Browsing Category

Eurooppa

Eurooppa Turkki

Paikkoja joihin kaipaan: Istanbul

maanantai, toukokuu 27, 2019
Istanbul mereltä ja lauttoja Euroopasta Aasian puolelle

Aina välillä iskee kaipuu paikkoihin, joissa on jo käynyt. Yksi niistä on Istanbul. Kaipaan mäkisille kujille, joista näkyy merelle. Vastarannalla nousevat moskeijoiden minareetit, rukouskutsut ja lokit huutavat kilpaa.

palatsi Istanbulissa

moskeija ja ihmisiä

palatsin koristetiiliä Istanbulissa

Kaipaan upeita historiallisia nähtävyyksiä. Tahdon käydä hammamissa, jättää huolet sen höyryiseen huomaan.

kaksi miestä juttelee kadulla Istanbulissa

Istanbul rantalaituri ja ihmisiäTahdon kuvata lisää kaduilla.

kotitalo Istanbulissa

Istanbulin kirpputoritarjontaaKaipaan outoja antiikkikauppoja ja pieniä teekahviloita.

kissa viettää aikaa kaupan näyteikkunassa

kissa ravintolan pöydän allaKaipaan katukissoja, jotka istuvat kaduilla pulskeina, aivan kuin omistaisivat maailman. Juuri niinkuin kissan kuuluu.

Istanbul kukkia

Istanbul puisto ja ihmisiä piknikilläKaipaan vehreisiin puistoihin, joissa muorit ovat piknikillä.

kukkatori pimeälläturkkilaista teetäKaipaan tulppaaninmuotoisista pienistä laseista tarjoiltavaa teetä.

Istanbulin siluettiJa ennen kaikkea, meren tuoksua ja tätä siluettia!

 

Kuvat reissulta 2015.

Haavematkoja:

10 reissuhaavettani -blogihaaste

7 × matkahaaveita bucket listillani

Bengtskärin majakalla

Äiti-tytär-viikonloppumatka Tallinnaan

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Kulttuurivinkit Pääkaupunkiseutu

Menovinkki: Helsinki Cine Aasia 14.–17.3.

sunnuntai, maaliskuu 10, 2019

(Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.)

Aasialaisen elokuvan ystäviä hemmotellaan Helsingissä, kun Helsinki Cine Aasia valtaa 14.–17.3. Korjaamo Kinon, Kino Reginan ja Orionin. Ohjelmistossa on 18 elokuvaa Kiinasta, Mongoliasta, Vietnamista, Thaimaasta, Filippiineiltä, Indonesiasta, Etelä-Koreasta, Japanista ja Hongkongista.

Sain yhteistyössä elokuvafestivaalin kanssa valita ohjelmistosta muutaman elokuvan katsottavakseni etukäteen.

Tässä siis muutama ohjelmistovinkki!

 

Beautiful Days

Ohjaaja: Jéro Yun
뷰티풀 데이즈
2018, 104 min, K12, Etelä-Korea/Ranska

Viime vuonna Busanin kansainväliset elokuvafestivaalit avannut korealais-ranskalainen draama Beautiful Days kuvaa kivuliaita perhesuhteita. Pohjois-Kiinassa kasvanut Zhenchen on nähnyt äitinsä viimeksi lapsena. Sairastuessaan Zhenchenin isä kaivaa viimein esiin pojan äidin yhteystiedot ja Zhenchen lähtee Etelä-Koreaan äitinsä jäljille.

Visuaalisesti näyttävässä draamassa on paljon hiljaisuuksia. Se kun ei sanota mitään, sanoo paljon. Aluksi etäiseltä tuntuva tarina kuoriutuu kerros kerrokselta koskettavaksi kertomukseksi, josta on vaikeaa puhua. Kovia kokenut äiti on Pohjois-korealainen loikkari ja kaltoinkohtelusta huolimatta vahva roolimalli.

Elokuvan rakennetta leimaa toisto. Vaikeiden asioiden lankakerää on pakko alkaa keriä auki, jotta sukupolvien virheitä ei toistettaisi uudelleen.

Kaikkien julmuuksien keskellä on kuitenkin selvää mikä on pahin loukkaus: kieltäytyä syömästä tarjottua ruokaa.

> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 16.3 ja 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään ”Koreoiden vuorovaikutus”-keskustelutilaisuus, johon on vapaa pääsy.

Mori, The Artist’s Habitat

Ohjaaja: Shuichi Okita
モリのいる場所
2018, 99 min, S, Japani

Mori, The Artist’s Habitat kuvaa päivän verran japanilaisen modernin taiteen isoisäksi kutsutun Kumagai Morikazun (1880–1977) elämää. Kumagai ei ole poistunut kotoaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Puutarhasta on muodostunut hänen maailmansa, jossa muurahaisen liikkeistä tulee lumoava jännitysnäytelmä. Musiikilla taidokkaasti tuettuihin luontokohtauksiin on helppo eläytyä ja katsojakin uppoutuu tarkkailijaksi.

Elokuvan sympaattisimmat kohtaukset käydään taiteilijan ja hänen vaimonsa Hidekon välillä sekä erilaisissa kohtaamisissa vierailijoiden kanssa. Talo pysyy kiireisenä, kun ihmiset tulevat pyytämään taiteilijalta niin mielipidettä lapsen maalaustaidoista kuin valokuvaamaan vuosi toisensa perään sitä, miten Kumagai seuraa puutarhansa hyönteisiä. Katsomisen kehä kiehtoo ja huvittaa. Elokuvakatsoja katsoo, kun taiteilijaa katsova valokuvaaja katsoo muurahaisia katselevaa taiteilijaa.

Pinnan alla kuitenkin kuohuu. Uusi ja vanha elävät sopusoinnussa keskenään, yhtä aikaa muuttuen ja pysyvänä. Ollakseen taiteilija on oltava vähän hullu, mutta tässä elokuvassa hulluus on samalla viisasta ja lempeää.

Minun silmiini Mori, The Artist’s Habitat tavoittaa kauniin palan japanilaista mielenmaisemaa. Ja saipa se myös vuodattamaan muutaman liikutuksen kyyneleenkin.

> Elokuvan tiedot täällä, näytökset 14.3 ja 16.3. Ohjaaja Shuichi Okita saapuu Helsinki Cine Aasian vieraaksi ja osallistuu festivaalin aikana elokuvansa näytöksiin. 

 

Dare To Stop Us

Ohjaaja: Kazuya Shiraishi
止められるか、俺たちを,
Japani, 2018, 119 min, K16

Dare To Stop Us piirtää ohjaajaksi tahtovan Megumin silmin kuvan poliittisen 60-luvun loppuvuosista, sukupuolirooleista ja elokuvanteosta ohjaaja Koji Wakamatsun alaisuudessa. Wakamatsu tunnetaan japanilaisen elokuvan kauhukakarana, jonka töissä yhdistyvät väkivalta, seksi ja aktivismi, ja jäipä muutama hänen töistään pinku eiga -pehmopornogenren klassikoksi.

Elokuvan oikea päähenkilö on Megumi, joka pestautuu Wakamatsun assistentiksi. Hän joutuu luovimaan miehisessä maailmassa, jossa ikkunoista pissataan ristiin kaduille ja entinen yakuza Wakamatsu hiljentää baaritappelut terävällä katseella.

”On asioita joita on pitänyt jättää taakse. Kuten oma naiseuteni”, Megumi summaa.

Elokuvan hahmot perustuvat tositapahtumiin. Dare To Stop Us onkin kaunis ajankuva radikaalista 60-luvun lopusta, Shinjukun tupakansavuisista kuppiloista, naiseudesta ja luovuudesta. Puhumattakaan rakkaudesta liikkuviin kuviin.

> Tietoa elokuvasta täällä, näytökset la 16.3. ja su 17.3. Ennen lauantain näytöstä järjestetään taustoittava Näkökulma-keskustelutilaisuus ”Japanin 1960–70-lukujen murros kulttuurissa”.

 

Blogipostaus tehty yhteistyössä Helsinki Cine Aasian kanssa.

> Festivaalin liput 10 € / kpl, viiden lipun sarjakortti 45 €. Lippuinfoa täällä. Ohjelmisto täällä. Kaikissa elokuvissa on englanninkielinen tekstitys. 

