Browsing Category

Suomi

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu Tapahtumat

Aasia-henkiset tärpit Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleille

torstai, syyskuu 19, 2019
Kaupallinen yhteistyö: Rakkautta & Anarkiaa

Tänään alkoi Helsinki International Film Festival Rakkautta & Anarkiaa! Edellispäivänä fiilisteltiin omia R&A-muistojani, tässä postauksessa jaossa elokuvavinkkejä.

 

R&A:n ohjelmistosta löytyy tänäkin vuonna monta sataa elokuvaa, joten valinnanvaikeus on taattu. Festivaalitärppejä löytyy mm. Anton Majamäeltä, Kalle Kinnuselta, HS:ltä ja Episodilta. Matkailun ystävää lämmittävät kategoriat Asian Cuts, East Side Stories, French Touch Selection, ja Recoluciones Latinas.

 

Nina Wu

Ohjaaja: Midi Z
2019, 103 min, K16, Taiwan
> Elokuvan sivut täällä.

Todellisuus, unet ja menneisyys alkavat sekoittua toisiinsa, kun Nina Wu saa vihdoin ensimmäisen elokuvaroolinsa. Tarina kuorii itseään auki kerros kerrokselta, eikä anna armoa seksuaalisen väkivallan sekoittuessa keitokseen. Katsojankin rooli tuntuu tirkistelevältä, kun kamerat, katse ja älypuhelimet kohdistuvat Ninaan.

Elokuvan maailma on synkkää visuaalista karkkia. Hetkittäin mieleen tulee Park Chan-Wook ja verenpunaisilla asioilla vihjaileva trilleri We Need To Talk About Kevin. Klaustrofobisesta yleistunnelmasta huolimatta paikoitellen päästään ihailemaan myös Taiwanin kauniita maisemia.

Muutamat valonpilkahdukset eivät vähennä (ainakaan tämän herkän) katsojan ahdistusta. Elokuva pitelee veistä kurkulla vielä pitkään lopputekstienkin jälkeen.

 

Hotel by the River

Ohjaaja: Hong Sang-Soo
2018, 96 min, K7, Etelä-Korea
> Elokuvan sivut täällä.

Vähäeleinen elokuva runoilijasta ja hänen pojastaan sijoittuu hotelliin joen varressa. Eteläkorealainen auteur Hong-Sang-soo kertoo traagista tarinaa pienin elein, mustavalkomaailma on minimalistisen realistinen. Naispääosassa nähtävä Kim Min-hee on tuttu mm. The Handmaiden-elokuvasta.

Elokuvan tahti on rauhallinen mutta ei puuduttava. Juuri sellainen, mikä saa käpertymään syvemmälle upottavaan tuoliin elokuvateatterin hämärässä.

 

Tuulen laakson Nausicaä

Ohjaaja: Hayao Miyazaki 
1984, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.

Kesäkino Engelin ulkoilmasalissa herkutellaan huomenna perjantaina elokuvalla, joka rohkaisi Miyazakin ja Takahatan perustamaan koko Studio Ghiblin. Tuulen laakson Nausicaä sekoittaa ekofantasioita, selviytymistarinaa ja huimia hyönteispetoja.

Hyvä tilaisuus nähdä tämä klassikko isolta ruudulta!

 

Children Who Chase Lost Their Voices

Ohjaaja: Makoto Shinkai
2011, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.

Ajalla leikkineen Your Name -animehitin ohjaaja sekoittaa taas nuorten todellisuutta yliluonnolliseen. Kesällä Japanin leffateattereita villitsi ohjaajan uusi elokuva Weathering with you, mutta tämä festareilla nähtävä pätkä on vanhempaa tuotantoa.

Studio Ghiblin elokuvien, erityisesti Laputan, vaikutus kuulemma näkyy. Tämä on pakko päästä katsomaan!

 

Funan

Ohjaaja: Denis Do
2018, 87 min, K12, Belgia/Kambodža/Luxemburg/Ranska
> Elokuvan sivut täällä.

