Browsing Category

Päiväretket Kansain alueelta

Matkavinkit Nara Päiväretket Kansain alueelta

Nara – pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

perjantai, helmikuu 22, 2019

naran peuraNara! Tuo Japanin yksi vanhoista pääkaupungeista sijaitsee alle tunnin lähijunamatkan päässä Kiotosta ja Osakasta.

Kintetsu-Naran asemalta pois astuttua paikka vaikuttaa ensin tyypilliseltä pieneltä japanilaiskaupungilta: on uusia rakennuksia ja katettu kauppakatu pikkuliikkeineen. Osa ravintoloista myy paikallista erikoisuutta: persimonin lehtiin kiedottua sushia (kaki-no-ha zushi), joka on uskomattoman mehukasta. Tuota yhtä Japanin lempiherkuistani voi onneksi bongailla Naran lisäksi myös isommilta juna-asemilta.

kartta jossa nara merkitty

Nara palveli vuosina 710–784 eli Nara-kaudella Japanin pääkaupunkina. Siinä maailmanajassa pääkaupunkia vaihdettiin mm. keisarin kuoltua tai temppelin vaikutusvallan kasvettua liikaa, joten Narasta se siirtyi Nagoakan kautta Kiotoon. (Siitä alkoi heian-kausi, jonka moni varmasti muistaa Mia Kankimäen ihanasta kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin.)

Mitä lähemmäs Naran puisto tulee, nenä nappaa maalaismaisen tuoksun – onko se lehmänkakkaa? Ei sentään, mutta peuroista se kyllä on peräisin!

Moni Naran majoitusvaihtoehdoista sijaitsee puiston viereisellä Naramachi-alueella vanhoissa puutaloissa. Muun reissuni yövyin hostelleissa, mutta Narasta onnistuin löytämään 20€/yö hintaisen guest housen omalla tatamihuoneella. Paikka oli vaatimaton, mutta siisti. Vessat, suihkut ja kylpyhuone olivat yhteiskäytössä.

naran puisto kesällä ja peuroja

Nara Park & peurat

Monen matkaajan suurin syy Naraan päätymiselle on Nara Park. Suuri puisto on koti sadoille kesyyntyneelle pyhille peuroille (shika), jotka ovat asuneet puistossa jo tuhannen vuoden ajan. Shintolaisuudessa peurojen ajatellaan olevan jumalten sanansaattajia, joten ne saavat vaeltaa puistossa vapaina.

Naran shikojen kanssa saa pitää varansa: Youtube on täynnä videoita turisteja purevista ja sarvillaan tökkivistä peuroista. Peuroja saa ruokkia vain niille suunnatuilla herkuilla, kuten puistossa myytävillä shika sembei -kekseillä. Kannattaa muistaa, että hulluimmat ja keksinpersoimmat peurat majailevat keksikojujen läheisyydessä.

Itse erehdyin ja aloin ruokkimaan juuri kojujen vieressä olevia peuroja. Nopeammin kuin ehdin ajatella viisi yksilöä oli piirittänyt minut, tönien uhkaavasti sarvillaan. Ajattelematta lähdin pakenemaan niitä, mutta peurat seurasivat perässä. Yritin harhautusta heitellen keksejä itsestäni poispäin, mutta silti moni peuroista juoksi perässäni jopa puistonpenkin päälle asti, jossa kuvittelin olevani turvassa. Vasta kun luovutin näille omapäisille sarvipäille kaikki ostamani keksit, ne lopettivat seuraamiseni.

Fiksumpi siis sujauttaisi shika sembeit laukkuunsa ja antaisi niitä muualla puistossa asuville rauhallisemmille yksilöille!

peura narassa

Peurojen lisäksi Nara Park pitää sisällään Naran kansallismuseon, joka on ainoa Japanissa oleva buddhalaiseen taiteeseen keskittyvä museo.