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation, blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Suomi Varsinais-Suomi

Lähimatkailuvinkki: Turun Aboa Vetus & Ars Nova

tiistai, helmikuu 26, 2019

ars novan historiallisia raunioita

Olen Turun seudulta kotoisin, joten piipahtelen siellä aina aika-ajoin. Usein sukulaisvisiitteihin sisältyy myös kulttuuriohjelmaa. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui Aboa Vetus & Ars Nova.

Olen käynyt Aboa Vetus & Ars Novassa viimeksi ekaluokan luokkaretkellä. Muistan kylmät vanhat rauniot ja kubistisen näyttelyn, jossa oli Victor Vasarelyn geometrisia teoksia. (On outoa, että muistan taiteilijan nimen, yleensä nimimuistini on surkea. Ehkä se kuvaa innostustani – kyseessä taisi olla ensimmäinen kerta, kun näin jotain muuta kuin perinteistä maalaustaidetta!)

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin oli ihan paikallaan tarkistaa, pitivätkö muistikuvani museosta enää ollenkaan paikkaansa.

 

ars novan taidetta ja lasten kirjoittamia kommentteja töistä

Nykytaidetta Ars Novassa

Museo koostuu kahdesta osasta – historiallisesta Aboa Vetuksesta ja nykytaidetta esittelevästä Ars Novasta, joka on kooltaan varsin pieni. Näkemässäni näyttelyssä kuraattoreina toimivat koululaiset. Teosten vieressä oli heidän kirjoittamiaan lappuja, jotka kommentoivat teoksia ja pohtivat niiden merkityksiä.

Näkökulma tuntui raikkaalta. Monesti tuntuu, että taidemielipiteitä laukoakseen pitäisi olla kriitikko tai taiteilija, ja muiden mielipiteillä ei ole niin suurta merkitystä. Mutta se ei pidä paikkaansa – taide on kaikille! <3

> ”Koululaiset kuraattoneina”-näyttely on esillä 17.3. asti. Tulevia näyttelyitä voi tutkia täällä.

 

aboa vetus-museossa

Kerroksellinen Aboa Vetus

Rakennuksen kerroksellisuus näkyy kiehtovalla tavalla heti aulasta asti. Lattiassa oli lasisia kurkistusaukkoja, joista näkyi vanhan talon raunioita ja isompi kivijalka sulautui osaksi museokahvilaa.

Aboa Vetus on Suomen ainoa arkeologinen museo. Se esittelee keskiaikaisten kivitalojen rauniot, joiden välissä kulkee Luostarin jokikatu.

Raunioiden kukoistuksen hetkillä Turku oli Ruotsin toiseksi suurin kaupunki. Se näkyi vaurautena – arkeologisissa kaivauksissa löytyi paljon tuontiesineitä ja mm. lasten kenkiä, joita harva raaski ostaa.

Eri tilojen tunnelmia oli rakennettu myös äänimaisemin ja pääseepä museon sisällä kirkkoonkin. Modernit led-valot piirtävät kauniisti sen kattoon sortuneet katedraalit.

 

aboa vetuksen luutarha-näyttelyssä esillä oleva sian kallo

Elämyksiä isoille ja pienille

Aboa Vetus & Ars Nova on huomioinut erilaiset museovieraat erityisen hyvin. Sympaattisen ysärihenkisessä tietopelissä pääsee kokeilemaan, riittävätkö keskiaikatiedot talon pystyttämiseen. Puisten ämpäreiden kokoamista sai kokeilla itse ja napeista painellen kuunnella erilaisten keskiaikaisten soittimien ääniä.

Lapsikävijöille löytyi paljon omaa puuhaa. Keskiaikaisesta talosta oli rakennettu nukkekotiversio ja Luutarha -pysyväisnäyttelyssä aikuinen joutui kyyristelemään, sillä eläinten luut oli aseteltu lasten katselukorkeudelle. Nuo kaikki esillä olevat luut olivat löytyneet Aboa Vetuksen alueelta arkeologisten kaivausten yhteydessä.

Arkeologisia kaivauksia tehdään muuten museon alueella edelleen. Esimerkiksi viime kesän ohjelmanumerona museon pihalla pääsi vakoilemaan arkeologeja työssään.

