Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Viro

Japani Taiwan Viro

Iida in Translationin yksivuotissynttärit + voita liput matkamessuille!

keskiviikko, tammikuu 8, 2020

Matkavuosi 2019 vei vaihtoon Japaniin ja monille sivureissuille. Herkuttelin Tallinnassa, bongasin geishoja ja delfiinejä, tykästyin kuplateehen. Hyppää mukaan!

Lauantaina juhlitaan myös tämän blogin yksivuotissynttäreitä, sillä Iida in Translationin ensimmäinen postaus julkaistiin 11.1.2019. Vuoteen on mahtunut monta hienoa hetkeä – ja loppuvuoteen aika rajua reissukrapulaakin.

 

 

Tammi-helmikuu: Lähimatkailua ja herkuttelua Tallinnassa

Alkuvuosi sujui Japaniin lähtöä valmistellen. Reissuhetkiä koin maakuntamatkaillen Turussa Aboa Vetus & Ars Novassa ja ystäväni luona Tampereella. Erityisesti pulahdus Rauhaniemen kansankylpylän hyytävään avantoon painui mieleen alkuvuoden kohokohtana. Tuollaisia kotimaan reissukokemuksia saisi mahtua toivottavasti reilusti vuoteen 2020!

Ihana oli myöskin äitini 70-vuotissynttäreiden kunniaksi tehty yllätysreissu Tallinnaan. Herkuttelimme SALTissa, Von Krahl Aedissa ja Kohvik Moonissa. Paijailimme kissoja Kassikohvik Nurrissa, kävimme lentosatamassa ja Kadriorgin palatsissa monen vuoden tauon jälkeen. Tallinna ei petä koskaan!

Lue lisää:
Äiti-tytär-viikonloppumatka Tallinnaan
3 × Tallinnan reissun ravintolavalinta

 

Iida ja kirsikankukat

Maaliskuu: Kirsikankukkien ihailua Tokiossa

Maaliskuun lopussa Se Suuri Seikkailu vihdoin koitti ja lentokone heitti minut Japanin kamaralle. Ehdin juuri sopivasti ihastelemaan kirsikankukkia ennen viikon päässä häämöttävää koulun alkua. Totuttelin uuteen aikarytmiin ja ostin asuntolahuoneeseeni välttämättömimpiä keittiötavaroita. Nautiskelin monta sakurapiknikkiä ja aloin kirjoittaa viikkokuulumisiani tänne blogiin.

Pinnan alla kupli ihana odotus – kaikki oli vasta alussa.

Lue lisää:
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 1
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 2
Hanamin juhlintaa Tokion Meguro-joella

 

tanssivia geishoja Tokiossa Asakusan turistikeskuksessa

Huhtikuu: Tokioon tutustumista

Huhtikuu kului Tokioon syventyen. Koulussa piirtelin mangaa, iltaisin tein pieniä kaupunkiseikkailuja. Erityisen paljon aikaa kului kotini lähialueilla Shinjukussa, Harajukussa, Shibuyassa ja Shimokitazawassa. Yksi kivoimmista päivistä oli Lanttimatkojen Lotan kanssa vietetty päivä, jolloin kävimme katsomassa Oiran-kulkuetta, päädyimme vahingossa oikeiden Asakusan geishojen tanssiesitykseen ja katsoimme kabukia, perinteistä japanilaista teatteria.

”Asuntolan kotiintuloajat saavat tuntemaan, että muutun keskiyöllä kurpitsaksi”, kirjoitin matkapäiväkirjaani. Tokion arki alkoi tuntua uudelta normaalilta ja tavat syömisestä kaverimenoihin alkoivat vähitellen asettua uomiinsa.

Lue lisää:
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!
Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe
Kympillä kabukiin – perinteistä japanilaista teatteria Tokiossa

 

Iida ja Fuji-vuori

Toukokuu: Viikonloppureissu Hakoneen

Loppukevään kruunu oli viikonlopun mittainen sooloreissu Hakoneen, poispäin Tokiosta kohti Fuji-vuorta. Olin odottanut näkeväni aktiivisen tulivuoren laavakenttineen, mutta vaarallisten höyryjen takia alue oli suljettu. Se ei haitannut pätkääkään, sillä Hakone tarjosi paljon muuta: kulttuuria, temppeleitä, onsenissa rentoutumista.