Toki puistossa on myös lukuisia temppeleitä. Kuuluisin niistä on suuresta Buddha-patsaastaan tunnettu Todaiji. Sen viereinen puutarha samoilevine peuroineen on kaunis, kuten myös pääportin edustalta lähtevä vanhoin puutaloin reunustettu kauppakatu.

> Nara Park on ilmainen. Pieni paketti peurakeksejä 150 ¥.

 

Todaiji-temppeli

Todaiji tarkoittaa suurta itäistä temppeliä, mitä Nara sijainniltaan toki onkin. Valtava rakennus yksityiskohtineen on upea jo itsessään. Se on kuulemma maailman suurin pelkästään puusta valmistettu rakennus.

Vuonna 752 rakennetun temppelin helmi on 15-metrinen pronssinen Buddha valaistuksen kokeneessa vairocana-muodossa. Sivualttareiden veistokset kuvaavat muita boddhisatvoja. Hienoja ja yksityiskohtaisia ovat nekin.

Yksi temppelin erikoisuuksista on rakennusta kannattelevassa puupilarissa oleva aukko, joka on kooltaan suuren Buddhan sieraimen kokoinen. Kuulemma reiän läpi ryömiminen varmistaa seuraavassa elämässä valaistukseen pääsemisen ja yrittäjiä riittikin jonoksi asti.

Temppelin pääportti Nandoimon on myös itsessään luokiteltu Unescon maailmanperintökohteeksi ja Japanin kansallisaarteeksi.

> Temppelin sisäänpääsy 500 ¥. Sisääntuloporttien jälkeen on vapaaehtoisia oppaita, jotka kertovat ilmaiseksi temppelin historiasta. Kannattaa jäädä kuuntelemaan! Temppeli on yksi Naran suurimmista nähtävyyksistä, joten kannattaa saapua heti avaamisen jälkeen tai hieman ennen sulkemisaikaa.

 

Isuien-puutarha

Heti kun astuin Isuien-puutarhan porttien sisäpuolelle, vastaan tuli kiireetön hiljaisuus ja rauha. Turistimassat tuntuivat jääneen Nara Parkin puolelle ja Todaijiin.

Isuien koostuu kahdesta osasta, joista toinen on peräisin 1670-luvulta, toinen 1800-luvun lopulta. Puutarhasuunnittelu edustaa ”lainattu maisema”-periaatetta, jossa puutarhan ulkopuoliset maisemat sulautuvat osaksi puutarhaa itseään. Isuienissa puutarhan osaksi tulevat läheiset vuoret: Wakakusa, Kasuga ja Mikasa.

Kiertelin puutarhaa hitaasti, katselin karppeja, siirryin lammen toiselle rannalle yksittäisistä kivistä koostuvaa siltaa pitkin. Oli ihanan kiireetöntä. Ihmettelin japaninvaahteroita, jotka olivat alkaneet punertua, vaikka oli vasta elokuun alku. Ehkä se johtui helteestä.

Lammen kierrettyäni huomasin perinteisen teehuoneen. Kuten monet japanilaisten temppelien ja puutarhojen helmet, paikka näytti ulospäin lähes autiolta. Sisään pääsi ovikelloa soittamalla. Kengät jätettiin ulos, tatamihuoneeseen pääsi ikkunalta näyttävästä lasiseinäisestä liukuovesta.

Olin tatamilattiaisessa teehuoneessa yksin, kunnes sisään johtavista paperisista liukuovista saapui kumarteleva tarjoilija. Teen sai valita joko perinteisen leivoksen tai makeisten kanssa.

Valitsemaani settiin kuului kulhollinen matchaa ja suuhun sulavia perinteisiä makeisia (o-kashi), jotka tarjoiltiin kauniisti syvien kumarrusten kera. Yritin nauttia teen teeseremonia-demonstraatiossa opittuja maneereita muistellen. Oli maagista istua yksin tuossa kauniissa huoneessa, hiljaiseen puutarhaan katsellen. Välillä muutama turisti kulki lasi-ikkunoiden ohi teehetkeäni ihmetellen.

