen on vapaaehtoisia oppaita, jotka kertovat ilmaiseksi temppelin historiasta. Kannattaa jäädä kuuntelemaan! Temppeli on yksi Naran suurimmista nähtävyyksistä, joten kannattaa saapua heti avaamisen jälkeen tai hieman ennen sulkemisaikaa.

 

Isuien-puutarha

Heti kun astuin Isuien-puutarhan porttien sisäpuolelle, vastaan tuli kiireetön hiljaisuus ja rauha. Turistimassat tuntuivat jääneen Nara Parkin puolelle ja Todaijiin.

Isuien koostuu kahdesta osasta, joista toinen on peräisin 1670-luvulta, toinen 1800-luvun lopulta. Puutarhasuunnittelu edustaa ”lainattu maisema”-periaatetta, jossa puutarhan ulkopuoliset maisemat sulautuvat osaksi puutarhaa itseään. Isuienissa puutarhan osaksi tulevat läheiset vuoret: Wakakusa, Kasuga ja Mikasa.

Kiertelin puutarhaa hitaasti, katselin karppeja, siirryin lammen toiselle rannalle yksittäisistä kivistä koostuvaa siltaa pitkin. Oli ihanan kiireetöntä. Ihmettelin japaninvaahteroita, jotka olivat alkaneet punertua, vaikka oli vasta elokuun alku. Ehkä se johtui helteestä.

Lammen kierrettyäni huomasin perinteisen teehuoneen. Kuten monet japanilaisten temppelien ja puutarhojen helmet, paikka näytti ulospäin lähes autiolta. Sisään pääsi ovikelloa soittamalla. Kengät jätettiin ulos, tatamihuoneeseen pääsi ikkunalta näyttävästä lasiseinäisestä liukuovesta.

Olin tatamilattiaisessa teehuoneessa yksin, kunnes sisään johtavista paperisista liukuovista saapui kumarteleva tarjoilija. Teen sai valita joko perinteisen leivoksen tai makeisten kanssa.

Valitsemaani settiin kuului kulhollinen matchaa ja suuhun sulavia perinteisiä makeisia (o-kashi), jotka tarjoiltiin kauniisti syvien kumarrusten kera. Yritin nauttia teen teeseremonia-demonstraatiossa opittuja maneereita muistellen. Oli maagista istua yksin tuossa kauniissa huoneessa, hiljaiseen puutarhaan katsellen. Välillä muutama turisti kulki lasi-ikkunoiden ohi teehetkeäni ihmetellen.

”Tulkaa tänne vaan”, teki mieli sanoa.

Mutta en tahtonut rikkoa sitä ihanaa hiljaisuutta.

> Isuien-puutarha on lyhyen kävelymatkan päässä Nara Parkista ja Todaiji-temppelistä. Kintetsu-Naran JR-asemalta kävelymatkaa tulee vartin verran. Sisäänpääsy puutarhaan 900 ¥, muista opiskelija-alennukset. Matcha ja o-kashi muistaakseni 1500 ¥.

Päivä Narassa alkoi muuttua iltapäiväksi. Puiston puolella rakenneltiin jotakin, yksi kaduista oli täynnä kiinni olevia ruokakojuja. Pian syy selvisi: illalla puistossa järjestettäisiin matsuri eli japanilainen festivaali.

Mutta se on jo oman postauksensa paikka!

Jatka lukemista:

Hiroshiman parhaat nähtävyydet (itsevaltaisesti järjestettynä)

Päiväretki Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

Asioita joita rakastan Japanissa, osa 2