All Posts By

Iida In Translation

Japani Tokio

Historiallista tunnelmaa Tokiossa / Yanesenin parhaat

lauantai, toukokuu 18, 2019

Yanakasta, Sendagista ja Nezusta koostuva Yanesen (YAnaka, NEzu, SENdagi) on harvoja alueita, jossa Tokiossa on jäljellä historiallista tunnelmaa. Tässä alueen parhaat palat!

 

Yaneseniin saapuessani tekee mieli hieraista silmiäni. Ai tällaistakin Tokiota on vielä jäljellä! Temppelitiheydestä ja vanhoista puutaloista voisi luulla, että nyt ollaan esimerkiksi Kiotossa.

Lähes koko Tokio on tuhoutunut viime vuosisadalla – joko Kanton suuressa maanjäristyksessä tai toisen maailmansodan pommituksissa. Lähimmäs vanhan Tokion tunnelmaa pääsee Yanesenin lisäksi Asakusassa. Siellä kuitenkin on niin paljon turisteja, että lumous vähän tuppaa särkymään.

Yanesenissa asia on toisin. Kuljen kapeilla kaduilla haltioituneena, vain harva turisti on löytänyt tiensä tänne.

Miten sinne pääsee?

Aloita kierros Uenon asemalta ja tutustu ensin puiston kohteisiin. Jos tahdot kiertotien, Yanesenin alueelle pääsee hyvin myös asemilta Nippori, Nezu ja Sendagi.

Seuraavat kohteet ovat hyvin kierrettävissä puolessa päivässä.

 

Nezu Shrine

Atsaleoistaan tunnettu shintolaistemppeli on yksi Tokion vanhimmista ja kauniimmista. Täältä löytyy punaisten torii-porttien kuja, jossa voi kuvitella olevansa Kioton Fushimi Inari Taishassa.

Paikka on suosituimmillaan keväisin atsaleojen kukkimisaikaan (huhtikuun puolivälistä toukokuun alkuun). Tule silloin ihailemaan kukkamerta tai vältä ruuhkat ja tule muulloin.

(Lue tästä postauksesta Nezun pyhäkön atsaleafestivaalista.)

> Osoite: 1-28-9 Nezu

 

Dy’s Tofu House

Sympaattinen pikkupaikka Nezun temppelin vieressä tuntuu siltä, kuin olisi päässyt vieraaksi isovanhempien olohuoneeseen. Kukaan ei puhu sanaakaan englantia, eikä käsin kirjoitettua listaa ymmärrä edes Google Translaten kanjien kääntäjä.

Dy’s on erikoistunut tofuihin ja lounaalla on tarjolla muutama erilainen settivaihtoehto. Osassa on lihaa, mutta vegaaniruokaa löytyy aina. Suosittelen toistelemaan ”begetarian” tai ”began” – elekieli ja ystävällisyys riittää hyvin.

Palvelu on sympaattisen hidasta. Kun nousen pöydästä maksaakseni, vanhempi tarjoilija alkaa hössöttää teen unohtuneen. Paikka on pieni ja ulos muodostuu päivän mittaan jonoa, joten kannattaa olla paikalla vähän ennen avaamisaikaa.

> Osoite: 4-48-1 Sendagi.

 

Pikkuiset temppelit

Alueella on hämmentävän paljon pieniä temppeleitä – ai niin, tältä tuntuu Kiotossa käveleminen. Muutaman korttelin välein on yksi, jokainen kauniiksi remontoituna ja laitettuna.

Monen temppelin pihalla saa samoilla yksin. Se tuntuu ihanalta vastalääkkeeltä Shinjukun ja Shibyan ihmiskaaokselle.

On tosi vaikea uskoa olevansa miljoonakaupungissa!

 

Galleriat ja putiikit

Jos Shimokitazawa tai Koenji tuntuvat liian rähjäiseltä, saatat viihtyä Yanasenin kaupoissa ja kahviloissa. On kahviloita notkumiseen, gallerioita ja käsityöputiikkeja.

Herttaisin on kirjakauppa, joka myy japanilaisten niteiden lisäksi pohjoismaisia lastenkirjoja. Aika nuhjuinen Muumipeikko ja pyrstötähti olisi lähtenyt kotiin n. 40 eurolla.

Gallerioista kehutuin ei ollut golden weekin takia ollut vierailupäivänäni auki. SCAI the Bathhouse on rakennettu vanhaan kylpylään ja sen vaihtuvissa näyttelyissä on sekä japanilaista että ulkomaista nykytaidetta.

> SCAI the Bathhouse sijaitsee osoitteessa 6-1-23 Yanaka.

 

Vanha puutalo Yanakassa Yanaka Museum Annex saketynnyreitä

Shitamachi Museum Annex

Vanha viinapuoti on entisöity alkuperäiselleen – ja avattu pikkuiseksi museoksi, joka on avoin kaikille.

Sisältä löytyy mm. saketynnyreitä, punnuksia ja mainoksia. Vanha puinen arkkitehtuuri on nähtävyys jo itsessään.

> Osoite: 2-10-6 Ueno-sakuragi. Ilmainen!

 

Yanaka Beer Hall & Vaner

Ehkä Tokion kauneimmalla sisäpihalla sijaitsee erikoisolutbaari Yanaka Beer Hall, kahviloita ja… hetkonen… mistä tuo korvapuustin tuoksu tulee?

Sisäpihan kaukaisimmassa nurkassa on viikinkilogolla varustettu leipomo Vaner. Heidän kanelipullansa (300 ¥) on lähes yhtä hyvää kuin Suomessa.

Ensi kerralla testaan oluthuoneen maistelusetin. Myynnissä on myös Yanaka lageria, jota saa vain täältä.

> Osoite: 2-15-6 Ueno-sakuragi

 

Yanaka reien -hautausmaa

Yanakan hautausmaa on yli 7 000 sielun viimeinen leposija. Jossain sieltä löytyy myös viimeinen shogunaatti Tokugawa, mutta paikan kauneus häkelsi minut niin, etten muistanut edes lähteä etsimään.

