Browsing Category

Japani

Japani Päiväretket Tokiosta

Pala Suomea tunnin päästä Tokiosta / Muumin Valley Park ja Metsä

perjantai, toukokuu 31, 2019
Saitaman muumin valley park ja muumitalo

Tunnin päästä Tokiossa löytyy suomalaiselta tuntuva kesäparatiisi. Niin, ja tietysti maaliskuussa avattu Muumin Valley Park!

 

Edellisviikolla Instagramin direct-boksiini tipahti viesti: ”Hei! Olen ensi viikonloppuna Tokiossa. Ajattelin mennä lauantaina Saitaman muumipuistoon. Haluaisitko lähteä mukaan?”

No totta kai halusin! Viestin takana oli Kiotossa japania opiskeleva Anni, jonka kanssa yhteinen sävel löytyi nopeasti, ja tunnin lähijunamatka Tokion Ikebukurosta Hannōn asemalle kului kuin siivillä (470 ¥ / suunta). Sitten otimme paikallisbussin kohteeseen Metsä (200 ¥ / suunta). Kyllä, oikein luit!

Bussi oli tukossa, parkkipaikalta kävelimme Muumin Valley Park -opasteiden johdattamana kohti järven rantaa.

 

Muumin Valley Park sijaitsee Hannōn kaupungissa, samassa Saitaman prefektuurissa missä Kawagoekin, josta aiemmin kirjoitin.

Japanin Muumilaaksoon kannattaa suunnata niin aikaisin, kuin mahdollista. Puiston suosituimpiin nähtävyyksiin lukeutuvaan Muumitaloon on nimittäin vain rajatusti lippuja saatavilla. Olimme paikalla puiston ovilla varttia ennen avaamisaikaa ja jono niin pitkä, että portit hädin tuskin näkyivät.

Heti puiston porteista sisään päästyämme kiirehdimme jonottamaan Muumitalon lippuja. Ne menivät kuin kuumille kiville – meidän kohdallamme jäljellä oli lippuja vasta 14.30 alkavaan kierrokseen.

Summa summarum: Tule paikalle arkipäivänä. Viikonloppuna kannattaa olla paikalla vähintään varttia ennen puiston avaamisaikaa, kuten me, mutta on varmempaa olla paikalla aiemmin.

 

Mitä siellä on?

Puisto koostuu kolmesta osasta: Yksinäiset vuoret, Muumilaakso ja Poukama. Tuntui aivan hassulta olla japanilaisten seassa todennäköisesti ainoa, joka ymmärsi suomeksi kirjoitettujen kylttien sisällön.

Tekemistä löytyy sekä lapsille että aikuisille. Puiden varaan rakennettu Hemulin leikkipaikka näytti jokaisen lapsen unelmalta ja kuulemma puistoon on piilotettu Muumin kultaisia häntiä bongailtavaksi.  Valitettavasti osa nähtävyyksistä vaatii erillistä lippua, Muumitalon lisäksi Merenhuiske-teatteri ja Taikurin seikkailupaikka, jossa pääsee kokeilemaan vaijerilla järven yli liukumista.

 

Syöminen puistossa

Alueelta löytyy muutama ravintola – ei kovin halpaa, mutta annokset näyttivät söpöiltä. Lettulan jättimäinen very berry lettu -annos sai jaettunakin kaksi ihmistä ähkyyn. Sen marjaisa maku oli oikein kelpo.

Puistosta löytyy paljon ihanan näköisiä ruokapaikkoja järven äärellä. Luulen, että paras lounas löytyy sieltä ja omasta eväskorista!

> Jättimäinen Very Berry Lettu maksoi n. 2300 ¥.

 

Kokemus

Kolmikerroksinen näyttelytalo Kokemus on herättänyt eloon Kuinkas sitten kävikään? -klassikon. Toisessa kerroksessa voi ihmetellä kaikkia lukuisia hahmoja ja kaunista Muumilaakson pienoismallia.

Vaihtuvassa näyttelyssä on Tove Janssonin maalaustaidetta ja grafiikkaa – replikoina tosin, sillä aidot versiot ovat Suomessa.

Kokemuksesta löytyy myös ravintola ja kauppa, jossa on kuulemma maailman suurin muumituotteiden valikoima. Suomalaiselle kiinnostavinta oli bongailla muumeja tyypillisissä japanituotteissa, kuten syömäpuikoissa ja sobakulhoissa. Jälkimmäisen melkein ostin kotiini, kunnes havahduin järkiini.

> Kokemus -keskus näyttelyineen kuuluu puistolipun hintaan.

 

Emma-teatteri

Ihan kuten Naantalissakin, myös Saitamasta löytyy Emma-teatteri. Taikurin hattu -tarina on siellä saatu näyttämölle ainakin lapsia viihdyttävään muotoon.

Katsoin sen kuitenkin kahdesti – ehkä pikkulapsitasoisen Japanin takia, jota minäkin ymmärsin, tai ehkä komeaäänisen Nuuskamuikkusen.

> Emma-teatterin esitykset kuuluvat puiston sisäänpääsyyn. Esitykset klo 11, 15 ja 16.30, säävaraus.

 

Muumitalo

Puiston ehdoton helmi on Muumitalo. Pikkuiseen taloon päästetään kerrallaan vain pieni määrä ihmisiä. Muumimamman keittiöstä löytyy vadelmahilloa ja kardemummaa suomalaisin etiketein, pöydällä pitsiliinan päällä letut ja ruisleivät odottavat syöjiään.

Oppaan innokkaisiin selityksiin on helppo mennä mukaan, vaikkei kaikkea ymmärtänytkään. Satuun oli helppo uppoutua ja ihmetellä yksityiskohtia.

