Browsing Category

Japanin kulttuuri

Japani Japanin kulttuuri

Japanin kulttuurista: miten elää maanjäristysten keskellä?

maanantai, toukokuu 13, 2019
suursateet japanissa kesällä 2018 - suljettu tie

Miten japanilaiset kestävät maanjäristyksiä, tsunameita ja tulivuorenpurkauksia? Entä miten matkailija voi varautua luonnonkatastrofeihin? Tässä pieni taustoittava opas Japaniin reissaavalle.

 

Meren syvänteissä eläviä airokaloja on huuhtoutunut Japanin rannoille. Uskomusten mukaan noiden kymmenmetristen kalojen kuolema johtuu merenalaisista maanjäristyksistä, jotka ennakoivat suuria järistyksiä myös mantereella. Airokaloja nähtiin rannoilla myös ennen 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttanutta tsunamia.

“Miten oikein uskallat mennä sinne? Kaikki ne maanjäristykset, rankkasateet ja tsunamit”, on moni sanonut, kun olen kertonut lähteväni vaihtoon Japaniin.

 

Japanin maantiede

Euraasian, Tyynenmeren ja Filiippien laattojen saumakohdassa sijaitseva Japani on vulkaanisesti erittäin aktiivista aluetta. Epäillään, että mannerlaattoja saattaa olla vielä useampi ja kolmen suuremman lautan välissä keinuisi pieni Kantōn lautta. Vulkaanisuus aiheuttaa Japanin kuumat lähteet, mutta toisaalta ikävämpiä asioita maanjäristyksistä tulivuorenpurkauksiin.

Maanjäristyksiä on Japanissa ennustettu historian varrella esimerkiksi eläinten liikkeistä ja muista luonnonilmiöistä. Uskomuksia on yritetty todistaa tieteellä mm. kissaan kiinnitetyn askelmittarin avulla ja tarkkailemalla pilvimuodostelmia, jotka näkyvät taivaalla muutama päivä ennen järistystä. Ketään tuskin yllättää, että yhteyttä ei ole pystytty todistamaan.

Loppukesän ja alkusyksyn riesana ovat myös taifuunit. Ne syntyvät useimmiten avomerellä ja niiden kulkua on helpompi ennustaa. (Taifuunit eivät estä reissaamista, mutta lähelle sattuessaan saattavat sulkea yhteyksiä. Pahimmillaan reissusuunnitelmat saattavat peruuntua, kun jää sään takia jumiin – mutta monelle paikalliselle kyseessä on vain rento ylimääräinen vapaapäivä.)

tie Tokiossa, jossa kyltti: "emergency road. closed during major earthquake"

Infrastruktuuri

Japanissa maanjäristykset on huomioitu erityisesti rakentamisessa: taloista tehdään kestäviä ja joustavia. Esimerkiksi Tokiossa kulkiessa huomaa, että taloja on jaettu osiin, joiden välillä on silikonilla vuorattu joustava alue. Junat on ohjelmoitu pysähtymään maan täristessä, juoma-automaatit taas vapauttamaan pullonsa.

Ihmettelin viime kesän vapaaehtoistyömatkallani lähiössä iltapäivisin ulkona kaikuvaa musiikkia. Asiaa selviteltyäni opin, että kaupungeissa, lähiöissä ja jopa maaseudulla on kattava kovaäänisjärjestelmä, bōsai musen. Se on rakennettu, jotta pystytään kuuluttamaan viestejä luonnonkatastrofin uhatessa. Jokapäiväiset musiikkipätkät eli goji no chaimu, kello viiden kello, ovat tuon järjestelmän testejä.

Toki se myös toimii signaalina monelle lapselle, että aurinko alkaa kohta laskea ja on aika palata kotiin.

 

tokion pilvenpiirtäjiä

Mielenmaisema

Länsimaisiin silmiin saattaa ihmetyttää, miten japanilaiset pystyvät pysymään tyynenä maassa, jonka luontoilmiöt voivat tappaa. Yksi selitys voi löytyä buddhalaisuudesta, joka pitää sisällään opin kaiken katoavaisuudesta. Kaikki mikä syntyy, kuolee. Kaikki mikä ilmaantuu, myös katoaa, ja aikamme tällä pallolla on rajallista.

Ehkä kaiken tuollaisen oman rajallisuutensa hyväksymisen keskellä ajatus luonnonvoimista tuntuu luontevammalta kuin meille länsimaisille, jotka ovat tottuneet pitämään asioita koko ajan kontrollissaan?

Vaikutusta on varmasti myös sillä, että varautuu pahimpaan. Kun on leikki-ikäisestä asti harjoitellut pöydän alle ryömimistä ja rauhallisena pysymistä, sujuu se aikuisenakin.

