Browsing Category

Tokio

Japani Tokio

Tokion kaupunginosaoppaat, osa 2: Daikanyama, Meguro ja Ebisu

lauantai, lokakuu 12, 2019

Daikanyama, Meguro ja Ebisu ovat naapurikaupunginosia, joihin harvempi turisti eksyy ensimmäisellä Tokion vierailullaan. Kannattaisi! Seuduilta löytyy historiaa, tyylikkäitä kauppoja ja outoja museoita.

 

Tervetuloa blogini Tokion kaupunginosaoppaat -sarjan toisen osan pariin! Osia on luvassa reilut viisi, jotka kokoavat yhteen pakko-nähtävyyksiä ja hiljaisempia helmiä, joihin olen reissuillani törmännyt.

Tällä kertaa luvassa on sarjan sekavin setti – naapurikaupunginosat Daikanyama, Meguro ja Ebisu. Alueelle voi unohtua seikkailemaan päiväksi jalkaisinkin, mutta liikkumista helpottaa hypätä välillä metron tai bussin kyytiin.

Sarjan aiemmat osat:
Tokion kaupunginosaoppaat, osa 1: Shibuya

 

Luovaa luksusta: Daikanyama

Daikanyama on kuin Tokion Punavuori – paljon tyylikkäitä pikkukauppoja, jotka näyttävät trendikkään vaivattomilta. Tuotteisiin on juuri haksahtamaisillaan, kunnes tajuaa vilkaista hintalappua, joka meinaa saada budjettituristin pyörtymään.

Daikanyaman yleistunnelma on kuitenkin hyvin erilainen, kuin Diorin tyyppisiin klassisiin luksusmerkkeihin keskittyvässä Ginzassa tai Omotesandossa. Moni on verrannut aluetta New Yorkin Brooklyniin. Daikanyama on ikään kuin se vähän kapinallinen pikkusisarus, jolla kuitenkin riittää vanhempiensa rahaa tuhlattavaksi.

Kaupoista mainittakoon vaivatonta luksusta edustava Minä Perhonen, joka tekee klassisen minimalististisia vaatteita ihanilla kuoseilla.

Kauppavinkkejä:
https://www.newsweek.com/best-shops-tokyo-daikanyama-1446874
https://www.timeout.com/tokyo/shopping/the-best-shops-in-nakameguro-and-daikanyama

> Lähin metroasema: Daikanyama

 

Syö: Bombay Bazar

Daikanyamassa sijaitsevassa kellariravintolassa on viihtyisää kansainvälistä tunnelmaa eriparihuonekaluineen. Ruokalistalta löytyy pizzaa, pastaa ja japanilaisia curryjä. Kasvisvaihtoehtojakin on kiitettävästi.

Söin currya ja fetasalaattia ensimmäistä kertaa pariin kuukauteen. Suolainen juusto ja tuore basilika maistuivat taivaalliselta kuumana hellepäivänä.

> Osoite: 20-11 Sarugaku-chō / Arvioita mm. täällä.

 

Kirjojen ystävälle: Daikanyama T-site

Ehkäpä koko Tokion paras kirjakauppa on Tsutaya Booksin valtava keskittymä Daikanyamassa. Se koostuu useammasta rakennuksesta, jotka pitävät sisällään mm. harvinaisen viihtyisän Starbucksin. Kirjojen valikoima on loistava, erityisesti taide-, harrastus- ja matkakirjojen osalta, ja ilahduttavan iso osa niteistä on englanniksi. Vaivattoman tyylikkäästä liikkeestä löytyy myös ihanaa pikkutavaraa.

Jouduin repimään itseni ulos, etten tuhlaisi kaikkia jenejäni matkakirjoihin ja lehtiin, joita en edes osaa lukea.

> Osoite: 17-5 Saragaku-chō. / Lähin metroasema: Daikanyama.

 

Historiaa: Kyuu Asakura House

Vuonna 1919 erään valtiomiehen kodiksi rakennettu talo on avattu museoksi, johon on naurettavan pieni sadan jenin pääsymaksu. Talossa voi samoilla tatamilattiaisissa huoneissa, aistia tyhjien huoneiden minimalistista luksusta ja tuijotella ympäröivään pieneen puutarhaan.

Jos et ole koskaan vieraillut japanilaistyylisessä talossa, tämä on hyvä vaihtoehto! Tai muuten vain kiva paikka rauhoittumiseen.

> Osoite: 29-20 Sakuragu-chō / Sisäänpääsy aikuiselta 100¥.

 

Koe: Meguro-gawa

Kirsikkapuiden reunustama joki on erityisen suosittu sakura-lokaatio, mutta muulloin sen rannoilla on ihanan rauhallista. Löytyy sieviä (ja tyyriitä) pikkuputiikkeja, viihtyisiä kahviloita, erikoisoluthuoneita ja ruokapaikkoja. Viihtyisä on 1960–70-luvun kirjoihin keskittyvä Cow books, jossa on ehkä kallein ja hipsterein antikvariaatti, jossa olen koskaan ollut.

Ja jos sarjakuvahahmo Ressu kiinnostaa, alueelta löytyy suosittu Peanut-kahvila. Itse haluan ensi kerralla testata Delifuciouksen, joka on entisen sushikokin perustama hampurilaispaikka. Listalta löytyy mm. kalaburgereita ja ankerias-hodareita.