Oli hassua, miten kierroksella ei ollut mukana yhtäkään lasta. Suurin osa oli keski-ikäisiä naisia ystävineen ja he innoissaan osoittelivat ja kuvasivat muumitalon yksityiskohtia. Olisinpa uskaltautunut kysymään, mikä heitä muumeissa viehättää! (Ei sillä, että olisin japaninkielistä vastausta välttämättä ymmärtänyt!)

> Muumitalokierroksen lippuja voi ostaa netistä täältä tai aamuisin automaatista tarpeeksi ajoissa paikan päälle saapumalla. Kierroksen hinta on 1000 jeniä.

 

Kaupat

Alueella on muumikauppaa jos jonkinmoista: Posti myy paperitavaraa, monelle hahmoista on omat nimikkokauppansa. Oli hauska bongailla pehmoleluina myös harvinaisempia hahmoja ja uusia versioita tutuista. Kuten pinkkimekkoisen Pikku Myyn ja Mörön joka oli saanut käteensä ruusun.

Välillä hintataso toki nauratti: esimerkiksi muumikääreisiin puetusta Omar-karkkipussista pyydettiin n. 10€ hintaa.

Niin ja tietysti ne kuuluisat muumimukit, joista on kirjoitettu Suomessa asti. Loppuunmyytyjä olivat, edelleen!

Hahmot

Kun kaikki paikat alkoi olla kierretty, oli mielessä yksi selkeä epäkohta. Missä ovat kaikki muumihahmot?

Vasta yhden maissa muumihahmoja alkoi näkyä puiston poluilla. Selfiejonot äityivät pitkiksi. Oli mahtavaa huomata, miten hyvin he eläytyivät omiin hahmoihinsa. Pikku Myy juoksenteli ihmisten seassa irvistellen, Niiskuneiti hyppelehti hurjaa vauhtia valtavasta muumiasustaan huolimatta.

(Välihuomio: voi olla, että niin ne tekevät Naantalissakin! Itse en oikein muista, kun olen viimeksi ollut siellä pikkulapsena…)

 

Kenelle?

Saitaman ja Naantalin Muumimaailman suurin ero tuntuu olevan kohderyhmässä. Odotin näkeväni enemmän lapsiperheitä ja korkeintaan muutamia aikuisia – vaikkapa itseni lailla muumien kanssa kasvaneita milleniaaleja nostalgiareissulla. Sen sijaan näin paljon vanhempia naisseurueita. Ja toki muutaman pikkulapsiperheen.

Hassuinta oli, miten moni oli pukeutunut puistoon suosikkihahmokseen. Näin monta Nuuskamuikkusta ja kaverukset Pikku Myy-asuissa. Niin – ja he eivät todellakaan olleet lapsia!

Vahvojen Suomi-kytköksien takia kohde on kiinnostava kenelle tahansa suomalaiselle, joka tahtoo nähdä miltä muumifanius näyttää nousevan auringon maassa.

> Muumin Valley Parkin sisäänpääsy maksaa 1500 ¥ aikuisilta, 1000 ¥ lapsilta.

 

+ Metsä Village

Muumin Valley Parkin naapurista löytyy Metsä Village – pieni pala Suomea ja Ruotsia Miyazawa-järven rannalla. On helppo unohtaa olevansa Japanissa. Voi katsella soutelijoita ja rentoutua samanlaisissa puisissa aurinkotuoleissa, joita löytyy Suomen terasseilta. Ilahduin sukupuolineutraalista vessasta, jossa oli mukana sateenkaarisymboli. (Ei mennä siihen, että ne todennäköisesti saattavat olla koko Japanin ainoat…)

Nordic-kahvilan astiat ovat Arabiaa, kauppakeskuksesta löytyy karpalolonkeroa ja suomalaista kolmoskaljaa. Yläkerrassa on pikkuinen TRE-myymälä ja muuta Suomi-designia – paikka on täydellinen japanilaisille annettavien lahjojen ostamiseen, jos niitä ei muistanut tuoda Suomesta!

Nordic-kahvilassa kuuluu syömisen jälkeen jättää astiat pöytään suomalaiseen tapaan, toisin kuin kahviloissa Japanissa yleensä. Kahden kuukauden oleilun jälkeen se tuntui lähes brutaalilta!

 

Muumin Valley Parkista suomeksi videomuodossa Lanttimatkojen kanavalla:

Lisää tekemistä Tokiossa ja sen lähellä:

Kawagoe: Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

Historiallista tunnelmaa Tokiossa / Yanesenin parhaat

Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe

Risteilyllä Sumida-joella Asakusasta Hamarikyu-puutarhaan

Ilmaista tekemistä Tokiossa: maisemia pilvenpiirtäjästä

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!

keskiviikko, toukokuu 29, 2019
pieni punainen pyhäkkö metsässä

Yhdeksäs viikko Japanissa listojen kautta. Missä kävin, ketä tapasin, mitä söin, mitä ajattelin? Kuvat Hakonen viikonloppureissulta.

 

3 paikkaa, joissa kävin

Koulun toinen ruokala, joka löytyi sattumalta kellarikerroksesta. Sieltä saa joka päivä erilaisia nuudelikeittoja, jotka pelastavat ne päivät kuin pääruokalan kaikissa vaihtoehdoissa on lihaa. Aiemmin olen syönyt silloin lisukesalaatteja, joista kuitenkin yleensä jää vähän nälkäiseksi.

