Browsing Category

Kioto

Japani Kioto

Rakkauskirje Kiotolle

torstai, elokuu 8, 2019

Kioto on kaupunki, josta en osaa kirjoittaa analyyttisiä matkavinkkejä. Tässä avoimen dramaattinen rakkauskirje yhdelle lempikaupungeistani Japanissa.

 

Voi Kioto,

Kun me kohtasimme ensimmäisen kerran, oli helteinen elokuun ilta. Olin varannut majoituksen Ryokan Hostel Gionista, tatamilattiaisesta kapsulihotellista. En osannut odottaa sen olevan yhdessä kauneimmista kortteleistasi. Katselin jokivartta puutalojen välissä, sydämeni alkoi hakata nopeammin.

Minä tahdoin heti tietää sinusta kaiken.

Sinä kesänä 2018 meillä oli monta pitkää ihanaa päivää yhdessä. Oli kuumuus vuorten välissä. Söi aamiaiseksi jäätelöä ja jäädytettyjä hedelmiä. Netissä kirjoitettiin ihmisten kuolleen helteeseen. Hikoilin kuin pieni porsas ja litkin ionisointijuomia.

Kioto, tahdoin nähdä sinut kauneimmillasi, ennen muita. Laitoin herätyskelloni soimaan ennen kuin kukaan muu täydessä makuusalissa oli vielä herännyt. Se kannatti. Temppelit olivat juuri auenneet, oli ihanan rauhallista. Vain kaskaat sirittivät ennen kuin niiden äänet peittyisivät ihmisten monikieliseen äänimassaan.

Ja ne kurjet. En ole nähnyt koskaan niin montaa hontelojalkaista japaninkurkea, kuin sinun jokivarsillasi.

Voi Kioto, sinä olet niin ylväs, kaunis ja turhamainen. Kaduiltasi löytyy enemmän epäkäytännöllisiä kimonovuokraamoja kuin paikkoja, joista asukkaasi saisivat arkisia asioita. Välillä minä mietin, oletko sinä kaupunki ollenkaan vai kaunis kulissi – historian ystävän huvipuisto.

Olen niin ihastunut sinuun, että siedän jopa sotkuista bussiverkostoasi. Se saa minut aina älähtämään raivosta päärautatieasemalla, koska en ikinä tajua mistä bussit lähtevät. Ensi kerralla lupaan vihdoin vuokrata sen pyörän.

Tältä kesältä yhteinen aikamme oli kovin lyhyt. Minä ahnehdin ja heräsin vieläkin aiemmin, samoilin Gionin kaduilla ennen aamukuutta. Muutama kaupanomistaja katsoi aavistuksen paheksuen, ihan kuin olisin rikkonut kaavan. ”Ei tänne vielä kuulu tulla.” Tähän aikaan ne kulmat ovat heidän.

Vaikka kaduillasi nykyään kuulee enemmän kiinaa kuin japania, pidän sinusta silti. Rakastan puutarhojesi pieniä sivupolkuja, hiekan ja kivien asetelmia. Herkullista ruokaa, itsetietoisia eläkeläisiä, koululaisia jotka heittelevät joessa kiviä veteen.

Välillä ehdin tuuduttautua rauhaasi niin, että parin korttelin päästä alkava turistikaaos tulee yllätyksenä. Ja pienenä loukkauksena. Osaavatko ne muut arvostaa sinua niin kuin minä? Pystytkö sinä ottamaan ne kaikki ihmiset vastaan? Kulutko jalkojen alla niin, että ne kaikki tyylikkäät asukkaasi muuttavat pois?

Minä toivon etteivät, ja metsästän aina seuraavaa rauhallista temppeliä ja puutarhaa.

Ja minä tulen taas takaisin, rakkaani, Kioto.

 

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Kioto Kobe Tunnepuoli Vaihdossa Tokiossa

16. viikko Japanissa / seikkailun onnea ja reissukrapulaa

torstai, heinäkuu 18, 2019
portti Kioton Gionissa

Neljä kuukautta Japanissa takana – vain kuukausi edessä. Tällä viikolla hyödynsin arkivapaat ja koin ihanan reissun.

