Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Eurooppa

Japani Taiwan Viro

Iida in Translationin yksivuotissynttärit + voita liput matkamessuille!

keskiviikko, tammikuu 8, 2020

Matkavuosi 2019 vei vaihtoon Japaniin ja monille sivureissuille. Herkuttelin Tallinnassa, bongasin geishoja ja delfiinejä, tykästyin kuplateehen. Hyppää mukaan!

Lauantaina juhlitaan myös tämän blogin yksivuotissynttäreitä, sillä Iida in Translationin ensimmäinen postaus julkaistiin 11.1.2019. Vuoteen on mahtunut monta hienoa hetkeä – ja loppuvuoteen aika rajua reissukrapulaakin.

 

 

Tammi-helmikuu: Lähimatkailua ja herkuttelua Tallinnassa

Alkuvuosi sujui Japaniin lähtöä valmistellen. Reissuhetkiä koin maakuntamatkaillen Turussa Aboa Vetus & Ars Novassa ja ystäväni luona Tampereella. Erityisesti pulahdus Rauhaniemen kansankylpylän hyytävään avantoon painui mieleen alkuvuoden kohokohtana. Tuollaisia kotimaan reissukokemuksia saisi mahtua toivottavasti reilusti vuoteen 2020!

Ihana oli myöskin äitini 70-vuotissynttäreiden kunniaksi tehty yllätysreissu Tallinnaan. Herkuttelimme SALTissa, Von Krahl Aedissa ja Kohvik Moonissa. Paijailimme kissoja Kassikohvik Nurrissa, kävimme lentosatamassa ja Kadriorgin palatsissa monen vuoden tauon jälkeen. Tallinna ei petä koskaan!

Lue lisää:
Äiti-tytär-viikonloppumatka Tallinnaan
3 × Tallinnan reissun ravintolavalinta

 

Iida ja kirsikankukat

Maaliskuu: Kirsikankukkien ihailua Tokiossa

Maaliskuun lopussa Se Suuri Seikkailu vihdoin koitti ja lentokone heitti minut Japanin kamaralle. Ehdin juuri sopivasti ihastelemaan kirsikankukkia ennen viikon päässä häämöttävää koulun alkua. Totuttelin uuteen aikarytmiin ja ostin asuntolahuoneeseeni välttämättömimpiä keittiötavaroita. Nautiskelin monta sakurapiknikkiä ja aloin kirjoittaa viikkokuulumisiani tänne blogiin.

Pinnan alla kupli ihana odotus – kaikki oli vasta alussa.

Lue lisää:
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 1
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 2
Hanamin juhlintaa Tokion Meguro-joella

 

tanssivia geishoja Tokiossa Asakusan turistikeskuksessa

Huhtikuu: Tokioon tutustumista

Huhtikuu kului Tokioon syventyen. Koulussa piirtelin mangaa, iltaisin tein pieniä kaupunkiseikkailuja. Erityisen paljon aikaa kului kotini lähialueilla Shinjukussa, Harajukussa, Shibuyassa ja Shimokitazawassa. Yksi kivoimmista päivistä oli Lanttimatkojen Lotan kanssa vietetty päivä, jolloin kävimme katsomassa Oiran-kulkuetta, päädyimme vahingossa oikeiden Asakusan geishojen tanssiesitykseen ja katsoimme kabukia, perinteistä japanilaista teatteria.

”Asuntolan kotiintuloajat saavat tuntemaan, että muutun keskiyöllä kurpitsaksi”, kirjoitin matkapäiväkirjaani. Tokion arki alkoi tuntua uudelta normaalilta ja tavat syömisestä kaverimenoihin alkoivat vähitellen asettua uomiinsa.

Lue lisää:
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!
Tokion oudot teemaravintolat: Kawaii Monster Cafe
Kympillä kabukiin – perinteistä japanilaista teatteria Tokiossa

 

Iida ja Fuji-vuori

Toukokuu: Viikonloppureissu Hakoneen

Loppukevään kruunu oli viikonlopun mittainen sooloreissu Hakoneen, poispäin Tokiosta kohti Fuji-vuorta. Olin odottanut näkeväni aktiivisen tulivuoren laavakenttineen, mutta vaarallisten höyryjen takia alue oli suljettu. Se ei haitannut pätkääkään, sillä Hakone tarjosi paljon muuta: kulttuuria, temppeleitä, onsenissa rentoutumista.

Erityisen lumoava oli Hakonen luonto. ”Japanilaiset männyt ovat niin korkeita, että on helppo ymmärtää, että niissä jokaisessa asaattaa asua kami-sama. Niin jylhiä ne ovat ja maagisia valon siivilöityessä juurten tasolle. Japanilainen valo on ihan erilainen, mutta sitä on vaikea tallentaa kameralle.”