Erityisen lumoava oli Hakonen luonto. ”Japanilaiset männyt ovat niin korkeita, että on helppo ymmärtää, että niissä jokaisessa asaattaa asua kami-sama. Niin jylhiä ne ovat ja maagisia valon siivilöityessä juurten tasolle. Japanilainen valo on ihan erilainen, mutta sitä on vaikea tallentaa kameralle.”

Toinen ihana toukokuun päivä oli retki Kawagoeen, historialliseen pikkukaupunkiin, jossa on yhä jäljellä edo-kauden tunnelmaa. Erityisen kiehtova oli Kawagoen paikallismuseo, jossa Rovaniemellä asti reissannut opas kertoili minulle pitkät pätkät Kawagoen historiasta, palokuntajärjestelmästä ja vaikka mistä.

Lue lisää:
Viikonloppu Hakonessa osa 1 / selviytymisopas
Viikonloppu Hakonessa osa 2 / aktiviteetit
Kawagoe – Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

 

Toshogu-temppelin rakennuksia

Kesäkuu: Nikko

Kesäkuussa Tokion valtasi kylmä ja harmaa sadekausi – eikä se ollut yhtään vähemmän harmaa Nikkossakaan. Parin tunnin junamatkan päässä Tokiosta löytyi vuoria, onseneita ja upea valikoima UNESCOn maailmanperintökohteisiin lukeutuvia temppeleitä.

Vaikka Nikko temppeleineen ja herkullisine ruokineen lumosikin, oloni oli vähän eksynyt. Maaseudulla kulki julkisia huonosti, en ollut varautunut kylmiin keleihin ja valitsemani hostelli oli koko reissuhistoriani homeisin ja kämäisin. Kun vielä sunnuntaina heräsin kaatosateeseen, päätin opetella armollisuutta reissuminääni kohtaan. Niinpä suuntasin aamupalan jälkeen takaisin Tokioon.

Arki Tokiossa oli täynnä pieniä ihania hetkiä. ”Hortensiat alkavat avautua. Pitää ehtiä pyykätä lakanat ennen sadenkauden alkua, muuten ne eivät kuivu millään kunnolla.” 

Lue lisää:
Rakas matkapäiväkirja: Viikonloppureissu Tokiosta Nikkoon
Nikkon Tōshōgū – ehkä koko Japanin hienoin temppeli!

 

Heinäkuu: Viikonloppu Kiotossa ja Arimassa

Heinäkuun arkivapaa meren päivä sai taas reissuhampaani kolottamaan. Kun kuulin, että koulussa ei järjestettäisi vapaamaanantain lisäksi opetusta perjantainakaan, päätin suunnata yhdeksi yöksi Kiotoon. Nautin Arashiyaman rauhasta ja ihmettelin apinapuiston makakeja, jotka vaeltelivat vapaana. Heräsin aamuviideltä ottaakseni kuvia hiljaisen Gionin kaduilla ja ehtiäkseni ensimmäisten joukossa Kiyomizu-deraan.

Kiotosta matkani jatkui blogini ensimmäisen yhteistyökuvion merkeissä Koben Arimaan, jossa nautin Goshoboh-ryokanin vieraanvaraisuudesta. Tunsin oloni hemmotelluksi prinsessaksi, ihanalla tavalla. Toivottavasti pääsen hyvään ryokaniin joskus toistekin!

Lue lisää:
Goshoboh-ryokan Arima Onsenissa – luksusta japanilaisittain (kaupallinen yhteistyö)
Rakkauskirje Kiotolle
Ihmiset ovat häkissä, eläimet vapaana – Kioton Arashiyama Monkey Park

 

Heinäkuu: Kanazawa

Saavuin Kanazawaan yöbussilla väsyneenä ja hieman haikeana – edellisenä iltana oli vietetty läksiäisiäni. ”Lähteminen on aina katkeransuloista”, kirjoitin. ”Näissä hetkissä matkailu tuntuu siltä, että sirottelee itsensä pieninä palasina ympäriinsä maailmalle.”

Japanin länsirannikolta löytyvä Kanazawa on Kioton historiallinen kilpailija. Vanhoilla geishojen teehuonealueilla ja kivisillä samuraialueilla voi aistia kaukaista tunnelmaa. Nähtävyyksiä löytyy upeista museoista ja linnasta yhteen Japanin kauneimmista puutarhoista, Kenrokueniin.