Monelle haudalle on tuotu vainajien lempijuomia – useimmiten sakea. Joku heistä taisi olla kuitenkin enemmän Kirin-oluen perään.

Yanaka reien on muuten erityisen suosittu keväisin kirsikankukka-aikaan. Monet sen teistä ovatkin kirsikkapuiden reunustamia. Paikka soveltuu myös kissojen bongailuun – monet naapuruston nelijalkaisista kun tuntuvat viihtyvän haudoilla!

> Osoite: 7-5-24 Yanaka

 

Tenno-ji

Hämmentävän modernin portin takaa löytyy rauhallinen temppelipiha puurakennuksineen. Taivasalla istuu pronssinen buddha. Se ei ole lähelläkään Naran tai Kamakuran kokoluokkaa, mutta sievä se on näinkin.

Temppelistä löytyvät esitteet mainostavat zen-buddhalaisia meditaatioistuntoja. Olisi siistiä tulla kokeilemaan niitä tänne joskus!

> Osoite: 7-14-8 Yanaka

 

Nekoemon

Miltä kuulostaisi kahvihetki maneki neko -onnenkissoja maalaten? Tai tahdotko perinteisiä japanilaisia tuliaismakeisia, jotka ovat kissan muotoisia? Täällä onnistuu!

Nakoemonilla on kaksi liikettä lähellä toisiaan Yanesenissa – toinen on kauppa, toinen kahvila. Valitettavasti löysin vain sen kaupan, kahvila jää ensi kertaan.

> Lisää infoa täällä. Kahvilan osoite: 5-4-2 Yanaka. 

 

Asakura Museum of Sculpture

Kuvanveistäjä Asakura Fumion (1883–1964) kotitalo/ateljee on kiehtova yhdistelmä itää ja länttä. Korkeassa ateljeetilassa näkyvät jugendin vaikutteet. Sisäpihan puutarhaa vesiaiheineen voi katsella kaikista huoneista. Olisin voinut jäädä ikuisuudeksi tuijottelemaan sitä, erityisesti teehuoneen tatamilattialta käsin.

Esillä on tietysti myös veistostaidetta. Itselleni niiden kiehtovinta antia olivat erilaiset kissatyöt, joiden malleina ovat olleet Asakuran omat lemmikit. Niitä on elänyt talossa kuulemma kerralla jopa 20.

Osoite: 7-16-10 Yanaka. Sisäänpääsy aikuiset 500 ¥ / lapset 250 ¥.

 

Yanaka Ginza

Sympaattisesti vanhahtava kävelykatu, josta löytyy pieniä putiikkeja ja ruokapaikkoja. Käytettyjen kimonojen ja haorien metsästäjille löytyy omat kauppansa – kuvan haorit maksoivat 500 ¥ kappaleelta.

Suosikkeihini lukeutui alkupään keittiötarvikeliike Yanaka Matsunoya, jonka punotut korit aiheuttivat minussa hämmentävän suuria ostohimoja.

> Sijainti: n. 300 m kävelymatka JR Yamanoten asemalle Nippori.

 

Lisää perinnejuttuja Japanissa:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: Edo-kauden oiran-kulkue
Päiväretki Miyajimaan: pyhä saari Hiroshiman lähellä
Japanilaista kasvisruokaa eli buddhalaismunkkien shōjin ryōri
Näin näet geishoja Tokiossa – ilmaiseksi!
Ilmaista tekemistä Tokiossa: Meiji Jingu -temppeli
Asioita joita rakastan Japanissa, osa 1

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Seitsemäs viikko Japanissa / sopeutumista

keskiviikko, toukokuu 15, 2019

Tunnelmia, kun on kulunut melkein kaksi kuukautta Japanissa vaihdossa. Kulttuurishokki alkaa vähitellen helpottaa.

 

Viime viikon valitusten jälkeen mieliala tuntuu seesteisemältä. ”Täällä sitä nyt ollaan elokuuhun asti. Tykkää, tai älä, mutta täällä sitä kuitenkin ollaan”, ajattelen. Kaiken kipuilun jälkeen tuntuu yllättävän luontevalta yrittää sopeutua ja viihtyä.

Yritän lopettaa rahasta stressaamisen. Kyllä Tokiossa voi elää 1000 jenillä päivässä, mutta onko se sen arvoista? Päätän, että täällä on säästöille huomattavasti fiksumpaa käyttöä, kuin vaikkapa Suomessa tavaroita ostelemalla.

Toki yritän olla tuhlaamatta turhaan – esimerkiksi syömällä ulkona siksi, että olen liian laiska kokatakseni vain itselleni.

Uuden ideologiani kannustamana varaan ensimmäistä kertaa elämässäni paikan kokkauskurssilta. Olen haaveillut jo pitkään oppivani valmistamaan vegaaniversioita japanilaisesta ruoasta!

 

Löydän podcastin nimeltä Tokyo Lense. ”Living in Japan can be lonely” -jakso tuntuu kuin empaattiselta taputukselta olalle. En ole yksin tunteitteni kanssa, kaikki nämä vierauden tunteet tässä kulttuurissa kuuluvat asiaan ulkomailla asuessa. Erityisesti, kun ollaan introvertissä Japanissa.

Aikaeron ja iltapäivätuntien takia aamuista on tullut omaa erityisaikaani. Syön hitaasti aamupalaa, teen freehommia Suomeen. Kun lähetän ne lounasaikaan, ne ovat kätevästi odottamassa aamulla töihin saapuvia suomalaisia. Tehokkaista aamuista tulee ihanan aikaansaava olo. Eikä haittaa ole siitäkään, että iltaisin voi puuhailla hyvällä omatunnolla mitä lystää!

