Browsing Category

Vaihdossa Tokiossa

Japani Vaihdossa Tokiossa

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

keskiviikko, toukokuu 15, 2019

Tunnelmia, kun on kulunut melkein kaksi kuukautta Japanissa vaihdossa. Kulttuurishokki alkaa vähitellen helpottaa.

 

Viime viikon valitusten jälkeen mieliala tuntuu seesteisemältä. ”Täällä sitä nyt ollaan elokuuhun asti. Tykkää, tai älä, mutta täällä sitä kuitenkin ollaan”, ajattelen. Kaiken kipuilun jälkeen tuntuu yllättävän luontevalta yrittää sopeutua ja viihtyä.

Yritän lopettaa rahasta stressaamisen. Kyllä Tokiossa voi elää 1000 jenillä päivässä, mutta onko se sen arvoista? Päätän, että täällä on säästöille huomattavasti fiksumpaa käyttöä, kuin vaikkapa Suomessa tavaroita ostelemalla.

Toki yritän olla tuhlaamatta turhaan – esimerkiksi syömällä ulkona siksi, että olen liian laiska kokatakseni vain itselleni.

Uuden ideologiani kannustamana varaan ensimmäistä kertaa elämässäni paikan kokkauskurssilta. Olen haaveillut jo pitkään oppivani valmistamaan vegaaniversioita japanilaisesta ruoasta!

 

Löydän podcastin nimeltä Tokyo Lense. ”Living in Japan can be lonely” -jakso tuntuu kuin empaattiselta taputukselta olalle. En ole yksin tunteitteni kanssa, kaikki nämä vierauden tunteet tässä kulttuurissa kuuluvat asiaan ulkomailla asuessa. Erityisesti, kun ollaan introvertissä Japanissa.

Aikaeron ja iltapäivätuntien takia aamuista on tullut omaa erityisaikaani. Syön hitaasti aamupalaa, teen freehommia Suomeen. Kun lähetän ne lounasaikaan, ne ovat kätevästi odottamassa aamulla töihin saapuvia suomalaisia. Tehokkaista aamuista tulee ihanan aikaansaava olo. Eikä haittaa ole siitäkään, että iltaisin voi puuhailla hyvällä omatunnolla mitä lystää!

Poistun ensimmäistä kertaa Tokiosta, vietän ihanan lauantaipäivän yksikseni Kawagoessa. Sobaravintolan työntekijöiden palvelusta hehkuu aito lämpö, uppoudun keskustelemaan paikan historiasta vanhemman museotyöntekijän kanssa lähes tunniksi. Joku on tullut turistikadulle papukaijansa kanssa – se tekee kuperkeikkoja turistien kädellä, eikä tempuista vaadita maksua. Tuossa ihanan lämpimässä tunnelmassa mietin, että vaikka Tokio on ihana, pidän vielä enemmän pienemmistä paikoista Japanissa.

Olen käynyt temppeleissä muuten vaan, jos sellainen on tullut vastaan. Heittänyt viiden jenin kolikon (hyvää onnea tuottava goen), kumartanut ja taputtanut käsiäni. Rukoillut sopeutumista, tyyneyttä ja onnellisuutta, vaikka en ole ihan varma, kenelle ajatukseni kohdistan.

Uudet kurssit alkavat. Nyt vuorossa on animaation tekoa. Koneelle on asennettava uusia ohjelmistoja, joten päädyn päivitysviidakkoon… ja jotenkin siinä sivussa tuhoamaan kaikki originaalit viime kuun japanikuvistani. Ilmaan kadonneiden kuvien määrä on tuhansissa. Hämmennyn siitä, miten tyynesti asian otan – suurin tunne on huojennus, että ehdin sentään jo blogata parhaimmat jutut. Tulipahan ainakin opittua. Ja siivottua liian täyttä kovalevyä, vaikkei tapa ollutkaan se miellyttävin.

Mietin väkisinkin, kuuliko joku tai jokin nuo temppelissä tekemäni toiveet tyyneydestä.

Tai sitten ihan vaan alan vähitellen sopeutua paikalliseen elämänmenoon!