Kuvasin ja kirjoitin Kanazawassa paljon – toivottavasti vuonna 2020 ne vielä päätyvät postauksiksi tänne blogin taajuuksille. Ihana oli myöskin päiväreissu Shirakawa-gon kylään Japanin alpeille.

Lue lisää:
Shirakawa-go, kuvankaunis kylä Japanin alpeilla
19. viikko Japanissa / viimeinen viikko Japanissa

 

Elokuu: Taiwan

Elokuun kruunu oli kymmenen päivän soolomatka Taiwaniin. Tuo Japanin Okinawan lähellä sijaitseva saari on yksi halvimmista lentokohteista Japanista käsin – puhumattakaan paikan hienoudesta.

Vietin muutaman päivän Taipeissa, lähdin junalla Kaohsiungiin. Olin ajatellut lähteväni pikkuruiselle Green Islandille skootteroimaan, snorklailemaan ja lillumaan kuumissa lähteissä, mutta taifuuni pisti suunnitelmani uusiksi. Vietin ekstrapäivän Kaohsiungissa ja suuntasin Taiwanin itärannikolle Hualieniin. Vietin upean päivän Tarokon kansallispuistossa ja toisen veneretkellä delfiinejä bongaillen.

Taiwanista päällimmäisinä mieleen jäi upein luonto, jota olen missään nähnyt. Junarata, jonka toisella puolella kohisee valtameri. Kuplatee, +35°c helle, skootterit, ystävälliset ihmiset sekä halvat ja herkulliset kasvisruoat. Tämän reissun tunnelmia voi parhaiten bongailla Instagramini @iidaeli storyjen highlighteista.

Lue lisää:
Ensitunnelmia Taiwanista
Paluupäiväkirja

 

Marraskuu: Tallinna

Syksy Suomi-arkeen palaamisineen tuntui raskaalta. Tein liikaa töitä ja koulua, väsyin. Onneksi syksyyn mahtui mukaviakin asioita, kuten marraskuinen viikonloppu ystävän kanssa Tallinnassa. Katsoimme yhden leffafestivaalielokuvan, kävimme Fotografiskassa, Balti Jaama Turgilla, Koplissa, joulutorilla ja vintageputiikeissa. Niin, ja tietysti söimme hyvin.

Vaikka olen käynyt Tallinnassa lukemattomia kertoja, se ei vieläkään kyllästytä minua. Varmasti ensi vuoteenkin joku Viron piipahdus mahtuu!

Lue lisää:
Joulukuu, mitä kuuluu?

 

Joulukuu: Lomailua Helsingissä

Joulukuussa odottelin kahden viikon lomaa. Haaveenani oli vain takkatulen edessä loikoilu, wiener nougattien popsiminen, elokuvat ja saunominen. Oli lomani onneksi sitäkin, mutta myös sairastamista. Olenhan juuri sellainen, joka sairastaa lomalla – paitsi, jos on reissu varattuna. 😉

Kuva on eräältä aamulta, jolloin pidimme ystävän kanssa hitaan lounaan ja kävimme Tuomaan markkinoilla. Vikojen koulupäivien iloja, jolloin on vain yksittäisiä palautekeskusteluja jäljellä ja lähestyvän loman voi aistia ilmassa.

 

tipahtaneita kirsikankukkia sormien välissä

Mitä 2020 tuo tullessaan?

Tämän vahinko-reissutauon aikana olen miettinyt, mitä seuraavaksi tahtoisin. Euroopassa kutkuttavat klassiset kaupunkikohteet, interreilaaminen, Georgia, juna Pietariin, ruokamatka Italiaan.

Reissuhimojani ruokkivat tässä kuussa jokavuotiset matkamessut, jotka järjestetään 17.–19.1. Messukeskuksessa. Odotan erityisesti Maata pitkin -matkamessuja ja uusia ideoita suosikkilähikohteeseeni Viroon, joka on tänä vuonna Matkamessujen partnerimaa.

Niin, ja saattaapa yksi seikkailu olla jo mielen päällä. 😉 Kerron siitä lisää täällä blogin puolella, kun arkielämän kuviot sen ympärillä näyttävät selkeämmiltä.

 

+ Voita kaksi lippua matkamessuille!