 

tulvinut joki hiroshimassa kesällä 2018Suursateiden aiheuttamia tulvia 2018 kesällä Hiroshimassa. Sade ei ehkä kuulosta tuhoisalta elementiltä, mutta liiallinen sade voi aiheuttaa maanvyörymiä. Ne voivat pahimmillaan viedä kokonaisia taloja mukanaan ja tappaa lukuisia – kuten viime kesänä.

 

Taifuunit ja rankkasateet

Taifuuneja pystyy ennakoimaan, maanjäristyksiä ei. Juuri ennen taifuunia kovaäänisautot kiertävät katuja ja kehottavat asukkaita pysymään sisätiloissa.

Olin viime kesänä Hiroshimassa rankkasateiden aikaan. Sateilla vuorten rinteet käyvät vaarallisiksi maanvyörymien takia, joten minutkin evakuoitiin vapaaehtoistyöpaikastani kaupunkiin. Kävimme pikapikaa hakemassa yöpymistavarani vaaralliseksi käyneestä talosta, vaikka maantien liittymät oli vedetty kiinni saderiskin takia. Jokaisessa liittymässä oli virkailija turvaliiveineen kysyen kuskilta mihin matka.

Minut vietiin tuttavantuttavan luokse moderniin buddhalaistemppeliin, jota pyörittävä munkki oli äärimmäisen vieraanvarainen. Samaan aikaan hänen puhelimensa soi, kun tuttavat yrittivät selvittää ovathan kaikki kunnossa. Oli käsittämätöntä, että sen kaiken keskellä munkki jaksoi järjestää minulle erityisohjelmaa, opetti kokkaamista ja kalligrafiaa.

Japanin meteorologinen laitos seuraa myrskyjen kehittymistä ja liikkumista Japanin läheisillä valtamerillä. Säätiedotuksia ja taifuuneja kannattaa itsekin seurata esimerkiksi täältä.

disaster prevention appTokyo Bousai -sovellus opettaa toimimaan onnettomuuksien sattuessa.

 

Varautuminen

Koben maanjäristyksen (1995) jälkeen Japanissa otettiin käyttöön malli, jossa korostettiin kansalaisten omaa vastuuta. Kansalaisten pitäisi pystyä pitämään itsensä ja läheisensä hengissä ensimmäiset 72 tuntia. Siinä ajassa pelastajilla on tarpeeksi aikaa ehtiä paikalle.

  1. Tarkista huoneen turvallisimmat paikat.
  2. Selvitä, missä on vaahtosammutin.
  3. Pysy poissa seinien lähettyviltä.
  4. Vältä kaikkea, mikä voi kaatua päällesi, kuten kirjahyllyjä.
  5. Sijoita painavat asiat mahdollisimman lähelle lattiaa, ei kaapin päälle katonrajaan.
  6. Pidä hyvät kengät lähettyvilläsi. Maanjäristyksen sattuessa tuskin haluat kaduille rantaläpsyissä.
  7. Pidä lähettyvillä vettä ja ravintoa kolmen päivän tarpeisiin, taskulamppu sekä pattereilla toimiva radio. (Nykyihminen lisäisi listaan varmaan myös power bankin.)
  8. Jos olet sisätiloissa, kun maa tärisee, älä mene ulos. Japanissa talot on rakennettu maan täriseminen huomioiden, ja pilvenpiirtäjienkin pitäisi pysyä vahingoittumattomina.
  9. Kun maa tärisee, pysy kyykyssä, jotta et kaadu.
  10. Vältä hissejä ja parvekkeita.
  11. Älä kuormita verkkoa soittelemalla, ovatko tuttusi kunnossa.
  12. Ison järistyksen sattuessa, varaudu jälkijäristyksiin.

Katso kattavampi lista varotoimenpiteistä täältä.

Maanjäristys- ja taifuunipelkoihin auttaa suhteuttaminen. Liikenteessä on kuollut 20-kertaisesti ihmisiä maanjäristyksiin verrattuna.

Ja suurin osa onnettomuuksista tapahtuu edelleenkin ihmisille heidän omissa kodeissaan.

Tämä kirjoitus on tehty alunperin esseeksi japaninkurssille. Kuvat Japanin matkoiltani 2019, 2018 ja 2016.