Poistun ensimmäistä kertaa Tokiosta, vietän ihanan lauantaipäivän yksikseni Kawagoessa. Sobaravintolan työntekijöiden palvelusta hehkuu aito lämpö, uppoudun keskustelemaan paikan historiasta vanhemman museotyöntekijän kanssa lähes tunniksi. Joku on tullut turistikadulle papukaijansa kanssa – se tekee kuperkeikkoja turistien kädellä, eikä tempuista vaadita maksua. Tuossa ihanan lämpimässä tunnelmassa mietin, että vaikka Tokio on ihana, pidän vielä enemmän pienemmistä paikoista Japanissa.

Olen käynyt temppeleissä muuten vaan, jos sellainen on tullut vastaan. Heittänyt viiden jenin kolikon (hyvää onnea tuottava goen), kumartanut ja taputtanut käsiäni. Rukoillut sopeutumista, tyyneyttä ja onnellisuutta, vaikka en ole ihan varma, kenelle ajatukseni kohdistan.

Uudet kurssit alkavat. Nyt vuorossa on animaation tekoa. Koneelle on asennettava uusia ohjelmistoja, joten päädyn päivitysviidakkoon… ja jotenkin siinä sivussa tuhoamaan kaikki originaalit viime kuun japanikuvistani. Ilmaan kadonneiden kuvien määrä on tuhansissa. Hämmennyn siitä, miten tyynesti asian otan – suurin tunne on huojennus, että ehdin sentään jo blogata parhaimmat jutut. Tulipahan ainakin opittua. Ja siivottua liian täyttä kovalevyä, vaikkei tapa ollutkaan se miellyttävin.

Mietin väkisinkin, kuuliko joku tai jokin nuo temppelissä tekemäni toiveet tyyneydestä.

Tai sitten ihan vaan alan vähitellen sopeutua paikalliseen elämänmenoon!

Kuvat otettu Chinzanson puutarhassa. Työn alla postaus Tokion ilmaisista ja ihanista puutarhoista!

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Japanin kulttuuri

Japanin kulttuurista: miten elää maanjäristysten keskellä?

maanantai, toukokuu 13, 2019
suursateet japanissa kesällä 2018 - suljettu tie

Miten japanilaiset kestävät maanjäristyksiä, tsunameita ja tulivuorenpurkauksia? Entä miten matkailija voi varautua luonnonkatastrofeihin? Tässä pieni taustoittava opas Japaniin reissaavalle.

 

Meren syvänteissä eläviä airokaloja on huuhtoutunut Japanin rannoille. Uskomusten mukaan noiden kymmenmetristen kalojen kuolema johtuu merenalaisista maanjäristyksistä, jotka ennakoivat suuria järistyksiä myös mantereella. Airokaloja nähtiin rannoilla myös ennen 2011 Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttanutta tsunamia.

“Miten oikein uskallat mennä sinne? Kaikki ne maanjäristykset, rankkasateet ja tsunamit”, on moni sanonut, kun olen kertonut lähteväni vaihtoon Japaniin.

 

Japanin maantiede

Euraasian, Tyynenmeren ja Filiippien laattojen saumakohdassa sijaitseva Japani on vulkaanisesti erittäin aktiivista aluetta. Epäillään, että mannerlaattoja saattaa olla vielä useampi ja kolmen suuremman lautan välissä keinuisi pieni Kantōn lautta. Vulkaanisuus aiheuttaa Japanin kuumat lähteet, mutta toisaalta ikävämpiä asioita maanjäristyksistä tulivuorenpurkauksiin.

Maanjäristyksiä on Japanissa ennustettu historian varrella esimerkiksi eläinten liikkeistä ja muista luonnonilmiöistä. Uskomuksia on yritetty todistaa tieteellä mm. kissaan kiinnitetyn askelmittarin avulla ja tarkkailemalla pilvimuodostelmia, jotka näkyvät taivaalla muutama päivä ennen järistystä. Ketään tuskin yllättää, että yhteyttä ei ole pystytty todistamaan.

Loppukesän ja alkusyksyn riesana ovat myös taifuunit. Ne syntyvät useimmiten avomerellä ja niiden kulkua on helpompi ennustaa. (Taifuunit eivät estä reissaamista, mutta lähelle sattuessaan saattavat sulkea yhteyksiä. Pahimmillaan reissusuunnitelmat saattavat peruuntua, kun jää sään takia jumiin – mutta monelle paikalliselle kyseessä on vain rento ylimääräinen vapaapäivä.)

tie Tokiossa, jossa kyltti: "emergency road. closed during major earthquake"

Infrastruktuuri

Japanissa maanjäristykset on huomioitu erityisesti rakentamisessa: taloista tehdään kestäviä ja joustavia. Esimerkiksi Tokiossa kulkiessa huomaa, että taloja on jaettu osiin, joiden välillä on silikonilla vuorattu joustava alue. Junat on ohjelmoitu pysähtymään maan täristessä, juoma-automaatit taas vapauttamaan pullonsa.

Ihmettelin viime kesän vapaaehtoistyömatkallani lähiössä iltapäivisin ulkona kaikuvaa musiikkia. Asiaa selviteltyäni opin, että kaupungeissa, lähiöissä ja jopa maaseudulla on kattava kovaäänisjärjestelmä, bōsai musen. Se on rakennettu, jotta pystytään kuuluttamaan viestejä luonnonkatastrofin uhatessa. Jokapäiväiset musiikkipätkät eli goji no chaimu, kello viiden kello, ovat tuon järjestelmän testejä.

Toki se myös toimii signaalina monelle lapselle, että aurinko alkaa kohta laskea ja on aika palata kotiin.

 

tokion pilvenpiirtäjiä

Mielenmaisema

Länsimaisiin silmiin saattaa ihmetyttää, miten japanilaiset pystyvät pysymään tyynenä maassa, jonka luontoilmiöt voivat tappaa. Yksi selitys voi löytyä buddhalaisuudesta, joka pitää sisällään opin kaiken katoavaisuudesta. Kaikki mikä syntyy, kuolee. Kaikki mikä ilmaantuu, myös katoaa, ja aikamme tällä pallolla on rajallista.

