Browsing Category

Tokio

Japani Japanin kulttuuri Tokio

3500 lyhtyä ja rankkasade – Tanabataa juhlimassa Tokiossa

sunnuntai, heinäkuu 7, 2019
tanabata Japanissa

Heinäkuun 7. päivänä Japanissa vietetään tanabataa. Bambunoksiin ripustetaan värikkäisiin lappusiin kirjoitettuja haaveita, kaupungilla juhlitaan festivaalimenoin. Mistä ihmeestä on kyse?

 

Tanabatan taustaa

Legendan mukaan Hikoboshi-lehmäpaimen ja Orihime-prinsessa olivat rakastavaisia. He olivat niin kiinni toisissaan, että unohtivat työnsä ja velvollisuutensa. Rangaistuksena heidät erotettiin ja annettiin tavata toisensa vain kerran vuodessa, silloin kun Vega ja Altair -tähdet kohtaavat linnunradan samalla puolella.

Tanabataa vietetään Japanissa heinäkuun seitsemäntenä päivänä, ja perinne on kuulemma alunperin tuotu Japaniin Kiinasta. Juhlaa on kuitenkin vietetty Japanin puolella jo Heian-kaudelta (794–1185) lähtien.

Japanilaiset juhlistavat tanabataa solmimalla värikkäitä papereita bambun oksiin, ja kirjoittamalla niihin toiveitaan.

Zojoji-temppelin tanabata – valoa pimeässä illassa

Kävin tutkimassa Tanabata-festivaalin juhlintaa virallisen päivän aattona Zōjōji-temppelissä, joka sijaitsee Minatossa, Tokyo Towerin naapurissa. Zōjōji on peräisin vuodelta 1393 ja yksi Tokion tärkeimmistä Jōdō-koulukunnan buddhalaistemppeleistä.

Zōjōji juhlii vuosittain tanabataa sytyttämällä noin 3500 kynttilää. Näky on komea!

Ilta oli lämmin ja alkoi pimentyä.

Sadoista lampuista koostuva valomeri jatkui temppelin pääportilta pitkälle.

Tuuli aavistuksen, joten vapaaehtoisilla oli täysi työ sytytellä lyhtyjen tuikkuja päälle uudelleen ja uudelleen.

Tokyo Tower ilta-asussa. Sen punaiset heijastukset temppelin seinissä olivat kaunis näky.

Kuulemma kustakin lyhdystä löytyi käsinkirjoitettu viesti alueen koululaisilta, koskien heidän haaveitaan, toiveitaan ja unelmiaan. Pohdin, huijasiko internet – washi-paperista taitellut lyhdyt  näyttivät silmiini varsin koskemattomilta.

Toisella puolella aluetta tunnelma kohosi ruoka- ja juomakojuineen – söin hämmentävän hyvän pienen margarita-pizzan. Toisella puolella temppelialuetta tunnelma oli varsin toinen, kun munkit lauloivat mantrojaan. 

Jōzōjista löytyy myös kymmenittäin pikkuisia jizō-patsaita, jotka vahtivat sielujen siirtymistä paikasta toiseen. 

Jizō-patsaiden puolella temppeliä oli todella hiljaista. Suitsukkeen savussa hämärän keskellä tunnelma tuntui lähes aavemaiselta.

> Osoite: 4-7-35 Shibakoen, Minato, Tokyo. / Lähin metroasema: Daimon (Oedo line) / Infoa tapahtumasta kannattaa haravoida temppelin sivuilta täällä tai seurailla TimeOutia.

 

 

Sateinen shitabashi tanabata matsuri

Virallisena tanabata-päivänä sunnuntaina sää ei suosinut: 19°c, sadetta. Päätin säätä uhmaten lähteä kuitenkin tutustumaan Asakusan keittiötarvikekatu Kappabashin läheisyydessä järjestettävään tanabata-tapahtumaan nimeltä shitabashi tanabata matsuri.

Katu oli verhottu vaaleanpunaisiin lyhtyihin ja paperikoristeisiin, jotka heiluivat tuulen ja sateen mukana. Ihmisvilinässä sai varoa osumasta muiden sateenvarjoihin. Kojujen kylmissä vesialtaissa odottavat oluet tuntuivat naureskelevan sateelle ja hyiselle säälle.

Moni oli tullut paikalle kesäkimono yukatassa. Vuokraversioihin onkin Tokion parhaat apajat Asakusan lukuisissa vuokraamoissa, jotka sijaitsevat kävelymatkan päässä Kappabashista.