Lähteet

  • Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. 2012, Atena kustannus.
  • “Japanissa harvinaiset airokalat ovat nousseet pintaan – Myös tutkijat uskovat historiallisen suuren maanjäristyksen olevan vain ajan kysymys” HS 19.2.2019 
  • Maantieteen oppimateriaalia täällä ja täällä
  • Turvallisuusasiantuntijan haastattelu ”Varautuminen on Japanissa ajattelutapa” täällä.
  • Bosai musen-kellosysteemistä täällä
  • Helsingin yliopiston seismologian laitoksen ohjeet maanjäristyksen varalta matkailijalle täällä.
  • “Miten turistimatkalla voi varautua maanjäristykseen?” YLE 25.8.2016.

Lisää taustoittavia juttuja Japanista:

Japanin kulttuurista: katsaus Japanin uskontoihin
Tiesitkö tätä Japanin kielestä?
Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translationblogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japanin kulttuuri

Japanin kulttuurista: katsaus Japanin uskontoihin

tiistai, maaliskuu 19, 2019
temppeli kamakurassa, torii-portti polun päässä ja luontoa

“Tiedätkö, mitä eroa on o-teralla ja jinjalla?” kysyi vapaaehtoistyö-pomoni Hiroshi-san ohimennen viime kesänä eräällä automatkalla. Eli ymmärsinkö, mitä eroa on shintolais- ja buddhalaistemppelillä.

“Kyllä, vähän”, vastasin.

Kuukauden Japanissa elettyäni olin ihmetellyt koteja, joiden keittiössä oli shintolaisalttari kamidama ja olohuoneessa esi-isiä kunnioittava buddhalaisalttari butsudan. Kesällä kummallekin tuotiin vehreitä oksia ulkona luonnosta ja maanantaisin Hiroshi polvistui butsudanin eteen sytyttämään suitsukkeen, soittamaan kelloa ja rukoilemaan. Vielä enemmän hämmennyin, kun Hiroshi kierrätti minua vuorotellen shintolaispyhäköissä ja buddhalaistemppeleissä ja rukoili sujuvasti kummassakin.

“Hienoa. Moni japanilainenkaan ei tiedä niiden eroa”, sanoi pomoni vaikuttuneena.

En ollut kuitenkaan varma, tiesinkö oikeasti.

Miten japanilaisten uskontojen eroja voisi ymmärtää, kun ne tuntuvat olevan kiertyneet toisiinsa niin tiiviisti?

 

polku kamakurassa temppelissä ja patsas

Shintolaisuus

Ei ole selvää, milloin ja miten shintolaisuudesta tuli uskonto. Sillä ei ole pyhiä kirjoituksia tai erityisiä moraalisia sääntöjä. Shintolaisuus on luonteeltaan animistinen, eli se uskoo kaiken pitävän sisällään sielun. (Selittää aika paljon Marie Kondon tavaroita kunnioittavia siivousmetodeja ja japanilaisten robotti-sympatioita, vai mitä?)

Shintolaisuus näkee pyhyyttä ja jumalia, kameja, mm. luonnossa, vesiputouksessa, vuorissa ja merimaisemissa. Metsät Miwa, Kamisuwa ja Kanasana ovat shintolaispyhäkköjä jo itsessään, ilman varsinaisia temppelirakennuksia.

On sanonta, että japanilaiset syntyvät shintolaisina ja kuolevat buddhalaisina. Hautajaismenot ja kuolleiden henkien lepyttely hoituvat buddhalaisen kaavan mukaan, shintolaisuus taas keskittyy tämänpuoleiseen. Sen riiteissä oleellista on puhdistautuminen ja jumalten siunauksen pyytäminen esimerkiksi hyvää satoa ja hedelmällisyyttä varten.

Naimisiinmeno Japanissa tapahtuu perinteisesti shintolaisten kaavan mukaan (joka tosin on peräisin vasta Meiji-kaudelta 1868–1912). Kasvussa ovat myös kristinuskoa matkivat länsimaistyyliset häät kermakakkumekkoineen. Viime vuosina jopa huimat 70% pareista on valinnut kristillisen hääseremonian.

 

kamakuran temppelissä buddhapatsaita

Buddhalaisuus

500-luvulla mantereelta Japaniin tullut buddhalaisuus on sekä filosofia että uskonto. Sillä ei ole kaikkivaltiasta jumalaa, mutta se nostaa valaistuneita ihmisiä budhisattvoiksi. Japaninbuddhalaisuudelle tyypillistä ovat erilaiset tiet – – joita pitkin valaistusta tavoitellaan. Tunnetuimpia ovat teen tie (chadō), ikebana (kadō), kalligrafia (shodō) ja erilaiset taistelulajit (aikidō, judō ja karatedō). Tavoitteena on saavuttaa fyysisellä harjoittelulla meditaatiolle ja valaistumiselle otollinen mielentila.