Ehkä kaiken tuollaisen oman rajallisuutensa hyväksymisen keskellä ajatus luonnonvoimista tuntuu luontevammalta kuin meille länsimaisille, jotka ovat tottuneet pitämään asioita koko ajan kontrollissaan?

Vaikutusta on varmasti myös sillä, että varautuu pahimpaan. Kun on leikki-ikäisestä asti harjoitellut pöydän alle ryömimistä ja rauhallisena pysymistä, sujuu se aikuisenakin.

 

tulvinut joki hiroshimassa kesällä 2018Suursateiden aiheuttamia tulvia 2018 kesällä Hiroshimassa. Sade ei ehkä kuulosta tuhoisalta elementiltä, mutta liiallinen sade voi aiheuttaa maanvyörymiä. Ne voivat pahimmillaan viedä kokonaisia taloja mukanaan ja tappaa lukuisia – kuten viime kesänä.

 

Taifuunit ja rankkasateet

Taifuuneja pystyy ennakoimaan, maanjäristyksiä ei. Juuri ennen taifuunia kovaäänisautot kiertävät katuja ja kehottavat asukkaita pysymään sisätiloissa.

Olin viime kesänä Hiroshimassa rankkasateiden aikaan. Sateilla vuorten rinteet käyvät vaarallisiksi maanvyörymien takia, joten minutkin evakuoitiin vapaaehtoistyöpaikastani kaupunkiin. Kävimme pikapikaa hakemassa yöpymistavarani vaaralliseksi käyneestä talosta, vaikka maantien liittymät oli vedetty kiinni saderiskin takia. Jokaisessa liittymässä oli virkailija turvaliiveineen kysyen kuskilta mihin matka.

Minut vietiin tuttavantuttavan luokse moderniin buddhalaistemppeliin, jota pyörittävä munkki oli äärimmäisen vieraanvarainen. Samaan aikaan hänen puhelimensa soi, kun tuttavat yrittivät selvittää ovathan kaikki kunnossa. Oli käsittämätöntä, että sen kaiken keskellä munkki jaksoi järjestää minulle erityisohjelmaa, opetti kokkaamista ja kalligrafiaa.

Japanin meteorologinen laitos seuraa myrskyjen kehittymistä ja liikkumista Japanin läheisillä valtamerillä. Säätiedotuksia ja taifuuneja kannattaa itsekin seurata esimerkiksi täältä.

disaster prevention appTokyo Bousai -sovellus opettaa toimimaan onnettomuuksien sattuessa.

 

Varautuminen

Koben maanjäristyksen (1995) jälkeen Japanissa otettiin käyttöön malli, jossa korostettiin kansalaisten omaa vastuuta. Kansalaisten pitäisi pystyä pitämään itsensä ja läheisensä hengissä ensimmäiset 72 tuntia. Siinä ajassa pelastajilla on tarpeeksi aikaa ehtiä paikalle.

  1. Tarkista huoneen turvallisimmat paikat.
  2. Selvitä, missä on vaahtosammutin.
  3. Pysy poissa seinien lähettyviltä.
  4. Vältä kaikkea, mikä voi kaatua päällesi, kuten kirjahyllyjä.
  5. Sijoita painavat asiat mahdollisimman lähelle lattiaa, ei kaapin päälle katonrajaan.
  6. Pidä hyvät kengät lähettyvilläsi. Maanjäristyksen sattuessa tuskin haluat kaduille rantaläpsyissä.
  7. Pidä lähettyvillä vettä ja ravintoa kolmen päivän tarpeisiin, taskulamppu sekä pattereilla toimiva radio. (Nykyihminen lisäisi listaan varmaan myös power bankin.)
  8. Jos olet sisätiloissa, kun maa tärisee, älä mene ulos. Japanissa talot on rakennettu maan täriseminen huomioiden, ja pilvenpiirtäjienkin pitäisi pysyä vahingoittumattomina.
  9. Kun maa tärisee, pysy kyykyssä, jotta et kaadu.
  10. Vältä hissejä ja parvekkeita.
  11. Älä kuormita verkkoa soittelemalla, ovatko tuttusi kunnossa.
  12. Ison järistyksen sattuessa, varaudu jälkijäristyksiin.

Katso kattavampi lista varotoimenpiteistä täältä.

Maanjäristys- ja taifuunipelkoihin auttaa suhteuttaminen. Liikenteessä on kuollut 20-kertaisesti ihmisiä maanjäristyksiin verrattuna.

Ja suurin osa onnettomuuksista tapahtuu edelleenkin ihmisille heidän omissa kodeissaan.

Tämä kirjoitus on tehty alunperin esseeksi japaninkurssille. Kuvat Japanin matkoiltani 2019, 2018 ja 2016.

Lähteet

  • Raisa Porrasmaa: Japani pintaa syvemmältä. 2012, Atena kustannus.
  • “Japanissa harvinaiset airokalat ovat nousseet pintaan – Myös tutkijat uskovat historiallisen suuren maanjäristyksen olevan vain ajan kysymys” HS 19.2.2019 
  • Maantieteen oppimateriaalia täällä ja täällä
  • Turvallisuusasiantuntijan haastattelu ”Varautuminen on Japanissa ajattelutapa” täällä.
  • Bosai musen-kellosysteemistä täällä
  • Helsingin yliopiston seismologian laitoksen ohjeet maanjäristyksen varalta matkailijalle täällä.
  • “Miten turistimatkalla voi varautua maanjäristykseen?” YLE 25.8.2016.