Sain Matkamessuille bloggaajapassin ja kaksi lippua arvottavakseni sinulle ja avecillesi. Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jotakin – vaikkapa miltä sinun reissuvuotesi 2020 näyttää tai mikä näistä 2019 reissuistani kuulosti houkuttelevimmalta. Arvonta suoritetaan 12.1. ja liput toimitetaan voittajalle meilitse.

Arki matkojen välissä Viro

Joulukuu, mitä kuuluu?

maanantai, joulukuu 30, 2019

Syksy. Mihin se kaikki oikein katosi? Ja mihin tämä blogi hiljeni? Valitettavasti tämä teksti on aivan yhtä ankea kuin syksynikin oli.

 

Kuin huomaamattani elokuu paluutuskineen vaihtui syyskuuksi, syyskuu lokakuuksi. Kohta ohi valui marraskuu ja joulukuukin. Mitä tänä syksynä on oikein tapahtunut?

Olen oppinut, että työ, koulu, sosiaalinen elämä ja lepo muodostavat neliön, josta ei voi valita kaikkia puolia. Skippasin levon, mutta kehoni vaati sen itse takaisin. Aloin nukkua pommiin kouluaamuista. Lääkitä itseäni useammilla päiväunilla, kuin edeltävinä vuosina yhteensä. Harmittelin, miten tämä blogi ja Instagram nukkuivat, kun minä koetin keskittyä selviämiseen satsumoiden, D-vitamiinin ja kaverimenojen voimin.

Päivä toisensa jälkeen haaveilin upottavasta hiekasta varpaiden alla. Rinkan pakkaamisesta ja junaan hyppäämisestä, siitä ettei ole aivan varma mistä maisemasta seuraavana aamuna herää. Mutta olin päivästä toiseen Suomessa, josta valo vähenee, ja työpäivien jälkeen on tartuttava kouluhommiin. Tai freelancer-keikkoihin, joille optimistisesti sanoi ”joo”, jotta surullisen tyhjä matkakassa saisi edes vähän täytettä.

Lopulta löysin itseni äärirajoilta ja itkemästä pomoni edessä. En onneksi saanut sairaslomaa vaan uuden viivan ”melkein burn outissa”-elämänkokemuslistaani – ja ymmärtäväiset esimiehet antoivat lyhentää työviikkoni kolmipäiväiseksi, jotta koulu saa enemmän aikaa. Sitä on jäljellä onneksi enää vain vähän. Syksyn muutamat rästityöt, kevään pienet kurssit ja opinnäytetyö.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen tänä syksynä löytänyt itseni tilanteesta, jossa en ole varma mitä odottaisin. Aiemmin harkitsin ja odotin opintovapaalle lähtemistä. Sitten Japaniin vaihtoon pääsyä. Mitä seuraavaksi? Pitkää matkaa? Jotakuta jota rakastaa? Ulkomaille muuttamista?

Kyllä, Suomeen paluu on tuntunut shokilta. Mutta en osaa edes määritellä millä tavalla. Arki ja seikkailut tuntuvat niin erillisiltä osilta minua, etten tiedä, kumpi osista on enemmän totta.

Ja samalla niskassa on se milleniaalin syyllisyys, first world problems, kun tavallinen arki töineen ei tunnu olevan tarpeeksi.

Mutta kivuliaimmissakin syksyissä on ne tietyt hetket, joissa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Sitä oli marraskuun lopun viikonloppureissu ystävän kanssa Tallinnaan. Tekosyynämme oli Pimeiden öiden filmifestivaali PÖFF, mutta oikeasti vaeltelimme joulutoreilla ja kaduilla katsomatta yhtä leffaa enempää.

Asuimme Kalamajassa Airbnb-kodissa, joka oli sisältä siisti, mutta rappukäytävä näytti kauhuelokuvan kulisseilta. Oli kitkerää mustaa kahvia ja polveilevia keskusteluja maailmanpolitiikasta tabuihin, matkustamiseen, deittailuun ja horoskooppeihin. Kävimme Fotografiskassa ja kävelimme vahingossa sisään valtavan ortodoksikirkon venäjänkieliseen jumalanpalvelukseen. Valtavat kupolit väreilivät kynttilänvalossa. Ulkona merituuli oli aivan yhtä pureva kuin vastarannalla Helsingissäkin.