Katu oli sateesta huolimatta kaunis.

 

Kuului etäistä musiikkia. Sateenvarjomeren yli näkyi vilahdus tanssiryhmästä, mutta lähemmäs ei mahtunut katsomaan. Lauantaina paikalla oli kuulemma ollut kulkueita.

Jotain tuntui puuttuvan, mutta keksin sen vasta, kun ystäväni otti asian puheeksi: ”Onko japanilaisilla festivaaleilla yleensä näin vähän ruokakojuja?”

Totta! Muutamaa yakisoba-nuudeliannosta lukuunottamatta Kappabashin tarjonta olikin hämmentävän nestepainotteista. Jalat olivat kastuneet jo ajat sitten, joten me päätimme lähteä etsimään sateensuojaa läheisestä izakayasta.

Toiveet oli onneksi jo solmittu bambunoksaan.

Osoite: Nishi-Asakusan ja Matsugayan välissä, Taito-ku, Tokyo  / Lähin asema: Tawaramachi (Ginza line) / Lisää infoa festivaalin sivuilta täällä.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Onnenkissatemppeli Gotokuji – pala rauhaa Tokion Setagayassa

lauantai, heinäkuu 6, 2019
maneki neko-patsaita

Onnenkissa eli maneki neko -temppeli Gotokuji on yksi Tokion instagrammattavimmista paikoista. Sen sadat kissapatsaat ja rauhallisuus kannustavat retkelle Tokion laitamille Setagayaan.

 

Olin nähnyt monta kertaa Instagramissa kuvia temppelistä, joka on täynnä satoja kissapatsaita. Siitä lähtien se oli ollut pakko kokea Tokiossa -listallani.

Lähijuna Shinjukusta Setagayaan vie Odakyu Local Linella puolisen tuntia. Sitten on edessä vielä vartti kävelyä läpi pienten kauppakatujen ja rauhallisen asuinalueen.

Setagayan aseman suunnasta saavuttaessa pääportti on temppelin kaukaisimmalla puolella. Niinpä ensin iskee pieni paniikki, kun saavumme ensin monelle suljetulle portille ennen oikean sisäänkäynnin löytymistä.

Temppelin historia

Legendan mukaan Edo-kaudella (1600-1868) temppelin pääpapilla oli kissa, joka oli hänen silmäteränsä. Eräänä päivänä feudaalilordi Ii Naotaka käveli temppelin ohi matkalla kotiin metsästysreissultaan ja näki kissan, joka näytti vilkuttavan hänelle. Niinpä lordi meni temppeliin sisään. Pääpappi tarjosi heidän seurueelleen teetä ja piti seremonian, samalla kun ulkona puhkesi valtava ukkosmyrsky.

Säänsuojasta kiitollisena feudaalilordi lahjoitti rahaongelmista kärsineelle temppelille sievoisen summan. Temppeli pystytti mailleen kissapatsaan, jonka toinen käsi on pystyssä, ja alkoi myydä pienempiä kissapatsaita matkamuistoksi.

Yhden teorian mukaan näin nämä suositut onnenkissapatsaat, maneki nekot, saivat ylipäätään alkunsa!

Hyvää onnea toivovissa ema-laatoissa on täällä kissateema. Sellaisen voi ostaa temppelistä, kirjoittaa toiveensa ylös ja jättää pyhään ympäristöön hyvää onnea keräämään. On myös sallittua viedä kaunis laatta kotiinsa matkamuistoksi. Valitettavasti matkamuistoja ja amuletteja myyvä tiski oli ehtinyt jo sulkeutua, kun saavuimme temppelille puoli viiden kieppeillä.

Temppeli itsessään on yksi Tokion viihtyisimmistä ja arki-iltapäivänä ihanan rauhallinen. Rakennuksia on monta: useita temppelirakennuksia, kolmikerroksinen pagoda, jonka koristeistakin löytyy kissoja sekä vanha hautausmaa.

Mikä ihmeen maneki neko?

Onnenkissapatsaat ovat buddhalaisia talismaaneja, jotka kutsuvat tassullaan luokseen hyvää onnea. Nykyään kissoja löytyy kaikkialta, avaimenperistä jääkaappimagneetteihin, sekä monien putiikkien ja pachinko-uhkapeliluolien ovensuusta.

Alunperin kissapatsaat olivat valkoisia, mutta ne ovat saaneet uusia värejä rinnalleen. Musta kissa pitää pahan loitolla, punainen kutsuu hyvää terveyttä, keltainen ja kultainen tuovat vaurautta ja pinkki romanssia.