Mitä tapahtui Kambodžassa, kun punameerit marssivat Phnom Penhiin 17.4.1975? Kansanmurha, jossa joka neljäs maan asukkaista sai surmansa. Animaatio kuvaa kauhut yhden perheen tarinan kautta.

Tässä hyvä mahdollisuus tutustua kamalaan lähihistoriaan, joka on tapahtunut monesta matkablogista tutuilla seuduilla. Itselläni tämä löytyy ”pakko nähdä”-listalta.

 

   

God Exists, Her Name Is Petrunya

Ohjaaja: Teona Strugar Mitevska
2019, 100 min, K12, Belgia/Kroatia/Ranska/Slovenia
> Elokuvan sivut täällä.

Pieni kylä Pohjois-Makedoniassa. Peräkammarin tyttö Petrunya rikkoo tabua hyppäämällä jokeen miesten seassa ja nappaamalla pyhän ristin. Siitä vasta soppa syntyykin, vaikka jokeen hyppäämiselle ei löydy hetken mielijohdetta syvempää motiivia.

Berlinalen elokuvajuhlilla palkittu elokuva perustuu tositapahtumiin. Rinnakkain ovat traditiot ja nykyaika viraalivideoineen. Vaikka pohjavire on herkkä ja kepeä, elokuva onnistuu herättämään syvempiä ajatuksia rohkeudesta. Yksi esimerkki voi rohkaista monta ihmistä muutoksiin.

 

Nämäkin kiinnostavat:

And Then We Danced – Georgiaan sijoittuvasta homoromanssista povataan uutta Call Me By Your Namea.

Her Smell – Vaikka en erityisemmin rakastunut Alex Perryn aiempiin R&A-elokuviin, ne ovat niin kehuttuja että ehkä yritän vielä kerran. Ainakin koska Elisabeth Moss ja riot grrrl -punkmeininki.

High Life – Outo taiteellinen scifi kiinnostaa aina!

Matthias & Maxine – Koska Kanadan ihme Xavier Dolan tekee upean visuaalisia ja riipiviä draamoja.

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu Tapahtumat

Nojatuolimatkoja Helsingistä: Rakkautta & Anarkiaa alkaa torstaina

tiistai, syyskuu 17, 2019
Kaupallinen yhteistyö: Rakkautta & Anarkiaa

Nojatuolimatkoja tarjolla! Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali tarjoilee tänäkin vuonna syksyn parhaan kattauksen elokuvia ympäri maailman.

 

Kerran vuodessa olen ottanut töistä lomaa ja lähtenyt nojatuolimatkalle. Rakkautta ja Anarkiaa on nimittäin harvoja reissuja, joista nautin yhtä paljon kuin niistä oikeista kaukomatkoista. Mutta tämä trippi ei vaadi edes lentolippua (tai lisää hiilidioksidipäästöjä)!

Olen ollut R&A:ssa monena vuonna vapaaehtoisena. Palvellut festivaalivieraita infossa, jakanut julisteita, jännittänyt mikrofoniin puhumista Savoyssä ja ohjannut satoja lapsia Pulpettikino-näytökseen. Olen juossut alle kymmenessä minuutissa Kaisaniemestä Orioniin ehtiäkseni seuraavaan leffaan. Olen nähnyt huikeita vieraita Spike Leestä indie-elokuvien ohjaajiin ja kuunnellut kyselytilaisuuksia seuraavasta elokuvasta myöhästymisen uhalla. Olen tanssinut karonkassa pikkutunneille ja kikatellut kauhuelokuvassa kaverien kanssa salaa viiniä siemaillen. (Nykyään Bio Rexissä on onneksi anniskeluoikeudet, joten myöhäiselokuvan voi kruunata punkkulasillisella ihan sallitustikin.) 

Olen voinut pahoin katsoessani eturivistä käsivarakameralla kuvattua elokuvaa (Victoria). Ja välillä on torkahdeltukin – erityisesti skotlantilaisiin elokuviin, joiden murteesta en ole saanut selvää ilman tekstityksiä. Olen itkenyt hysteerisesti, nauranut vatsani kipeäksi ja kurkkinut liian pelottavaa leffaa puoliksi huivin taakse piiloutuen. Elänyt fiktiivisten tarinoiden kautta monta elämää muutaman festivaalipäivän aikana.