Toinen ihana toukokuun päivä oli retki Kawagoeen, historialliseen pikkukaupunkiin, jossa on yhä jäljellä edo-kauden tunnelmaa. Erityisen kiehtova oli Kawagoen paikallismuseo, jossa Rovaniemellä asti reissannut opas kertoili minulle pitkät pätkät Kawagoen historiasta, palokuntajärjestelmästä ja vaikka mistä.

Lue lisää:
Viikonloppu Hakonessa osa 1 / selviytymisopas
Viikonloppu Hakonessa osa 2 / aktiviteetit
Kawagoe – Edo-kauden historian havinaa Saitamassa

 

Toshogu-temppelin rakennuksia

Kesäkuu: Nikko

Kesäkuussa Tokion valtasi kylmä ja harmaa sadekausi – eikä se ollut yhtään vähemmän harmaa Nikkossakaan. Parin tunnin junamatkan päässä Tokiosta löytyi vuoria, onseneita ja upea valikoima UNESCOn maailmanperintökohteisiin lukeutuvia temppeleitä.

Vaikka Nikko temppeleineen ja herkullisine ruokineen lumosikin, oloni oli vähän eksynyt. Maaseudulla kulki julkisia huonosti, en ollut varautunut kylmiin keleihin ja valitsemani hostelli oli koko reissuhistoriani homeisin ja kämäisin. Kun vielä sunnuntaina heräsin kaatosateeseen, päätin opetella armollisuutta reissuminääni kohtaan. Niinpä suuntasin aamupalan jälkeen takaisin Tokioon.

Arki Tokiossa oli täynnä pieniä ihania hetkiä. ”Hortensiat alkavat avautua. Pitää ehtiä pyykätä lakanat ennen sadenkauden alkua, muuten ne eivät kuivu millään kunnolla.” 

Lue lisää:
Rakas matkapäiväkirja: Viikonloppureissu Tokiosta Nikkoon
Nikkon Tōshōgū – ehkä koko Japanin hienoin temppeli!

 

Heinäkuu: Viikonloppu Kiotossa ja Arimassa

Heinäkuun arkivapaa meren päivä sai taas reissuhampaani kolottamaan. Kun kuulin, että koulussa ei järjestettäisi vapaamaanantain lisäksi opetusta perjantainakaan, päätin suunnata yhdeksi yöksi Kiotoon. Nautin Arashiyaman rauhasta ja ihmettelin apinapuiston makakeja, jotka vaeltelivat vapaana. Heräsin aamuviideltä ottaakseni kuvia hiljaisen Gionin kaduilla ja ehtiäkseni ensimmäisten joukossa Kiyomizu-deraan.

Kiotosta matkani jatkui blogini ensimmäisen yhteistyökuvion merkeissä Koben Arimaan, jossa nautin Goshoboh-ryokanin vieraanvaraisuudesta. Tunsin oloni hemmotelluksi prinsessaksi, ihanalla tavalla. Toivottavasti pääsen hyvään ryokaniin joskus toistekin!

Lue lisää:
Goshoboh-ryokan Arima Onsenissa – luksusta japanilaisittain (kaupallinen yhteistyö)
Rakkauskirje Kiotolle
Ihmiset ovat häkissä, eläimet vapaana – Kioton Arashiyama Monkey Park

 

Heinäkuu: Kanazawa

Saavuin Kanazawaan yöbussilla väsyneenä ja hieman haikeana – edellisenä iltana oli vietetty läksiäisiäni. ”Lähteminen on aina katkeransuloista”, kirjoitin. ”Näissä hetkissä matkailu tuntuu siltä, että sirottelee itsensä pieninä palasina ympäriinsä maailmalle.”

Japanin länsirannikolta löytyvä Kanazawa on Kioton historiallinen kilpailija. Vanhoilla geishojen teehuonealueilla ja kivisillä samuraialueilla voi aistia kaukaista tunnelmaa. Nähtävyyksiä löytyy upeista museoista ja linnasta yhteen Japanin kauneimmista puutarhoista, Kenrokueniin.

Kuvasin ja kirjoitin Kanazawassa paljon – toivottavasti vuonna 2020 ne vielä päätyvät postauksiksi tänne blogin taajuuksille. Ihana oli myöskin päiväreissu Shirakawa-gon kylään Japanin alpeille.

Lue lisää:
Shirakawa-go, kuvankaunis kylä Japanin alpeilla
19. viikko Japanissa / viimeinen viikko Japanissa

 

Elokuu: Taiwan

Elokuun kruunu oli kymmenen päivän soolomatka Taiwaniin. Tuo Japanin Okinawan lähellä sijaitseva saari on yksi halvimmista lentokohteista Japanista käsin – puhumattakaan paikan hienoudesta.