Maneki nekot ovat myös innoittaneet monia taiteilijoita vanhoista puupiirroksista Pokémoniin asti. Meowthin nimittäin huhutaan saaneen inspiraationsa nimenomaan onnenkissoista!

Rauhalliselta hautausmaalta löytyi myös patsas, johon luonto oli sulautunut.

Hautausmaissa on tunnelmaa.

Kannattiko?

Vaikka matka Setagayaan vie tovin, eikä lähistöllä ole paljon muuta nähtävää, temppeli oli positiivinen yllätys. Onnenkissa-osuus oli toki vain pieni osa isoa temppeliä, mutta myös muut rakennukset olivat kauniita ja tunnelma ihanan rauhallinen.

Jos Japanin reissu ei ole vielä saanut temppeleitä tulemaan korvista ulos, suosittelen lämmöllä reissua Setagayaan!

> Osoite: 2-24-7 Gotokuji, Setagaya, Tokyo. / Lähin asema: Setagaya. / Temppeli on auki aamukuudesta iltakuuteen ja on täysin ilmainen.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Testissä Japanin korkein torni, Tokyo Skytree

sunnuntai, kesäkuu 30, 2019
maisemia Tokyo Skytreesta Shinjukuun päin

Onko Japanin korkein torni vierailun arvoinen vai pelkkää turisteilla rahastamista? Kävin ottamassa selvää.

 

Tokiossa on vaikeaa liikkua törmäämättä erääseen ikoniseen näkyyn: 634 metriä korkeaan Tokyo Skytreehen. Se on kuulemma maailman korkein vapaasti seisova torni, joka häviää pituudessaan vain Burj Khalifa -pilvenpiirtäjälle Dubaissa (832 metriä).

Vaikka olen viettänyt Tokiossa paljon aikaa, Skytree on jäänyt välistä. Osittain suolaisen hintalapun takia, osittain itsepäisten vakuuttelujeni – kyllä ilmaisesta Metropolitan Government Buildingistakin ihan tarpeeksi maisemia näkee! (Postaukseni tuosta ilmaisesta näköalatasanteesta täällä.)

Randomfakta: Sotken iloisesti Tokion kaksi tornia toisiinsa, Tokyo Towerin ja Tokyo Skytreen.

Tokyo Tower on se pieni punavalkoinen, joka näyttää Eiffelin tornilta. Tuplasti korkeampaan Skytree-torniin mennessänikin onnistuin navigoimaan ensin itseni Tokyo Towerin luo. Punavalkean rakennuksen paljastuttua hihittelin itsekseni väsyneenä, että nyt on kyllä hiukan väärä torni.

Onneksi ylimääräinen keikaus ei lisännyt reissuaikaa kuin puolella tunnilla!

Maisemia 350 m näköalatasanteelta.

 

Skytreen historia

Vuonna 2012 valmistunut Tokyo Skytree on rakennettu, sillä Tokioon tarvittiin korkea televisiotorni lähettämään signaaleja yli pilvenpiirtäjien. Siinä on myös kovaäänisiä, jotka luonnonkatastrofin sattuessa lähettävät varoitusviestejään.

Alunperin Skytreen piti valmistua vuonna 2011, mutta Tōhokun maanjäristys (joka muistetaan myös Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttaneesta tsunamista) tarvikepulineen viivästytti avajaisia vuodella. Korkeilla näköalatasanteilla hirvittää ajatella, miltä rakentajista on tuntunut puolivalmiissa tornissa maan järistessä.

Korkeasta tornista näkee hyvällä säällä Yokohamaan ja Fuji-vuorelle asti. Parhaat näkymät tornista on kuulemma talvisaikaan. Vierailupäivänäni horisontissa oli kuitenkin sumua, eikä Tokiota pidemmälle nähnyt.

 

Lippukäytännöt

Skytreehen myydään erilaisia lippuja – 350 m näköalatasanteelle ja 450 m näköalatasanteelle sekä yhteislippuja molempiin. Hinta on halvempi viikolla kuin viikonloppuna, yhteispassistani pulitin 3100 ¥. Netissä myydään myös passeja, joilla pääsee jonon ohi.

Arkisena torstai-iltapäivänä tornin jonot olivat kuitenkin minimissä. Lipputiskin jono oli alle viisi minuuttia, hisseille pääsi suoraan. Yllätyin, sillä olin paikalla puoli kuuden maissa – aikaan, jolloin auringonlaskukuvien metsästäjät jo virittelivät kameroitaan ikkunatasanteille.