Tänä vuonna olen katsonut Aasia-aiheisia elokuvia ennakkoon, niistä lisää seuraavassa postauksessani.

Sitä ennen on luvassa kokeneen leffafestarikävijän tärpit, joilla saat elokuvafestivaaleista kaiken irti!

Selviytymisopas Rakkautta & Anarkiaan:

1. Ajoita päivät oikein. Jos velvollisuudet eivät paina, päivässä ehtii parhaimmillaan katsomaan neljästä viiteen elokuvaa. Oma mukavuusrajani menee neljässä, kunhan muistaa taktikoida. Neljää draamaa ei jaksa katsoa peräkkäin, useampi itkuleffa alkaa masentaa liikaa. Taktikoi genrejen välillä. Hyvä kaava voi kuulua esimerkiksi näin: draama, lempeä animaatio, trilleri, komedia.

2. Taklaa valinnanvaikeus. Festivaalitärppejä ovat kirjoittaneet mm. Kalle Kinnunen (jos vain näkisi maksumuurin taakse…) ja Episodi. Myöskään Avainelokuvat-kategorian elokuvilla harvoin joutuu pettymään. Jos aikaa on rajoitusti, kannattaa skipata monen sadan elokuvan mittainen ohjelmisto ja katsoa vain aikataulua. Sieltä voi tutkia valikoimaa vain esitysajankohdan mukaan.

Ja lähtökohtaisesti – festivaaleille valitaan harvoin umpihuonoja leffoja. Monet festivaalisuosikkini ovat löytyneet puolivahingossa kohta alkavaan leffaan päätymällä.

3. Hommaa sarjakortti. Yksittäiselle elokuvalipulle tulee hintaa 10€, mutta viiden, 11 tai 20 lipun sarjakortti laskee yksittäisen lipun hintaa n. kahdeksaan euroon. Tänä vuonna niiden rinnalla on myös ympäristölippu, joiden hinnasta lahjoitetaan Baltic Sea Action Groupille tai Luonnonperintösäätiölle.

4. Muista syödä. Elokuvafestari-pro pitää laukun pohjalla aina suklaata, vesipulloa ja pähkinöitä, joilla selviää pahimman nälän yli. Kannattaa laskea elokuvien välinen aika ja pohtia, millaiseen syömiseen jää aikaa. Monesti pelastus on löytynyt patongeista, kaupan salaattibaarista ja buffeteista, joissa syömään pääsee saman tien.

5. Jää kuuntelemaan se Q&A. Festivaalien uniikeinta antia ovat kohtaamiset elokuvien tekijöiden kanssa ja päästä kuulemaan heidän ajatuksiaan livenä. Tänä vuona vieraina on mm. Nick Caven työpari Warren Ellis, loput löytyvät täältä.

6. Muista oheisohjelmat. Keskustelutilaisuuksia, iltakemuja ja masterclasseja ammattilaisille. Tämän vuoden oheisohjelmaan voi tutustua täällä.

7. Nauti! Missä muualla ihmiset taputtavat tyhjälle valkokankaalle elokuvan loputtua? Tai jäävät leffan jälkeen puhisemaan Bio Rexin ulko-ovien taakse, kun eivät millään malta lopettaa tunnelmointia?

Paras aika vuodesta vuodesta alkaa ylihuomenna! Ja onneksi se jatkuu kymmenen päivää.

 

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli. Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu

Menovinkki: Helsinki Cine Aasia 14.–17.3.

sunnuntai, maaliskuu 10, 2019

(Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.)

Aasialaisen elokuvan ystäviä hemmotellaan Helsingissä, kun Helsinki Cine Aasia valtaa 14.–17.3. Korjaamo Kinon, Kino Reginan ja Orionin. Ohjelmistossa on 18 elokuvaa Kiinasta, Mongoliasta, Vietnamista, Thaimaasta, Filippiineiltä, Indonesiasta, Etelä-Koreasta, Japanista ja Hongkongista.

Sain yhteistyössä elokuvafestivaalin kanssa valita ohjelmistosta muutaman elokuvan katsottavakseni etukäteen.