Hakone, johon tein ihanan viikonloppureissun. Oli horisontissa vilahtava lumihuippuinen Fuji-vuori, aurinkolaseihin tarttuvia ötököitä, tuulenvire järven rannalla. Pulahdin onseniin, ihmettelin kulttuurikohteita ja nukuin kapsulissani pitkiä yöunia. Täydellinen viikonloppu!

Shinjukun Odakyu-tavaratalon ruokaosasto, josta saa ihania erikoisherkkuja. Lähes kaikki on kallista, mutta seassa saattaa olla helmiä. Ilahduin ruis- ja kokojyväjauhoilla juureen leivotusta leivästä, joka maksoi vain 270¥, saman verran kuin se kaupan tympeä paahtoleipä.

3 asiaa, joita opin

Viikon 8 ja 9 aikana olen oppinut käyttämään uutta animointiohjelmaa ainakin jotenkuten. On toki hieman erikoista käyttää 3D-animointiin tarkoitettua Blenderiä 2D-hommiin, mutta ainakin oppii kasan purkkaratkaisuja!

Ettei kannattaisi sanoa japaniksi asioita joita ei ymmärrä. Kieltä opiskellessani tajusin, että olen monta kertaa sanonut tykkääväni syömisen sijaan syödyksi tulemisesta. Hullua, miten yksi ylimääräinen “re”-tavu voi vaihtaa taberu-verbin syömisestä syödyksi tulemiseen (tabereru). Kyseistä sanamuotoa kuulee japanilaisten puheessa yllättävän paljon, joten olin kuvitellut sen olevan jokin kohteliaampi verbin versio. Kyse taitaa olla pikemminkin nurinkurisesta ajatuslogiikasta – kahvila kun ei ole paikka, josta saa pullaa, vaan paikka, jossa pullat tulevat syödyksi.

Että miten onnellinen olen reissatessani, ja kuinka mahtava konsepti viikonloppupiipahdukset ovat. Niitä odotellessa edellinen viikko kuluu siivillä ja niiden jälkihekumoissa seuraavalla viikolla leijuu vielä sentin arjen yläpuolella. 

3 ruokaa, joita söin

Kakigori. Japanilainen kesäherkku, joka valmistetaan jäähileestä ja erilaisista makusiirapeista. Hakonen helteessä söin yhden valtavan matchalla maustetun. 

Kitsune udon -nuudelit. Inari-sushista tuttua tofua paksujen udon-nuudeleiden kanssa, kuuman keiton kera. Loistava lohturuoka! Saa nähdä kyllästynkö, kun tämä on uusi vakiokouluruokani.

Onigireitä aamupalaksi Hakonen hostellin terassin aamuauringossa. Nuo eri täytteillä varustetut riisipallot ovat loistava välipala, jota saa Japanissa joka ikisestä kioskista ja kaupasta.

3 ihmistä, jotka tapasin

Vaihtarikaverini Anniina, jonka kanssa olemme samoilla kursseilla. Luulen, että animointiohjelmia opetellessamme japanilaiset ovat päätelleet, mitä suomenkieliset kirosanamme tarkoittavat.

Pöndekengissä -blogin Miraorvokin ja hänen siskonsa, jotka reissasivat Japanissa. Söimme Shibuyassa liukuhihnasushia ja löysimme näköalatasanteen, josta näkee alueen kuuluisaan risteykseen.

Kielituutorini Kannan, jonka kanssa olemme vähitellen alkaneet ystävystyä kielimuurista huolimatta.

3 asiaa, joita ajattelin

Asioiden arkisuutta. Kahden kuukauden jälkeen Japani ei enää tunnu kauhean eksoottiselta. Tuntuu vaikealta havainnoida asioita, jotka tuntuvat jo niin normaaleilta.

Polyesteria. Miten monta kertaa pitää unohtaa kylmässä Suomessa vaatteita pakatessaan, etteivät polyesterista valmistetut vaatteet sovellu kuumiin maihin? Täällä kaupat ja kirpputoritkin ovat hengittämättömiä vaatteita pullollaan. Katselen japanilaisia helteessä polyesterin näköisissä vaatteissaan vailla hikipisaran puolikastakaan.

Haaveilen viskoosista, pellavasta ja silkistä. Ärsyttää, että monta näihin keleihin sopivaa vaatetta on komerossa väärässä maassa.

Entä jos -polkuja. Vaikka Japani ärsyttää välillä edelleenkin, se on mennyt ihoni alle. Jo viime kesän kuukauden jälkeen Suomeen tottuminen oli kivuliasta. Välillä mietinkin vaihtoehtotodellisuuksia, entä jos. Entä jos asuisin näillä kaduilla? Entä jos kulkisin ruuhkametrossa töihin kaikkien muiden kanssa?

Mutta tahtoisinko oikeasti alkaa juurettomaksi expatiksi ja laittaa Suomen elämän pysyvämmälle tauolle?

En usko. Mutta voi sitä silti jossitella.

 

Kokeiluna tämän viikon kuulumiset myös videona:

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

 

Japani Päiväretket Tokiosta

Kawagoe – Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

lauantai, toukokuu 25, 2019
Kawagoen edo-kauden taloja

Kiinnostavaako Edo-kausi ja samurait? Haluatko kuvitella, miltä silloin näytti? Tee päiväretki Tokiosta ja tule katsomaan Kawagoeen!

 

Tokio (eli entinen Edo) on tuhoutunut viime vuosisadalla moneen kertaan. Lähimmäs sen loiston eli Edo-kauden (1603–1867) tunnelmaa pääsee Kawagoessa.