Vietin muutaman päivän Taipeissa, lähdin junalla Kaohsiungiin. Olin ajatellut lähteväni pikkuruiselle Green Islandille skootteroimaan, snorklailemaan ja lillumaan kuumissa lähteissä, mutta taifuuni pisti suunnitelmani uusiksi. Vietin ekstrapäivän Kaohsiungissa ja suuntasin Taiwanin itärannikolle Hualieniin. Vietin upean päivän Tarokon kansallispuistossa ja toisen veneretkellä delfiinejä bongaillen.

Taiwanista päällimmäisinä mieleen jäi upein luonto, jota olen missään nähnyt. Junarata, jonka toisella puolella kohisee valtameri. Kuplatee, +35°c helle, skootterit, ystävälliset ihmiset sekä halvat ja herkulliset kasvisruoat. Tämän reissun tunnelmia voi parhaiten bongailla Instagramini @iidaeli storyjen highlighteista.

Lue lisää:
Ensitunnelmia Taiwanista
Paluupäiväkirja

 

Marraskuu: Tallinna

Syksy Suomi-arkeen palaamisineen tuntui raskaalta. Tein liikaa töitä ja koulua, väsyin. Onneksi syksyyn mahtui mukaviakin asioita, kuten marraskuinen viikonloppu ystävän kanssa Tallinnassa. Katsoimme yhden leffafestivaalielokuvan, kävimme Fotografiskassa, Balti Jaama Turgilla, Koplissa, joulutorilla ja vintageputiikeissa. Niin, ja tietysti söimme hyvin.

Vaikka olen käynyt Tallinnassa lukemattomia kertoja, se ei vieläkään kyllästytä minua. Varmasti ensi vuoteenkin joku Viron piipahdus mahtuu!

Lue lisää:
Joulukuu, mitä kuuluu?

 

Joulukuu: Lomailua Helsingissä

Joulukuussa odottelin kahden viikon lomaa. Haaveenani oli vain takkatulen edessä loikoilu, wiener nougattien popsiminen, elokuvat ja saunominen. Oli lomani onneksi sitäkin, mutta myös sairastamista. Olenhan juuri sellainen, joka sairastaa lomalla – paitsi, jos on reissu varattuna. 😉

Kuva on eräältä aamulta, jolloin pidimme ystävän kanssa hitaan lounaan ja kävimme Tuomaan markkinoilla. Vikojen koulupäivien iloja, jolloin on vain yksittäisiä palautekeskusteluja jäljellä ja lähestyvän loman voi aistia ilmassa.

 

tipahtaneita kirsikankukkia sormien välissä

Mitä 2020 tuo tullessaan?

Tämän vahinko-reissutauon aikana olen miettinyt, mitä seuraavaksi tahtoisin. Euroopassa kutkuttavat klassiset kaupunkikohteet, interreilaaminen, Georgia, juna Pietariin, ruokamatka Italiaan.

Reissuhimojani ruokkivat tässä kuussa jokavuotiset matkamessut, jotka järjestetään 17.–19.1. Messukeskuksessa. Odotan erityisesti Maata pitkin -matkamessuja ja uusia ideoita suosikkilähikohteeseeni Viroon, joka on tänä vuonna Matkamessujen partnerimaa.

Niin, ja saattaapa yksi seikkailu olla jo mielen päällä. 😉 Kerron siitä lisää täällä blogin puolella, kun arkielämän kuviot sen ympärillä näyttävät selkeämmiltä.

 

+ Voita kaksi lippua matkamessuille!

Sain Matkamessuille bloggaajapassin ja kaksi lippua arvottavakseni sinulle ja avecillesi. Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen jotakin – vaikkapa miltä sinun reissuvuotesi 2020 näyttää tai mikä näistä 2019 reissuistani kuulosti houkuttelevimmalta. Arvonta suoritetaan 12.1. ja liput toimitetaan voittajalle meilitse.

Arki matkojen välissä Viro

Joulukuu, mitä kuuluu?

maanantai, joulukuu 30, 2019

Syksy. Mihin se kaikki oikein katosi? Ja mihin tämä blogi hiljeni? Valitettavasti tämä teksti on aivan yhtä ankea kuin syksynikin oli.

 

Kuin huomaamattani elokuu paluutuskineen vaihtui syyskuuksi, syyskuu lokakuuksi. Kohta ohi valui marraskuu ja joulukuukin. Mitä tänä syksynä on oikein tapahtunut?