Lue lisää: 
Hanamin juhlintaa Tokion Meguro-joella

> Lähin metroasema: Naka-Meguro

 

Muut kehuvat: Meguron pienet temppelit

Meguron suunnilta löytyy kuulemma monta hienoa temppeliä, joista olen onnistunut kävelemään ohi. Näitä pitää ehdottomasti päästä tutkimaan seuraavalla visiitillä!

Lue lisää:
https://tokyo.for91days.com/the-temples-of-meguro/

 

Syö: Afuri

Trendikäs ja asteetta terveellisempi ramen-ketju, jonka listoilta löytyy myös yksi vegaaniversio. Ravintolat Ebisussa ja Naka-Megurossa.

Lue lisää:
6 × vegaaniramenravintola Tokiossa

> Nettisivut täällä.

 

Muut kehuvat: Meguron parasiittimuseo

Kauhistuttaako loiset, joita ehkä saat raakaa kalaa syödessäsi? Älä tule ainakaan tänne!

1953 perustettu Meguron parasiittimuseo kauhistuttaa kävijöitään mm. 8,8-metrisellä lapamadolla, joka löytyi nelikymppisen jokohamalaismiehen sisältä. Museo on muuten kuulemma edelleen maailman ainoa loisiin keskittyvä museo.

> Osoite: 3-1-1 Shimo-Meguro. / Ilmainen.

 

Yksille: Ebisu Beer Hall

Yebisu on vuonna 1890 perustettu japanilainen olutmerkki, joka otti inspiraationsa saksalaisista lagereista. Koko Ebisun kaupunginosa on ottanut nimensä panimon mukaan. Valtaosalla Yebisu Garden Palacen kauppoina ja ravintoloina toimivista rakennuksista onkin historiaa panimon rakennuksina.

On vaikea sanoa, onko Ebisusta löytyvä paikka museo vai harvinaisen hieno oluthuone. Tarjolla on panimokierroksia, tastingeja (lasillinen 400¥, kolme pientä maisteluannosta 800¥) sekä pieni galleria, jossa voi tutustua oluen historiaan.

> Osoite: 1-20-1 Ebisu. / Panimokierroksen paikat pitää varata erikseen, galleria on ilmainen.

 

Koe: TOP Tokyo Photographic Art Museum

Tokion tärkein valokuvataiteen museo sijaitsee Ebisussa. Vaihtuvia näyttelyitä löytyy kolmesta kerroksesta – katselin mm. maailman lehtikuvakilpailun vaikuttavaa satoa.

Mutta näin meidän kesken, Tukholman Fotografiskan voittanutta ei vieläkään ole tullut vastaan.

> Osoite: 1-13-3, Mita, Meguro-ku. / Tämänhetkiset näyttelyt voi tarkistaa täältä. / Lippujen hinnat n. 500¥–1000¥.

 

Muut kehuvat: Institute for Nature Study

Miltä kuulostaisi luonnonsuojelualue keskellä Tokiota? Jos lähtee Ebisusta vielä hieman kauemmas, pääsee vuonna 1949 perustettuun puistoon. Naapurista löytyy myös Tokyo Metropolitan Teien Art Museum, jonka art deco -tyyliset rakennukset ovat peräisin vuodelta 1933.

Lue lisää:
https://www.japan-guide.com/e/e3044.html

 

Unohtuiko listalta joku alueen helmi? Vinkkaa kommenttiboksissa!

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli.

Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Tokion kaupunginosaoppaat, osa 1: Shibuya

sunnuntai, lokakuu 6, 2019

Neonvalojen Shibuya on monen bilettäjän ja shoppailijan lempikaupunginosa Tokiossa. Kaduilta löytyy kuitenkin myös temppelien rauhaa ja hipsteritunnelmia, kunhan vain tietää mistä etsiä.

 

Tervetuloa blogini Tokion kaupunginosaoppaat -sarjan ensimmäisen osan pariin! Osia on luvassa reilut viisi, jotka kokoavat yhteen pakko-nähtävyyksiä ja hiljaisempia helmiä, joihin olen reissuillani törmännyt. Oppaissa hypitään välillä myös naapurikaupunginosiin. Tavoitteena kuitenkin on, että kohteet ovat kävelyetäisyydellä toisistaan.

Nyt lähdetään Shibuyaan.

 

Koe: Shibuya crossing

Risteyksen ylittäminen yhdessä satojen muiden kanssa on Tokion ehdottomia must-juttuja. Itselleni hassuinta on, miten joka reissulla Shibuya crossing tuntuu pienenevän. Aluksi olin silmät selälläni ihmisten muurahaismassasta. Mutta erityisesti nähtyäni risteyksen ylhäältä päin olen huomannut, miten pienestä alueesta on lopulta kyse.

Risteys on vilkkaimmillaan iltaisin japanilaisten vapaa-aikaan. Jos kaipaat väljyyttä, suuntaa paikalle päivällä.

> Lähin metroasema: Shibuya. Suuntaa Hachikon uloskäynnille.

 

Näe: Jalankulkukatsomisia korkealta

Parhaan näkymän ja selfie-kulman risteykseen saa MAGNET by Shibuya 101 -ostoskeskuksen katolta. Mag’s park-terassin pleksilasien takaa ei tarvitse pelätä pudottavansa kameraansa.

