Browsing Category

Tokio

Japani Kasvisruoka Tokio

6 × vegaaniramenravintola Tokiossa

tiistai, syyskuu 10, 2019
T's Tan Tan ramenkeitto

Kasvissyöjänä Japanissa voi olla joskus haastavaa, mutta ilman ramenia ei tarvitse jäädä. Tässä postauksessa esittelyssä vaihtokuukausieni aikana syömäni ramenit!

 

Ennen vaihtoon lähtöä minulla oli missio: syödä mahdollisimman paljon ramenia. Moni oli naureskellut minulle, löytäisinkö mitään ilman lihaa.

Löysinpä paljonkin! Apunani oli google-sensei ja Happy Cow, joka on muutenkin kasvisruokaa halajavan paras reissukumppani.

Mikään virallinen ramentesti tämä postaus ei ole. Tilailin ravintoloissa eri versioita mieleni mukaan ja ramentyyppejä on monta erilaista. Yleisimmät ovat tonkotsu (keitetyistä sian luista), shōyu (ruskea soijapohjainen liemi, useimmiten kanaa), shio (suolaliemi, jonka maun lähteet vaihtelevat kanasta mereneläviin ja vihanneksiin), miso (Hokkaidolta levinnyt misotahnainen liemi) ja karee (curryn makuinen). Monet testaamani vegeversiot soveltavat näitä klassikkoja, mutta poikkeuksiakin matkalta löytyi.

 

Ketjuravintola Afuri

Ensimmäisellä Tokion viikollani ihailin Naka-Meguron kirsikankukkia ja näin lähistöllä Afurin. Paikka kuvailee vegerameniaan mahtipontisesti: ”tuomme esiin kasvisten umamisimmat puolet”. Lopputulos on raikas ja kasvipitoinen, on yrttejä, retiisiä ja salaattia. Mutta ehkä vähän turhankin kevyt, jos minulta kysytään, ja ramenliemi testaamistani vetisin.

Kesken syömisen havahduin katselevani salaattikeittoni takaa vähän kateellisena, miten kokit grillasivat tiskin takana possunfileitä. Vaikka ulkona kiemurrellut jono ei taida selittyä vegeversiolla, Afuri on kuitenkin ihan maittava B-suunnitelma, sillä ketjun ravintoloita löytyy ympäri Tokion.

> Toimipaikat Tokiossa mm. Harajukussa, Ebisussa, Shibuyassa, Naka-Megurossa, Shinjukussa ja Ikebukurossa. Nettisivut täällä.

 

Asakusa: Toryanse

Asakusan nähtävyyksien viereltä löytyvä Toryanse tarjoilee monenlaista ramen-variaatioita. Heidän vegeversionsa ei ole pätkääkään terveellinen – juuri niin sen pitää ollakin!

Veggy Shia ramenin (740¥) maku on niin paksu, että epäilin tulleeni huijatuksi kanaliemellä. Paikka on kuitenkin HappyCowssa ja vegaanirameneille on oma sivu ruokalistassa, joten tuskin sentään kuitenkaan. Rikkaasta liemestä huolimatta kokonaisuus on pidemmän päälle hieman raskas – muutama kasvis ei olisi ollut pahitteeksi.

> Osoite: 1-20-9 Asakusa, Taito City, Tokyo. Toryanse HappyCowssa.

 

Shimokitazawa: Chabuton

Kirppisshoppailusuosikkikaupunginosani Shimokitazawan aseman vierestä löytyy Chabuton. Listalta löytyy yksi vegaaninen ramen (770¥) sekä kasvis-gyozoja. ”Tällaista Afuri varmaan yritti tehdä”, mietin maistaessani ramenin herkullisen pippurista lientä.

Ihanan rapeat lootuksenjuuret nostavat annoksen hyvään kategoriaan, mutta en ymmärrä miksi keittoon on laitettu avocadoa. Palaan kuitenkin Chabutonin ramenin äärelle toiseenkin kertaan.

> Osoite: 2-10-10 Kitazawa, Setagaya, Tokyo. Sisarravintola Kiotossa, HappyCow täällä.

 

Tōkyo: T’s Tan Tan

Jos T’s Tan Tan olisi sijainnut yhtään lähempänä asuntolaani, en mahtuisi enää vaatteisiini. Seesaminen golden miso -ramen (kuva postauksen pääkuvana) saattaa nimittäin olla  parasta, mitä olen Tokiosta löytänyt. Liemi on taivaallisen runsasta. Lihan vihanneksilla korvaamisen sijaan paikka käyttää omia soijasta tehtyjä korvikkeitaan. Kasviksia voisi olla enemmänkin, mutta niitä saa tilattua erillisenä päällysteenä lisähintaan.