Kuvat otettu Chinzanson puutarhassa. Työn alla postaus Tokion ilmaisista ja ihanista puutarhoista!

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

keskiviikko, toukokuu 8, 2019

Rehellinen valituspostaus. Jos vaikka ärsyttää vähemmän, kun saa kaiken tämän pois systeemistä. First world problems -varoitus!

 

Reissuväsymys iskee. Japani ärsyttää.

Tuntuu, että iso osa päivistä kuluu metrossa istumiseen. Vaikka rakastankin Japanin metroja ja lähijunien ihanaa täsmällisyyttä, ärsyttää asua suurkaupungissa. On vaiva sopia tapaamisia, joille pitää olla jokin tarkka paikka – metroaseman nimi ei riitä, kun sisäänkäyntejä on lukuisia. Myös raha turhauttaa, kun joka ikisestä metromatkasta tietyllä linjalla pitää maksaa erikseen.

Tilaan kuukausijäsenyyden kaupunkipyöräsysteemiin. Mutta kun yritän ottaa pyörää käyttöön Shinjukussa, järjestelmä herjaa, että olet väärällä alueella. Oikea alue olisi tietysti 7 km päässä kotialueiltani, eikä pyörien lainailu muualta onnistu. Ärsyttää. Päätän selvittää asian kotikoneen ääressä.

Asiaa selviteltyäni huomaan, että aluetta ei voi vaihtaa, uutta tunnusta ei saa luotua ja asiakaspalvelulle ei ole yhteystietoja. ÄRSYTTÄÄ. Hylkään haaveet sähköavusteisella kaupunkipyörällä viilettämisestä ja irtisanon koko tilauksen.

Selvittelen, josko ostaisin käytetyn pyörän. Opin, että Japanissa ne pitää rekisteröitä ja mm. hankkia etu- ja takavalot. Homma kuulostaa työläältä ja kalliilta, joten – ärsyttää.

Ruoka ärsyttää

Kalliit vihannekset ärsyttävät. Ihmettelen miten japanilaiset voivat syödä niin terveellisesti, kun silmiin tunkee koko ajan friteerattuja kroketteja ja rasvaista ramenia. Tuntuu, että omat syömiseni täällä koostuvat hiilareista, liian vaaleasta leivästä, nuudeleista ja riisistä. Kaipaan ruokaisia salaatteja ja juurespatoja. Ärsyttää, etten osaa syödä täällä terveellisesti.

Yksi kotona kokatessa ärsyttävä juttu on löllö pehmeä tofu. Sitä käyttäessä kotiruokiin on hankala saada tekstuuria. Onneksi on pähkinät ja vihannekset, jotka voi yrittää jättää vähän al denteksi. Usein kuitenkin epäonnistun ja lopputulos on ärsyttävää mössöä.

(Toki se tofu on ihanaa japanilaistyyppisesti sellaisenaan soijakastikkeen ja inkiväärin kanssa. Ehkä pitäisi vain yrittää tehdä täällä japanilaisempaa kotiruokaa, eikä epäonnistuneita versioita sitä mitä Suomessa valmistan. Olen viikonloppuna menossa vegaaniselle kokkauskurssille, toivottavasti opin sieltä jotain uutta!)

Vaikka kala on täällä tosi hyvää, ärsyttää syödä sitä niin paljon. Käytän toki HappyCow’ta, mutta paikat ovat harvassa ja monesti tuplasti kalliimpia.

Ihmiset ja asuminen ärsyttää

Kielimuuri ärsyttää. On turhauttavaa, kun ei osaa ilmaista itseään eikä tule ymmärretyksi.

Ärsyttää ihmiset, jotka eivät ole skandinaavisen suorasukaisia. En voi koskaan tietää, tarkoittaako ”tehdään sitä ja tätä yhdessä!” aidosti sitä, että sanoja tahtoo meidän viettävän aikaa, vai onko se silkkaa small talkia.

Ghostaavat ihmiset ärsyttävät.

Ärsyttää, etteivät ihmiset moikkaa koulussa tai asuntolassa. Kiirehtivät vain ohi, eikä kukaan katso silmiin.