”Tulkaa tänne vaan”, teki mieli sanoa.

Mutta en tahtonut rikkoa sitä ihanaa hiljaisuutta.

> Isuien-puutarha on lyhyen kävelymatkan päässä Nara Parkista ja Todaiji-temppelistä. Kintetsu-Naran JR-asemalta kävelymatkaa tulee vartin verran. Sisäänpääsy puutarhaan 900 ¥, muista opiskelija-alennukset. Matcha ja o-kashi muistaakseni 1500 ¥.

Päivä Narassa alkoi muuttua iltapäiväksi. Puiston puolella rakenneltiin jotakin, yksi kaduista oli täynnä kiinni olevia ruokakojuja. Pian syy selvisi: illalla puistossa järjestettäisiin matsuri eli japanilainen festivaali.

Mutta se on jo oman postauksensa paikka!

Jatka lukemista:

Hiroshiman parhaat nähtävyydet (itsevaltaisesti järjestettynä)

Päiväretki Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

Asioita joita rakastan Japanissa, osa 2

 

Japani Matkavinkit Päiväretket Kansain alueelta

Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä

lauantai, helmikuu 16, 2019

Naoshima (直島) oli tavallinen kalastajasaari Japanin sisämerellä. Kunnes joku sai päähänsä, että täytetään saari maailmanluokan nykytaiteella.

”Pakko päästä sinne”, olin ajatellut jo pitkään.

Naoshiman taidesaaren lisäksi nähtävää löytyy myös naapurisaari Teshimalta ja Inujimalta, joihin taidekonsepti on levittäytynyt. Mondokin valitsi 2019 unelmalomaksi Japanin taidesaaret, eikä syyttä.

keski-japanin kartta, korostettuna Naoshima

Alkuperäinen ajatukseni oli imitoida Musla-blogin Mian matkaa yöpymällä Naoshimalla, mutta olin liian myöhään liikenteessä. Kuukautta ennen koko saari oli loppuunmyyty. Lähellä sijaitsi idyllinen pikkukaupunki Kurashiki, joten päädyin varaamaan sieltä hostellin. Päiväretkeni sijoittuivat Naoshimaan ja Himejiin.

Naoshima sijaitsee Kansain vieressä Kagawan prefektuurissa. Sinne matkustaa helpoiten shinkansen-junalla Okayaman kautta, jatkaen matkaa lähijunalla tai bussilla. Saarelle päästäkseen on vielä hypättävä noin puoli tuntia kestävään yhteysalukseen.

Heti saarelle päästyä vastassa oli yksi Yaoi Kusaman kurpitsateoksista ja rannassa näkyi muitakin veistoksia.

Naoshiman saarta kiertää harvakseltaan bussi ja osan saaresta kattaa Naoshiman museoita pyörittävän Bennessee Housen yhteysbussi. Yksi hyvä tapa liikkua saarella on vuokrata pyörä, joita löytyy niin tavallisena kuin sähköavusteisenakin.

Älä unohda ottaa mukaasi saaren esitettä, joka sisältää mm. kartan, bussiyhteydet ja museoiden tiedot.

> Naoshiman majoitusvaihtoehtoja voi tutkailla täällä. On mm. jurttia ja hotellihuoneita vuoren rinteellä merinäköaloin. Osasta huoneista pääsee iltaisin hipsimään Chichu Art Museumiin.

Lummepuutarha Naoshimassa Japanissa, puita ja lampi

Chichu Art Museum

Kuvittele museo, jossa ei ole tungosta, selfiekeppejä tai yhtäkään valokuvien napsijaa. Se johtuu siitä, että valokuvaus on syvästi kielletty ja museoon pääsee sisään vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan, ennakkoon sovittuina kellonaikoina.