1300-luvun alussa zenbuddhalainen munkki Kokan Shiren kirjoitti japanilaisen buddhalaisuuden historiasta. Hän sanoi Naran suuren Buddhan olevan oikeastaan shintolainen kami, Amaterasu ōmikami. Buddhalaisuus on imenyt itseensä kameja ja shintolaisuuteen lainattu buddhia, joita taas on alettu kutsua kameiksi.

Shintolaisuuden ja buddhalaisuuden sekoittumista selittää sekin, että uskonnot on erotettu toisistaan vasta vuodesta 1863 lähtien.

 

temppelirakennus kamakurassa

Kokeilu valtionuskonnosta

Yhtenäisyyteen pyrkineellä meiji-kaudella buddhalaisuus tulkittiin vieraaksi opiksi. Shintolaisuudesta tehtiin valtionuskonto ja keisarista sen keskeinen hahmo, jonka uskottiin olevan auringon jumalan jälkeläinen.

Shintolaisuudesta haluttiin tehdä myös maailmanuskonto. Japanin valloitettua naapurimaita, kuten Korean, niitäkin yritettiin kääntää shintolaisiksi esimerkiksi pyhättöjä rakentamalla. Shintolaisuus ei kuitenkaan ottanut naapurimaissa jalansijaa.

Toisen maailmansodan jälkeen ulkovaltojen painostuksesta uskonto ja valtio erotettiin toisistaan. Yhteiskunta maallistui kulutusyhteiskunnaksi ja nykyäänkään japanilaisissa kouluissa ei ole uskonnon opetusta. Temppeleiden erilaisille myyntiartikkeleille ja lahjoituksille on käyttöä, sillä valtion tuki-jenit lopuivat.

Osa Japanissa sijaitsevista pyhäköistä on saanut suurvaltapyrkimysten ansiosta kyseenalaisen maineen. Esimerkiksi Japanin poliittisten johtajien vierailut Tokiossa sijaitsevaan Yasakunin shintoispyhäkköön aiheuttavat närää Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Yasakunissa on luettelo yli kahdesta miljoonasta japanilaisesta, jotka ovat kaatuneet taistellessaan Japanin keisarin puolesta. Heistä yli tuhat on tuomittu toisen maailmansodan jälkeen sotarikoksista.

 

temppelirakennus kamakurassa ja kirsikankukan oksia

Uskonnot nykyään

Virallisten tilastojen mukaan japanilaisista 84% on buddhalaisia tai shintolaisia, loput 16% uskonnottomia tai muiden uskontokuntien edustajia. Laskeminen on hankalaa, sillä shinto-pyhäköt laskevat jäsenikseen pyhäkön lähialueilla asuvat yhteisön jäsenet, buddhalaistemppelit taas kaikki kotitalouksien jäsenet.

Moni japanilainen ei kuitenkaan koe olevansa uskonnollinen, vaikka kävisi uutenavuotena pyhäkössä, autossa roikkuisi liikenneturvallisuutta tuova amuletti ja hän lahjottaisi rahaa pyhäkössä bisnesonnen toivossa. Erään määritelmän mukaan shintolaisuus onkin enemmän hengellisyyttä, tapoja ja uskomuksia, kuin varsinaisesti uskonnollinen uskonto.

Uskonto, shūkyō, mielletään Japanissa vahvasti yksityisasiaksi. On myös japanilaisia, jotka kokevat, että shintolaisuudessa on ikävä keisarin palvontaan ja nationalismiin liittyvä sivumaku.

naruihin sidottuja ennustuksia temppelissä kamakurassa

Toisaalta uskonnoilla voidaan myös irvailla. Vuodesta 2007 ilmestyneestä hittimangassa Sainto oniisan Buddha ja Jeesus elävät kämppiksinä ja seikkailevat japanilaisessa nyky-yhteiskunnassa. Sivuhahmoina nähdään Olympoksen jumalat, islamin Allah ja hindujumaluuksia, kaikki yhtä totena esitettyinä hahmoina.

Nykyään vanha sanonta voisikin taipua: synny shintolaisena, elä uskonnottomana, mene naimisiin kristittynä ja kuole buddhalaisena.

Ulkopuolelta katsottuna uskontojen sekasopasta ei kerta kaikkiaan saa selvää.

Tämä kirjoitus on tehty alunperin esseeksi japaninkurssille. Kuvat ovat temppelikierrokselta Kamakurassa 2016.