Olen oppinut, että työ, koulu, sosiaalinen elämä ja lepo muodostavat neliön, josta ei voi valita kaikkia puolia. Skippasin levon, mutta kehoni vaati sen itse takaisin. Aloin nukkua pommiin kouluaamuista. Lääkitä itseäni useammilla päiväunilla, kuin edeltävinä vuosina yhteensä. Harmittelin, miten tämä blogi ja Instagram nukkuivat, kun minä koetin keskittyä selviämiseen satsumoiden, D-vitamiinin ja kaverimenojen voimin.

Päivä toisensa jälkeen haaveilin upottavasta hiekasta varpaiden alla. Rinkan pakkaamisesta ja junaan hyppäämisestä, siitä ettei ole aivan varma mistä maisemasta seuraavana aamuna herää. Mutta olin päivästä toiseen Suomessa, josta valo vähenee, ja työpäivien jälkeen on tartuttava kouluhommiin. Tai freelancer-keikkoihin, joille optimistisesti sanoi ”joo”, jotta surullisen tyhjä matkakassa saisi edes vähän täytettä.

Lopulta löysin itseni äärirajoilta ja itkemästä pomoni edessä. En onneksi saanut sairaslomaa vaan uuden viivan ”melkein burn outissa”-elämänkokemuslistaani – ja ymmärtäväiset esimiehet antoivat lyhentää työviikkoni kolmipäiväiseksi, jotta koulu saa enemmän aikaa. Sitä on jäljellä onneksi enää vain vähän. Syksyn muutamat rästityöt, kevään pienet kurssit ja opinnäytetyö.

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen olen tänä syksynä löytänyt itseni tilanteesta, jossa en ole varma mitä odottaisin. Aiemmin harkitsin ja odotin opintovapaalle lähtemistä. Sitten Japaniin vaihtoon pääsyä. Mitä seuraavaksi? Pitkää matkaa? Jotakuta jota rakastaa? Ulkomaille muuttamista?

Kyllä, Suomeen paluu on tuntunut shokilta. Mutta en osaa edes määritellä millä tavalla. Arki ja seikkailut tuntuvat niin erillisiltä osilta minua, etten tiedä, kumpi osista on enemmän totta.

Ja samalla niskassa on se milleniaalin syyllisyys, first world problems, kun tavallinen arki töineen ei tunnu olevan tarpeeksi.

Mutta kivuliaimmissakin syksyissä on ne tietyt hetket, joissa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Sitä oli marraskuun lopun viikonloppureissu ystävän kanssa Tallinnaan. Tekosyynämme oli Pimeiden öiden filmifestivaali PÖFF, mutta oikeasti vaeltelimme joulutoreilla ja kaduilla katsomatta yhtä leffaa enempää.

Asuimme Kalamajassa Airbnb-kodissa, joka oli sisältä siisti, mutta rappukäytävä näytti kauhuelokuvan kulisseilta. Oli kitkerää mustaa kahvia ja polveilevia keskusteluja maailmanpolitiikasta tabuihin, matkustamiseen, deittailuun ja horoskooppeihin. Kävimme Fotografiskassa ja kävelimme vahingossa sisään valtavan ortodoksikirkon venäjänkieliseen jumalanpalvelukseen. Valtavat kupolit väreilivät kynttilänvalossa. Ulkona merituuli oli aivan yhtä pureva kuin vastarannalla Helsingissäkin.

Niin, tämä teksti on alaston ja keskeneräinen. Vähän niin kuin minä ja tämä syksykin ovat olleet. Mutta taas olemme päivän lähempänä kevättä.

Ja kevät… minulla on suunnitelmia varallesi. 😉

Seuraa matkojani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu Tapahtumat

Aasia-henkiset tärpit Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleille

torstai, syyskuu 19, 2019
Kaupallinen yhteistyö: Rakkautta & Anarkiaa

Tänään alkoi Helsinki International Film Festival Rakkautta & Anarkiaa! Edellispäivänä fiilisteltiin omia R&A-muistojani, tässä postauksessa jaossa elokuvavinkkejä.

 

R&A:n ohjelmistosta löytyy tänäkin vuonna monta sataa elokuvaa, joten valinnanvaikeus on taattu. Festivaalitärppejä löytyy mm. Anton Majamäeltä, Kalle Kinnuselta, HS:ltä ja Episodilta. Matkailun ystävää lämmittävät kategoriat Asian Cuts, East Side Stories, French Touch Selection, ja Recoluciones Latinas.

 

Nina Wu

Ohjaaja: Midi Z
2019, 103 min, K16, Taiwan
> Elokuvan sivut täällä.