Lisää taustoittavia juttuja Japanista:

Japanin kulttuurista: katsaus Japanin uskontoihin
Tiesitkö tätä Japanin kielestä?
Japanilaista kulttuuria: goshuinchō-kirja ja temppelileimat

Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translationblogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Tokion TeamLab Borderless: upea interaktiivinen nykytaidemuseo

lauantai, toukokuu 11, 2019
Iida TeamLab Borderless-museon kukkien kanssa

TeamLab Borderless on Tokioon viime vuonna avattu nykytaiteen museo. Kävin testaamassa, onko se kaiken hypen arvoinen. Kyllä se oli, vaikka välillä selfien napsijat ärsyttivät. Borderless saattaa silti olla Tokion paras taidemuseo!

 

Kukkametsä, lumpeita, illuusioita sateesta, kirsikankukista ja sademetsästä. 60 työtä kahdessa kerroksessa. Karttaa ei ole, joten aikuinenkin joutuu leikkimään pakohuonepeliä etsiessään uusia huoneita – tai edes museon uloskäyntiä!

Olin matkassa vaihtarikaverini kanssa. Varauduimme pitkään jonottamiseen tukevalla lounaalla, mutta saimme yllättyä positiivisesti. Golden Weekin ensimmäinen lauantai oli hiljainen, pääsimme sisään suoraan ilman jonoja.

TeamLabin Flower Forest

Mikä TeamLab?

TeamLab on tokiolainen vuonna 2001 perustettu taiteilijakollektiivi. Sen 500 jäsenen joukossa on mm. graafisia suunnittelijoita, koodareita, arkkitehtejä, animaattoreita ja matemaatikkoja. Heidän tavoitteenaan on luoda uudenlaisia digitaalisia tiloja, jotka tutkivat mm. luovuutta, leikkiä, kauneutta, elämää ja liikettä. Monelle kollektiivi on tuttu Helsingin Amos Rexin Massless -näyttelystä.

Täällä Tokiossa TeamLabin töitä saa ihailla peräti kahden museon verran. Tunnetumpi on Odaibassa sijaitseva Borderless, muutama pysäkki pidemmällä Toyosusta löytyy Planets -näyttely. Se yhdistelee digitaidetta vesielementtiin, joten kannattaa varautua lyhyillä lahkeilla vedessä kahlaamista varten. (Toyosu on muuten tuttu Tsukijin kalatorin uutena kotina.)

 

TeamLab Borderlessin tiloja

Borderless

Wander, explore and discover”, kehoittivat aulan kyltit. Ohjeissa kehotettiin palaamaan samoihin huoneisiin uudestaan – työt kun vaihtuvat aivan toisiksi.

Ensimmäisessä kerroksessa on upeita interaktiivisia kukkien valtaamia tiloja ja sademetsä, Universe of Water Particles. Monessa tilassa on hyödynnetty peilejä, jotka saavat ne tuntumaan entistä suuremmalta. Peililattian ja -katon optinen illuusio sai korkeanpaikankammoisen haukkomaan henkeä. Huone kun tuntui avautuvan lattian alla uudestaan, yhtä korkeana.

 

Lumoava oli myös lummehuone, Memory of Topography, vaikkei sen taikaa oikein pysty tallentamaan valokuviin. Liikkuvat videoinstallaatiot heiluvien pallojen päällä eivät näytä pysähtyneessä kuvassa juuri miltään, vaikka livenä ne muistuttivat öistä järveä lumpeineen.

TeamLab borderlessin tiloja

Athletic Forest

Toinen kerros, Athletics Forest, on suunniteltu erityisesti lapsille ja lapsenmielisille. Laita hyvät kengät – tai lainaa museosta ilmaiseksi varatossut. Alle kolmevuotiaille on tarjolla kypäriä.

Lattia on rakennettu eläväiseksi, seinillä ui valaita ja muita mereneläviä. Hieman pidemmällä on upeita hohtavia jättikokoisia rantapalloja, jotka tuovat mieleen kuumailmapallot. Niitä pääsee itse kannattelemaan itse ilmassa – kuin lapsuuden leikeissä, joissa ilmapallot eivät saa koskea lattiaan.

lasten värittämiä hahmoja osana taideteosta

Kuten Amos Rexin Massless -näyttelyssä, myös Borderlessissa pääsee osallistumaan teoksen tekemiseen värittämällä erilaisia eläimiä. Ne skannataan osaksi liikkuvaa taideteosta, josta niitä pääsee bongailemaan.

Lapsille onkin museossa erityisen paljon tekemistä: digitaiteella tuunatuista perinteisemmistä leikkipaikoista liukumäkiin. Taaperoillekin on oma pieni valopallomaailmansa, jossa näyttää saavan erityisen söpöjä vauvakuvia.

TeamLab Borderless

Yksi teoksista oli galaksi, jossa pääsee pomppimaan trampoliinilla. Kovat pomput aikaansaivat mustan aukon ja räjähdyksen, joka tuntui nielevän kaikki tähdet mukanaan.

Jonottamisesta huolimatta kokemus oli itselleni yksi museon siisteimmistä. (Ja siitä, että se oli todennäköisesti suunniteltu lapsille… Nooh, ei siihen ikärajaa ollut!)

TeamLab borderlessin valotiloja

Museoon ei ole tarjolla karttaa, joten teoksiin on helppo eksyä. Jos ei ole tarkkana, saattaa myös hukata seuralaisensa. Kun löysin yhden uusista huoneista, juuri niin kävi – lähdin väärään suuntaan ja kaverini ehti kadota sillä aikaa. Sykkeeni alkoi nousta, kun tajusin puhelimeni ja lompakon olevan ystäväni käsilaukussa. Minulla oli matkassa pelkkä kamera.

”Pakko meidän on jossain vielä törmätä”, ajattelin kuitenkin. Ja kohta löysimmekin toisemme jättimäisestä Crystal Worldista.

Chrystal world ja jonkun jalat

TeamLab borderlessin valotaidetta

Crystal World

Yksi suosikkiteoksistani oli juuri Crystal World – loputtomalta tuntuva valonauhojen labyrintti. On sadetta ja tähtien tuiketta. Oli vaikea uskoa, että se kaikki oli saatu aikaan pelkillä valoilla.