Tasanteelle sanotaan olevan 300 ¥ pääsymaksu, mutta viime visiitillä lipunmyynti oli kiinni ja terassille pääsi kävelemään kuka tahansa.

> Osoite: 1-23-10 Jinnan, Shibuya.  

 

Näe: Hachiko

Tokion kuuluisin koira on Shibuyan aseman edessä istuva Hachiko-patsas. Tuo akita oli Tokion yliopiston professorin koira, joka tuli aina omistajaansa vastaan Shibuyan asemalle. Vaikka professori kuoli, koira tuli silti vuosien ajan asemalle häntä odottamaan. Hachiko patsaineen on noussut uskollisuuden symboliksi ja on yksi Japanin rakastetuimpia nelijalkaisia.

Patsas on itse asiassa aika pieni, mutta sen edessä on selfie-jono päivänajasta riippumatta.

 

Syö: Hideout Burrito

Kun japanilainen ruoka tulee korvista ulos, kokeile Hideout Burritoa. Baarimaisen rento miljöö tarjoilee burritoja niin kauan kuin tilauksia on (eli tuuri saattaa käydä baari-illan jälkeenkin). Vaihtoehtoja löytyy lihasta vegaaniseen ”healthy junk food”-lupauksella.

Vegaaniburrito maistui, kaveri kehui katkarapuversiotaan. Ja jos minulta kysytään, paikan ohuenohuet ranskalaiset saattavat olla Tokion herkullisimmat.

Osoite: 35−4 Udagawacho, Shibuya, 150-0042 Tokyo, mene B1F-kellarikerrokseen. / Menu täällä, HappyCow täällä.

 

Taidetta: Bunkamura

Kulttuurikylää tarkoittava Bunkamura on konserttitalo, teatteri, elokuvasali ja museo. Moni on kehunut konserttitalon akustiikkaa, jossa Tokion filharmonikot esiintyvät säännöllisesti.

Museon näyttelyt näyttävät keskittyvän erityisesti eurooppalaiseen taiteeseen – itse kävin koulun kuvituskurssin kanssa ihailemassa Alfons Muchan töitä.

> Osoite: 2-24-1 Dōgenzaka, Shibuya. / Sisäänpääsyhinta vaihtelee. / Englanninkieliset sivut täällä.

 

Jos et tiedä mitä tahdot ostaa: Mega-Donki, LoFt, Tokyu Hands ja Can Do

Don Quijote on myös yksi niistä kokemuksista, jotka Japaniin matkaavan on pakko kokea. Hyllyjen näytöt huutavat mainoslaulujaan toinen toistensa päälle. Kapeat hyllyt ovat täynnä outoa tavaraa käytetyistä Louis Vuittoneista vessaharjoihin ja ihoa vaalentavaan kosmetiikkaan.

Tokion myymälöistä suurin on Shibuyassa sijaitseva Mega-Donki. Paikka soveltuu myös jet lagin aiheuttamiin outoihin aikoihin hereillä olemisiin, sillä tämä Donki on auki 24/7.

Itse suuntaan Don Quijoteen halvan kosmetiikan perässä – tai silloin, kun tarvitsen vielä yhden matkalaukun. Pettymyksen taas aiheuttaa Donkin paperitavaraosasto, joka on surkea.

Tyylikkäämmän sekatavaran perässä matkustavalle sopii paremmin Shibuyan cooleimmaksi kaupaksi itseään nimittävä LoFt ja näpertelijän Tokyu Hands. Kummassakin on muuten erityisen ihana valikoima bento-eväsbokseja. Stationary-fanien kannattaa pitää tiukasti kiinni lompakoistaan.

Jos nämä kohteet kuulostavat liian kalliilta, Tokion parhaaksi sadan jenin kaupaksi tituleerattu Can Do on myös kurkistamisen arvoinen.

> Mega-Donki: 28-6 Udagawacho, Shibuya, Tokyo. / Tokyu Hands: 12-18 Udagawacho, Shibuya, Tokyo. / LoFt: 21-1 Udagawacho, Shibuya, Tokyo. / Can Do: 36-6 Udagawa-cho, Shibuya.

 

Hiljenny: pienet temppelit

Harva tietää, että viiden minuutin kävelymatkan päässä Shibuyan aseman vilinästä sijaitsee kaksi hurmaavaa temppeliä. Keisari Ohjinin sielun lepopaikka Konno Hachimangu on rauhaisa shintolaistemppeli. Sen historia juontaa vuoteen 1092, jolloin Shibuyan linnan klaani rakennutti sen sodan jumala Hachimanin kunniaksi.

Kurkkaa myös naapurista löytyvä Toyosaka Inari -pyhäkkö, joka on kuin miniversio Kioton suuresta Fushimi Inari Taishasta punaisine torii-portteineen ja inari-patsaineen.

> Konno Hachimangun osoite: 3-5-12 Shibuya, Tokyo, lisäinfoa täällä. / Toyosaka Inarin osoite: 3-4-7 Shibuya, Tokyo.

 

Kirpputorishoppailijalle: DonDonDown

DonDonDown on yllättävän hyvä monikerroksinen second hand -liike keskellä Shibuyan trendikortteleita. Hinnoittelupolitiikka on hämmentävä – jokaisesta vaatteesta löytyy lappu, jossa on erivärinen hedelmä. Rekkien vierestä löytyy taulukko, josta voi katsoa mitä hintaa mikäkin hedelmä merkitsee.