 

kartanon koristeellinen katto ja peili-selfie vanhasta peilistä

Kartanohistoriaa

Vuonna 1928 tupakkatehtailija Hans von Rettig rakennutti Turun Aurajokirantaan näyttävän Villa von Rettigin perheensä kodiksi. Nyttemmin tuo rakennus tunnetaan Aboa Vetus & Ars Novana. Kahvilan takaa lähtevistä portaista pääsi yläkerroksen näyttelyyn, joka esitteli kartanon loistoa.

Valtaosa näyttelystä koostui selitetauluista ja valokuvasuurennoksista, esineistöä oli jäljellä harmillisen vähän. ”Yleensä siellä on tauluja”, kommentoivat äitini ja mummini.

Ehkä ne olivat lainassa muualla vierailukerralla? Pitää palata joskus myöhemmin ottamaan selvää.

> ”Rettigin palatsi 90 vuotta”-näyttely esillä 26.5.2019 asti.

 

maisemat aboa vetus & ars novan ylimmästä kerroksesta

+ Maisemat

Vaikka rakennushistoriallinen näyttely ei erityisemmin kiinnostaisi, portaat kannattaa kuitenkin nousta. Museon ylimmästä kerroksesta on nimittäin kauniit näkymät Aurajokivarteen ja Tuomiokirkon suuntaan. Olisipa päässyt parvekkeelle!

> Museolippu saatu ilmaiseksi pressikortilla. Lippujen hinnat: aikuinen 10 €, alennusryhmät 7 €. Viikonloppuisin Aboa Vetus & Ars Nova tarjoilee myös brunssia (19,90€), jota Turun brunsseja testaillut siskoni on hehkuttanut.

 

Pysy mukana:

Facebookissa: Iida in Translation
Intagram: @iidaeli
Bloglovin täällä
Blogit.fi täällä

Eurooppa Suomi

Bengtskärin majakalla

sunnuntai, helmikuu 10, 2019

Aina aika-ajoin ikävöin Bengtskärin majakalle. Tuulen tuivertamille kallioille, taloon jossa on hieman suolaveden tuoksuiset seinät. Maahan, jossa ei kasva juuri mikään.

Siellä me olimme äitini kanssa muutama kesä sitten.

Matkaliput bengskäriin puutaustallaLaivan ikkuna ja merta

Lähdimme Hangosta keikkuvalla yhteysveneellä, olin löytänyt CityDealin kautta halvat liput.

Äiti tuuppasi heti satamassa käteeni matkapahoinvointilääkkeen, jotta en tulisi merisairaaksi. Sama suku, samat vaivat.

Menomatkalla tarjottiin höyryävän kuumaa kalakeittoa ja ruisleipää. Tunnelma oli unelias, oli vain harmaata kesäkuun merta, taivasta ja lokkeja.

Bengskärin majakan pyöreä ikkuna, jonka takana näkyy merta Ruohosipulia, kalliota ja vettä

Majakkasaari oli karunkaunis, itse majakassa oli korkeanpaikankammoiselle liian avoimen näköiset portaat. Sisuni loppui puolivälissä, kun katselin sodan aikana portaisiin ammuttuja luodinreikiä.

Tuntui oudolta, että niin kaukaisella majakkasaarella oli joskus taisteltu.

Bunkkerin betoninen pyöreä reunaTyttö ja saariston suuret sileät kalliot

Söimme majakan kahvilassa kahvia ja pullaa, haaveilin majakassa yöpymisestä. Olen onnellisimmillani meren ääressä. Ellen tulisi niin helposti merisairaaksi, opettelisin purjehtimaan. Mutta toistaiseksi minulle riittävät kivi ja kalliot.

Laivan aikataulut olivat väljät, ehdimme kävellä rauhassa saaren kaukaisimmille kallioille asti.

Silloin aurinko tuli esiin.

Bengskärin majakka

Merta ja taivasta

Paluumatkalla matkapahoinvointilääke ja unelias tunnelma veivät voiton, torkahdin veneen hiljaiseen keinuntaan.

Välillä päiväunissani palaan Bengtskäriin. Tai ehkä jonnekin muualle, tutkimaan saariston karuja saaria.

 

> Bengtskäriin pääsee laivoilla Hangosta ja Kasnäsistä tai taksiveneellä. Majakka on avoinna kesäkuusta elokuuhun ja sopimuksen mukaan toukokuussa ja syyskuussa. Lisää infoa täällä.