Paikka myy myös erilaisia japanilaisia arkiruokaklassikkoruokia soijapohjaisina versioina, kuten maipo-tofua ja kiinalaisia dumplingseja. Kumpikaan niistä ei valitettavasti ylittänyt ”ihan ok”-tasoa, mutta ramen itsessään on niin iso ja hyvä, ettei muuta kaipaisikaan!

> Osoite: 1F JR Tokyo Station, Marunouchi 1-9-1, Chiyoda, Tokyo. T’s Tan Tan HappyCowssa.

Tōkyo: Soranoiro Nippon

Tokion päärautatieaseman Ramen Streetiltä löytyvässä Soranoiro Nipponissa ruokarajoitteet on huomioitu hyvin – listalta löytyy gluteenitonta ja vegaanista ramenia. Lounasaikaan ulos on kertynyt jonoa (osta ennen jonoon astumista ruokatiketti automaatista), joka onneksi etenee suhteellisen nopeasti.

Tilaamani tomaattinen annos ruskeilla riisinuudeleilla oli kokeilevin ramen, mitä olen Japanista saanut. Maku oli ihanan kermainen ja täyteläinen, mutta silti raikas runsaan vihannesmäärän ansiosta. Löytyi ihanan rapeaksi paistettua lootuksenjuurta, bataattia, pinaattia, rucolaa ja salaattia. Chilikastike puraisi välillä lempeästi, yllärinä annoksessa oli pestomaista yrttitahnaa.

Harmitti, että löysin Soranoiro Nipponin vasta toiseksiviimeisenä päivänäni Japanissa – olisinpa ehtinyt testata listalta muutakin!

> Osoite: 1-9-1 Maranouchi, Ramen Street, Chiyoda, Tokyo. Arvioita mm. TripAdvisorissa.

 

+ Shinjuku: Halal Ramen Ouka

Viimeisen Japani-viikkoni ajan yritin epätoivoisesti päästä Halal Ramen Oukaan, jota on monessa paikassa tituleerattu Tokion parhaimmaksi vegaanirameniksi. Mutta onnistuin aina menemään suljetun oven taakse.

Mene sinä ja kerro, oliko Tokion paras! (Ja minä lisään seuraavan Tokion reissun pakkolistalle.)

> Osoite: 1-11-7 Shinjuku, Tokyo. Arvioita paikasta mm. täällä.

 

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli. Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Ghibli-museo on Tokion satumaisin paikka – kunhan vain saat liput

keskiviikko, heinäkuu 31, 2019
Ghibli-museo: Iida ja totoro

Studio Ghiblin elokuville omistettu museo Tokion Mitakassa on anime-fanien pakkokohde. Kunhan vain ensin saisi liput!

 

Olin ehkä 8 ja vierailemassa kummieni luona Karkkilassa. Kylään olivat tulleet myös heidän lapsenlapsensa, joiden kanssa olimme leikkineet lapsesta lähtien. He olivat aina piirun verran coolimpia kuin minä, maatalon kasvatti.

Tällä kertaa heillä oli uusi elokuva, joka oli ehdottomasti nähtävä – Henkien kätkemä. Se oli oudointa, mitä olin koskaan nähnyt ja traumatisoiduin moneksi vuodeksi siitä miten Chihiron vanhemmat muuttuivat sioiksi. Onkin hassua, että juuri tuosta elokuvasta on vuosien myötä muodostunut yksi lempielokuvistani.

Sittemmin tutuksi ovat tulleet Totoro, Ponyoo ja lukuisat muut hahmot. Yksi viime vuosien rakkaimmista Studio Ghibli-perinteistäni on ollut käydä Rakkautta ja Anarkiaa-elokuvafestivaalien ennakkonäytöksissä. Niissä on ihanaa tuttuutta – esitysaika on aina sama, sama Cinema Mondon työntekijä toivottaa terveiset Hayayo Miyazakin studiolta ja elokuvat saavat aina lopputekstien alkaessa aplodit.

Ghibli-museon kyltti Inokashira-puistossa

Sijainti ja liput

Studio Ghiblille omistettu museo löytyy Tokion Mitakasta, Kichijojin naapurista. Kichijojin juna-asemalta on noin kilometri kävelyä museolle, mutta reitti kulkee ihanan Inokashira-puiston läpi.