Todellisuus, unet ja menneisyys alkavat sekoittua toisiinsa, kun Nina Wu saa vihdoin ensimmäisen elokuvaroolinsa. Tarina kuorii itseään auki kerros kerrokselta, eikä anna armoa seksuaalisen väkivallan sekoittuessa keitokseen. Katsojankin rooli tuntuu tirkistelevältä, kun kamerat, katse ja älypuhelimet kohdistuvat Ninaan.

Elokuvan maailma on synkkää visuaalista karkkia. Hetkittäin mieleen tulee Park Chan-Wook ja verenpunaisilla asioilla vihjaileva trilleri We Need To Talk About Kevin. Klaustrofobisesta yleistunnelmasta huolimatta paikoitellen päästään ihailemaan myös Taiwanin kauniita maisemia.

Muutamat valonpilkahdukset eivät vähennä (ainakaan tämän herkän) katsojan ahdistusta. Elokuva pitelee veistä kurkulla vielä pitkään lopputekstienkin jälkeen.

 

Hotel by the River

Ohjaaja: Hong Sang-Soo
2018, 96 min, K7, Etelä-Korea
> Elokuvan sivut täällä.

Vähäeleinen elokuva runoilijasta ja hänen pojastaan sijoittuu hotelliin joen varressa. Eteläkorealainen auteur Hong-Sang-soo kertoo traagista tarinaa pienin elein, mustavalkomaailma on minimalistisen realistinen. Naispääosassa nähtävä Kim Min-hee on tuttu mm. The Handmaiden-elokuvasta.

Elokuvan tahti on rauhallinen mutta ei puuduttava. Juuri sellainen, mikä saa käpertymään syvemmälle upottavaan tuoliin elokuvateatterin hämärässä.

 

Tuulen laakson Nausicaä

Ohjaaja: Hayao Miyazaki 
1984, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.

Kesäkino Engelin ulkoilmasalissa herkutellaan huomenna perjantaina elokuvalla, joka rohkaisi Miyazakin ja Takahatan perustamaan koko Studio Ghiblin. Tuulen laakson Nausicaä sekoittaa ekofantasioita, selviytymistarinaa ja huimia hyönteispetoja.

Hyvä tilaisuus nähdä tämä klassikko isolta ruudulta!

 

Children Who Chase Lost Their Voices

Ohjaaja: Makoto Shinkai
2011, 116 min, K12, Japani
> Elokuvan sivut täällä.

Ajalla leikkineen Your Name -animehitin ohjaaja sekoittaa taas nuorten todellisuutta yliluonnolliseen. Kesällä Japanin leffateattereita villitsi ohjaajan uusi elokuva Weathering with you, mutta tämä festareilla nähtävä pätkä on vanhempaa tuotantoa.

Studio Ghiblin elokuvien, erityisesti Laputan, vaikutus kuulemma näkyy. Tämä on pakko päästä katsomaan!

 

Funan

Ohjaaja: Denis Do
2018, 87 min, K12, Belgia/Kambodža/Luxemburg/Ranska
> Elokuvan sivut täällä.

Mitä tapahtui Kambodžassa, kun punameerit marssivat Phnom Penhiin 17.4.1975? Kansanmurha, jossa joka neljäs maan asukkaista sai surmansa. Animaatio kuvaa kauhut yhden perheen tarinan kautta.

Tässä hyvä mahdollisuus tutustua kamalaan lähihistoriaan, joka on tapahtunut monesta matkablogista tutuilla seuduilla. Itselläni tämä löytyy ”pakko nähdä”-listalta.

 

   

God Exists, Her Name Is Petrunya

Ohjaaja: Teona Strugar Mitevska
2019, 100 min, K12, Belgia/Kroatia/Ranska/Slovenia
> Elokuvan sivut täällä.

Pieni kylä Pohjois-Makedoniassa. Peräkammarin tyttö Petrunya rikkoo tabua hyppäämällä jokeen miesten seassa ja nappaamalla pyhän ristin. Siitä vasta soppa syntyykin, vaikka jokeen hyppäämiselle ei löydy hetken mielijohdetta syvempää motiivia.

Berlinalen elokuvajuhlilla palkittu elokuva perustuu tositapahtumiin. Rinnakkain ovat traditiot ja nykyaika viraalivideoineen. Vaikka pohjavire on herkkä ja kepeä, elokuva onnistuu herättämään syvempiä ajatuksia rohkeudesta. Yksi esimerkki voi rohkaista monta ihmistä muutoksiin.

 

Nämäkin kiinnostavat:

And Then We Danced – Georgiaan sijoittuvasta homoromanssista povataan uutta Call Me By Your Namea.

Her Smell – Vaikka en erityisemmin rakastunut Alex Perryn aiempiin R&A-elokuviin, ne ovat niin kehuttuja että ehkä yritän vielä kerran. Ainakin koska Elisabeth Moss ja riot grrrl -punkmeininki.