Tarjolla on paljon nykymuotia tyyleittäin jaoteltuna, vintagea ja merkkivaatteita Comme des Garçonsista lähtien. Myös miesten vaatteille löytyy oma kerros. Hinnat eivät ole halvimmat mahdolliset, mutta laatuun nähden todella kohtuulliset.

> Osoite: 25-2 Udawacho, Shibuya, Tokyo. / Nettisivut täällä.

 

Uniikkia etsivälle: Shibuya Publishing & Booksellers

Uniikkia matkamuistoa etsivän paikka on hipsterihenkinen Shibuya Publishing & Booksellers. Tarjolla on designia, tyylikkäitä lehtiä, kirjoja ja koruja. Omaan matkaani tarttui englanninkielinen opus, joka käsittelee japanilaista tapakulttuuria ja juhlapyhiä.

Samalta kadulta ja läheisiltä poikkikaduilta löytyy monta ihanan näköistä ravintolaa ja kuppilaa.

> Osoite: 17-3 Kamiyamacho, Shibuya. / Sivut täällä.

 

Mene elokuviin: Uplink

Shibuya Publishing & Booksellersin kanssa samalta kadulta löytyy elokuvateatteri Uplink. Ohjelmisto on maailmanelokuvaa ja indietä – bongasin esityslistasta monta Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilta tuttua filmiä.

Kannattaa marssia tiskille ja kysyä, missä elokuvissa on englanninkielinen ääni tai tekstitys. Uplinkillä on myös toinen teatteri Kichijojissa.

> Osoite: 37-18 Udagawamachi, Shibuya. / Englanninkielistä infoa täällä ja Shibuyan teatterista japaniksi täällä.

 

Syö: Kuumba du Falafel

Iskikö falafel-himo? Fafa’silla pöytää pyyhkivän Kuumba du Falafelin setti on ulkonäköään herkullisempi. Palvelu on tylyn hipsteriä, tarjolla on pita-falafeleja, falafel-annoksia, hummusta ja linssikeittoa. Välillä bisnesmiehet käyvät hakemassa annoksen mukaan, minä juon ihanan kitkerää sitruunalimsaa ja unohdan olevani Japanissa.

Monen Japanin kuukauden jälkeen olin aika valmis itkemään onnesta puraistessani noita ulkoa rapeita ja sisältä pehmeitä falafeleja.

> Osoite: 23-1 Shinsencho, Shibuya. / HappyCow täällä.

 

+ Muut kehuvat: Nonbei Yokocho

Myös Shibuyasta löytyy yokocho eli izakaya-tyyppinen pieniä baareja ja syötävää yhdistelevä katu. Yokocho on monen japanilaisen ykkösvalinta illanviettoon.

> Osoite: 1-25 Shibuya, Shibuya. / Lisää esim. täällä.

 

Unohtuiko joku Shibuyan helmi? Vinkkaa kommenttiboksissa!

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli.

Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Kasvisruoka Tokio

6 × vegaaniramenravintola Tokiossa

tiistai, syyskuu 10, 2019
T's Tan Tan ramenkeitto

Kasvissyöjänä Japanissa voi olla joskus haastavaa, mutta ilman ramenia ei tarvitse jäädä. Tässä postauksessa esittelyssä vaihtokuukausieni aikana syömäni ramenit!

 

Ennen vaihtoon lähtöä minulla oli missio: syödä mahdollisimman paljon ramenia. Moni oli naureskellut minulle, löytäisinkö mitään ilman lihaa.

Löysinpä paljonkin! Apunani oli google-sensei ja Happy Cow, joka on muutenkin kasvisruokaa halajavan paras reissukumppani.

Mikään virallinen ramentesti tämä postaus ei ole. Tilailin ravintoloissa eri versioita mieleni mukaan ja ramentyyppejä on monta erilaista. Yleisimmät ovat tonkotsu (keitetyistä sian luista), shōyu (ruskea soijapohjainen liemi, useimmiten kanaa), shio (suolaliemi, jonka maun lähteet vaihtelevat kanasta mereneläviin ja vihanneksiin), miso (Hokkaidolta levinnyt misotahnainen liemi) ja karee (curryn makuinen). Monet testaamani vegeversiot soveltavat näitä klassikkoja, mutta poikkeuksiakin matkalta löytyi.

 

Ketjuravintola Afuri

Ensimmäisellä Tokion viikollani ihailin Naka-Meguron kirsikankukkia ja näin lähistöllä Afurin. Paikka kuvailee vegerameniaan mahtipontisesti: ”tuomme esiin kasvisten umamisimmat puolet”. Lopputulos on raikas ja kasvipitoinen, on yrttejä, retiisiä ja salaattia. Mutta ehkä vähän turhankin kevyt, jos minulta kysytään, ja ramenliemi testaamistani vetisin.

Kesken syömisen havahduin katselevani salaattikeittoni takaa vähän kateellisena, miten kokit grillasivat tiskin takana possunfileitä. Vaikka ulkona kiemurrellut jono ei taida selittyä vegeversiolla, Afuri on kuitenkin ihan maittava B-suunnitelma, sillä ketjun ravintoloita löytyy ympäri Tokion.

> Toimipaikat Tokiossa mm. Harajukussa, Ebisussa, Shibuyassa, Naka-Megurossa, Shinjukussa ja Ikebukurossa. Nettisivut täällä.