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translationblogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

 

japanilainen pariskunta rukoilee kamakurassa

Lisää aiheesta:

  • Olavi Fält, Kai Nieminen, Anna Tuovinen, Ilmari Vesterinen: Japanin kulttuuri. 1994, Otava.
  • Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. 2012, Atena kustannus.
  • Suomi-Japani-seuran infoa shintolaisuudesta täällä
  • Tietoa buddhalaisuudesta täällä
  • ”Japanin paluu kansallismielisyytteen herättää huolta”  TS
  • Japan Guiden infoa uskontoaiheista täällä ja täällä.
  • ”Viewed trough religious lense, Japan makes sense” Japan Times
  • ”Christian-style weddings remain popular in Japan, but allure is more about optics than religion” Japan Times
Japanin kulttuuri

Tiesitkö tätä Japanin kielestä?

perjantai, helmikuu 15, 2019

  • Japanilla ei ole sukukieliä. Kanji-kirjoitusmerkkinsä se on lainannut Kiinasta. Jokaiselle merkille on oma(t) merkityksensä ja sanomalehteä sujuvasti lukeakseen olisi osattava noin 2 200 merkkiä. Harvinaisimpia kanjeja eivät tunne kaikki japanilaisetkaan ja lohduttavaa on, että japanilaislapsilta vie vuosia oppia kunnolla lukemaan.
  • Kanjien rinnalla kulkee kana-järjestelmä, eli hiraganat ja katakanat, jotka kuvaavat erilaisia tavuja/äänteitä. Se johtuu siitä, että lainatut kanjit taipuivat huonosti japanin kirjoittamiseen, jossa sanan päävartaloon lisätään erilaisia taivutuspäätteitä.
  • Hiraganaa käytetään japanilaisperäisiin kielioppirakenteisiin kuten verbien päätteisiin, katakanalla taas kirjoitetaan lainasanat.
  • Japanin kielelle ominaisia ovat paikoitellen hupaisat englannin väännökset eli waisei-eigot: aisu-kuriimu (ice cream), koohii (coffee), basu (bus), bataa (butter). Kaikki nämä kirjoitetaan katakanoilla.
  • Hiraganaa ja katakanaa käytetään myös eri asioiden korostamiseen, kuten mangan äänitehosteisiin ja mainosten yksittäisiin sanoihin. Heian-kaudella naislähtöiseen kirjeviestintään kehitetty pyöreämuotoinen hiragana mielletään feminiinisemmäksi kuin kanjeista yksinkertaistettu graafisempi katakana. (Allaolevassa kuvassa mustekalan alla oleva kyltti on katakanaa, mustekalan viereisen punaisen kyltin pyöreämuotoiset kirjaimet hiraganaa.)

  • Japania kirjoitetaan ilman sanavälejä. Lauseita jäsentää pilkut ja pallomainen piste, maru.
  • Suomalaiseen suuhun japani istuu hyvin, sillä sitä lausutaan suhteellisen samalla tavalla kuin sitä kirjoitetaan. Moni japanilainen ihmettelikin lausumistaitojani (erityisesti muun kielitaidon puuttuessa) – konsonanttien kanssa lienee esimerkiksi englannin puhujille enemmän kipuiltavaa.
  • Aikamuotoja japanissa on montaa muuta kieltä vähemmän, mutta helpotuksesta ei vielä kannata huokaista: japanille ominaista ovat erilaiset kohteliaisuustasot.
  • Ihmisiin viitataan pronominien sijaan nimillä ja nimien perään lisätään erilaisia kunnioittavia pääteliitteitä. Sinä-sana anata koetaan epäkohteliaana (tai intiiminä, niin että se toimii rakastettujen hellittelynimenä) ja ihmisiin viitataan yleensä sukunimellä. Yleinen ”entä sinä” taipuu japaniksi ”sukunimi-san wa?”. Läheisimpiä voi tosin kutsua etunimelläkin.
  • Nimien kunnioitusliitteitä on erilaisia riippuen siitä mikä on puhujan suhde puhuteltavaan. Sama-pääte on kunnioittavin ja esimerkiksi palvelualan työntekijä saattaa kohdistaa sen sinuun. San-pääte toimii yleisesti kaikkiin. Pojista voi puhua kun-päätteellä ja tytöistä chan-päätteellä, mikäli he ovat sinua nuorempia. Välillä erityisesti chan toimii myös hellittelynimenä – moni kutsuu isoäitiään obaachaniksi.
  • Kunnioitusliite voi liittyä myös ammattiin tai yhteiskunnalliseen asemaan. Esimerkiksi opettajat, tutkijat ja buddhalaismunkit ovat sensei, vanhemmat kollegat ja ylemmän luokka-asteen opiskelijat sempai.