Mutta ensin on taklattava ongelma nimeltä liput. Seuraavan kuun liput tulevat myyntiin edellisen kuukauden 10. päivänä aamukymmeneltä… ja loppuvat saman tien.

Voit yrittää Lawsonin nettikauppaa, joka on taipuvainen strategisella hetkellä kaatumiseen. Jos olet Japanissa tai saat tutun asioille, voit kokeilla Lawson-combinien Loppi-masiinaa. Netistä löytyy myös välistä rahaa ottavia palveluita ja kierroksia, joihin liput sisältyvät. Viralliset liput maksavat 1000 ¥ (n. 8€), toisen käden liput pahimmillaan kahdeksankertaisesti.

Meidän lippumme hankki japanilaiskaverimme museon järjestämän arvonnan kautta, jostain japaninkielisen netin uumenista.

> Täällä museon virallisilta sivuilta infoa ja tässä informatiivinen blogi lippujen hankinnasta.

Ghibli-museo ulkoa

Oli sateinen sunnuntaiaamu. Museon pihalla kiemurteli jono, joka onneksi eteni nopeasti. Oli perheitä, pariskuntia ja kaveriporukoita. Sisällä liput vaihdettiin museon omaan lippuun: korttiin, jonka sisällä on pieni palanen jonkun Ghiblin elokuvan rullaa.

Museo on 17-vuotias ja avattu 2001. Sisätilojen tunnelma oli satumainen, kuin Ghiblin elokuvien arvokkaassa kirjastossa, jossa kuitenkin saattaa koska tahansa tapahtua jotain hassua tai yliluonnollista. Tutut hahmot seikkailivat ikkunoiden lasimaalauksissa, sisäpihalla kurkistelivat ne söpöt mustat pölypallot.

Ghibli-museon Laputa-patsas

Japanilaiseen tyyliin sisätiloissa kuvaaminen on kielletty.

Pysyväisnäyttely ”Where a Film is Born” valottaa hyvin animaattorin työtä. Studio Ghiblin klassikkotöissä joka ikinen ruutu on piirretty yksitellen, eri kerroksista yhdistellen. Elokuvien maailmojen inspiraatiokirjoista löytyi rakennuksia ympäri maailman, Saksasta Japaniin. Katselin valokuvantarkkoja taustamaalauksia suu auki, ihailin luonnoksia ja kopiota Miyazakin työhuoneesta.

”The beginning of movement” näyttää, miten animaation taika muodostuu pieni liikkeen osa kerrallaan. Uskomattomin oli karusellin lailla pyörivä levy, jossa oli pieniä figuureita. Pyörimisvauhti kiihtyi ja kiihtyi, valo alkoi välkkyä – yhtäkkiä karuselli muuttui maisemaksi, jossa Totorot tanssivat ja lapset hyppivät hyppynarua. Olisin voinut jäädä tuijottelemaan sitä loppupäiväksi.

Museoon kuuluu myös kissabussihuone, jossa lapset pääsevät telmimään jättiläispehmolelun kanssa, lukuhuone ja kattoterassi patsaineen.

Iida Ghibli-museossa

Yksi museon helmistä on Saturn theater, jossa näytetään lyhytelokuvia, joita ei voi nähdä missään muualla kuin täällä. Vierailupäivämme pätkässä oltiin Totoron maailmassa. Mei teki tuttavuutta kissabussin pikkusiskon kanssa ja törmäsi lopulta valtavaan kissabussien isoäitiin. Ihana elokuva, jonka ymmärtää hyvin näkemättä tekstejäkin! (Ja minä tunsin syvää onnellisuutta tajutessani sen lapsi-Japania.)

Teatterin näyttämät elokuvat ovat vaihtuvia, mutta päivittäin näytetään vain yhtä ja samaa elokuvaa. Se on harmi, sillä olisin ollut täysin valmis istumaan lyhärien parissa pidempäänkin!

Ghibli-museon Laputa-erikoisoluita

Museosta löytyy myös kaksi kahvilaa – hodareita ja jäätelöä myyvä kioski sekä Straw Hat Café, johon jonot olivat lounasaikaan melkoisia. Niiden tarjonta vaikutti varsin lihapitoiselta, mutta museon omia erikoisoluita olisi löytynyt! Olisipa niitä saanut ostettua museokaupasta kotiin.