 

**  Kaupallinen yhteistyö: Arima Onsenin matka toteutettu yhteistyössä Goshoboh-ryokanin kanssa.

Jo lähimetroasema tuntuu rinkka selässä erilaiselta, kun tietää kohta hyppäävänsä Kiotoon vievään yöbussiin. Kihertelen itsekseni lempituntemukseni vallassa – alkavan seikkailun tunnun.

Opin nopeasti, ettei yöbussi ole mukavuudeltaan juuri lähijunaa parempi. Ikkunat ja jopa kuljettajan koppi on peitetty paksuin pimennysverhoin, kapeilla penkeillä mahtuu oikaisemaan itsensä juuri ja juuri. Toisaalta jokaisessa penkissä on tarjolla pikkuruinen peitto ja kupu, jonka saa vedettyä unta etsivän päänsä eteen.

Nukun yhtä surkeasti kuin pitkillä lennoilla, mutta aamulla väsymys on silti kadonnut. Oi Kioto! Tuuppaan rinkkani aseman lokeroon ja otan bussin kohti Arashiyamaa. Tahdon bongata apinoiden suojelupuiston, jossa eläinten sijaan häkissä ovat ihmiset, ja puutarhoja, joihin en viime kesänä ehtinyt.

Väkijoukoista huolimatta Kioto on juuri yhtä ihana, kuin muistinkin. Nautin lämmöstä iholla. Kuulemma Tokiossa ei ole ollut yhtä vähäaurinkoista kesää sitten 90-luvun.

Illalla vaeltelen väsynein jaloin ympäri Gionia ja jokirantaa kasvot sydänsilmäemojina. Poikkean sivukujille, joiden lamput valmistautuvat Gion-matsuriin.

Eivätkä ne ihanat reissupäivät siihen lopu. Kiotosta jatkan onsenkylä Arimaan blogiyhteistyökuvioiden merkeissä, sitten kierrän Koben kaupunkia. Mutta kuin huomaamatta aika kuluu ja istun hiljaisessa baarissa yöbussia odottaen, edamame-pavut seuralaisenani.

En lainkaan tahtoisi lähteä, viime päivät ovat täynnä niin onnellisia välähdyksiä. Koben siluetti Nunobiki-yrttipuutarhasta vuoren rinteeltä käsin, Kioton hiljaiset kadut aamuviideltä. Ariman tunnelmallinen onsenkaupunki, jonka talojen väleissä kuumat lähteet höyryävät ilmaan. Upea ryokan ja erityisesti se parantava vesi, jossa sain kylpeä monta kertaa.

Mutta arki kutsuu, nousen kiltisti bussiini. Tahmaisten tuntien jälkeen Tokiossa vastassa on taas kerran kaatosadetta ja kastun jo tietä ylittäessäni. Sateenvarjo unohtui tietysti Kansaihin.

Lasken, että hukattu sateenvarjo on noin viides tällä reissulla – joko ne ovat vaihtuneet matkan varrella tai unohtuneet jonnekin. (Onneksi combinien halvimmat suuret varjot eivät maksa neljää euroa enempää.)

Seuraavat päivät poden reissukrapulaa, sellaista vahvaa väsymyksenä alkavaa, joka pidemmän päälle kasvaa levottomuudeksi. Moni asia tuntuu vaikuttavan siihen. Viimeisten kouluhommien valmiiksi kurominen, kaikki vaihdon lopun paperityöt, innokkaasti kahmitut free-työt ja ”pakko kokea kaikki nyt”-paniikki, joka johtuu lähestyvästä syksystä ja paluulennosta. Se on päivä päivältä lähempänä.

Yritän miettiä, mikä voisi helpottaa. Aloitan uuden bullet journalin, teen to do-listoja ja suunnitelmia. Kalvava tunne kuitenkin on, että kaipaisin jotain pidemmän tähtäimen odotettavaa. Tiedän yhden lääkkeen, joka auttaisi – lentoliput jonnekin kauas.