 

Asakusa: Toryanse

Asakusan nähtävyyksien viereltä löytyvä Toryanse tarjoilee monenlaista ramen-variaatioita. Heidän vegeversionsa ei ole pätkääkään terveellinen – juuri niin sen pitää ollakin!

Veggy Shia ramenin (740¥) maku on niin paksu, että epäilin tulleeni huijatuksi kanaliemellä. Paikka on kuitenkin HappyCowssa ja vegaanirameneille on oma sivu ruokalistassa, joten tuskin sentään kuitenkaan. Rikkaasta liemestä huolimatta kokonaisuus on pidemmän päälle hieman raskas – muutama kasvis ei olisi ollut pahitteeksi.

> Osoite: 1-20-9 Asakusa, Taito City, Tokyo. Toryanse HappyCowssa.

 

Shimokitazawa: Chabuton

Kirppisshoppailusuosikkikaupunginosani Shimokitazawan aseman vierestä löytyy Chabuton. Listalta löytyy yksi vegaaninen ramen (770¥) sekä kasvis-gyozoja. ”Tällaista Afuri varmaan yritti tehdä”, mietin maistaessani ramenin herkullisen pippurista lientä.

Ihanan rapeat lootuksenjuuret nostavat annoksen hyvään kategoriaan, mutta en ymmärrä miksi keittoon on laitettu avocadoa. Palaan kuitenkin Chabutonin ramenin äärelle toiseenkin kertaan.

> Osoite: 2-10-10 Kitazawa, Setagaya, Tokyo. Sisarravintola Kiotossa, HappyCow täällä.

 

Tōkyo: T’s Tan Tan

Jos T’s Tan Tan olisi sijainnut yhtään lähempänä asuntolaani, en mahtuisi enää vaatteisiini. Seesaminen golden miso -ramen (kuva postauksen pääkuvana) saattaa nimittäin olla  parasta, mitä olen Tokiosta löytänyt. Liemi on taivaallisen runsasta. Lihan vihanneksilla korvaamisen sijaan paikka käyttää omia soijasta tehtyjä korvikkeitaan. Kasviksia voisi olla enemmänkin, mutta niitä saa tilattua erillisenä päällysteenä lisähintaan.

Paikka myy myös erilaisia japanilaisia arkiruokaklassikkoruokia soijapohjaisina versioina, kuten maipo-tofua ja kiinalaisia dumplingseja. Kumpikaan niistä ei valitettavasti ylittänyt ”ihan ok”-tasoa, mutta ramen itsessään on niin iso ja hyvä, ettei muuta kaipaisikaan!

> Osoite: 1F JR Tokyo Station, Marunouchi 1-9-1, Chiyoda, Tokyo. T’s Tan Tan HappyCowssa.

Tōkyo: Soranoiro Nippon

Tokion päärautatieaseman Ramen Streetiltä löytyvässä Soranoiro Nipponissa ruokarajoitteet on huomioitu hyvin – listalta löytyy gluteenitonta ja vegaanista ramenia. Lounasaikaan ulos on kertynyt jonoa (osta ennen jonoon astumista ruokatiketti automaatista), joka onneksi etenee suhteellisen nopeasti.

Tilaamani tomaattinen annos ruskeilla riisinuudeleilla oli kokeilevin ramen, mitä olen Japanista saanut. Maku oli ihanan kermainen ja täyteläinen, mutta silti raikas runsaan vihannesmäärän ansiosta. Löytyi ihanan rapeaksi paistettua lootuksenjuurta, bataattia, pinaattia, rucolaa ja salaattia. Chilikastike puraisi välillä lempeästi, yllärinä annoksessa oli pestomaista yrttitahnaa.

Harmitti, että löysin Soranoiro Nipponin vasta toiseksiviimeisenä päivänäni Japanissa – olisinpa ehtinyt testata listalta muutakin!

> Osoite: 1-9-1 Maranouchi, Ramen Street, Chiyoda, Tokyo. Arvioita mm. TripAdvisorissa.

 

+ Shinjuku: Halal Ramen Ouka

Viimeisen Japani-viikkoni ajan yritin epätoivoisesti päästä Halal Ramen Oukaan, jota on monessa paikassa tituleerattu Tokion parhaimmaksi vegaanirameniksi. Mutta onnistuin aina menemään suljetun oven taakse.

Mene sinä ja kerro, oliko Tokion paras! (Ja minä lisään seuraavan Tokion reissun pakkolistalle.)

> Osoite: 1-11-7 Shinjuku, Tokyo. Arvioita paikasta mm. täällä.

 

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli. Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ghibli-museo on Tokion satumaisin paikka – kunhan vain saat liput

keskiviikko, heinäkuu 31, 2019
Ghibli-museo: Iida ja totoro

Studio Ghiblin elokuville omistettu museo Tokion Mitakassa on anime-fanien pakkokohde. Kunhan vain ensin saisi liput!

 

Olin ehkä 8 ja vierailemassa kummieni luona Karkkilassa. Kylään olivat tulleet myös heidän lapsenlapsensa, joiden kanssa olimme leikkineet lapsesta lähtien. He olivat aina piirun verran coolimpia kuin minä, maatalon kasvatti.