Hissi hurahti nopeasti kolmensadan metrin korkeuteen. Ylhäällä huimasi, ihan kuin olisi tuntenut tornin hieman huojuvan tuulen mukana.

450 m korkeudessa unohtaa olevansa maan pinnalla. Maisemat ovat kuin lentokoneessa.

Uskallatko astua lasilattialle? Minä korkeanpaikankammoinen skippasin suosiolla, jo pelkkä tornissa oleilu nosti verenpainetta ihan tarpeeksi.

Leikin lomalaista ja tilasin äklömakean greippidrinkin (800 ¥).

Tembo-galleriassa oli esillä Hello Kitty -näyttely, mutta harva huomasi sitä maisemien ihailun lomasta.

 

Mitä sieltä löytyy?

Skytreen juurelta löytyy ostoskeskus, joka osoittautui epäluuloistani huolimatta yhdeksi Tokion kivoimmista. Parveilevien turistien takia hintataso on tietysti korkea, mutta kauppoja ja ravintoloita löytyy joka lähtöön.

Tornista itsestään löytyy kaksi näköalatasannetta, joiden suurimpana erona näytti olevan ihmisten määrä. Suurimmat ihmismassat tuntuivat jääneen alemmalle tasanteelle, ylempänä auringonlaskua sai ihailla rauhallisemmin. Toisaalta lähes puolen kilometrin korkeudessa maisemat alkoivat olla jo niin kaukaisia, että yksittäisiä rakennuksia oli vaikeampi erottaa. Ihan kuin olisi ollut lentokoneen kyydissä.

Tornista löytyy myös oma ravintola, pari kahvilaa ja villejä lavasteita, joiden edessä voi otattaa itsestään kuvia. 340 metrin korkeudesta löytyy myös lasilattia, jolle korkeanpaikankammoiset jalkani eivät suostuneet astumaan. Lisäksi on oma posti ja pieni galleria, jossa vierailuhetkelläni oli esillä näyttely Hello Kittyn historiasta.

  Tokyo Tower on tuo pieni punavalkoinen torni kuvan oikeassa ylälaidassa. Miten kukaan voi sotkea kahta näin erilaista tornia jatkuvasti toisiinsa?!

Miniatyyri-autoja ja teitä. Oli hauska katsella, mitä kaikkea kerrostalot olivat laittaneet katoilleen, joille ei muuten oikein pääse kurkistamaan.

 

No kannattiko?

Skytreen upeiden maisemien edessä jouduin syömään sanani. Näin korkeita maisemia ei voi mitenkään verrata tavalliseen pilvenpiirtäjään. Oli ihana bongailla korkealla tuttuja rakennuksia eri perspektiivistä ja katsella, miten horisontti muuttui punertavaksi ja lopulta tummeni yöksi.

Mietin, miten käsittämätöntä on asua paikassa, jossa voi koulun jälkeen mennä kasuaalisti käymään Tokyo Skytreessä kaikkien muiden turistien seassa.

Mutta vaikka Tokiossa olisi vain turistina, auringonlasku Tokyo Skytreessä kannattaa ottaa ohjelmaan, jos budjetti siihen taipuu.

> Osoite: 1-1-2 Oshiage, Sumida-ku, Tokio / Lähimmät asemat: Oshiage ja Tokyo Skytree / Lisää infoa tornin sivuilta täällä

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Kympillä kabukiin – perinteistä japanilaista teatteria Tokiossa

tiistai, kesäkuu 25, 2019
Kabuki-za -teatteri ja Iida

Miltä kuulostaisi teatteri-ilta Japanissa perinteisimmillään? Tutustu kabukiin! Saman illan esityksiin pääsee noin 10€ hintaan.

 

Olin liikkeellä Lanttimatkojen Lotan kanssa. Ensin oli ihailtu oiran-kulkuetta Asakusassa (postaus täällä) ja sitten törmätty geishoihin (lisää täällä). Illan päätteeksi keksimme mennä katsomaan kabukia!

Kabuki on perinteinen japanilainen teatterimuoto, jonka juuret juontavat Edo-kaudelle (1603–1867). Se kuuluu Unescon luetteloon aineettoman kulttuurin perintökohteista. Aluksi osaa rooleista esittivät naiset, mutta vuonna 1629 naisten esiintyminen näyttämöllä kiellettiin siveettömänä. Miehet omaksuivat näytelmien naisroolit ja nykyäänkin kaikki roolit ovat miesten esittämiä.