Kawagoeen pääsee Tokion Ikebukurosta parhaimmillaan puolessa tunnissa, yksi suunta maksaa 470 jeniä. Ikebukuron asemalta saa myös ostettua edestakaisiin matkoihin oikeuttavan Kawagoe Discount Passin (700 ¥). Sillä säästää muutaman satasen ja Discount Passin fiinimpi versio (950 ¥) pitää sisällään myös matkoja paikallisbussilla. Itse tyydyin kuitenkin kertalippuihin, koska passin ostaminen olisi vaatinut turistileimaa. Itse oleilen Japanissa opiskelijaviisumilla.

Kawagoella oli tärkeä rooli Edon kaupungin puolustajana. Sen helmenä on ollut linna, josta on jäljellä enää vain osasia. Lähimmäs Edon tunnelmaa pääsee kauppa-alue Kurazukurissa, jonka taloista muutama on Edo-kaudelta peräisin. Historiallista tyyliä löytyy sen naapureistakin.

 

Kita-in -temppeli

Aloitin Kawagoen kierrokseni Kita-in -temppelistä. Kolmiosainen pyhäkkökompleksi on alunperin rakennettu vuonna 830. Iso osa temppelirakennuksista on kuitenkin sittemmin tuhoutunut tulipalossa ja nykyiset rakennukset ovat paljon uudempia.

Toukokuisena lauantaina temppelin pihalla on hiljaista. Kojuissa on tarjolla makeahkoja dango-leivoksia, jotka tarjoillaan soijaisen kastikkeen kanssa, toisaalla on suklaaseen dipattuja banaaneja.

Vain harva turisti on löytänyt tiensä tänne.

Kitainin tärkein paikka on temppelin alueelta löytyvät Edon linnan jäänteet. Muuta niistä ei ole jäljellä, kiitos viime vuosisadalla aluetta ravistelleen Kantōn suuren maanjäristyksen ja toisen maailmansodan pommitusten.

Mutta että Edon, miksi ne täällä Kawagoessa ovat? Siksi, koska vuonna 1648 tulipalo tuhosi suurimman osan Kitain-temppelistä. Silloin shogunaatti Iemitsu määräsi osan Edon linnasta siirrettävän tänne. Kukkakoristeisella katolla varustetun huoneen uskotaan olevan hänen syntymäpaikkansa.

Modernille ihmiselle erityisen hupaisa on shogunaattien pikkula. Se on söpö tatamilattiainen huone, jossa on viimeisen päälle veistetty puinen kyykkyvessa.

Toinen temppelin tärkeimmistä osista on satoja buddhapatsaita sisältävä 500 Statues of Rakan.

Veistokset on tehty nelisensataa vuotta sitten ilahduttamaan kaupungin asukkaita, joita oli kiusannut pitkään jatkunut nälänhätä. Siksi patsas-Buddhat hassuttelevat: kaivavat nenää, makoilevat ja nauravat. Nykyihmiselle vitsit ovat sen verran vaivihkaisia, että paikka tuntuu enemmän pyhältä kuin hauskalta.

> Kitain-temppeli sijaitsee 15 minuutin kävelymatkan päässä Kurazukuri-kauppa-alueelta ja Hon-Kawagoen asemalta. Edon linnan jäänteitä ja buddhapatsaita nähdäkseen on maksettava 400 jenin sisäänpääsymaksu. 

 

Vihreällä teellä värjättyä sobaa

Kawagoen paikallisherkkuja ovat ankeriasruoat ja pitkät sipsin kaltaiset bataattilastut. Myös matchalla värjättyä vihreää sobaa löytyy. Se tarjoillaan perinteisesti tempuran kanssa.

Kuumana kevätpäivänä nuo kylmät nuudelit maistuivat aivan taivaallisilta! Matchasta tosin muistutti lähinnä väri.

> Hanakage-sobaravintola on Kita-in temppelin vieressä. Sen tunnistaa omasta pienestä kellotornistaan. Osoite: 1-1-5 Kosenbamachi.

 

Honmaru Goten – Kawagoen linna

Kävelymatkan päässä Kita-inistä löytyy se, mitä Kawagoen omasta linnasta on jäljellä. Iso osa siitä on tietoisesti tuhottu Edo-kautta seuranneen Meiji-restauraation myötä, uskollisuuden osoituksena keisarille. Osa linnaa kuitenkin säilytettiin ja käytettiin hallintorakennuksena.

Käytävillä vilahtaa hetkittäin samankaltainen tunnelma, kuin viime kesänä Himejin linnassa (postaus täällä). Iso osa jää kuitenkin kuvittelun varaan.

> Sisäänpääsy 100 ¥. Nettisivut täällä. Osoite: 2-13 Guo Cho

 

Kawagoe City Museum

Kaupunginmuseo saattaa kuulostaa tylsältä, mutta täällä se ei ole sitä. Törmään museo-oppaaseen, joka puhuu hyvää englantia, ja on käynyt reissuillaan Rovaniemellä asti. Päädynkin saamaan häneltä melkein tunnin kestäneen opastuksen ja oppitunnin Kawagoen historiasta!

Museossa jännittävintä oli nähdä 1600-luvun palomiesten vaatetusta ja oppia heidän toimintatavoistaan. Toisin kuin monessa muussa maailmankolkassa, Japanissa palomiehet eivät yrittäneet sammuttaa paloja, vaan hallita jo palavia taloja, jotta ne palaisivat turvallisesti loppuun. Näin tuli ei leviäisi muihin taloihin.

Kawagoessa talojen suojaus on ollut omaa luokkaansa. Seinien sisällä on puuta ja bambua, sen päällä kehikkona köyttä ja tiivisteenä kuusi savikerrosta. Ovet olivat metallia, joten talot olivat tulenkestäviä. Palon syttyessä oven ja seinän välinen rako tiivistettiin savella – ja jos savea ei ollut saatavilla, jopa misotahnalla!