Ruoka Viro

3 × Tallinnan reissun ravintolavalinta

perjantai, helmikuu 8, 2019

Tallinna on ihana ravintolakaupunki! Tykkään vakoilla suosituksia Like a Local -sovelluksesta, erinäisistä listauksista kuten White Guidesta ja blogeista. Tallinnan ravintoloiden klassikkoja itselleni ovat mm. Leib Resto & Aed ja istuskeluun Must Puudel.

Tällä kertaa olin reissussa äitini ja siskojeni kanssa. Olen melko tarkka ravintoloista, sillä syöminen on minulle rakas harrastus. Niinpä siskoni olivat kaukonäköisiä ja antoivat minulle mandaatin valita reissun ravintolat.

Niinpä aikani selviteltyäni varasin pöydät Saltiin ja Von Krahl Aediin.

Von Krahl Aed ravintolan punajuuriannos ja ravintolasali

Von Krahl Aed

Minne mennä syömään, jos hyvää ruokaa kaipaisi lihansyöjä, kalansyöjä sekä vegaani? Vanhankaupungin Rataskaevu-kadulla sijaitseva Von Krahl Aed on ratkaissut ongelman tarjoamalla jokaisesta annoksestaan sekaani- ja vegaaniversiot. Ravintoloitsijoiden hyppysissä on myös naapurissa sijaitseva Vegan restaurant V, jota irvileuat nimittävät Helsingin parhaaksi vegaaniravintolaksi.

Von Krahlin miljöö on kotoisa vanhan kaupungin talo kapeine huoneineen ja puukattoineen. Hämärässä kynttilänvalossa oli hyvä katsella, miten lumi laskeutui sisäpihan kuusien päälle.

Seurueemme jakoi alkupalaksi Maiseman, joka sisälsi maistiaisia listan muista alkuruoista. Oma valintani oli Punajuuri, jossa marinoidut punajuurisiivut tarjoiltiin munakoisovaahdon, mustaherukoiden ja pähkinä-kidneypapuvaahdon kanssa.

Von Krahlin suklaajälkiruoka

Pääruokani vegaaninen ”lihamureke” rakentui linsseistä, lisukkeena oli kanttarelli-ruisrisottoa, olutkastiketta ja vihanneksia. Maut olivat juurevan maanläheisiä ja umamisia, mutta silti perinteisiä. (Vegepainotteiset vuodet ovat opettaneet, että varmimmin hyvää kasvisruokaa saa aasialaistyylisistä paikoista. Oli virkistävää rikkoa tuota kaavaa.) Äitini ja siskoni tilasivat vuohenjuustoa ja ankkaa, jotka kirvoittivat vuolaita kehuja. Toinen sekasyöjäsiskoni taas ei vegaanisesta kasvispihvi-pääruoastaan niin täysin vaikuttunut.

Itselleni ruoan ja miljöön lisäksi Von Krahlissa parasta oli myös palvelu. Se oli rauhallista, ystävällistä ja asiantuntevaa.

Jälkiruoat jatkoivat pääruokien vahvaa linjaa – suklaakakkua kahvijäätelön ja mustaherukoiden kanssa, porkkanakeksiä manteleilla ja tyrneillä. Oli myös ilahduttavaa huomata, että juustoja lukuunottamatta jälkkärilista oli vegaaninen.

Lopputulos oli samanaikaisesti kotoisa, juhlava, perinteikäs ja kuitenkin moderni.

> Sijainti vanhassa kaupungissa, osoite Rataskaevu 10. Alkupalat 5–13 €, pääruoat 11–19 €, jälkiruoat 5–10€. Ravintolan sivut täällä.

 

 

Saltin poke-annos ja friteerattu tofu

Salt

Kadriorgin puiston vieressä sijaitsee puutaloalue nimeltä Raua. Sen sydämestä löytyy useampi kiinnostava ravintola: NOP, Mantel ja Korsten sekä Salt. Salt on pikkuruinen kortteliravintola, asiakaspaikat ovat parissakymmenissä. Pöytävarauksen voi tehdä suoraan netissä, ilman meilivastausten odottelemista.