Mutta missä määrin se on eskapismin sijaan pakenemista?

 

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut
Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää
Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia
Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa
Viides viikko Japanissa / on siis kevät
Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät
Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista
Kahdeksas viikko Japanissa / mitä kuuluu oikeasti -haaste
Yhdeksäs viikko Japanissa / kuulumiset listoina ja videona!
Kymmenes viikko Japanissa / köhää ja kouluhommia
11. viikko Japanissa / sadekausi alkaa
12. viikko Japanissa / asioita, joita ei jää ikävä
13. viikko Japanissa / yhteiskuntapohdintaa
14. viikko Japanissa / arjen paloja ja äänikirjoja
15. viikko Japanissa / lopun alkua

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Kioto Matkavinkit

Miten välttää Kioton ruuhkat?

perjantai, maaliskuu 1, 2019

Kioto on ihana ja ainutlaatuinen. Siellä kulkiessa kiittää joka hetki, että paikka poistettiin atomipommin tiputuslistalta viime hetkellä. (Historian asiantuntijat olivat vedonneet sotajohtajiin Kioton kulttuuriperintöä puolustaen.)

Valitettavasti, kuten monissa maailman upeissa paikoissa, Kioton upeudesta tietävät tuhannet muutkin.

Tässä muutamia hyväksi havaittuja vinkkejä pahimpien turistirysien välttämiseen!

Kinkakuji-temppelin puutarha, puita ja polku ja kauempana kulkeva japanilainen nainen

Älä nuku pitkään.

Otin Kiotossa toisenlaisen reissurytmin. Heräsin kuuden jälkeen ja aloitin temppelikierrokseni ennen ryhmämatkalaisia.

Suurin osa temppeleistä aukeaa kahdeksalta tai yhdeksältä, mutta eivät kaikki. Esimerkiksi Aryashiyaman bambumetsä on auki kellon ympäri. Läpi vuorokauden auki ovat myös jotkut temppeleistä, kuten Nanzen-ji ja Fushimi Inari Taisha. Näistä jälkimmäinen lukeutuu Kioton päänähtävyyksiin. En halua kuvitella, miltä Fushimi Inarissa tuntuu keskipäivällä, turistien kansoittamana. Niin lumoava se oli aamuseitsemältä, kun torii-porttien alla kulki vain muutamia muita lisäkseni.

Toinen vaihtoehto on rynnätä sisään heti temppeleiden avautuessa. Esimerkiksi Kinkaku-jin puutarhassa oli ihanan raukea tunnelma heti avaamisen jälkeen. (Kuvassa.)

Huomasin, että yhdeksän jälkeen temppelit alkoivat täyttyä. Mitä pidemmälle päivä eteni, sitä ruuhkaisemmaksi paikat kävivät.

 

Vältä viikonloppua.

Kioto on ruuhkainen arkipäivinäkin ja pahimmillaan myy itsensä loppuun, jolloin majoitusta on etsittävä läheltä Osakasta tai Narasta.

Miksi kokeilisit onnea viikonloppuna, jolloin liikkeellä ovat myös aasialaiset viikonloppumatkaajat?

 

Kioton joki sinisellä hetkellä ja vastarannan valoja

Kioton ruuhkaisimmat paikat:

  • Kiyomizu-dera -temppeli
  • Kiyomizu-dera -temppeliin johtavat tiet, erityisesti Matsubara-dori
  • Fushimi-Inari-Taisha -temppeli
  • Nishikin markkina-alue
  • Ginkaku-ji -temppeli
  • Kinkaku-ji -temppeli
  • Ryoan-ji -temppelin kivipuutarha
  • Tofuku-ji -temppeli ruskan aikaan
  • Eikan-do -temppeli ruskan aikaan
  • Nijo-jo -linna

 

arashiyaman bambumetsän vihreitä bambupuita

Valitse vaihtoehto ja jatka pidemmälle.