Sekin ärsyttää, että vaihto pienessä taidekoulussamme ei muistuta yhtään vaihto-opiskelua muualla. Ei ole yhdessä asioita koulun jälkeen tekevää vaihtariporukkaa, ei ole järjestettyä ohjelmaa vaihtareille, ei ole paikallisia opiskelijoita, jotka tahtoisivat tutustua meihin. On vain kaksi suomalaista tyttökoulun käytävillä, joissa japanilaiset katsovat vähän ohi.

(Okei, on meille yksi järjestetty retki, mutta minä fiksusti varasin Hakonen viikonloppureissun siihen päälle. Ärsyttää oma tällainen sekoilu!) 

Asuntolan käytävillä partioivat uniformupukuiset vartijat ärsyttävät. Ja erityisesti vapauden puute – se se vasta ärsyttääkin. Tuntuu naurettavalta raportoida menemisistään, kun on jo lähes 10 vuotta asunut yksin.

Ärsyttää tämä koulutunneilla piirtäminen. Kaipaan oikeita töitä ja merkityksellisyyden tunnetta.

Ärsytän itse itseäni

Ärsyttää valittaa, koska olen kuitenkin tosi onnekas saadessani kokea tämän kaiken. Eniten oikeastaan ärsyttääkin se, että ärsyttää!

Se ei kuitenkaan poista sitä tunnetta, että välillä olen alkanut olla aika valmis palaamaan Suomeen. Uskon, että tilanne olisi toinen, jos taidekoulun sijaan olisin mielekkäissä töissä, ja asuntolan sijaan asuisin vähemmän holhoavassa ympäristössä. (Mutta sitten mulla taas olisi uudet asiat, jotka ärsyttäisivät…)

Mutta koska oma asenne ärsyttää paljon enemmän kuin nuo pienet valituksen aiheet, yritän palata perusasioiden ääreen. Mitä tykkään tehdä Suomessa?

Syödä hyvin. Kirjoittaa. Juoda kahvia. Katsoa sarjoja. Laulaa. Käydä uusissa paikoissa.

Otan asiat agendalle. Nautin karaokereissusta. Jännitän Game of Thronesin uusia jaksoja. Vien itseni illalliselle hitaasti ja yritän nauttia jokaisesta suupalasta erikseen. Palaan pänttäämään japanin kieltä, jotta oppisin edes tilkkasen jotain.

Käyn Yanesen-alueella, joka lumoaa minut täysin. YAnakasta, NEzusta ja SENdagista koostuva naapurusto on säästynyt maanjäristyksiltä ja sodilta, tuntuu ihan kuin olisin Kiotossa. Olen kaivannut Kiotoon, joten tämä helpottaa hetkellisesti.

Japanin fiilikset ovat edelleen ristiriitaiset, mutta ainakin pahin ärsytys on väistynyt.

Kuvissa ärsytyksen vastapainoksi auringonlaskua Odaibassa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio Vaihdossa Tokiossa

Viides viikko Japanissa: on siis kevät

keskiviikko, toukokuu 1, 2019
kukkia Tokiossa

Viidennellä Japani-viikolla ihmettelin sääilmiöitä, kaipasin luontoon ja kuvasin kukkia.

 

Huhtikuun lopun sää alkaa tuntua Suomen kesältä. Lehdet ovat putkahtaneet puihin kuin vahingossa ja atsaleat ovat täydessä kukassa. Japanilaiset ovat vielä paksuissa vaatteissa, kun minä hikoilen kevyessä paidassa ja hameessa. Alan jo nyt haaveilla viuhkasta.

Mutta sitten sää viilenee, olen onnellinen paksusta neuleestani ja trenssistä. Bongaan saman päivän aikana japanilaisten päällä hämmentävän monta paksua untuvatoppatakkia. Suomen säätiedotuksessa lupaillaan Tokiota lämpimämpiä lukemia.