Museoon kuljetaan tietä pitkin, jonka varrelle on istutettu Monetin lummetöistä tuttu puutarha. Museon Tadao Andon suunnittelema arkkitehtuuri on hienoin, jonka olen koskaan kokenut. Esillä on Claude Monetin lumpeita, James Turrellin minimalistista tilaa hyödyntävää taidetta ja Walter De Marian veistoksia. Museovisiitin rytmi on ihan toinen, kun teoksia on rajattu määrä ja jokaista voi ihmetellä rauhassa.

Monetin lummehuoneeseen mennäkseen jalkaan on laitettava tohvelit, jotta herkkä marmorilattia ei vaurioituisi. Olen nähnyt lumpeista monia Pariisissa, mutta missään muualla nähtynä ne eivät ole muuttuneet eläviksi samalla lailla kuin Naoshimassa. Ihan kuin ne olisivat leijuneet avaruudessa, taiteilijan impressionistishöyryisinä haavekuvina.

Kävin ennen Chichu Art Museumia toisella puolella saarta Art House Projectissa, joka oli kokemuksena niin kiehtova, että se hieman himmensi Chichun loistoa. Mutta museo oli ehdottomasti kaiken ennakkosuitsutuksen arvoinen.

> Chichu Art Museumista lisää infoa täällä, liput 2,060 ¥. Lippu on voimassa vain tietylle valitulle ajankohdalle.

 

Tennessee Art House Project

Itselleni Naoshiman kiinnostavin paikka oli Tennessee Art House Project. Se oli rakennettu vanhan kalastajakylän taloihin. Lipun ostajalle lykättiin käteen kartta, jossa erilliset pienet taidetalot olivat. Ne löytyivät ympäri kauniiksi puunattua kylää, jonka kapeilla kaduilla kulki sekaisin paikallisia muoreja ja taiteen ystäviä. Kylästä löytyy myös pieni combini, jonka onigireillä sai työnnettyä nälän loitommaksi.

Työt itsessään ovat upeita. Jos et tahdo paljastuksia niiden sisällöstä, lopeta lukeminen tähän!

Pienen vuoren päältä puistosta löytyi Go’o Shrine – taideteokseksi muutettu vanha temppeli, jonka alta löytyi hautakammio. Kävijät päästettiin tutkimaan sitä yksitellen, taskulamppu kädessä. Pimeästä tunnelista valoon päin kulkiessa sai hieraista silmiään. Näky mallinsi täydellisesti kuoleman läheistä ”näin valon”-kokemusta. Olisin halunnut viipyä tunnelissa ikuisuuden vahvan hengellisen kokemuksen kourissa, mutta en kehdannut tehdä niin muiden jonottajien kustannuksella.

Toinen vaikuttavimmista kokemuksista oli Minamidera -talo, jonka sisällä oli James Turrelin teos. Täysin pimeään taloon kuljettiin oppaiden opastamana ja istuttiin pimeyteen odottamaan. Vähitellen silmät alkoivat nähdä ympärilleen, ihan kuin olisimme tuijottaneet valkokangasta. Mutta sen paikalla ei ollut mitään. Pelkkää tyhjyyttä ja kylmänä henkäyksenä leijuvaa savua. Se sai pohtimaan koko länsimaista elämäntapaamme, sitä miten mekin erinäisten ruutujen sijaan tuijotamme oikeasti tyhjyyteen.

> Kuuden talon multi-site ticket 1030¥, yhden talon sisältävä lippu 410¥. Lisää infoa täällä.

 

I love yu kylpylän ulkosivu

I love yu

I love yu on kaunis, taideteemainen sentoo yhteysaluslaiturin lähistöllä. Hyviä uutisia meille tatuoiduille – täällä ihon taideteokset nähdään taiteena nekin, joten sisälle pääsee! Sentoon nimi on sanaleikki, yu kun tarkoittaa japanilaista kylpylää.

Lippu ostetaan automaatista, pukuhuoneessa on repun mentävät lokerot tavaroiden säilyttämiseen. Ennen kylpyyn astumista on tärkeää peseytyä huolellisesti muovituoleilla istuen, talo tarjosi shampoot ja saippuat. Japanilaisesta kylpyläetiketistä voi lueskellä lisää esimerkiksi täällä.