Yhdessä kulmassa olevalla monitorilla sai vietyä valonauhojen viidakkoon erilaisia efektejä. Tuntui hassulta päästä kontrolloimaan niin suurta huonetta, edes pienen hetken verran.

Lopulta jouduin kysymään apua valvojalta – teoksesta kun ei meinannut löytää edes ulos!

 

ihmisiä ottamassa kuvia ja Iidan selfie Borderlessissa

Selfieympäristö vai taidemuseo?

Välillä kuitenkin sekoittuu, onko Borderless täydellisen selfien taustaympäristö vai nykytaiteen museo. Valokuvauksen salliminen välillä kadottaa taideaspektin. Toki somenäkyvyys on täydellistä mainosta museolle, mutta huomaan kaipaavani Naoshimaa ja muita museoita, joissa kuvaamista rajoitetaan. Siellä pystyy keskittymään kokemiseen ja itse taiteeseen paremmin. (Postaukseni taidesaari Naoshimasta täällä.)

Borderlessissa huomaan keskittymiseni välillä katkeilevan. Alan bongailla selfie-taustoja, ihan kuten monet muutkin, ja muistikortilta löytyy päivän jäljiltä ihan liikaa kuvia.

Harmitus väistyy, jos ajattelee Borderlessia enemmän kokemuksena: taiteellisena teemapuistona tai digitaalisten tilojen kokoelmana.

Ja perinteisempiä taidemuseoita löytyy kyllä ihan riittämiin! Eiköhän poikkeus ole ihan piristävä, päätän.

 

Black Waves Borderlessissa

Black Waves

Lopussa voi ottaa torkut taideteoksessa. Vaikka näin Black Waves -teoksen digitaaliset aallot jo kolmatta kertaa (ensin Singaporessa, sitten Amos Rexissä ja nyt täällä) ne jaksoivat edelleen lumota. Ihmettelen miten niin selkeän keinotekoisesti voi luoda jotain niin rauhoittavaa ja orgaanista.

Aaltoja katsellessa tuntui ihanalta lepuuttaa jalkoja – istumapaikkoja museossa kun on harmillisen vähän. Pitkän museoseikkailun jälkeen jaloissa alkoi vähitellen tuntua. Ja vaikka kaikki nähty olikin upeaa, lopussa digielämysten ilotulitus alkaa puuroutua mielessä.

 

TeamLab Borderlessin Flower Forest

Summa summarum:

Borderless oli selfie-ihmisistään huolimatta upea kokemus, ja neljä tuntia vierähti kuin siivillä.

Suosituimpiin teoksiin muodostuu jonoja päivän mittaan – kiitämme onneamme, että tulimme paikalle ajoissa, sillä iltapäivällä ruuhkat kasvoivat. Kehutun En Tea House -teehuoneen skippasimme hitaan jonon takia. Siellä olisi saanut katsoa, miten omassa teekupissa kasvaa kukkasia. Muutama huone jäi myös kerta kaikkiaan löytämättä: lasersäteistä koostuva disco, jossa olisi päässyt tanssimaan, sekä pallomainen huone, jonka verkossa olisi päässyt makoillen katsomaan kolmiulotteisia videoteoksia.

Etenkin jos Amos Rexin näyttely jäi välistä, suosittelen ehdottomasti mahduttamaan tämän museon Tokion matkan ohjelmaan! TeamLabin teokset ovat jotain ihan muuta, kuin mihin museossa yleensä törmää.

Ja museovisiitin jälkeen voi jähdä ihmettelemään futuristista Odaibaa feikki-vapaudenpatsaineen.

> TeamLab Borderlessin liput kannattaa hankkia etukäteen museon nettisivuilta täällä. Aikuisten lippu 3200 ¥, lasten liput 1000 ¥. Museoon on usein pitkät jonot, jotka ovat pienimmillään aamuisin ja lähellä sulkemisaikaa. Museoon myydään lippuja myös ovelta, jos netin ennakkolippuja on jäänyt yli. 

Lisää museojuttuja:

Ilmaista tekemistä Tokiossa: The Ad Museum Tokyo
Naoshima – taidesaari Okayaman lähistöllä
Lähimatkailuvinkki: Turun Aboa Vetus & Ars Nova
Singaporen museo-suosikit

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Vaihdossa Tokiossa

Kuudes viikko Japanissa / asioita, jotka ärsyttävät

keskiviikko, toukokuu 8, 2019

Rehellinen valituspostaus. Jos vaikka ärsyttää vähemmän, kun saa kaiken tämän pois systeemistä. First world problems -varoitus!

 

Reissuväsymys iskee. Japani ärsyttää.

Tuntuu, että iso osa päivistä kuluu metrossa istumiseen. Vaikka rakastankin Japanin metroja ja lähijunien ihanaa täsmällisyyttä, ärsyttää asua suurkaupungissa. On vaiva sopia tapaamisia, joille pitää olla jokin tarkka paikka – metroaseman nimi ei riitä, kun sisäänkäyntejä on lukuisia. Myös raha turhauttaa, kun joka ikisestä metromatkasta tietyllä linjalla pitää maksaa erikseen.

Tilaan kuukausijäsenyyden kaupunkipyöräsysteemiin. Mutta kun yritän ottaa pyörää käyttöön Shinjukussa, järjestelmä herjaa, että olet väärällä alueella. Oikea alue olisi tietysti 7 km päässä kotialueiltani, eikä pyörien lainailu muualta onnistu. Ärsyttää. Päätän selvittää asian kotikoneen ääressä.

Asiaa selviteltyäni huomaan, että aluetta ei voi vaihtaa, uutta tunnusta ei saa luotua ja asiakaspalvelulle ei ole yhteystietoja. ÄRSYTTÄÄ. Hylkään haaveet sähköavusteisella kaupunkipyörällä viilettämisestä ja irtisanon koko tilauksen.