Ihmettelen, miten vierasta on kokea kevät aivastelematta! Siitepölyt taitavat olla täällä erilaisia kuin Suomessa, eivätkä ne ärsytä nenääni. (Onneksi en mennyt Hokkaidolle vaihtoon, sieltäkin löytyy koivuja.)

pinkki kukka tulee kalteriaidan läpi

punaisia kukkia ja appelsiinipuu

Henkien kätkemä -koriste jonkun kotipihalla Tokiossa

Koetan harjoitella kulkemaan Tokion metrolla katsomatta karttaa. Alan oppia taktikoimaan linjojen vaihtamisella niin, että säästän rahaa kävelemällä pysäkiltä toiselle tai valitsemalla enemmän kiertävän hitaan linjan. Toisaalta omalle ajalle ja vaivalle pitäisi välillä osata laskea budjetti!

Usein lost in translation -hetket turhauttavat, mutta onneksi jotkut niistä naurattavat. Tilaan liukuhihnasushipaikassa itsevarmasti minulle ja kaverilleni asari jiru -misokeittoa, jossa on simpukoita. Saamme sen sijaan kaksi olutta – asahi biru kun kuulostaa hieman samalta. Sushikokit tuijottavat meitä vähän hämmentyneenä, kun meinaamme tukehtua nauruun.

Tajuan nauravani ensimmäisen kerran kunnolla sitten Tokioon tultuani. Se vetää hetkeksi haikeaksi – ja kaipaamaan läheisiä Suomessa.

Välillä mietin sitä, miten ensimmäisellä Tokion reissullani Japani tuntui niin äärimmäisen mystiseltä. Kulttuurin ja tapojen salakieleltä, jota en koskaan uskonut pystyväni ymmärtämään. En ymmärrä siitä vieläkään kuin korkeintaan palasia, mutta mitä enemmän olen alkanut ymmärtää, sitä vaikeammalta tuntuu kirjoittaa Japanin kulttuurista mitään. Voin raportoida matkakohteistani vaivatta tai ladella nippelitietoa. Mutta jos pitäisi kuvailla suhdettani tähän maahan, vastaaminen muuttuu joka päivä hankalammaksi.

atsaleoja kerrostalon pihassa Tokiossa

kukkia Tokion kaduilla

kukkia Tokion kaduilla

Kaipaan luontoon, joten suunnittelen päiväretkiä. Varaan toukokuun loppuun viikonloppureissun itselleni Hakoneen. En ole käynyt siellä vielä koskaan, mutta odotan jo nyt luontomaisemia ja museoita. Haluan tietää, miltä tuoksuu vulkaaninen maa.

Asuntolaelämä sääntöineen tuntuu välillä kuristavalta, joten tykkään lähteä iltaisin pois kotoa, ilman sen kummempia suunnitelmia. Käyn Ikebukurossa Sumikkogurashi-lelukaupassa ja Pokèmon-keskuksessa (terkkuja vaan tältä melkein 27-vuotiaalta). Selailen mangoja Akihabarassa ja löydän Aki-Okan aseman alta vahingossa täydellisen tuliaisostos-kauppahallin, nimeltään Chabara. Sieltä bongaan ekaa kertaa Tokiossa buddhalaista kasvisruokaa tarjoilevan ravintolan. (Shojin ryori-kokemuksistani Kiotossa täällä.)

Golden Week alkaa, eli paikallinen loma, johon on yhdistetty kasa erilaisia juhlapäiviä. Tänä vuonna se on keisarin vaihtumisen takia erityisen pitkä. Käyn TeamLabin museossa Odaibassa ja fiilistelen Tokio Priden tunnelmaa.

Japani alkaa tuntua vähitellen arjelta. Vaikka yhä edelleen tulee vastaan hetkiä, jolloin henki salpautuu: ”omg, mä oikeasti asun Tokiossa”. Noita hetkiä tulee esimerkiksi kun katsoo auringonlaskua Odaibassa, josta näkee miten Tokion kantakaupungin pilvenpiirtäjien valot syttyvät illan pimetessä. Joella kulkee värikkäitä laivoja ja Rainbow Bridge valaistaan. Kaikki on vain niin hiton suurta – ja minä ihan kauhean pieni ja niin valtavan kaukana kotoa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Haaveilu ja inspiraatio Vaihdossa Tokiossa

Loppukevään ja kesän reissusuunnitelmat

maanantai, huhtikuu 29, 2019

Japanissa oleilua on luvassa vielä useamman ihanan kuukauden ajan! Kerroin aiemmin haaveilevani sivureissuista vaihdon ajalle. Suunnitelmat ovat eläneet, mutta muutama soolomatka on nyt varattu!