Pääsylippujen rajoitusten vuoksi museossa oli ihanan väljää. Tungos iski vasta pikkuruisessa Mamma Aiuto -museokaupassa, jossa kannattaa pitää varansa. Suoritin itsekuria ja ostin vain kaksi pinssiä, tarran (läppäriin tai matkalaukkuun, en osaa päättää) ja muutaman kortin.

Summa summarum: Ghibli-museo on täydellinen hyppy satumaahan, olitpa sitten lapsi tai aikuinen. Kokemus oli ehkä paras 1000 ¥, jonka olen Japanissa käyttänyt.

> Osoite: 1-1-83 Shimorenjaku, Mitaka, Tokyo.

 

Lisää tekemistä Tokiossa:

Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Tokion Aoyama Flower Market: iltapäiväteellä kukkakaupassa

Testissä Japanin korkein torni, Tokyo Skytree

Kympillä kabukiin – perinteistä japanilaista teatteria Tokiossa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Japanilaisen kasvisruoan kokkikurssilla Tokiossa

lauantai, heinäkuu 13, 2019
vegaanisella kokkikurssilla Tokiossa: ruoka-annos

Olen aina haaveillut osaavani kokata japanilaista ruokaa – ja mieluiten kasvipohjaisesti. Niinpä päädyin varaamaan paikan Yukarin vetämältä Airbnb-kokemukselta.

 

On lämmin toukokuinen päivä. Ajelen parikymmentä minuuttia lähijunalla Shinjukusta poispäin, hiljaiselle asuinalueelle. Asemalla vastassa on Yukari, jonka kanssa kokkaamme tänään japanilaista ruokaa vegaanisesti.

Kotiovella vastassa on hänen herttainen äitinsä. Astun sisään, juomme teet, ja alamme ruoanlaittopuuhiin heidän keittiössään kolmisin.

Yukari puhuu sujuvaa englantia, sillä on asunut Kanadassa. Siellä hän on ihastunut siellä vegaaniseen elämäntapaan ja nykyään heidän perheensä keittiössä kokataan ilman eläinperäisiä ainesosia. Kodin ulkopuolella Japanissa ruokavaliota ei kuitenkaan ole aina yhtä helppo toteuttaa. Välillä ravintoloissa syödessään he kertovat joustavansa merenelävien suuntaan, kuten itsekin Japanissa teen.

Tämän päivän vihannekset tulevat luomufarmilta Tokion laitamilta Omasta. On japanilaista pinaattia (komatsuna), hieman rucolalta maistuvaa wasabinaa, shintorina-salaattia ja sinappikaalia.

Vehnästä tehty kurumafu likoaa mausteliemessä ennen kuin se kuivataan, marinoidaan ja friteerataan. 

Porkkanat jätetään al denteksi ja niistä tehdään lisuke yhdessä seesaminsiementen, miso-tahnan ja mausteiden kanssa.

Perinteinen japanilainen mortteli.

Surautamme majoneesin pehmeästä tofusta, sinapista, agave-siirapista ja riisiviini-etikasta.

Japanilaisen keittiön perusmausteisiin kuuluvat soijakastike, viinietikka, misotahna ja makea riisiviini mirin.

Kokojyväriisissä on hieman umeboshia, pikkelöityä Japanin aprikoosia, makua antamassa. Maku on kirpeästä umeboshista huolimatta miellyttävän pehmeä.

Kuramafua friteeroidaan. Olen vähän arka uppopaistamaan asioita kuumassa öljyssä, mutta pitäisi rutinoitua puuhaan. Miten muuten saan Suomessa tyydytettyä tempura-himoni?!

Itadakimasu!

 

Syömme hitaasti yhdessä, jutustellen kasvisruoan asemasta japanilaisessa kulttuurissa (vähäinen, ellei buddhalaismunkkien perinteistä ruokavaliota, shōjin ryōria, lasketa) ja matkoistamme.

Kaikki on valtavan tuoretta ja hyvää. Friteeratut kuromafut toimivat mahtavasti lihan korvikkeena, seesami-porkkana on ihanaa. Yllätyssuosikiksi muodostuu merilevästä lisämakua saava pinaatti-lisuke, joka on raikasta ja purevan etikkaista.

 

Jälkiruoaksi syömme japanilaisella konnyaku-levällä hyytelöityä matchavanukasta punapaputahnan kanssa. 