Kuumassa kylvyssä rentoutuessaan voi tuijotella kattomaalauksia ja laattoja, joissa ui mustekaloja. Sentoon mielikuvituksellinen sisustus on Art House Projectiin Haisha-talon suunnitelleen Otake Shinron käsialaa.

> Sisäänpääsy 650¥, pyyhkeen voi vuokrata paikan päältä.

 

Yaoi Kusaman kurpitsa ja meri

Ulkotaideteokset

Ilman pääsylippuakin saarelta löytyy nähtävää. Niiden sijainnit löytyvät helpoiten saaren omasta esitteestä. Kuuluisin ja kuvatuin teos on uimarannan viereltä löytyvä Yaoi Kusaman pilkullinen kurpitsa.

Japanilaiseen tapaan kurpitsan edessä on jono. Sen ansiosta kaikki halukkaat saavat oman kurpitsa-selfiensä ilman tungettelijoita.

Vietin Naoshiman taidesaarella vain päivän verran, minkä vuoksi kierrokseni oli varsin nopea. Seuraavalla kerralla tahtoisin tutustua muihin sen taideteemaisiin naapurisaariin.

Ja ennen kaikkea – ehdottomasti jäädä yöksi.

Matkavinkit Päiväretket Kansain alueelta

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

keskiviikko, tammikuu 30, 2019

Punainen silta ja joki Ujissa

Oli viimeinen päiväni Japanissa viime kesän yhdistetyllä vapaaehtoistyö- ja Kansain kiertoreissulla. Tahdoin nähdä vielä jotain erityistä ja kyselin päiväretki Osakasta -vinkkejä Jodelin Japani-kanavalta.

”Mene Ujiin!”, joku vinkkasi. Mikä hiton Uji? En ollut koskaan kuullutkaan.

Aika moni muu kuitenkin on. Uji on vajaan parinsadantuhannen asukkaan pikkukaupunki Kioton kyljessä. Se on tunnettu teeviljelmistään, Unescon maailmanperintökohteisiin luetuista temppeleistään ja yhteyksistään japanilaiseen kirjallisuusklassikko Genjin tarinaan.

Kartta keski-japanista, korostettuna Uji

Lähdin Ujiin Osakasta aamuvarhaisella. Viimeisen päivän sooloreissuväsymys alkoi valitettavasti puskea päälle. Unohdin kahdesti jäädä lähijunasta oikealla pysäkillä ja vihdoin oikean aseman löydyttyä, lähdin ajamaan bussilla väärään suuntaan.

Ujiin päästyäni kello oli jo paljon ja nälkä kirkuva. Niin kirkuva, että skippasin teetä mausteena käyttävät ravintolat ja päädyin ahmimaan kahvilan kehnohkoa pizzaa. Verensokerin tasaannuttua olin valmis temppelikierrokseen.

Koristeellinen punavalkoinen Byodoin-temppeli ja lampi

Byodoin-temppeli rakennettiin 900-luvulla alunperin Fujiwara-klaanin lomapaikaksi. Sen päähallia kutsutaan Feeniks-halliksi katon harjanteen feenikspatsaiden takia. (Halli löytyy muuten myös japanilaisesta kymmenen jenin kolikosta.)

Päähallia voi ihailla lammen vastarannalta tai jonottaa pääsyä sen sisään. Saapuessani Ujiin myöhässä odotusaika olisi ollut useamman tunnin, joten tyydyin kauempaa katseluun.

Temppelihallin oikeat aarteet löytyvät maan alle rakennetusta museotilasta. Alkuperäiset patsaat olivat hienoja ja seinämaalausten sisältö oli mallinnettu hyvin 1:1 kokoisilla valokuvasuurennuksilla.

Maisema Ujista: taloja ja joki

Ujissa ihaninta oli kuitenkin mielestäni joki. Sen kivisessä pohjassa koikkelehti kurkia, kaunista punaista siltaa oli helppo siirtyä vastarannalle.