 

Toukokuu: Hakone

Hakone on upea luontokohde muutaman tunnin junamatkan päässä Tokiosta. Teen toukokuun lopussa sinne klassisen viikonloppureissun: lähden perjantaina ja palaan sunnuntaina. Haaveissa on tutustua alueen museoihin, ihailla luontoa, käydä järviajelulla ja nähdä höyryävää tuliperäistä maata. Ja kokea itse, haiseeko siellä yhtä pahalta, kuin pelotellaan!

Opintovapaabudjetilla kun liikutaan, majoitusmuoto on hostellidormi.

 

vesiputous luonnossa

Kesäkuu: Nikko

Kesäkuussa kutsuu Nikko, viikonloppureissun verran tämäkin. Kaksi hostelliyötä irtosi kohtuulliseen 5200 jenin hintaan (n. 20 €/yö).

Nikko on kuuluisa upeasta luonnostaan ja Unescon maailmanperintökohteisiin lukeutuvista temppeleistään. Odotan rentoutumista luonnon ääressä. Ehkäpä vihdoin muistan avata tänne raahaamiani romaaneja!

 

Japanilainen lähijuna

Heinäkuu: Seishun 18 kippu

Japanissa muulla kuin turistiviisumilla oleileva ei ole valitettavasti oikeutettu JR Passeihin, joilla pääsee matkustamaan luotijunissa kiinteään hinnalla. Passille on myös budjettivaihtoehto, jonka saa ostaa kuka tahansa: Seishun 18 kippu. Kyseinen junapassi käy vain lähijunissa ja on voimassa viiden reissupäivän ajan. JR Passista poiketen matkustuspäivät voi ripotella, eikä niiden tarvitse olla peräkkäin. Passin voi myös jakaa useamman matkustajan kesken.

Lipun paras pointti on hinta: 11 850 jeniä, eli yksi reissupäivä kustantaa alle 20 euroa. Miinuspuoli lipussa on, että se on voimassa vain koulujen loma-aikaan: kesäkuusta syyskuun alkuun, joulukuusta tammikuuhun ja maalis-huhtikuussa. (Infoa Seishun 18 Kipusta täällä ja täällä.)

Pidän lähijunailusta Japanissa, joten hidas matkustaminen ei ajatuksena haittaa. Kun kouluni loppuu heinäkuun loppupuolella, olisi muutama viikko aikaa keksiä junapassille käyttöä. Mielessä on lähteä Japanin länsirannalle Kanazawaan. Siellä pitäisi olla hyviä taidemuseoita ja Kioton tunnelmaa ilman Kioton tungosta. Matkan varrella olisi mm. Takayama, ja muita kohteita Japanin alppien varjossa. Matka-aika Tokiosta Kanazawaan tosin on aika hurja – noin 13 tuntia, sisältäen 6–8 junan vaihtoa.

Reitti-ideoita vastaanotetaan! Minne menisin?

taipein kaupunkimaisemaa

Elokuu: Taiwan

Elokuun pidemmäksi lomakohteeksi valitsin Taiwanin. En ole vielä varannut lentoja, mutta ajattelin viettää maassa vajaa pari viikkoa, ja kierrellä parhaani mukaan.

Ajatus olisi olla muutama päivä Taipeissa ja matkustaa luotijunalla etelään Kaohsiungiin (Taiwanissa luotijunat maksavat murto-osan siitä mitä Japanissa, jee!). Sieltä tie vie Taitungiin. Taitungista olisi tarkoitus jatkaa vielä Green Islandille, vulkaaniselle saarelle jossa on erinomaiset snorklausmahdollisuudet ja harvinaisia suolavettä sisältäviä kuumia lähteitä. (Riippuu tosin ihan siitä, onko saariparka loppuunmyyty jo tässä vaiheessa, kuten minulle kävi viime kesänä Naoshiman kanssa… Toivotaan parasta!)