Niin, tämä teksti on alaston ja keskeneräinen. Vähän niin kuin minä ja tämä syksykin ovat olleet. Mutta taas olemme päivän lähempänä kevättä.

Ja kevät… minulla on suunnitelmia varallesi. 😉

Seuraa matkojani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Ruoka Viro

3 × Tallinnan reissun ravintolavalinta

perjantai, helmikuu 8, 2019

Tallinna on ihana ravintolakaupunki! Tykkään vakoilla suosituksia Like a Local -sovelluksesta, erinäisistä listauksista kuten White Guidesta ja blogeista. Tallinnan ravintoloiden klassikkoja itselleni ovat mm. Leib Resto & Aed ja istuskeluun Must Puudel.

Tällä kertaa olin reissussa äitini ja siskojeni kanssa. Olen melko tarkka ravintoloista, sillä syöminen on minulle rakas harrastus. Niinpä siskoni olivat kaukonäköisiä ja antoivat minulle mandaatin valita reissun ravintolat.

Niinpä aikani selviteltyäni varasin pöydät Saltiin ja Von Krahl Aediin.

Von Krahl Aed ravintolan punajuuriannos ja ravintolasali

Von Krahl Aed

Minne mennä syömään, jos hyvää ruokaa kaipaisi lihansyöjä, kalansyöjä sekä vegaani? Vanhankaupungin Rataskaevu-kadulla sijaitseva Von Krahl Aed on ratkaissut ongelman tarjoamalla jokaisesta annoksestaan sekaani- ja vegaaniversiot. Ravintoloitsijoiden hyppysissä on myös naapurissa sijaitseva Vegan restaurant V, jota irvileuat nimittävät Helsingin parhaaksi vegaaniravintolaksi.

Von Krahlin miljöö on kotoisa vanhan kaupungin talo kapeine huoneineen ja puukattoineen. Hämärässä kynttilänvalossa oli hyvä katsella, miten lumi laskeutui sisäpihan kuusien päälle.

Seurueemme jakoi alkupalaksi Maiseman, joka sisälsi maistiaisia listan muista alkuruoista. Oma valintani oli Punajuuri, jossa marinoidut punajuurisiivut tarjoiltiin munakoisovaahdon, mustaherukoiden ja pähkinä-kidneypapuvaahdon kanssa.

Von Krahlin suklaajälkiruoka

Pääruokani vegaaninen ”lihamureke” rakentui linsseistä, lisukkeena oli kanttarelli-ruisrisottoa, olutkastiketta ja vihanneksia. Maut olivat juurevan maanläheisiä ja umamisia, mutta silti perinteisiä. (Vegepainotteiset vuodet ovat opettaneet, että varmimmin hyvää kasvisruokaa saa aasialaistyylisistä paikoista. Oli virkistävää rikkoa tuota kaavaa.) Äitini ja siskoni tilasivat vuohenjuustoa ja ankkaa, jotka kirvoittivat vuolaita kehuja. Toinen sekasyöjäsiskoni taas ei vegaanisesta kasvispihvi-pääruoastaan niin täysin vaikuttunut.

Itselleni ruoan ja miljöön lisäksi Von Krahlissa parasta oli myös palvelu. Se oli rauhallista, ystävällistä ja asiantuntevaa.

Jälkiruoat jatkoivat pääruokien vahvaa linjaa – suklaakakkua kahvijäätelön ja mustaherukoiden kanssa, porkkanakeksiä manteleilla ja tyrneillä. Oli myös ilahduttavaa huomata, että juustoja lukuunottamatta jälkkärilista oli vegaaninen.

Lopputulos oli samanaikaisesti kotoisa, juhlava, perinteikäs ja kuitenkin moderni.

> Sijainti vanhassa kaupungissa, osoite Rataskaevu 10. Alkupalat 5–13 €, pääruoat 11–19 €, jälkiruoat 5–10€. Ravintolan sivut täällä.

 

 

Saltin poke-annos ja friteerattu tofu

Salt

Kadriorgin puiston vieressä sijaitsee puutaloalue nimeltä Raua. Sen sydämestä löytyy useampi kiinnostava ravintola: NOP, Mantel ja Korsten sekä Salt. Salt on pikkuruinen kortteliravintola, asiakaspaikat ovat parissakymmenissä. Pöytävarauksen voi tehdä suoraan netissä, ilman meilivastausten odottelemista.