Tällä kertaa heillä oli uusi elokuva, joka oli ehdottomasti nähtävä – Henkien kätkemä. Se oli oudointa, mitä olin koskaan nähnyt ja traumatisoiduin moneksi vuodeksi siitä miten Chihiron vanhemmat muuttuivat sioiksi. Onkin hassua, että juuri tuosta elokuvasta on vuosien myötä muodostunut yksi lempielokuvistani.

Sittemmin tutuksi ovat tulleet Totoro, Ponyoo ja lukuisat muut hahmot. Yksi viime vuosien rakkaimmista Studio Ghibli-perinteistäni on ollut käydä Rakkautta ja Anarkiaa-elokuvafestivaalien ennakkonäytöksissä. Niissä on ihanaa tuttuutta – esitysaika on aina sama, sama Cinema Mondon työntekijä toivottaa terveiset Hayayo Miyazakin studiolta ja elokuvat saavat aina lopputekstien alkaessa aplodit.

Ghibli-museon kyltti Inokashira-puistossa

Sijainti ja liput

Studio Ghiblille omistettu museo löytyy Tokion Mitakasta, Kichijojin naapurista. Kichijojin juna-asemalta on noin kilometri kävelyä museolle, mutta reitti kulkee ihanan Inokashira-puiston läpi.

Mutta ensin on taklattava ongelma nimeltä liput. Seuraavan kuun liput tulevat myyntiin edellisen kuukauden 10. päivänä aamukymmeneltä… ja loppuvat saman tien.

Voit yrittää Lawsonin nettikauppaa, joka on taipuvainen strategisella hetkellä kaatumiseen. Jos olet Japanissa tai saat tutun asioille, voit kokeilla Lawson-combinien Loppi-masiinaa. Netistä löytyy myös välistä rahaa ottavia palveluita ja kierroksia, joihin liput sisältyvät. Viralliset liput maksavat 1000 ¥ (n. 8€), toisen käden liput pahimmillaan kahdeksankertaisesti.

Meidän lippumme hankki japanilaiskaverimme museon järjestämän arvonnan kautta, jostain japaninkielisen netin uumenista.

> Täällä museon virallisilta sivuilta infoa ja tässä informatiivinen blogi lippujen hankinnasta.

Ghibli-museo ulkoa

Oli sateinen sunnuntaiaamu. Museon pihalla kiemurteli jono, joka onneksi eteni nopeasti. Oli perheitä, pariskuntia ja kaveriporukoita. Sisällä liput vaihdettiin museon omaan lippuun: korttiin, jonka sisällä on pieni palanen jonkun Ghiblin elokuvan rullaa.

Museo on 17-vuotias ja avattu 2001. Sisätilojen tunnelma oli satumainen, kuin Ghiblin elokuvien arvokkaassa kirjastossa, jossa kuitenkin saattaa koska tahansa tapahtua jotain hassua tai yliluonnollista. Tutut hahmot seikkailivat ikkunoiden lasimaalauksissa, sisäpihalla kurkistelivat ne söpöt mustat pölypallot.

Ghibli-museon Laputa-patsas

Japanilaiseen tyyliin sisätiloissa kuvaaminen on kielletty.

Pysyväisnäyttely ”Where a Film is Born” valottaa hyvin animaattorin työtä. Studio Ghiblin klassikkotöissä joka ikinen ruutu on piirretty yksitellen, eri kerroksista yhdistellen. Elokuvien maailmojen inspiraatiokirjoista löytyi rakennuksia ympäri maailman, Saksasta Japaniin. Katselin valokuvantarkkoja taustamaalauksia suu auki, ihailin luonnoksia ja kopiota Miyazakin työhuoneesta.

”The beginning of movement” näyttää, miten animaation taika muodostuu pieni liikkeen osa kerrallaan. Uskomattomin oli karusellin lailla pyörivä levy, jossa oli pieniä figuureita. Pyörimisvauhti kiihtyi ja kiihtyi, valo alkoi välkkyä – yhtäkkiä karuselli muuttui maisemaksi, jossa Totorot tanssivat ja lapset hyppivät hyppynarua. Olisin voinut jäädä tuijottelemaan sitä loppupäiväksi.

Museoon kuuluu myös kissabussihuone, jossa lapset pääsevät telmimään jättiläispehmolelun kanssa, lukuhuone ja kattoterassi patsaineen.

Iida Ghibli-museossa

Yksi museon helmistä on Saturn theater, jossa näytetään lyhytelokuvia, joita ei voi nähdä missään muualla kuin täällä. Vierailupäivämme pätkässä oltiin Totoron maailmassa. Mei teki tuttavuutta kissabussin pikkusiskon kanssa ja törmäsi lopulta valtavaan kissabussien isoäitiin. Ihana elokuva, jonka ymmärtää hyvin näkemättä tekstejäkin! (Ja minä tunsin syvää onnellisuutta tajutessani sen lapsi-Japania.)

Teatterin näyttämät elokuvat ovat vaihtuvia, mutta päivittäin näytetään vain yhtä ja samaa elokuvaa. Se on harmi, sillä olisin ollut täysin valmis istumaan lyhärien parissa pidempäänkin!

Ghibli-museon Laputa-erikoisoluita

Museosta löytyy myös kaksi kahvilaa – hodareita ja jäätelöä myyvä kioski sekä Straw Hat Café, johon jonot olivat lounasaikaan melkoisia. Niiden tarjonta vaikutti varsin lihapitoiselta, mutta museon omia erikoisoluita olisi löytynyt! Olisipa niitä saanut ostettua museokaupasta kotiin.