High Life – Outo taiteellinen scifi kiinnostaa aina!

Matthias & Maxine – Koska Kanadan ihme Xavier Dolan tekee upean visuaalisia ja riipiviä draamoja.

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu Tapahtumat

Nojatuolimatkoja Helsingistä: Rakkautta & Anarkiaa alkaa torstaina

tiistai, syyskuu 17, 2019
Kaupallinen yhteistyö: Rakkautta & Anarkiaa

Nojatuolimatkoja tarjolla! Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali tarjoilee tänäkin vuonna syksyn parhaan kattauksen elokuvia ympäri maailman.

 

Kerran vuodessa olen ottanut töistä lomaa ja lähtenyt nojatuolimatkalle. Rakkautta ja Anarkiaa on nimittäin harvoja reissuja, joista nautin yhtä paljon kuin niistä oikeista kaukomatkoista. Mutta tämä trippi ei vaadi edes lentolippua (tai lisää hiilidioksidipäästöjä)!

Olen ollut R&A:ssa monena vuonna vapaaehtoisena. Palvellut festivaalivieraita infossa, jakanut julisteita, jännittänyt mikrofoniin puhumista Savoyssä ja ohjannut satoja lapsia Pulpettikino-näytökseen. Olen juossut alle kymmenessä minuutissa Kaisaniemestä Orioniin ehtiäkseni seuraavaan leffaan. Olen nähnyt huikeita vieraita Spike Leestä indie-elokuvien ohjaajiin ja kuunnellut kyselytilaisuuksia seuraavasta elokuvasta myöhästymisen uhalla. Olen tanssinut karonkassa pikkutunneille ja kikatellut kauhuelokuvassa kaverien kanssa salaa viiniä siemaillen. (Nykyään Bio Rexissä on onneksi anniskeluoikeudet, joten myöhäiselokuvan voi kruunata punkkulasillisella ihan sallitustikin.) 

Olen voinut pahoin katsoessani eturivistä käsivarakameralla kuvattua elokuvaa (Victoria). Ja välillä on torkahdeltukin – erityisesti skotlantilaisiin elokuviin, joiden murteesta en ole saanut selvää ilman tekstityksiä. Olen itkenyt hysteerisesti, nauranut vatsani kipeäksi ja kurkkinut liian pelottavaa leffaa puoliksi huivin taakse piiloutuen. Elänyt fiktiivisten tarinoiden kautta monta elämää muutaman festivaalipäivän aikana.

Tänä vuonna olen katsonut Aasia-aiheisia elokuvia ennakkoon, niistä lisää seuraavassa postauksessani.

Sitä ennen on luvassa kokeneen leffafestarikävijän tärpit, joilla saat elokuvafestivaaleista kaiken irti!

Selviytymisopas Rakkautta & Anarkiaan:

1. Ajoita päivät oikein. Jos velvollisuudet eivät paina, päivässä ehtii parhaimmillaan katsomaan neljästä viiteen elokuvaa. Oma mukavuusrajani menee neljässä, kunhan muistaa taktikoida. Neljää draamaa ei jaksa katsoa peräkkäin, useampi itkuleffa alkaa masentaa liikaa. Taktikoi genrejen välillä. Hyvä kaava voi kuulua esimerkiksi näin: draama, lempeä animaatio, trilleri, komedia.

2. Taklaa valinnanvaikeus. Festivaalitärppejä ovat kirjoittaneet mm. Kalle Kinnunen (jos vain näkisi maksumuurin taakse…) ja Episodi. Myöskään Avainelokuvat-kategorian elokuvilla harvoin joutuu pettymään. Jos aikaa on rajoitusti, kannattaa skipata monen sadan elokuvan mittainen ohjelmisto ja katsoa vain aikataulua. Sieltä voi tutkia valikoimaa vain esitysajankohdan mukaan.

Ja lähtökohtaisesti – festivaaleille valitaan harvoin umpihuonoja leffoja. Monet festivaalisuosikkini ovat löytyneet puolivahingossa kohta alkavaan leffaan päätymällä.

3. Hommaa sarjakortti. Yksittäiselle elokuvalipulle tulee hintaa 10€, mutta viiden, 11 tai 20 lipun sarjakortti laskee yksittäisen lipun hintaa n. kahdeksaan euroon. Tänä vuonna niiden rinnalla on myös ympäristölippu, joiden hinnasta lahjoitetaan Baltic Sea Action Groupille tai Luonnonperintösäätiölle.