(Tiesitkö, että miesten esittämä kabuki on saanut rinnalleen takarazuka -teatterin, jossa kaikkia rooleja taas esittävät naiset?)

Kuuluisan kabukinäyttelijän patsas Asakusassa.

 

Ginzasta löytyvän Kabuki-za -teatterin sali oli suurin, jossa olen koskaan ollut. Penkkirivejä löytyi neljän kerrostalokerroksen verran. Kymmenmetrisen esiripun koristeltu taide sai miettimään, missä on ollut tarpeeksi tilaa sen maalaamiseen.

Kabuki-esitys koostuu monesta näytöksestä – kaikki katsoakseen on vietettävä koko päivä teatterilla. Silloin bentō-eväsboksit kuuluvat oleellisesti kabuki-kokemukseen. Eri näytösten tarinat ovat yleensä erillisiä ja niihin saa edullisia single act seats -lippuja. Ainoa varjopuoli on, että saman päivän lippujen paikat ovat tietysti salin viimeisillä penkkiriveillä ja niitä pitää jonottaa teatterin edessä ennen kuin lipputiskit aukeavat. Kannattaa kysyä lähimmästä turistikeskuksesta (esim. Asakusa, Shinjuku) lisätietoja ajoista, jolloin kunkin näytöksen lippuja saa ostettua!

Tällä kertaa yhden näytöksen esitys käsitteli buddhalaista Kurozuka -tarina. Siinä hyljeksitty leski päästää matkamiehet kotiinsa, ja kieltää heitä menemästä tiettyyn huoneeseen. Leski lähtee käymään metsässä, onnellisena matkailijoiden hyväksynnästä. Matkamiehet eivät kuitenkaan tottele leskeä, ja kielletystä huoneesta paljastuu ruumiita. Se saa heidät pakenemaan paikalta, mikä saa lesken suuttumaan ja viha muuttaa hänet demoniksi.

Näyttelijöiden liikkeet olivat upean symmetrisiä ja synkronoituja. Puvut ovat niin valtavia, että välillä avuksi tarvittiin mustiin pukeutuneita avustajia, jotka kiirehtivät oikomaan kimonojen helmoja. Upeat meikit ja hullun demonin maskit näkyivät viimeiselle penkkiriville asti.

Välillä liikkeet kiihtyivät tanssimaisiksi, monta banjomaista shamisen -soitinta soi yhtä aikaa. Välillä näyttämön tapahtumia säestivät yleisön kabuki-tosifanien välihuudot (kakegoe). Tunnelma oli silti kunnioittava, eikä kovin riehakas – hieman kuin katsoisi salaseuran esitystä, joka on kaunis ja kiehtova, mutta ei ymmärrä laisinkaan mitä tapahtuu.

Tämä kannattaa ehdottomasti Tokiossa kokea! Ja jos mahdollista, vuokraa kiikarit. Piippuhyllypaikoilta on välillä vaikeaa erottaa, kenen suu liikkuu kulloinkin puheen mukana.

> Kabuki-za teatteri sijaitsee Ginzassa ja siellä on näytöksiä päivittäin. Tarjolla on englanninkielisiä audio guideja ja esitteitä. Single act-lippujen hinnat pyörivät välillä 1000–1500 ¥ ja kunkin näytöksen lippuja saa ostaa teatterilta muutamaa tuntia aiemmin. / Osoite: 4-12-15 Ginza / Lisää infoa kabukista täällä.

Kuva minusta: Lotta Watia.

Tässä Lanttimatkat -kanavan video päivästämme, sisältäen myös tuoreet kabuki-kommentit:

 

Lisää perinnejuttuja Japanissa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue

Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli

Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Tokion Aoyama Flower Market – iltapäiväteellä kukkakaupassa

maanantai, kesäkuu 3, 2019
Iida haistaa kukkia

Aoyama Flower Market on monesti listattu Tokion instagrammattavimpiin kohteisiin. Lähdimme vaihtarikaverini kanssa ottamaan asiasta selvää!

 

Oli alkuiltapäivä eräänä perjantaina. Edellisen jakson kurssit ovat juuri loppuneet, joten päätimme lähteä kaverini Anniinan kanssa juhlistamaan tilannetta Aoyama Flower Markettiin

Alkuiltapäivästä ulos oli kerääntynyt jono – ei pitkä, mutta valtavan hitaasti etenevä. Tunnin jonotusajan aikana ehdimme päästä keskusteluissamme syville vesille.