Museo sijaitsee Kawagoen linnan vanhalla paikalla. Sisäpihalla sijaitsee sievä pieni lähde, joka kuulostaa soittimelta, kun siihen kaataa vettä.

> Sisäänpääsy 200 ¥. Osoite: 112-2 Hiwawachō. Naapurista löytyy myös Kawagoe Art Museum.

 

Kurazukuri

Entinen varastorakennusalue Kurazukuri toimii nykyisin kauppakatuna. Talot edustavat Edo-kauden tyyliä, ja onpa niiden joukossa yksi, joka säilyi 1600-luvun tulipalosta, joka poltti kaikki muut talot. Jälleenrakennus hoidettiin tuota taloa matkimalla ja sillä tekniikalla talot ovat säilyneet.

Monen talon katossa on koristeita, joiden muoto symboloi pilveä. Niistä suurimmat toimivat säiliöinä sadevedelle, jonka uskottiin tuovan hyvää onnea tulipaloja vastaan.

Pääkadulta poistumalla löytää ihania pikkukujia. Poispäin pääkadusta ja Kawagoen linnan suunnasta tulee alue, jossa on paljon pienempiä temppeleitä. Niiden tarkoitus oli kuulemma suojata Kawagoen linnaa hyökkäyksen sattuessa.

> Japan-Guiden vinkkejä alueelle täällä.

 

Kellotorni

Edo-kauden talojen lisäksi Kawagoen kuuluisin nähtävyys on kellotorni, toki no kane. Sekin on peräisin Edo-kaudelta, jolloin se on rakennettu sivistämään asukkaita.

Kellotorni soi edelleenkin neljästi päivässä: aamukuudelta, keskipäivällä, kello kolmelta ja iltakuudelta. Ääni oli kuitenkin yllättävän vaimea ja kelloa kumistava pölkky hidas.

> Osoite: 6-10-Saiwaichō.

 

Kashiya Yokochō

Lähellä varastoalueen pääkatua on karkkikatu: Kashiya Yokochō. Ennen katu oli merkittävä Japanin makeisten tuottaja, nyttemmin putiikkien määrä on vähentynyt, mutta edelleen tarjolla on  söpöjä artisaanimakeisia.

Viideltä iso osa pienistä kaupoista oli jo sulkenut ovensa.

 

Mitä jäi käteen?

Kawagoen nähtävyydet ovat käveltävissä, mutta nopeammin pääsee vuokrapyörällä. Kysy lisäinfoa alueen turisti-infoista!

Kun kellotornin soitto oli kuunneltu ja paikat kierrelty, oli aika tallustaa parin kilometrin päähän Kawagoen juna-asemalle. Matkan varrella törmäsin herrasmieheen, joka oli tullut viettämään päivää lemmikkipapukaijansa kanssa. Hän antoi sen tehdä kuperkeikkoja turistien kämmenillä, eikä edes vaatinut rahaa tempuista.

Hymistelin lämminhenkistä tunnelmaa ja sitä miten vähän turisteja paikalla oli.

Mietin, että Kawagoe on kerrassaan loistava päiväretkikohde Tokiosta.

 

Lisää perinne-Japania:

Päiväretki Himejiin: Himejin linna ja Kokoen-puutarha

Nara: pyhiä peuroja, temppeleitä ja puutarhoja

Päiväretki Osakasta Ujiin – Byodoin-temppeli, teetä ja joki

Naran valofestivaali Nara to Kae: ensimmäistä kertaa matsurissa

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste

keskiviikko, toukokuu 22, 2019
vohveliannos ja jäätelöä Tokiossa GRAM-pannukakkukahvilassa

Kaksi kuukautta on kulunut vaihdossa Japanissa. Viikkokuulumiset tällä kertaa mitä kuuluu oikeasti -blogihaasteen muodossa!

 

Mitä kuuluu OIKEASTI?

Tokiossa alkaa kesä (ja sadekausi) lähestyä vähitellen. Toukokuu on säiden puolestani yksi lempivuodenajoistani Japanissa. On lämmintä, muttei tukalan helteistä, ja kirsikankukkaturistit ovat palanneet kotimaihinsa.

Viime viikon kuulumisten seesteinen sopeutuminen on jatkunut. Sen rinnalle on nostamassa päätään alkava lähtöpaniikki – mitä, enää reilu kaksi kuukautta jäljellä?! Aika menee niin nopeasti, enkä ole vielä yhtään valmis luopumaan Japanista.

Matkakuvien kadottaminen on hieman syönyt bloggausintoa, mutta onneksi täältä löytyy koko ajan uutta kirjoitettavaa ja kuvattavaa.

Parisuhde, perhe, ystävät?

Perhe on lähellä, kun kuulumisia voi päivittää WhatsApp-ryhmiin monta kertaa päivässä. Rakastan soittaa puheluita sen välityksellä – on ihana vaihtaa nopeita kuulumisia äidin kanssa jopa useamman kerran viikossa.

Tokiossakin on alkanut vähitellen kasvaa kaverisuhteita maassa asuvien ulkomaalaisten kanssa. Koulussa keskustelut eivät sen sijaan oikein etene paria lausetta pidemmälle, vaikka välillä on tullutkin hengailtua japanilaisten kanssa. Omilla japanintaidoillani on kuitenkin harmillisen hankalaa rakentaa syvällisempiä kaverisuhteita.

Romantiikkarintamalla horisontissa varmaan pyörii pölypalloja.

Matkat?