Suurin osa turisteista vierailee Kiotossa hyvin rajatuissa paikoissa, vaikka tarjolla olisi lähes 2000 temppeliä. Itsestäänselvimmiltä reiteiltä poikkeamalla voi helposti löytää lähes autioita paikkoja. Esimerkiksi ruskan aikaan suosittu zen-temppeli Tofuku-ji puutarhoineen oli elokuussa lähes autio. Kauniilta se näytti vihreidenkin lehtien kanssa.

Kioto itsessään on melko lättänä, temppelit sijaitsevat sen viereisillä vuorenrinteillä. Kun löydät yhden temppelin, sen vierestä todennäköisesti löytyy lisää katsottavaa. Tästä postauksesta löytyy ehdotuksia korvikkeista suosituimmille nähtävyyksille.

 

Tarkista japanilaisten loma-ajat.

Kioto kulttuuriperintöineen on ainutlaatuinen myös japanilaisten silmissä ja se houkutteleekin paljon kotimaan turisteja puoleensa.

Japanilaiset tykkäävät matkustaa erityisesti:

  • Kirsikankukkien kukkiessa (maaliskuun lopusta huhtikuun alkuun)
  • Golden Week (toukokuun ensimmäinen viikko)
  • Ruskasesonki syksyllä (marraskuussa)

 

Tofuku-ji temppelin sivutemppeli

+ Tarkista temppelien remontit

Tämä ei liity ruuhkien välttämiseen, mutta saattaa kuitenkin kiinnostaa Kioton matkaa suunnittelevia.

Kioton kulttuuriperintö on hyvin vanhaa ja vaatii huoltoa priimana pysyäkseen. Tällä hetkellä monen harmiksi remontin alla on yhden Kioton kuuluisimman temppelin, Kiomizu-Deran, päähalli. Remontin arvioidaan valmistuvan keväällä 2020. Pienemmistä temppeleistä tällä hetkellä remontissa on Chion-in-temppelin Miedo-halli ja Enryaku-ji -temppelin päähalli. Enryaku-jin remontti kestää huimat kymmenen vuotta.

Remontit eivät yleensä estä temppeleissä vierailemista, mutta saattavat sulkea osan rakennuksista. Erityisesti ne aiheuttavat näköhaittaa piilottamalla kauniit kohteet rumilla hupuilla.

Onpahan lisäsyitä palata Kiotoon – esimerkiksi ensi vuonna ruska-aikaan!

> Täällä Japan-Guiden listaus remontissa olevista temppeleistä Japanissa. 

Pysy mukana:

Facebookissa: Iida in Translation
Intagram: @iidaeli
Bloglovin täällä
Blogit.fi täällä

Kasvisruoka Kioto Matkavinkit Päiväretket Kansain alueelta Ruoka

Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri

keskiviikko, tammikuu 23, 2019

Japanilainen kasvisateria pienissä punaisissa kipoissa

Japani ei ole varsinaisesti kasvissyöjien ruokataivas. Inari-sushia ja maki-rullia toki löytyy combineistakin, mutta liha, siipikarja ja merenelävät dominoivat ruokalistoja. Keitot on useimmiten keitetty lihaliemeen tai kalapohjaiseen dashiin. Merenelävien suuntaan joustamalla (kuten itse Japanissa teen) voikin moninkertaistaa ruokavaihtoehtonsa. (Vaikka varmasti vahingossa söin välillä lihalientä. Ignorance is a bliss…)

Yhdessä ihmisryhmässä kasvisruoka pitää kuitenkin pintansa jopa Japanissa. Buddhalaismunkkien perinteinen ruokavalio, shōjin ryōri, nimittäin koostuu pelkästään kasvikunnan aineksista.

japanilainen ravintola, tatamilattiat ja matalia pyöreitä pöytiä

Shōjin ryōri  -ruokavalion perusteena on ”viiden sääntö” – makea, kirpeä, suolainen, karvas ja umami. Tavoitteena on tasapainoinen, terveellinen ruoka, joka tukee munkkien meditaatiota.