Ensimmäinen vierailuni Saltiin oli työporukan reissulla useampi vuosi sitten. Silloin oli kevät ja lautaselleni sattui niin hyvä korvasienirisotto, joka sai lähestulkoon kyyneleet silmiini. Olisin nuollut lautasen puhtaaksi, jos olisin kehdannut.

Salt-ravintola ulkoa päin

Saltille ominaista on kuulemma tiuhaan sesongin mukaan vaihtuvat listat – niin tiuhaan, että ravintolaa varatessani lista oli eri, kun ravintolapöytään istuessamme. Meidän vierailullamme menussa oli vahvasti läsnä Aasian maut (mm. wakamea, ankka-ramenia, mustekala-gyozaa sekä pokekulhoa ponzu-kastikkeella) sekä erilaiset merenelävät.

Päädyimme tilailemaan äiti-sisko-porukalla lähes puolet listasta ja jakamaan kaiken. Ensimmäisenä pöytään tuli hunajassa glaseerattua tofu-tempuraa. Sen uskomattoman rapeaksi paistettu pinta vei hieman huomiota sienisalsalta. Lopputulos oli kuitenkin yksi parhaista koskaan syömistäni tofuannoksista.

Siskojeni suosikki taas oli ponzu-kastikkeisen kaalisalaatin, umeboshi-tomaattien ja seesaminsiementen kera tarjoiltu tonnikala-poke. Myös risotot olivat tälläkin kertaa Saltin vahvuus – fenkolia, pinaattia ja rapuja yhdistävä kokonaisuus oli suussasulava.

Saltin pavlova-jälkiruoka ja tärähtänyt kuva ihmisistä ravintolasalissa

Saltin suurimmaksi miinukseksi osoittautui tungos ja palvelu. Pöytävarauksemme alkaessa 18.30 ravintola oli ihanan rauhallinen, saimme arpoa pitkää tilaustamme rauhassa. Pöytä kerrallaan ravintola täyttyi, melu yltyi ja keittiön käryt leijuivat meidän pöytäämme asti.

Saltin palvelu oli ystävällistä, mutta aika juoksevaa: annokset tuotiin pöytään ennen, kuin olimme edes ehtineet lopettaa edellisen syömisen, ja lautasia kärkyttiin heti pois.

Ruoka oli kuitenkin niin hyvää, että annan moisen täysin anteeksi. Ja jälkiruoat (rikottua marjaisaa ja limeistä pavlovaa sekä tyrnillä maustettua crème brûléetä) olivat erittäin maukkaita nekin.

> Osoite: Vase 14. Alkuruoat 8–13 €, pääruoat 11–22€, jälkiruoat 6 €. Ravintolan nettisivut täällä.

 

Moon-ravintolan kuha ja seljanka

Kohvik Moon

Olen kolkutellut Moonin ovea ensimmäisen kerran vuosia sitten, Tallinnan kesäreissulla. Harmikseni paljastui, että Moon lomailee heinäkuut. Niinpä tämä vierailu Mooniin oli elämäni ensimmäinen.

Moon sijaitsee vähän syrjässä meren rannassa – kävelymatkan päästä Lennusadam-merimuseosta, Kalamajasta ja näyttävästä neuvostoaikaisesta Linnahallista. Moon tarkoittaa viroksi unikkoa ja sen ruokafilosofia edustaa modernia venäläistä keittiötä, virolaisin vivahtein.

Äiti ja siskot valitsivat alkupalaksi borsch-keittoa. Oma seljankani oli taivaallista – tomaattinen liemi sitoi yhteen erilaisia meren herkkuja, herkullisen oliivitahnan ja smetanan kera. Pääruoissa äiti kiitteli Kievin kanaa, toinen siskoista vegaanilasagnea, toisen siskon kanssa kehuimme kuhaa. Erityisen herkullisia olivat kuhan lisukkeena tarjoillut maustetut tuorekurkut.

Laivan lähdön takia Moonissa ei jäänyt aikaa jälkiruoille. Seuraavalla kerralla olisi kiva testata sisarravintola Kolm Sibulat.

> Osoite: Võrgu 3. Alkuruoat 2–12 €, pääruoat 15–19 €, jälkiruoat 4–7 €. Ravintolan nettisivut täällä.