Tässä siis muutama ohjelmistovinkki!

 

Beautiful Days

Ohjaaja: Jéro Yun
뷰티풀 데이즈
2018, 104 min, K12, Etelä-Korea/Ranska

Viime vuonna Busanin kansainväliset elokuvafestivaalit avannut korealais-ranskalainen draama Beautiful Days kuvaa kivuliaita perhesuhteita. Pohjois-Kiinassa kasvanut Zhenchen on nähnyt äitinsä viimeksi lapsena. Sairastuessaan Zhenchenin isä kaivaa viimein esiin pojan äidin yhteystiedot ja Zhenchen lähtee Etelä-Koreaan äitinsä jäljille.

Visuaalisesti näyttävässä draamassa on paljon hiljaisuuksia. Se kun ei sanota mitään, sanoo paljon. Aluksi etäiseltä tuntuva tarina kuoriutuu kerros kerrokselta koskettavaksi kertomukseksi, josta on vaikeaa puhua. Kovia kokenut äiti on Pohjois-korealainen loikkari ja kaltoinkohtelusta huolimatta vahva roolimalli.

Elokuvan rakennetta leimaa toisto. Vaikeiden asioiden lankakerää on pakko alkaa keriä auki, jotta sukupolvien virheitä ei toistettaisi uudelleen.

Kaikkien julmuuksien keskellä on kuitenkin selvää mikä on pahin loukkaus: kieltäytyä syömästä tarjottua ruokaa.

> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 16.3 ja 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään ”Koreoiden vuorovaikutus”-keskustelutilaisuus, johon on vapaa pääsy.

Mori, The Artist’s Habitat

Ohjaaja: Shuichi Okita
モリのいる場所
2018, 99 min, S, Japani

Mori, The Artist’s Habitat kuvaa päivän verran japanilaisen modernin taiteen isoisäksi kutsutun Kumagai Morikazun (1880–1977) elämää. Kumagai ei ole poistunut kotoaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Puutarhasta on muodostunut hänen maailmansa, jossa muurahaisen liikkeistä tulee lumoava jännitysnäytelmä. Musiikilla taidokkaasti tuettuihin luontokohtauksiin on helppo eläytyä ja katsojakin uppoutuu tarkkailijaksi.

Elokuvan sympaattisimmat kohtaukset käydään taiteilijan ja hänen vaimonsa Hidekon välillä sekä erilaisissa kohtaamisissa vierailijoiden kanssa. Talo pysyy kiireisenä, kun ihmiset tulevat pyytämään taiteilijalta niin mielipidettä lapsen maalaustaidoista kuin valokuvaamaan vuosi toisensa perään sitä, miten Kumagai seuraa puutarhansa hyönteisiä. Katsomisen kehä kiehtoo ja huvittaa. Elokuvakatsoja katsoo, kun taiteilijaa katsova valokuvaaja katsoo muurahaisia katselevaa taiteilijaa.

Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Uusi ja vanha elävät sopusoinnussa keskenään, yhtä aikaa muuttuen ja pysyvänä. Ollakseen taiteilija on oltava vähän hullu, mutta tässä elokuvassa hulluus on samalla viisasta ja lempeää.

Minun silmiini Mori, The Artist’s Habitat tavoittaa kauniin palan japanilaista mielenmaisemaa. Ja saipa se myös vuodattamaan muutaman liikutuksen kyyneleenkin.

> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 14.3 ja 16.3. Ohjaaja Shuichi Okita saapuu Helsinki Cine Aasian vieraaksi ja osallistuu festivaalin aikana elokuvansa näytöksiin. 

 

Dare To Stop Us

Ohjaaja: Kazuya Shiraishi
止められるか、俺たちを,
Japani, 2018, 119 min, K16

Dare To Stop Us piirtää ohjaajaksi tahtovan Megumin silmin kuvan poliittisen 60-luvun loppuvuosista, sukupuolirooleista ja elokuvanteosta ohjaaja Koji Wakamatsun alaisuudessa. Wakamatsu tunnetaan japanilaisen elokuvan kauhukakarana, jonka töissä yhdistyvät väkivalta, seksi ja aktivismi, ja jäipä muutama hänen töistään pinku eiga -pehmopornogenren klassikoksi.