Ensimmäinen vierailuni Saltiin oli työporukan reissulla useampi vuosi sitten. Silloin oli kevät ja lautaselleni sattui niin hyvä korvasienirisotto, joka sai lähestulkoon kyyneleet silmiini. Olisin nuollut lautasen puhtaaksi, jos olisin kehdannut.

Salt-ravintola ulkoa päin

Saltille ominaista on kuulemma tiuhaan sesongin mukaan vaihtuvat listat – niin tiuhaan, että ravintolaa varatessani lista oli eri, kun ravintolapöytään istuessamme. Meidän vierailullamme menussa oli vahvasti läsnä Aasian maut (mm. wakamea, ankka-ramenia, mustekala-gyozaa sekä pokekulhoa ponzu-kastikkeella) sekä erilaiset merenelävät.

Päädyimme tilailemaan äiti-sisko-porukalla lähes puolet listasta ja jakamaan kaiken. Ensimmäisenä pöytään tuli hunajassa glaseerattua tofu-tempuraa. Sen uskomattoman rapeaksi paistettu pinta vei hieman huomiota sienisalsalta. Lopputulos oli kuitenkin yksi parhaista koskaan syömistäni tofuannoksista.

Siskojeni suosikki taas oli ponzu-kastikkeisen kaalisalaatin, umeboshi-tomaattien ja seesaminsiementen kera tarjoiltu tonnikala-poke. Myös risotot olivat tälläkin kertaa Saltin vahvuus – fenkolia, pinaattia ja rapuja yhdistävä kokonaisuus oli suussasulava.

Saltin pavlova-jälkiruoka ja tärähtänyt kuva ihmisistä ravintolasalissa

Saltin suurimmaksi miinukseksi osoittautui tungos ja palvelu. Pöytävarauksemme alkaessa 18.30 ravintola oli ihanan rauhallinen, saimme arpoa pitkää tilaustamme rauhassa. Pöytä kerrallaan ravintola täyttyi, melu yltyi ja keittiön käryt leijuivat meidän pöytäämme asti.

Saltin palvelu oli ystävällistä, mutta aika juoksevaa: annokset tuotiin pöytään ennen, kuin olimme edes ehtineet lopettaa edellisen syömisen, ja lautasia kärkyttiin heti pois.

Ruoka oli kuitenkin niin hyvää, että annan moisen täysin anteeksi. Ja jälkiruoat (rikottua marjaisaa ja limeistä pavlovaa sekä tyrnillä maustettua crème brûléetä) olivat erittäin maukkaita nekin.

> Osoite: Vase 14. Alkuruoat 8–13 €, pääruoat 11–22€, jälkiruoat 6 €. Ravintolan nettisivut täällä.

 

Moon-ravintolan kuha ja seljanka

Kohvik Moon

Olen kolkutellut Moonin ovea ensimmäisen kerran vuosia sitten, Tallinnan kesäreissulla. Harmikseni paljastui, että Moon lomailee heinäkuut. Niinpä tämä vierailu Mooniin oli elämäni ensimmäinen.

Moon sijaitsee vähän syrjässä meren rannassa – kävelymatkan päästä Lennusadam-merimuseosta, Kalamajasta ja näyttävästä neuvostoaikaisesta Linnahallista. Moon tarkoittaa viroksi unikkoa ja sen ruokafilosofia edustaa modernia venäläistä keittiötä, virolaisin vivahtein.

Äiti ja siskot valitsivat alkupalaksi borsch-keittoa. Oma seljankani oli taivaallista – tomaattinen liemi sitoi yhteen erilaisia meren herkkuja, herkullisen oliivitahnan ja smetanan kera. Pääruoissa äiti kiitteli Kievin kanaa, toinen siskoista vegaanilasagnea, toisen siskon kanssa kehuimme kuhaa. Erityisen herkullisia olivat kuhan lisukkeena tarjoillut maustetut tuorekurkut.

Laivan lähdön takia Moonissa ei jäänyt aikaa jälkiruoille. Seuraavalla kerralla olisi kiva testata sisarravintola Kolm Sibulat.

> Osoite: Võrgu 3. Alkuruoat 2–12 €, pääruoat 15–19 €, jälkiruoat 4–7 €. Ravintolan nettisivut täällä.