  • Itsestä ei koskaan käytetä kunnioitusliitettä. Yksi yleisimmistä aloittelijan virheistä onkin esitellä itsensä san-päätteen kanssa. (Koska kuulet koko ajan muiden käyttävän sitä sinusta.)
  • Japanin opiskelu aloitetaan yleensä peruskohteliaasta tyylistä, mutta sen rinnalla on erittäin kohtelias ja virallinen keigo, tuttujen keskinäinen epävirallisempi puhekieli sekä töykeä alatyyli. Kohteliaisuustasot vaikuttavat verbien taipumiseen ja jopa vaihtavat sanoja kokonaan toisiksi.
  • Japanilaislapset toki oppivat ensin kotona puhutun, epävirallisen puhekielen.
  • Sanat vaihtuvat myös kunnioittavasti sen mukaan kuka puhuu kenestä. Minulle oma äitini on haha, mutta muille äitini on okaasan.
  • Japanin kielen kohteliaistasojen käyttö ei usein ole symmetrista. Alempiarvoinen, esimerkiksi nuorempi, puhuu kohteliaampaa kieltä kuin häntä vanhempi keskustelukumppani. Samanikäiset tai läheiset ihmiset toki yleensä viestivät samantasoisesti.

  • Sanotaan, että japani jakautuu naisten ja miesten kieleen. Osittain se pitää paikkansa, mutta jaon voisi vetää myös suorasukaiseen kieleen ja pehmeään kieleen. Kielenkäyttövalinnat ovat myös tapa ilmentää omaa persoonaa – söpöstelevä tyttö käyttää eri tyyliä kuin poikatyttö. (Tämä tosin ehkä kannattaa jättää natiivien haltuun – väärinymmärryksien mahdollisuudet ovat korkealla.)
  • Ei:n epämääräisyys ja kiertely. ”No se on vähän…” on yleinen tapa sanoa ei. Hiroshiman arjessa moni tutuistani tuntui käyttävän kiertelyyn vaikea-adjektiivia monen negatiivisemman adjektiivin sijasta.
  • Numeroilla on ihan oma logiikkansa. On Kiinasta lainatut numerot ja japanilaisperäiset numerot. Asioiden laskemiselle on japanissa erilaisia tapoja, kun eri numeron perään laitettava laskusana vaihtuu laskettavan asian mukaan. Esimerkiksi nin laskee ihmisiä, dai mekaanisia esineitä, koneita ja kulkuvälineitä, satsu vihkojen tapaisia nidottuja esineitä, hiki pieniä eläimiä ja wa lintuja ja jäniksiä.
  • Japanissa on myös omat murteensa ja yleiskieli on ilmeisesti yleistetty Tokion alueen murteesta. Oma kielitaitoni ei vielä riittänyt murteiden tarkempaan ihmettelyyn mutta sanojen vaihtumisen huomasi – Hiroshimassa esimerkiksi chiisai (pieni) muuttui muotoon chikkai.

Postauksen kuvat ovat satunnaisräpsyjä Osakasta viime kesältä.

Japani Japanin kulttuuri Muu höpinä

Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

tiistai, helmikuu 12, 2019

Yksi lempiasioistani Japanissa on aina ollut lukuisat temppelit ja pyhäköt. Ensimmäisellä japaninkurssillamme joku esitteli omaa goshuinchō –leimakirjaansa, johon hän oli kerännyt leimoja Kioton matkaltaan. ”Mullekin tuollainen!” ajattelin heti.

Suurimmalla osalla japanilaisista temppeleistä on omat leimansa (goshuin). Ne yhdistetään käsin tehtyyn kalligrafiaan, josta käy ilmi paikan tiedot ja käyntipäivät.

Leimoja kerätään niille erikseen suunniteltuun kirjaan, joka aukeaa aasialaistyylisesti haitariksi. Leimakirjoja myydään temppeleissä ja ainakin Kiotossa monissa matkamuistopuodeissa. On kuitenkin varmempaa hankkia kirjansa temppelistä, sillä matkamuistopuotien kirjat eivät välttämättä ole standardikokoisia ja osa temppeleistä voi kieltäytyä ottamasta niitä vastaan.

Ennen temppelikirjaharrastuksen aloittamista on päätettävä, kerääkö buddhalaistemppelien (o-tera) leimat eri kirjaan kuin shintolaispyhäköiden (jinja). Itse kerään ne samaan. Japanissa nuo tuntuvat menevän hieman sekaisin muutenkin – shintolaispyhäköiden sisältä kun yleensä löytyy myös buddhalaistemppeli. (Ja ilmeisesti myös japanilaisten elämässä, niin ainakin vapaaehtoistöiden pomoni kertoi.)

vaaleanpunainen temppelileimakirja ja viuhka

Temppelileimojen hankkiminen

Temppelileimoja tekevät kojut löytyvät useimmiten uloskäynnin läheltä, sieltä missä myydään amuletteja ja uskonnollista kirjallisuutta. Tuntomerkkinä on tiski, jonka toisella puolella on temppelityöntekijöitä kalligrafiavälineistö valmiina. Joskus läheltä löytyy kyltti, välillä jopa englanniksi ”temple stamps”.