4. Muista syödä. Elokuvafestari-pro pitää laukun pohjalla aina suklaata, vesipulloa ja pähkinöitä, joilla selviää pahimman nälän yli. Kannattaa laskea elokuvien välinen aika ja pohtia, millaiseen syömiseen jää aikaa. Monesti pelastus on löytynyt patongeista, kaupan salaattibaarista ja buffeteista, joissa syömään pääsee saman tien.

5. Jää kuuntelemaan se Q&A. Festivaalien uniikeinta antia ovat kohtaamiset elokuvien tekijöiden kanssa ja päästä kuulemaan heidän ajatuksiaan livenä. Tänä vuona vieraina on mm. Nick Caven työpari Warren Ellis, loput löytyvät täältä.

6. Muista oheisohjelmat. Keskustelutilaisuuksia, iltakemuja ja masterclasseja ammattilaisille. Tämän vuoden oheisohjelmaan voi tutustua täällä.

7. Nauti! Missä muualla ihmiset taputtavat tyhjälle valkokankaalle elokuvan loputtua? Tai jäävät leffan jälkeen puhisemaan Bio Rexin ulko-ovien taakse, kun eivät millään malta lopettaa tunnelmointia?

Paras aika vuodesta vuodesta alkaa ylihuomenna! Ja onneksi se jatkuu kymmenen päivää.

 

Seuraa matkojani Instagramin storyistä ja profiilin highlighteista: @iidaeli. Tätä blogia voit seurata Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Eurooppa Turkki

Paikkoja joihin kaipaan: Istanbul

maanantai, toukokuu 27, 2019
Istanbul mereltä ja lauttoja Euroopasta Aasian puolelle

Aina välillä iskee kaipuu paikkoihin, joissa on jo käynyt. Yksi niistä on Istanbul. Kaipaan mäkisille kujille, joista näkyy merelle. Vastarannalla nousevat moskeijoiden minareetit, rukouskutsut ja lokit huutavat kilpaa.

palatsi Istanbulissa

moskeija ja ihmisiä

palatsin koristetiiliä Istanbulissa

Kaipaan upeita historiallisia nähtävyyksiä. Tahdon käydä hammamissa, jättää huolet sen höyryiseen huomaan.

kaksi miestä juttelee kadulla Istanbulissa

Istanbul rantalaituri ja ihmisiäTahdon kuvata lisää kaduilla.

kotitalo Istanbulissa

Istanbulin kirpputoritarjontaaKaipaan outoja antiikkikauppoja ja pieniä teekahviloita.

kissa viettää aikaa kaupan näyteikkunassa

kissa ravintolan pöydän allaKaipaan katukissoja, jotka istuvat kaduilla pulskeina, aivan kuin omistaisivat maailman. Juuri niinkuin kissan kuuluu.

Istanbul kukkia

Istanbul puisto ja ihmisiä piknikilläKaipaan vehreisiin puistoihin, joissa muorit ovat piknikillä.

kukkatori pimeälläturkkilaista teetäKaipaan tulppaaninmuotoisista pienistä laseista tarjoiltavaa teetä.

Istanbulin siluettiJa ennen kaikkea, meren tuoksua ja tätä siluettia!

 

Kuvat reissulta 2015.

Haavematkoja:

10 reissuhaavettani -blogihaaste

7 × matkahaaveita bucket listillani

Bengtskärin majakalla

Äiti-tytär-viikonloppumatka Tallinnaan

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu

Menovinkki: Helsinki Cine Aasia 14.–17.3.

sunnuntai, maaliskuu 10, 2019

(Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.)

Aasialaisen elokuvan ystäviä hemmotellaan Helsingissä, kun Helsinki Cine Aasia valtaa 14.–17.3. Korjaamo Kinon, Kino Reginan ja Orionin. Ohjelmistossa on 18 elokuvaa Kiinasta, Mongoliasta, Vietnamista, Thaimaasta, Filippiineiltä, Indonesiasta, Etelä-Koreasta, Japanista ja Hongkongista.

Sain yhteistyössä elokuvafestivaalin kanssa valita ohjelmistosta muutaman elokuvan katsottavakseni etukäteen.

Tässä siis muutama ohjelmistovinkki!

 

Beautiful Days

Ohjaaja: Jéro Yun
뷰티풀 데이즈
2018, 104 min, K12, Etelä-Korea/Ranska

Viime vuonna Busanin kansainväliset elokuvafestivaalit avannut korealais-ranskalainen draama Beautiful Days kuvaa kivuliaita perhesuhteita. Pohjois-Kiinassa kasvanut Zhenchen on nähnyt äitinsä viimeksi lapsena. Sairastuessaan Zhenchenin isä kaivaa viimein esiin pojan äidin yhteystiedot ja Zhenchen lähtee Etelä-Koreaan äitinsä jäljille.