Selvittelen, josko ostaisin käytetyn pyörän. Opin, että Japanissa ne pitää rekisteröitä ja mm. hankkia etu- ja takavalot. Homma kuulostaa työläältä ja kalliilta, joten – ärsyttää.

Ruoka ärsyttää

Kalliit vihannekset ärsyttävät. Ihmettelen miten japanilaiset voivat syödä niin terveellisesti, kun silmiin tunkee koko ajan friteerattuja kroketteja ja rasvaista ramenia. Tuntuu, että omat syömiseni täällä koostuvat hiilareista, liian vaaleasta leivästä, nuudeleista ja riisistä. Kaipaan ruokaisia salaatteja ja juurespatoja. Ärsyttää, etten osaa syödä täällä terveellisesti.

Yksi kotona kokatessa ärsyttävä juttu on löllö pehmeä tofu. Sitä käyttäessä kotiruokiin on hankala saada tekstuuria. Onneksi on pähkinät ja vihannekset, jotka voi yrittää jättää vähän al denteksi. Usein kuitenkin epäonnistun ja lopputulos on ärsyttävää mössöä.

(Toki se tofu on ihanaa japanilaistyyppisesti sellaisenaan soijakastikkeen ja inkiväärin kanssa. Ehkä pitäisi vain yrittää tehdä täällä japanilaisempaa kotiruokaa, eikä epäonnistuneita versioita sitä mitä Suomessa valmistan. Olen viikonloppuna menossa vegaaniselle kokkauskurssille, toivottavasti opin sieltä jotain uutta!)

Vaikka kala on täällä tosi hyvää, ärsyttää syödä sitä niin paljon. Käytän toki HappyCow’ta, mutta paikat ovat harvassa ja monesti tuplasti kalliimpia.

Ihmiset ja asuminen ärsyttää

Kielimuuri ärsyttää. On turhauttavaa, kun ei osaa ilmaista itseään eikä tule ymmärretyksi.

Ärsyttää ihmiset, jotka eivät ole skandinaavisen suorasukaisia. En voi koskaan tietää, tarkoittaako ”tehdään sitä ja tätä yhdessä!” aidosti sitä, että sanoja tahtoo meidän viettävän aikaa, vai onko se silkkaa small talkia.

Ghostaavat ihmiset ärsyttävät.

Ärsyttää, etteivät ihmiset moikkaa koulussa tai asuntolassa. Kiirehtivät vain ohi, eikä kukaan katso silmiin.

Sekin ärsyttää, että vaihto pienessä taidekoulussamme ei muistuta yhtään vaihto-opiskelua muualla. Ei ole yhdessä asioita koulun jälkeen tekevää vaihtariporukkaa, ei ole järjestettyä ohjelmaa vaihtareille, ei ole paikallisia opiskelijoita, jotka tahtoisivat tutustua meihin. On vain kaksi suomalaista tyttökoulun käytävillä, joissa japanilaiset katsovat vähän ohi.

(Okei, on meille yksi järjestetty retki, mutta minä fiksusti varasin Hakonen viikonloppureissun siihen päälle. Ärsyttää oma tällainen sekoilu!) 

Asuntolan käytävillä partioivat uniformupukuiset vartijat ärsyttävät. Ja erityisesti vapauden puute – se se vasta ärsyttääkin. Tuntuu naurettavalta raportoida menemisistään, kun on jo lähes 10 vuotta asunut yksin.

Ärsyttää tämä koulutunneilla piirtäminen. Kaipaan oikeita töitä ja merkityksellisyyden tunnetta.

Ärsytän itse itseäni

Ärsyttää valittaa, koska olen kuitenkin tosi onnekas saadessani kokea tämän kaiken. Eniten oikeastaan ärsyttääkin se, että ärsyttää!

Se ei kuitenkaan poista sitä tunnetta, että välillä olen alkanut olla aika valmis palaamaan Suomeen. Uskon, että tilanne olisi toinen, jos taidekoulun sijaan olisin mielekkäissä töissä, ja asuntolan sijaan asuisin vähemmän holhoavassa ympäristössä. (Mutta sitten mulla taas olisi uudet asiat, jotka ärsyttäisivät…)

Mutta koska oma asenne ärsyttää paljon enemmän kuin nuo pienet valituksen aiheet, yritän palata perusasioiden ääreen. Mitä tykkään tehdä Suomessa?

Syödä hyvin. Kirjoittaa. Juoda kahvia. Katsoa sarjoja. Laulaa. Käydä uusissa paikoissa.

Otan asiat agendalle. Nautin karaokereissusta. Jännitän Game of Thronesin uusia jaksoja. Vien itseni illalliselle hitaasti ja yritän nauttia jokaisesta suupalasta erikseen. Palaan pänttäämään japanin kieltä, jotta oppisin edes tilkkasen jotain.

Käyn Yanesen-alueella, joka lumoaa minut täysin. YAnakasta, NEzusta ja SENdagista koostuva naapurusto on säästynyt maanjäristyksiltä ja sodilta, tuntuu ihan kuin olisin Kiotossa. Olen kaivannut Kiotoon, joten tämä helpottaa hetkellisesti.

Japanin fiilikset ovat edelleen ristiriitaiset, mutta ainakin pahin ärsytys on väistynyt.

Kuvissa ärsytyksen vastapainoksi auringonlaskua Odaibassa.

Aiempien viikkojen kuulumiset:

Ensimmäinen viikko Japanissa / asioita, joita olin unohtanut

Toinen viikko Japanissa / byrokratiaa ja asuntolaelämää

Kolmas viikko Japanissa / huimausta ja uusia painajaisia

Neljäs viikko Japanissa / taidekouluarki alkaa

Viides viikko Japanissa / on siis kevät

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!