Isommissa temppeleissä leimat ja myyntituotteet ovat erikseen. Ja vaikka olisit missä päin temppeliä tahansa, leimakirjaa työntekijälle vilauttamalla sinut todennäköisesti ohjataan oikealle tiskille.

Kun tiski on löytynyt, ensin on maksun aika. Ojennat kirjasi leimantekijälle ja saat vastineeksi vuoronumeron. Leiman valmistaminen ja kuivuminen vie yleensä viitisen minuuttia, jonka jälkeen voit hakea kirjasi vuoronumeroa vastaan samalta tiskiltä tai tiskin toisesta päästä.

temppelikirja auki levitettynä

Temppelileimojen historia

Ainakin buddhalaiskulttuuria esittelevien oppaiden mukaan leimojen ”keräileminen” on hieman epäkunnioittavaa. Alun perin kyseessä on ollut pyhiinvaeltajien suosima harrastus. Leimoja hankittiin paikoista, joissa käytiin myös rukoilemassa.

Temppelikirjojen huhutaan juontavan juurensa edo-kaudelta, jolloin kaupungista toiseen liikkuminen oli erittäin rajautettua. Pyhiinvaeltajille nämä goshincho-kirjat toimivat tärkeänä dokumenttina matkustusoikeutta vastaan. Toinen teoria on, että temppelille lahjoituksen tehneet saivat leiman kirjaansa, ikäänkuin kuitiksi.

Nykyään temppelileimakojujen edessä olevassa jonossa vaikuttaa olevan ihan muita kuin pyhiinvaeltajia. Harrastuksen on löytänyt moni länsimaalainen, ja rukoilustaan huolimatta moni japanilainenkin tuntuu kiertävän kuuluisat temppelit nopeasti, leimoja kirjaansa keräten.

Kulttuurillista omimista tai ei, goshincho-kirja on ainutlaatuinen muisto Japanin matkalta. Ja yksi iso hyvä puoli sillä on – se tuo pieniä rahavirtoja temppelille.

> Leimakirjat maksavat n. 1000–2000 ¥, yksittäinen leima temppelistä riippuen 200–500 ¥.

Jatka lukemista:

Päiväretki Ujiin: Byodoin-temppeli, teetä ja joki – täällä

Vapaaehtoistöissä Hiroshimassa / Osa 2: Arki – täällä

Japani Japanin kulttuuri Kulttuurishokki Muu höpinä

Japani ja tatuoinnit

lauantai, tammikuu 19, 2019

Mieltymyksissäni on paradoksi: rakastan tatuointeja.

Ikävä kyllä, rakastan myös yhtä maailman tatuointivihamielisimmistä maista.

Siihen nähden, miten paljon länsimaissa ihaillaan perinteistä japanilaista tatuointityyliä, on hieman ironista miten vihamielisesti tatuointeihin Japanissa suhtaudutaan.

Tatuointien negatiivisuuden juonteet saattavat olla peräisin edo-kaudelta, jolloin rikollisia rangaistiin tatuoimalla ja prostituoidut ottivat kuvia ihoonsa kunnianosoituksia kanta-asiakkailleen. Meiji-kaudella tatuoinnit kiellettiin kokonaan. Sittemmin Japanin mafia, yakuza, omi ne itselleen – rohkeuden, kunnioituksen ja lojaaliuden merkiksi.

Nykyään japanilaiset tatuoivat itseään myös ihan vain siksi, että kuvat näyttävät kivoilta. Nuoressa polvessa löytyy vapaamielisemmin tatuointeihin suhtautuvia, mutta yleinen linja on edelleen negatiivinen. Monilla yksityisillä työpaikoilla tatuoinnit on kielletty kokonaan. Osakan kaupunki jopa tutkitutti työntekijöidensä ihot, haluten käyttää tatuointeja irtisanomisperusteena. (Uutinen tässä)

Lähikuva kädestä jossa on tatuointeja

Omat kokemukseni Japanissa ovat vahvistaneet noita käsityksiä.

Yksi kuvaamimmista kokemuksista liittyi vapaaehtoistöihini mielenterveyskuntoutujien hoitokodissa. Orientaatioleirillä nuori vapaaehtoiskordinaattori sanoi, etteivät tatuointini ole ongelma, kunhan ensin annan hyvän kuvan itsestäni pitkähihaiset päällä.