 

Jos kasvisruokakokemuksia vertaillaan, ateria Yukarin ja hänen äitinsä luona on ehdottomasti yksi Japanin maukkaimmista.

Kurssin jälkeenkin huomaan reseptien jääneen mieleeni. Kokkailen asuntolan keittiössä lisukesalaattia japaninpinaatista ja merilevästä ja otan misotahnan vakiomausteeksi arkisiin kokkauksiini.

Kuramafua ja tofumajoneesia jää silti ikävä! Mutta onneksi sain reseptit mukaani.

> Kokkikurssi 51€/henkilö, varattu Airbnb Experiencen kautta täältä.

 

Muita ruokajuttuja Japanista:

Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

Tokion Aoyama Flower Market – iltapäiväteellä kukkakaupassa

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Pieni kalaravintola Osakan sivukujalla

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Japanin kulttuuri Tokio

3500 lyhtyä ja rankkasade – Tanabataa juhlimassa Tokiossa

sunnuntai, heinäkuu 7, 2019
tanabata Japanissa

Heinäkuun 7. päivänä Japanissa vietetään tanabataa. Bambunoksiin ripustetaan värikkäisiin lappusiin kirjoitettuja haaveita, kaupungilla juhlitaan festivaalimenoin. Mistä ihmeestä on kyse?

 

Tanabatan taustaa

Legendan mukaan Hikoboshi-lehmäpaimen ja Orihime-prinsessa olivat rakastavaisia. He olivat niin kiinni toisissaan, että unohtivat työnsä ja velvollisuutensa. Rangaistuksena heidät erotettiin ja annettiin tavata toisensa vain kerran vuodessa, silloin kun Vega ja Altair -tähdet kohtaavat linnunradan samalla puolella.

Tanabataa vietetään Japanissa heinäkuun seitsemäntenä päivänä, ja perinne on kuulemma alunperin tuotu Japaniin Kiinasta. Juhlaa on kuitenkin vietetty Japanin puolella jo Heian-kaudelta (794–1185) lähtien.

Japanilaiset juhlistavat tanabataa solmimalla värikkäitä papereita bambun oksiin, ja kirjoittamalla niihin toiveitaan.

Zojoji-temppelin tanabata – valoa pimeässä illassa

Kävin tutkimassa Tanabata-festivaalin juhlintaa virallisen päivän aattona Zōjōji-temppelissä, joka sijaitsee Minatossa, Tokyo Towerin naapurissa. Zōjōji on peräisin vuodelta 1393 ja yksi Tokion tärkeimmistä Jōdō-koulukunnan buddhalaistemppeleistä.

Zōjōji juhlii vuosittain tanabataa sytyttämällä noin 3500 kynttilää. Näky on komea!

Ilta oli lämmin ja alkoi pimentyä.

Sadoista lampuista koostuva valomeri jatkui temppelin pääportilta pitkälle.

Tuuli aavistuksen, joten vapaaehtoisilla oli täysi työ sytytellä lyhtyjen tuikkuja päälle uudelleen ja uudelleen.

Tokyo Tower ilta-asussa. Sen punaiset heijastukset temppelin seinissä olivat kaunis näky.

Kuulemma kustakin lyhdystä löytyi käsinkirjoitettu viesti alueen koululaisilta, koskien heidän haaveitaan, toiveitaan ja unelmiaan. Pohdin, huijasiko internet – washi-paperista taitellut lyhdyt  näyttivät silmiini varsin koskemattomilta.

Toisella puolella aluetta tunnelma kohosi ruoka- ja juomakojuineen – söin hämmentävän hyvän pienen margarita-pizzan. Toisella puolella temppelialuetta tunnelma oli varsin toinen, kun munkit lauloivat mantrojaan. 

Jōzōjista löytyy myös kymmenittäin pikkuisia jizō-patsaita, jotka vahtivat sielujen siirtymistä paikasta toiseen. 

Jizō-patsaiden puolella temppeliä oli todella hiljaista. Suitsukkeen savussa hämärän keskellä tunnelma tuntui lähes aavemaiselta.

> Osoite: 4-7-35 Shibakoen, Minato, Tokyo. / Lähin metroasema: Daimon (Oedo line) / Infoa tapahtumasta kannattaa haravoida temppelin sivuilta täällä tai seurailla TimeOutia.