Ruokavalion isossa osassa ovat soijapohjaiset tuotteet, kuten tofu, abura-age (inari-sushista tuttu makea friteerattu tofu), koya-dofu (kuivattu tofu) ja natto (fermentoidut soijapavut). Tyypillistä on myös vehnägluteiinista valmistettu fu ja konjak-kasvista valmistettu gelatiinimainen konnyaku. Osa keittiön aineksista vaihtuu sesongin mukaan – kesällä tomaatteja ja munakoisoa, syksyllä bataattia, talvella juureksia ja daikon-retikkaa.

Helpoiten japanilaisen kasvisruoka-aterian ääreen pääseekin buddhalaistemppeleissä. Esimerkiksi Kioto on hyvä paikka shōjin ryōrin maistamiseen, samoin temppelivuori Koyasan. Myös Osakasta ja Tokiosta voi tuurilla ja googlettelemalla löytää sopivan ravintolan – shōjin ryōrista kun ovat kiinnostuneet myös terveysintoilijat.

Ryoan-ji kivipuutarha

Shōjin ryōrin tuli itselleni eteen Kiotossa vähän sattumalta. Kultaisen temppelin (Ginkaku-ji) jälkeen menin viereiseen Ryōan-jiin, jossa oli kaunis zen-kivipuutarha (kuvassa). Lounasaika alkoi lähestyä ja aloin juuri miettiä, minne veisin itseni syömään. Mutta sitten törmäsin temppelin puutarhassa kylttiin: Saigen-in Tofu Restaurant. Hihkuin itsekseni. Oliko tämä nyt sitä buddhalaismunkkien ruokaa?

Oli ehdottomasti päästävä maistamaan.

Ravintolaan mentiin portista pienemmän puutarhan läpi. Oli autiota, kuului vain puutarhan puron solinaa. Jätin kenkäni niille varattuun lokerikkoon ja soitin ovikelloa, kysyen ovatko he auki. Kohtelias japanilainen tarjoilija avasi liukuoven viileään tatamilattiaiseen ravintolaan, jossa ei ollut lisäkseni ketään ja antoi valita paraatipaikan – pyöreän pöydän ikkunan edestä.

Näkymä puutarhaan oli lumoavan kaunis ja rauhoittava. Viihdyttävämpi kuin yksikään kirja tai älypuhelimeni feed.

Tarjoilija suhtautui minuun aavistuksen jäykästi, mutta näytti ilahtuvan, kun tilasin kokonaisen lounassetin (n. 25€).

Ensimmäisenä pöytään tuotiin kastikekippo, jonka pinnalla kellui seesaminsiemeniä. Japanilaisissa ravintoloissa tuodaan usein pöytään aluksi pieni tervehdys, joten kuvittelin tämänkin olevan joku sellainen – vaikka vahva terveyskeitto.

Kastike oli hyvää yksissäänkin ja ehdin maistella sitä hyvät määrät, ennen kuin järkyttyneen näköinen tarjoilija toi luokseni lisää ruokaa ja paljasti asian oikean laidan.

Settiin kuului paljon erilaisia asioita, joista harvaa tunnistin. Tsukemono-pikkelsejä, keitettyä pehmeää tofua, lähestulkoon makean leivosmaisia suupaloja, merilevää. Maut olivat mietoja, mutta hienostuneita ja herkullisia.

Syödessäni ravintola alkoi täyttyä japanilaisvieraista, jotka katselivat minua aavistuksen kummastellen. Ehkä buddhalaisruoka oli Japanin vastine sille, että turisti popsisi Lapissa poronkäristyksen sijaan poron palleja?

Hymyilin itsekseni, tuijottelin puutarhaan ja nautiskelin erilaisista mauista.

Uskon, että sen aterian buddhalaistemppelin puutarhassa muistan vielä pidemmän aikaa.