Matkavinkit Viro

Äiti-tytär-viikonloppumatka Tallinnaan

tiistai, helmikuu 5, 2019

Jos lähimatkailun suosikkejani mietitään, yksi on ollut aina ylitse muiden. Nimittäin etelänaapurimme Tallinna! Se on täynnä kauniita puutaloalueita, herkullisia ravintoloita ja aliarvostettuja nähtävyyksiä.

Olen käynyt Tallinnassa useamman kerran kuin osaan laskea – ensimmäisiä kertoja ala-asteella, äidin kanssa Mustamäen torin piraatti-cd-levyjä metsästäen. Suosikkimatkani Tallinnaan oli eräänä kesänä, jolloin kukkaro kielsi kaukomatkailun. Varasimme eksäni kanssa Airbnb:stä söpön puutaloasunnon Kalamajasta ja tutkimme kaupunkia hitaasti viiden päivän verran. Oli heinäkuinen helle ja hitaat askeleet mukulakivikaduilla. Seikkailimme (nykyään suljetussa) Patarein vankilassa, katselimme taidetta Kumussa ja söimme fiinimmin, kuin olisimme Helsingissä raaskineet.

Tänä jouluna, kun siskojeni kanssa pohdimme minne veisimme äidin 70-vuotislahjaksi, ajoin kovaan ääneen viikonloppua Tallinnassa. Emme tahtoneet lentää, Venäjän viisumit kuulostivat vaivalloisilta ja kylpylässä lilluminen pidemmän päälle pitkästyttävältä. Niinpä varasimme laivamatkat.

tulppaaneja tallinnan kukkatorilla

Reissu alkoi laivan laajasta aamiaispöydästä, Tallinnassa meitä odottivat Sim Salongista varatut hoidot. Äidille ja toiselle siskoista jalkahoitoa (30 €), minulle ja toiselle siskolleni rentouttava selkähieronta (28 €). En ole kokenut kauneussalonkiasiakas, mutta muu seurue kehui hoitojaan, ja toki hieronta minunkin ongelmaniskaani rentoutti.

Neljälle matkaajalle Airbnb tuli paljon hotellia fiksummaksi – 140 € kahdelta yöltä saunallisessa kolmiossa. Alueenamme oli Kadriorgin ja keskustan väliin jäävä Raua, joka osoittautui hiljaiseksi puutalualueeksi. Löytyipä sen uumenista muutama kiinnostava ravintolakin.

Helsingistä tuttu lumikaaos ulottui Tallinnaan asti – kapeat jalkakäytävät olivat majoituksemme seuduilla auraamatta. Tarpomiseen kyllästyttyämme keksimme hyödyntää Uberia. Taksikyyteihin verrattuna se ei säästänyt montaakaan euroa, mutta vaivaa kyllä – Tallinnassa taksit kun on sääntelystä vapaita ja yhtiöitä on monia.

Parasta Tallinnassa olivat seuraavat asiat:

tallinnassa kanervoja lumen alla ja sinisen puutalon seinämä

Harvinainen seura

Kun osa on perheellisiä, kaikki kiireisiä ja asutaan eri paikkakunnilla, yhteinen aika on usein kortilla. ”Me ei olla koskaan oltu reissussa tällä porukalla”, hihittelimme onnellisina jo Länsiterminaalissa. Äiti-sisko-reissuista todellakin voisi tehdä tavan!

Soolomatkailuun tottuneena porukkamatkustus oli ihanaa vaihtelua, vaikka välillä tarvitsinkin omat yksinolo-lepohetkeni.

 

karnaluksin värikkäitä nauhoja

Karnaluks

Muiden shoppaillessa Viru-keskuksen liikkeissä tein pyhiinvaelluksen kässäihmisten suosikkikohteeseen – Karnaluksiin.

Kolmeen kerrokseen levittäytynyt Karnaluks myy kankaita, lankoja, korutarvikkeita, nauhoja ja kaikkea, mitä näpertelevä ihminen kuvitella saattaa. Itse täydensin ompeluvarastoni koristeellisilla kuminauhoilla, joita on Suomesta vaikea löytää, ja toin äidille parin euron merinovillalankoja.

