Browsing Category

Pääkaupunkiseutu

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu Tapahtumat

Aasia-henkiset tärpit Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleille

torstai, syyskuu 19, 2019
Kaupallinen yhteistyö: Rakkautta & Anarkiaa

Tänään alkoi Helsinki International Film Festival Rakkautta & Anarkiaa! Edellispäivänä fiilisteltiin omia R&A-muistojani, tässä postauksessa jaossa elokuvavinkkejä.

 

R&A:n ohjelmistosta löytyy tänäkin vuonna monta sataa elokuvaa, joten valinnanvaikeus on taattu. Festivaalitärppejä löytyy mm. Anton Majamäeltä, Kalle Kinnuselta, HS:ltä ja Episodilta. Matkailun ystävää lämmittävät kategoriat Asian Cuts, East Side Stories, French Touch Selection, ja Recoluciones Latinas.

 

Nina Wu

Ohjaaja: Midi Z
2019, 103 min, K16, Taiwan
> Elokuvan sivut täällä.

Todellisuus, unet ja menneisyys alkavat sekoittua toisiinsa, kun Nina Wu saa vihdoin ensimmäisen elokuvaroolinsa. Tarina kuorii itseään auki kerros kerrokselta, eikä anna armoa seksuaalisen väkivallan sekoittuessa keitokseen. Katsojankin rooli tuntuu tirkistelevältä, kun kamerat, katse ja älypuhelimet kohdistuvat Ninaan.

Elokuvan maailma on synkkää visuaalista karkkia. Hetkittäin mieleen tulee Park Chan-Wook ja verenpunaisilla asioilla vihjaileva trilleri We Need To Talk About Kevin. Klaustrofobisesta yleistunnelmasta huolimatta paikoitellen päästään ihailemaan myös Taiwanin kauniita maisemia.

Muutamat valonpilkahdukset eivät vähennä (ainakaan tämän herkän) katsojan ahdistusta. Elokuva pitelee veistä kurkulla vielä pitkään lopputekstienkin jälkeen.

 

Hotel by the River

Ohjaaja: Hong Sang-Soo
2018, 96 min, K7, Etelä-Korea
> Elokuvan sivut täällä.

Vähäeleinen elokuva runoilijasta ja hänen pojastaan sijoittuu hotelliin joen varressa. Eteläkorealainen auteur Hong-Sang-soo kertoo traagista tarinaa pienin elein, mustavalkomaailma on minimalistisen realistinen. Naispääosassa nähtävä Kim Min-hee on tuttu mm. The Handmaiden-elokuvasta.

Elokuvan tahti on rauhallinen mutta ei puuduttava. Juuri sellainen, mikä saa käpertymään syvemmälle upottavaan tuoliin elokuvateatterin hämärässä.

 

Tuulen laakson Nausicaä

Ohjaaja: Hayao Miyazaki 
1984, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.

Kesäkino Engelin ulkoilmasalissa herkutellaan huomenna perjantaina elokuvalla, joka rohkaisi Miyazakin ja Takahatan perustamaan koko Studio Ghiblin. Tuulen laakson Nausicaä sekoittaa ekofantasioita, selviytymistarinaa ja huimia hyönteispetoja.

Hyvä tilaisuus nähdä tämä klassikko isolta ruudulta!

 

Children Who Chase Lost Their Voices

Ohjaaja: Makoto Shinkai
2011, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.

Ajalla leikkineen Your Name -animehitin ohjaaja sekoittaa taas nuorten todellisuutta yliluonnolliseen. Kesällä Japanin leffateattereita villitsi ohjaajan uusi elokuva Weathering with you, mutta tämä festareilla nähtävä pätkä on vanhempaa tuotantoa.

Studio Ghiblin elokuvien, erityisesti Laputan, vaikutus kuulemma näkyy. Tämä on pakko päästä katsomaan!

 

Funan

Ohjaaja: Denis Do
2018, 87 min, K12, Belgia/Kambodža/Luxemburg/Ranska
> Elokuvan sivut täällä.