 

 

Sateinen shitabashi tanabata matsuri

Virallisena tanabata-päivänä sunnuntaina sää ei suosinut: 19°c, sadetta. Päätin säätä uhmaten lähteä kuitenkin tutustumaan Asakusan keittiötarvikekatu Kappabashin läheisyydessä järjestettävään tanabata-tapahtumaan nimeltä shitabashi tanabata matsuri.

Katu oli verhottu vaaleanpunaisiin lyhtyihin ja paperikoristeisiin, jotka heiluivat tuulen ja sateen mukana. Ihmisvilinässä sai varoa osumasta muiden sateenvarjoihin. Kojujen kylmissä vesialtaissa odottavat oluet tuntuivat naureskelevan sateelle ja hyiselle säälle.

Moni oli tullut paikalle kesäkimono yukatassa. Vuokraversioihin onkin Tokion parhaat apajat Asakusan lukuisissa vuokraamoissa, jotka sijaitsevat kävelymatkan päässä Kappabashista.

Katu oli sateesta huolimatta kaunis.

 

Kuului etäistä musiikkia. Sateenvarjomeren yli näkyi vilahdus tanssiryhmästä, mutta lähemmäs ei mahtunut katsomaan. Lauantaina paikalla oli kuulemma ollut kulkueita.

Jotain tuntui puuttuvan, mutta keksin sen vasta, kun ystäväni otti asian puheeksi: ”Onko japanilaisilla festivaaleilla yleensä näin vähän ruokakojuja?”

Totta! Muutamaa yakisoba-nuudeliannosta lukuunottamatta Kappabashin tarjonta olikin hämmentävän nestepainotteista. Jalat olivat kastuneet jo ajat sitten, joten me päätimme lähteä etsimään sateensuojaa läheisestä izakayasta.

Toiveet oli onneksi jo solmittu bambunoksaan.

Osoite: Nishi-Asakusan ja Matsugayan välissä, Taito-ku, Tokyo  / Lähin asema: Tawaramachi (Ginza line) / Lisää infoa festivaalin sivuilta täällä.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Onnenkissatemppeli Gotokuji – pala rauhaa Tokion Setagayassa

lauantai, heinäkuu 6, 2019
maneki neko-patsaita

Onnenkissa eli maneki neko -temppeli Gotokuji on yksi Tokion instagrammattavimmista paikoista. Sen sadat kissapatsaat ja rauhallisuus kannustavat retkelle Tokion laitamille Setagayaan.

 

Olin nähnyt monta kertaa Instagramissa kuvia temppelistä, joka on täynnä satoja kissapatsaita. Siitä lähtien se oli ollut pakko kokea Tokiossa -listallani.

Lähijuna Shinjukusta Setagayaan vie Odakyu Local Linella puolisen tuntia. Sitten on edessä vielä vartti kävelyä läpi pienten kauppakatujen ja rauhallisen asuinalueen.

Setagayan aseman suunnasta saavuttaessa pääportti on temppelin kaukaisimmalla puolella. Niinpä ensin iskee pieni paniikki, kun saavumme ensin monelle suljetulle portille ennen oikean sisäänkäynnin löytymistä.

Temppelin historia

Legendan mukaan Edo-kaudella (1600-1868) temppelin pääpapilla oli kissa, joka oli hänen silmäteränsä. Eräänä päivänä feudaalilordi Ii Naotaka käveli temppelin ohi matkalla kotiin metsästysreissultaan ja näki kissan, joka näytti vilkuttavan hänelle. Niinpä lordi meni temppeliin sisään. Pääpappi tarjosi heidän seurueelleen teetä ja piti seremonian, samalla kun ulkona puhkesi valtava ukkosmyrsky.

Säänsuojasta kiitollisena feudaalilordi lahjoitti rahaongelmista kärsineelle temppelille sievoisen summan. Temppeli pystytti mailleen kissapatsaan, jonka toinen käsi on pystyssä, ja alkoi myydä pienempiä kissapatsaita matkamuistoksi.

Yhden teorian mukaan näin nämä suositut onnenkissapatsaat, maneki nekot, saivat ylipäätään alkunsa!

Hyvää onnea toivovissa ema-laatoissa on täällä kissateema. Sellaisen voi ostaa temppelistä, kirjoittaa toiveensa ylös ja jättää pyhään ympäristöön hyvää onnea keräämään. On myös sallittua viedä kaunis laatta kotiinsa matkamuistoksi. Valitettavasti matkamuistoja ja amuletteja myyvä tiski oli ehtinyt jo sulkeutua, kun saavuimme temppelille puoli viiden kieppeillä.