Taiwanissa kiinnostavat myös sohvaperunalle sopivat luontokohteet, ruokatorit ja yleinen kuhina. Aavistus rantalomafiilistäkään ei olisi pahitteeksi – jos vaan maltan!

Taiwan-suosituksia ja vinkkauksia otetaan mielellään vastaan myös! <3

 

Kuvat:
Hakonen torii-portti: Azlan Baharudin / Unsplash
Nikkon vesiputous: Sam Lee / Unsplash
Lähijuna: oma räpsy viime kesältä
Taiwanin kaupunkimaisema: Remi Yan / Unsplash

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

keskiviikko, huhtikuu 24, 2019
Iida taidekoulussa piirtämässä

Neljännellä viikolla koulu vihdoin alkoi. Luvassa kuulumisia vaihto-oppilaan arjesta japanilaisessa taideyliopistossa.

 

Vaihto-opiskelu tuntuu elämäni oudoimmalta pitkältä lomalta.

Ensireaktio on suunnitella joka illalle ja viikonlopulle kiehtovaa nähtävää, mutta sitten väsyn. Yritän harjoitella rentoutumaan. Katsomaan Netflixiä hyvällä omallatunnolla ja haahuilemaan. Yrittää valtavan ison aktiviteetin sijaan tehdä jotain ihan pientä, mennä vaikka piirtämään koulutehtäviä söpöön kahvilaan.

Ensimmäisellä koulukurssilla harjoitellaan sarjakuvien tekoa, perinteisellä japanilaisella mangatekniikalla. Sensei on taitava mangaka, sarjakuvataiteilija, joka ei puhu sanaakaan englantia. Onneksi apuopettajana on tutkimusassistentti, joka kääntää englantiin ohjeistusten pääkohdat.

vaihdossa japanissa - yliopiston käytävä jossa värikkäitä julisteita

Taidekoulun käytävillä bongaa enemmän shokkivärjättyjä hiuksia, kuin Tokion kaduilla monen päivän aikana. Vaatetyyleistä saisi mahtavan Art School Looks -katumuotiblogin aikaiseksi, jos kehtaisi kysyä ujoja tyttöjä asukuviin.

Tyttökoulun ihmismaisema näyttää pohjoismaisiin silmiin hassulta, on pelkkiä söpöjä nuoria aasialaistyttöjä. Minä ja toinen suomalainen vaihtari olemme ainoat länkkärit. Käytävillä kuulee myös Kiinaa ja Koreaa, mutta he lienevät tutkinto-opiskelijoita. (Ei käy kateeksi: lukukausimaksut ovat kylmäävät, yli kymppitonnin vuodessa. Toisaalta merkkilaukkujen määrästä päätellen se ei taida olla heille mikään ongelma.)

Media-osaston tervetuliaisjuhlissa jokaisen on pidettävä esittäytymispuhe. Kun dramaattiset tytöt pakoilevat mikrofonia mm. pöytien alle ryömimällä, mietin viime kesän vapaaehtoistöitä mielenterveyskuntoutujien parissa Hiroshimassa. Meno taidekoulussa tuntuu yllättävän samanlaiselta!

piirrosharjoituksia ja piirtoväline

Mangan piirtäminen lähtee viivoista, joiden harjoittelu tussiterillä ja mustepullolla vie aikansa. Kone saa levätä asuntolalla, kun nyherrän papereiden parissa korjauslakkapulloineni. Eniten haastetta tuo pisterasteri, jota lisätään töihin kollaasimaisesti, juuri oikeassa kulmassa mattoveitsellä leikaten. Näinkö nykymangatkin tosiaan tuotetaan…?

Tai niin luulen, kunnes alamme harjoitella mustekynän ja viivottimen kanssa tehtäviä räjähdyksiä ja vauhtiviivoja. Työ on suttaavaa ja tussiterä vihoviimeinen väline, jolla tahtoisin niitä piirtää vapaaehtoisesti. Kiroilen hiljaa suomeksi.