Mitä tapahtui Kambodžassa, kun punameerit marssivat Phnom Penhiin 17.4.1975? Kansanmurha, jossa joka neljäs maan asukkaista sai surmansa. Animaatio kuvaa kauhut yhden perheen tarinan kautta.

Tässä hyvä mahdollisuus tutustua kamalaan lähihistoriaan, joka on tapahtunut monesta matkablogista tutuilla seuduilla. Itselläni tämä löytyy ”pakko nähdä”-listalta.

 

   

God Exists, Her Name Is Petrunya

Ohjaaja: Teona Strugar Mitevska
2019, 100 min, K12, Belgia/Kroatia/Ranska/Slovenia
> Elokuvan sivut täällä.

Pieni kylä Pohjois-Makedoniassa. Peräkammarin tyttö Petrunya rikkoo tabua hyppäämällä jokeen miesten seassa ja nappaamalla pyhän ristin. Siitä vasta soppa syntyykin, vaikka jokeen hyppäämiselle ei löydy hetken mielijohdetta syvempää motiivia.

Berlinalen elokuvajuhlilla palkittu elokuva perustuu tositapahtumiin. Rinnakkain ovat traditiot ja nykyaika viraalivideoineen. Vaikka pohjavire on herkkä ja kepeä, elokuva onnistuu herättämään syvempiä ajatuksia rohkeudesta. Yksi esimerkki voi rohkaista monta ihmistä muutoksiin.

 

Nämäkin kiinnostavat:

And Then We Danced – Georgiaan sijoittuvasta homoromanssista povataan uutta Call Me By Your Namea.

Her Smell – Vaikka en erityisemmin rakastunut Alex Perryn aiempiin R&A-elokuviin, ne ovat niin kehuttuja että ehkä yritän vielä kerran. Ainakin koska Elisabeth Moss ja riot grrrl -punkmeininki.

High Life – Outo taiteellinen scifi kiinnostaa aina!

Matthias & Maxine – Koska Kanadan ihme Xavier Dolan tekee upean visuaalisia ja riipiviä draamoja.

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu Tapahtumat

Nojatuolimatkoja Helsingistä: Rakkautta & Anarkiaa alkaa torstaina

tiistai, syyskuu 17, 2019
Kaupallinen yhteistyö: Rakkautta & Anarkiaa

Nojatuolimatkoja tarjolla! Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali tarjoilee tänäkin vuonna syksyn parhaan kattauksen elokuvia ympäri maailman.

 

Kerran vuodessa olen ottanut töistä lomaa ja lähtenyt nojatuolimatkalle. Rakkautta ja Anarkiaa on nimittäin harvoja reissuja, joista nautin yhtä paljon kuin niistä oikeista kaukomatkoista. Mutta tämä trippi ei vaadi edes lentolippua (tai lisää hiilidioksidipäästöjä)!

Olen ollut R&A:ssa monena vuonna vapaaehtoisena. Palvellut festivaalivieraita infossa, jakanut julisteita, jännittänyt mikrofoniin puhumista Savoyssä ja ohjannut satoja lapsia Pulpettikino-näytökseen. Olen juossut alle kymmenessä minuutissa Kaisaniemestä Orioniin ehtiäkseni seuraavaan leffaan. Olen nähnyt huikeita vieraita Spike Leestä indie-elokuvien ohjaajiin ja kuunnellut kyselytilaisuuksia seuraavasta elokuvasta myöhästymisen uhalla. Olen tanssinut karonkassa pikkutunneille ja kikatellut kauhuelokuvassa kaverien kanssa salaa viiniä siemaillen. (Nykyään Bio Rexissä on onneksi anniskeluoikeudet, joten myöhäiselokuvan voi kruunata punkkulasillisella ihan sallitustikin.) 

Olen voinut pahoin katsoessani eturivistä käsivarakameralla kuvattua elokuvaa (Victoria). Ja välillä on torkahdeltukin – erityisesti skotlantilaisiin elokuviin, joiden murteesta en ole saanut selvää ilman tekstityksiä. Olen itkenyt hysteerisesti, nauranut vatsani kipeäksi ja kurkkinut liian pelottavaa leffaa puoliksi huivin taakse piiloutuen. Elänyt fiktiivisten tarinoiden kautta monta elämää muutaman festivaalipäivän aikana.