> Karnaluks sijaitsee Tallinnan bussiaseman vieressä Tartu maantien poikkikadulla osoitteessa K. A. Hermanni 1. Keskustasta kävelyä on 1,6 km, mutta myös raitiovaunulla pääsee. Karnaluksin nettisivut täällä.

 

Lennusadam päähalli, poijuja ja sukellusvene Lembit

Lennusadam

Olen kiertänyt lähes kaikki Tallinnan muut turistikohteet, mutta Lennusadam oli päässyt lipsahtamaan välistä. Se on sääli! 1916-17 rakennettu vesilentokonehalli on jo itsessään hieno, puhumattakaan näyttelystä ja sen sisällä olevasta sukellusvene Lembistä, jonka ahtaisiin sisuksiin pääsi itse tutustumaan.

Interaktiivinen näyttely aiheutti ihastusta seurueessamme. ”Miksi meillä ei ole tällaisia museoita Suomessa”, toistelimme kuorossa ja pistimme merimiespuvut päälle.

> Koko lentosatama 15 € aikuisille, 8 € lapsilta/opiskelijoilta. Osoite: Vesilennukki tee 6, nettisivut täällä.

 

kissakahvila nurrin kissa

Kissakahvila Nurri

Toisella siskoistani oli viikonlopun ohjelmalle vain yksi toive – kunpa pääsisi kissakahvilaan. No sehän järjestyi mielellään!

Kassikohvik Nurri löytyy Tallinnan Stockmannin vierestä. Kahvilaan astuttua sitouduimme kahvilan sääntöihin, kuten ettei niitä saa nostella tai nukkuvia kissoja häiritä.

Nurrin tarina on itsessään hieman surullinen. Kahvilan ensimmäinen kissapopulaatio ahdistui esillä olosta ja kissat lainannut turvakoti haki kissansa takaisin. Kahvila suljettiin, mutta avattiin uudelleen ja nyt Nurrissa elää toinen kissaporukka. Heidän yhteiselonsa vaikutti leppoisalta ja valitut kissat sopivan sosiaalisilta kahvilaympäristöön.

Kuten kissat ylipäätään, nämäkin olivat ihania persoonallisuuksia. Osa vietti torkkuen laiskoja kissanpäiviä, osa pomppi pöydiltä asiakkaiden syleihin. Ja kuinka usein sitä on kahvilassa, jonka baaritiskillä lepäilee sylillinen kissoja? Ihan liian harvoin, jos minulta kysytään <3

> Kassikohvik Nurriin on 5 € sisäänpääsymaksu. Listalta löytyy kahvia, juomia ja kevyttä lounasta. Osoite: Tartu maantee 24, nettisivut täällä.

 

kadriorgin palatsin pääsalin kattomaalaus ja vaaleanharmaita seinäkoristeita

Kadriorgin palatsi

Kadriorgin puistoon kävellessämme äiti sai valita kohteen: modernin taiteen museo Kumu vai perinteinen Kadriorgin palatsi.

Päädyimme historialliseen Kadriorgin palatsiin, joka on rakennettu 1700-luvulla keisarilliseksi kesäasunnoksi. Palatsi edustaa pöyhkeilevää barokkityyliä. Erityisesti sen pääsalissa riittää katsottavaa: on upeita seinäkoristeita ja yksityiskohtainen kattomaalaus. Pienempien salien takat ovat niin koristeellisia, että ihmetyttää miten kukaan on kehdannut polttaa niissä puita.

Näyttely sisälsi palatsin upeita koriste-esineitä ja perinteistä veistos- ja maalaustaidetta.

> Aikuisten lippu 6,50 €, alennusryhmät 4,50€. Myynnissä myös yhteislippuja naapurissa olevan Mikkelin museon kanssa. Osoite: Weizenbergi 37, nettisivut täällä.

 

Salt-ravintolan creme brulee marjoilla

Herkulliset ravintolat

Mitä olisi viikonloppu Tallinnassa ilman herkuttelua? Tallinna on ehdottomia ruokakaupunkisuosikkejani, eikä se pettänyt tälläkään visiitillä. Erilaiset ruokatottumukset asettivat haasteita, mutta onneksi löysimme kaikille maistuvat ravintolat.

Erityistä ihastusta aikaansai Airbnb-asuntomme lähellä sijainnut Salt (kuvassa).

> Reissun ravintoloista postausta tulossa erikseen!