Piirrän ensimmäistä kertaa aikoihin. Niskat alkavat heti vieroksua kynä kädessä kyyhöttämistä. Päivät tuoksuvat mangamusteelta, käsiin ilmestyy mustia tahroja. Ensimmäisenä piirtopäivänä onnistun pyyhkimään mustetta vahingossa kasvoihinikin.

En ole aikoihin ollut näin kaukana mukavuusalueeltani! Mutta sepä vasta loman tunnetta lisääkin. Ei tätä oikein opiskeluksi osaa laskea, kun ei ole projekteja, tietokoneita tai tiukkoja tehtävänantoja. Työelämä on jossain kaukana – mutta toisaalta nyt ollaan maassa, jossa mangalla saattaa oikeasti voida elättää itsensä.

kouluruokaa japanilaisessa taideyliopistossa

Alan oppia sinuiksi koulun ruokalan automaatin kanssa, onneksi iso osa teksteistä on kirjoitettu äännemerkistö katakanalla. Joka päivä on tarjolla nelisen vaihtoehtoa, mutta monena päivänä niistä kaikki ovat lihaa. Silloin olen keksinyt rakennella oman kasvissetin ostamalla pikkuisia aterian osasia erikseen – 70 ¥ tofupalasta, 170 ¥ merilevä-perunasalaatista, 70 ¥ misokeitosta (yht. n. 2,5€).

Ruokalan juoma-automaatista saa veden lisäksi tietysti vihreää teetä! <3 Tätä tulen varmasti kaipaamaan Japanista vielä kauan…

Kampuksella on myös tyttöjen taidelukio. Iltapäivisin heille pidetään liikuntatunteja ulkona. On äänekkäitä kannustushuutoja, pillin vihellyksiä ja pelihallit mieleen tuovaa j-poppia. Niin, ja tietysti koulupukuja!

Koulun kello soi jokaisen tunnin välissä välitunnin merkiksi. Silloin japanilaiset kehtavat kaivaa puhelimensa esille tai käydä käytävän automaatista ostamassa juotavaa.

Koulu ei tunnu laisinkaan yliopistolta, enkä ole varma tuntuuko se edes lukiolta. Kuin olisi palannut yläasteelle tai kuvaamataidon harrastuskerhoon!

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

 

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

keskiviikko, huhtikuu 17, 2019
Iida soittaa leikkipuhelimella harajukussa

Haloo haloo, kuuleeko Suomi? Taas on luvassa viikkokuulumisia vaihto-opiskelusta Tokiossa.

 

Tokion kevätsää ei osaa päättää, millainen haluaisi olla. On perättäisinä päivinä aurinkoista 20°c, hyytävää vesisadetta 3°c, kaiken mukanaan vievän vahvaa tuulta ja 15°c. Harkitsen ostaisinko pipon ja sormikkaat. Päätän itsepäisesti olla ostamatta, on tässä jo pari viikkoa sinnitelty ilman. Kai se kohta lämpenee…

Saan Shimakitazawassa vohvelikahvilassa eteeni haarukan ja veitsen, ensimmäistä kertaa Japanissa ollessani. Ne tuntuvat jo nyt niin isoilta ja kömpelöiltä! (Okei, inhoan silti niitä puisia kertakäyttöisia syömäpuikkoja. Pitäisi alkaa kuljettaa mukana omia syömäpuikkoja!)

kitsune udon-lounas

Metsästän viidensadan jenin lounaita, Shinjukun kellareista löytyy monta loistavaa. Hätkähdän, kun yhdessä niistä naapuripöytään sattuu kaksi vanhempaa bisnesnaista jakkupuvuissaan. Tajuan, etten ole nähnyt heidän lisäkseen yhtäkään valkokaulustöissä olevaa vanhempaa naista.

Kun katsoo tarpeeksi monta kertaa, miten ihmiset jättävät kahvilassa lompakkonsa ja puhelimensa pöytään vessareissun ajaksi, unohtaa välillä itsekin reppunsa pöytään. Vaikka siellä on kamera, henkilökortti ja käteiset. (En enää edes viitsi yrittää käyttää täällä korttia, koska lähes jokaisella yritykselläni myyjät ovat olleet enemmän tai vähemmän kauhuissaan.) Tätä tapaa en olisi kyllä Japanista halunnut omaksua!