Tänä vuonna olen katsonut Aasia-aiheisia elokuvia ennakkoon, niistä lisää seuraavassa postauksessani.

Sitä ennen on luvassa kokeneen leffafestarikävijän tärpit, joilla saat elokuvafestivaaleista kaiken irti!

Selviytymisopas Rakkautta & Anarkiaan:

1. Ajoita päivät oikein. Jos velvollisuudet eivät paina, päivässä ehtii parhaimmillaan katsomaan neljästä viiteen elokuvaa. Oma mukavuusrajani menee neljässä, kunhan muistaa taktikoida. Neljää draamaa ei jaksa katsoa peräkkäin, useampi itkuleffa alkaa masentaa liikaa. Taktikoi genrejen välillä. Hyvä kaava voi kuulua esimerkiksi näin: draama, lempeä animaatio, trilleri, komedia.

2. Taklaa valinnanvaikeus. Festivaalitärppejä ovat kirjoittaneet mm. Kalle Kinnunen (jos vain näkisi maksumuurin taakse…) ja Episodi. Myöskään Avainelokuvat-kategorian elokuvilla harvoin joutuu pettymään. Jos aikaa on rajoitusti, kannattaa skipata monen sadan elokuvan mittainen ohjelmisto ja katsoa vain aikataulua. Sieltä voi tutkia valikoimaa vain esitysajankohdan mukaan.

Ja lähtökohtaisesti – festivaaleille valitaan harvoin umpihuonoja leffoja. Monet festivaalisuosikkini ovat löytyneet puolivahingossa kohta alkavaan leffaan päätymällä.

3. Hommaa sarjakortti. Yksittäiselle elokuvalipulle tulee hintaa 10€, mutta viiden, 11 tai 20 lipun sarjakortti laskee yksittäisen lipun hintaa n. kahdeksaan euroon. Tänä vuonna niiden rinnalla on myös ympäristölippu, joiden hinnasta lahjoitetaan Baltic Sea Action Groupille tai Luonnonperintösäätiölle.

4. Muista syödä. Elokuvafestari-pro pitää laukun pohjalla aina suklaata, vesipulloa ja pähkinöitä, joilla selviää pahimman nälän yli. Kannattaa laskea elokuvien välinen aika ja pohtia, millaiseen syömiseen jää aikaa. Monesti pelastus on löytynyt patongeista, kaupan salaattibaarista ja buffeteista, joissa syömään pääsee saman tien.

5. Jää kuuntelemaan se Q&A. Festivaalien uniikeinta antia ovat kohtaamiset elokuvien tekijöiden kanssa ja päästä kuulemaan heidän ajatuksiaan livenä. Tänä vuona vieraina on mm. Nick Caven työpari Warren Ellis, loput löytyvät täältä.

6. Muista oheisohjelmat. Keskustelutilaisuuksia, iltakemuja ja masterclasseja ammattilaisille. Tämän vuoden oheisohjelmaan voi tutustua täällä.

7. Nauti! Missä muualla ihmiset taputtavat tyhjälle valkokankaalle elokuvan loputtua? Tai jäävät leffan jälkeen puhisemaan Bio Rexin ulko-ovien taakse, kun eivät millään malta lopettaa tunnelmointia?

Paras aika vuodesta vuodesta alkaa ylihuomenna! Ja onneksi se jatkuu kymmenen päivää.

 

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli. Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu

Menovinkki: Helsinki Cine Aasia 14.–17.3.

sunnuntai, maaliskuu 10, 2019

(Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.)

Aasialaisen elokuvan ystäviä hemmotellaan Helsingissä, kun Helsinki Cine Aasia valtaa 14.–17.3. Korjaamo Kinon, Kino Reginan ja Orionin. Ohjelmistossa on 18 elokuvaa Kiinasta, Mongoliasta, Vietnamista, Thaimaasta, Filippiineiltä, Indonesiasta, Etelä-Koreasta, Japanista ja Hongkongista.