Japani Tokio

Kukkabongailua Tokiossa: sinisadetta ja Bunkyu Azalea Festival

maanantai, toukokuu 6, 2019

Myöhästyitkö kirsikankukista? Ei huolta! Tässä kaksi huhti-toukokuussa järjestettävää kukkafestivaalia keväisessä Tokiossa.

 

Japanin sakuran ainutlaatuisuutta ei käy kiistäminen, mutta nähtävää on onneksi sen jälkeenkin. Paikalliselle puutarhuroinnille on tyypillistä, että jokaiseen vuodenaikaan kuuluvat kukkivat kukat.

Kevään kehutuimpiin kukkakohteisiin lukeutuu mm. Fuji-vuoren lähellä oleva Fuji Shibazakura -festivaali, Tokion Nezu -pyhäkön atsaleat ja wisteriat Fukuokassa ja Ashikagassa.

Kauas ei kuitenkaan tarvitse lähteä. Tässä kaksi kukkabongarin kohdetta kevään reissuja varten!

Kaunis ja herkkä kiinansinisade

Kameido Tenjin Shrine Wisteria Festival järjestetään Tokyo Sky Treen kupeessa, Koton alueella. Akihabaraan on muutama pysäkki, kävelymatkan päästä löytyy mm. Edo Tokio -museo.

Englanniksi wisteria-nimellä tunnettu kukka on japaniksi fuji, suomeksi kiinansinisade. Niitä on täällä yli sata kappaletta. Kiinansinisateen kukintaa Kotossa on katseltu festivaalimenoin jo Edo-kaudelta (1600–1868) asti.

Kauneudestaan huolimatta kukat ovat itse asiassa myrkyllisiä, juurista lehtiin ja kukintoihin asti.

Oli lämmin, mutta hieman sateinen päivä. Kiinansinisade tuoksui hennosti kosteassa ilmassa, esiintymislavalla iskelmäbändi soitti kaihoisaa kappaletta. Oli harmonikkaa, banjoa ja laulajalla vanhanaikainen mikrofoni. Keikan jälkeen he jäivät lavan eteen ottamaan selfieitä yleisön jäsenten kanssa.

Temppelin pääalttarin jono oli pitkä – moni oli tullut paikalle rukoilemaan. Sivualttarilla lepäävää härkäpatsasta kävi moni silittelemässä, ehkä hyvän onnen toivossa. Sen pinta oli kulunut kosketusten voimasta pronssin sävyiseksi.

Sitten alkoi sataa kunnolla, temppelialue täyttyi värikkäistä sateenvarjoista.

Karpit uiskentelivat ja kilpikonnat laiskottelivat kivillä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

> Kameido Tenjin Shrine Wisteria festival (亀戸天神社 藤まつり) järjestetään vuosittain kolmen viikon ajan. Tarkka aika riippuu kukista, mutta sijoittuu kutakuinkin huhtikuun puolenvälin ja lopun väliin. Iltaisin sinisateet valaistaan ja niitä pääsee ihailemaan myös pimeän tultua. Silloin mukana myös ruokakojuja. / Metroasema: Kameido / Osoite: 3-6-1 Kameido, Koto, Tokio 136-0071

 

   

Atsalearäjähdys Nezussa

Huhtikuun lopussa Tokiossa on vaikea kävellä törmäämättä atsaleoihin. Atsalea-övereitä kaipaava suuntaa niihin aikoihin Nezun pyhäkköön, jonka puutarhassa ei muita kasveja tunnu olevankaan. Erilaisia atsalealajikkeita on täällä sata – ja yksittäisiä pensaita huimat 3 000.

Atsaleafestivaali eli tsutsuji maturi on käynnissä Nezussa koko huhtikuun ajan. Paras kukinta sijoittuu huhtikuun puolenvälin ja lopun välimaastoon.

Oli Golden Week (kansallinen loma, johon on yhdistetty erilaisia juhlapäiviä) ja atsaleafestivaalin viimeinen viikko. Kaduin päivävalintaani saman tien, kun saavuin eläkeläisiä tulvivalle metroasemalle. Lähdin heidän perässään kohti pyhäkköä pitkin Nezun kapeita katuja.

Parin päivän takaiset sateet olivat tiessään. Aurinko paistoi niin korkealta, että pelkäsin auringonpistosta. Jono atsaleapuistoon oli pitkä, työntekijä heilutteli jonotusajasta kertovaa lappua.

40 minuuttia. Apua!

Onneksi arvio oli pahasti yläkanttiin ja jono liikkui nopeasti. Kohta olin porttien sisäpuolella kirkkaina hehkuvien atsaleojen keskellä. Tungos oli kuitenkin melkoinen ja osa kukista jo parhaat päivänsä nähneet.

Nezun temppeli itsessään on yksi Tokion vanhimmista ja hienoimmista. Sieltä löytyy myös punaisten torii-porttien reunustama polku, joka tuo mieleen Kioton Fushimi Inari Taishan.

Pitää ehdottomasti palata katsomaan paikkaa rauhassa, kun kukkabongareiden tungos helpottaa!

> Bunkyo Azalea Festival (文京つつじまつり) järjestetään huhti-toukokuussa Nezun pyhäkössä. Atsaleapuistoon on kukinta-aikaan 200 jenin sisäänpääsymaksu. / Lähimmät metroasemat: Nezu, Sendagi tai Todaemae / Osoite: 1-28-9 Nezu, Bunkyo, Tokio 113-0031

Lisää Tokion kukkia ja puutarhoja:

Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 1
Testissä: missä on Tokion paras sakura? / Osa 2
Hanamin juhlintaa Tokion Meguro-joella
Risteilyllä Sumida-joella Asakusasta Hamarikyu-puutarhaan

Ajankohtaisimmat kuulumiset löytyvät Instagramin Storystä. Seuraa matkaani Instagramissa @iidaeli, Facebookissa Iida in Translation tai tätä blogia blogit.fi:ssä ja Bloglovinissa!