Välillä kun kuljen pilvenpiirtäjien keskellä Shinjukussa, jalkojani alkaa heikottaa. Kaikki on niin suurta. Tunnen oloni Liisaksi Ihmemaassa juuri kun kutistusjuoma alkaa vaikuttaa.

Mutta sitten tulen takaisin hiljaiseen omaan naapurustooni ja huokaan helpotuksesta.

shinjukun värivaloja illalla

Näen elämäni ensimmäistä kertaa Fuji-vuoren Metropolitan Government Buildingin ikkunasta. Liikutun, hymyilen idioottina ja tuijotan tuijottamistani. Fuji-san on vain haalea heijastus kaukana toisten vuorten takana, mutta silti se näyttää niin kauniilta ja unenomaiselta. Kuin kraaterilta kuun pinnalla.

Nostan automaateista maksimimääriä kerran toisensa jälkeen, jotta voin maksaa koko vaihtoaikani asuntolavuokrat kerralla, kuten sopimus käskee. Raha-asiat ahdistavat. Ihan toisella tavalla, kun summat kulkevat seteleinä, eivätkä vain numeroina muovikorttia käytellessä.

Rahahuolet heijastuvat uniini – näen uudenlaisia toistuvia painajaisia. Olen yhtäkkiä jonkun panikointi-päähänpiston seurauksena ostanut äkkilennon Suomeen, vaikka tiedän, että seuraavana päivänä olisi sovittuja menoja Japanissa. Noissa unissa olen aina Suomessa ja mietin, miksi hitossa tuhlasin turhiin lentolippuihin ja ehdinkö ajoissa takaisin Tokioon.

Iida ja iso pyöreä maskotti

Mietin, onko täällä ollut jo monta pientä maanjäristystä, jota en vain ole huomannut. Suomalaisena en osaa kiinnittää asiaan huomiota. Toisaalta mikromaanjäristykset saattaisivat selittää välillä oudosti iskevää huimausta.

Käyn ensimmäistä kertaa vaihtoyliopistomme kampuksella. Yllätyn positiivisesti siitä, miten rentoja professorit ovat, vaikkakin vain yksi heistä näyttää puhuvan englantia. Teemme kurssivalinnat: animointia, kuvittamista ja sarjakuvaa. En harkitse taiteilijan uraa, joten kurssit hieman naurattavat, mutta päätän yrittää nauttia piirustelusta nyt kun kerran voin.

Opin, että päänsäryt tuntuvat tuplasti pahemmalta maassa, jossa joka asialle on kuulutus.

purikura-automaatissa piirtämässä kuviin

Sisko kysyy ”mitä sulle oikeasti kuuluu” ja sepä vasta on vaarallinen kysymys. Japanin ensimmäinen itku tulee, eikä se meinaa loppua millään. Siihen kulminoituvat kaikki ulkopuolisuuden tunteet, yksinäisyydet ja hämmennykset, sellainen epämääräinen massa joka koostuu miljoonasta pienestä yksityiskohdasta. Kielimuurista, vieraudesta ja perusasioiden hankaluudesta. Näissä hetkissä olen kiitollinen siitä, että olen vaihdossa vain elokuuhun asti. (Enemmän olen kyllä harmitellut, miksen suoraan hakenut vuodeksi! Pelkään jo nyt sitä, että aika loppuu kesken.)

Japani saa tuntemaan oloni mummomaiseksi. Valittelen päänsärkyjäni, en jaksa mennä iltaisin baareihin tai karaokeen, oma sänky houkuttaa liikaa. Tajuan muuttuneeni kukkahattutädiksi, kun seuraan äärimmäisen järkyttyneenä miten turistipariskunta halailee koko metromatkan, nainen miehen peppua koko ajan kasuaalisti hipelöiden. Mitä japanilaisetkin mahtavat ajatella?!?

Koulu vihdoin alkaa. Mutta se on jo ihan oma tarinansa.

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!