Sain yhteistyössä elokuvafestivaalin kanssa valita ohjelmistosta muutaman elokuvan katsottavakseni etukäteen.

Tässä siis muutama ohjelmistovinkki!

 

Beautiful Days

Ohjaaja: Jéro Yun
뷰티풀 데이즈
2018, 104 min, K12, Etelä-Korea/Ranska

Viime vuonna Busanin kansainväliset elokuvafestivaalit avannut korealais-ranskalainen draama Beautiful Days kuvaa kivuliaita perhesuhteita. Pohjois-Kiinassa kasvanut Zhenchen on nähnyt äitinsä viimeksi lapsena. Sairastuessaan Zhenchenin isä kaivaa viimein esiin pojan äidin yhteystiedot ja Zhenchen lähtee Etelä-Koreaan äitinsä jäljille.

Visuaalisesti näyttävässä draamassa on paljon hiljaisuuksia. Se kun ei sanota mitään, sanoo paljon. Aluksi etäiseltä tuntuva tarina kuoriutuu kerros kerrokselta koskettavaksi kertomukseksi, josta on vaikeaa puhua. Kovia kokenut äiti on Pohjois-korealainen loikkari ja kaltoinkohtelusta huolimatta vahva roolimalli.

Elokuvan rakennetta leimaa toisto. Vaikeiden asioiden lankakerää on pakko alkaa keriä auki, jotta sukupolvien virheitä ei toistettaisi uudelleen.

Kaikkien julmuuksien keskellä on kuitenkin selvää mikä on pahin loukkaus: kieltäytyä syömästä tarjottua ruokaa.

> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 16.3 ja 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään ”Koreoiden vuorovaikutus”-keskustelutilaisuus, johon on vapaa pääsy.

Mori, The Artist’s Habitat

Ohjaaja: Shuichi Okita
モリのいる場所
2018, 99 min, S, Japani

Mori, The Artist’s Habitat kuvaa päivän verran japanilaisen modernin taiteen isoisäksi kutsutun Kumagai Morikazun (1880–1977) elämää. Kumagai ei ole poistunut kotoaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Puutarhasta on muodostunut hänen maailmansa, jossa muurahaisen liikkeistä tulee lumoava jännitysnäytelmä. Musiikilla taidokkaasti tuettuihin luontokohtauksiin on helppo eläytyä ja katsojakin uppoutuu tarkkailijaksi.

Elokuvan sympaattisimmat kohtaukset käydään taiteilijan ja hänen vaimonsa Hidekon välillä sekä erilaisissa kohtaamisissa vierailijoiden kanssa. Talo pysyy kiireisenä, kun ihmiset tulevat pyytämään taiteilijalta niin mielipidettä lapsen maalaustaidoista kuin valokuvaamaan vuosi toisensa perään sitä, miten Kumagai seuraa puutarhansa hyönteisiä. Katsomisen kehä kiehtoo ja huvittaa. Elokuvakatsoja katsoo, kun taiteilijaa katsova valokuvaaja katsoo muurahaisia katselevaa taiteilijaa.

Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Uusi ja vanha elävät sopusoinnussa keskenään, yhtä aikaa muuttuen ja pysyvänä. Ollakseen taiteilija on oltava vähän hullu, mutta tässä elokuvassa hulluus on samalla viisasta ja lempeää.

Minun silmiini Mori, The Artist’s Habitat tavoittaa kauniin palan japanilaista mielenmaisemaa. Ja saipa se myös vuodattamaan muutaman liikutuksen kyyneleenkin.

> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 14.3 ja 16.3. Ohjaaja Shuichi Okita saapuu Helsinki Cine Aasian vieraaksi ja osallistuu festivaalin aikana elokuvansa näytöksiin. 