Matkavinkit Viro

Äiti-tytär-viikonloppumatka Tallinnaan

tiistai, helmikuu 5, 2019

Jos lähimatkailun suosikkejani mietitään, yksi on ollut aina ylitse muiden. Nimittäin etelänaapurimme Tallinna! Se on täynnä kauniita puutaloalueita, herkullisia ravintoloita ja aliarvostettuja nähtävyyksiä.

Olen käynyt Tallinnassa useamman kerran kuin osaan laskea – ensimmäisiä kertoja ala-asteella, äidin kanssa Mustamäen torin piraatti-cd-levyjä metsästäen. Suosikkimatkani Tallinnaan oli eräänä kesänä, jolloin kukkaro kielsi kaukomatkailun. Varasimme eksäni kanssa Airbnb:stä söpön puutaloasunnon Kalamajasta ja tutkimme kaupunkia hitaasti viiden päivän verran. Oli heinäkuinen helle ja hitaat askeleet mukulakivikaduilla. Seikkailimme (nykyään suljetussa) Patarein vankilassa, katselimme taidetta Kumussa ja söimme fiinimmin, kuin olisimme Helsingissä raaskineet.

Tänä jouluna, kun siskojeni kanssa pohdimme minne veisimme äidin 70-vuotislahjaksi, ajoin kovaan ääneen viikonloppua Tallinnassa. Emme tahtoneet lentää, Venäjän viisumit kuulostivat vaivalloisilta ja kylpylässä lilluminen pidemmän päälle pitkästyttävältä. Niinpä varasimme laivamatkat.

tulppaaneja tallinnan kukkatorilla

Reissu alkoi laivan laajasta aamiaispöydästä, Tallinnassa meitä odottivat Sim Salongista varatut hoidot. Äidille ja toiselle siskoista jalkahoitoa (30 €), minulle ja toiselle siskolleni rentouttava selkähieronta (28 €). En ole kokenut kauneussalonkiasiakas, mutta muu seurue kehui hoitojaan, ja toki hieronta minunkin ongelmaniskaani rentoutti.

Neljälle matkaajalle Airbnb tuli paljon hotellia fiksummaksi – 140 € kahdelta yöltä saunallisessa kolmiossa. Alueenamme oli Kadriorgin ja keskustan väliin jäävä Raua, joka osoittautui hiljaiseksi puutalualueeksi. Löytyipä sen uumenista muutama kiinnostava ravintolakin.

Helsingistä tuttu lumikaaos ulottui Tallinnaan asti – kapeat jalkakäytävät olivat majoituksemme seuduilla auraamatta. Tarpomiseen kyllästyttyämme keksimme hyödyntää Uberia. Taksikyyteihin verrattuna se ei säästänyt montaakaan euroa, mutta vaivaa kyllä – Tallinnassa taksit kun on sääntelystä vapaita ja yhtiöitä on monia.

Parasta Tallinnassa olivat seuraavat asiat:

tallinnassa kanervoja lumen alla ja sinisen puutalon seinämä

Harvinainen seura

Kun osa on perheellisiä, kaikki kiireisiä ja asutaan eri paikkakunnilla, yhteinen aika on usein kortilla. ”Me ei olla koskaan oltu reissussa tällä porukalla”, hihittelimme onnellisina jo Länsiterminaalissa. Äiti-sisko-reissuista todellakin voisi tehdä tavan!

Soolomatkailuun tottuneena porukkamatkustus oli ihanaa vaihtelua, vaikka välillä tarvitsinkin omat yksinolo-lepohetkeni.

 

karnaluksin värikkäitä nauhoja

Karnaluks

Muiden shoppaillessa Viru-keskuksen liikkeissä tein pyhiinvaelluksen kässäihmisten suosikkikohteeseen – Karnaluksiin.

Kolmeen kerrokseen levittäytynyt Karnaluks myy kankaita, lankoja, korutarvikkeita, nauhoja ja kaikkea, mitä näpertelevä ihminen kuvitella saattaa. Itse täydensin ompeluvarastoni koristeellisilla kuminauhoilla, joita on Suomesta vaikea löytää, ja toin äidille parin euron merinovillalankoja.