Tänä viikonloppuna koittaa odotettu viikonloppureissu Hakoneen. Heinäkuun lähijunareissuja Japanin sisällä pitäisi alkaa vähitellen suunnitella – ostin inspiraatioksi kirjan nimeltä Japan: 100 Hidden Towns.

Elokuun Taiwanin matkalle on varattu lennot ja majoitukset! Aikataulu on aika tiukka ja reitistä muotoutui seuraavanlainen:

Taipei, 2 yötä
Kaohsiung, 2 yötä
Taitung, 1 yö
Green Island, 3 yötä
Taipei, 2 yötä

Harrastukset ja hyvinvointi?

Tällä hetkellä harrastuksena on ollut free-hommien paiskiminen ja pakoilu, sopivassa suhteessa, sekä pienet puolipäiväreissut lähialueilla.

Ehkä japanin opiskelu lasketaan myös harrastukseksi? Treffaan maanantaisin kielituutoriani, joka on Alvar Aallosta innostunut muotoilun opiskelija, ja tiistaisin juttelen kaupungintalon keskustelukurssilla topakan eläkeläistädin kanssa.

Hyvinvointi on valitettavasti täällä hieman retuperällä. Tykkään Suomessa käydä uimassa, mutta täällä se ei tatuointieni takia onnistu. Jos ympäriinsä kävelemistä ei lasketa, linja on ollut harmillisen sohvaperuna. Haaveissa olisi lähteä kokeilemaan vuorille kiipeämistä! Aion aloittaa Takaosta, joka on kuulemma helppo ja yllättävän lähellä Tokion keskustaa.

Inspiroi eniten/vähiten?

Eniten:

  • Pienet hetket, kun huomaa ymmärtävänsä jotain japaninkielistä, mikä on aiemmin ollut mysteeri.
  • Se, miten ihanan ruoan keskellä täällä saa – en ole pätkääkään kyllästynyt japanilaiseen ruokaan. Tällä hetkellä ihastuttaa daifuku-makeiset, joiden sisällä on anko-paputahnaa, soijapapuja sisältävä granola ja bataatti-tempura.
  • Se, että osaa yleensä suunnistaa Shinjukun asemalla, jolle joku pirulainen on rakentanut 200 uloskäyntiä. Silti elo on välillä kuin Tylypahkassa – paikat tuntuvat katoavan ja vaihtavan paikkaa, kun kokonaiskuva alueesta pätkii päässä.
  • Vaihtokoulun videokurssi, jossa testaillaan erilaisia tekniikoita muovailuvaha-animaatiosta 3D:n. Olen aina tykännyt liikkuvasta kuvasta, joten olen vieraista ohjelmista huolimatta lähes kotonani!

Vähiten:

  • Ajan käyttäminen metrossa istumiseen.
  • Se, että kaksi vuotta vanhat rillit eivät meinaa riittää huonontuneelle näölleni.
  • Syksyllä Suomessa edessä oleva koulun ja töiden yhteensovittaminen. Sitä helpottaakseni olen yrittänyt tehdä Suomen pään kouluhommia myös täällä ollessani.
  • Opinnäytetyö, jota pitäisi vähitellen aloitella.

Tällä hetkellä katson/luen?

Olen odottanut joka maanantai Game of Thronesin uusia jaksoja ja haravoinut Netflixin animeja, joissa on englanninkieliset tekstitykset. Seurannassa on myös Rilakkuma & Kaori -animaatiosarja, joka söpöydestään huolimatta kertoo kolmenkympin kriisistä.

Lukeminen on rajoittunut valitettavasti blogeihin, matkavinkkeihin ja uutisiin. Ehkä joku päivä otan asiakseni mennä puistoon ihan oikean kirjan kera!

 

Mitä odotan?

Kaikkia tulevia reissuja Japanin sisällä ja elokuun Taiwania.

Syksyn Suomeen paluuta helpottamaan tekisi mieli varata joku loppusyksyn reissu, mutta koetan sietää syyhytystäni!

 

Kuvissa satunnaisräpsyjä viikon varrelta. Kävin GRAM-pannarikahvilassa Harajukussa, vietin hauskan päivän Moomin Valley Parkissa Saitamassa ja kävin katsomassa Asakusan Sanja-Matsuria. 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani

Pieniä hetkiä Japanissa, joka sulattivat sydämeni

maanantai, toukokuu 20, 2019
pariskunta kimonoissa kiotossa

Se, kun olet mielenterveyskuntoutujien kodissa vapaaehtoistöissä Hiroshimassa. Ujo kuntoutuja, joka ei aluksi uskaltautunut edes katsomaan silmiin, rohkaistuu muutaman viikon päästä tuomaan tuliaiseksi maistiaisen eilen leipomastaan matchakakusta.

Se, kun karaokessa muutaman enemmän kuin muutaman nauttinut japanilaismies laulaa rakkauslaulua silmät kyynelissä.

Se, kun lisko lyllertää häntä heiluen pitkin ikkunaa, pyöreä valkoinen vatsa taloa kohden.

Se, kun olette töissä riisipellolla vapaaehtoisnuorten porukalla syrjäisellä maatilalla ja kylän obaasanit, vanhemmat isoäitihenkiset naiset, tulevat tuomaan virvokkeita. He kehottavat tekemään töitä ahkerasti, ”gambatte kudasai”, ja kertovat miten ihanaa on nähdä nuorta voimaa autioituvassa kylässä.

Se, miten illalla joku huutaa ”täällä on tulikärpänen!” ja kaikki ryntäävät ulos katsomaan.