Toisella rannalla olisi ollut lisää temppeleitä, mutta viimeinen päivä Japanissa puolentoista kuukauden reissulla söi keskittymistäni. Mietin Suomeen palaamista. Riisuin sukat ja liotin joessa väsyneitä varpaitani. Katselin yukataan pukeutuneita japanilaispariskuntia lomapäivänsä vietossa.

Kiertelin vastarannan pikkukatua ja päädyin teekauppaan kylmälle teelle.

punainen silta ja Japanin luontoa

Ostin Suomeen vietäväksi kakkua ja mietin kaikkea mitä rakastankaan Japanissa. Tunsin kuitenkin rauhaa, olin varma että tulisin takaisin sekä Ujiin että Japaniin ylipäätään.

Japani-ikävän kyyneleet iskivät vasta seuraavana päivänä, ilmaan nousevassa lentokoneessa.

sininen teekuppi ja paketti ujista ostettua kakkua vihreä-keltaisessa paketissa jossa lukee hiraganalla kasuteira

Ujista kahta vuorokautta myöhemmin istuin sukulaisten kahvipöydässä. Ujin matchakakkua availlessani osa minusta oli edelleen Japanissa.

> Ujiin pääsee helpoiten Kiotosta JR Nara Linea pitkin. Yksi suunta maksaa 240 jeniä ja kestää nopealla junalla 20 min, hitaammalla 30 min. Osakasta seikkailu Ujiin kestää noin tunnin. Byodoin-temppelin sisäänpääsy 600 jeniä, feenikshalliin pääsyyn erillinen 300 jenin lippu (+ odotus).

Japani Matkavinkit Päiväretket Kansain alueelta

Päiväretki Himejiin – Himejin linna ja Kokoen-puutarha

maanantai, tammikuu 28, 2019

Himejin linna

Viime kesän vapaaehtoistöiden jälkeen kiertelin kaksi viikkoa yksin Kansaita. JR:n Kansai Wide Pass helpotti kulkemisiani. Sen avulla pääsi kulkemaan lähijunissa ilmaiseksi sekä shinkansenilla Osakasta Okayamaan asti. Tuohon välille sattui sopivasti Himejin kaupunki.

Jo ensimmäinen näky asemalta ulos astuessa oli syy, miksi ylipäätään lähdin Himejiin – pääkadun päässä hohti kaunis valkoinen linna.

Himejin linna on yksi Japanin tunnetuimmista feudaaliajan linnoista. Se on määritelty kansallisaarteeksi ja Unescon maailmanperintökohteeksi. Linnaa on remontoitu huolella moneen otteeseen, viimeksi vuonna 2015.

Himejin linnan rakentaminen on aloitettu vuonna 1333, mutta se on purettu kahteen otteeseen. Nykyinen rakennus on peräisin 1600-luvulta. Linnan sijainti oli Kioton puolustajana oleellinen ja se on rakennettu strategisesti sotatilannetta ajatellen, mutta kunnollista hyökkäystä se ei ole onneksi joutunut kokemaan.

Moni Japanin linnoista on myöhemmin remontoitu museoksi (mm. Osakan linna, Hiroshiman linna), mutta Himejin sisäosat on pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä. Se tekee Himejin linnasta ehdottomasti päiväretken arvoisen.

Himejin linnan muuria

Himejin linnan sisäosia

Linna pitää sisällään kuusi kerrosta, kellarin ja lukuisia lisärakennuksia. Sisäosien vanhoilla puulattioilla sipsutellaan ulkokengät muovipussissa.

Mieli loikki vuosisatojen taakse miettimään feudaaliruhtinaita ja sitä miten puulinnan hiljaisuudessa mietittiin vihollisten liikkeitä. Miten kylmä niissä huoneissa talvella mahtoi olla?