Pääsylippujen rajoitusten vuoksi museossa oli ihanan väljää. Tungos iski vasta pikkuruisessa Mamma Aiuto -museokaupassa, jossa kannattaa pitää varansa. Suoritin itsekuria ja ostin vain kaksi pinssiä, tarran (läppäriin tai matkalaukkuun, en osaa päättää) ja muutaman kortin.

Summa summarum: Ghibli-museo on täydellinen hyppy satumaahan, olitpa sitten lapsi tai aikuinen. Kokemus oli ehkä paras 1000 ¥, jonka olen Japanissa käyttänyt.

> Osoite: 1-1-83 Shimorenjaku, Mitaka, Tokyo.

 

Lisää tekemistä Tokiossa:

Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Tokion Aoyama Flower Market: iltapäiväteellä kukkakaupassa

Testissä Japanin korkein torni, Tokyo Skytree

Kympillä kabukiin – perinteistä japanilaista teatteria Tokiossa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Japanilaisen kasvisruoan kokkikurssilla Tokiossa

lauantai, heinäkuu 13, 2019
vegaanisella kokkikurssilla Tokiossa: ruoka-annos

Olen aina haaveillut osaavani kokata japanilaista ruokaa – ja mieluiten kasvipohjaisesti. Niinpä päädyin varaamaan paikan Yukarin vetämältä Airbnb-kokemukselta.

 

On lämmin toukokuinen päivä. Ajelen parikymmentä minuuttia lähijunalla Shinjukusta poispäin, hiljaiselle asuinalueelle. Asemalla vastassa on Yukari, jonka kanssa kokkaamme tänään japanilaista ruokaa vegaanisesti.

Kotiovella vastassa on hänen herttainen äitinsä. Astun sisään, juomme teet, ja alamme ruoanlaittopuuhiin heidän keittiössään kolmisin.

Yukari puhuu sujuvaa englantia, sillä on asunut Kanadassa. Siellä hän on ihastunut siellä vegaaniseen elämäntapaan ja nykyään heidän perheensä keittiössä kokataan ilman eläinperäisiä ainesosia. Kodin ulkopuolella Japanissa ruokavaliota ei kuitenkaan ole aina yhtä helppo toteuttaa. Välillä ravintoloissa syödessään he kertovat joustavansa merenelävien suuntaan, kuten itsekin Japanissa teen.

Tämän päivän vihannekset tulevat luomufarmilta Tokion laitamilta Omasta. On japanilaista pinaattia (komatsuna), hieman rucolalta maistuvaa wasabinaa, shintorina-salaattia ja sinappikaalia.

Vehnästä tehty kurumafu likoaa mausteliemessä ennen kuin se kuivataan, marinoidaan ja friteerataan. 

Porkkanat jätetään al denteksi ja niistä tehdään lisuke yhdessä seesaminsiementen, miso-tahnan ja mausteiden kanssa.

Perinteinen japanilainen mortteli.

Surautamme majoneesin pehmeästä tofusta, sinapista, agave-siirapista ja riisiviini-etikasta.

Japanilaisen keittiön perusmausteisiin kuuluvat soijakastike, viinietikka, misotahna ja makea riisiviini mirin.

Kokojyväriisissä on hieman umeboshia, pikkelöityä Japanin aprikoosia, makua antamassa. Maku on kirpeästä umeboshista huolimatta miellyttävän pehmeä.

Kuramafua friteeroidaan. Olen vähän arka uppopaistamaan asioita kuumassa öljyssä, mutta pitäisi rutinoitua puuhaan. Miten muuten saan Suomessa tyydytettyä tempura-himoni?!

Itadakimasu!

 

Syömme hitaasti yhdessä, jutustellen kasvisruoan asemasta japanilaisessa kulttuurissa (vähäinen, ellei buddhalaismunkkien perinteistä ruokavaliota, shōjin ryōria, lasketa) ja matkoistamme.

Kaikki on valtavan tuoretta ja hyvää. Friteeratut kuromafut toimivat mahtavasti lihan korvikkeena, seesami-porkkana on ihanaa. Yllätyssuosikiksi muodostuu merilevästä lisämakua saava pinaatti-lisuke, joka on raikasta ja purevan etikkaista.

 

Jälkiruoaksi syömme japanilaisella konnyaku-levällä hyytelöityä matchavanukasta punapaputahnan kanssa. 

 

Jos kasvisruokakokemuksia vertaillaan, ateria Yukarin ja hänen äitinsä luona on ehdottomasti yksi Japanin maukkaimmista.

Kurssin jälkeenkin huomaan reseptien jääneen mieleeni. Kokkailen asuntolan keittiössä lisukesalaattia japaninpinaatista ja merilevästä ja otan misotahnan vakiomausteeksi arkisiin kokkauksiini.

Kuramafua ja tofumajoneesia jää silti ikävä! Mutta onneksi sain reseptit mukaani.

> Kokkikurssi 51€/henkilö, varattu Airbnb Experiencen kautta täältä.

 

Muita ruokajuttuja Japanista:

Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

Tokion Aoyama Flower Market – iltapäiväteellä kukkakaupassa

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Pieni kalaravintola Osakan sivukujalla

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Japanin kulttuuri Tokio

3500 lyhtyä ja rankkasade – Tanabataa juhlimassa Tokiossa

sunnuntai, heinäkuu 7, 2019
tanabata Japanissa

Heinäkuun 7. päivänä Japanissa vietetään tanabataa. Bambunoksiin ripustetaan värikkäisiin lappusiin kirjoitettuja haaveita, kaupungilla juhlitaan festivaalimenoin. Mistä ihmeestä on kyse?