Elokuvan oikea päähenkilö on Megumi, joka pestautuu Wakamatsun assistentiksi. Hän joutuu luovimaan miehisessä maailmassa, jossa ikkunoista pissataan ristiin kaduille ja entinen yakuza Wakamatsu hiljentää baaritappelut terävällä katseella.

”On asioita joita on pitänyt jättää taakse. Kuten oma naiseuteni”, Megumi summaa.

Elokuvan hahmot perustuvat tositapahtumiin. Dare To Stop Us onkin kaunis ajankuva radikaalista 60-luvun lopusta, Shinjukun tupakansavuisista kuppiloista, naiseudesta ja luovuudesta. Puhumattakaan rakkaudesta liikkuviin kuviin.

> Tietoa elokuvasta täällä, näytökset la 16.3. ja su 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään taustoittava Näkökulma-keskustelutilaisuus ”Japanin 1960–70-lukujen murros kulttuurissa”.

 

Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.

> Festivaalin liput 10 € / kpl, viiden lipun sarjakortti 45 €. Lippuinfoa täällä. Ohjelmisto täällä. Kaikissa elokuvissa on englanninkielinen tekstitys. 

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Suomi Varsinais-Suomi

Lähimatkailuvinkki: Turun Aboa Vetus & Ars Nova

tiistai, helmikuu 26, 2019

ars novan historiallisia raunioita

Olen Turun seudulta kotoisin, joten piipahtelen siellä aina aika-ajoin. Usein sukulaisvisiitteihin sisältyy myös kulttuuriohjelmaa. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Aboa Vetus & Ars Nova.

Olen käynyt Aboa Vetus & Ars Novassa viimeksi ekaluokan luokkaretkellä. Muistan kylmät vanhat rauniot ja kubistisen näyttelyn, jossa oli Victor Vasarelyn geometrisia teoksia. (On outoa, että muistan taiteilijan nimen, yleensä nimimuistini on surkea. Ehkä se kuvaa innostustani – kyseessä taisi olla ensimmäinen kerta, kun näin jotain muuta kuin perinteistä maalaustaidetta!)

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin oli ihan paikallaan tarkistaa, pitivätkö muistikuvani museosta enää ollenkaan paikkaansa.

 

ars novan taidetta ja lasten kirjoittamia kommentteja töistä

Nykytaidetta Ars Novassa

Museo koostuu kahdesta osasta – historiallisesta Aboa Vetuksesta ja nykytaidetta esittelevästä Ars Novasta, joka on kooltaan varsin pieni. Näkemässäni näyttelyssä kuraattoreina toimivat koululaiset. Teosten vieressä oli heidän kirjoittamiaan lappuja, jotka kommentoivat teoksia ja pohtivat niiden merkityksiä.

Näkökulma tuntui raikkaalta. Monesti tuntuu, että taidemielipiteitä laukoakseen pitäisi olla kriitikko tai taiteilija, ja muiden mielipiteillä ei ole niin suurta merkitystä. Mutta se ei pidä paikkaansa – taide on kaikille! <3

> ”Koululaiset kuraattoneina”-näyttely on esillä 17.3. asti. Tulevia näyttelyitä voi tutkia täällä.

 

aboa vetus-museossa

Kerroksellinen Aboa Vetus

Rakennuksen kerroksellisuus näkyy kiehtovalla tavalla heti aulasta asti. Lattiassa oli lasisia kurkistusaukkoja, joista näkyi vanhan talon raunioita ja isompi kivijalka sulautui osaksi museokahvilaa.

Aboa Vetus on Suomen ainoa arkeologinen museo. Se esittelee keskiaikaisten kivitalojen rauniot, joiden välissä kulkee Luostarin jokikatu.

Raunioiden kukoistuksen hetkillä Turku oli Ruotsin toiseksi suurin kaupunki. Se näkyi vaurautena – arkeologisissa kaivauksissa löytyi paljon tuontiesineitä ja mm. lasten kenkiä, joita harva raaski ostaa.