Ihmisiä lipui ulos ja sisään kukkakauppaan, moni kokosi viikonloppukimppua itse. Oli ihana vakoilla, miten erilaisista yhdistelmistä he aikaansaivat upean seesteisiä ja vaivattomia kimppuja. Toisaalta nyt ollaan maassa, jossa kukkienasettelutaide ikebana on kukoistanut jo vuosisatoja.

Kukkakauppaketju Aoyama Flower Marketilla on liikkeitä ympäri Japanin ja jopa Pariisissa ja Lontoossa asti. Teehuone tosin löytyy vain Tokion Omotesandon, Kichijojin ja Akasakan myymälöistä.

Näistä turistiystävällisimmät on Shibuyan naapuri Omotesando sekä Roppongin ja keisarillisen palatsin välinen Akasaka. Toisaalta jos suuntana on Ghibli-museo, se löytyy Kichijojista.

Omotesandossa ruokalistalta löytyi teen lisäksi myös lounasta – munakkaita ja salaatteja, jopa muutamalla lacto-ovo-kasvissyöjälle soveltuvalla versiolla. Jälkiruoissa oli tarjolla ranskalaista toastia, kakkuja sekä suosittua ruusu-parfaitia. Hinnoittelussa hieman huvitti, että tee maksoi saman verran kuin viinilasillinen.

Jokaisella viikolla teehuoneessa on eri teemakukka. Meidän vierailullamme teemana olivat pionit, mistä ilahduin – pioni kun on ehkä lempikukkani koskaan.

Teehuoneen tunnelma oli ihanan rauhallinen. Ulkona odottavasta jonosta huolimatta palvelu oli seesteistä ja melutaso (tablettia huudattavasta turistilapsesta huolimatta…) matala.

Valitsemani tee oli haudutettu tuoreista yrteistä ja kasveista: rosmariinista, sitruunaruohosta, piparmintusta ja omenamintusta. Pehmeän hunajan kanssa se on ihanan raikasta ja selvitti kevätflunssan kiusaamaa kurkkuani.

Jälkiruokani eteni kuin matka. Ensin oli vienoa ruusuhyytelöä, kermavaahtoa ja jäätelöä. Sitten alkoivat minikokoiset kakut ja marjat, joiden alla oli vielä herkullista granolaa.

Mukana oli tietysti syötäviä kukkia ja popsaisinpa vahingossa kuivatun ruusun nupunkin. Se oli hieman sitkeä, mutta ei lainkaan pahan makuinen.

Ympärillä tuoksuvat kukat huumaavasti, jopa flunssaiseen nenääni asti. Teehuone oli sisustettu seinillä ja katossa roikkuvin viherkasvein, pöydistä löytyi teemakukka pionia. Kukkia löytyi jopa pöytiin tuotavalta haarukkatarjottimelta asti, peukaloa pienemmässä vaasissa.

Kun teet on juotu (kannusta saa ihanan monta kupillista) ja jälkiruoat herkuteltu, oli aika siirtyä tutkimaan kukkakaupan tarjontaa.

Kauppa ei ollut halvin minkä olen nähnyt, mutta se oli yksi kauneimmista. Kasvit oli lajiteltu väreittäin, joukossa oli mitä oudoimpia lajeja. Valmiskimppuja oli tarjolla kirjahyllyyn mahtuvasta minikokoisesta suureen, joka näyttäisi upealta illallispöydän keskipisteenä.

Nuuhkin kukkia ja katselin ympärilleni pienessä myymälässä. Mietin, että taidan olla onnellisimmillani, kun ympärilläni on kauneutta.

Jonotusajasta huolimatta kokemus oli ehdottomasti sen arvoinen.

> Aoyama Flower Marketin lippulaivamyymälä teehuoneineen sijaitsee Omotesandossa. Ota Omotesandon asemalta uloskäynti A4 ja olet lähes paikan ovella. Tee ja leivos maksoivat n. 1500 jeniä, paikassa ei ole pöytämaksua. Nettisivut täällä ja teehuoneesta tarkemmin täällä.

 

Lisää tekemistä Tokiossa:

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Historiallista tunnelmaa Tokiossa / Yanesenin parhaat

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli

Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä

Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!

Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Tokion kaupunginosaoppaat: Yanesen eli Yanaka, Nezu ja Sendagi

lauantai, toukokuu 18, 2019
temppeli Yanesenin alueella Tokiossa

Yanakasta, Sendagista ja Nezusta koostuva Yanesen (YAnaka, NEzu, SENdagi) on harvoja alueita, jossa Tokiossa on jäljellä historiallista tunnelmaa. Tässä alueen parhaat palat!