Visuaalisesti näyttävässä draamassa on paljon hiljaisuuksia. Se kun ei sanota mitään, sanoo paljon. Aluksi etäiseltä tuntuva tarina kuoriutuu kerros kerrokselta koskettavaksi kertomukseksi, josta on vaikeaa puhua. Kovia kokenut äiti on Pohjois-korealainen loikkari ja kaltoinkohtelusta huolimatta vahva roolimalli.

Elokuvan rakennetta leimaa toisto. Vaikeiden asioiden lankakerää on pakko alkaa keriä auki, jotta sukupolvien virheitä ei toistettaisi uudelleen.

Kaikkien julmuuksien keskellä on kuitenkin selvää mikä on pahin loukkaus: kieltäytyä syömästä tarjottua ruokaa.

> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 16.3 ja 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään ”Koreoiden vuorovaikutus”-keskustelutilaisuus, johon on vapaa pääsy.

Mori, The Artist’s Habitat

Ohjaaja: Shuichi Okita
モリのいる場所
2018, 99 min, S, Japani

Mori, The Artist’s Habitat kuvaa päivän verran japanilaisen modernin taiteen isoisäksi kutsutun Kumagai Morikazun (1880–1977) elämää. Kumagai ei ole poistunut kotoaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Puutarhasta on muodostunut hänen maailmansa, jossa muurahaisen liikkeistä tulee lumoava jännitysnäytelmä. Musiikilla taidokkaasti tuettuihin luontokohtauksiin on helppo eläytyä ja katsojakin uppoutuu tarkkailijaksi.

Elokuvan sympaattisimmat kohtaukset käydään taiteilijan ja hänen vaimonsa Hidekon välillä sekä erilaisissa kohtaamisissa vierailijoiden kanssa. Talo pysyy kiireisenä, kun ihmiset tulevat pyytämään taiteilijalta niin mielipidettä lapsen maalaustaidoista kuin valokuvaamaan vuosi toisensa perään sitä, miten Kumagai seuraa puutarhansa hyönteisiä. Katsomisen kehä kiehtoo ja huvittaa. Elokuvakatsoja katsoo, kun taiteilijaa katsova valokuvaaja katsoo muurahaisia katselevaa taiteilijaa.

Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Uusi ja vanha elävät sopusoinnussa keskenään, yhtä aikaa muuttuen ja pysyvänä. Ollakseen taiteilija on oltava vähän hullu, mutta tässä elokuvassa hulluus on samalla viisasta ja lempeää.

Minun silmiini Mori, The Artist’s Habitat tavoittaa kauniin palan japanilaista mielenmaisemaa. Ja saipa se myös vuodattamaan muutaman liikutuksen kyyneleenkin.

> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 14.3 ja 16.3. Ohjaaja Shuichi Okita saapuu Helsinki Cine Aasian vieraaksi ja osallistuu festivaalin aikana elokuvansa näytöksiin. 

 

Dare To Stop Us

Ohjaaja: Kazuya Shiraishi
止められるか、俺たちを,
Japani, 2018, 119 min, K16

Dare To Stop Us piirtää ohjaajaksi tahtovan Megumin silmin kuvan poliittisen 60-luvun loppuvuosista, sukupuolirooleista ja elokuvanteosta ohjaaja Koji Wakamatsun alaisuudessa. Wakamatsu tunnetaan japanilaisen elokuvan kauhukakarana, jonka töissä yhdistyvät väkivalta, seksi ja aktivismi, ja jäipä muutama hänen töistään pinku eiga -pehmopornogenren klassikoksi.

Elokuvan oikea päähenkilö on Megumi, joka pestautuu Wakamatsun assistentiksi. Hän joutuu luovimaan miehisessä maailmassa, jossa ikkunoista pissataan ristiin kaduille ja entinen yakuza Wakamatsu hiljentää baaritappelut terävällä katseella.

”On asioita joita on pitänyt jättää taakse. Kuten oma naiseuteni”, Megumi summaa.

Elokuvan hahmot perustuvat tositapahtumiin. Dare To Stop Us onkin kaunis ajankuva radikaalista 60-luvun lopusta, Shinjukun tupakansavuisista kuppiloista, naiseudesta ja luovuudesta. Puhumattakaan rakkaudesta liikkuviin kuviin.

> Tietoa elokuvasta täällä, näytökset la 16.3. ja su 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään taustoittava Näkökulma-keskustelutilaisuus ”Japanin 1960–70-lukujen murros kulttuurissa”.

 

Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.

> Festivaalin liput 10 € / kpl, viiden lipun sarjakortti 45 €. Lippuinfoa täällä. Ohjelmisto täällä. Kaikissa elokuvissa on englanninkielinen tekstitys. 

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!