Oma vierailuni sen sijaan sijoittui tuskanhikiseen kesähelteeseen. Valkoinen linna kukkulan päällä tuntui imevän kaiken lämmön itseensä, sisätilojen lämpötila oli kaukana kivilinnojen viileydestä.

Maisemia Himejin linnan ylimmästä kerroksesta

Japanilainen linnanrakennusperinne eroaa rajusti eurooppalaisesta – erityisesti koossa (yllättävän pieni) ja kerrosten määrässä (todella paljon). Suurin osa kerrosten väleistä kuljettiin puuportaita, jotka kaltevuudeltaan olivat enemmän tikkaiden luokkaa.

Korkeanpaikankammoinen (minä) joutui välillä hengähtämään kerrosten välillä ennen kuin uskalsi kiivetä ylemmäksi.

Mutta onneksi ylimmän kerroksen näkymät olivat kipuamisen arvoiset.

Pyöräilevä Himejin maskotti, joka on vaalea pallo jolla on linna päässä

Muuten: Japanissa lähes joka paikalle on maskottinsa. Himejillä se oli tietysti pallero, joka oli laittanut kaupungin symbolin, linnan, päähänsä.

kokoen-puutarha

Himejin linnaan myydään yhteislippuja naapurissa olevan Kokoen-puutarhan kanssa naurettavan pienellä lisämaksulla (n. 30cnt). Kokoen koostuu yhdeksästä erityyppisestä osasta, suurin osa edo-kauden perinteen mukaisesti rakennettuna.

Kokoen oli kaunis, mutta Kioton ja Naran puutarhojen jälkeen se ei enää säväyttänyt niin paljon, kuin olisi voinut. (Myös superhelteellä saattoi olla osuutta asiaan. UV-säteilyltä blokkaavasta sateenvarjosta huolimatta en kerta kaikkiaan jaksanut kierrellä ulkona.)

Puutarhan ravintolassa söin lempiruokaani Japanin kesässä – kylmää sobanuudelia. Sitä kastetaan vieressä tarjottavaan soijapitoiseen kastikkeeseen, johon voi kaataa kevätsipulia oman maunsa mukaan. Monesti soban kanssa tarjoillaan myös wasabia.

Soban perinteinen seuralainen on tempura. Se saa lisämakua suolasta, joka on usein maustettu esimerkiksi matchalla.

Himejin linna

> Osakasta pääsee Himejiin puolessa tunnissa shinkansen-junalla, lähijunilla matka kestää tunnin. Himejin linnan sisäänpääsy 1000¥, yhdessä Kokoen-puutarhan kanssa 1040¥. Aukioloajat 9:00–17:00 (klo 18:00 asti huhtikuun lopusta elokuun loppuun), viimeinen sisäänpääsy tuntia ennen sulkemisaikaa.

Kasvisruoka Kioto Matkavinkit Päiväretket Kansain alueelta Ruoka

Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

keskiviikko, tammikuu 23, 2019

Japanilainen kasvisateria pienissä punaisissa kipoissa

Japani ei ole varsinaisesti kasvissyöjien ruokataivas. Inari-sushia ja maki-rullia toki löytyy combineistakin, mutta liha, siipikarja ja merenelävät dominoivat ruokalistoja. Keitot on useimmiten keitetty lihaliemeen tai kalapohjaiseen dashiin. Merenelävien suuntaan joustamalla (kuten itse Japanissa teen) voikin moninkertaistaa ruokavaihtoehtonsa. (Vaikka varmasti vahingossa söin välillä lihalientä. Ignorance is a bliss…)

Yhdessä ihmisryhmässä kasvisruoka pitää kuitenkin pintansa jopa Japanissa. Buddhalaismunkkien perinteinen ruokavalio, shōjin ryōri, nimittäin koostuu pelkästään kasvikunnan aineksista.

japanilainen ravintola, tatamilattiat ja matalia pyöreitä pöytiä

Shōjin ryōri  -ruokavalion perusteena on ”viiden sääntö” – makea, kirpeä, suolainen, karvas ja umami. Tavoitteena on tasapainoinen, terveellinen ruoka, joka tukee munkkien meditaatiota.