Eri tilojen tunnelmia oli rakennettu myös äänimaisemin ja pääseepä museon sisällä kirkkoonkin. Modernit led-valot piirtävät kauniisti sen kattoon sortuneet katedraalit.

 

aboa vetuksen luutarha-näyttelyssä esillä oleva sian kallo

Elämyksiä isoille ja pienille

Aboa Vetus & Ars Nova on huomioinut erilaiset museovieraat erityisen hyvin. Sympaattisen ysärihenkisessä tietopelissä pääsee kokeilemaan, riittävätkö keskiaikatiedot talon pystyttämiseen. Puisten ämpäreiden kokoamista sai kokeilla itse ja napeista painellen kuunnella erilaisten keskiaikaisten soittimien ääniä.

Lapsikävijöille löytyi paljon omaa puuhaa. Keskiaikaisesta talosta oli rakennettu nukkekotiversio ja Luutarha -pysyväisnäyttelyssä aikuinen joutui kyyristelemään, sillä eläinten luut oli aseteltu lasten katselukorkeudelle. Nuo kaikki esillä olevat luut olivat löytyneet Aboa Vetuksen alueelta arkeologisten kaivausten yhteydessä.

Arkeologisia kaivauksia tehdään muuten museon alueella edelleen. Esimerkiksi viime kesän ohjelmanumerona museon pihalla pääsi vakoilemaan arkeologeja työssään.

 

kartanon koristeellinen katto ja peili-selfie vanhasta peilistä

Kartanohistoriaa

Vuonna 1928 tupakkatehtailija Hans von Rettig rakennutti Turun Aurajokirantaan näyttävän Villa von Rettigin perheensä kodiksi. Nyttemmin tuo rakennus tunnetaan Aboa Vetus & Ars Novana. Kahvilan takaa lähtevistä portaista pääsi yläkerroksen näyttelyyn, joka esitteli kartanon loistoa.

Valtaosa näyttelystä koostui selitetauluista ja valokuvasuurennoksista, esineistöä oli jäljellä harmillisen vähän. ”Yleensä siellä on tauluja”, kommentoivat äitini ja mummini.

Ehkä ne olivat lainassa muualla vierailukerralla? Pitää palata joskus myöhemmin ottamaan selvää.

> ”Rettigin palatsi 90 vuotta”-näyttely esillä 26.5.2019 asti.

 

maisemat aboa vetus & ars novan ylimmästä kerroksesta

+ Maisemat

Vaikka rakennushistoriallinen näyttely ei erityisemmin kiinnostaisi, portaat kannattaa kuitenkin nousta. Museon ylimmästä kerroksesta on nimittäin kauniit näkymät Aurajokivarteen ja Tuomiokirkon suuntaan. Olisipa päässyt parvekkeelle!

> Museolippu saatu ilmaiseksi pressikortilla. Lippujen hinnat: aikuinen 10 €, alennusryhmät 7 €. Viikonloppuisin Aboa Vetus & Ars Nova tarjoilee myös brunssia (19,90€), jota Turun brunsseja testaillut siskoni on hehkuttanut.

 

Pysy mukana:

Facebookissa: Iida in Translation
Intagram: @iidaeli
Bloglovin täällä
Blogit.fi täällä

Eurooppa Suomi

Bengtskärin majakalla

sunnuntai, helmikuu 10, 2019

Aina aika-ajoin ikävöin Bengtskärin majakalle. Tuulen tuivertamille kallioille, taloon jossa on hieman suolaveden tuoksuiset seinät. Maahan, jossa ei kasva juuri mikään.

Siellä me olimme äitini kanssa muutama kesä sitten.

Matkaliput bengskäriin puutaustallaLaivan ikkuna ja merta

Lähdimme Hangosta keikkuvalla yhteysveneellä, olin löytänyt CityDealin kautta halvat liput.

Äiti tuuppasi heti satamassa käteeni matkapahoinvointilääkkeen, jotta en tulisi merisairaaksi. Sama suku, samat vaivat.

Menomatkalla tarjottiin höyryävän kuumaa kalakeittoa ja ruisleipää. Tunnelma oli unelias, oli vain harmaata kesäkuun merta, taivasta ja lokkeja.