 

Tanabatan taustaa

Legendan mukaan Hikoboshi-lehmäpaimen ja Orihime-prinsessa olivat rakastavaisia. He olivat niin kiinni toisissaan, että unohtivat työnsä ja velvollisuutensa. Rangaistuksena heidät erotettiin ja annettiin tavata toisensa vain kerran vuodessa, silloin kun Vega ja Altair -tähdet kohtaavat linnunradan samalla puolella.

Tanabataa vietetään Japanissa heinäkuun seitsemäntenä päivänä, ja perinne on kuulemma alunperin tuotu Japaniin Kiinasta. Juhlaa on kuitenkin vietetty Japanin puolella jo Heian-kaudelta (794–1185) lähtien.

Japanilaiset juhlistavat tanabataa solmimalla värikkäitä papereita bambun oksiin, ja kirjoittamalla niihin toiveitaan.

Zojoji-temppelin tanabata – valoa pimeässä illassa

Kävin tutkimassa Tanabata-festivaalin juhlintaa virallisen päivän aattona Zōjōji-temppelissä, joka sijaitsee Minatossa, Tokyo Towerin naapurissa. Zōjōji on peräisin vuodelta 1393 ja yksi Tokion tärkeimmistä Jōdō-koulukunnan buddhalaistemppeleistä.

Zōjōji juhlii vuosittain tanabataa sytyttämällä noin 3500 kynttilää. Näky on komea!

Ilta oli lämmin ja alkoi pimentyä.

Sadoista lampuista koostuva valomeri jatkui temppelin pääportilta pitkälle.

Tuuli aavistuksen, joten vapaaehtoisilla oli täysi työ sytytellä lyhtyjen tuikkuja päälle uudelleen ja uudelleen.

Tokyo Tower ilta-asussa. Sen punaiset heijastukset temppelin seinissä olivat kaunis näky.

Kuulemma kustakin lyhdystä löytyi käsinkirjoitettu viesti alueen koululaisilta, koskien heidän haaveitaan, toiveitaan ja unelmiaan. Pohdin, huijasiko internet – washi-paperista taitellut lyhdyt  näyttivät silmiini varsin koskemattomilta.

Toisella puolella aluetta tunnelma kohosi ruoka- ja juomakojuineen – söin hämmentävän hyvän pienen margarita-pizzan. Toisella puolella temppelialuetta tunnelma oli varsin toinen, kun munkit lauloivat mantrojaan. 

Jōzōjista löytyy myös kymmenittäin pikkuisia jizō-patsaita, jotka vahtivat sielujen siirtymistä paikasta toiseen. 

Jizō-patsaiden puolella temppeliä oli todella hiljaista. Suitsukkeen savussa hämärän keskellä tunnelma tuntui lähes aavemaiselta.

> Osoite: 4-7-35 Shibakoen, Minato, Tokyo. / Lähin metroasema: Daimon (Oedo line) / Infoa tapahtumasta kannattaa haravoida temppelin sivuilta täällä tai seurailla TimeOutia.

 

 

Sateinen shitabashi tanabata matsuri

Virallisena tanabata-päivänä sunnuntaina sää ei suosinut: 19°c, sadetta. Päätin säätä uhmaten lähteä kuitenkin tutustumaan Asakusan keittiötarvikekatu Kappabashin läheisyydessä järjestettävään tanabata-tapahtumaan nimeltä shitabashi tanabata matsuri.

Katu oli verhottu vaaleanpunaisiin lyhtyihin ja paperikoristeisiin, jotka heiluivat tuulen ja sateen mukana. Ihmisvilinässä sai varoa osumasta muiden sateenvarjoihin. Kojujen kylmissä vesialtaissa odottavat oluet tuntuivat naureskelevan sateelle ja hyiselle säälle.

Moni oli tullut paikalle kesäkimono yukatassa. Vuokraversioihin onkin Tokion parhaat apajat Asakusan lukuisissa vuokraamoissa, jotka sijaitsevat kävelymatkan päässä Kappabashista.

Katu oli sateesta huolimatta kaunis.

 

Kuului etäistä musiikkia. Sateenvarjomeren yli näkyi vilahdus tanssiryhmästä, mutta lähemmäs ei mahtunut katsomaan. Lauantaina paikalla oli kuulemma ollut kulkueita.

Jotain tuntui puuttuvan, mutta keksin sen vasta, kun ystäväni otti asian puheeksi: ”Onko japanilaisilla festivaaleilla yleensä näin vähän ruokakojuja?”

Totta! Muutamaa yakisoba-nuudeliannosta lukuunottamatta Kappabashin tarjonta olikin hämmentävän nestepainotteista. Jalat olivat kastuneet jo ajat sitten, joten me päätimme lähteä etsimään sateensuojaa läheisestä izakayasta.

Toiveet oli onneksi jo solmittu bambunoksaan.

Osoite: Nishi-Asakusan ja Matsugayan välissä, Taito-ku, Tokyo  / Lähin asema: Tawaramachi (Ginza line) / Lisää infoa festivaalin sivuilta täällä.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!