Temppeli itsessään on yksi Tokion viihtyisimmistä ja arki-iltapäivänä ihanan rauhallinen. Rakennuksia on monta: useita temppelirakennuksia, kolmikerroksinen pagoda, jonka koristeistakin löytyy kissoja sekä vanha hautausmaa.

Mikä ihmeen maneki neko?

Onnenkissapatsaat ovat buddhalaisia talismaaneja, jotka kutsuvat tassullaan luokseen hyvää onnea. Nykyään kissoja löytyy kaikkialta, avaimenperistä jääkaappimagneetteihin, sekä monien putiikkien ja pachinko-uhkapeliluolien ovensuusta.

Alunperin kissapatsaat olivat valkoisia, mutta ne ovat saaneet uusia värejä rinnalleen. Musta kissa pitää pahan loitolla, punainen kutsuu hyvää terveyttä, keltainen ja kultainen tuovat vaurautta ja pinkki romanssia.

Maneki nekot ovat myös innoittaneet monia taiteilijoita vanhoista puupiirroksista Pokémoniin asti. Meowthin nimittäin huhutaan saaneen inspiraationsa nimenomaan onnenkissoista!

Rauhalliselta hautausmaalta löytyi myös patsas, johon luonto oli sulautunut.

Hautausmaissa on tunnelmaa.

Kannattiko?

Vaikka matka Setagayaan vie tovin, eikä lähistöllä ole paljon muuta nähtävää, temppeli oli positiivinen yllätys. Onnenkissa-osuus oli toki vain pieni osa isoa temppeliä, mutta myös muut rakennukset olivat kauniita ja tunnelma ihanan rauhallinen.

Jos Japanin reissu ei ole vielä saanut temppeleitä tulemaan korvista ulos, suosittelen lämmöllä reissua Setagayaan!

> Osoite: 2-24-7 Gotokuji, Setagaya, Tokyo. / Lähin asema: Setagaya. / Temppeli on auki aamukuudesta iltakuuteen ja on täysin ilmainen.

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Testissä Japanin korkein torni, Tokyo Skytree

sunnuntai, kesäkuu 30, 2019
maisemia Tokyo Skytreesta Shinjukuun päin

Onko Japanin korkein torni vierailun arvoinen vai pelkkää turisteilla rahastamista? Kävin ottamassa selvää.

 

Tokiossa on vaikeaa liikkua törmäämättä erääseen ikoniseen näkyyn: 634 metriä korkeaan Tokyo Skytreehen. Se on kuulemma maailman korkein vapaasti seisova torni, joka häviää pituudessaan vain Burj Khalifa -pilvenpiirtäjälle Dubaissa (832 metriä).

Vaikka olen viettänyt Tokiossa paljon aikaa, Skytree on jäänyt välistä. Osittain suolaisen hintalapun takia, osittain itsepäisten vakuuttelujeni – kyllä ilmaisesta Metropolitan Government Buildingistakin ihan tarpeeksi maisemia näkee! (Postaukseni tuosta ilmaisesta näköalatasanteesta täällä.)

Randomfakta: Sotken iloisesti Tokion kaksi tornia toisiinsa, Tokyo Towerin ja Tokyo Skytreen.

Tokyo Tower on se pieni punavalkoinen, joka näyttää Eiffelin tornilta. Tuplasti korkeampaan Skytree-torniin mennessänikin onnistuin navigoimaan ensin itseni Tokyo Towerin luo. Punavalkean rakennuksen paljastuttua hihittelin itsekseni väsyneenä, että nyt on kyllä hiukan väärä torni.

Onneksi ylimääräinen keikaus ei lisännyt reissuaikaa kuin puolella tunnilla!

Maisemia 350 m näköalatasanteelta.

 

Skytreen historia

Vuonna 2012 valmistunut Tokyo Skytree on rakennettu, sillä Tokioon tarvittiin korkea televisiotorni lähettämään signaaleja yli pilvenpiirtäjien. Siinä on myös kovaäänisiä, jotka luonnonkatastrofin sattuessa lähettävät varoitusviestejään.

Alunperin Skytreen piti valmistua vuonna 2011, mutta Tōhokun maanjäristys (joka muistetaan myös Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttaneesta tsunamista) tarvikepulineen viivästytti avajaisia vuodella. Korkeilla näköalatasanteilla hirvittää ajatella, miltä rakentajista on tuntunut puolivalmiissa tornissa maan järistessä.