Totuus osoittautui toiseksi, kun tuleva pomoni Hiroshi-san näki kordinaattorin minusta nappaaman kuvan. Palaute tuli välittömästi. Anteeksipyydellen kordinaattori pyysi minua peittämään kuvani – ei vain töissä, vaan ennen kuin astuisin Hiroshiman kamaralle. Niinpä pukeuduin heinäkuun helteessä kuukauden verran pitkähihaisiin ja sukkiin, sekä töissä että arkena yksin ollessani.

Heti kun paluujunani lähti Hiroshiman laiturilta kohti purkuleiriä, juhlistin hetkeä käärimällä ylös kauluspaitani hihat. Ja leirillä, suihkusta tultuani, vaihdoin päälleni lyhythihaisen, mikä aiheutti hämmästelyä kaikissa, jotka olivat ensin nähneet minut pitkähihaiset päällä.

Loppuillan keskusteluista joka ikinen alkoi tatuoinneistani. ”Wau”, ”sattuiko se”, ”paljonko tuo maksaa” ja ”mitä ne tarkoittavat” olivat yleisimmät kuulemani reaktiot.

Kaupungilla liikkuessaan katseita kyllä saa – yleensä kummastelevia ja paheksuvia. Yhden aidosti inhon ja pelonsekaisen katseen sain nuorelta bisnesnaiselta shinkansen-junan laiturilla. (Ilmeisesti tatuointeihin suhtaudutaan vielä huonommin, jos näytät siistiltä ja varakkaalta – koska yakuza. Varakkaalta tuskin rinkkoineni näytin, mutta kaiketi shinkansen kompensoi.)

Usein olen käyttänyt pitkähihaisia vapaaehtoisesti, ihan vain voidakseni olla rauhassa.

Mutta välillä on iskee ärsytys. Miksi oma luonnollinen osa itseäni on niin pirun kielletty rikos? Silloin olen valinnut näteimmän lyhythihaiseni, laittautunut kauniiksi ja vienyt itse itseni ulos, välittämättä muiden katseista.

Tatuoitu, varaudu Japanissa tähän:

  • Tuijotukseen, joissa on mukana sekä pelkoa, inhoa että hämmennystä.
  • Siihen, ettet välttämättä pääse kuumiin lähteisiin eli onseneihin tai sentoo-korttelikylpylöihin, ellet vuokraa käyttöösi yksityisallasta.
  • Osa paikoista onneksi hyväksyy tatuoidut asiakkaikseen ja onseneiden politiikka saattaa myös vaihdella. Osa hyväksyy pienet kuvat, osa isommatkin kuvat mikäli ne ovat länsimaisen ihmisen iholla, osa kaikkien kaikki kuvat.
  • Tatuoitu mies saattaa päästä tatuoitua naista helpommalla. Shinjukun alueella tietyissä kylpylöissä miesten puolella tatuoituja on kuulemma paljonkin, mutta samoissa paikoissa naisten puolella mummot vaihtavat allasta tatuoidun istuessa veteen. (Been there, done that.)
  • Ostamaan laastaria pienten kuvien peittämiseen. Tähän tarkoitukseen erikseen suunniteltuja laastareita myy esimerkiksi Don Quijote.
  • Mikäli yövyt ryokanissa, selvitä tatuointilinja etukäteen. 2015 tehdyn tutkimuksen mukaan 56% osallistuneista ryokaneista ei päästäisi tatuoituja ihmisiä asiakkaakseen. 
  • Varaudu peittämään kuvasi myös salille, uima-altaalle tai -rannalle mennessäsi.
  • Ja jos deittailla haluaa, tatuoidut eivät ole kuulemma kuuminta valuuttaa.

 

Tatuoinnit hyväksyviä onseneita Japanissa:

  • www.travel.gaijinpot.com/japan-sightseeing-essentials/30-tattoo-friendly-onsen-in-japan/
  • www.tattoo-friendly.jp/
  • www.tattoo-spot.jp/ (japaniksi)
  • www.onsen-tattoo.com/ (japaniksi)

 

Jännää muuta luettavaa Japanin tatuointikulttuurista:

  • www.tsunagujapan.com/17-facts-you-probably-didnt-know-about-tattoos-in-japan/
  • www.quora.com/What-is-it-like-to-live-in-Japan-as-a-visibly-tattooed-westerner
  • www.japan.stripes.com/news/hide-and-see-tattoo-culture-japan

 

/ Artikkeli päivitetty 24.4.2019.