 

Dare To Stop Us

Ohjaaja: Kazuya Shiraishi
止められるか、俺たちを,
Japani, 2018, 119 min, K16

Dare To Stop Us piirtää ohjaajaksi tahtovan Megumin silmin kuvan poliittisen 60-luvun loppuvuosista, sukupuolirooleista ja elokuvanteosta ohjaaja Koji Wakamatsun alaisuudessa. Wakamatsu tunnetaan japanilaisen elokuvan kauhukakarana, jonka töissä yhdistyvät väkivalta, seksi ja aktivismi, ja jäipä muutama hänen töistään pinku eiga -pehmopornogenren klassikoksi.

Elokuvan oikea päähenkilö on Megumi, joka pestautuu Wakamatsun assistentiksi. Hän joutuu luovimaan miehisessä maailmassa, jossa ikkunoista pissataan ristiin kaduille ja entinen yakuza Wakamatsu hiljentää baaritappelut terävällä katseella.

”On asioita joita on pitänyt jättää taakse. Kuten oma naiseuteni”, Megumi summaa.

Elokuvan hahmot perustuvat tositapahtumiin. Dare To Stop Us onkin kaunis ajankuva radikaalista 60-luvun lopusta, Shinjukun tupakansavuisista kuppiloista, naiseudesta ja luovuudesta. Puhumattakaan rakkaudesta liikkuviin kuviin.

> Tietoa elokuvasta täällä, näytökset la 16.3. ja su 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään taustoittava Näkökulma-keskustelutilaisuus ”Japanin 1960–70-lukujen murros kulttuurissa”.

 

Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.

> Festivaalin liput 10 € / kpl, viiden lipun sarjakortti 45 €. Lippuinfoa täällä. Ohjelmisto täällä. Kaikissa elokuvissa on englanninkielinen tekstitys. 

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Pääkaupunkiseutu

Menovinkki Helsingissä: teetaiteen alkeiskurssi

perjantai, helmikuu 1, 2019

teehuone kiotossa - tatamilattiat ja teen valmistukseen liittyviä esineitä

Tiesitkö että Suomenlinnan kiviset muurit kätkevät sisälleen yllätyksen – japanilaisen teehuoneen nimeltä Tokuyûan.

Tuossa Suomenlinnan teehuoneessa järjestetään keväällä japanilaisen teetaiteen eli chadōn alkeiskurssi. Kurssilla käsitellään teen perusteita, kuten teehuoneessa liikkumista, vieraana teetilaisuudessa olemista ja osia teen valmistuksesta eli temaesta. Ensimmäinen kerta on sunnuntaina 24.2.

Teetaiteen opiskelu on ollut yksi haaveistani siitä lähtien, kun olen nähnyt palasia oikeasta teeseremoniasta. Ensimmäisen maistiainen oli japaninkurssini viimeisellä tunnilla, jolloin opettaja kutsui paikalle teetä harrastavan ystävänsä. Hän esitteli meille teen tekoa ja arkisten pulpettienkin keskellä huomasi, että kyseessä oli jotain erityistä. Yleensä puliseva luokka vaikeni, kun teentekijä puhdisti matcha-astiaa ja välineistöään hitain ottein.

Kiotossa turisteille järjestetyssä teeseremoniademonstraatiossa (kuvassa) tunteeni vahvistui. Teentekijän liikkeet olivat kuin huolellisinta tanssia, kauneutta ja puhtautta korostavaa, liikkeiksi muuttunutta arvostusta. Camellia Teahousen esitys kesti vain lyhyen hetken ja olin harmissani sen lyhyydestä.

Loppureissuni ajan puutarhavierailuilla silmäni etsivät teehuoneita, matchakupillista himoiten. En malta odottaa, että pääsen niihin taas <3

Osa Suomenlinnan kurssin opetuskerroista ajoittuu vaihtoni ajalle, joten en tällä kertaa pääse paikalle. Toivottavasti kursseja tulee tulevaisuudessa lisää!

> Kurssin hinta on 90€ + 30€ yhdistyksen jäsenmaksu vuodelle 2019, eli yhteensä 120€. Lisäinfoa löydät Facebook-eventistä. Suomen Chado Urasenke Tankokai yhdistyksen sivut täällä.