Se, kun Hiroshiman pomoni kantaravintolan omistajan japanilaiset lapset yrittävät opettaa minulle kanjeja. He korjailevat hiragana-tekstejäni, joissa saken ansiosta yo:t ovat muuttuneet yu:ksi.

Se, kun moderni nunna ottaa sinut asumaan rankkasateiden ajaksi kotiinsa. Se sijaitsee buddhalaistemppelin yläkerrassa, siellä on futonit pedattu valmiiksi ja lahja odottamassa. En osaa kiittää tarpeeksi, etenkään kun ohjelma pistää vielä paremmaksi – munkki opettaa minulle ruoanlaittoa kädestä pitäen, soittaa surullisen laulun perinteisellä koto-kielisoittimella ja ottaa esiin kalligrafiavälineistönsä.

Se, kun tuntematon japanilainen obaasan alkaa bussipysäkillä nyppiä mustasta neuletakistani vaaleita irtohiuksiani.

Se, miten erilaiselta kohtaamiset muiden ihmisten kanssa tuntuu tällä maailman laidalla. Törmään mm. saksalaiseen sosiologiin, jenkkityttöön, joka on fanittanut teininä samoja bändejä kanssani ja puolalaiseen valokuvaajaan, joka kuvaa Jeesus-teemaisia esineitä. Japanissa tuntee olonsa välillä ulkopuoliseksi, joten tuntuu tosi hyvältä jakaa se ulkopuolisuuden tunne jonkun kanssa, edes hetken verran.

Se, kun pidän huoneeni ikkunaa auki, ja kuulen ulkona jonkun laulavan pyöräillessään kotiin.

Se, kun asuntolan yrmy yövartija vastaa kumarruksiini pienellä hymyllä ensimmäistä kertaa.

Hetket koettu matkoilla 2018 ja 2019. Kuvat viime kesältä Kiotosta, koska Kioto nyt on aina vaan ihana.

Lisää tunnelmia ja kohtaamisia Japanista:

Postikortteja Japanista: Kalmari
Postikortteja Japanista: Tatuointi
Postikortteja Japanista: Kodinhoitoa
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 2

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Historiallista tunnelmaa Tokiossa / Yanesenin parhaat

lauantai, toukokuu 18, 2019
temppeli Yanesenin alueella Tokiossa

Yanakasta, Sendagista ja Nezusta koostuva Yanesen (YAnaka, NEzu, SENdagi) on harvoja alueita, jossa Tokiossa on jäljellä historiallista tunnelmaa. Tässä alueen parhaat palat!

 

Yaneseniin saapuessani tekee mieli hieraista silmiäni. Ai tällaistakin Tokiota on vielä jäljellä! Temppelitiheydestä ja vanhoista puutaloista voisi luulla, että nyt ollaan esimerkiksi Kiotossa.

Lähes koko Tokio on tuhoutunut viime vuosisadalla – joko Kanton suuressa maanjäristyksessä tai toisen maailmansodan pommituksissa. Lähimmäs vanhan Tokion tunnelmaa pääsee Yanesenin lisäksi Asakusassa. Siellä kuitenkin on niin paljon turisteja, että lumous vähän tuppaa särkymään.

Yanesenissa asia on toisin. Kuljen kapeilla kaduilla haltioituneena, vain harva turisti on löytänyt tiensä tänne.

Miten sinne pääsee?

Aloita kierros Uenon asemalta ja tutustu ensin puiston kohteisiin. Jos tahdot kiertotien, Yanesenin alueelle pääsee hyvin myös asemilta Nippori, Nezu ja Sendagi.

Seuraavat kohteet ovat hyvin kierrettävissä puolessa päivässä.

 

Nezu Shrine

Atsaleoistaan tunnettu shintolaistemppeli on yksi Tokion vanhimmista ja kauniimmista. Täältä löytyy punaisten torii-porttien kuja, jossa voi kuvitella olevansa Kioton Fushimi Inari Taishassa.

Paikka on suosituimmillaan keväisin atsaleojen kukkimisaikaan (huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun). Tule silloin ihailemaan kukkamerta tai vältä ruuhkat ja tule muulloin.

(Lue tästä postauksesta Nezun pyhäkön atsaleafestivaalista.)

> Osoite: 1-28-9 Nezu

 

Dy’s Tofu House

Sympaattinen pikkupaikka Nezun temppelin vieressä tuntuu siltä, kuin olisi päässyt vieraaksi isovanhempien olohuoneeseen. Kukaan ei puhu sanaakaan englantia, eikä käsin kirjoitettua listaa ymmärrä edes Google Translaten kanjien kääntäjä.

Dy’s on erikoistunut tofuihin ja lounaalla on tarjolla muutama erilainen settivaihtoehto. Osassa on lihaa, mutta vegaaniruokaa löytyy aina. Suosittelen toistelemaan ”begetarian” tai ”began” – elekieli ja ystävällisyys riittää hyvin.

Palvelu on sympaattisen hidasta. Kun nousen pöydästä maksaakseni, vanhempi tarjoilija alkaa hössöttää teen unohtuneen. Paikka on pieni ja ulos muodostuu päivän mittaan jonoa, joten kannattaa olla paikalla vähän ennen avaamisaikaa.

> Osoite: 4-48-1 Sendagi.

 

Pikkuiset temppelit

Alueella on hämmentävän paljon pieniä temppeleitä – ai niin, tältä tuntuu Kiotossa käveleminen. Muutaman korttelin välein on yksi, jokainen kauniiksi remontoituna ja laitettuna.

Monen temppelin pihalla saa samoilla yksin. Se tuntuu ihanalta vastalääkkeeltä Shinjukun ja Shibyan ihmiskaaokselle.