 

Yaneseniin saapuessani tekee mieli hieraista silmiäni. Ai tällaistakin Tokiota on vielä jäljellä! Temppelitiheydestä ja vanhoista puutaloista voisi luulla, että nyt ollaan esimerkiksi Kiotossa.

Lähes koko Tokio on tuhoutunut viime vuosisadalla – joko Kanton suuressa maanjäristyksessä tai toisen maailmansodan pommituksissa. Lähimmäs vanhan Tokion tunnelmaa pääsee Yanesenin lisäksi Asakusassa. Siellä kuitenkin on niin paljon turisteja, että lumous vähän tuppaa särkymään.

Yanesenissa asia on toisin. Kuljen kapeilla kaduilla haltioituneena, vain harva turisti on löytänyt tiensä tänne.

Miten sinne pääsee?

Aloita kierros Uenon asemalta ja tutustu ensin puiston kohteisiin. Jos tahdot kiertotien, Yanesenin alueelle pääsee hyvin myös asemilta Nippori, Nezu ja Sendagi.

Seuraavat kohteet ovat hyvin kierrettävissä puolessa päivässä.

 

Nezu Shrine

Atsaleoistaan tunnettu shintolaistemppeli on yksi Tokion vanhimmista ja kauniimmista. Täältä löytyy punaisten torii-porttien kuja, jossa voi kuvitella olevansa Kioton Fushimi Inari Taishassa.

Paikka on suosituimmillaan keväisin atsaleojen kukkimisaikaan (huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun). Tule silloin ihailemaan kukkamerta tai vältä ruuhkat ja tule muulloin.

(Lue tästä postauksesta Nezun pyhäkön atsaleafestivaalista.)

> Osoite: 1-28-9 Nezu

 

Dy’s Tofu House

Sympaattinen pikkupaikka Nezun temppelin vieressä tuntuu siltä, kuin olisi päässyt vieraaksi isovanhempien olohuoneeseen. Kukaan ei puhu sanaakaan englantia, eikä käsin kirjoitettua listaa ymmärrä edes Google Translaten kanjien kääntäjä.

Dy’s on erikoistunut tofuihin ja lounaalla on tarjolla muutama erilainen settivaihtoehto. Osassa on lihaa, mutta vegaaniruokaa löytyy aina. Suosittelen toistelemaan ”begetarian” tai ”began” – elekieli ja ystävällisyys riittää hyvin.

Palvelu on sympaattisen hidasta. Kun nousen pöydästä maksaakseni, vanhempi tarjoilija alkaa hössöttää teen unohtuneen. Paikka on pieni ja ulos muodostuu päivän mittaan jonoa, joten kannattaa olla paikalla vähän ennen avaamisaikaa.

> Osoite: 4-48-1 Sendagi.

 

Pikkuiset temppelit

Alueella on hämmentävän paljon pieniä temppeleitä – ai niin, tältä tuntuu Kiotossa käveleminen. Muutaman korttelin välein on yksi, jokainen kauniiksi remontoituna ja laitettuna.

Monen temppelin pihalla saa samoilla yksin. Se tuntuu ihanalta vastalääkkeeltä Shinjukun ja Shibyan ihmiskaaokselle.

On tosi vaikea uskoa olevansa miljoonakaupungissa!

 

Galleriat ja putiikit

Jos Shimokitazawa tai Koenji tuntuvat liian rähjäiseltä, saatat viihtyä Yanasenin kaupoissa ja kahviloissa. On kahviloita notkumiseen, gallerioita ja käsityöputiikkeja.

Herttaisin on kirjakauppa, joka myy japanilaisten niteiden lisäksi pohjoismaisia lastenkirjoja. Aika nuhjuinen Muumipeikko ja pyrstötähti olisi lähtenyt kotiin n. 40 eurolla.

Gallerioista kehutuin ei ollut golden weekin takia ollut vierailupäivänäni auki. SCAI the Bathhouse on rakennettu vanhaan kylpylään ja sen vaihtuvissa näyttelyissä on sekä japanilaista että ulkomaista nykytaidetta.

> SCAI the Bathhouse sijaitsee osoitteessa 6-1-23 Yanaka.

 

Vanha puutalo Yanakassa Yanaka Museum Annex saketynnyreitä

Shitamachi Museum Annex

Vanha viinapuoti on entisöity alkuperäiselleen – ja avattu pikkuiseksi museoksi, joka on avoin kaikille.