Ruokavalion isossa osassa ovat soijapohjaiset tuotteet, kuten tofu, abura-age (inari-sushista tuttu makea friteerattu tofu), koya-dofu (kuivattu tofu) ja natto (fermentoidut soijapavut). Tyypillistä on myös vehnägluteiinista valmistettu fu ja konjak-kasvista valmistettu gelatiinimainen konnyaku. Osa keittiön aineksista vaihtuu sesongin mukaan – kesällä tomaatteja ja munakoisoa, syksyllä bataattia, talvella juureksia ja daikon-retikkaa.

Helpoiten japanilaisen kasvisruoka-aterian ääreen pääseekin buddhalaistemppeleissä. Esimerkiksi Kioto on hyvä paikka shōjin ryōrin maistamiseen, samoin temppelivuori Koyasan. Myös Osakasta ja Tokiosta voi tuurilla ja googlettelemalla löytää sopivan ravintolan – shōjin ryōrista kun ovat kiinnostuneet myös terveysintoilijat.

Ryoan-ji kivipuutarha

Shōjin ryōrin tuli itselleni eteen Kiotossa vähän sattumalta. Kultaisen temppelin (Ginkaku-ji) jälkeen menin viereiseen Ryōan-jiin, jossa oli kaunis zen-kivipuutarha (kuvassa). Lounasaika alkoi lähestyä ja aloin juuri miettiä, minne veisin itseni syömään. Mutta sitten törmäsin temppelin puutarhassa kylttiin: Saigen-in Tofu Restaurant. Hihkuin itsekseni. Oliko tämä nyt sitä buddhalaismunkkien ruokaa?

Oli ehdottomasti päästävä maistamaan.

Ravintolaan mentiin portista pienemmän puutarhan läpi. Oli autiota, kuului vain puutarhan puron solinaa. Jätin kenkäni niille varattuun lokerikkoon ja soitin ovikelloa, kysyen ovatko he auki. Kohtelias japanilainen tarjoilija avasi liukuoven viileään tatamilattiaiseen ravintolaan, jossa ei ollut lisäkseni ketään ja antoi valita paraatipaikan – pyöreän pöydän ikkunan edestä.

Näkymä puutarhaan oli lumoavan kaunis ja rauhoittava. Viihdyttävämpi kuin yksikään kirja tai älypuhelimeni feed.

Tarjoilija suhtautui minuun aavistuksen jäykästi, mutta näytti ilahtuvan, kun tilasin kokonaisen lounassetin (n. 25€).

Ensimmäisenä pöytään tuotiin kastikekippo, jonka pinnalla kellui seesaminsiemeniä. Japanilaisissa ravintoloissa tuodaan usein pöytään aluksi pieni tervehdys, joten kuvittelin tämänkin olevan joku sellainen – vaikka vahva terveyskeitto.

Kastike oli hyvää yksissäänkin ja ehdin maistella sitä hyvät määrät, ennen kuin järkyttyneen näköinen tarjoilija toi luokseni lisää ruokaa ja paljasti asian oikean laidan.

Settiin kuului paljon erilaisia asioita, joista harvaa tunnistin. Tsukemono-pikkelsejä, keitettyä pehmeää tofua, lähestulkoon makean leivosmaisia suupaloja, merilevää. Maut olivat mietoja, mutta hienostuneita ja herkullisia.

Syödessäni ravintola alkoi täyttyä japanilaisvieraista, jotka katselivat minua aavistuksen kummastellen. Ehkä buddhalaisruoka oli Japanin vastine sille, että turisti popsisi Lapissa poronkäristyksen sijaan poron palleja?

Hymyilin itsekseni, tuijottelin puutarhaan ja nautiskelin erilaisista mauista.

Uskon, että sen aterian buddhalaistemppelin puutarhassa muistan vielä pidemmän aikaa.