On tosi vaikea uskoa olevansa miljoonakaupungissa!

 

Galleriat ja putiikit

Jos Shimokitazawa tai Koenji tuntuvat liian rähjäiseltä, saatat viihtyä Yanasenin kaupoissa ja kahviloissa. On kahviloita notkumiseen, gallerioita ja käsityöputiikkeja.

Herttaisin on kirjakauppa, joka myy japanilaisten niteiden lisäksi pohjoismaisia lastenkirjoja. Aika nuhjuinen Muumipeikko ja pyrstötähti olisi lähtenyt kotiin n. 40 eurolla.

Gallerioista kehutuin ei ollut golden weekin takia ollut vierailupäivänäni auki. SCAI the Bathhouse on rakennettu vanhaan kylpylään ja sen vaihtuvissa näyttelyissä on sekä japanilaista että ulkomaista nykytaidetta.

> SCAI the Bathhouse sijaitsee osoitteessa 6-1-23 Yanaka.

 

Vanha puutalo Yanakassa Yanaka Museum Annex saketynnyreitä

Shitamachi Museum Annex

Vanha viinapuoti on entisöity alkuperäiselleen – ja avattu pikkuiseksi museoksi, joka on avoin kaikille.

Sisältä löytyy mm. saketynnyreitä, punnuksia ja mainoksia. Vanha puinen arkkitehtuuri on nähtävyys jo itsessään.

> Osoite: 2-10-6 Ueno-sakuragi. Ilmainen!

 

Yanaka Beer Hall & Vaner

Ehkä Tokion kauneimmalla sisäpihalla sijaitsee erikoisolutbaari Yanaka Beer Hall, kahviloita ja… hetkonen… mistä tuo korvapuustin tuoksu tulee?

Sisäpihan kaukaisimmassa nurkassa on viikinkilogolla varustettu leipomo Vaner. Heidän kanelipullansa (300 ¥) on lähes yhtä hyvää kuin Suomessa.

Ensi kerralla testaan oluthuoneen maistelusetin. Myynnissä on myös Yanaka lageria, jota saa vain täältä.

> Osoite: 2-15-6 Ueno-sakuragi

 

Yanaka reien -hautausmaa

Yanakan hautausmaa on yli 7 000 sielun viimeinen leposija. Jossain sieltä löytyy myös viimeinen shogunaatti Tokugawa, mutta paikan kauneus häkelsi minut niin, etten muistanut edes lähteä etsimään.

Monelle haudalle on tuotu vainajien lempijuomia – useimmiten sakea. Joku heistä taisi olla kuitenkin enemmän Kirin-oluen perään.

Yanaka reien on muuten erityisen suosittu keväisin kirsikankukka-aikaan. Monet sen teistä ovatkin kirsikkapuiden reunustamia. Paikka soveltuu myös kissojen bongailuun – monet naapuruston nelijalkaisista kun tuntuvat viihtyvän haudoilla!

> Osoite: 7-5-24 Yanaka

 

Tenno-ji

Hämmentävän modernin portin takaa löytyy rauhallinen temppelipiha puurakennuksineen. Taivasalla istuu pronssinen buddha. Se ei ole lähelläkään Naran tai Kamakuran kokoluokkaa, mutta sievä se on näinkin.

Temppelistä löytyvät esitteet mainostavat zen-buddhalaisia meditaatioistuntoja. Olisi siistiä tulla kokeilemaan niitä tänne joskus!

> Osoite: 7-14-8 Yanaka

 

Nekoemon

Miltä kuulostaisi kahvihetki maneki neko -onnenkissoja maalaten? Tai tahdotko perinteisiä japanilaisia tuliaismakeisia, jotka ovat kissan muotoisia? Täällä onnistuu!

Nakoemonilla on kaksi liikettä lähellä toisiaan Yanesenissa – toinen on kauppa, toinen kahvila. Valitettavasti löysin vain sen kaupan, kahvila jää ensi kertaan.

> Lisää infoa täällä. Kahvilan osoite: 5-4-2 Yanaka. 

 

Asakura Museum of Sculpture

Kuvanveistäjä Asakura Fumion (1883–1964) kotitalo/ateljee on kiehtova yhdistelmä itää ja länttä. Korkeassa ateljeetilassa näkyvät jugendin vaikutteet. Sisäpihan puutarhaa vesiaiheineen voi katsella kaikista huoneista. Olisin voinut jäädä ikuisuudeksi tuijottelemaan sitä, erityisesti teehuoneen tatamilattialta käsin.

Esillä on tietysti myös veistostaidetta. Itselleni niiden kiehtovinta antia olivat erilaiset kissatyöt, joiden malleina ovat olleet Asakuran omat lemmikit. Niitä on elänyt talossa kuulemma kerralla jopa 20.

Osoite: 7-16-10 Yanaka. Sisäänpääsy aikuiset 500 ¥ / lapset 250 ¥.

 

Yanaka Ginza

Sympaattisesti vanhahtava kävelykatu, josta löytyy pieniä putiikkeja ja ruokapaikkoja. Käytettyjen kimonojen ja haorien metsästäjille löytyy omat kauppansa – kuvan haorit maksoivat 500 ¥ kappaleelta.

Suosikkeihini lukeutui alkupään keittiötarvikeliike Yanaka Matsunoya, jonka punotut korit aiheuttivat minussa hämmentävän suuria ostohimoja.

> Sijainti: n. 300 m kävelymatka JR Yamanoten asemalle Nippori.

 

Lisää perinnejuttuja Japanissa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Päiväretki Miyajimaan: pyhä saari Hiroshiman lähellä
Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!