Sisältä löytyy mm. saketynnyreitä, punnuksia ja mainoksia. Vanha puinen arkkitehtuuri on nähtävyys jo itsessään.

> Osoite: 2-10-6 Ueno-sakuragi. Ilmainen!

 

Yanaka Beer Hall & Vaner

Ehkä Tokion kauneimmalla sisäpihalla sijaitsee erikoisolutbaari Yanaka Beer Hall, kahviloita ja… hetkonen… mistä tuo korvapuustin tuoksu tulee?

Sisäpihan kaukaisimmassa nurkassa on viikinkilogolla varustettu leipomo Vaner. Heidän kanelipullansa (300 ¥) on lähes yhtä hyvää kuin Suomessa.

Ensi kerralla testaan oluthuoneen maistelusetin. Myynnissä on myös Yanaka lageria, jota saa vain täältä.

> Osoite: 2-15-6 Ueno-sakuragi

 

Yanaka reien -hautausmaa

Yanakan hautausmaa on yli 7 000 sielun viimeinen leposija. Jossain sieltä löytyy myös viimeinen shogunaatti Tokugawa, mutta paikan kauneus häkelsi minut niin, etten muistanut edes lähteä etsimään.

Monelle haudalle on tuotu vainajien lempijuomia – useimmiten sakea. Joku heistä taisi olla kuitenkin enemmän Kirin-oluen perään.

Yanaka reien on muuten erityisen suosittu keväisin kirsikankukka-aikaan. Monet sen teistä ovatkin kirsikkapuiden reunustamia. Paikka soveltuu myös kissojen bongailuun – monet naapuruston nelijalkaisista kun tuntuvat viihtyvän haudoilla!

> Osoite: 7-5-24 Yanaka

 

Tenno-ji

Hämmentävän modernin portin takaa löytyy rauhallinen temppelipiha puurakennuksineen. Taivasalla istuu pronssinen buddha. Se ei ole lähelläkään Naran tai Kamakuran kokoluokkaa, mutta sievä se on näinkin.

Temppelistä löytyvät esitteet mainostavat zen-buddhalaisia meditaatioistuntoja. Olisi siistiä tulla kokeilemaan niitä tänne joskus!

> Osoite: 7-14-8 Yanaka

 

Nekoemon

Miltä kuulostaisi kahvihetki maneki neko -onnenkissoja maalaten? Tai tahdotko perinteisiä japanilaisia tuliaismakeisia, jotka ovat kissan muotoisia? Täällä onnistuu!

Nakoemonilla on kaksi liikettä lähellä toisiaan Yanesenissa – toinen on kauppa, toinen kahvila. Valitettavasti löysin vain sen kaupan, kahvila jää ensi kertaan.

> Lisää infoa täällä. Kahvilan osoite: 5-4-2 Yanaka. 

 

Asakura Museum of Sculpture

Kuvanveistäjä Asakura Fumion (1883–1964) kotitalo/ateljee on kiehtova yhdistelmä itää ja länttä. Korkeassa ateljeetilassa näkyvät jugendin vaikutteet. Sisäpihan puutarhaa vesiaiheineen voi katsella kaikista huoneista. Olisin voinut jäädä ikuisuudeksi tuijottelemaan sitä, erityisesti teehuoneen tatamilattialta käsin.

Esillä on tietysti myös veistostaidetta. Itselleni niiden kiehtovinta antia olivat erilaiset kissatyöt, joiden malleina ovat olleet Asakuran omat lemmikit. Niitä on elänyt talossa kuulemma kerralla jopa 20.

Osoite: 7-16-10 Yanaka. Sisäänpääsy aikuiset 500 ¥ / lapset 250 ¥.

 

Yanaka Ginza

Sympaattisesti vanhahtava kävelykatu, josta löytyy pieniä putiikkeja ja ruokapaikkoja. Käytettyjen kimonojen ja haorien metsästäjille löytyy omat kauppansa – kuvan haorit maksoivat 500 ¥ kappaleelta.

Suosikkeihini lukeutui alkupään keittiötarvikeliike Yanaka Matsunoya, jonka punotut korit aiheuttivat minussa hämmentävän suuria ostohimoja.

> Sijainti: n. 300 m kävelymatka JR Yamanoten asemalle Nippori.

 

Lisää perinnejuttuja Japanissa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Päiväretki Miyajimaan: pyhä saari Hiroshiman lähellä
Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!