Bengskärin majakan pyöreä ikkuna, jonka takana näkyy merta Ruohosipulia, kalliota ja vettä

Majakkasaari oli karunkaunis, itse majakassa oli korkeanpaikankammoiselle liian avoimen näköiset portaat. Sisuni loppui puolivälissä, kun katselin sodan aikana portaisiin ammuttuja luodinreikiä.

Tuntui oudolta, että niin kaukaisella majakkasaarella oli joskus taisteltu.

Bunkkerin betoninen pyöreä reunaTyttö ja saariston suuret sileät kalliot

Söimme majakan kahvilassa kahvia ja pullaa, haaveilin majakassa yöpymisestä. Olen onnellisimmillani meren ääressä. Ellen tulisi niin helposti merisairaaksi, opettelisin purjehtimaan. Mutta toistaiseksi minulle riittävät kivi ja kalliot.

Laivan aikataulut olivat väljät, ehdimme kävellä rauhassa saaren kaukaisimmille kallioille asti.

Silloin aurinko tuli esiin.

Bengskärin majakka

Merta ja taivasta

Paluumatkalla matkapahoinvointilääke ja unelias tunnelma veivät voiton, torkahdin veneen hiljaiseen keinuntaan.

Välillä päiväunissani palaan Bengtskäriin. Tai ehkä jonnekin muualle, tutkimaan saariston karuja saaria.

 

> Bengtskäriin pääsee laivoilla Hangosta ja Kasnäsistä tai taksiveneellä. Majakka on avoinna kesäkuusta elokuuhun ja sopimuksen mukaan toukokuussa ja syyskuussa. Lisää infoa täällä.

Pääkaupunkiseutu

Menovinkki Helsingissä: teetaiteen alkeiskurssi

perjantai, helmikuu 1, 2019

teehuone kiotossa - tatamilattiat ja teen valmistukseen liittyviä esineitä

Tiesitkö että Suomenlinnan kiviset muurit kätkevät sisälleen yllätyksen – japanilaisen teehuoneen nimeltä Tokuyûan.

Tuossa Suomenlinnan teehuoneessa järjestetään keväällä japanilaisen teetaiteen eli chadōn alkeiskurssi. Kurssilla käsitellään teen perusteita, kuten teehuoneessa liikkumista, vieraana teetilaisuudessa olemista ja osia teen valmistuksesta eli temaesta. Ensimmäinen kerta on sunnuntaina 24.2.

Teetaiteen opiskelu on ollut yksi haaveistani siitä lähtien, kun olen nähnyt palasia oikeasta teeseremoniasta. Ensimmäisen maistiainen oli japaninkurssini viimeisellä tunnilla, jolloin opettaja kutsui paikalle teetä harrastavan ystävänsä. Hän esitteli meille teen tekoa ja arkisten pulpettienkin keskellä huomasi, että kyseessä oli jotain erityistä. Yleensä puliseva luokka vaikeni, kun teentekijä puhdisti matcha-astiaa ja välineistöään hitain ottein.

Kiotossa turisteille järjestetyssä teeseremoniademonstraatiossa (kuvassa) tunteeni vahvistui. Teentekijän liikkeet olivat kuin huolellisinta tanssia, kauneutta ja puhtautta korostavaa, liikkeiksi muuttunutta arvostusta. Camellia Teahousen esitys kesti vain lyhyen hetken ja olin harmissani sen lyhyydestä.

Loppureissuni ajan puutarhavierailuilla silmäni etsivät teehuoneita, matchakupillista himoiten. En malta odottaa, että pääsen niihin taas <3

Osa Suomenlinnan kurssin opetuskerroista ajoittuu vaihtoni ajalle, joten en tällä kertaa pääse paikalle. Toivottavasti kursseja tulee tulevaisuudessa lisää!

> Kurssin hinta on 90€ + 30€ yhdistyksen jäsenmaksu vuodelle 2019, eli yhteensä 120€. Lisäinfoa löydät Facebook-eventistä. Suomen Chado Urasenke Tankokai yhdistyksen sivut täällä.