> Karnaluks sijaitsee Tallinnan bussiaseman vieressä Tartu maantien poikkikadulla osoitteessa K. A. Hermanni 1. Keskustasta kävelyä on 1,6 km, mutta myös raitiovaunulla pääsee. Karnaluksin nettisivut täällä.

 

Lennusadam päähalli, poijuja ja sukellusvene Lembit

Lennusadam

Olen kiertänyt lähes kaikki Tallinnan muut turistikohteet, mutta Lennusadam oli päässyt lipsahtamaan välistä. Se on sääli! 1916-17 rakennettu vesilentokonehalli on jo itsessään hieno, puhumattakaan näyttelystä ja sen sisällä olevasta sukellusvene Lembistä, jonka ahtaisiin sisuksiin pääsi itse tutustumaan.

Interaktiivinen näyttely aiheutti ihastusta seurueessamme. ”Miksi meillä ei ole tällaisia museoita Suomessa”, toistelimme kuorossa ja pistimme merimiespuvut päälle.

> Koko lentosatama 15 € aikuisille, 8 € lapsilta/opiskelijoilta. Osoite: Vesilennukki tee 6, nettisivut täällä.

 

kissakahvila nurrin kissa

Kissakahvila Nurri

Toisella siskoistani oli viikonlopun ohjelmalle vain yksi toive – kunpa pääsisi kissakahvilaan. No sehän järjestyi mielellään!

Kassikohvik Nurri löytyy Tallinnan Stockmannin vierestä. Kahvilaan astuttua sitouduimme kahvilan sääntöihin, kuten ettei niitä saa nostella tai nukkuvia kissoja häiritä.

Nurrin tarina on itsessään hieman surullinen. Kahvilan ensimmäinen kissapopulaatio ahdistui esillä olosta ja kissat lainannut turvakoti haki kissansa takaisin. Kahvila suljettiin, mutta avattiin uudelleen ja nyt Nurrissa elää toinen kissaporukka. Heidän yhteiselonsa vaikutti leppoisalta ja valitut kissat sopivan sosiaalisilta kahvilaympäristöön.

Kuten kissat ylipäätään, nämäkin olivat ihania persoonallisuuksia. Osa vietti torkkuen laiskoja kissanpäiviä, osa pomppi pöydiltä asiakkaiden syleihin. Ja kuinka usein sitä on kahvilassa, jonka baaritiskillä lepäilee sylillinen kissoja? Ihan liian harvoin, jos minulta kysytään <3

> Kassikohvik Nurriin on 5 € sisäänpääsymaksu. Listalta löytyy kahvia, juomia ja kevyttä lounasta. Osoite: Tartu maantee 24, nettisivut täällä.

 

kadriorgin palatsin pääsalin kattomaalaus ja vaaleanharmaita seinäkoristeita

Kadriorgin palatsi

Kadriorgin puistoon kävellessämme äiti sai valita kohteen: modernin taiteen museo Kumu vai perinteinen Kadriorgin palatsi.

Päädyimme historialliseen Kadriorgin palatsiin, joka on rakennettu 1700-luvulla keisarilliseksi kesäasunnoksi. Palatsi edustaa pöyhkeilevää barokkityyliä. Erityisesti sen pääsalissa riittää katsottavaa: on upeita seinäkoristeita ja yksityiskohtainen kattomaalaus. Pienempien salien takat ovat niin koristeellisia, että ihmetyttää miten kukaan on kehdannut polttaa niissä puita.

Näyttely sisälsi palatsin upeita koriste-esineitä ja perinteistä veistos- ja maalaustaidetta.

> Aikuisten lippu 6,50 €, alennusryhmät 4,50€. Myynnissä myös yhteislippuja naapurissa olevan Mikkelin museon kanssa. Osoite: Weizenbergi 37, nettisivut täällä.

 

Salt-ravintolan creme brulee marjoilla

Herkulliset ravintolat

Mitä olisi viikonloppu Tallinnassa ilman herkuttelua? Tallinna on ehdottomia ruokakaupunkisuosikkejani, eikä se pettänyt tälläkään visiitillä. Erilaiset ruokatottumukset asettivat haasteita, mutta onneksi löysimme kaikille maistuvat ravintolat.

Erityistä ihastusta aikaansai Airbnb-asuntomme lähellä sijainnut Salt (kuvassa).

> Reissun ravintoloista postausta tulossa erikseen!