Korkeasta tornista näkee hyvällä säällä Yokohamaan ja Fuji-vuorelle asti. Parhaat näkymät tornista on kuulemma talvisaikaan. Vierailupäivänäni horisontissa oli kuitenkin sumua, eikä Tokiota pidemmälle nähnyt.

 

Lippukäytännöt

Skytreehen myydään erilaisia lippuja – 350 m näköalatasanteelle ja 450 m näköalatasanteelle sekä yhteislippuja molempiin. Hinta on halvempi viikolla kuin viikonloppuna, yhteispassistani pulitin 3100 ¥. Netissä myydään myös passeja, joilla pääsee jonon ohi.

Arkisena torstai-iltapäivänä tornin jonot olivat kuitenkin minimissä. Lipputiskin jono oli alle viisi minuuttia, hisseille pääsi suoraan. Yllätyin, sillä olin paikalla puoli kuuden maissa – aikaan, jolloin auringonlaskukuvien metsästäjät jo virittelivät kameroitaan ikkunatasanteille.

Hissi hurahti nopeasti kolmensadan metrin korkeuteen. Ylhäällä huimasi, ihan kuin olisi tuntenut tornin hieman huojuvan tuulen mukana.

450 m korkeudessa unohtaa olevansa maan pinnalla. Maisemat ovat kuin lentokoneessa.

Uskallatko astua lasilattialle? Minä korkeanpaikankammoinen skippasin suosiolla, jo pelkkä tornissa oleilu nosti verenpainetta ihan tarpeeksi.

Leikin lomalaista ja tilasin äklömakean greippidrinkin (800 ¥).

Tembo-galleriassa oli esillä Hello Kitty -näyttely, mutta harva huomasi sitä maisemien ihailun lomasta.

 

Mitä sieltä löytyy?

Skytreen juurelta löytyy ostoskeskus, joka osoittautui epäluuloistani huolimatta yhdeksi Tokion kivoimmista. Parveilevien turistien takia hintataso on tietysti korkea, mutta kauppoja ja ravintoloita löytyy joka lähtöön.

Tornista itsestään löytyy kaksi näköalatasannetta, joiden suurimpana erona näytti olevan ihmisten määrä. Suurimmat ihmismassat tuntuivat jääneen alemmalle tasanteelle, ylempänä auringonlaskua sai ihailla rauhallisemmin. Toisaalta lähes puolen kilometrin korkeudessa maisemat alkoivat olla jo niin kaukaisia, että yksittäisiä rakennuksia oli vaikeampi erottaa. Ihan kuin olisi ollut lentokoneen kyydissä.

Tornista löytyy myös oma ravintola, pari kahvilaa ja villejä lavasteita, joiden edessä voi otattaa itsestään kuvia. 340 metrin korkeudesta löytyy myös lasilattia, jolle korkeanpaikankammoiset jalkani eivät suostuneet astumaan. Lisäksi on oma posti ja pieni galleria, jossa vierailuhetkelläni oli esillä näyttely Hello Kittyn historiasta.

  Tokyo Tower on tuo pieni punavalkoinen torni kuvan oikeassa ylälaidassa. Miten kukaan voi sotkea kahta näin erilaista tornia jatkuvasti toisiinsa?!

Miniatyyri-autoja ja teitä. Oli hauska katsella, mitä kaikkea kerrostalot olivat laittaneet katoilleen, joille ei muuten oikein pääse kurkistamaan.

 

No kannattiko?

Skytreen upeiden maisemien edessä jouduin syömään sanani. Näin korkeita maisemia ei voi mitenkään verrata tavalliseen pilvenpiirtäjään. Oli ihana bongailla korkealla tuttuja rakennuksia eri perspektiivistä ja katsella, miten horisontti muuttui punertavaksi ja lopulta tummeni yöksi.

Mietin, miten käsittämätöntä on asua paikassa, jossa voi koulun jälkeen mennä kasuaalisti käymään Tokyo Skytreessä kaikkien muiden turistien seassa.

Mutta vaikka Tokiossa olisi vain turistina, auringonlasku Tokyo Skytreessä kannattaa ottaa ohjelmaan, jos budjetti siihen taipuu.

> Osoite: 1-1-2 Oshiage, Sumida-ku, Tokio / Lähimmät asemat: Oshiage ja Tokyo Skytree / Lisää infoa tornin sivuilta täällä

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!